Visit https://ebooknice.

com to download the full version and

explore more ebooks

(Ebook) Understanding and Evaluating Research in

Applied and Clinical Settings by et al George A.
Morgan ISBN 9780805853315, 9780805853322,
0805853316, 0805853324
_____ Click the link below to download _____
https://ebooknice.com/product/understanding-and-
evaluating-research-in-applied-and-clinical-
settings-1089108

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that might interest you.
You can download now and explore!

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James

ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

ebooknice.com

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II Success)

by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-
math-1c-and-2c-2002-peterson-s-sat-ii-success-1722018

ebooknice.com

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

ebooknice.com

(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-
arco-master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094

ebooknice.com
(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth Study:
the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin Harrison ISBN
9781398375147, 9781398375048, 1398375144, 1398375047

https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

ebooknice.com

(Ebook) Research methods in applied settings : an integrated approach

to design and analysis by Gliner, Jeffrey A.; Leech, Nancy L.; Morgan,
George Arthur ISBN 9781138852976, 113885297X

https://ebooknice.com/product/research-methods-in-applied-settings-an-
integrated-approach-to-design-and-analysis-5907278

ebooknice.com

(Ebook) IBM SPSS for introductory statistics : use and interpretation

by George A Morgan; et al ISBN 9780203842966, 9780415882293,
0203842960, 041588229X

https://ebooknice.com/product/ibm-spss-for-introductory-statistics-
use-and-interpretation-4921952

ebooknice.com

(Ebook) Biomaterials in Clinical Practice : Advances in Clinical

Research and Medical Devices by Fatima Zivic et al. (eds.) ISBN
9783319680248, 9783319680255, 3319680242, 3319680250

https://ebooknice.com/product/biomaterials-in-clinical-practice-
advances-in-clinical-research-and-medical-devices-6790674

ebooknice.com

(Ebook) Hepatology: A Clinical Textbook by Stefan Mauss et al.

https://ebooknice.com/product/hepatology-a-clinical-textbook-10463530

ebooknice.com
Understanding and Evaluating Research in Applied and
Clinical Settings 1st Edition Et Al George A. Morgan
Digital Instant Download
Author(s): et al George A. Morgan
ISBN(s): 9780805853322, 0805853324
Edition: 1
File Details: PDF, 4.46 MB
Year: 2005
Language: english
UNDERSTANDING AND EVALUATING
RESEARCH IN APPLIED
AND CLINICAL SETTINGS
This page intentionally left blank
 UNDERSTANDING AND
EVALUATING RESEARCH IN
APPLIED
AND CLINICAL SETTINGS

George A. Morgan
Jeffrey A. Gliner
Colorado State University

Robert J. Harmon
University of Colorado School of Medicine

In Collaboration With

Helena Chmura Kraemer

Stanford University

Nancy L. Leech
University of Colorado at Denver
and Health Sciences Center

Jerry J. Vaske
Colorado State University

LAWRENCE ERLBAUM ASSOCIATES, PUBLISHERS

2006 Mahwah, New Jersey London
Copyright Ó 2006 by Lawrence Erlbaum Associates, Inc.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in
any form, by photostat, microform, retrieval system, or any other
means, without the prior written permission of the publisher.

Lawrence Erlbaum Associates, Inc., Publishers

10 Industrial Avenue
Mahwah, New Jersey 07430
www.erlbaum.com

Cover design by Tomai Maridou

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Morgan, George A. (George Arthur), 1936–

Understanding and evaluating research in applied and clinical settings /
George A. Morgan, Jeffrey A. Gliner, Robert J. Harmon; in collaboration
with Helena Chmura Kraemer . . . [et. al.].
p. cm.
Based on the textbook Research methods in applied settings / Jeffrey A. Gliner and
George A. Morgan. 2000.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-8058-5331-6 (cloth : alk. paper)
ISBN 0-8058-5332-4 (paper : alk. paper)
1. Social sciences—Research—Methodology. 2. Psychology—Research—Methodology.
3. Social sciences—Statistical methods. 4. Psychometrics. I. Gliner, Jeffrey A.
II. Harmon, Robert John, 1946– III. Gliner, Jeffrey A. Research methods in applied settings.
IV. Title.

H62.M645 2005
300¢.72—dc22 2005046282
CIP

Books published by Lawrence Erlbaum Associates are printed on acid-free paper,

and their bindings are chosen for strength and durability.

Printed in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Contents

Preface ix

Acknowledgments xiii

I. INTRODUCTORY CHAPTERS

1 Framework and Sample Studies 3

2 Definitions, Purposes, and Dimensions of Research 9

3 A Tale of Two Paradigms: Quantitative and Qualitative 14

4 Ethical Problems and Principles in Human Research 18

5 Ethical Issues Related to Publishing and Reviewing 24

II. VARIABLES AND THEIR MEASUREMENT

6 Research Problems and Variables 31

7 Measurement and Descriptive Statistics 36

8 Measurement Reliability 44

v
vi CONTENTS

9 Measurement Validity 50

10 Data Collection Techniques 59

III. RESEARCH APPROACHES, QUESTIONS, AND DESIGNS

11 Quantitative Research Approaches 69

12 Research Questions and Hypotheses 76

13 Quasi-Experimental Designs 81

14 Randomized Experimental Designs 89

15 Single-Subject Designs 95

16 General Design Classifications 103

IV. INTRODUCTION TO THE EVALUATION

OF METHODS AND DESIGN

17 Internal Validity 113

18 Sampling and Population External Validity 122

19 Evaluating the Validity of a Research Study:

An Introduction 129

V. INTRODUCTION TO INFERENTIAL STATISTICS

AND THEIR INTERPRETATION

20 Introduction to Inferential Statistics and

Hypothesis Testing 143

21 Problems With Null Hypothesis Significance

Testing (NHST) 152

22 Using Effect Sizes and Confidence Intervals

to Interpret the Results of a Statistical Test 159
CONTENTS vii

VI. SELECTION AND INTERPRETATION

OF SPECIFIC STATISTICS

23 Selection of Inferential Statistics: An Overview 173

24 Single-Factor Between-Groups Designs: Analysis

and Interpretation 180

25 Single-Factor Repeated-Measures Designs: Analysis

and Interpretation 188

26 Basic Associational Designs: Analysis and Interpretation 195

27 The Chi-Square Test and Accompanying Effect

Size Indices 201

28 Between-Groups Factorial Designs: Analysis

and Interpretation 208

29 Pretest–Posttest Comparison Group Designs:

Analysis and Interpretation 215

30 Use and Interpretation of Multiple Regression 223

31 Logistic Regression and Discriminant Analysis:

Use and Interpretation 229

32 Selection and Use of Inferential Statistics: A Summary 236

33 Interpretation of Alpha, Factor Analysis,

and Principal Components Analysis 246

VII. APPLICATION CHAPTERS

34 Levels of Evidence for Evidence-Based Practice 257

35 Meta-Analysis: Formulation and Interpretation 265

36 Effect Sizes and Clinical Significance 272

viii CONTENTS

VIII. EVALUATION OF RESEARCH VALIDITY

37 Framework for a Comprehensive Evaluation

of the Research Validity of a Study 285

38 Evaluations of Four Sample Articles 310

Appendix A: Research Validity Evaluation Form 322

Appendix B: Completed Research Validity Evaluation Form 329

Appendix C: Comparative Numerical Evaluations

of the Four Sample Studies 337

Appendix D: Confusing Terms 339

References 344

Author Index 351

Subject Index 357

Preface

In this book, we provide an integrated approach to quantitative research

methods, data analysis, and article evaluation for consumers of research, es-
pecially those involved in practical or clinical applications. The recent em-
phasis on evidenced-based practice often leaves practitioners faced with the
prospect of having to evaluate journal articles as part of staying abreast
within the profession. Few clinicians have had extensive course work in re-
search design and data analysis, and for those who have, it was often many
years previous and unrelated to clinical research.
This book is updated and expanded from 33 relatively short articles that
were originally published as a series, “Clinicians’ Guide to Research
Methods and Statistics” for the Journal of the American Academy of Child and
Adolescent Psychiatry. That series was, in turn, based on a textbook, Research
Methods in Applied Settings: An Integrated Approach to Design and Analysis
(Gliner & Morgan, 2000, ISBN 0-8058–2992-X) published by Lawrence
Erlbaum Associates, Inc. (www.erlbaum.com).
Our training and backgrounds are in developmental psychology, experi-
mental psychology, and child psychiatry, respectively. For more than 25
years, we have done research and taught research-related courses in ap-
plied departments including psychology, education, occupational therapy,
human development and family studies, and psychiatry. Thus, we feel that
we have a good grasp of the types of research problems faced by clinicians
and researchers in diverse applied areas. These are the type of practitioners
that should find this book most helpful.
This book is designed to be user-friendly as well as sophisticated. We
have tried to be consistent and clear in terminology and to organize the ma-

ix
x PREFACE

terial so that the various chapters fit together logically. We realize that our
attempt to use a consistent framework and terminology are in some places
(e.g., research approaches and measurement) nontraditional. However, we
think that the framework and consistency pay off in terms of understanding
and evaluating research methods and data analysis.
As you can see from the contents, there are 38 chapters divided into
eight parts: Introductory Chapters; Variables and Their Measurement; Re-
search Approaches, Questions, and Designs; Introduction to the Evaluation
of Methods and Designs; Introduction to Inferential Statistics and Their In-
terpretation; Selection and Interpretation of Specific Statistics; Application
Chapters; and Evaluation of Research Validity.
Our approach is to relate statistics to research design so one can under-
stand why a particular statistical test was used and how to interpret the re-
sults. The discussion of data analysis (statistics) is based on preceding chap-
ters about research design. We show how the research approach and design
help determine the appropriate statistical analysis.
Our book is neither intended to be an in-depth approach to research de-
sign and data analysis, such as Kazdin (2003), nor to be a text on how to
conduct research; there already are numerous books in these areas. In-
stead, we have tried to make the approach conceptual and relatively brief,
so that the consumer does not need to read a long chapter to understand
why a particular statistic or research design was applied in a particular situa-
tion. Each chapter, except for the last two, is quite short and covers a cir-
cumscribed topic.
Although we have organized the chapters in a logical order, we also
wanted the chapters to “stand alone” as much as possible. This required
some repetition, or at least brief redefinition of terms at various points in
the text. Thus, the reader should have some flexibility to skip chapters or
read them in a different order.
Another strength of this book is the inclusion within the data analysis
chapters of what we call “usable statistical information.” We explain why sta-
tistical significance testing, especially null hypothesis significance testing
(NHST), is often misleading and does not provide the information that is
of most use to the clinician. A statistically significant finding is often misin-
terpreted as indicating the strength of the outcome or relationship. Effects
sizes do describe the strength of relationships between variables. Therefore,
we provide information on effect sizes to accompany particular statistical
tests. Several different effect sizes, their relative strengths and weaknesses,
and how they should be interpreted are described.
Part VII includes three application chapters that should be helpful to the
clinician. Effect size computation and understanding are the foundations
for research synthesis and meta-analysis, which we describe in chapter 35.
Practitioners frequently use meta-analysis to provide evidence for therapeu-
PREFACE xi

tic interventions (practice); evidence-based practice is discussed in chapter 34.

In chapter 36, we discuss clinical significance and strengths and weaknesses
of a number of relevant indices such as odds-ratios, risk reduction, and
number needed to treat. We also discuss a relatively new effect size, AUC or
the probability of a better outcome, which has advantages for helping to in-
terpret clinical or practical significance. We have found that this clinical in-
dex based on a 2 by 2 contingency table is less potentially misleading than
odds ratios, and it is easier to explain than traditional effect size measures
such as d or r so it may facilitate communication between the practitioner
and the lay person.
The book emphasizes becoming a good consumer of research by ana-
lyzing and evaluating examples of research articles. At several points we
present an integrated framework for the analysis and evaluation of re-
search studies, using eight rating scales to evaluate research validity (i.e.,
the validity of a whole study). Chapter 37, “A Framework for a Compre-
hensive Evaluation of the Research Validity of a Study,” is especially help-
ful as a step-by-step guide with accompanying figures and tables to facili-
tate the review process. A number of other diagrams and tables that
summarize various topics and show how concepts fit together are pre-
sented throughout our book.
There are four appendixes: (a) a blank article evaluation form that may
be copied to use in evaluating articles, (b) a completed evaluation form to
provide a detailed example of how we use the evaluation framework and
form, (c) a side-by-side comparison of the proposed numerical evaluation
of four sample studies, and (d) a listing of terms that are either synonymous
or are used to mean similar things, perhaps in different disciplines. For ex-
ample, intervention and treatment are similar terms.
This final appendix should be especially helpful to practitioners and stu-
dents from various disciplines who may have taken a research and/or statis-
tics course that used somewhat different terminology than we do here. Re-
alizing this inconsistency across and even within disciples, we developed
appendix D. The first part of this appendix provides sets of terms that are
partly the same, but have different meanings and need to be distinguished.
For example, research validity (chapter 19) is not the same as measurement va-
lidity (chapter 9). The second part of appendix D provides a list of terms,
organized by chapter, that are essentially synonyms.
Although the book is based primarily on the quantitative research para-
digm, one chapter deals in some depth with how the qualitative or naturalist/
constructivist paradigm differs from the quantitative or positivist paradigm. In a
number of chapters we point out the value of qualitative research, which
should lead quantitative researchers to be more flexible and take into ac-
count the criticisms by qualitative researchers. Also, we point out what we
think are the weaknesses of the qualitative paradigm.
xii PREFACE

Another feature of this book is that it includes many examples taken

mostly from applied or clinical journals. These examples should provide
context and help facilitate the understanding of concepts because they
were published in journals whose subscribers are interested in practical ap-
plication. We introduce four of these studies in chapter 1 along with our
framework for classifying types of research or research approaches. These ex-
amples are used in several later chapters and are evaluated comprehen-
sively in our last two chapters.
Acknowledgments

This book is based on the Gliner and Morgan (2000) textbook, Research
Methods in Applied Settings (ISBN 0-8058-2992-X), also published by Law-
rence Erlbaum Associates, Inc. (www.erlbaum.com). We acknowledge the
use of several tables, figures, and some text from that book. Chapters 22, 32,
and 33 reprint some materials, including text, tables, and figures, from
Leech, Barrett, and Morgan (2005) SPSS for Intermediate Statistics (ISBN 0-
8058-4790-1) also published by Lawrence Erlbaum Associates, so we thank
our colleagues, Nancy Leech and Karen Barrett, for use of those materials.
We also appreciate and acknowledge that Lippincott, Williams, and
Wilkins (LWW), publisher of the Journal of the American Academy of Child and
Adolescent Psychiatry ( JAACAP), granted permission to republish edited ver-
sions of the 33 articles in the “Clinician’s Guide to Research Methods and
Statistics.” Special thanks to Cordelia Slaughter of LWW for facilitating this
permission and providing us with electronic copies of the articles to use as
the starting point for the book. We also appreciate the encouragement and
editorial assistance of Mina Dulcan, editor of JAACAP, who initially com-
missioned the Clinician’s Guide series and encouraged us to find a source
to republish these columns.
Next we acknowledge the help of our colleagues and collaborators, Hel-
ena Chmura Kraemer, Nancy Leech, and Jerry Vaske, who provided feed-
back on parts of this text and were coauthors on one or more of the original
columns. We especially appreciate the critiques and advice of Helen Krae-
mer, professor of biostatistics at the Stanford University Medical School,
who served as statistical consultant for the Clinician’s Guide series in the
JAACAP. We appreciate the advice and feedback of these collaborators, but

xiii
xiv ACKNOWLEDGMENTS

we, the authors, take responsibility for the content of the book and any er-
rors that might be identified.
We would like to thank several reviewers: Maura MacPhee, Mina Dulcan,
Kenneth Solberg, Karen Atler, Brian Isaacson, and Marty Drell for their
helpful reviews. Several colleagues, Robert Fetsch, Gail Gliner, Ray Yang,
Mark Kretovics, and Gene Gloeckner also provided helpful reviews of cer-
tain chapters. Students in our classes have provided useful suggestions for
improving the manuscript at several points in its development.
Our word processor, Catherine Lamana, was especially helpful in pro-
ducing the final manuscript. Nancy Plummer was essential to the develop-
ment of the manuscript for the JAACAP Clinician’s Guide series, and Don
Quick’s technical help was critical.
Finally, we want to thank our spouses, Hildy, Gail, and Darlene, for their
support during the writing of this book and over the years.

