julma

julma (10) (komparatiivi julmempi, superlatiivi julmin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei välitä toisten kärsimyksistä: sydämetön, tunteeton ja raaka
2. (oikeustiede) (rikoksen tekotavasta, tuomiota koventavana perusteena) sel­lainen, joka tarkoituksellisesti tähtää uhrin kokeman kärsimyksen pitkittymi­seen
3. (puhekieltä) julmettu
4. (murteellinen) ruma

• IPA: /ˈjulmɑ/
• tavutus: jul‧ma

• [2] raaka

• adverbit: julmasti
• substantiivit: julmuri, julmuus
• verbit: julmistella, julmistua

• armelias
• armollinen

• julma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 876, 3860, 3900 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa