[FREE PDF sample] Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw Test Bank ebooks

Full download test bank at testbankfan.
com
Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw

Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-
macroeconomics-1st-edition-mankiw-test-bank/
OR CLICK BUTTON
DOWLOAD EBOOK
Download more test bank from https://testbankfan.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Principles Of Macroeconomics 6th Edition Mankiw Test

Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-macroeconomics-6th-
edition-mankiw-test-bank/
Principles of Macroeconomics 8th Edition Mankiw Test

Bank
edition-mankiw-test-bank/
Principles of Macroeconomics Canadian 5th Edition

Mankiw Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-macroeconomics-
canadian-5th-edition-mankiw-test-bank/
Principles Of Macroeconomics Canadian 7th Edition

Mankiw Test Bank
canadian-7th-edition-mankiw-test-bank/
Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory Mankiw
Test Bank
edition-gregory-mankiw-test-bank/
Principles of Macroeconomics 8th Edition Mankiw

Solutions Manual
edition-mankiw-solutions-manual/
Principles of Macroeconomics 6th Edition Mankiw

Solutions Manual
edition-mankiw-solutions-manual/
Brief Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory

Mankiw Test Bank
https://testbankfan.com/product/brief-principles-of-
macroeconomics-7th-edition-gregory-mankiw-test-bank/
Principles Of Macroeconomics Canadian 7th Edition

Mankiw Solutions Manual
canadian-7th-edition-mankiw-solutions-manual/
Name: Class: Date:
Chapter 7 - Production and Growth

1. What is the most appropriate measure of a nation’s standard of living?
a. real GDP
b. real GDP per person
c. nominal GDP
d. nominal GDP per person
ANSWER: b
2. Which statement best explains the importance of real GDP per person?
a. It is a useful measure of economic growth.
b. It is a useful measure of the health of citizens.
c. It is a useful measure of the cost of living.
d. It is a useful measure of well-being.
ANSWER: d
3. Which of the following best describes changes in the average well-being in a country?
a. the growth rate of the unemployed
b. the growth rate of nominal GDP
c. the growth rate of real GDP
d. the growth rate of real GDP per person
ANSWER: d
4. How does income in developing countries like Pakistan and Bangladesh compare with that in Japan and Canada?
a. It’s about 1/10 or less of that in developed countries like Japan and Canada.
b. It’s about 1/8 of that in developed countries like Japan and Canada.
c. It’s about 1/4 of that in developed countries like Japan and Canada.
d. It’s about 1/3 to 1/2 of that in developed countries like Japan and Canada.
ANSWER: a
5. Over the past century in Canada, by how much has real GDP per person grown?
a. by about 1 percent per year
b. by about 2 percent per year
c. by about 4 percent per year
d. by about 8 percent per year
ANSWER: b
6. In approximately how many years will real GDP per person in Canada double, given its average growth rate during the
past century?
a. 25 years
b. 35 years
c. 50 years
d. 80 years
ANSWER: b
7. Over the past 100 years, Canadian real GDP per person has doubled about every 35 years. If in the next 100 years it
Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 1
Name: Class: Date:

doubles every 25 years, then what will Canadian real GDP per person be a century from now?
a. 8 times higher than it is now
b. 10 times higher than it is now
c. 12 times higher than it is now
d. 16 times higher than it is now
ANSWER: d
8. Which statement best characterizes the variations in real GDP per person and its rate of growth across countries?
a. Real GDP per person differs widely across countries, but the growth rate of real GDP per person is similar
across countries.
b. Real GDP per person is very similar across countries, but the growth rate of real GDP per person differs
widely across countries.
c. Real GDP per person and the growth rate of real GDP per person are similar across countries.
d. Real GDP per person and the growth rate of real GDP per person vary widely across countries.
ANSWER: d
9. Over the past century in Canada, by how much has average income grown as measured by real GDP per person?
a. about 1 percent per year, which implies a doubling about every 70 years
b. about 2 percent per year, which implies a doubling about every 35 years
c. about 3.5 percent per year, which implies a doubling about every 20 years
d. about 4 percent per year, which implies a doubling about every 17.5 years
ANSWER: b
10. As measured by real GDP per person, approximately how much higher is average income in Canada today than it was
a century ago?
a. 8 times higher
b. 10 times higher
c. 12 times higher
d. 14 times higher
ANSWER: a
11. How does income per person in Canada compare with income per person in China and Pakistan?
a. It is about 4 times that in China and 8 times that in Pakistan.
b. It is about 12 times that in China and 10 times that in Pakistan.
c. It is about 10 times that in China and 13 times that in Pakistan.
d. It is about 18 times that in China and 16 times that in Pakistan.
ANSWER: b
12. Which country had the slowest growth between 1870 and 2010?
a. Germany
b. the United Kingdom
c. Canada
d. the United States
ANSWER: b
Name: Class: Date:
13. Compared to the income of the typical Canadian 138 years previously, how much was the income of the typical
Pakistani in 2010?
a. about 1/2 as much
b. about 2/3 as much
c. about the same
d. about 2 times as much
ANSWER: c
14. Which country had the lowest growth rate over the period 1870 and 2010?
a. United Kingdom
b. Germany
c. Canada
d. United States
ANSWER: a
15. How large was the growth rate of Japan over the period 1890–2010?
a. 1.5 percent
b. 1.75 percent
c. 2.40 percent
d. 2.65 percent
ANSWER: d
16. Which nation experienced average rates of economic growth of more than 2.0 percent between 1900 and 2010?
a. Brazil
b. India
c. Pakistan
d. Argentina
ANSWER: a
17. In 1870, what was the richest country in the world?

a. Canada
b. the United States
c. the United Kingdom
d. France
ANSWER: c
18. In Canada, approximately how much higher is GDP per person today than it was a century ago?
a. 4 times higher
b. 6 times higher
c. 8 times higher
d. 12 times higher
ANSWER: c

Name: Class: Date:

19. Which statement best describes the relationship between the initial wealth and the growth rate of a country?
a. Countries with the highest growth rates over the past 100 years are the ones that had the highest level of real
GDP 100 years ago.
b. Countries that were rich a century ago had little fluctuation around their average growth rates during the past
100 years.
c. Though the catch-up effect may suggest otherwise, the data show no strong relationship between initial
conditions and growth rates.
d. Over the past century, the United States had the highest real GDP growth rate, and now it has the highest real
GDP per person.
ANSWER: c
20. Which statement best defines productivity?

a. Productivity is the ability of a company to generate profit.
b. Productivity is the quantity of goods and services that a nation can produce in a year.
c. Productivity is the quantity of goods or services that a worker can produce in one hour.
d. Productivity is the ability of a company to produce goods and services.
ANSWER: c
21. What is the average amount of goods and services produced from each hour of a worker’s time called?
a. per capita GDP
b. per capita national income
c. productivity
d. human capital
ANSWER: c
22. How is a nation's standard of living determined?

a. by its productivity
b. by its gross domestic product
c. by its national income
d. by the size of its labour force
ANSWER: a
23. Last year, real GDP per person in Olympus was $6500. The year before, it was $5500. What was the growth rate of
real GDP per person?
a. 10 percent
b. 12.2 percent
c. 15.38 percent
d. 18.18 percent
ANSWER: d
24. Last year, real GDP in Oceania was $620 billion and the population was 2.3 million. The year before, real GDP was
$502 billion and the population was 2.0 million. What was the approximate growth rate of real GDP per person?
a. 3 percent
b. 7 percent
c. 10 percent
Name: Class: Date:

d. 17 percent
ANSWER: b
25. In 2014, real GDP in Latania was $750 billion and the population was 3 million. In 2015, real GDP was $990 billion
and the population was 3.3 million. What was the approximate growth rate of real GDP per person?
a. 11 percent
b. 14 percent
c. 17 percent
d. 20 percent
ANSWER: d
26. In 2014, Freedonia had a population of 2700 and real GDP of about $1,080,000. In 2013, it had a population of 2500
and real GDP of about $1,000,000. What was the approximate growth rate of real GDP per person in Freedonia between
2013 and 2014?
a. 0 percent
b. 2.5 percent
c. 5 percent
d. 7.5 percent
ANSWER: a
27. How does productivity explain the differences in standard of living across countries?
a. Productivity tends to be lower in countries with high population, and therefore in those countries standards of
living are lower.
b. Productivity explains very little of the differences across countries in the standard of living.
c. Productivity explains some, but not most, of the differences across countries in the standard of living.
d. Productivity explains most of the differences across countries in the standard of living.
ANSWER: d
28. What is a correct way to measure productivity?

a. divide the number of hours worked by output
b. divide output by the number of hours worked
c. divide the number of workers by output
d. divide output by the number of workers
ANSWER: b
29. Cedar Valley Furniture uses 10 workers working 8 hours to produce 160 rocking chairs. What is the productivity of
these workers?
a. 1 chair per hour
b. 2 chairs per hour
c. 10 chairs per day
d. 80 chairs per day
ANSWER: b
30. Why are Canadian workers more productive than the Chinese?
a. because Canada is a federal state
Name: Class: Date:

b. because Canadians have more capital to work with
c. because prices are higher in Canada than in China
d. because the most productive Chinese workers have emigrated to Canada
ANSWER: b
31. Which statement best describe the relationship between productivity and standard of living?
a. International trade makes a country’s productivity irrelevant.
b. A country’s standard of living and its productivity are closely related.
c. Productivity only increases revenue to investors, while general well-being is not affected.
d. A rich country can enjoy a high standard of living without the need for high productivity.
ANSWER: b
32. Tom works 6 hours a day and Jerry works 8 hours. Tom can produce 6 baskets of goods while Jerry can produce 7
baskets. What can we conclude?
a. Tom’s productivity is greater than Jerry’s.
b. Tom’s and Jerry’s productivities are equal because they both work one day.
c. Tom’s and Jerry’s productivities cannot be compared.
d. Tom’s productivity is lower than Jerry’s.
ANSWER: a
33. Laurie works 8 hours and produces 7 units of goods per hour. Iris works 6 hours and produces 10 units of goods per
hour. What can we conclude?
a. Laurie’s productivity and output are greater that Iris’s.
b. Laurie’s productivity is greater than Iris’s, but Laurie’s output is less.
c. Iris’s productivity and output are greater than Laurie’s.
d. Iris’s productivity is greater that Laurie’s, but Iris’s output is less.
ANSWER: c
34. Dawn looks over reports on five of her workers. Carol made 25 baskets in 5 hours. Peter made 30 baskets in 6 hours.
Rob made 40 baskets in 10 hours. Jack made 55 baskets in 10 hours. Jacqueline made 21 baskets in 3 hours. Who has the
greatest productivity?
a. Jacqueline
b. Peter
c. Rob
d. Jack
ANSWER: a
35. What is a direct determinant of productivity?

a. human capital
b. wage
c. price of natural resources
d. unemployment rate
ANSWER: a

Name: Class: Date:

36. What do economists call the inputs used to produce goods and services?
a. productivity indicators
b. capitalization producers
c. production functions
d. factors of production
ANSWER: d
37. What do economists call the equipment and structures available to produce goods and services?
a. physical capital
b. human capital
c. production inputs
d. technology
ANSWER: a
38. What would an economist call the saws, lathes, and drill presses that woodworkers at Cedar Valley Furniture use to
produce chests and cabinets?
a. human capital
b. physical capital
c. production resources
d. technological knowledge
ANSWER: b
39. Which of the following would NOT be considered physical capital?

a. a sewing machine in an alterations shop
b. a computer used to help Mercury Delivery Service keep track of their orders
c. on-the-job training
d. a desk used in an accountant’s office
ANSWER: c
40. Which of the following would be considered physical capital?

a. the cappuccino machine at the Garden of Eat’n Cafe
b. soy beans used to make soy milk
c. the skills and knowledge of a barber
d. the number of hours people spend in the gym
ANSWER: a
41. What best defines human capital?

a. the knowledge and skills that workers acquire through education, training, and experience
b. the stock of equipment and structures that is used to produce goods and services
c. the total number of workers in the labour force
d. the total amount that is paid in wages in an economy
ANSWER: a
42. Which of the following is considered human capital?

