Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Akka in Action, Second Edition (MEAP V10)

Francisco Lopez-Sancho Abraham

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/akka-in-action-second-edition-
meap-v10-francisco-lopez-sancho-abraham/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Bayesian Optimization in Action (MEAP V10) Quan Nguyen

https://ebookmeta.com/product/bayesian-optimization-in-action-
meap-v10-quan-nguyen/

Cloud Observability in Action (MEAP v10) Michael

Hausenblas

https://ebookmeta.com/product/cloud-observability-in-action-
meap-v10-michael-hausenblas/

F# in Action (MEAP V05) Isaac Abraham

https://ebookmeta.com/product/f-in-action-meap-v05-isaac-abraham/

ASP NET Core in Action Second Edition Andrew Lock

https://ebookmeta.com/product/asp-net-core-in-action-second-
edition-andrew-lock/
Kotlin in Action, Second Edition (MEAP V09) Svetlana
Isakova

https://ebookmeta.com/product/kotlin-in-action-second-edition-
meap-v09-svetlana-isakova/

Go in Action - Second Edition (MEAP V03) Andrew Walker

https://ebookmeta.com/product/go-in-action-second-edition-
meap-v03-andrew-walker/

Spring Security in Action Second Edition MEAP Spilca

Laurentiu

https://ebookmeta.com/product/spring-security-in-action-second-
edition-meap-spilca-laurentiu/

Elasticsearch in Action, Second Edition (MEAP V13)

Madhusudhan Konda

https://ebookmeta.com/product/elasticsearch-in-action-second-
edition-meap-v13-madhusudhan-konda/

.NET in Action, Second Edition (MEAP V06) Dustin

Metzgar

https://ebookmeta.com/product/net-in-action-second-edition-
meap-v06-dustin-metzgar/
Akka in Action, Second Edition MEAP V10
1. Copyright_2022_Manning_Publications
2. welcome
3. 1_Introducing_Akka
4. 2_Up_and_running
5. 3_One_actor_is_no_actor
6. 4_Akka_test_kit
7. 5_Fault_tolerance
8. 6_Discovery_and_routing
9. 7_Configuration
10. 8_Clustering
11. 9_Sharding_and_persistence
12. 10_Streams,_persistence_query_and_projections
13. 11_Akka_Ports
14. 12_Akka_betting_house
15. 13_Clustering_II
16. Appendix_A._Setting_up
17. Appendix_B._Akka_Microservices
MEAP Edition

Manning Early Access Program

Akka in Action

Second Edition

Version 10

Copyright 2022 Manning

Publications
©Manning Publications Co. We welcome reader comments about anything in
the manuscript - other than typos and other simple mistakes.

These will be cleaned up during production of the book by copyeditors and

proofreaders.

https://livebook.manning.com/#!/book/akka-in-action-second-
edition/discussion

For more information on this and other Manning titles go to

manning.com
welcome
Thank you for purchasing the MEAP for the second edition of Akka in
Action.

This book is aimed primarily at two audiences. For those of you who find the
Actor Model topic attractive, but have no specific knowledge. In this edition,
you'll find a simple introduction to Akka, the most commonly used
implementation of the Actor Model. Conversely, as a consultant for
Lightbend, I’ve seen experienced clients encounter common difficulties,
often due to a lack of knowledge of some key tools. Whether you're new to
this or have some experience, you'll find the basics and the most important
tools here.

To get the most out of this book, you need basic knowledge of Git to follow
the exercises, experience with some testing frameworks like Junit or
Scalatest, and some experience as a Java or Scala developer. The examples
are written in Scala, but even if you are not familiar with Scala, the similarity
to Java is enough to understand how the code works and what concepts are
important. Some knowledge of Docker and Kubernetes is beneficial for some
advanced examples. However, they are not absolutely necessary.

After reading this book and understanding the examples, you can consider
yourself a productive professional. There are probably more concepts and
tools you'll want to learn, but the ones taught here are enough to contribute to
a professional project. You'll understand how an entire application works and
how the code you write can be deployed in production.

Your feedback is of great value to me. I encourage you to post your questions
or comments about the content in the liveBook Discussion forum. I will
respond to them quickly.

I am still working on the content and more chapters will appear about every 2
weeks.
Many Thanks,

—Francisco Lopez-Sancho

In this book

Copyright 2022 Manning Publications welcome brief contents 1 Introducing

Akka 2 Up and running 3 One actor is no actor 4 Akka test kit 5 Fault
tolerance 6 Discovery and routing 7 Configuration 8 Clustering 9 Sharding
and persistence 10 Streams, persistence query and projections 11 Akka Ports
12 Akka betting house 13 Clustering II
Appendix A. Setting up Appendix B. Akka Microservices
1 Introducing Akka
This chapter covers
Why scaling is hard
Write once, scale anywhere
Introduction to the actor programming model
Akka actors
What is Akka?