—GAM, JAG, RJH

 Part I

INTRODUCTORY CHAPTERS
This page intentionally left blank
 Chapter 1

Framework and Sample Studies

In this chapter, we describe our overall framework for quantitative research

designs and then describe briefly several studies that are used in later chap-
ters as examples, especially for demonstrating how to evaluate a research
study. For this purpose, we have selected some of our own studies as well as
those of other researchers, in part to show that all studies, including our
own, have weaknesses as well as strengths.

RESEARCH TYPES AND APPROACHES

In this book, all quantitative research is divided into three main types that
we call experimental, non-experimental, and descriptive. The first two
types of research each have two approaches as follows:

Experimental Research
1. Randomized experimental approach (random assignment of participants
to groups with an active or manipulated independent variable1).
2. Quasi-experimental approach (an active independent variable but with-
out random assignment of participants to groups).

1
1A variable is a characteristic of a person or situation that has two or more values (it varies)

in a study. An active independent variable is one such as a treatment, workshop, or other interven-
tion that is given to one group of participants and withheld or given in another form to an-
other group. An attribute independent variable is one that is not given or withheld in the study. It
is a measure of a characteristic of the person or his/her situation.

3
4 CHAPTER 1

Nonexperimental Research
3. Comparative (in which a few groups, based on an attribute independ-
ent variable, are compared; e.g., males are compared to females).
4. Associational (sometimes called correlational, in which two or more
usually continuous variables are related or associated for the same group of
participants). Again the independent variable is an attribute rather than ac-
tive.
Descriptive Research
5. Descriptive approach (answers descriptive questions using only descrip-
tive, not inferential, statistics).

Complex studies often use more than one of these approaches; for ex-
ample, “survey” studies may have descriptive as well as comparative and as-
sociational research questions. Of the hundreds of studies that we have
evaluated, all fit into one or more of these five categories based on the re-
search questions and data analysis. Chapter 11 presents this categorization
scheme in more detail.
There are several reasons to categorize research or, more accurately, re-
search questions, into one of the five approaches. First, we feel that ques-
tions of cause and effect can be answered best with well-controlled random-
ized experiments and to a lesser extent with the quasi-experimental
approach. Neither the comparative nor the associational approach is well
suited to deal with cause and effect, but we realize that some complex statis-
tics such as cross-lag panel correlations and structural equation modeling
may provide some evidence for causality from nonexperimental studies.
Furthermore, most meta-analyses (see chap. 35) separate studies by research
approach. For example, experimental and nonexperimental studies often
are not combined but instead make up separate meta-analyses. Some of
these meta-analyses, composed completely of nonexperimental or observa-
tional studies, may be weak on internal validity (see chap. 17). However, they
may be strong in external validity (chap. 18) and provide important informa-
tion for clinical practice.
Our classification of research approaches and Fig. 1.1 should help the
reader follow the research process from purpose through question/hy-
pothesis to data analysis. For example, the experimental, quasi-experi-
mental, and comparative approaches typically use what we call difference in-
ferential statistics such as the t test or analysis of variance, whereas the
associational approach uses associational inferential statistics such as correla-
tion and multiple regression. As discussed later, all parametric inferential
statistics are relational (special cases of canonical correlation), but we think
that it is helpful educationally to make the preceding distinction, which is
consistent with most basic statistics books.
 FIG. 1.1. Schematic diagram of how the general type of statistic and research question corre-
spond to the purpose and approach of the study.
5
6 CHAPTER 1

SAMPLE STUDIES

In chapter 19, we provide an introduction to the research validity evalua-

tion framework that we recommend. This framework is based on an earlier
one by Cook and Campbell (1979) and several more recent updates, in-
cluding our own (Gliner & Morgan, 2000). The study we use to illustrate
how to do this brief overview evaluation is one by Gliner and Sample
(1996). A brief description of that study is as follows.

Study 1, a Randomized Experiment. The purpose of the Gliner and Sam-

ple (1996) study was to increase quality of life for persons with develop-
mental disabilities who were employed in sheltered work or supported
employment, using an intervention of community life options. The key in-
dependent variables were the intervention (vs. no intervention), the type of
employment (sheltered vs. supported), and change over time (pretest and
four follow-ups at 6-month intervals). The Quality of Life Index (QLI) had
three subscales so there were three outcome/dependent measures. The ap-
proach was randomized experimental because participants were randomly
assigned to either the community life option or their present situation. The
QLI had been used in several published studies that had reported good reli-
ability coefficients (see chap. 8). The published studies also provided evi-
dence in support of the measurement validity (see chap. 9) of the QLI with
similar types of clients. The study attempted to achieve high internal valid-
ity (see chap. 17) by randomly assigning participants to the groups. The
study also attempted to achieve high external ecological (see chap. 18) va-
lidity by carrying out the conditions in the actual community setting. How-
ever, obtaining good overall research validity on all dimensions could not
be accomplished.
In chapter 37 we provide a comprehensive research validity evaluation
framework, and in chapter 38 we evaluate Gliner and Sample (1996) and
three more studies, including another one of ours, to show how a range of
studies, experimental and nonexperimental, can be evaluated. Brief de-
scriptions of these other studies are.

Study 2, a Quasi-Experiment. This study, titled “Using Short-Term Group

Counseling with Visually Impaired Adolescents” ( Johnson & Johnson,
1991), used the quasi-experimental approach because there was an active
independent variable (group counseling) but the participants could not be
randomly assigned to the two groups (counseling or no counseling). The
groups are considered nonequivalent even though the researchers at-
tempted to match the groups on age, IQ, race, and sex. There was poten-
tially another independent variable (change over time) because there were
pretests and posttests on the three dependent or outcome variables: self-
FRAMEWORK AND SAMPLE STUDIES 7

concept, attitudes toward blindness, and locus of control. Three hypotheses

stated that group counseling would produce more improvement in each of
the three dependent variables.

Study 3, Nonexperimental, Using the Comparative Approach. DiLorenzo,

Hapler, and Picone (2004) compared older (60–85 years old) and younger
(29–59 years old) persons with multiple sclerosis on physical functioning,
mental health, and quality of life. The independent variable, age, is an at-
tribute that for this study had two levels, older and younger. The duration
of illness was another independent variable. There were many dependent
or outcome variables that fell into the three broad categories of physical
functioning, mental health, and quality of life. The approach was basically
comparative (older vs. younger).

Study 4, Nonexperimental, Using the Associational Approach. Redding, Har-

mon, and Morgan (1990) examined the relationship between maternal de-
pression and infants’ mastery behavior in a nonclinical sample of 1- and 2-
year-olds and their mothers. The attribute independent or predictor variable
was the degree of self-reported maternal depression. The three dependent
outcome variables were infant competence at the mastery tasks (puzzles),
their persistence at the more challenging tasks, and task pleasure, all ob-
served in a laboratory playroom. Puzzles of varying difficulty were presented
one at a time to the infants. The approach was associational because the in-
dependent variable maternal depression had many ordered levels.

The Mastery Motivation Program of Research. Another series of studies,

related to the Redding et al. (1990) study, which we use as examples in the
next chapter and several others, has to do with mastery motivation in young
children (see Morgan, Harmon, & Maslin-Cole, 1990). For this research, we
developed a new standardized behavioral testing procedure and an adult
report questionnaire to assess the motivation of young children to master
challenging tasks. The procedures were designed to be useful for normally
developing children and also for children who are at risk for developmen-
tal problems. The “individualized method” of presenting behavioral tasks
was designed to compare the motivation of children with different ability
levels by varying the difficulty of the task in accordance with the child’s abil-
ity level. Each child was given tasks that were moderately difficult for him or
her. Each child’s motivation was assessed with one task, from each of several
graded sets of similar tasks (e.g., puzzles), that was found to be challenging,
but not too difficult or too easy, for that individual child. Evidence for good
interobserver reliability was obtained for the two key measures: persistence
at challenging tasks and pleasure after completing a part of the task. The va-
lidity of these mastery task measures has been supported in several ways.
8 CHAPTER 1

First, groups of children (such as those who are at risk or handicapped)

who had been predicted to score lower on mastery motivation measures
than appropriate comparison groups did, in general, score lower. Second,
there were significant relationships between persistence at tasks and several
other measures expected to reflect aspects of the concept of mastery moti-
vation, for example, ratings of persistence during mental tests, engross-
ment during free play, and mother and teacher ratings of motivation (see
MacTurk & Morgan, 1995).
The other assessment method, the Dimensions of Mastery Question-
naire (DMQ), was designed to provide a quicker and less labor-intensive as-
sessment of young children’s functioning than that gained from lengthier
behavioral testing. Mothers, fathers, and teachers can complete the DMQ
to rate children they know well. The DMQ has been used by a number of in-
vestigators, and data from more than 30 samples were reported (Morgan et
al., 1993). Studies with previous versions of the DMQ (see Morgan et al.,
1993; Morgan, Busch-Rossnagel, Barrett, & Harmon, 2005) provide sup-
port for its validity by the ability to differentiate low- and high-risk popula-
tions on mastery-related behavior and by relationships between maternal
ratings, teacher ratings, and child behavioral measures. For example, the
DMQ competence scale was found in two studies to be significantly related
to the Bayley Mental Developmental Index.
In the next chapter we provide a definition of research, describe its
dimensions, and discuss several purposes, using the mastery motivation
example.
 Chapter 2

Definition, Purposes,
and Dimensions of Research

What is research? Smith (1981) suggested that a synonym for research is dis-
ciplined inquiry which

must be conducted and reported so that its logical argument can be carefully
examined; it does not depend on surface plausibility or the eloquence, status,
or authority of its author; error is avoided; evidential test and verification are
valued; the dispassionate search for truth is valued over ideology. Every piece
of research or evaluation, whether naturalistic, experimental, survey, or his-
torical, must meet these standards to be considered disciplined. (p. 585)

Smith’s definition of disciplined inquiry points out the systematic nature

of research. Regardless of the particular research paradigm, there must be
underlying guidelines of how the research is to be carried out. The research
must be disseminated (i.e., published in a journal or presented at a profes-
sional meeting), with a detailed description of the methods used. Unless
the research is reported, others cannot utilize or examine it to determine
whether they would come to the same conclusion. Smith’s definition also
refers to the fact that the research must stand on its own merit, not the stat-
us of the researcher or the eloquence of the writing.

PURPOSES OF RESEARCH

Research has two general purposes: (a) increasing knowledge within the
discipline and (b) increasing knowledge within oneself as a professional
consumer of research in order to evaluate and understand new develop-

9
10 CHAPTER 2

ments within the discipline (Ottenbacher, 1986). Increasing knowledge

within the discipline can serve several subpurposes:

1. To create methods to assess important concepts/phenomena.

2. To describe relevant phenomena and their relationships.
3. To provide evidence for the efficacy of a therapeutic technique or
other change.
4. To provide support for the theoretical base of the discipline.

For many clinicians, the ability to understand research in one’s discipline

may be even more important than making research contributions to the
profession. Dissemination of new knowledge occurs through an exception-
ally large number of professional journals, workshops, and continuing edu-
cation courses, as well as popular literature such as newspapers. Today’s
professional cannot simply rely on the statements of a workshop instructor
or newspaper to determine what should be included in an intervention.
Even journal articles need to be scrutinized for weak designs, inappropriate
data analyses, or incorrect interpretation of these analyses. Current profes-
sionals must have the research and reasoning skills to be able to make
sound decisions and support them. In addition, research skills can make
professionals in therapeutic sciences better providers because they know
how to assess their own clients and note whether improvement has oc-
curred.

RESEARCH DIMENSIONS AND DICHOTOMIES

Theoretical Versus Applied

Most clinical science disciplines perform research with some application in

mind. The goal of the research is directed toward some specific, practical
use, such as treatment, learning enhancement, or evaluation. Some theoreti-
cal research also is performed, as mentioned earlier, but most of the research
projects that we will examine are on the applied end of this dimension.

Laboratory Versus Field

A second dimension for examining research is the setting. The term field
takes on many different meanings. Field could be a clinic, school, or home
setting. Laboratory implies a structured setting that is not where the sub-
jects or participants usually live, work, or obtain therapy. In the behavioral
DEFINITION, PURPOSES, DIMENSIONS OF RESEARCH 11

sciences, a laboratory often refers to a room with a video camera and micro-
phones (i.e., a somewhat unnatural setting). Clinical disciplines perform
research in both laboratory and field settings. Laboratory settings provide
better control over extraneous variables, but field settings provide a more
ecologically valid environment.

Self-Report Versus Researcher Observation

In some studies the participants report to the researcher (in writing or

orally) about their attitudes, intentions, or behavior. In other studies the re-
searcher directly observes and records the behavior of the participant.
Sometimes instruments such as heart rate monitors are used by researchers
to “observe” the participants’ physiological functioning. Self-reports may be
influenced by biases such as the halo effect, or participants may have forgot-
ten or have not thought about the topic. Many researchers prefer observed
behavioral data. However, sensitive, well-trained interviewers may be able to
establish rapport with participants to alleviate some of the biases inherent
in self-reports.