Name: Class: Date:

a. the number of computers available in schools and universities
b. the average percentage of income people give to charity
c. the number of persons in the labour force
d. knowledge acquired from an apprenticeship program
ANSWER: d

a. breakfasts served in a company’s cafeteria
b. shovels used by a tree planting business
c. an apprentice mechanic working in an auto repair shop
d. the average number of holiday days per year
ANSWER: c

a. better working conditions
b. safety in the workplace
c. the things you have learned this semester
d. machinery that requires a human to operate
ANSWER: c
45. Sydney Seger is a nurse. What is a part of her human capital?

a. her emergency room experience
b. the computer she uses
c. the software she uses to record patient information
d. the amount of time she spends with her patients
ANSWER: a
46. Which of the following best describes natural resources?

a. native abilities that workers might possess
b. production inputs such as land, rivers, and mineral deposits
c. knowledge that is freely available and is used in production
d. public schools and universities where workers are prepared for life, for which companies do not have to pay
ANSWER: b
47. Which list contains, in this order, natural resources, human capital, and physical capital?
a. for a restaurant: the land where it stands; the things the kitchen; the freezers where the steaks are kept
b. for a furniture company: wood; the company cafeteria; saws
c. for a railroad: fuel; railroad engineers; railroad tracks
d. for an oil company: the oil it brings to surface; the rigs; the refineries using its oil
ANSWER: c
48. What is an example of a nonrenewable resource?

a. coal
b. honey
Name: Class: Date:

c. livestock
d. a forest
ANSWER: a
49. In a market economy, what is scarcity of resources most clearly reflected in?
a. supply
b. demand
c. market prices
d. the stock of the resource
ANSWER: c
50. In a market economy, when do we know that a resource has become scarcer?
a. when its price rises relative to other prices
b. when it is nonrenewable and some of it is used
c. when substitutes exist
d. when there are no substitutes
ANSWER: a
51. In a market economy, what does the real, or inflation-adjusted, price of a resource measure?
a. contribution to revenue
b. relative scarcity
c. relative importance
d. contribution to efficiency
ANSWER: b
52. What indicates greater scarcity of a natural resource?

a. an increase in its demand
b. a decrease in its supply
c. an increase in its price
d. a decrease in its stock
ANSWER: c
53. Which has been happening to the market prices of most natural resources (adjusted for inflation)?
a. They have been rising.
b. They have been stable or rising.
c. They have been stable or falling.
d. They have been falling.
ANSWER: c
54. Based on historical data on the prices of natural resources, which statement best describes how natural resources limit
economic growth?
a. Prices have been increasing, which shows that natural resources become scarcer and this impedes growth.
b. Prices of natural resources have been fluctuating, which shows that there is no correlation between growth and
natural resources.
Name: Class: Date:

c. Prices of natural resources have been decreasing in constant dollars, which shows that natural resources are
not scarcer than they were in the past, thus economic growth is not limited by natural resources.
d. Prices do not show whether resources limit growth because the natural resources that economies use are not
the same today as those in the past.
ANSWER: c
55. Which statement best explains the falling inflation-adjusted prices of most of the natural resources?
a. Most are renewable; therefore, the supply of natural resources is increasing.
b. Our ability to conserve natural resources is increasing faster than their depletion.
c. The demand for natural resources is diminishing due to the discovery of new substitutes.
d. New deposits of natural resources have been discovered in emerging markets.
ANSWER: b
56. What would we expect to happen with prices or quantities of natural resources if they were becoming scarcer?
a. We would expect prices to be rising relative to other prices, as they have been.
b. We would expect prices to be rising relative to other prices, but this has not occurred.
c. We would expect known quantities to be increasing, as they have been.
d. We would expect known quantities to be falling, but this has not occurred.
ANSWER: b
57. A leading environmental group recently published a report contending that humans are running a “resource deficit”
because we are using natural resources faster than they can be regenerated. The group claims that this means that
economic growth will eventually stop, and will even be reversed. How would an economist respond to this report?
a. An economist would agree with the report, and would point to rising natural resource prices as evidence.
b. An economist would agree with the report, but wouldn’t think it was important because emerging markets are
likely to discover additional natural resources.
c. An economist would disagree with the report, in part because it ignores the mitigating effects of technological
change.
d. An economist would disagree with the report because labour and capital are the primary determinants of
growth, and since they are plentiful, growth will not slow down.
ANSWER: c
58. Which statement best explains economists’ understanding of the facts concerning the relationship between natural
resources and economic growth?
a. A country with few or no domestic natural resources is destined to remain undeveloped.
b. Differences in natural resources have virtually no role in explaining differences in standards of living.
c. Some countries can be rich mostly because of their natural resources, and countries without natural resources
need not be poor, but can never have very high standards of living.
d. Abundant domestic natural resources may help make a country rich, but even countries with few natural
resources can have high standards of living.
ANSWER: d
59. In the country of Krypton, the price of lead increased from $20 per kilogram to $22 per kilogram during a time when
the overall price level increased by 6 percent. During this period, what happened to the real price of lead?
a. It has increased by about 2 percent.

Name: Class: Date:

b. It has decreased by about 4 percent.
c. It has decreased by about 8 percent.
d. It has increased by about 10 percent.
ANSWER: b
60. Which statement best defines proprietary technology?

a. It is knowledge that is known but no longer relevant in a market.
b. It is knowledge that is known, but has only recently been discovered.
c. It is knowledge that is known widely by those in a profession.
d. It is knowledge that is known only by the company that discovers it.
ANSWER: d
61. A management professor discovers a way for corporate management to operate more efficiently. He publishes his
findings in a journal. How are his findings best defined?
a. proprietary knowledge, because only who the person pays for the journal has access to the findings
b. common knowledge, because scientific publications are not subject to copyright
c. proprietary knowledge, because the discoverer has intellectual property rights over the findings
d. common knowledge, because all are free to use the findings
ANSWER: d
62. Your company discovers a better way to produce vacuum cleaners, but your better methods are not apparent from the
vacuums themselves. What kind of knowledge is this?
a. common technological knowledge
b. common, but not technological, knowledge
c. proprietary technological knowledge
d. proprietary, but not technological, knowledge
ANSWER: c
63. Which statement best defines technological knowledge?

a. It is the same as human capital.
b. It is available information on how to produce things.
c. It is the resources expended transmitting society’s understanding to the labour force.
d. It is knowledge related to computer literacy.
ANSWER: b
64. Which terms refers to the relationship between the quantity of output created and the quantity of inputs needed to
create it?
a. the capital accumulation function
b. technological knowledge
c. the production function
d. human capital
ANSWER: c
65. If your firm has constant returns to scale, what would happen to your firm’s output if you doubled all your inputs?
Name: Class: Date:

a. It would not change.
b. It would increase, but by less than double.
c. It would double.
d. It would more than double.
ANSWER: c
66. Suppose you bake cupcakes. One day, you double the time you spend baking and double the sugar, flour, eggs, and all
the other inputs in order to bake twice as many cupcakes. What kind of production function is this?
a. decreasing returns to scale
b. zero returns to scale
c. constant returns to scale
d. increasing returns to scale
ANSWER: c
67. If there are constant returns to scale, how is the production function written?
a. xY = 2 x A F(L, K, H, N)
b. Y/L = A F(xL, xK, xH, xN)
c. Y/L = A F( 1, K/L, H/L, N/L)
d. xL = A F(1,Y, K, H, N)
ANSWER: c
68. If a production function has constant returns to scale, how can output be doubled?
a. by doubling labour
b. by doubling any one of the inputs
c. by doubling all of the inputs
d. by increasing all inputs by more than double
ANSWER: c
69. If the production function for an economy had constant returns to scale, the labour force doubled, and all other inputs
stayed the same, what would happen to real GDP?
a. It would stay the same.
b. It would increase by 50 percent.
c. It would increase, but by something less than double.
d. It would double.
ANSWER: c
70. If the number of workers in an economy doubled, all other inputs stayed the same, and there were constant returns to
scale, what would happen to productivity?
a. It would fall to half its former value.
b. It would fall, but by less than half.
c. It would stay the same.
d. It would rise, but by less than double.
ANSWER: b

Name: Class: Date:

71. Suppose that an economy with constant returns to scale doubled its physical capital stock, doubled its available natural
resources, and doubled its human capital, but kept the size of the labour force the same. How does the change in output
compare to the change in productivity?
a. Output would stay the same and so would its productivity.
b. Output and productivity would increase, but by less than double.
c. Output and productivity would increase by more than double.
d. Output would increase by less than double, but productivity would double.
ANSWER: b
72. Using the production function and notation in the text, what does K/L measure?
a. average wages per worker
b. human capital per worker
c. output per worker
d. physical capital per worker
ANSWER: d
73. Which of the following does Y/L refer to?