Up until the middle of the ’90s, just before the internet revolution, it was
completely normal to build applications that would only ever run on a single
computer, a single CPU. If an application wasn’t fast enough, the standard
response would be to wait for a while for CPUs to get faster; no need to
change any code. Problem solved. Programmers around the world were
having a free lunch, and life was good.

In 2005 Herb Sutter wrote in Dr. Dobb’s Journal about the need for a
fundamental change (http://www.gotw.ca/publications/concurrency-ddj.htm).
In short: a limit to increasing CPU clock speeds has been reached, and the
free lunch is over.

If applications need to perform faster, or if they need to support more users,

they will have to be concurrent. (You’ll get to a strict definition later; for
now let’s -simply define this as not single-threaded. That’s not really correct,
but it’s good enough for the moment.)

Scalability is the measure to which a system can adapt to a change in demand

for resources, without negatively impacting performance. Concurrency is a
means to achieve scalability: the premise is that, if needed, more CPUs can
be added to servers, which the application then automatically starts making
use of. It’s the next best thing to a free lunch.
Around the year 2005 when Herb Sutter wrote his excellent article, you’d
find companies running applications on clustered multiprocessor servers
(often no more than two to three, just in case one of them crashed). Support
for concurrency in programming languages was available but limited and
considered black magic by many mere mortal programmers. Herb Sutter
predicted in his article that “programming languages ... will increasingly be
forced to deal well with concurrency.”

Let’s see what changed since then! Fast-forward to today, and you find
applications running on large numbers of servers in the cloud, integrating
many systems across many data centers. The ever-increasing demands of end
users push the requirements of performance and stability of the systems that
you build.

So where are those new concurrency features? Support for concurrency in

most programming languages, especially on the JVM, has hardly changed.
Although the implementation details of concurrency APIs have definitely
improved, you still have to work with low-level constructs like Threads and
locks, or Fibers. Threads are notoriously difficult to work with and Fibers -
lightweight threads - still force you to think in low-level constructs like await,
interrupt and join.

Next to scaling up (increasing resources; for example, CPUs on existing

servers), scaling out refers to dynamically adding more servers to a cluster.
Since the ’90s, nothing much has changed in how programming languages
support networking, either. Many technologies still essentially use RPC
(remote procedure calls) to communicate over the network.

In the meantime, advances in cloud computing services and multicore CPU

architecture have made computing resources ever more abundant.

PaaS (Platform as a Service) offerings have simplified provisioning and

deployment of very large distributed applications, once the domain of only
the largest players in the IT industry. Cloud services like AWS EC2 (Amazon
Web Services Elastic Compute Cloud) and Google Compute Engine give you
the ability to literally spin up thousands of servers in minutes, while tools like
Docker and Kubernetes make it easier to package and manage applications on
virtual servers.
The number of CPU cores in devices is also ever-increasing: even mobile
phones and tablets have multiple CPU cores today.

But that doesn’t mean that you can afford to throw any number of resources
at any problem. In the end, everything is about cost and efficiency. So it’s all
about effectively scaling applications, or in other words, getting bang for
your buck. Just as you’d never use a sorting algorithm with exponential time
complexity, it makes sense to think about the cost of scaling.

You should have two expectations when scaling your application:

The ability to handle any increase of demand with finite resources is

unrealistic, so ideally you’d want the required increase of resources to
be growing slowly when demand grows, linear or better. Figure 1.1
shows the relationship between demand and number of required
resources.

Figure 1.1 Demand against resources

 If resources have to be increased, ideally you’d like the complexity of
the application to stay the same or increase slowly. (Remember the good
ol’ free lunch when no added complexity was required for a faster
application!) Figure 1.2 shows the relationship between number of
resources and complexity.

Figure 1.2 Complexity against resources

Both the number and complexity of resources contribute to the total cost of
scaling.

I’m leaving a lot of factors out of this back-of-the-envelope calculation, but

it’s easy to see that both of these rates have a big impact on the total cost of
scaling.

One doomsday scenario is where you’d need to pay increasingly more for
more underutilized resources. Another nightmare scenario is where the
complexity of the application shoots through the roof when more resources
are added.

This leads to two goals: complexity has to stay as low as possible, and
resources must be used efficiently while you scale the application.

Can you use the common tools of today (threads or fibers and RPC) to satisfy
these two goals? Scaling out with RPC and scaling up with low-level
threading aren’t good ideas. RPC pretends that a call over the network is no
different from a local method call. Every RPC call when is synchronous
needs to block the current thread and wait for a response from the network
for the local method call abstraction to work, which can be costly. This
impedes the goal of using resources efficiently. When RPC is asynchronous
then you are forced to pass a callback and that adds complexity. You may end
up on the infamous callback hell.