Quantitative Versus Qualitative Research

We believe that this topic is more appropriately thought of as three related

dimensions. The first dimension deals with philosophical or paradigm dif-
ferences in the approach to research. The second dimension, which is what
many persons mean when referring to this dichotomy, deals with the type
of data and data collection method. The third dimension refers to the type
of data analysis. We think that, in distinguishing between qualitative and
quantitative research, the first dimension (i.e., the philosophical dichot-
omy we have called positivistic versus constructivist) is the most important.

Positivist Versus Constructivist Paradigms. The term positivist is not an ac-

curate label for most quantitative social scientists, but it is commonly used
by qualitative/constructivist writers and it helps us separate the philosophi-
cal or paradigm distinction from the data collection and analysis issues.
Likewise, constructivist is not the most common identifier for what is often
called the naturalist or qualitative paradigm, but we prefer it for reasons dis-
cussed in the next chapter. For now, note that a study could be theoretically
positivistic, but the data could be subjective or qualitative. In fact, this com-
bination is quite common. On the other hand, a researcher may embrace
the constructivist paradigm, but some of the supporting data may be quan-
titative. Thus, the type of data and even data analyses are not necessarily the
same as the research paradigm. However, qualitative data, methods, and
12 CHAPTER 2

analyses often go with the constructivist paradigm, and quantitative data,

methods, and analyses are usually used with the positivist paradigm. The ap-
proach of this book is within the framework of the so-called positivist para-
digm, but the constructivist paradigm provides us with useful reminders
that human participants are complex and different from other animals and
inanimate objects. Thus, as investigators of human behavior, we should not
be overly dependent on the philosophy and methods of natural science.

Quantitative Versus Qualitative Data and Data Collection. Quantitative

data are said to be “objective,” which indicates that the behaviors are easily
classified or quantified by the researcher. Some examples are demographic
variables, such as age and gender, scores on tests, and time to recovery. The
data are usually gathered with some sort of instrument (e.g., test, physiolog-
ical device, questionnaire) that can be scored reliably with relatively little
training.
Qualitative data are more difficult to describe. They are said to be “sub-
jective,” which indicates that they are hard to classify or score. Some exam-
ples are perceptions of pain, feelings about work, and attitudes toward ther-
apy. Usually these data are gathered from interviews, observations, or
documents such as biographies. Quantitative/positivist researchers also
gather these types of data but usually translate such perceptions, feelings,
and attitudes into numbers using, for example, rating scales. Qualitative/
constructivist researchers, on the other hand, usually do not try to quantify
such perceptions, instead categorizing them. We believe that the approach
of this book is useful for dealing with both qualitative/subjective data and
quantitative/objective data.
It is important to point out that researchers within both the quantita-
tive/positivist paradigm and the qualitative/constructivist paradigm use in-
terview and observational methods and both are interested in objective as
well as subjective data. However, constructivist researchers prefer more
open-ended interviews, observations, and documents such as diaries. Posi-
tivist researchers prefer more structured interviews (or questionnaires), ob-
servations, and documents such as clinic records.

Quantitative Versus Qualitative Data Analysis. In later chapters we discuss

when to use the most common inferential statistics, show how they are re-
lated to the approaches and designs, and review how to interpret the re-
sults. Qualitative data analysis involves various methods for coding, catego-
rizing, and assigning meaning to the data, which are usually words or
images. This book does not deal with qualitative data analysis techniques,
such as content analysis, but they have been addressed by some researchers
within the positivist paradigm. Constructivist researchers rarely use inferen-
tial statistics but sometimes use descriptive statistics.
DEFINITION, PURPOSES, DIMENSIONS OF RESEARCH 13

EXAMPLES AND RELATIONSHIPS

AMONG THE FOUR DICHOTOMIES

In terms of increasing knowledge in the field, the mastery motivation pro-

gram of research, described in chapter 1, is an example of the development
of data collection methods using both self-reports (questionnaire) and ob-
servations (behavioral tasks). The paradigm was clearly positivist/quantita-
tive, but the data (infants’ motivation to master) were subjective. The data
were coded as task-directed or not, and then quantified as the duration of
task-directed behavior (labeled as persistence at tasks). The research was
mostly theoretical, attempting to test some of Robert White’s (1963) no-
tions about competence/effectance motivation, but also there were poten-
tial applications for early intervention. Testing of children was performed
in a laboratory playroom, but some of the questionnaires and observations
were done in the field/home.
The Gliner and Sample (1996) study was actually a multimethod study
using both quantitative data collection methods (the Quality of Life Index,
QLI) and quantitative data analysis but also three qualitative/constructivist
case studies. The QLI was a self-report measure, but the Gliner and Sample
study also used ratings of the quality of life made by recreational therapists
who had observed the participants during the intervention.
Certain ends of the four dimensions or dichotomies described above
tend, in practice, to go together. Qualitative research is almost always con-
ducted in the field. On the other hand, theoretically oriented research
tends to be done in the laboratory, using researcher observations. However,
there is not a necessary association among any of these four dimensions. In
the next chapter, we discuss the quantitative and qualitative paradigms in
more depth.
 Chapter 3

A Tale of Two Paradigms:

Quantitative and Qualitative

There is confusion in the social and health sciences about the difference
between quantitative and qualitative approaches to research. Much of the
confusion, as indicated in the last chapter, comes from equating these para-
digms with the way data are collected. Investigators often associate “subjec-
tive” methods of data collection, such as open-ended interviews, with the
qualitative approach and “objective” methods of data collection with the
quantitative approach. The type of data collection is not adequate to distin-
guish between the two paradigms.

PARADIGMS

What is a paradigm? The term, coined by Kuhn (1970), refers to the beliefs
shared by members of a specific scientific community. It is not strictly a
methodology but more of a philosophy that guides how the research is to
be conducted. A paradigm determines the type of questions that will be
asked and how they will be answered.
There currently are two major paradigms within the social and health
sciences. One paradigm, often referred to as the quantitative paradigm, has
been the dominant one and is usually associated with the so-called “scien-
tific method.” Qualitative theorists (e.g., Lincoln & Guba, 1985) use the
term logical positivist to identify the dominant paradigm. Even though the
term is not totally appropriate, we use positivist when referring to the quan-
titative paradigm, in part to distinguish it from quantitative data collection
and analysis. The other paradigm, referred to by Lincoln and Guba (1985)

14
A TALE OF TWO PARADIGMS 15

as naturalistic or constructivist, is usually associated with a qualitative ap-

proach to research (see also Phillips & Burbules, 2000).
Lincoln and Guba (1985) stated five axioms or issues, from their point of
view as qualitative researchers, that separate the two paradigms. Since that
time, they have modified their position somewhat, but it is instructive to ex-
amine these original five issues in some detail to gain a clearer picture of
the differences between the two paradigms.

Issue 1: The Nature of Reality

Is there one reality or are there multiple realities? This issue is the most divi-
sive because seemingly there are either many realities (constructivist) or
one (positivist); both positions cannot exist at the same time. We think that
part of the issue comes from the lack of an agreed-on definition of reality.
Phillips (1992) pointed out that there is confusion because different peo-
ple and different cultures have different views about what is real (which
seems undeniable). In addition, there is the issue of whether or not we can
know which view is correct, or even whether there is a correct view. Because
we might not be able to reach agreement, it does not follow that there is
more than one “reality.”
Quantitative researchers, recognizing that participants have different
perspectives or points of view, report those as variability. In addition, quan-
titative studies often examine factors that are related to and perhaps cause
different perceptions. That a person states a belief does not necessarily
mean that it is “real,” even for that person. Sometimes people lie or are con-
fused about their beliefs. It seems to us that it is important to acknowledge
that people have different perceptions, but it is best to investigate why per-
ceptions seem to be different and to be cautious about assuming that what
one says is what one really believes.

Issue 2: The Relationship of Knower to Known

Can investigators and participants be in a study without influencing each

other? “Double-blind” studies acknowledge this issue by having both the
participants and the researcher be unaware of the conditions of the study
(i.e., who was in the experimental groups and who was in the control
group). However, only naive investigators would argue that their observa-
tions are not influenced by attributes of who is observed. The issue for the
positivist is to determine how much of the outcome might be due to these
effects. For the constructivists, how much difference does it make if the ob-
server is a participant as compared to a “silent” observer? We think that is-
sue two separates the approaches on a relative rather than absolute basis.
16 CHAPTER 3

The positivist is usually more confident that bias can be overcome, but both
paradigms need to be sensitive to this issue.

Issue 3: The Possibility of Generalization

Can the results of an individual study be generalized to other populations,

settings, treatment variables, and measurement variables? Lincoln and Guba
(1985) were correct that few studies using a positivist approach have em-
ployed proper sampling techniques. Usually, participants are not randomly
sampled from a target population. Instead, participants are usually obtained
from a “convenience” sample, often found at the investigator’s clinic.
The constructivist professes to make no claims for generalizing the re-
sults beyond what was found in the study, but many qualitative studies seem
to make conclusions beyond the specifics of their findings. Meta-analyses al-
low quantitative investigators to combine studies to make better generaliza-
tions. This issue seems to separate the two approaches on a relative rather
than absolute basis. Researchers from both approaches should be cautious
about generalizing their results.

Issue 4: The Possibility of Causal Linkages

Can we identify causes? Regarding this philosophical issue, positivists be-

lieve that under the proper experimental conditions, one can conclude
that the independent variable “caused” the change (effect) in the depend-
ent variable. These proper conditions include the random assignment of
participants to groups. However, few positivists are willing to make more
than a probability statement about causes.
Constructivists rule out the concept of causality on many grounds, but
perhaps the most salient is their position that most events have multiple
causes. We agree with this position as would most quantitative researchers.
Lincoln and Guba (1985) took a much stronger stance on the issue of cau-
sality, suggesting that it is impossible to separate cause and effect. Instead,
they introduced the concept of mutual simultaneous shaping. They argued
that “everything influences everything else. . . . Many elements are impli-
cated in any given action, and each element interacts with all of the others
in ways that change them all” (pp. 151–152).
There is no way to resolve differences between the two paradigms on is-
sue four. Lincoln and Guba (1985) were certainly correct in pointing out
that much behavior is both cause and effect, that there is mutual simulta-
neous shaping of behavior, and that causes and effects are difficult, if not
impossible, to distinguish. Also, it is true that journalists, the public, and
even researchers are too loose in using words like “cause,” “impact,” and
“determinant.” In fact, one of the key points that we want to make in this
A TALE OF TWO PARADIGMS 17

book is that such words should be used with caution and then probably only
after performing a study with a tight, randomized experimental design.

Issue 5: The Role of Values in Inquiry

Can researchers be unbiased? It is important for all researchers to recog-

nize that research is not value-free. One might ask the positivist, “Who se-
lected the research problem, variables, sample, or particular treatment?”
Of course, the investigator selected all aspects of the study. Therefore, the
constructivists are correct in assuming that research is not value-free. A part
of a constructivist research report is to state the biases of the investigator, or
to “come clean.”
That the investigator may have a bias, however, does not necessarily
mean that nothing can be done about that bias or that the outcome will be
in the direction of the investigator’s hypotheses. There are probably far
more studies that fail to find significant differences between treatment and
control groups than those that find significant differences. Furthermore,
replication attempts by other researchers help to ensure that something
other than the investigator’s bias is influencing the results.
Issue 5 appears to separate the two paradigms on a relative basis. The de-
gree of subjectivity in most constructivist studies, in which the investigator is
the “instrument,” seems to us far greater than that in the positivist approach.
However, this difference is not all-or-nothing. Researchers in both paradigms
should acknowledge that there will be subjectivity and bias; however, they
should do what they can to minimize the potential effects of biases.
These issues lead to the following question: In the social and health sci-
ences, is the purpose of research to predict and discover causes? The an-
swer to this question provides a distinction between the two paradigms in
how research should be carried out. We believe that if the purpose of the
study is to identify causes and predict behavior, then a methodology for car-
rying out this research developed from the traditional scientific methods
should be undertaken. Alternatively, if the purpose of research is a full de-
scription of the participants’ “voices,” then a methodology based on con-
structivism seems to be well adapted to the problem.
 Chapter 4

Ethical Problems and Principles

in Human Research

HISTORICAL OVERVIEW

Although there have been ethical problems regarding the treatment of hu-
man subjects throughout history, it is common to begin with the Nazi “re-
search” atrocities of 1933–1945. Nazi research atrocities refer to experi-
ments conducted by respected German doctors on concentration camp
inmates that led to their mutilation or death. Surprisingly, before 1933 Ger-
many had advanced moral and legal regulations concerning consent and
special protections for vulnerable subjects. As a result of the trial of 23 of
these doctors, the Nuremberg code was prescribed by an international
court in 1947 (see Shuster, 1997). Although it is tempting to think that
these deeds could be blamed on prison guards, or rogue scientists, the evi-
dence indicates otherwise (e.g., Pross, 1992).
Examples of ethical problems in American research are not uncom-
mon. Mentally impaired children from the Willowbrook State School in
New York were given live hepatitis A virus. Some say that their parents
were not adequately informed and were even coerced into volunteering
their children for the study. A second example was the Tuskegee study of
the natural course of syphilis, which took place between 1932 and 1972.
The study involved more than 400 impoverished African American men
in Alabama who were studied but not treated, even though antibiotics
were available and commonly used to treat syphilis for more than 25 years
of the study. In the African American community, the long-term effects of
this study include mistrust and suspicion of medical research and of doc-
tors in general.

18
ETHICAL PRINCIPLES IN HUMAN RESEARCH 19

In 1974 the Department of Health, Education and Welfare published

regulations on the protection of human subjects. They mandated that there
be institutional review boards (IRBs) at each research institution accepting
federal funding to determine whether subjects were placed at risk and, if so,
whether the risks were so outweighed by the benefits and importance of the
knowledge to be gained that the subjects should be allowed to accept these
risks.

PRINCIPLES AND POLICIES RELATED TO HUMAN

RESEARCH PARTICIPANTS

The Belmont Report: Principles and Norms

In a report called the Belmont Report (National Commission, 1978), the

National Commission for the Protection of Human Subjects of Biomedical
and Behavioral Research identified three ethical principles and guidelines
for the protection of human subjects.

Respect for Persons. This principle incorporates two ethical convictions.

First, participants should be treated as autonomous agents, which means
that the individual is capable of deliberating and making individual deci-
sions and choices. Second, persons with diminished autonomy, such as chil-
dren, the mentally retarded, and persons with emotional disorders, are en-
titled to protection.

Beneficence. Researchers should not harm participants, and good out-

comes should be maximized for the participants as well as for science and
humanity. This principle requires maximizing the potential benefits and
minimizing the risks.

Justice. Research should not be exploitative, and there should be a fair

distribution of risks and benefits. For example, those who bear most of the
risks should benefit the most from the research. Participants should not be
selected merely on the basis of convenience.

