maallinen

maallinen (38) (komparatiivi maallisempi, superlatiivi maallisin) (taivutus[luo])

1. ajallinen, katoava

   Koko hänen maallinen omaisuutensa paloi hetkessä poroksi.

2. sellainen, joka ei ole hengellinen, uskonnollinen, kirkollinen tai papillinen

   Menneinä vuosisatoina kirkolla on ollut suuri vaikutus myös maalliseen vallankäyttöön.

• IPA: /ˈmɑːlːinen/
• tavutus: maal‧li‧nen

maa + -llinen

• maailmallinen

• mainen

• substantiivit: maallisuus
• verbit: maallistua

• (uskonto, ylätyyliä) maallinen maja
  1. ihmisen keho tai ruumis

     Hänen maallinen majansa laskettiin haudan lepoon.

• maallinen Kielitoimiston sanakirjassa