– Näin jo ennen peliä tästä porukasta, että hoidamme tämän. Noista (Skotlanti) taas näki, että niitä pelotti, hampaat oikein kalisivat. Meitä nyt vaan vähän paleli.
Kapteeni Tinja-Riikka Korpelan maalailu Töölön jalkapallostadionin tekonurmella Skotlanti-ottelun jälkeen kuvasi paljon.
Helmarit marssi kahden määrätietoisen esityksen päätteeksi ensi kesän EM-kisoihin Sveitsiin. Skotlanti pidettiin sen kotikentällä nollilla ja samoin Helsingissä.
Ensimmäiset kymmenen minuuttia Suomi jyräsi kylmällä tekonurmella vastustajaansa. Helmarit tuli kynnet esillä pakkovoittopeliin ja lopulta ansaitsi hyvin selkeällä tavalla kisapaikkansa.
Natalia Kuikka ja Nea Lehtola olivat varsinaisia kentän johtajahahmoja, joita suomalaisen jalkapallokansan oli ilo katsella.
Ennen kaikkea Helmarien koko esitystä, mutta varsinkin sen ensimmäistä varttia, leimasi korkea itseluottamus. Suoritukset pelissä loivat pohjan sille, että pelin jälkeen Korpela sai lehdistötilaisuudessa väritellä.
Fantastisen kaukolaukausmaalin pommittanut Kuikka heitti lisää myllyyn pelin jälkeen.
– Teki mieli vähän tykitellä, kemiläinen laukaisi haastattelussa maalistaan.
Itseluottamus toki näkyi jo ennen peliäkin. Suomalaispelaajat puhuivat suoraviivaisesti haastatteluissa: ”kun menemme kisoihin”.
Lopputulema on taululla ja liput Sveitsiin taskussa.
Kisaliput on saanut aiemmin leimata jo Suomen alle 21-vuotiaiden miesten maajoukkue, joka viime kuussa näytti tismalleen samaa, mitä naiset näyttivät.
Itseluottamusta uhkuva Mika Lehkosuon maajoukkue lanasi Norjan painepaikassa EM-jatkokarsinnan kahdessa pelissään. Pelaajat uhkuivat samaa luottamusta tekemiseensä ja toisiinsa, mitä Helmarit tarjoili parhaimmillaan Töölössä.
Ainoa, jolta suomalaisessa jalkapalloperheessä puuttuu tällä hetkellä itseluottamusta, on eräs miesten maajoukkue. Huuhkajien murtunut itseluottamus on ollut esillä moneen otteeseen.
Painepelit ovat osoittautuneet hirveiksi paikoiksi, esimerkkeinä viime vuosien vieraspelit Sloveniassa ja Walesissa. Paineettomissa kotipeleissäkin selkäranka on katkennut kuin napista painamalla, kuten Kreikkaa vastaan Markku Kanerva päävalmentajauran viimeisessä Huuhkajat-pelissä.
Jos jotain Huuhkajat rukoilee, on se, että uuden päävalmentajan myötä itseluottamus löytyisi jostain.
Mutta se tappiollisista maajoukkueista.
Helmarien päävalmentaja Marko Saloranta sen sijaan ansaitsee paljon ylistystä. Saloranta on osoittanut hyvän syyn sille, miksi Palloliitto teki hänen jatkosopimuksensa kohdalla oikean ratkaisun. Suomen peli on kehittynyt, henki joukkueessa on kova ja pelipaikoista käydään kelpo kilpailua.
Hiottavaa riittää vielä ennen ensi kesän kisojakin. Skotlanti-kamppailussa kotikentällä vierasjoukkue hallitsi peliä pitkälti, vaikka Suomi selvisikin suhteellisen helpolla. Pelisuoritus ”ei ollut kovin kaunis”, kuten Linda Sällström muotoili.
Lopputulos määräsi kuitenkin tätä otteluparia. Lisäksi, rohkea joukkue ansaitsee usein jalkapallossa onnea. Sekin oli Helmarien puolella tiistaina.
Suomen puolella oli myös suomalainen jalkapallokansa. Yli 7 000 pakkasta uhannutta silmäparia katsomossa loivat erinomaisen tunnelman ja saivat palkinnoksi kisapaikan juhlinnan. Se on erittäin kunnioitettava määrä.
Suomalaiset jalkapallokannattajat saavat nyt tuplakisakesän. Kisalippujen varaaminen Sveitsiin (naisten EM) ja Slovakiaan (alle 21-vuotiaiden EM) on varmasti aikamoisen mukavaa balsamia miesten maajoukkueen peliesitysten jättämien haavojen päälle.