a. productivity
b. output
c. the availability of capital technology
d. the amount of human capital
ANSWER: a
74. Suppose that over the past ten years productivity grew faster in Oceania than in Landia and the population of both
countries was unchanged. What can we conclude?
a. Real GDP per person must be higher in Oceania than in Landia.
b. Real GDP per person grew faster in Oceania than in Landia.
c. The standard of living must be higher in Oceania than in Landia.
d. Oceania must have had a greater capital stock than Landia.
ANSWER: b
75. Suppose that real GDP grew more in Country A than in Country B last year. What does this imply concerning
productivity or standard of living?
a. Country A must have a higher standard of living than country B.
b. Country A’s productivity must have grown faster than country B’s.
c. Country A must have a higher real GDP than Country B.
d. Country A’s productivity must have been higher only if the population in the two countries grew at the same
rate.
ANSWER: d
76. What would increase productivity, everything else being the same?
a. an increase in immigration
b. an increase in the number of hours of work per week
c. an increase in prices

Name: Class: Date:

d. an increase in physical capital per worker
ANSWER: d
77. One of the ten principles of economics is that people face tradeoffs. The growth that arises from capital accumulation
is not a free lunch. What is the opportunity cost of that capital accumulation?
a. People need to work longer hours, thus having less time for leisure.
b. People need to consume less goods and services now in order to enjoy more consumption in the future.
c. People need to recycle resources so that future generations can produce goods and services with the
accumulated capital.
d. People need to devote less time in school and more at work.
ANSWER: b
78. What is one of the consequences of accumulating capital?

a. Accumulating capital requires that society sacrifice consumption in the present.
b. Accumulating capital allows society to consume more in the present.
c. Accumulating capital decreases saving rates.
d. Accumulating capital increases income inequality.
ANSWER: a
79. How can a government encourage growth and, in the long run, raise the country’s economic standard of living?
a. by encouraging population growth
b. by encouraging consumption
c. by encouraging saving and investment
d. by increasing government spending
ANSWER: c
80. Which statement best explains how investment and growth rates relate across countries?
a. They are negatively related.
b. They are positively related.
c. They are negatively related for rich countries, but positively related for poor countries.
d. They are positively related for rich countries, but negatively related for poor countries.
ANSWER: b
81. In the traditional view, which production process is considered when studying economic growth?
a. constant returns
b. increasing returns
c. diminishing returns
d. diminishing returns for low levels of capital, and increasing returns for high levels of capital
ANSWER: c
82. What does diminishing returns to capital imply?

a. Capital produces fewer goods as it ages.
b. The value of new technology decreases over time.
c. Increases in the capital stock eventually decrease output.
Name: Class: Date:

d. Increases in the capital stock increase output by ever smaller amounts.
ANSWER: d
83. What is the effect of a higher saving rate in the long run?
a. It decreases the capital stock.
b. People must consume less in the future.
c. It increases productivity.
d. It leads to higher growth in real GDP.
ANSWER: c
84. Suppose a country were to increase its saving rate. In the long run, what would also increase?
a. its income and productivity levels
b. its income growth rate and productivity level
c. its income level and productivity growth rate
d. its income and productivity growth rates
ANSWER: a
85. If a country’s saving rate increases, what happens in the long run?
a. Income decreases faster.
b. Productivity increases faster.
c. Productivity decreases.
d. Income increases.
ANSWER: d
86. If a country’s saving rate increases, what happens in the long run?
a. Productivity does not change.
b. Real GDP per person decreases.
c. Real GDP per person does not change.
d. Productivity increases.
ANSWER: d
87. Suppose Mexico increases its saving rate. What will happen in the long run?
a. The growth rates of productivity and real GDP per person will increase.
b. Productivity and real GDP per person will increase.
c. The growth rate of productivity will increase, and real GDP per person will increase.
d. Productivity will increase, and the growth rate of real GDP per person will increase.
ANSWER: b
88. Suppose that Poland undertakes policy to increase its saving rate. What will this policy most likely do?
a. It will have no impact on GDP growth.
b. It will lead to somewhat higher GDP growth for a few years.
c. It will lead to substantially higher GDP growth for a period of several decades.
d. It will lead to a permanently higher growth rate.
ANSWER: c
Another random document with
no related content on Scribd:
toivoni teidän kirkkauteenne. Teille, herra, puhun kuin isälleni tai
omalle veljelleni, eikä Pjotr Stepanovitšin enemmän kuin ainoankaan
muun sielun pidä saaman tätä tietoonsa. No niin, suvaitsetteko
ojentaa kolmisen ruplaa vai ette? Ja ettekö te, armollinen herra,
ilmaisisi koko totuutta, että kerta kaikkiaan tietäisin, miten asia on,
sillä emmehän me ilman armollista apua voi mitenkään tulla
toimeen.
Nikolai Vsevolodovitš alkoi äänekkäästi nauraa, ja otettuaan

taskustaan esille kukkaronsa, jossa oli vain viisikymmentä ruplaa
pieninä seteleinä, hän heitti roistolle setelipakastansa ensin yhden,
sitten toisen, kolmannen, neljännen. Fedjka yritti lennosta siepata ne
käteensä, kurottautui, ne putoilivat lokaan, Fedjka keräili niitä
huudahdellen: »eh, heh!» Nikolai Vsevolodovitš paiskasi viimein koko
tukun ilmaan ja yhä nauraen kääntyi yksin poikkikadulle. Kulkuri jäi
keräilemään rahoja, ryömi polvillaan loassa, tavoitteli tuulesta
seteleitä ja kaivoi esille lätäköstä kastuneita. Tunnin verran kuului
vielä pimeydestä katkonaisia huudahduksia: »eh, heh!»
KOLMAS LUKU.
Kaksintaistelu.
I.
Seuraavana päivänä kello kahdelta tapahtui sovittu kaksintaistelu.

Asiain näin pikaiseen kulkuun oli syynä Artemi Pavlovitšin luja päätös
taistella, kävi sitten kuinka tahansa. Hän ei vähääkään ymmärtänyt
vastustajansa käytöstä ja oli raivostunut. Kokonaisen kuukauden
ajan hän oli rankaisematta häntä loukannut kerta toisensa jälkeen
saamatta hänen kärsivällisyyttään yhtään järkytetyksi. Oli sangen
tärkeätä saada Nikolai Vsevolodovitš haastamaan hänet
kaksintaisteluun, sillä hänellä itselläänhän ei ollut suoranaista syytä
niin tehdä. Mitä taas tuli hänen salaiseen, melkeinpä sairaalloiseen
vihaansa, jota hän tunsi Stavroginia kohtaan ja jonka alkusyynä oli
ollut hänen perhettään neljä vuotta sitten kohdannut
kunnianloukkaus, sitä hän jostakin syystä häpesi ottaa lukuun. Ja
olihan sellainen tekosyy todella aivan mahdoton, etenkin kun Nikolai
Vsevolodovitš mitä sovinnollisimmin oli esittänyt anteeksipyyntönsä,
vieläpä kaksi eri kertaa. Hän ei voinut ajatella muuta, kuin että
Stavrogin oli häpeämätön pelkuri. Hän ei mitenkään käsittänyt, miksi
tämä oli antanut Šatovillekin anteeksi korvapuustin. Viimein, kun hän
ei keksinyt neuvoksi muutakaan, hän lähetti Nikolai Vsevolodovitšille
mainitun ennenkuulumattoman röyhkeän kirjeen, joka lopulta sai
Nikolai Vsevolodovitšin esittämään taisteluhaasteen. Lähetettyään
päivää aikaisemmin tämän kirjeen ja kuumeisesti odotellessaan
taisteluhaastetta ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet, milloin
toivorikkaana, milloin taas epävarmana, hän oli kaiken varalta
kuitenkin jo samana iltana hankkinut sekundantin, nimittäin Mavriki
Nikolajevitš Drozdovin, ystävänsä ja koulutoverinsa, jota hän suuresti
kunnioitti. Kun siis Kirillov ilmestyi hänen luokseen aamulla kello
yhdeksältä, maaperä oli jo aivan valmiiksi muokattu. Tuskin Kirillov
oli ehtinyt avata suutansakaan esittääkseen Nikolai Vsevolodovitšin
anteeksipyynnöt ja hämmästyttävät sovintoehdot, kun Gaganov ne
muitta mutkitta kiihkeän jyrkästi hylkäsi. Kuullessaan jo illalla asiain
kulusta ja näistä hämmästyttävistä sovintoehdoista Mavriki
Nikolajevitšin suu oli pelkästä ihmetyksestä jäänyt raolleen ja hän oli
jo ollut kehoittamaisillaan Artemi Pavlovitšia suostumaan sovintoon,
mutta kun tämä oli arvannut hänen ajatuksensa, hän oli alkanut
vapista kuin vilutautinen tuolillaan eikä virkkanut mitään. Jos Mavriki
Nikolajevitš ei olisi antanut kunniasanaansa, hän olisi varmasti
viipymättä poistunut, mutta nyt hän kuitenkin jäi voidakseen edes
jotenkin auttaa asiain kulkua. Kirillov esitti haasteen. Kaikkiin
Stavroginin ehtoihin Gaganov suostui sananmukaisesti väittämättä
vähääkään vastaan. Vain yksi lisäys tehtiin, ja se oli jo todellakin
julmaa, — nimittäin: jos ensimmäisten laukausten jälkeen ei tapahdu
mitään erikoista, tehdään uusi yritys, ja jos ratkaisua ei synny
vieläkään, niin yritetään kolmas kerta. Kirillov rypisti kulmakarvojaan,
pyysi luopumaan kolmannesta kerrasta, mutta kun Gaganov jyrkästi
pysyi vaatimuksessaan, hän suostui lopulta ehdolla, että kolme
kertaa käy vielä päinsä, mutta ei mitenkään neljättä… siihen
suostuttiin. Kello kahdelta päivällä vihamiehet kohtasivat siis toisensa
Brykovissa, s.o. kaupungin lähellä olevassa pienessä lehdossa, joka
toiselta laidaltaan ulottui Skvorešnikiin ja toiselta Špigulinien
tehtaaseen. Eilinen sade oli kokonaan lakannut, mutta kuitenkin ilma
oli vielä kostea ja tuulinen sekä maa märkää. Kylmällä taivaalla,
hyvin matalalla vieri sameita, hajallisia pilviä, puiden latvat
suhahtelivat tuon tuostakin voimakkaasti, ja niiden juuret ratisivat.
Aamu oli hyvin surullinen.
Gaganov ja Mavriki Nikolajevitš saapuivat paikalle hienoissa