Voluntary Informed Consent

Informed consent is the procedure by which persons choose whether or

not they wish to participate in a study. Consent is an ongoing process and
may be withdrawn at any time during the study. The Belmont Report dis-
cusses three aspects of informed consent.
20 CHAPTER 4

Information. The information provided to participants should include

the research procedure, purpose, risks, and anticipated benefits, including
what a reasonable volunteer would want to know before giving consent.
The information must be in language that the participants can understand,
and efforts should be made to check that it is understood, especially when
risks are involved.

Comprehension. The participants should have the legal capacity and the
ability to understand the information and risks involved so that they can
make an informed decision. Some participants (e.g., children) are not le-
gally qualified to make decisions of consent for themselves, so others must
make the decision for them. This is usually the parent or guardian, but the
child also must assent to the procedure. Comprehension also may be im-
paired in mentally retarded or emotionally disabled persons. To the extent
possible, these persons should be allowed to assent or not, but a third party
(e.g., the legal guardian) should be chosen to act in their best interest.

Voluntariness. The third aspect of informed consent means that the par-
ticipant freely, without threat or undue inducement, has decided to partici-
pate in the study. There should not be any element of deceit, constraint, or
coercion. Persons in authority can elicit unjustifiable obedience from chil-
dren and even from well-educated adults. Also voluntariness is reduced
when the research offers financial or other inducements that the potential
participants would find hard to refuse. Sieber (1992) listed a number of as-
pects of the consent process that should be considered. Rapport should be
achieved, not only because participants are more likely to cooperate, but
because it can strengthen the ecological validity of the study. It is important
that the researcher not rush through this aspect of the study or give the im-
pression that consent is unnecessary. Developing trust and understanding
personal and cultural situations is important, especially for community-
based research done in cultures that are different from the researcher’s.
The research also should be relevant to the concerns of the research popu-
lation and explained in those terms.
The issue of who should provide the consent is easy when the potential
participant is an adult who has the capacity to consent. The issue is less
clear with children. We should not automatically assume that parental or
guardian consent is sufficient, although in most cases it should be. In some
situations there may be a conflict of interest. For example, poor parents of-
fered large payment for their children’s participation might not have the
interest of the child foremost. How is consent obtained? IRBs require a for-
mal signed consent form, except in certain situations specified in the fed-
eral regulations. A signed consent form may be omitted when adult subjects
ETHICAL PRINCIPLES IN HUMAN RESEARCH 21

who have the legal capacity to consent can easily refuse by discontinuing a
phone call with an interviewer or by not returning the survey that was re-
ceived in the mail. It is important, however, that the interviewer or ques-
tionnaire cover letter describe the purpose of the research and any risks in-
volved and state that participation is voluntary. Returning the survey or
answering the questions is the subject’s way of implying consent.

Privacy

Much of behavioral research involves asking participants to reveal some as-

pects of their behavior or attitudes. Privacy refers to participants’ concern
about controlling access to information about themselves (Sieber, 1992).
Voluntary informed consent involves the participant agreeing to reveal cer-
tain aspects that may have been private previously. If participants feel that
privacy is being invaded or confidentiality will not be maintained, answers
that they provide may be distorted and, therefore, give misleading or false
information. The essence of privacy is that the participant is free to choose
the extent to which his or her attitudes, beliefs, and behaviors are to be
shared with or withheld from others. There is always the potential for a con-
flict between the right of privacy and the goal of the research.
If the data are anonymous, the participant may be more willing to share.
It is important to make a distinction between confidentiality and anonym-
ity. Anonymity means that the person’s name and other identifiers, such as a
Social Security number, are not known and cannot be deduced by the re-
searcher or others. In many studies the data cannot be anonymous because
the researcher sees the participants face to face or must know their identity
to match information about them from different sources. In all cases it is
important that the data remain confidential. That is, there is an agreement
that private information will remain private to the researcher, and the par-
ticipant will not be identifiable in the reports or in conversations with per-
sons outside of the research team.
Sensitive researchers will be very careful not to invade the privacy of partic-
ipants, and IRBs are typically alert to this issue. This implies that fully in-
formed voluntary consent will be obtained ahead of time and that the re-
searcher will assure confidentiality of the data. The participants can then
decide whether or not to participate. Participants who view the research as an
invasion of privacy may feel some subtle pressure to participate but then dis-
tort answers. Thus, to be sensitive to the participant’s concerns and to obtain
the best data, it is important to consider whether participants view the re-
search as an invasion of privacy. To learn about the privacy interests of your
research population, you should ask persons who are members of the popu-
lation whether they might find your questions an invasion of privacy.
22 CHAPTER 4

Assessment of Risks and Benefits

Probably the most important concern about research ethics is that the indi-
viduals not be harmed by serving as participants in the study. Risk refers
both to the probability of harm and to the magnitude and type of harm.
There are many possible harms and benefits that need to be taken into ac-
count. Psychological and physical pain or injuries are the most often dis-
cussed, but other risks, such as legal, economic, or social (e.g., embarrass-
ment, stigmatization, or invasion of one’s privacy), should be considered.
Although it is rare to attempt to quantify the risks and benefits of a par-
ticular research study, there should be a systematic assessment of these fac-
tors. The Belmont Report states that the assessment of whether the re-
search is justifiable should reflect at least five considerations:

1. Brutal or inhumane treatment is never justified.

2. Risks should be reduced to those that are necessary and consider-
ation given to alternative procedures that would reduce risks.
3. When research involves risks of serious harm, review committees
should be very careful that the benefits justify those risks. For exam-
ple, in medical research, an unproven treatment may promise signifi-
cant benefits even though there are risks of serious side effects.
4. When vulnerable populations are involved, the appropriateness of us-
ing them should be demonstrated.
5. Relevant risks and benefits must be fairly explained in the informed
consent procedure and form.

In addition to minimizing the risks, it is important for researchers to

maximize the benefits. This may be relatively easy to do in community-
based and medical research where some clear benefit to the individual par-
ticipants is envisioned. However, beforehand such benefits are only antici-
pated or predicted, or else there is no need for the study.
It is less easy to achieve benefits for the participants in survey research
and certain kinds of laboratory experiments. Nevertheless, researchers
must think about the issue of maximizing benefits and do this in a realistic
manner, which avoids false promises or grandiose claims about benefits to
science and society. Benefits to participants could include an informative
debriefing, workbooks or materials, a chance to share concerns or interests
with the researcher, and, in some cases, the effects of the experimental
treatment. Benefits to the community could include improved relation-
ships with a university, more understanding about the problems under
study, materials such as books, special training, and the prestige of being as-
sociated with the program and university.
ETHICAL PRINCIPLES IN HUMAN RESEARCH 23

If participants have a good research experience (e.g., they are treated

with respect and provided with results to validate their contribution), this
increases the likelihood of future participation. Conversely, bad experi-
ences predispose subjects to not participate in another study, resulting in
their not benefiting from a new treatment. This would be a travesty and is
perhaps the most significant risk of “benign” social research.
 Chapter 5

Ethical Issues Related

to Publishing and Reviewing

There are certain ethical principles that researchers should keep in mind
when writing papers and reviewing the work of others. These ethical princi-
ples are no less real than those involving the protection of human subjects.
The requirements for manuscripts submitted to biomedical journals (Inter-
national Committee of Medical Journal Editors, 1997) and the American
Psychological Association (2001) publication manual provide advice and
discussion to supplement most of the issues raised in this chapter.

DISSEMINATION OF RESULTS

The research process is not complete until the results are disseminated to
the public and to interested researchers. Although oral presentations and
publications in semipopular magazines have their place, publishing in ref-
ereed journals is key to the progress of science. Considerable detail should
be provided about the procedures and data analyses so that the research-
er’s work is available for scrutiny by the scholarly community. Refereed
publications also are used to evaluate performance of the researcher, and
they are an important aspect of tenure and promotion at a university. Be-
cause there is considerable pressure, especially for young faculty, to pro-
duce refereed publications, a number of potential ethical problems arise.

Plagiarism. Plagiarism is presenting a portion of the work of another

person without quotation or proper citation. Paraphrasing, which involves
summarizing and rearranging sentences, is acceptable if credit is given in
the text. Plagiarism refers not just to words but also to the data and ideas of
another person. Because literature reviews and textbooks are based heavily

24
ETHICAL ISSUES OF PUBLISHING AND REVIEWING 25

on the work of others, there is tension between providing appropriate

credit to others and overusing quotations or impeding the flow of the text
with citations.

Multiple Publications. Duplicate publication distorts the knowledge

base and wastes scarce journal resources. However, pressures on authors to
have a large number of publications and limitations by editors on space of-
ten lead to multiple publications from one study. Authors should not sub-
mit to a journal a manuscript that has already been published in substan-
tially the same form. However, manuscripts previously published as an
abstract/summary or in a limited-circulation document can be published
in full later. There is always an issue about how similar the current manu-
script is to the original and the similarity of the audience. It is not uncom-
mon, but perhaps ethically questionable, for researchers to rewrite a re-
search paper for another journal with a different audience. Journal articles
are sometimes revised for publication as a chapter in a book. This is accept-
able as long as the original source is cited, and permission to adapt or re-
print is obtained from the copyright holder. Problems of duplicate publica-
tion also may arise if the material is first published on the Internet or
through the mass media. Articles must not be submitted to more than one
journal at a time. Only after rejection or withdrawal of the manuscript is it
appropriate to submit the same article to another journal.
It is common, but in some ways undesirable, for several substantively dif-
ferent articles to be published from the same study. However, for very large
studies, multiple publications are unavoidable and may be necessary. The
ethical issue is appropriate division into important pieces versus slicing into
“just publishable units.”

Authorship. There has been considerable discussion in recent years

about who should be listed as an author and even whether the whole con-
cept of authorship should be scrapped in favor of some other system. For
example, Rennie, Yank, and Emanuel (1997) proposed that instead of au-
thors, each article should provide a list of contributors, indicating their spe-
cific contribution(s) (e.g., designed the statistical analyses, conceptualized
the design, wrote the results and discussion). Part of the reason for this pro-
posal was to identify responsibility or accountability for parts of the article.
A general, but not universally agreed-on policy is that authorship is re-
served for those who make a substantial professional contribution to the study
and that order of authorship be determined by the importance of the contri-
bution. Substantial professional contributions may include formulating the
problem or hypothesis, structuring the experimental design, planning and
organizing the statistical analysis, interpreting the results, or writing a major
portion of the paper. Lesser contributions, which may be acknowledged, in-
clude supporting functions such as designing the apparatus, conducting the
26 CHAPTER 5

statistical analysis, collecting or entering data, and recruiting participants.

Note that these latter contributions are often those of student volunteers or
paid assistants, who may think that they deserve authorship.
Two types of problems result when determining authorship. On the one
hand, there are “guest” authors, who have not made a significant profes-
sional contribution to the project but are given authorship as a favor or as a
“right” due to their status in a department or laboratory, or because their
names on an article increase the probability of acceptance. On the other
hand, there are “ghost” authors who did make a significant professional
contribution but are not included as authors. Sometimes persons in power
simply take advantage of less powerful or departed colleagues or students,
who become “ghost” authors. A different version of the “ghost” and “guest”
author issue sometimes occurs with industry-sponsored research. The ac-
tual author is paid by the drug company to write the paper but is not listed
as an author, and instead “prestigious” academics, who did not write the pa-
per, are given authorship to add luster to it.
However, the issues are not always clear. Often difficulties arise when a
person loses interest or leaves the area after playing an important part in
the initial aspects of the study. Perhaps the person even wrote what turns
out to be an early draft of the final paper. The issue is what kind of credit
should be given to such a person when an article is rejected, reanalyzed,
and fully rewritten without the assistance of the initial contributor.
A good practice is for the collaborators to meet at the beginning of the
project and agree on who should be authors and the order of authorship. It
is also necessary for these authors to keep in contact and to renegotiate au-
thorship if circumstances change. Each person’s contribution should be
documented and updated as necessary.
Finally, there are two other issues related to authorship. First, consent
should always be obtained before someone is included as an author. Some
editors even say one should obtain permission before including persons in
an acknowledgment, especially if it is implied that the acknowledged per-
son agrees with the conclusions. Second, all authors should review the
manuscript before it is submitted because their names as authors imply that
they take responsibility for the article. However, with multiple-authored ar-
ticles it is probably unrealistic to assume that all authors are knowledgeable
and should be responsible for all aspects of the paper.

REVIEWS AND REVIEWERS

Most grant proposals and proposed journal articles are reviewed by peers
who must be careful not to use the ideas of the original authors until they
are published and then give credit. Editors and reviewers must not quote
ETHICAL ISSUES OF PUBLISHING AND REVIEWING 27

proposals they have reviewed unless given explicit permission by the au-
thor.
The process of reviewing requires a good deal of trust and integrity by
the reviewers for the process to work fairly and not be exploitative. Prob-
lems related to fairness of reviews are relatively common, and most funding
agencies and journals have specific policies to deal with them. Usually re-
viewers’ identities are not revealed to the authors, on the assumption that
this will make reviews more candid and negative reviews less open to repri-
sal. On the other hand, others have argued that reviews might be more re-
sponsible and balanced if the identity of the reviewer was known. In fact, in
small fields, applicants can often guess the identity of the reviewer.
Masked, formerly called blind, review occurs when the author’s identity is
not given to the reviewer. This type of review is common for manuscripts,
but it is unusual for grant proposals. The argument for anonymous or
masked review is that it gives a better chance to a new scholar because the
work is judged solely on its merits rather than on the status of the authors.
Again, in small fields, it may not be possible to disguise the manuscripts of
well-known researchers.
Once an article or book is published, a different kind of review takes
place, not just in published book reviews but also in literature reviews and
meta-analyses, in which the reviewers exclude studies judged not to be of
high quality. Or the reviewer may decide to weight studies in terms of their
merit, so some count more than others. Although these practices are a nec-
essary part of the scientific process, they provide the opportunity for poten-
tial abuse and, at the least, hurt feelings.

CONFLICTS OF INTEREST

Although scholars do their research for a variety of reasons (e.g., curiosity

and altruism), fame, tenure, and monetary gain are also motivators for do-
ing research. A problem occurs when there is a real or apparent conflict be-
tween personal gain and obligations to the scientific community. One type
of conflict is related to competition among scholars. This could lead to re-
viewers treating their competitors unfairly or withholding information
from their colleagues. Because originality and priority are so important,
there is often an inherent conflict of interest that may restrict collaboration
and cooperation. On the other hand, it is usually considered a conflict of
interest to review grants or papers from close colleagues or persons from
the same institution because of potential loyalty. In addition, if research on
the value of a product is funded by the producer of that product, the fund-
ing should be acknowledged in the notes of the article. Another type of po-
tential conflict of interest exists for clinicians because of the large amounts
of money pharmaceutical companies spend each year on gifts, meals, travel
28 CHAPTER 5

subsidies, and symposia. Wazana (2000) concluded that physician–industry

interactions appear to affect prescribing behavior, indicating a conflict with
best practice for the patient.
Conflicts of interest are not the same as scientific misconduct, but the
latter can result from unacknowledged conflicts, which need to be recog-
nized and disclosed. Conflicts of interest are inevitable and not inherently
bad, but not disclosing them and not managing actual conflicts are prob-
lems. Even the appearance of conflicts should be disclosed.