Another problem with this approach is that you need to know exactly where
you scale up or scale out. Multithreaded programming and RPC-based
network programming are like apples and pears: they run in different
contexts, using different semantics and running on different levels of
abstraction. You end up hardcoding which parts of your application are using
threads for scaling up and which parts are using RPC for scaling out.

Complexity increases significantly the moment you hardcode methods that

work on different levels of abstraction. Quick—what’s simpler, coding with
two entangled programming constructs (RPC and threads), or using just one
programming construct? This multipronged approach to scaling applications
is more complicated than necessary to flexibly adapt to changes in demand.

Spinning up thousands of servers is simple today, but as you’ll see in this first
chapter, the same can’t be said for programming them.

1.1 What is Akka?

In this book you’ll learn how the Akka toolkit provides a simpler, single
programming model—one way of coding for concurrent and distributed
applications—the actor programming model. Actors are (fitting for your
industry) nothing new at all, in and of themselves. It’s the way that actors are
provided in Akka to scale applications both up and out on the JVM that’s
unique. As you’ll see, Akka uses resources efficiently and makes it possible
to keep the complexity relatively low while an application scales.

Akka’s primary goal is to make it simpler to build applications that are

deployed in the cloud or run on devices with many cores and that efficiently
leverage the full capacity of the computing power available. It’s a toolkit that
provides an actor programming model, a runtime, and the necessary tools for
building scalable applications.

1.2 Actors: a quick overview

First off, Akka is centered on actors. Most of the components in Akka
provide support in some way for using actors, be it for configuring actors,
connecting actors to the network, scheduling actors, or building a cluster out
of actors. What makes Akka unique is how effortlessly it provides support
and additional tooling for building actor-based applications, so that you can
focus on thinking and programming in actors.

Briefly, actors are a lot like message queues without the configuration and
message broker installation overhead. They’re like programmable message
queues shrunk to micro size—you can easily create thousands, even millions
of them. They don’t “do” anything unless they’re sent a message.

Messages are simple data structures that can’t be changed after they’ve been
created, or in a single word, they’re immutable.

Actors can receive messages one at a time and execute some behavior
whenever a message is received. Unlike queues, they can also send messages
(to other actors).

Everything an actor does is executed asynchronously. Simply put, you can

send a message to an actor without waiting for a response. Actors aren’t like
threads, but messages sent to them are pushed through on a thread at some
point in time. How actors are connected to threads is configurable, as you’ll
see later; for now it’s good to know that this is not a hardwired relationship.
You’ll get a lot deeper into exactly what an actor is. For now the most
important aspect of actors is that you build applications by sending and
receiving messages. A message could be processed locally on some available
thread, or remotely on another server. Exactly where the message is
processed and where the actor lives are things you can decide later, which is
very different compared to hardcoding threads and RPC-style networking.
Actors make it easy to build your application out of small parts that resemble
networked services, only shrunk to micro size in footprint and administrative
overhead.

The Reactive Manifesto

The Reactive Manifesto (http://www.reactivemanifesto.org/) is an initiative

to push for the design of systems that are more robust, more resilient, more
flexible, and better positioned to meet modern demands. The Akka team has
been involved in writing the Reactive Manifesto from the beginning, and
Akka is a product of the ideas that are expressed in this -manifesto.

In short, efficient resource usage and an opportunity for applications to

automatically scale (also called elasticity) is the driver for a big part of the
manifesto:

· Blocking I/O limits opportunities for parallelism, so nonblocking I/O is

preferred.

· Synchronous interaction limits opportunities for parallelism, so

asynchronous interaction is preferred.

· Polling reduces opportunity to use fewer resources, so an event-driven

style is preferred.

If one node can bring down all other nodes, that’s a waste of resources. So
you need isolation of errors (resilience) to avoid losing all your work.

Systems need to be elastic: If there’s less demand, you want to use fewer
resources. If there’s more demand, use more resources, but never more than
required.
Complexity is a big part of cost, so if you can’t easily test it, change it, or
program it, you’ve got a big problem.

1.3 Two approaches to scaling: setting up the

example
In the rest of this chapter, you’ll look at a business chat application and the
challenges faced when it has to scale to a large number of servers (and handle
millions of simultaneous events). You’ll look at what can be called the
traditional approach, a method that you’re probably familiar with for
building such an application (using threads and locks, RPC, and the like) and
compare it to Akka’s approach.

The traditional approach starts with a simple in-memory application, which

turns into an application that relies completely on a database for both
concurrency and mutating state. Once the application needs to be more
interactive, you’ll have no choice but to poll this database. When more
network services are added, you’ll see that the combination of working with
the database and the RPC-based network increases complexity significantly.
You will see that isolating failure in this application becomes very hard as
you go along. You’ll probably recognize a lot of this.