ajoneuvoissa kahden hevosen vetäminä. Kuskipukilla istui Artemi
Pavlovitš itse ajaen, ja sitäpaitsi oli mukana vielä ajomies. Melkein
samassa tulivat myös Nikolai Vsevolodovitš ja Kirillov, mutta nämä
olivat ratsain. Heillä oli myös tallirenki muassaan. Kirillov, joka ei
koskaan ollut ennen ratsastanut, istui satulassa suorana ja
pelottomana pistolilaatikko oikeassa kainalossaan, — hän ei uskonut
sitä rengin huostaan, — mutta vasemmassa hänellä oli suitset, ja
tottumattomuudessaan hän kieritti ja nyki niitä niin, että hevonen
pudisteli päätään ja oli tuontuostakin takajaloilleen nousemassa,
mikä ei muuten vähääkään peloittanut ratsastajaa. Epäluuloinen
Gaganov, joka aina nopeasti ja syvästi loukkaantui, piti ratsain
saapumista uutena loukkauksena. Sillä tämähän osoitti selvästi, että
hänen vihamiehensä olivat varmoja menestyksestään, koskapa eivät
pitäneet tarpeellisena tuoda mukaansa ajoneuvoja, joilla
haavoittunutta voitaisiin kuljettaa. Hän astui kiukusta kellertävänä
maahan. Hän tunsi itsekin, miten hänen kätensä vapisivat, vieläpä
hän huomauttikin siitä erikoisesti Mavriki Nikolajevitšille. Nikolai
Vsevolodovitšin kumarrukseen hän ei vastannut, vaan kääntyi
häneen selin. Sekundantit löivät arpaa, ja se lankesi Kirillovin
pistolien hyväksi. Välimatka mitattiin, vastustajat asettuivat
paikoilleen, ajoneuvot, hevoset ja palvelusväki saivat siirtyä noin
kolmensadan askelen päähän. Aseet ladattiin ja ojennettiin
vastustajille.
Harmittaa, että on kiiruhdettava eikä ole aikaa tarkempaan

kuvaukseen, mutta en voi kuitenkaan olla mainitsematta muutamia
huomioitani. Mavriki Nikolajevitš oli surullinen ja huolissaan.
Sitävastoin Kirillov oli aivan rauhallinen ja välinpitämätön. Hän
suoritti tosin aina täsmällisesti pikkuseikkoja myöten kaiken, mikä oli
hänen velvollisuutenaan, vähääkään hätäilemättä, ja näytti siltä, että
hän ei ollut edes utelias näkemään, miten tämä kohtalokas hetki
lopulta ratkeaisi. Nikolai Vsevolodovitš oli tavallista kalpeampi, hän
oli ohuissa pukimissa, yllään hänellä oli kevyt päällystakki ja valkea
pörrökarvainen huopahattu päässä. Hän näytti väsyneeltä, otsa
vetäytyi tuon tuostakin ryppyyn, eikä hän yrittänyt vähääkään
peitellä huonotuulisuuttaan. Mutta Artemi Pavlovitš oli tänä hetkenä
kaikkein ihmeellisin, niin etten voi olla mainitsematta hänestä
muutamaa sanaa aivan erikseen.
II.
Emme vielä kertaakaan ole puhuneet hänen ulkomuodostaan. Hän

oli pitkähkö, vaaleaverinen, aina kylläisen näköinen, kuten kansa
sanoisi, melkeinpä rasvainen. Tukka oli vaalea, ohut. Hän oli noin
kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäinen, ja voisipa melkein sanoa,
että hänen kasvojensa piirteet olivat kauniit. Hän oli eronnut
sotaväestä everstin arvoisena, mutta jos hän olisi odottanut, kunnes
olisi päässyt kenraaliksi, hänestä olisi varmasti sukeutunut
erinomainen rintamakenraali. Saadaksemme hänen
luonnekuvauksensa täydelliseksi täytyy mainita, että pääsyynä hänen
armeijasta eroamiseensa oli juuri tuo häntä alinomaa vaivaava ajatus
siitä perhehäväistyksestä, joka neljä vuotta sitten oli kohdannut
hänen isäänsä klubissa ja johon Nikolai Stavrogin oli syyllinen.
Hänen omatuntonsa sanoi, että oli kunniatonta kuulua enää sen
jälkeen armeijaan, että hän sinne jäämällä tahrasi rykmenttinsä ja
toveriensa maineen, vaikkakaan heistä kukaan ei edes tietänyt
mitään koko tapahtumasta. Totta on, että hän jo kerran ennenkin oli
aikonut ottaa eron, tosin jo kauan ennen tätä häväistysjuttua ja
aivan toisesta syystä, mutta ei ollut jaksanut tehdä ratkaisuaan
ennen kuin nyt. Tuntunee omituiselta, mutta on kuitenkin sanottava,
että tuo mainittu aikaisempi syy oli ollut helmikuun 19:ntenä
julistettu manifesti talonpoikien vapauttamiseksi. Artemi Pavlovitš,
kuvernementtimme rikkaimpia tilanomistajia, joka ei manifestin
vuoksi oikeastaan paljoakaan menettänyt ja joka sitäpaitsi varsin
hyvin ymmärsi tämän toimenpiteen koko humaanisuuden, vieläpä
reformin tuottaman taloudellisen hyödynkin, otti tästä huolimatta
manifestin tultua julkaistuksi sen ikäänkuin persoonalliseksi
loukkauksekseen. Se oli tosin jonkinlaista itsetiedotonta
loukkaantumista, liikaa tunteellisuutta, mutta mitä vähemmän on
tunteestansa tietoinen, sitä voimakkaampihan se on. Muuten, hän ei
isänsä eläessä rohjennut ryhtyä mihinkään ratkaisevaan, mutta
Pietarissa hän kuitenkin piti huolen siitä, että kaikki huomatuimmat
henkilöt, joiden kanssa hän aina koetti pysyä hyvissä suhteissa,
saivat tietää hänen »ylevät» mielipiteensä. Hän oli
itseensäsulkeutuva luonne. Vielä on mainittava eräs piirre: hän
kuului niihin hieman omituisiin aatelismiehiin, joita tapaa
Venäjänmaassamme vielä joskus, vaikka tosin enää harvoin,
aatelismiehiin, jotka pitävät aatelista sukuperäänsä ja sen puhtautta
suuressa, ehkäpä joskus liiankin suuressa arvossa. Mutta siitä
huolimatta hän ei vähääkään rakastanut Venäjän historiaa, vieläpä
piti kaikkea tosi venäläistä pelkästään — sikamaisuutena. Jo
lapsuudessaan, opiskellessaan tuossa ylhäisiä ja rikkaita varten
perustetussa erikoissotakoulussa, jossa hänen oli onni sekä aloittaa
että lopettaa opintonsa, saivat alkunsa nuo runolliset mielipiteet. Hän
haltioitui keskiaikaisista elämäntavoista, ritarilinnoista, häntä viehätti
kaikki tuo, niin sanoaksemme ritarielämän oopperapuoli. Jo silloin
hän melkein itki häpeästä, että Moskovan tsaarien aikoina venäläinen
bojaari saattoi joutua kärsimään joskus jopa ruumiillista
rangaistusta. Tällaisia vertailuja tehdessään hän aivan punastui.
Tämä hieman ahdas, mutta ankarasti velvollisuudentuntoinen mies,
joka hoiti tehtävänsä mallikelpoisesti, oli sielussaan kuitenkin
haaveilija. Väitettiin, että hänellä olisi ollut muka mahdollisuuksia
esiintyä julkisissakin tilaisuuksissa ja että hänellä oli hyvä puhelahja,
mutta siitä huolimatta hän oli kaikkina kolmenakymmenenä
ikävuotenansa ollut vaiti. Vieläpä siinä hienossa pietarilaisessa
seurapiirissäkin, jossa hän pysytteli aina viime aikoihin, hän aina
käyttäytyi ylpeän pidättyvästi. Tavatessaan Pietarissa äsken
ulkomailta palanneen Nikolai Vsevolodovitšin hän oli vähällä kadottaa
järkensä. Seisoessaan nyt kaksintaisteluasennossa hän oli hyvin
kiihoittunut. Yhä hänestä tuntui, että kaikki voisi vielä äkkiä raueta
tyhjiin, pieninkin viivytys sai hänet värisemään. Hänen kasvonsa
vääntyivät sairaalloisesti, kun Kirillov antamatta vielä merkkiä virkkoi
tosin vain muodon vuoksi, kuten hänen sanansa kuuluivat:
— Tämä on tosin vain muodon vuoksi, mutta nyt, kun pistolit on jo

ojennettu ja kun odotetaan vain merkkiä, kysyn viimeisen kerran,
ettekö halua sopia? Sekundantin velvollisuus.
Ei käynyt paremmin, kuin että Mavriki Nikolajevitškin, joka tähän
asti oli vaiennut, mutta jota jo eilisestä alkaen oli vaivannut hänen
oma myöntyväisyytensä ja leväperäisyytensä, tarttui kiihkeästi
Kirillovin ajatukseen ja katsoi myös velvollisuudekseen sanoa:
— Yhdyn täydellisesti Kirillovin sanoihin… tuo käsitys, että ei ole

muka soveliasta enää sopia taisteluasennossa, on pelkkää
ennakkoluuloa, joka soveltuu ehkä ranskalaisille… Enkä edes
ymmärrä, että tässä olisi kysymyksessäkään loukkaus, kuten
tietenkin suvaitsette, olen vain jo kauan tahtonut sanoa… sillä onhan
anteeksipyynnöt esitetty, eikö niin?
Hän kävi aivan punaiseksi kasvoiltaan. Harvoin hänelle tarjoutui

tilaisuutta puhua näin paljon ja näin innostuneesti.
— Toistan ehdotukseni! Suostun esittämään kaikki mahdolliset

anteeksipyynnöt, — kiiruhti Nikolai Vsevolodovitš vakuuttamaan.
— Voisiko se olla mahdollista? — Gaganov huudahti raivoissaan

kääntyen Mavriki Nikolajevitšin puoleen ja polkaisten hurjasti
jalallaan. — Selvittäkää, Mavriki Nikolajevitš, tuolle herralle, — hän
osoitti pistoillaan Stavroginia, —jos te kerran olette sekundanttini
ettekä vihamieheni, että tuonkaltaiset myönnytykset ovat vain
lisäloukkauksia! Hän ei pidä minua edes sen arvoisena, että
sanoistani kannattaisi loukkaantua!… Hän ei näe mitään loukkaavaa
siinä, että sopisimme nyt! Kuka minä oikeastaan olen teidän
mielestänne… ja tekö olette sekundanttini! Teillä on kykyä vain
saada minut suunniltani, niin että ammun harhaan. — Hän polkaisi
taas jalallaan, sylkeä purskahti hänen huuliltaan.
— Neuvottelut lopetetaan. Pyydän, kuunnelkaa, kun annan

merkin, — huusi
Kirillov, minkä jaksoi. — Yks', kaks', kolme!
Tuskin sana kolme oli kajahtanut, kun vastustajat tähtäsivät

toisiansa kohti. Gaganov kohotti samassa pistolinsa ja laukaisi jo
kuudennella tai ehkä jo viidennellä askelella. Silmänräpäyksen
jälkeen hän pysähtyi, ja saatuaan varmuuden siitä, että ei ollut
osunut, astui rajaviivalle takaisin. Samoin teki Nikolai Vsevolodovitš,
kohotti pistolinsa, mutta melkeinpä tahallisesti liian korkealle, ja
laukaisi oikeastaan vähääkään tähtäämättä. Sen jälkeen hän otti
esille nenäliinansa ja kääri siihen oikean kätensä pikkusormen. Silloin
vasta kävi selville, että Artemi Pavlovitšin kuula oli sentään sattunut,
mutta liukunut ainoastaan sormen lihaa pitkin luuta vioittamatta, niin
että syntyi vain vähäpätöinen verinaarmu. Kirillov ilmoitti samalla,
että jos vastustajat eivät ole kaksintaisteluun tyytyväisiä, sitä
jatketaan edelleen.
— Onhan selvää, — huudahti Gaganov korahtelevin äänin (hänen

kurkkuaan kuivi) ja kääntyi taas Mavriki Nikolajevitšin puoleen, —
että tuo mies (hän osoitti sormellaan Stavroginia) ampui ilmaan…
tahallaan… Se on uusi loukkaus! Hän tahtoo tehdä kaksintaistelun
mahdottomaksi.
— Minulla on oikeus ampua kuten haluan, kunhan vain noudatan

kaikkia tarpeellisia sääntöjä, — julisti Nikolai Vsevolodovitš lujalla
äänellä.
— Teillä ei ole oikeutta! Selittäkää se hänelle, selittäkää! — huusi