MISCONDUCT AND THE STRUCTURE OF SCIENCE

In a controversial article, Woodward and Goodstein (1996), professors of

philosophy and physics, made the argument that “many plausible-sounding
rules for defining ethical conduct might be destructive to the aims of scien-
tific inquiry” (p. 479). They asked how fraud could be reduced without los-
ing the positive effects of competition and reward. Woodward and
Goodstein (1996) said that “an implicit code of conduct that encourages
scientists to be a bit dogmatic and permits a certain measure of exaggera-
tion . . . and that does not require an exhaustive discussion of its deficien-
cies may be perfectly sensible” (p. 485). They argue that part of the respon-
sibility of scientists is to provide the best possible case for their ideas. It is up
to others to point out defects and limitations. They state that this is, in fact,
what most scientists do. There are, of course, real limits here, and exaggera-
tion is probably not the best word. Advocacy is appropriate, but any factual
misstatement is unethical. The point here is that what may seem like sim-
ple, obvious rules about misconduct are often less clear in the specific case.
How is the researcher to know what is acceptable advocacy and what
crosses the line? Peer judgment is required to decide whether a re-
searcher’s procedures for selecting particular participants or selectively dis-
carding data are appropriate or involve scientific misconduct. Junior re-
searchers can learn about the complexities of appropriate behavior in their
field best by observing and discussing issues with senior scholars/mentors
in their field. However, you should be careful whom you emulate because
not all senior researchers are good role models. We hope that this chapter
has conveyed not only the complexity of the issues presented but also some
suggestions for action.
 Part II

VARIABLES AND THEIR

MEASUREMENT
This page intentionally left blank
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
tekemistä kilpa-ajojen kanssa tai sitten vedonlyöntihommia — ehkä
saatte siitä jonkun johtolangan, jos täällä joku sellainen asuu.
Vähäisetkin sentapaiset tiedot — mutta mikä nyt, herra Cranage?"

Sillä minä olin äkkiä kirkaissut hämmästyksestä ja tein sitten

liikkeitä, jotka epäilemättä panivat kumppanini ajattelemaan, että
olin tullut hulluksi. Ajurinnrattaat olivat täyttä vauhtia kulkien tulleet
nurkan ympäri ja olivat nyt nopeasti menossa Edgware-tielle päin
pitkin Warrington Crescentiä — niin nopeasti tosiaankin, että takana
olevalla numerolaatalla numerot kaikki hyppivät yhtenä
sekamelskana. Mutta kun ne kulkivat minun ohitseni, oli minun juuri
onnistunut tuntea niissä olija — Quartervayne!

"Nuo rattaat!" huudahdin minä. "Quartervayne on niissä!

Quartervayne! — mies, joka lähetti minut Hollimentin luo! Nopeasti
— emmekö voi seurata niitä?"

"Kun ei ole toisia ajurinrattaita missään näkyvissä, emme voi",

sanoi
Jifferdene. "Mutta oletteko varma asiasta?"

"Ihan varma!" todistin minä kiihkeänä. "Näin hänet selvästi.

Quartervayne, niin totta kuin elän! Kunhan vain olisimme voineet
pysähdyttää hänet!"

"Niin vain — ehkä siitä olisi ollut apua"', vastasi hän päätään
pudistaen. "Mutta hän on poissa näkyvistä nyt! Hm! — ehkäpä hän
oli se mies, jota he tulivat tapaamaan tänne eilen illalla? Kun kerran
me olemme tai te olette nähnyt hänet täällä päin, niin ehkä hän asuu
täällä. Kuulkaapas, antakaa Birkemille täydellinen kuvaus hänestä."
 Kuvailin hänet Birkemille niin tarkkaan kuin osasin ja sellaisena
kuin muistin hänet Clarence-laiturilta, ja sitten Jifferdene ja minä
jätimme hänet ja lähdimme pois. Ja hetken aikaa olin vähällä kertoa
kumppanilleni Neamoresta, sillä minä olin varma siitä, että Neamore
oli ollut Hollimentin kanssa Warrington-hotellissa edellisenä iltana ja
mennyt hänen kanssaan Delaware-tielle. Mutta muutin mieltä —
kumpi sitten olisi ollut parempi — ja päätin olla mainitsematta
mitään, kunnes olin nähnyt lady Renardsmeren tai kunnes jotakin
uutta oli tullut ilmi. Olin tuskallisen hämmästynyt — Holliment,
Quartervayne, Neamore, lady Renardsmere muodostivat
kummallisen yhdistelmän.

"Kuulkaahan!" sanoi Jifferdene, äkkiä keskeyttäen mietteeni,

"iltapäivä ei ole vielä lopussa. Mepä lähdemme Kiinan lähetystöön,
joka on Portland-aukiolla — haluaisin puhua pari sanaa tuon herra
Shenin kanssa, joka tuli meidän seurassamme teitä tapaamaan. Jos
vanha sfinxi Langhamissa ei tahdo kertoa minulle mitään, niin ehkä
herra Shen tahtoo, kuultuaan Hollimentin murhasta."

Me lähdimme Portland-aukiolle. Herra Shen otti meidät vastaan.

Hän oli ystävällinen, lempeä, kohtelias, innokas ja kerrassaan
tutkimaton. Hän oli yhtä mieltä Jifferdenen kanssa siitä, että
Hollimentin nähtävästi oli murhannut kiinalainen, jonka kasvot minä
olin nähnyt ikkunassa ja joka epäilemättä oli sama mies, jota herra
Cheng etsi. Mutta sen myönnettyään hän ei enempää sanonut.

"No, herra Shen", sanoi Jifferdene houkuttelevasti. "Ettekö voisi

kertoa minulle, mistä oikeastaan on kysymys? Minkä vuoksi tahtoo
herra Cheng löytää tämän miehen — jonka nimeä hän ei tahdo
ilmoittaa meille."

Herra Shenin lempeä ääni kävi entistäkin pehmeämmäksi.

 "Kysymys on vain hänen löytämisestään", sanoi hän.

Jifferdene levitti kätensä.

"Aivan niin!" hän myönsi. "Mutta sallikaa minunkin kysyä teiltä —

teillä on käytettävinänne keinoja, joita meillä ei ole. Oletteko
koettaneet etsiä häntä — niistä kortteleista, joissa maanmiehiänne
on koolla Lontoossa — Limehousessa ja muualla? Oletteko? — No
niin, oletteko löytäneet hänestä jälkeäkään?"

"Emme!" vastasi herra Shen reippaasti kylläkin. "Emme

jälkeäkään! Emme sanaakaan kuulleet! Ja — hän on viallinen mies,
helppo tuntea."

"No missä perhanassa hän sitten on!" huudahti Jifferdene.

"Kiinalainen! — puolet vasemmasta korvasta poissa! — ja yhtä
viekas kuin —"

"Luulenpa", keskeytti herra Shen rauhallisesti, "että englantilaiset

rikostoverit häntä huolellisesti suojelevat ja piilottelevat".

"Hän oli ulkona viime yönä joka tapauksessa, lyönpä vaikka vetoa
siitä!" mutisi Jifferdene. "Panen miljoonan yhtä vastaan siitä, että
hän se Hollimentin surmasi."

"Niin kai", myönsi herra Shen. Hän hymyili ystävällisesti

silmälasiensa läpi. "Luullakseni hän puukottaa jonkun toisenkin vielä.
Ehkä te silloin saatte hänet kiinni."

Jifferdene tuijotti häneen ja nousi.

"Tuleekohan herra Cheng kertomaan minulle, miksi hän tahtoo

saada hänet kiinni?" kysyi hän. "Vaikka vielä parempi on kysyä —
tiedättekö sitä itse, herra Shen? Antakaa kuulua!"

"Hm!" sanoi herra Shen. "Hyvästi. Tulettehan katsomaan minua

joskus toistekin, vai miten?"

Tämän jälkeen me lähdimme, ja Jifferdene kiroili koko matkan

pitkin Portland-aukiota. Ehkä se kevensi hänen mieltään; ainakin hän
sen jälkeen taas käänsi huomionsa minuun. Lyhyen neuvottelun
jälkeen minä päätin mennä yöksi Howard-hotelliin Norfolk-kadulle ja
oman turvallisuuteni vuoksi pysyä ovien sisäpuolella kerran
kynnyksen yli astuttuani. Sinne minä siis Jifferdenestä erottuani
lähdin, söin kaikessa rauhassa päivällistä, tupakoin, pelasin pari peliä
biljardia erään vieraskumppanin kanssa ja kello yhdeltätoista lähdin
huoneeseeni. Olin juuri aikeissa riisuutua, kun ovenvartija tuli
tuomaan kirjelippua, samalla ilmoittaen, että sen lähettäjä odotti
alhaalla. Kirjelippu oli huolimattomasti reväisty paperipalanen, johon
oli lyijykynällä töherretty vain — Clarence-laituri.

Lähdin suoraan alas. Siellä seisoi eräässä eteissalin pimeässä

nurkkauksessa Quartervayne.
KYMMENES LUKU

Quartervayne

Vaikka olikin myöhäinen, seisoskeli useita miehiä vielä eteissalissa,

ja jotta en herättäisi heidän huomiotaan, en osoittanut mitään
hämmästystä nähdessäni odottamattoman vieraani, vaan menin
suoraan häntä kohden ja ojensin käteni (vastahakoisesti kylläkin,
totta puhuakseni) aivan kuin se olisi ollut luonnollisin asia
maailmassa nähdä hänet siellä. Hän puristi melkein
suonenvedontapaisesti kättäni; hänen oma kätensä oli kuuma ja
kostea, ja näin heti paikalla, että hän oli kiihtynyt ja hermostunut.

"Sana kanssanne!" hän kuiskasi. "Jossakin rauhallisessa paikassa."

Katsahdin tupakkahuoneeseen, jonka avonaisen oven

läheisyydessä me seisoimme. Se oli jotensakin täynnä miehiä, mutta
huomasin erään tyhjän sopen, ja johtaen Quartervaynen
huoneeseen vein hänet sinne.

"Jotakin juotavaa!" hän mutisi, kun istuuduimme. "Ja väkevää!

Sitten — puhutaan."
 Kutsuin viinuria ja pyysin vierastani tilaamaan, mitä hän halusi.
Hän halusi konjakkia, oikein aika annoksen — ja soodaa. Kun viinuri
oli mennyt tuomaan niitä, käännyin Quartervayneen, päättäen ottaa
heti selkoa eräästä asiasta.

"Miten tiesitte minun olevan täällä?" kysyin minä.

"Näin teidät Strandilla Jifferdenen, tuon Scotland Yardin miehen,

seurassa", vastasi hän, iskien silmää ja sysäten kättäni
kyynärpäällään. "Tunnen hänet — jotenkin hyvin! Nokkela mies! Ja
minäpä seurasin teitä, kunnes tulitte tänne — ja nyt minä sitten
pujahdin tänne sisään. Tahdoin tavata teitä — hyvin tärkeästi."

Konjakki ja sooda tuotiin, ja hän otti siitä kulauksen, huokasi kun

se oli mennyt alas ja kääntyi taas minuun hiljentäen ääntään.

"Tietenkin olette kuullut Hollimentista?" sanoi hän.

"Oletteko te?" tiedustelin minä vuorostani.

"Jokainen on — tähän mennessä", vastasi hän. "Sehän on

iltalehdissä."

En ollut nähnyt mitään iltalehtiä ja sanoin sen. Hän veti esiin

yhden ja osoitti minulle kappaletta viimeisten tietojen osastosta:

"Mies, joka löydettiin murhattuna varhain tänä aamuna

Blomfield-tiellä Maida Valessa, on tunnettu erääksi Roger
Hollimentiksi, joka viime aikoihin asti on pitänyt sekatavara- ja
hiilikauppaa Portsmouthissa. Vielä ei ole mitään vihiä
murhaajasta, mutta poliisit toimittavat tehokkaita tiedusteluja
murhan lähiseuduilla."
 "Arvatenkin te todensitte hänen henkilöllisyytensä?" hän jatkoi,
katsellen minua sivusta pitkään. "Epäilinkin, että he olivat saaneet
teidät käsiinsä. Holliment tietenkin — aivan niin! Ei mitään vihiä —
miten lie? Mutta lyönpä vetoa, että te ja minä tiedämme jotakin —
vai miten?"

"Minkä vuoksi olette tänne tullut, herra Quartervayne?" tiedustelin.

"Sitäpä tahtoisin tietää!"

"Kerron teille!" hän halukkaasti vastasi. "Teidän tähtenne! Minä

teidät tähän kirottuun juttuun sotkin, nuori mies, ja minun
velvollisuuteni on selvittää teidät siitä. Siksi minä tänne tulin! Teidän
vuoksenne — ja turvallisuutenne vuoksi!"

Katsoin häntä tutkivasti ja huomasin hänen puhuvan totta. Hän

nyökkäsi minulle aivan kuin asian vahvistukseksi.

"Totta se on!" hän sanoi. "En minkään muun vuoksi."

"No niin, te olette epäilemättä hyvin ystävällinen, herra

Quartervayne", vastasin minä. "Mutta — missä erikoisessa vaarassa
minä olen?"

Ennenkuin vastasi, veti hän esiin sikaarikotelon, tarjosi siitä

minulle, ja kun minä kieltäydyin syyttäen myöhäistä iltaa, otti hän
itse sikaarin ja alkoi polttaa. Huomasin, kuinka hänen sormensa
vapisivat tulitikkua sytyttäessään, ja saatoin nähdä, että hän, vaikka
olikin iso mies, oli suuresti kiihtynyt. Mutta toinen kulaus lasista ja
pari vetäisyä sikaarista näyttivät rauhoittavan häntä.

"Kuulkaahan, nuori mies!" hän äkkiä puhkesi puhumaan. "Ei

hyödytä leikkiä piilosilla! Tiedämme, kuka Hollimentin surmasi! Tuo
kirottu kinu! Yhtä varmasti kuin että me nyt olemme tässä! Ja hän
tekee lopun minusta ja tekee lopun teistä — jos me annamme
hänelle tilaisuuden! Ei siis auta muu kuin — laputtaa. Minä lähden —
ja jos olette viisas, niin lähdette itsekin."

"Minäkö — mihin sitten?" kysyin.

