argon

Katso myös: Argon, argón, árgon

Alkuaineet
kloori ← argon → kalium
Cl ← Ar → K

argon (6)

1. jalokaasuihin kuuluva väritön, hajuton ja mauton alkuaine

   Argonin kemiallinen merkki on Ar.

• IPA: /ˈɑrgon/
• tavutus: ar‧gon

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	argon	argonit
genetiivi	argonin	argonien argoneiden argoneitten
partitiivi	argonia	argoneita argoneja
akkusatiivi	argon; argonin	argonit
sisäpaikallissijat
inessiivi	argonissa	argoneissa
elatiivi	argonista	argoneista
illatiivi	argoniin	argoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	argonilla	argoneilla
ablatiivi	argonilta	argoneilta
allatiivi	argonille	argoneille
muut sijamuodot
essiivi	argonina	argoneina
translatiivi	argoniksi	argoneiksi
abessiivi	argonitta	argoneitta
instruktiivi	–	argonein
komitatiivi	–	argoneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	argoni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

kreikan ἀργόν (argos) 'toimeton'^[1]

• argon Kielitoimiston sanakirjassa
• argon Tieteen termipankissa

argon (ei monikkoa)

1. argon

argon

1. argon

argon m.

1. argon

argon

1. argon

argon m.

1. argon

argon m. (ei monikkoa)

1. argon

• argon Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui argon
määräinen	argonului

argon n. (määräinen: argonul)

1. argon

argon n. (yks. määr. argonet [luo], ei monikkoa)

1. argon

• argon Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

argon

1. argon

argon n. (yks. määr. argonet [luo]; ei monikkoa)

1. argon

argon

1. argon

argon

1. argon