Gaganov.
Olen täydelleen Nikolai Vsevolodovitšin kanssa yhtä mieltä, —

lausui
Kirillov.
— Miksi hän tahtoo säästää minua? — raivosi Gaganov
kuuntelematta ketään. — Halveksin hänen armontarjoustaan…
Sylkäisen… minä…
— Kunniasanallani, en vähääkään aikonut loukata teitä, — puuttui

Nikolai Vsevolodovitš puheeseen kärsimättömästi, — ammuin ilmaan,
koska en halua enää tuottaa kuolemaa, en teille enkä kenellekään
muulle, se ei koske yksistään siis teitä. Totta on, etten käsitä, että
minua olisi loukattu, ja minua surettaa, kun huomaan sen
suututtavan teitä. Mutta en salli kenenkään loukkaavan oikeuksiani.
— Jos hän kerran siinä määrin pelkää verta, niin kysykääpä

häneltä, miksi hän sitten oikeastaan on haastanut minut
kaksintaisteluun? — huusi Gaganov raivoissaan yhä Mavriki
Nikolajevitšin puoleen kääntyen.
—- Olihan suorastaan mahdotonta olla haastamatta teitä! — yritti

Kirillov, — ettehän te ottanut mitään kuuleviin korviinnekaan,
mitenkäs muuten olisi teistä päässyt irti.
— Tahdon vain huomauttaa, — Mavriki Nikolajevitš, joka hartaasti

ja nähtävästi kärsien koetti harkita asiaa, sanoi sanansa, — jos
vastustaja jo edeltäkäsin ilmoittaa ampuvansa ilmaan, niin eihän
kaksintaistelu todellakaan voi jatkua… siihenhän on hyvin
ymmärrettävä… ja selvä syy.
— Enhän minä ole väittänyt tahtovani joka kerran ampua ilmaan!

— huudahti Stavrogin jo kokonaan malttinsa menettäneenä. —
Ettehän te voi tietää, mitä minulla on mielessä ja miten nyt aion
ampua… minun puolestani kaksintaistelu voi esteettä jatkua.
— Koska asia on siten, voidaan aloittaa uudelleen, — sanoi Mavriki
Nikolajevitš Gaganoville.
— Hyvät herrat, paikoillenne! — Kirillov komensi.
Vastustajat kävivät toisiaan kohti, Gaganov ei taaskaan osunut, ja

Stavroginin laukaus lensi taas ilmaan. Muuten, Nikolai
Vsevolodovitšin laukauksista olisi hyvin voinut väitellä, ja jos hän
äsken itse ei olisi nimenomaan väittänyt tahallaan ampuneensa
tähtäämättä, olisi yhtä hyvin voinut väittää hänen ampuneen, kuten
pitikin. Ei hän tähdännyt suoraan taivaaseen tai puuhun, vaan oli
tähtäävinään vastustajaansa, vaikkakin tosin metrin verran
yläpuolelle hänen hattuaan. Toisella kerralla tähtäys näytti vieläkin
todellisemmalta, mutta Gaganovia oli enää mahdoton saada
luopumaan hänen epäluulostansa.
— Taas! — hän huudahti kiristellen hampaitaan, — yhdentekevää!

Minut on haastettu, ja käytän siis hyväkseni oikeuttani. Tahdon
ampua kolmannen kerran… käyköön miten tahansa.
— Teillä on siihen täysi oikeus, — sanoa jymähdytti Kirillov siihen.
Mavriki Nikolajevitš ei sanonut sanaakaan. Kolmannen kerran

asetuttiin vastakkain, komennus kuului. Tällä kertaa Gaganov meni
aivan rajaviivalle ja alkoi tähdätä jo siitä suoraan, kahdentoista
askelen päästä. Hänen kätensä vapisivat liian pahasti, hänen oli
mahdoton tähdätä oikein. Stavrogin seisoi pistoli ojennettuna maata
kohti ja odotti laukausta.
— Tähtäätte liian kauan, liian kauan! — huudahti Kirillov kiihkeästi,

— laukaiskaa! — Laukais-kaa! Mutta samassa jo kajahtikin laukaus,
ja tällä kertaa Nikolai Vsevolodovitšin valkea huopahattu lensi
maahan. Laukaus oli hyvin osattu. Hatun kuvussa ampumareikä oli
sangen alhaalla. Vain puoli tuumaa alemmaksi, ja kaikki olisi ollut
selvää. Kirillov meni luo ja ojensi hatun Nikolai Vsevolodovitšille.
— Laukaiskaa, älkää viivyttäkö vastustajaa! — — huusi Mavriki

Nikolajevitš hyvin kiihtyneenä huomatessaan, että Stavrogin melkein
näytti unohtaneen koko laukaisun ja tarkasteli vain Kirillovin kanssa
hattuaan. Stavrogin vavahti, katsahti Gaganoviin, kääntyi syrjin päin
ja tällä kertaa laukaisi ilman vähintäkään hienotunteisuutta aivan ohi,
suoraan metsään. Kaksintaistelu päättyi. Gaganov seisoi kuin
maahan naulattu. Mavriki Nikolajevitš läheni häntä, tahtoi sanoa
jotakin, mutta tämä ei näyttänyt osoittavan vähääkään
ymmärtävänsä häntä. Poistuessaan Kirillov kohotti hattuaan ja
kumarsi Mavriki Nikolajevitšille, mutta Stavrogin näytti unohtaneen
entisen kohteliaisuutensa. Ammuttuaan metsään hän ei enää edes
kääntynyt rajaviivaa kohti, vaan ojennettuaan pistolinsa Kirilloville
lähti kiireesti hevosten luo. Hän näytti vihaiselta ja oli aivan ääneti.
Samoin vaikeni Kirillov. Istuttuaan satuloihinsa he päästivät hevoset
heti täyteen laukkaan.
III.
— Miksi ette puhu? — Stavrogin katkaisi kärsimättömästi

äänettömyyden, mutta vasta lähellä kotiansa.
— Mitä tahdotte? — vastasi Kirillov ja oli vähällä suistua hevosen

selästä sen juuri noustessa takajaloilleen.
Stavrogin hillitsi itsensä.

— Aikomukseni ei ollut loukata tuota hölmöä… mutta tein sen
kuitenkin, — hän sanoi hiljaa.
— Niin te teitte, — Kirillovin ääni jyrähti, — ja sitäpaitsi hän ei ole

hölmö.
— Tein kuitenkin parhaani.
— Ettepä.
— Mitä sitten olisi pitänyt tehdä?
— Olla haastamatta kaksintaisteluun.
— Ja vielä kerran ottaa vastaan isku vasten kasvoja.
— Vaikkapa vasten kasvoja.
— En ymmärrä enää mitään! — puheli Stavrogin äkeissään, —

miksi kaikki odottavat minulta sellaista, mitä ei keneltäkään toiselta
odoteta? Miksi minun on kestettävä sellaista, mitä kukaan muu ei
kestäisi, ja otettava hartioilleni ies, jota ei kukaan muukaan jaksaisi
kantaa?
— Luulin, että te itse etsitte iestä?
— Minäkö iestä?
— Niin.
— Oletteko te… sen huomannut?
— Olen.
— Huomaako sen niin hyvin?
— Huomaa.
Hetkisen molemmat olivat vaiti. Stavroginin kasvoihin tuli huolekas

ilme. Hän oli hämmästynyt.
— En ampunut sen vuoksi, että tosiaankaan en tahtonut surmata,

eikä siinä ollut yhtään mitään muuta, sen saatte uskoa, — hän sanoi
hätäisesti ja huolekkaana ikäänkuin puolustautuakseen.
— Ei olisi pitänyt loukata.
— Miten olisi sitten ollut meneteltävä?
— Olisi pitänyt surmata.
— Oletteko pahoillanne, etten surmannut häntä?
— En minä pahoillani. Uskoin, että tahdoitte surmata. Ette tiedä

itsekään mitä etsitte.
— Etsin iestä, — Stavrogin naurahti.
— Ette halunnut itse verta, miksi annoitte hänelle tilaisuuden

surmata?
— Jos en olisi haastanut häntä, hän olisi surmannut minut

kaksintaisteluttakin.
— Ei sitä olisi pitänyt ottaa lukuun. Ehkä ei olisi surmannutkaan.
— Olisi vain lyönyt minua, niinkö?