"No vaikka mihin — pois täältä niin pitkälle kuin tietä riittää!" hän
vastasi. "Laittakaa niin, että meri on hänen ja teidän välillänne —
ainakin tällä haavaa. Minä lähden — jopa heti huomenaamulla.
Flushingiin tai Middelburgiin — minulla on kumppaneita
kummassakin paikassa. Tulkaa tekin mukaan — olette nokkela nuori
mies, ja minä pidän teistä huolta. Rahoista ei ole kysymys — minulla
on paljon — aivan yllin kyllin. Tulkaa — voitte ruveta apulaisekseni
siellä. Minä voin hoitaa liikettäni Middelburgista käsin tai Flushingista
tai mistä ulkomaisesta paikasta hyvänsä yhtä hyvin kuin
Portsmouthista tai Lontoosta. Mitä kannattaa jäädä tänne, jossa voi
saada tuon kinun verisen puukon kurkkuunsa — ennemmin tai
myöhemmin. En minä ainakaan jää — pois se!"

"Herra Quartervayne", sanoin minä. "Olen kiitollinen, jos kerrotte

minulle suorin sanoin, mistä syystä tuo kiinalainen tahtoisi iskeä
puukkonsa minun kurkkuuni tai teidän — tai tuon Holliment-raukan?
Ja kertokaa rauhassa, herra Quartervayne — me olemme aivan
turvassa täällä."

"No niin, sehän kuuluu oikein mukavalta!" sanoi hän ympärilleen

katsellen. "Olen ollut hypyssä koko päivän, keskellä kirkasta
päivääkin. Mutta ensiksi saatte te kertoa minulle — kuinka paljon
olette kertonut poliisille — mitä olette kertonut tuolle Scotland Yardin
miehelle?"
 "En muuta kuin puhtaan totuuden seikkailustani Portsmouthissa,
alkaen ensimmäisestä kohtauksestani teidän kanssanne, kunnes
minä huomasin unijuomaa saatuani viruvani Chilvertonin nummella",
vastasin minä katsoen rohkeasti häneen. "En voinut muuta tehdä."

"Ette kai!" myönsi hän. "Mutta — mitä he tietävät?"

"Tuskin mitään", sanoin minä. "Paitsi että täällä jossakin hiiviskelee

tai lymyilee eräs kiinalainen, jota eräs hänen mahtava
maanmiehensä syystä tai toisesta etsii ja jonka arvellaan
murhanneen Hollimentin."

"Onko heillä mitään vihiä hänen olinpaikastaan?"

"Ei — tähän asti", minä vastasin. "Mutta onko teillä?"

Hän levitti kätensä virnistellen. Sitten hän joi konjakkinsa loppuun,

kutsui viinuria uudelleen täyttämään hänen lasinsa ja kääntyi minuun
tyynempänä mieleltään kuin mitä hän oli tähän saakka osoittanut.

"Minullako?" hän sanoi. "Hyvä Jumala, ei ole! Lontoossa hän

jossakin on, siitä voitte olla varma viimeöisen tapahtuman jälkeen!
Mutta te haluatte tietää eräitten asioitten syitä ja perustuksia.
Minäpä kerron teille — niin ymmärrätte paremmin. Odottakaa
hetkinen."

Hän odotti, kunnes oli saanut toisen konjakkilasinsa ja ottanut siitä

aimo kulauksen; sitten hän siirtyen lähemmäksi minua sohvalla, jolla
istuimme, jatkoi hiljaisella, tuttavallisella äänellä.

"Holliment", hän sanoi. "Niin, Holliment, hänellä oli monta

hommaa siellä Portsmouthissa. Ensiksikin oli siellä tuo hylkytavarain-
ja sekatavarakauppa. Sitten oli hänellä hiilitoimisto, minä olin hänellä
osakkaana siinä — näppärä homma muuten — kannatti hyvin. Ja
hän oli vähän osallisena minun kanssani eräässä toisessakin
liikehommassa — olen kilpa-ajoasioitsija — vedonvälittäjä, nähkääs
— ammatiltani, mutta minulla on ollut monta rautaa tulessa. Mutta
Hollimentilla oli vielä eräs homma, joka oli kokonaan hänen omansa.
Hän piti — tai ainakin sitä hoidettiin hänen nimessään — erästä
yömajaa ja ruokapaikkaa Portseassa. Halpahintainen paikka,
ymmärrättehän, jonkinlainen raittiusravintola. Köyhänpuoleiset
pikkukauppiaat käyttivät sitä — tunnettehan tuon ihmislajin — yösija
ja illallinen kolmella shillingillä, ja muut hinnat saman mukaiset —
sentapainen se oli. No niin — sinne tuli eräs kiinalainen. Tämä
kiinalainen!"

"Ennenkuin jatkatte, herra Quartervayne", sanoin minä

keskeyttäen hänet. "Tahtoisitteko sanoa minulle yhden asian —
näittekö milloinkaan sitä miestä?"

"Vain kerran pari — vähän matkan päästä", hän vastasi. "Kadulla

—
Hollimentin seurassa."

"Voisitteko sanoa, oliko hänessä jotakin muodotonta?" kysyin

minä.
"Arpi — erään haavan jälki — tai jotakin sentapaista?"

"En voi sanoa", hän vastasi. "En ollut milloinkaan kyllin lähellä.
Hän oli siististi puettu mies — eurooppalaiset vaatteet, nähkääs —
paremmin puettu kuin useimmat Hollimentin vieraat siinä yömajassa.
Mutta — kinu!"

"Entä sitten?" jatkoin minä. "Mikä oli hänen nimensä?"

 "Sanoi nimekseen Chuh Sin", hän vastasi. "Chuh Sin! Kertoi
Hollimentille tulleensa tänne tutkimaan elämää suuressa brittiläisessä
merisatamassa. Mutta miten ollakaan, tuli hän sairaaksi, ja heidän oli
kutsuttava lääkäri. Lääkäri luuli tuon miekkosen taudin kehittyvän
isoksirokoksi ja ajoi hänet siinä tulisessa paikassa sairaalaan. No niin,
mies oli majaillut Hollimentin luona neljä tai viisi viikkoa eikä ollut
maksanut Hollimentille pennyäkään! — sanoi aina vain odottavansa
joitakin rahalähetyksiä. Ja kun lääkäri kertoi Hollimentille, että hän
luuli siitä koituvan vaikean tapauksen ja että mies luultavasti kuolisi,
teki Holliment kirotun tyhmän työn. Hän möi tuon miekkosen tavarat
— kirjat, jotkut työkalut ja muuta — hänen velkansa suoritukseksi.
Ja silloin, äkkiarvaamatta, tuo kaveri ilmestyikin! Koko isorokkojuttu
oli ollut tyhjää hälytystä; hän oli aivan terve, ja sairaalan väki toimitti
hänet pois. Kuulin asiasta eräältä henkilökuntaan kuuluvalta varhain
eräänä aamuna — että nimittäin tämä kiinalainen oli laskettu
sairaalasta — ja minä sain kiireen livistää. Uskokaa pois! Silloin minä
juuri kohtasin teidät."

Käännyin ja katsoin häntä pitkään ja vakavasti.

"Kerrotteko te minulle tosissanne, herra Quartervayne, että te

pakenitte ilmeisen pakokauhun vallassa vain sen vuoksi, että
kiinalainen oli laskettu sairaalasta?" kysyin. "Menkää nyt — en ole
toki sellainen houkka, että sitä uskoisin! Enemmän tämän asian
takana on!"

"Te ette tunne noita kavereita, nuori mies", väitti hän. "Minä tiesin,
että tuo kinu, saadessaan selville, että Holliment oli myynyt hänen
tavaransa, kostaisi hänelle samoin kuin jokaiselle, joka oli joissakin
suhteissa häneen. Ja hän tiesi, että minä olin Hollimentin
liikekumppani."
 "Riippuu siitä, mitä noiden tavarain joukossa oli, herra
Quartervayne", huomautin minä ivallisesti. "Te ainakin tiedätte!
Mutta jatkakaa."

"Ei ole sen enempää kertomista", hän sanoi. "Minä livistin — siksi
päiväksi ainakin. Lähetin tuon kirjelipun Hollimentille teidän
välityksellänne. Lopun tunnette. Kinu lähti hakemaan Hollimentia —
niinkuin tiedätte. Tiedätte myös, mitä sitten tapahtui."

Muutaman hetken olin vastaamatta. Koetin mielessäni selvitellä

asioita tavalla tai toisella. Ja minulle alkoi valjeta. Holliment oli
tutkiessaan kiinalaisen vaatteita löytänyt jotakin arvokasta — ehkä
hyvinkin kallisarvoista. Hän oli näyttänyt sitä, mitä se sitten olikaan,
uskotulleen Quartervaynelle, ja he olivat sen anastaneet ja myöneet.
Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voinut tulla. Mutta turhaa oli
Quartervaynen ristikuulustelu — vain parista minua henkilöllisesti
koskevasta asiasta halusin selvyyttä. Ja muistelin mielessäni,
ennenkuin annoin keskustelullemme tämän käänteen, ettei
Quartervayne luultavastikaan tiennyt mitään suhteistani lady
Renardsmereen.

"Niin, minä tiedän mitä tapahtui tuossa Hollimentin kaupassa,

herra Quartervayne", sanoin. "Kukapa paremmin tietäisi. Mutta nyt
tahtoisin tehdä teille pari kolme kysymystä. Holliment vei minut
Portsmouthista sinä yönä autossa, joka oli hänen omansa —
lähdimme eräältä hänen asuntoaan lähellä olevalta pihalta. Nyt
haluaisin tietää — olitteko te hänen mukanaan?"

"Vai niin, nuori mies, jos siitä on kysymys", sanoi hän, äänessä
jotakin teennäistä myöntyväisyyttä, "olin kyllä! En lähtiessä — hän
otti minut mukaan vähän matkan päästä, Coshamin puolelta —
kaupungin loppupäässä."
 "Minä kai olin nukuksissa?" sanoin. "Sikeässä unessa auton
sisällä."

"No niin, asian laita oli niin, että teidät oli nukutettu", vastasi hän
kylmästi. "Muistatte kai, että hän antoi teille juomaa — kylmää
vastaan — juuri ennen lähtöä? No niin, — siihen oli sekoitettu
jotakin, ymmärrättehän? Aivan vaaratonta kuitenkin — teille ei
koitunut siitä mitään vahinkoa."

"Ja yhdessä te laskitte minut Chilvertonin nummelle, eikö niin?"

sanoin.

"Valmentaja Mansonin maatilasta vähän ylöspäin", hän vastasi.

"Niinpä niin, minä tunsin vanhan Mansonin varsin hyvin! Paikka on
nyt hänen tyttärensä hoidossa — perhanan nokkela tyttö muuten ja
viisas! Niin, me laskimme teidät sinne alas hyvin mukavasti — sata
puntaa taskussanne ja kirjelappunen. Jonkinlaista hyvitystä — ja
sata puntaa on sata puntaa, nuori mies! Tuli hyvään tarpeeseen
luulemma — olitte kuitti minut kohdatessanne."

"Vain satunnaisesti, herra Quartervayne, satunnaisesti!" sanoin

minä. "Vain sillä hetkellä. Mutta miksi ajoitte auton vanhan
liitukaivoksen reunan yli?"

"Tuo kirottu laitos meni rikki — auttamattomasti!" hän vastasi.

"Holliment ei saanut sitä käyntiin, ei vain, ja niin me otimme pois
numerolevyn ja kaikki muut sentapaiset ja piilotimme ne
kanervikkoon — siellä ne ovat vieläkin, jos vain löydätte oikean
paikan. Sitten hän ja minä työnsimme tuon vanhan arkin ruohikon ja
sitten liitukaivoksen reunan yli ja annoimme sen mennä murskaksi;
me emme halunneet jättää mitään jälkiä, nähkääs."
 "Ja sen jälkeen kävelitte seudun halki varhain aamulla, arvelen
minä, ja astuitte junaan jollakin asemalla matkan varrella", sanoin.

"Aivan oikein!" myönsi hän. "Niin teimmekin. Ja tulimme tänne —

ja täällä me olemme olleet siitä saakka. Silloin — ilmestyy tuo kirottu
kinu, niinkuin pelkäsinkin, ja hän on surmannut Hollimentin!"

"Herra Quartevayne!" sanoin minä. "Jos olette niin varma siitä,

että tuo kiinalainen Hollimentin murhasi, niin miksette mene
poliiseille juttuanne kertomaan?"

"En mene!" huudahti hän viipymättä. "En mene! En tahdo olla

missään tekemisissä noiden veikkosten kanssa — en ole milloinkaan
ollut enkä vastakaan tahdo olla! Hoitakoot itse omia asioitaan! —
minä en heitä halua auttaa."

"Teidän olisi vain kerrottava heille kaikki, mitä olette kertonut

minulle", sanoin.

"En kerro heille — mitään!" selitti hän. "Ja miten voisin erottaa
kiinalaista toisesta? Kaksi kiinalaista muistuttaa toisiaan kuin kaksi
hernettä — keltaiset naamat, vinot silmät — en voi tuntea erikseen
kinua ja kanua. En!"

"Tämän miehen nimi on Chuh Sin, oman ilmoituksenne mukaan",

huomautin minä.

"Luullakseni kiinalainen voi vaihtaa nimeä yhtä helposti kuin

englantilainenkin", väitti hän vastaan. "Ehkä hän on joku Lo Ping tai
Ah Fu tällä haavaa. Minä en rupea tekemisiin minkään poliisin
kanssa! Olen kyllääntynyt tähän paikkaan. Lähden pois — ensi työksi
huomenaamulla. Hook of Hollandin kautta matka. Tulkaa mukaan —
menemme Flushingiin tai Middelburgiin. Maksan teille hyvän palkan
apulaisenani — näenhän hyvin, että olette nokkela nuori mies ja
epäilemättä melko lukenut. Minä en ole — en ole milloinkaan saanut
paljoakaan koulua."

"Olen teille hyvin kiitollinen, herra Quartervayne, mutta minä en

lähde", sanoin. "En pelkää tuota salaperäistä ja kavalaa kiinalaista,
vaikka kieltämättä, sen mukaan kuin te olette koko asian kertonut,
siinä näyttää piilevän jotakin vaaraa jokaiselle, joka
onnettomuudekseen on joutunut vain kerran Hollimentin seuraan.
Mutta haluaisin tehdä vielä yhden kysymyksen tai kaksikin. Ensiksikin
— tiedättekö millaisissa olosuhteissa Hollimentin ruumis löydettiin?"

Häntä puistatti väkisinkin ja hänen silmänsä välähtelivät.

"Minä tiedän, missä hän löydettiin ja mitä hänelle tapahtui!" mutisi

hän. "Nuo kirotut kinut — puukko -? eivätkös totisesti osaakin
käyttää sitä! Huh!"