Ei sitäkään olisi pitänyt ottaa lukuun. Kantakaa ikeenne. Muuten ei
sitä lueta teille ansioksi.
— Minä vähät ansiosta, en minä ole sitä keneltään kerjännyt.
— Luulin, että etsitte sitä, — sanoi Kirillov hirvittävän

kylmäverisesti.
He ajoivat portista sisälle.
— Tuletteko luokseni? — ehdotti Nikolai Vsevolodovitš.
— En, olen kotona, hyvästi. — Hän nousi ratsulta ja otti

aselaatikon kainaloonsa.
— Älkää te ainakaan olko vihainen minulle!
— Stavrogin ojensi hänelle kätensä hyvästiksi.
— En vähääkään! — Kirillov kääntyi takaisin tarttuakseen

ojennettuun käteen. — Jos minulle ies on helppo, johtuu se vain
luonnosta, mutta jos teidän on vaikeampi, johtuu sekin luonnosta. Ei
pidä hävetä liikoja, riittää vähempikin.
— Tiedän olevani heikko luonne, enhän ole pyrkinytkään

voimakkaiden joukkoon.
— Älkää pyrkikö. Te ette ole voimakas. Tulkaa juomaan teetä.
Nikolai Vsevolodovitšin mieli oli kovin hämmentynyt hänen

saapuessaan omaan huoneeseensa.
IV.
Aleksei Jegorovitšilta hän heti palattuansa kuuli, että Varvara

Petrovna, iloisena, että Nikolai Vsevolodovitš kahdeksan päivän
sairauden jälkeen oli vihdoin lähtenyt ratsastusretkelle, oli pyytänyt
valjastamaan vaunut ja lähtenyt yksin »entisen hyvän tavan
mukaan» hengittämään raitista ilmaa, sillä kahdeksan päivän
kuluessa hän oli miltei unohtanut, mitä raittiin ilman hengittäminen
merkitsi.
— Yksinkö hän lähti vai menikö Darja Pavlovna hänen mukaansa?

— keskeytti Nikolai Vsevolodovitš äkkiä ukon puheen ja rypisti pahaa
ennustavasti kulmakarvansa saatuaan kuulla, että Darja Pavlovna oli
»huonovointisuutensa» vuoksi kieltäynyt lähtemästä ja oleskeli
parhaillaan omalla puolellaan.
— Kuulehan, vanhus, — hän sanoi aivan kuin tehtyään jonkin

päätöksen, — vahdi häntä koko päivä ja heti, kun huomaat hänen
aikovan luokseni, pysähdytä hänet ja sano, etten ainakaan
muutamaan päivään voi ottaa häntä vastaan… ja että tämä on
tahtoni… ja kun saan aikaa, pyydän kyllä itse hänet luokseni…
kuulithan?
— Tottelen, — kuiskasi Aleksei Jegorovitš surullisesti katse maahan

luotuna.
— Ei ennen kuin sitten, kun olet varma siitä, että hän todella aikoo
luokseni.
— Olkaa rauhassa, erehdystä ei tapahdu. Minun kauttani ovat

nämä käynnit tähänkin asti tapahtuneet, aina on minun apuuni
turvauduttu.
— Tiedän sen. Mutta ei kuitenkaan pidä ennen, kuin hän todella

on tulemassa. Tuo minulle teetä, jos voit, ja heti.
Vanhus oli tuskin ehtinyt poistua, kun miltei jo samana hetkenä ovi
avautui uudelleen ja kynnykselle ilmestyi Darja Pavlovna. Hänen
katseensa oli rauhallinen, mutta hän oli kalpea.
— Mistä te tulette? — kysyi Stavrogin.
— Seisoin oven takana odottamassa, kunnes hän lähtisi ja minä

pääsisin sisälle. Kuulin määräykset, jotka te hänelle annoitte; kun
hän tuli ovesta, piilottauduin oikealle seinämän taa, eikä hän minua
huomannut.
— Olen jo kauan ajatellut, että meidän on lopetettava… Daša…

ennenkuin niin kauan kuin vielä on… En voinut ottaa teitä vastaan
yöllä kirjeestänne huolimatta. Tahdoin itsekin kirjoittaa teille, mutta
minä en osaa kirjoittaa, — hän lisäsi tuskaisesti ja inhon ilmein.
— Olen itsekin ajatellut, että olisi lopetettava, Varvara Petrovna

aavistaa jo liian selvään suhteemme.
— Aavistakoon.
— Ei, ei pitäisi antaa hänen olla huolissaan. Ja näinkö nyt on oleva

loppuun asti?
— Te siis yhä vain odottelette jonkinlaista loppua?
— Olen varma siitä.
— Elämässä ei lopu mikään.

— Mutta tästä tulee loppu. Kutsukaa sitten minua, tulen
luoksenne.
Hyvästi nyt.
— Millainen on sitten oleva tuo loppu? — Nikolai Vsevolodovitš

naurahti.
— Ette ole haavoittunut… ettekö ole vuodattanut toisen verta? —

kysäisi Darja Pavlovna itse vastaamatta Nikolai Vsevolodovitšin
kysymykseen.
— Miten typerätä! En surmannut ketään, olkaa rauhassa. Muuten,

tänään vielä kertoo siitä teille jokainen. Olen huonovointinen.
— Lähden siis. Tänään ei kai avioliiton julkisuuteen saattamisesta

tule mitään? — hän kysäisi vielä epäröiden.
— Ei tänään, eikä huomennakaan. Ylihuomisesta en tiedä, ehkä

siksi kuolemme jo kaikki, ja se olisi sitäkin parempi. Jättäkää jo,
jättäkää minut viimeinkin rauhaan.
— Ettehän vie turmioon sitä toista… mielipuolta?
— Mielipuolia en vie turmioon, en toista enkä toista, mutta

järkevän kai vien. Olen niin alhainen ja huono, Daša, että luulen
todellakin »loppujen lopuksi» — kuten teidän on tapana sanoa —
kutsuvani teitä, ja te, järjestänne huolimatta, noudatatte ehkä
kutsuani. Miksi te itse etsitte turmiotanne?
— Minä tiedän, että loppujen lopuksi teidän kanssanne ei jää

muita kuin minä yksin, ja… sitä minä odotan.
— Mutta jospa minä en kutsukaan teitä, vaan pakenen?

— Niin ei voi käydä, kyllä te kutsutte.
— Tiedättekö, että noihin sanoihinne sisältyy suurta halveksuntaa

minua kohtaan.
— Tiedätte varsin hyvin, että niihin sisältyy muutakin.
— Siis halveksumistakin niissä kuitenkin on?
— En sanonut niin. Jumala olkoon todistajanani, en mitään toivo

niin kuin sitä, että te ette koskaan minua tarvitsisi.
— Toinen ajatus on toisen arvoinen, en minäkään tahtoisi teidän

turmiotanne.
— Ette koskaan, ette mitenkään voi tuottaa minulle turmiota,

senhän te parhaiten itse tiedätte, — sanoi Darja Pavlovna nopeasti ja
varmasti. — Jos ette te minua tarvitse, niin menen
laupeudensisareksi, sairaanhoitajattareksi tai kirjainkaupustelijaksi,
raamatuita kauppaamaan. Olen niin päättänyt. En voi mennä
kenenkään vaimoksi, en voi myöskään asua tällaisessa talossa kuin
tämä on. En minä sitä etsi… Te tiedätte kaiken.
— En minä tiedä. En ole koskaan oikeastaan päässyt selville siitä,

mitä te minusta tahdotte. Minusta on aina tuntunut, että olen teille
mielenkiintoinen samalla tavalla kuin jollekulle vanhalle
sairaanhoitajalle joku hänen mielipotilaistaan on jostakin syystä
hänen mielestään muita parempi, tai vieläkin selvempi vertaus,
kuten muutamien jumalisien eukkojen mielestä, eukkojen, jotka
tuppautuvat jokaisiin hautajaisiin, toiset ruumiit ovat miellyttävämpiä
kuin toiset. Miksi te niin omituisesti tuijotatte minuun?
— Oletteko hyvin sairas? — kysyi Darja Pavlovna myötätuntoisesti
ja katsoen häntä tutkivasti. Hyvä Jumala. Ja tuo mies tahtoisi tulla
ilman minua toimeen.
— Kuulkaahan, Daša, minä näen yhtämittaa näkyjä. Eräskin

riivaajainen ehdotti minulle eilen sillalla, että Lebjadkin ja Marja
Timofejevna olisi murhattava, että pääsisin irti tuosta laillisesta
avioliitostani, vieläpä niin, että jäljetkin hautaantuisivat. Pyysi jo
kolme ruplaa käsirahaakin, mutta samalla kuitenkin mainitsi, että
koko tämä »leikkaus» maksaisi vähintään puolisentoista tuhatta
ruplaa, siinäpä vasta laskevainen piru! Kirjanpitäjä suorastaan!
Hahaha!
— Oletteko aivan varma siitä, että se todellakin oli näky?
— En, en vähääkään, se oli kaikkea muuta kuin näky!

Yksinkertaisesti se oli vain pakkotyövanki — Fedjka, ryöväri, joka on
karannut rangaistussiirtolasta. Mutta ei ole nyt siitä kysymys.
Arvaatteko, mitä tein? Annoin hänelle kukkarostani kaikki rahat, ja
nyt hän on aivan varma siitä, että ne olivat etumaksuksi annetut.
— Te tapasitte hänet yöllä, ja hän teki silloin ehdotuksensa? Ettekö

tosiaan jo huomaa, että heidän verkkonsa ympäröi jo teitä joka
puolelta.
— Olkoot. Näen, että tahtoisitte kysyä minulta jotakin, näen sen

silmistänne, — hän lisäsi rauhattoman vihamielisesti ja ärtyneesti
hymyillen.
Daša säikähti.
— En tahdo kysyä, en epäile vähääkään, olkaa vaiti mieluummin!
— hän huudahti rauhattomasti aivan kuin tahtoen torjua luotaan
kysymyksen.
— Te olette siis varma siitä, etten mene Fedjkaa tapaamaan.
— Voi, hyvä Jumala! — Darja Pavlovna löi kätensä yhteen, — miksi

te kiusaatte minua?
— No niin, suokaa anteeksi minulle typerä leikinlaskuni, olen

varmaankin oppinut heidän joukossaan huonoille tavoille. Tiedättekö,
eilisestä yöstä alkaen minua on kauheasti naurattanut, naurattanut
lakkaamatta, kauan ja paljon. Olen aivan kuin naurulla ladattu… Ssh!
Äiti tuli! Tunnen kolinasta, ainakin hänen vaununsa pysähtyivät
portaiden eteen.
Daša tarttui hänen käteensä.
— Suojelkoon Jumala teitä demoniltanne ja… kutsukaa, kutsukaa

minut pian luoksenne!
— Te puhutte demonista! Se on vain pieni pahanpäiväinen,

risatautinen riivaajainen, joka on saanut nuhan, eräs noita —
epäonnistuneita. Mutta te, Daša, te ette taaskaan uskalla puhua
suutanne puhtaaksi?
Darja Pavlovnan katseessa oli jotakin sydäntäsärkevää ja

moittivaa. Hän kääntyi ovelle.
— Kuulkaahan, — huusi Nikolai Vsevolodovitš hänen jälkeensä

hänen suunsa vetäytyessä ilkeän pilkalliseen hymyyn. — Jos… no
niin… sanalla sanoen, jos… ymmärrättehän, jospa vaikka Fedjkan
luo… ja sitten kutsuisin teitä — tulisitteko vielä senkin jälkeen?
Darja Pavlovna kiiruhti pois päätään kääntämättä kasvot käsiensä
peitossa.
— Tulee se vielä senkin jälkeen! — kuiskasi Nikolai Vsevolodovitš