"Sitä en tarkoittanut", sanoin minä. "Tiedättekö, että Hollimentin

kello perineen — viidenkymmenen punnan arvoinen vähintään — oli
hänen vieressänsä polulla, että hänellä oli kolme- tai neljäsataa
puntaa puhdasta rahaa mukanaan, jotka myöskin olivat
huolettomasti viskatut syrjään — ja että hänen vaatteensa olivat
revityt tai viilletyt auki joka paikasta, missä vain jotakin saattoi olla
piilotettuna vanun sekaan tai saumoihin? Tiedättekö kaiken tuon? Te
tiedätte — no kertokaa siis minulle — mitä etsi murhaaja? Antakaa
kuulla!"

Mutta tiesin heti paikalla tuon suoran kysymyksen tehtyäni, etten

saisi mitään suorasukaista vastausta Quartervaynelta. Kuinka
hermostunut ja kiihtynyt hän olikaan, oli hän kuitenkin kylliksi oma
herransa hillitäkseen kasvojensa ilmettä, ja hänen iso
kuutamonaamansa kävi tyhmän ja tietämättömän näköiseksi. Hän
kohotti paksut sormensa, siveli poskeaan ja puisteli päätään.

"En voi sanoa!" vastasi hän. "Mikä noitten itämaalaisten kaverien

metkut tietää — käy minun ymmärrykseni yli!"

"Ehkäpä — mutta tunnette kylliksi ihmisluontoa tietääksenne, että

olipa sitten kysymyksessä itä tai länsi, arvokas kultakello ja kolme-
tai neljäsataa puntaa ovat j jonkun verran houkuttelevia, kun ei
tarvitse muuta tehdä kuin pistää ne taskuunsa!" sanoin minä
katsoen häntä edelleen tarkkaan. "Ja tiedätte erinomaisen hyvin,
herra Quartervayne, ettei tämä ollut mikään tavallinen murha! Se ei
ollut minkään maantierosvon työtä, sen takia suoritettu, mitä uhrilta
saattoi ryöstää. Kuka hyvänsä Hollimentin murhasikin — ja ehkä se
ei ollutkaan tuo kiinalainen, kun kaikki käy ympäri —"

"Kuka muukaan sen saattoi tehdä?" kysyi hän kiivaasti. "Kuka

muu?"

"No vaikkapa joku englantilainen", sanoin. "Minä en tiedä — ettekä

te tiedä. Mutta kuten sanoin, kuka hyvänsä sen tekikin, hän haki
jotakin, minkä luuli Hollimentilla olevan muassaan. Hän etsi sitä
mielettömässä kiireessä heittäen kaiken muun menemään —"

"Kuulkaahan, nuori mies!" keskeytti hän. "Te olette epäilemättä

perhanan ovela, mutta muitakin teorioja on kuin teidän! Esimerkiksi
tämä — kinu tuli jotenkin keskeytetyksi, ennenkuin hän ehti korjata
kellon ja rahat! Hän kuuli jonkun tulevan ja kiireessä häneltä jäi
kaikki!"
 "Tuota voitte syöttää tyhmille, herra Quartervayne", huudahdin
minä. "Tuo teoria on täynnä aukkoja. Siinä ei vesi pysyisi
minuutinkaan vertaa! Hänellä oli aikaa repiä rikki Hollimentin
vaatteet, viileskellä hartioilla olevaa vanua, tarkastaa ja leikata
hänen housunvyötäryksensä. Hän etsi jotakin. Sanokaa mitä?"

"Sanon, etten sitä tiedä!" vakuutti hän. "En tiedä siitä mitään!"

"Olkoonpa niin!" sanoin minä. "Mutta tunnetteko Neamore nimistä

miestä
— Percy Neamorea?"

Hän hätkähti aivan kuin olisin suunnannut revolverin häntä

kohden, ja hänen isot kasvonsa kalpenivat.

"Mitä te Neamoresta tiedätte?" kysyi hän jyrkästi. "Milloin —"

"Mitäpä siitä!" vastasin minä. "Tunnetteko hänet? Luulenpa, että

tunnette, ja kerron teille, miksi luulen. Holliment ja Neamore olivat
Warrington-hotellissa, Maida Valessa, hyvin myöhään eilen illalla, ja
kun he yhdessä poistuivat, lähtivät he tapaamaan jotakuta henkilöä,
joka asuu Delaware-tiellä, siinä aivan lähellä, eikä kaukana
murhapaikalta. Teitäkö he tulivat tapaamaan, herra Quartervayne?
Koska minä näin teidät Delaware-tiellä juuri tänä iltapäivänä
ajurinrattailla! Antakaa kuulua — kuka on Neamore?"

Hän tuijotti tylysti minuun hetken aikaa mitään virkkamatta —

sitten hän äkkiä nousi ja lähti suoraan ulos huoneesta. Ennenkuin
ehdin seurata, oli hän jo poistunut hotellista ja hävinnyt yön
pimeyteen.
YHDESTOISTA LUKU

Juna lähtee

Makasin pitkän aikaa valveilla sinä yönä koettaen pohtia asioita.

Minusta näytti, että jos tahtoi päästä johonkin selvyyteen tästä
kerrassaan hämmästyttävästä tilanteesta, oli mentävä
mahdollisimman kauas taaksepäin - ainakin johonkin määrättyyn
kohtaan, josta nämä nykyiset asiat alkoivat. Ja niin pitkälti kuin minä
tosiseikkoja tunsin, näytti kaikkien asiain alkuna olevan tuo viekas,
valpas, tutkimaton vanha kiinalainen, jonka olin nähnyt Langham-
hotellissa — herra Cheng. Koetin panna tapaukset järjestykseen —
laskien tietysti hyvin laajalti todennäköisyyksiä. Kuvittelin asiaa näin:
herra Cheng on rikas kiinalainen liikemies. Hän saapuu Euroopaan
liikeasioissa: hänellä on kirjureja ja palvelijoita mukanaan. Hänen
oleskellessaan Pariisissa ryöstää joku näistä seuralaisista häneltä
jotakin — eli täsmällisesti, sen mukaan mitä jo olen saanut tietää,
tämä mies on muuan Chuh Sin. Ryöstettyään herraltaan tämän
"jonkin" pakenee Chuh Sin Englantiin. Hän ilmestyy Portsmouthiin —
ehkä poikkesi sinne Southamptonista matkustettuaan Havren kautta.
Hän asettuu asumaan Hollimentin raittiusravintolaan ja jonkun ajan
kuluttua, sairastuttuaan, menee sairaalaan jättäen kaikki tavaransa
Hollimentin huostaan. Palattuaan odottamatta sairaalasta huomaa
hän, että Holliment on anastanut tuon jonkin. Hän lähtee hakemaan
Hollimentia — kokoo joukon tyhjäntoimittajia ja johtaa hyökkäystä
Hollimentin kauppapuotiin. Holliment pakenee — ja Chuh Sin pääsee
jollakin tavalla hänen jäljilleen. Ehkä Chuh Sinillä on englantilaisia
ystäviä Lontoossa — ainakin joku murhaa Hollimentin ja penkoo
hänet kiireestä kantapäähän, kuin mielettömästi etsien tuota jotakin.
Kaikki tuo näyttää selvältä, suoralta, johdonmukaiselta. Ja tämä
herättää mielessä muutamia kummallisia kysymyksiä.

Mikä on tuo jokin?

Miksi herra Chung ei halua kertoa Englannin poliisille, mitä se on?

Olivatko Holliment, Quartervayne ja Neamore osakumppaneita

tuossa anastuksessa eli suoraan sanoen varkaudessa?

Möikö Neamore tuon jonkin lady Renardsmerelle — kymmenestä

tuhannesta punnasta?

Kuljetinko minä — täydellisessä viattomuudessa — sen, mitä

hyvänsä se olikin, lady Renardsmereltä herra Pennithwaitelle?

Onko se — tämä esine, joka näyttää aiheuttavan murhia ja

kaikenlaisia kauhuja ja ikävyyksiä — nyt hyvässä tallessa
Pennithwaiten kassakaapissa Lincoln's Inn Fieldsissä, sillä välin kun
eräs verenhimoinen kiinalainen, epäilemättä joidenkuiden
englantilaisten rikostoverien suojelemana, kuljeskelee ympäri
hellittämättä hakien sitä?

Minusta tuntui siinä maatessani täysin valveilla tuijottaen pimeään

huoneeseeni, että minä tiesin enemmän koko asiasta kuin kukaan
muu! Ja yhä uudelleen tunki mieleeni kysymys: olisiko minun
kerrottava kaikki mitä tiedän poliisille, Jifferdenelle, heti paikalla?

Siihen kysymykseen en osannut vastata. En tahtonut sekoittaa

lady Renardsmereä tuohon juttuun — en ainakaan, ennenkuin olin
nähnyt ja puhutellut häntä. Kunhan vain Jifferdene antaisi minun
mennä takaisin Renardsmereen, voisin kertoa lady Renardsmerelle
kaikki mitä tiesin, kaikki mitä olin saanut selville Neamoresta, kuka
hän olikaan, ja siitä, että hän epäilemättä oli liitossa Hollimentin ja
Qurtervaynen kanssa, ja minä pyytäisin lady Renardsmereä itse
ilmoittamaan asian poliisille. Sillä olin sillä hetkellä varma siitä,
etteivät Chuh Sin ja hänen englantilaiset ystävänsä häikäilisi mitään
saadakseen takaisin tuon esineen, ja meillä Renardsmeressäkin
saattaisi tapahtua murha. Kertoisin koko jutun lady Renardsmerelle
— heti kun hänet tapaisin. Ja Peggie Mansonille myöskin — ehkä
Peggielle ensin. Sillä olin nähnyt Peggietä kyllin, tietääkseni, että jos
kellään nuorella naisella konsanaan oli pää oikealla paikallaan, niin
Peggiellä oli.

Mutta minua odotti tuo inhoittava tutkinto. Kammoksuin koko

hommaa. En ollut milloinkaan eläissäni esiintynyt todistajana — en
tutkintotuomarin enkä ruumiinkatsastajan edessä. En tiennyt, mitä
he vielä saisivat minusta irti. Kun olin täysin tietämätön
menettelytavoista, otaksuin, että poliisilla ainakin oli jotakin
tekemistä asiassa; ehkä, jopa todennäköisestikin, oli Jifferdene jo
vihjaissut ruumiintarkastajalle, että minä tiesin koko joukon.
Pelkäsin, että minun oli mainittava lady Renardsmeren nimi — siinä
yhteydessä. En tietänyt, mitä kysymyksiä minulla oli odotettavissa.
Ja jos minä puhuin suuni puhtaaksi, kääntyisi Jifferdene minuun ja
kysyisi, niiksi perhanassa minä en ollut kertonut hänelle kaikkea
tuota? Niin, aivan varmaan, sanoin itselleni siinä käännellessäni ja
väännellessäni, tiesin minä aika paljon enemmän kuin Jifferdene tiesi
minun tietävän — ja sydämeni pohjasta toivoin, että en olisi tiennyt.

Nukuin vähän liian kauan sulasta uupumuksesta lopultakin, ja kello

kävi jo kymmentä, kun menin kahvihuoneeseen aamiaiselle. Kesken
aamiaista, kun par'aikaa luin kertomusta Hollimentin murhasta, hyvin
varovaista ja suppeaa kuvausta, joka nähtävästi oli poliisilaitokselta
lähtöisin ja joka viittasi asiassa olevan enemmän salaperäistä kuin
siinä todellisuudessa tiesin olevan, kutsuttiin minut puhelimeen.
Jifferdene oli toisessa päässä. Hän sanoi olevansa hommassa
tutkinnon alkamisen johdosta Hollimentin asiassa Paddingtonissa
sinä iltapäivänä, ettei niin voinut tulla minua tapaamaan kahteen tai
kolmeen tuntiin — olisinko minä hotellissa puoli yhden ja yhden
välillä? Lupasin olla — ja sitten tein hänelle erään kysymyksen.

"Kuuluuko mitään?"

"Ei", vastasi hän. "Vaan ehkä saan jotakin tietooni puolipäivään

mennessä. Kuulkaahan — pysykää alallanne, kunnes minä tulen —
älkää kuljeskelko ympäri, pysykää vaiteliaana!"

"Hyvä on", vastasin. "Siis puoli yksi tai pian sen jälkeen täällä."

Soitin kiinni, ennenkuin hänellä oli tilaisuutta sanoa enempää. Sillä

jo puhuessamme ja heti kun olin kuullut, ettei hän tarvinnut minua
ennen puoltapäivää, olin päättänyt, koska minulla oli kaksi tuntia
vapaasti käytettävänäni, toimia vähän salapoliisina omaan laskuuni.
Palasin ja lopetin aamiaiseni ja sitten ryhdyin panemaan tuumaani
toimeen.

Aioin lähteä Ritz-hotelliin. Minulla oli määrätty tarkoitusperä. Kun

lady Renardsmere oli vienyt Neamoren autollaan kaupunkiin, olin
kuullut hänen käskevän Walkerin, autonkuljettajan, ajaa suoraan
Ritziin — tahdoin tietää, oliko Neamore mennyt sinne hänen
mukanaan, ja ennen muuta, oliko joku liittynyt heidän seuraansa.
Sillä minusta näytti hyvin todenmukaiselta, että toimitus, jonka
tuloksena oli ollut se, että lady Renardsmere antoi
kymmenentuhannen punnan maksuosoituksen Neamorelle, oli
suoritettu siellä — ja mahdollisesti kolmannen — ja ehkäpä
neljännenkin läsnä ollessa — joiden henkilöllisyyttä jo aloin arvailla.

Menin Ritziin. Taitavasti menettelemällä sain käsiini erään hyvin

tärkeän henkilön tarjoilualalta, joka tietääkseni oli selvillä siitä, kuka
oli syönyt siellä päivällistä kolme päivää sitten. Käytin hyväkseni
erästä pientä asetta, jolla Jifferdene oli minut varustanut — hänen
omaa virallista käyntikorttiaan. Tätä minä teeskennellyn
salamyhkäisenä näytin kysymyksessä olevalle miehelle vietyäni hänet
sivulle.

"Haluaisin teiltä vähän tietoja", sanoin minä. "Asia on aivan

yksityisluontoinen ja sen täytyy tietenkin jäädä meidän keskeiseksi
vain. Tunnetteko lady Renardsmeren?"

"Park Lanelta?" vastasi hän heti. "Tunnen, hyvinkin."

"Tuliko hän syömään tänne päivällistä kolme päivää sitten?"

"Tuli kyllä — aivan niin!" hän vastasi.

"Erään nuorenpuoleisen, hyvin, melkeinpä koreilevasti puetun

herrasmiehen, erään juutalaisen seurassa?" kysyin minä.

"Niin juuri", myönsi hän.