hetken mietittyään ja hänen kasvoilleen levisi halveksivan inhon ilme.
— Sairaan piika! Hm! Mutta ehkä tarvitsenkin oikeastaan vain
sellaisen!
NELJÄS LUKU.
Kaikki odottelevat
I.
Merkillistä oli, miten yksimielisesti koko seurapiirimme suhtautui

kaksintaisteluun. Huhu siitä ennätti levitä jo sangen pian, ja kaikki
asettuivat empimättä Nikolai Vsevolodovitšin puolelle. Monet hänen
entisistä vihamiehistäänkin tunnustautuivat nyt hänen ystävikseen.
Seurapiirimme mielenmuutokseen lienevät vaikuttaneet eniten erään
naishenkilön sangen sattuvasti lausumat sanat. Tämä henkilö ei ollut
näet vielä tähän mennessä ilmaissut mielipidettään, ja senvuoksi
hänen sanansa antoivat tapaukselle uuden merkityksen, mikä huvitti
suuresti seurapiirimme enemmistöä. Tämä tapahtui seuraavalla
tavalla. Heti kaksintaistelua seuranneena päivänä koko kaupunki
kokoontui kuvernementtimme aatelismarsalkan rouvan nimipäiville.
Vieraiden joukossa, tai oikeammin aivan ensimmäisenä vieraiden
joukossa, oli Julija Mihailovna mukanaan Lizaveta Nikolajevna, joka
suorastaan säteili kauneutta ja silmiinpistävää iloisuutta, niin että
meidän arvoisista naisistamme tämä tällä kertaa oli jo suorastaan
arveluttavaa. On mainittava, että kukaan ei enää epäillyt, että hänen
ja Mavriki Nikolajevitšin välillä pian julkaistaisiin kihlaus. Kun muudan
virkaerossa oleva arvokas kenraali, josta vielä puhumme
enemmänkin, leikillisesti huomautti tuona iltana tästä suoraan
Lizaveta Nikolajevnalle tämä tunnusti tosiaankin olevansa morsian,
— ja mitä luulettekaan? Ainoakaan seurapiirimme naisista ei
kuitenkaan ottanut tätä vähääkään uskoakseen. Kaikki itsepintaisesti
uskoivat, että Sveitsissä oli kuin olikin eletty jokin romaani, jota
pidettiin perhesalaisuutena, ja että Julija Mihailovnalla oli välttämättä
siinä osansa. Vaikeata oli selittää, miten nämä huhut, tai oikeastaan
aivan tuulesta temmatut kuvittelut, saattoivat niin itsepintaisesti elää
ja miksi Julija Mihailovna tahdottiin välttämättä sekoittaa niihin.
Tuskin hän oli astunut huoneeseen, kun kaikkien katseet omituisen
odottavina kääntyivät häneen. Mainittakoon, että äskeinen
tapahtuma oli vielä liian läheinen, ja kaikki ne seikat, mitkä olivat
aiheutuneet siitä, vaikuttivat, että siitä puhuttiin vielä varovaisesti,
kuiskaillen. Sitäpaitsi ei ollenkaan tiedetty, miten viranomaiset
tulisivat suhtautumaan asiaan. Ei kumpaakaan kaksintaisteluun
osaaottaneista oltu mitenkään hätyytelty. Muun muassa oli kaikkien
tiedossa, että Artemi Pavlovitš oli varhain aamulla saanut aivan
esteettä lähteä maatilalleen Duhoviin. Mutta kuitenkin kaikki
halusivat hartaasti, että joku uskalikko aukaisisi ensin suunsa ja siten
ikäänkuin avaisi samalla seurapiirin kärsimättömyyden oven. Kaikki
olivat panneet toivonsa äskenmainittuun kenraaliin, eivätkä he
odotuksessaan pettyneetkään.
Tällä kenraalilla, klubimme kaikkein arvossapidetyimmällä

jäsenellä, tilanomistajalla, vaikk'ei tosin hyvin rikkaalla, mutta
mielipiteiltään hyvin omaperäisellä, parantumattomalla naisten
kehittelijällä oli tapana suurissa kutsuissa kenraalinomaisen
mahdikkaasti puhua aina ääneen juuri siitä, mistä toiset vasta tuskin
rohkenivat varovaisesti kuiskailla. Ja siinä olikin hänen
erikoismerkityksensä meidän seurapiirissämme. Sitäpaitsi hänellä oli
tapana puhua ääneen venytellen ja makeilevasti, minkä puhetavan
hän varmaan oli omaksunut ulkomailla matkustelevilta venäläisiltä tai
niiltä ennen muinoin rikkailta tilanomistajilta, jotka talonpoikien
vapauttamisen johdosta olivat eniten menettäneet. Stepan
Trofimovitš oli kerran suvainnut huomauttaa, että mitä enemmän
tilanomistaja oli menettänyt, sitä makeammin hän maiskutteli
suutaan ja venytteli sanoja puhuessaan. Muuten, Stepan Trofimovitš
itse puhui venytellen ja makeilevasti, vaikka hän ei tietenkään itse
itsestään sitä voinut huomata.
Kenraali alkoi puhua kuten ainakin asiantuntija. Ensinnäkin, hän oli

Artemi Pavlovitšille jotakin kaukaista sukuakin, vaikka olikin hänen
kanssaan riidoissa, heillä lienee ollut oikeudenkäyntejäkin
keskenään, ja lisäksi hän oli kerran itsekin ottanut osaa kahteen
kaksintaisteluun, olipa vielä toisen takia saanut lähteä
rangaistusretkellekin Kaukaasiaan tavallisena rivisotilaana. Joku
mainitsi Varvara Petrovnankin nimen, hän kun jo toisen kerran oli
»sairautensa» jälkeen käynyt ajelulla, tai oikeastaan ei puhuttu
niinkään paljon hänestä itsestään kuin hänen vaunujensa harmaasta
nelivaljakosta, joka oli kotoisin Stavroginien omasta hevossiittolasta.
Silloin kenraali mainitsi äkkiä tavanneensa tänään »nuoren
Stavroginin» ratsain… Kaikki vaikenivat. Kenraali maiskahdutti kerran
huuliansa ja julisti, aukaisten samassa armolliseksi
suosionosoitukseksi saamansa kultaisen nuuskarasian:
— Vahinko, etten ollut täällä joitakin vuosia sitten… olin näet silloin
Karlsbadissa… Hm! Tuo nuori mies huvittaa minua suuresti, olen
kuullut kerrottavan hänestä jos jotakin. Hm! Onkohan hän tosiaankin
mielipuoli? Niin silloin tiedettiin väittää. Sitten kuulen, että joku
ylioppilas loukkaa häntä täällä, vieläpä naisten aikana, ja että hän
muka oli mennyt pöydän alle piiloon. Ja eilen taas kuulen Stepan
Vysotskilta että Stavrogin on ollut kaksintaistelussa sen Gaganovin
kanssa. Ja vain pelkästä kohteliaisuudesta hän lienee tällä kertaa
asettanut otsansa maaliksi raivostuneelle vihamiehelleen
päästäkseen vain hänestä jotenkin eroon. Hm. Tämä muistuttaa jo
kaartin tapoja kaksikymmenluvulla. Seurusteleeko hän täällä
missään?
Kenraali vaikeni aivan kuin odotellen vastausta. Seurapiirin

kärsimättömyyden ovi oli lennähtänyt selko selälleen.
— Mikä olisi yksinkertaisempaa! — Julija Mihailovna koroitti

äänensä harmissaan siitä, että kaikki aivan kuin käskystä loivat
katseensa häneen. — Onko mitään ihmettelemistä siinä, että
Stavrogin haastoi Gaganovin kaksintaisteluun, mutta ei ylioppilasta?
Eihän hän saattanut kaksintaistella entisen maaorjansa kanssa!
Ihmeelliset sanat! Kuinka yksinkertaiset ja selvät, eivätkä ne

kuitenkaan olleet juolahtaneet kenenkään muun mieleen, sanat,
joilla oli mitä ihmeellisimmät seuraukset. Kaikki, mikä haiskahti
skandaalille ja juorulle, kaikki pieni ja anekdoottimainen oli samassa
siirtynyt jonnekin kauas, ja asian kokonaan uusi puoli näyttäytyi. Tuli
esille uusi henkilö, jonka suhteen oli erehdytty, henkilö, jolla oli
suorastaan ihanteellisen ankarat käsitykset asioista. Ylioppilas, siis
sivistynyt ja vapaa mies, loukkaa häntä verisesti, mutta hän halveksii
loukkaajaa, koska tämä on -— entinen maaorja. Seurapiirin kesken
touhutaan ja juorutaan. Kevytmielinen hienosto kääntää halveksuen
selkänsä korvapuustin saaneelle, mutta halveksuen tämä kääntyy
samoin pois hienostosta, joka ei jaksa kohota hänen ylhäisten
käsitystenpä tasalle, vaikka pitääkin oikeutenaan väitellä niistä.
‒ Ja sitten me tässä, Ivan Aleksandrovitš, olemme muka

tietävinämme, millaiset käsitykset ovat oikeita, — huomautti muudan
klubin vanhoista herroista toiselle ylevämielisen itsesyytöksen
puuskassa.
— Niin on, Pjotr Mihailovitš, niinpä niin, — toinen myönteli, — ja

sitten vielä moititaan nykypolven nuorisoa.
— Ei tässä ole kysymys nuorisosta, Ivan Aleksandrovitš, — kolmas

huomautti siihen, — ei nuoriso, vaan tähti, niin, niin, eikä suinkaan
vain yksi nuorisosta. Kas niin on tämä käsitettävä. Ja sellaista me
juuri tarvitsemmekin. Oikeita ihmisiä on enää vain harvassa.
Tärkeintä tässä oli, että tuo »tulevaisuuden mies», paitsi sitä, että
hän oli osoittautunut »todelliseksi aatelismieheksi», oli sitäpaitsi
myös kuvernementtimme rikkaimpia tilanomistajia, ja niin ollen
hänestä saattoi olla paljon apua ja tukea aatelisten asioita
järjesteltäessä. Olenhan muuten jo maininnut tilanomistajiemme
mielentilasta näihin aikoihin.
Liioiteltiin jo suorastaan.
— Ei siinä vielä kyllin, että hän ei haastanut kaksintaisteluun,

kuuluupa vielä vieneen kätensäkin selän taakse, se on aivan
erikoisesti painettava mieleen, teidän ylhäisyytenne, — muudankin
toi esille.
— Eikä lähtenyt raahaamaan tätä uuden tuomioistuimen eteen, —

kolmas lisäsi taas siihen.
— Niin, vaikka se olisi tuominnut vasten aatelismiehen kasvoja
heitetystä herjauksesta viidentoista ruplan sakkoon. Hehehe!
— Ei, mutta minäpä kerronkin teille jotakin noista uusista

tuomioistuimista, — muudan innostui taas. — Jos joku on varastanut
tai tehnyt jonkin muun konnantyön, ja hänet on saatu kiinni ja rikos
paljastettu, — hänen ei tarvitse muuta kuin juosta kotiinsa, niin
kauan kuin se vielä käy päinsä, ja tappaa vaikka äitinsä. Silloin hänet
vapautetaan heti kaikista syytteistä, ja naiset leyhyttelevät hänelle
korokkeelta batistinenäliinojaan. Tämä on totinen tosi.
— Totta se on, totta!
Asiaan soveltuvia juorujuttujakaan ei käynyt kiertäminen.