"Tunsitteko hänet?"
 "En — en muista milloinkaan nähneeni häntä ennen — en täällä
enkä muualla."

"Yhtyikö heidän seuraansa ketään?"

Hän nyökkäsi — hänellä näytti olevan kyky hyvin selvästi muistaa

asiat.

"Kun he saapuivat — lady Renardsmeren autolla — tuli hän sisään

ja tilasi pöydän neljälle. Sitten nuori herrasmies meni puhelimeen.
Sen jälkeen he yhdessä odottivat sohvalla istuen. Noin puoli kahdelta
tuli kaksi miestä — lady Renardsmeren seurassa oleva mies esitti
heidät hänelle. Sitten he kaikki yhdessä söivät aamiaista."

"Voitteko kuvailla minulle nuo miehet?" kysyin minä.

"Kyllä vain", vastasi hän. "Tahtoisin sanoa — ymmärrättehän? —

että he eivät olleet herrasmiehiä. Hyvissä vaatteissa, ja hyvin
käyttäytyivät — mutta tiedättehän mitä tarkoitan. Pidin heitä kilpa-
ajojen kanssa tekemisissä olevina miehinä: tietysti me tunnemme
lady Renardsmeren ja tiedämme, että hän on hyvin tunnettu
hevosten omistaja: tuo hänen tammansa, Välkehtivä Rubiini, kuuluu
olevan aivan varma Derby-voittaja. Luulimme näiden miesten olevan
tapaamassa hänen armoansa kilpa-ajoasioissa."

"Mutta — entä heidän ulkomuotonsa?"

"Toinen oli pitkä, tanakka, kasvot punakat; toinenkin oli tanakka,

mutta lyhyt. Kummallakin oli harmaa kesäpuku — uuden uutukainen
vielä päälle päätteeksi. Ja harmaa Homburg-hattu, mustilla
nauhoilla. Sillä miehellä, joka tuli lady Renardsmeren mukana, oli
kaupunkilaisvaatteet ja silkkihattu."
 "Huomasitteko, että he olivat missään kauppa-asioissa
keskenään?" kysyin minä. "Että jokin paperi allekirjoitettiin, tai
muuta sentapaista."

"Kyllä", hän vastasi. "Vein itse heille aamiaisen jälkeen kahvia ja

näin lady Renardsmeren erään sivupöydän ääressä kirjoittavan
maksuosoitusta. Hän ojensi sen miehelle, joka ensiksi tuli hänen
kanssaan tänne."

"Siinäkö kaikki?"

"Siinä."

"Lähtivätkö he kaikki yhdessä?" kysyin minä.

"Ei", sanoi hän. "Nuo kolme miestä lähtivät tiehensä heti sen
jälkeen kun olin nähnyt lady Renardsmeren kirjoittavan
maksuosoituksen; hän odotti täällä, kunnes hänen autonsa tuli häntä
noutamaan kello kolmelta."

"Te näette koko joukon ihmisiä", huomautin minä. "Olitteko

milloinkaan aikaisemmin nähnyt ketään noista kolmesta miehestä?"

"En!" vastasi hän varmasti. "En milloinkaan! Aivan outo- ja minulle

— kaikki kolme! Ja tunnen tämän osan kaupunkia melko hyvin!"

Lähdin pois ja tiesin nyt, että kuka hyvänsä Neamore olikaan, oli
hän esittänyt Hollimentin ja Quartervaynen lady Renardsmerelle Ritz-
hotellissa ja kaiken todennäköisyyden mukaan tämä oli ostanut
noilta kolmelta sen esineen jonka Holliment oli varastanut Chuh
Siniltä ja jonka Chuh Sin oli ryöstänyt herraltansa, sfinksimäiseltä
herra Chengiltä. Mitähän se oli? Ja miksi, vieläkin sanoakseni, ei
herra Cheng halunnut kertoa meille?
 Palasin omaan hotelliini aprikoiden näitä salaperäisiä asioita — ja
puoli yhdeltä asteli Jifferdene sisään ilmeisesti pahantuulisena.

"No tämäpä nyt sotkua!" huudahti hän istuutuessaan vieressäni

olevalle tuolille tupakkahuoneessa. "Tuo perhanan vanha kiinalainen
on livistänyt!"

"Herra Chengkö?" kysyin.

"Sama mies! Lähti tiehensä — viime yönä", vastasi hän. "Ja vain
hyvin vähän aikaa sen jälkeen kun me olimme häntä tavanneet.
Lähti Pariisin yöjunalla, senkin tulen vietävä! — koko
tämänaamuinen puuhani tai suurin osa siitä, on mennyt hukkaan."

"Miten niin?" kysyin.

"No niin, nähkääs", vastasi hän. "Suunnittelin viime yönä

mielessäni, että toimittaisin hänet tutkintoon; tiesin, että jos
saisimme hänet todistaja-aitioon, olisi hänen kerrottava, mitä hän ei
meille tahtonut kertoa, ja kun ei tällä haavaa ole mitään toiveita
saada häntä tutkintotuomarin eteen, ajattelin toimittaa hänet
ruumiintarkastajan eteen. Ja minä ryhdyin toimiin, sopien asiasta
tänä aamuna Paddingtonin ruumiintarkastajan kanssa, ja sain hänet
lähettämään haasteen herra Chengille ja lähdin sitä itse erään
oikeudenpalvelijan kanssa perille viemään. Mutta kun tulimme
Langham-hotelliin, oli tuo vanha pöllö jo lentänyt tiehensä! Ja siinä
sitä oltiin! Sillä luullakseni on herra Chengillä hallussaan asian avain."

"Miten niin?" kysyin minä, haluten kuulla Jifferdenen ajatuksen.

"No niin", hän vastasi. "En ollenkaan epäile sitä, että Hollimentin
murhasi se kinu, jonka herra Cheng tahtoo saada käsiinsä — enkä
sitäkään epäile, että kinu varasti jotakin herra Chengiltä ja että
Holliment vuorostaan ryösti häneltä. Luulen, että kinu käänsi
Hollimentin nurin narin, niin sanoakseni, etsiessään tuota saalista.
Tuntuuko se teistä todenmukaiselta?"

Minusta tuntui, siihen nähden mitä tiesin, ja sen sanoinkin,

"Niin, tahdoin pakottaa herra Chengin kertomaan meille suoraan,

mitä se oli", hän sanoi. "Se tekisi asian yksinkertaisemmaksi, mutta,
kuten sanoin, hän on pujahtanut pois!"

"Luuletteko herra Shenin tietävän?" kysyin.

"Hän ei tiedä!" vastasi hän. "Me lähdimme sinne heti

huomattuamme, että herra Cheng oli matkustanut. Herra Shen tuli
vähäsen kuorestaan ulos tällä kertaa ja vakuutti meille, ettei heillä
ollut vähintäkään aavistusta siitä, miksi herra Cheng tahtoi saada
käsiinsä tuon salaperäisen kinun — sen he vain tiesivät, että hän
kaikin mokomin tahtoi saada ja oli halukas suorittamaan kaikki
asiasta koituvat kustannukset."

"Te ette siis ole juuri entistä viisaampi?" sanoin minä.

"Tuiki vähäsen!" murisi hän tyytymättömänä. "Ja tähän asti emme

ole löytäneet mitään johtolankaa, mitään jälkiä — paitsi mitä te jo
tiedätte."

"Entä tutkinto?" kysyin minä.

"Kello kolmelta tänään iltapäivällä", vastasi hän. "Se on vain pelkkä

muodollisuus. Siellä esiintyvät todistajina poliisi, joka löysi
Hollimentin, ja poliisilääkäri ja te. Sitten ruumiintarkastaja lykkää
jutun viikon tai kahden päähän. Emme pääse sen pitemmälle tällä
kertaa."

"Tekevätkö he minulle paljonkin kysymyksiä?" tiedustelin.

"Eivät tänään ainakaan", sanoi hän. "Teidän on vain todistettava

hänet mieheksi, jonka tunsitte Portsmouthissa Holliment nimisenä.
Myöhemmin, kun olemme saaneet enemmän yksityiskohtaisia
tietoja, saatte kertoa, mitä tapahtui Hollimentin kaupassa. Mutta
tänään — eipä juuri mitään. Muodollisuus! Mennäänpäs hakemaan
vähän aamiaista, ja sitten lähdetään Paddingtoniin kuulemaan, onko
Birkem saanut mitään lisätietoja."

Birkem, jonka myöhemmin tapasimme Paddingtonin

poliisiasemalla, oli vähäsen edistynyt. Hän oli kuullut eräästä oudosta
miehestä, joka oli asunut eräässä Delaware-tien varrella olevassa
talossa viimeiset kaksi tai kolme viikkoa ja äkkiä lähtenyt sieltä
Hollimentin murhan jälkeisenä päivänä. Ja kun hän juuri aikoi mennä
toimittamaan tarkempia tiedusteluja asiasta, lähdimme hänen
mukaansa — taloon, jonka pääty-ikkunaan oli kiinnitetty ilmoitus:
'Huoneita vuokrattavana'. Talon emäntä, jota me heti puhuttelimme,
oli muuan noita kuihtuneita olentoja, joiden paljas ulkomuoto ja
käytös tekevät tarpeettomaksi heidän itsensä kertoa, että ovat
nähneet parempia päiviä, ja hän oli aivan valmis kertomaan
poliisivirkamiehille, mitä suinkin tiesi. Hänellä oli ollut noin kolmen
viikon ajan vuokralainen, joka nimitti itseään herra Carriksi. Hän oli
pitkä, komea herra, jolla nähtävästi oli runsaasti rahaa ja joka söi ja
joi erittäin hyvin. Hän ei enimmäkseen mennyt mihinkään, paitsi
eräänä iltana. Hän otti paljon sanomalehtiä, erittäinkin urheilulehtiä
ja oli jättänyt jälkeensä noin korkean pinon sanomalehtiä ja paljon
kilpa-ajoja koskevia kirjoja. Hän kirjoitti joukon kirjeitä, ja hän oli
saanut aika monta sähkösanomaa eräänä iltapäivänä klo puoli
kolmen ja kuuden välillä.

"Tuloksia!" mutisi Jifferdene. "Kävikö hänen luonaan vieraita,

rouva?"

"Hänellä ei milloinkaan ollut ainoatakaan vierailijaa, paitsi toissa

iltana", vastasi emäntä. "Silloin, hyvin myöhään tosin — lähes
kahdeltatoista — tuli kaksi herraa häntä tapaamaan; minä olin maata
menossa, kun he koputtivat ovelle."

"Näittekö heitä, rouva?" kysyi Jifferdene.

"Laskin heidät sisään — itse", vastasi hän. "Toinen oli lyhyt paksu
herra; toinen oli nuorempi — luulisinpä hänen olleen juutalaisen. He
kysyivät herra Carria ja minä vein heidät hänen arkihuoneeseensa.
He viipyivät siellä ehkä kymmenen minuuttia — sitten kaikki kolme
lähtivät yhdessä ulos."

"Sanoiko herra Carr teille mitään ulosmenonsa johdosta"? kysyi

Birkem.

"Ei, hänellä oli portinavain", sanoi emäntä. "Kuulin hänen palaavan

noin kolmen seuduilla aamulla."

"Yksinkö?"

"Yksin!"

"Sanoiko hän perästäpäin teille mitään sen johdosta, että oli ollut
ulkona niin myöhäiseen?"
 "Ei sanonut! Hän tuli aivan hiljaa sisään. Hän oli hyvin hiljainen,
hyvin kunnollinen mies."

"Entä hänen lähtönsä?" kysyi Birkem. "Lähti äkkiä, eikö niin?"

"Aivan äkkiä! Eilen iltapäivällä. Hän tuli minulle kertomaan, että

hänen oli lähdettävä mannermaalle liikeasioissa, ja hän pakkasi
tavaransa ja sitten meni tiehensä vuokra-ajurilla
kahdessakymmenessä minuutissa. Haluaisitteko nähdä hänen
arkihuonettaan? Se on juuri samassa kunnossa kuin lähtiessä."

Salapoliiseja halutti nähdä arkihuone, ja he tutkivat sen

perinpohjin. En tiedä, näkivätkö heidän ammattitaitoiset silmänsä
jotakin, jota minun eivät huomanneet; minä näin vain huomattavan
kokoelman sentapaisia julkaisuja kuin Urheilija' ja 'Urheilulehti' ja
'Ruffin Opas' ynnä muita ja hyvän määrän sähkösanomia,
huolellisesti päällekkäin ladottuina eräällä sivupöydällä, josta minä
päättelin, että herra Carr oli huvitellut hiljaisen olonsa aikana
Delaware-tiellä lyömällä vetoa mielikuvituksessaan ja että hän oli
milloin voittanut, milloin hävinnyt.

"Tuo oli tietenkin Quartervayne", huomautti Jifferdene, kun me

lähdimme. "Kunhan vain olisimme saaneet hänet itsensä käsiimme!
Mutta siinäkin on mannermatka esteenä. No niin… pian alkaa
tutkinto."

Tutkinto, jota niin peläten olin ajatellut, osoittautui pelkäksi

muodollisuudeksi — vain oikeudenkäynnin aluksi. Ja loppujen lopuksi
ei minua ensinkään kutsuttukaan. Hollimentin raittiusravintolan
taloudenhoitajatar — joka muuten oli joku hänen sukulaisensa — oli
nähtyään uutisen hänen murhastansa rientänyt kaupunkiin ja todisti
hänen henkilöllisyytensä. Minä olisin yhtä hyvin saattanut pysyä
poissa.

"Mutta seuraavalla kerralla teitä tarvitaan, herra Cranage", sanoi

Jifferdene, kun ruumiintarkastaja lykkäsi kuulustelun pari viikkoa
eteenpäin. "Silloin kaikki tämä tulee julki — ja epäilemättä paljon
muuta lisäksi."

"No niin, saanko nyt mennä?" tiedustelin. "Minä ehdin parahiksi

neljän ja viidenkymmenenkolmen junaan Victoria-asemalle."

Me erosimme, ja minä lähdin — matkalle iloisena siitä, että olin

vapaa, ja innokas pääsemään takaisin Renardsmereen kertomaan
Peggie Mansonille kaikki ja pyytämään häneltä neuvoa. Minulla oli
kova kiire ja ehdin Victoria-asemalle vain pari minuuttia ennen neljän
ja viidenkymmenenkolmen junan lähtöä. Ja juuri ollessani
kiipeemässä siihen kuulin takaani huutoa ja meteliä ja kääntyessäni
näin Jifferdenen juoksevan pitkin asemasiltaa, viitaten minua
pysähtymään. Pysähdyin — ja juna lähti. Jifferdene lähestyi
hengästyneenä, läähättäen.

"Quartervayne!" kuiskasi hän tultuaan luo. "Quartervayne!

Löydetty East
Endistä! Murhattuna!"