Muisteltiin, miten Nikolai Vsevolodovitš oli ollut hyvää pataa kreivi
K:n kanssa. Tämän samaisen kreivin omalaatuisen ankarat
mielipiteet viimeaikaisesta reformista olivat yleensä tunnetut.
Tiedettiin varsin hyvin hänen merkillisistä toimenpiteistäänkin, jotka
kuitenkin viime aikoina oli saatu estetyiksi. Ja nyt kaikille selvisi
äkkiä, että Nikolai Vsevolodovitš oli varmasti kihloissa kreivi K:n
jonkun tyttären kanssa, vaikka ei ollutkaan ilmennyt mitään, mikä
olisi tätä huhua tukenut. Ja mitä taas tuli noihin ihmeellisiin Sveitsin
seikkailuihin ja Lizaveta Nikolajevnaan, niin niistä kukaan
naisistamme, ei viitsinyt enää edes mainita. On sanottava, että
Drozdovit olivat tähän mennessä tosin ehtineet jo suoriutua kaikista
aikaisemmin laiminlyömistään vieraskäynneistä. Lizaveta
Nikolajevnaa ruvettiin jo pitämään aivan tavallisena nuorena tyttönä,
joka »koketeerasi» huonoilla hermoillaan. Hänen
pyörtymiskohtauksensa Nikolai Vsevolodovitšin tulopäivänä selitettiin
johtuvaksi yksistään pelästyksestä, jonka ylioppilaan säädytön teko
oli aiheuttanut. Mikäli mahdollista, kaikki koetettiin selittää aivan
luonnollisesti, sellainenkin, jota aikaisemmin oli väkisinkin tahdottu
katsella jossakin hyvin fantastisessa valaistuksessa. Ja kompurajalka
unohdettiin kokonaan. Tuntui suorastaan hävettävältä muistella enää
koko juttua. »Vaikkapa nyt olisi ollut satakuntakin kompurajalkaa, —
kuka meistä ei olisi ollut kerran nuori!» Erikoisesti koetettiin tuoda
esille Nikolai Vsevolodovitšin kunnioittava huomaavaisuus äitiänsä
kohtaan, hakemalla haettiin jos jonkinlaisia hyveitä, joita voitiin
hänelle omistaa, puhuttiin hänen oppineisuudestaan, jonka hän oli
hankkinut neljänä vuonna Saksan yliopistoissa opiskellessaan. Artemi
Pavlovitšin käytöstä ei voitu moittia kyllin sopimattomaksi: »on
vaikeata saada tunnustusta omiltaan», ja Julija Mihailovna, — niin
päätettiin nyt lopullisesti, — oli harvinaisen tarkkanäköinen nainen.
Kun Nikolai Vsevolodovitš siis itse lopulta saapui heidän

joukkoonsa, hänet otettiin vastaan naiivin totisesti, kaikissa häneen
kohdistetuissa katseissa oli kärsimätön odotus. Nikolai Vsevolodovitš
verhoutui heti ankaran äänettömyyden vaippaan, ja se oli tietenkin
kaikkien mielestä hänelle enemmän eduksi, kuin jos hän olisi
aloittanut selitystulvalla. Sanalla sanoen, tekipä hän mitä tahansa,
niin kaikki hyväksyttiin, hän oli kerta kaikkiaan »tullut muotiin». Jos
joku kerran joutuu kuvernementin seurapiireihin, hänen on vaikeata
päästä niistä enää irti. Nikolai Vsevolodovitš alkoi entiseen tapaansa
tunnetun tahdikkaasti täyttää seuravelvollisuuksiansa. Kovin
hauskana seuramiehenä häntä ei tosin pidetty, olihan hän »mies,
jolla on ollut kärsimyksiä ja joka ei ole kuten muut, on hänellä siis
syytäkin olla totinen». Vieläpä hänen ylpeytensäkin ja erillään
pysyttelemisensäkin, jonka vuoksi häntä neljä vuotta sitten niin oli
vihattu, olivat nyt kaikkien mielestä sangen kunnioitettavia ja
miellyttäviä ominaisuuksia.
Eniten riemuitsi Varvara Petrovna. On vaikeata päätellä, missä
määrin hän suri Lizaveta Nikolajevnan suhteen rakentelemiensa
tuulentupien särkymistä. Varmasti häntä auttoi tässä kohdin
sukuylpeyskin. Omituisinta oli, että Varvara Petrovna tosiaankin uskoi
aivan varmasti, että Nicolas'lla oli todellakin »valittunsa» kreivi K:n
perheessä, ja hän uskoi näitä huhuja sittenkin, vaikka hän, kuten
kaikki muutkin, oli temmannut ne suoraan tuulesta. Itse hän ei
uskaltanut kysyä asiata suoraan Nikolai Vsevolodovitšilta. Parina
kertana hän ei tosin ollut malttanut olla huomauttamatta noin vain
leikillä, että hänelle ei oltu osoitettu tarpeellista avomielisyyttä.
Nikolai Vsevolodovitš oli siihen vain hymyillyt ja vaiennut. Vaitioloa oli
silloin pidetty myöntymyksen merkkinä. Mutta kuitenkaan Varvara
Petrovna ei koskaan saattanut unohtaa kompurajalkaa. Kuin raskas
kivi se ajatus painoi hänen sydäntänsä, vaivasi painajaisena häntä
kauheissa unennäöissä, ja arvelut yhtyivät hänen ajatuksissaan aina
niihin haaveisiin, jotka liittyivät kreivi K:n tyttäriin. Mutta tämän me
otamme vielä kerran uudelleen puheeksi. On itsestään selvää, että
samassa suhteessa kasvoi myös seurapiirien erikoisen huomaavainen
kohteliaisuus Varvara Petrovnaa kohtaan, mutta hän ei käyttänyt sitä
paljoakaan hyväkseen ja kävi harvoin vieraissa.
Mutta kuvernöörinrouvan luona hän sentään kävi juhlallisesti

vieraskäynnillä. Kuka muu kuin hän olisi enää voinut enemmän iloita
niistä äskenmainituista Julija Mihailovnan suurta huomiota
herättäneistä sanoista, jotka tämä oli suvainnut lausua
aatelismarsalkanrouvan nimipäivillä. Nuo sanat olivat vierittäneet
paljon surua hänen sydämeltään ja ratkaisseet monta seikkaa, jotka
tuosta onnettomasta sunnuntaista lähtien olivat painaneet hänen
mieltänsä. »En ole ymmärtänyt tuon naisen arvoa», hän oli
tunnustanut suoraan pikaiseen tapaansa ja ilmoitti Julija
Mihailovnalle itselleen tulleensa häntä kiittämään. Julija Mihailovnalle

[FREE PDF sample] Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw Test Bank ebooks

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

[FREE PDF sample] Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw Test Bank ebooks

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

[FREE PDF sample] Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw Test Bank ebooks

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Full download test bank at testbankfan.

Principles of Macroeconomics 1st Edition Mankiw

Download more test bank from https://testbankfan.com

Principles Of Macroeconomics 6th Edition Mankiw Test

Principles of Macroeconomics 8th Edition Mankiw Test

Principles of Macroeconomics Canadian 5th Edition

Principles Of Macroeconomics Canadian 7th Edition

Principles of Macroeconomics 8th Edition Mankiw

Principles of Macroeconomics 6th Edition Mankiw

Brief Principles of Macroeconomics 7th Edition Gregory

Principles Of Macroeconomics Canadian 7th Edition

Chapter 7 - Production and Growth

Chapter 7 - Production and Growth

Chapter 7 - Production and Growth

17. In 1870, what was the richest country in the world?

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 3

Chapter 7 - Production and Growth

20. Which statement best defines productivity?

22. How is a nation's standard of living determined?

Chapter 7 - Production and Growth

28. What is a correct way to measure productivity?

Chapter 7 - Production and Growth

35. What is a direct determinant of productivity?

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 6

Chapter 7 - Production and Growth

39. Which of the following would NOT be considered physical capital?

40. Which of the following would be considered physical capital?

41. What best defines human capital?

42. Which of the following is considered human capital?

Chapter 7 - Production and Growth

43. Which of the following is considered human capital?

44. Which of the following is considered human capital?

45. Sydney Seger is a nurse. What is a part of her human capital?

46. Which of the following best describes natural resources?

48. What is an example of a nonrenewable resource?

Chapter 7 - Production and Growth

52. What indicates greater scarcity of a natural resource?

Chapter 7 - Production and Growth

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 10

Chapter 7 - Production and Growth

60. Which statement best defines proprietary technology?

63. Which statement best defines technological knowledge?

Chapter 7 - Production and Growth

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 12

Chapter 7 - Production and Growth

73. Which of the following does Y/L refer to?

Copyright Cengage Learning. Powered by Cognero. Page 13

Chapter 7 - Production and Growth

78. What is one of the consequences of accumulating capital?

82. What does diminishing returns to capital imply?

Chapter 7 - Production and Growth

Nikolai Vsevolodovitš alkoi äänekkäästi nauraa, ja otettuaan

Seuraavana päivänä kello kahdelta tapahtui sovittu kaksintaistelu.

Gaganov ja Mavriki Nikolajevitš saapuivat paikalle hienoissa

Harmittaa, että on kiiruhdettava eikä ole aikaa tarkempaan

Emme vielä kertaakaan ole puhuneet hänen ulkomuodostaan. Hän

— Tämä on tosin vain muodon vuoksi, mutta nyt, kun pistolit on jo

— Yhdyn täydellisesti Kirillovin sanoihin… tuo käsitys, että ei ole

Hän kävi aivan punaiseksi kasvoiltaan. Harvoin hänelle tarjoutui

— Toistan ehdotukseni! Suostun esittämään kaikki mahdolliset