You’ll then look at how the actor programming model simplifies the
application, and how Akka makes it possible to write the application once
and scale it to any demand (thereby handling concurrency issues on any scale
needed). Table 1.1 highlights the differences between the two approaches.
Some of the items will become clear in the next sections, but it’s good to
keep this overview in mind.

Table 1.1 Differences between approaches

Objective Traditional method Akka method

Use a mix of threads, shared mutable Actors send and receive

Another random document with
no related content on Scribd:
 — Karmazinov, novellikirjailija?

— Niin, kirjailija, mitä siinä on ihmettelemistä? Ainakin hän itse

pitää itseänsä suurena. Pöyhkeilevä narri! Mme Lembke tuo hänet
mukanaan tänne, ja siinä tarkoituksessa hän jo nyt kuljettelee siellä
häntä kaikkialla muassaan. Hän aikoo järjestää täällä jonkinlaisia
kirjallisuusiltoja. Karmazinov viipynee täällä kuukauden päivät, aikoo
myydä viimeisen maatilansa. Olin vähällä minäkin joutua hänen
seuraansa Sveitsissä, vaikka en ollenkaan sitä halunnut. Muuten
luulen, että hän suvaitsee tuntea minut. Ennen vanhaan hän
kirjoitteli minulle kirjeitä, kävikin meillä. Tahtoisin, että te
pukeutuisitte kunnollisemmin, Stepan Trofimovitš. Päivä päivältä te
käytte yhä huolimattomammaksi… Voi, miten te kiusaatte minua. Ja
mitä te nykyisin luette?

— Minä… minä…

— Ymmärrän. Kuten ennenkin vain ystäviä, kuten ennenkin

juomaseuraa… klubi sekä kortit ja ateistin maine. Se maine ei
miellytä minua, Stepan Trofimovitš. En tahdo, että teitä nimitetään
jumalankieltäjäksi, en tahtoisi sitä erikoisesti nyt. En pitänyt siitä
ennenkään, sillä sehän on vain pelkkää tyhjänpäiväistä teeskentelyä,
täytyyhän kerrankin sanoa se suoraan…

— Mais, ma chère…

— Kuulkaahan, Stepan Trofimovitš! Mitä tulee korkeaan oppiinne,

niin minä olen tietenkin teihin verrattuna tyhmyri, mutta matkalla
ajattelin teitä usein ja tulin erääseen johtopäätökseen…

— Mihin?
 — Siihen, että me molemmat, te ja minä, emme olekaan
maailman viisaimpia ihmisiä, vaan että on olemassa muita vielä
meitäkin viisaampia.

— Viisaasti ja sattuvasti sanottu. On olemassa viisaampia, siis

myös sellaisia, jotka ovat oikeammassa kuin me, siis mekin voimme
erehtyä, eikö niin? Mais, ma bonne amie, olettakaamme, että minä
erehdyn, mutta onhan minulla yleisinhimillinen, vapaan omantunnon
ylhäinen oikeus, onhan minulla oikeus olla olematta teeskentelijä
sekä yltiöpää, jos niin tahdon, mutta tietenkin eräänlaatuinen
herrasväki vihaa minua juuri sen vuoksi maailmanloppuun asti. Et
puis, comme on trouve toujours plus de moines que de raison
[Koska munkkeja tapaa aina useammin kuin järkeä] ja koska olen
aivan samaa mieltä…

— Kuinka, kuinka te sanoittekaan?

— Sanoin: on trouve toujours plus de moines que de raison, ja

koska olen aivan…

— Tuo ei varmastikaan ole teidän päästänne, olette sen jostakin

lainannut.

— Siten on sanonut Pascal.

— Arvasinhan sen… ettehän te… Miksi te ette koskaan osaa sanoa

niin lyhyesti ja sattuvasti, vaan venytätte aina kaiken niin hirvittävän
pitkäksi? Tämä on paljon paremmin sanottu kuin tuo teidän äskeinen
puheenne administratiivisesta hurmiosta.

— Ma foi, chère… miksi? Ensinnäkin nähtävästi siksi, että minä en

sittenkään ole Pascal et puis… toiseksi, että me venäläiset emme
osaa sanoa mitään omalla kielellämme… Emme ainakaan näihin
saakka vielä ole koskaan sanoneet mitään…

— Hm! Siinä te ehkä olette väärässä. Teidän pitäisi ainakin

kirjoittaa paperille ja painaa mieleenne tuollaiset lauseparret, niin
että voisitte seurassa, puhuessanne, tiedättehän… Ah, Stepan
Trofimovitš, olen tullut luoksenne puhuakseni kanssanne oikein
vakavasti, oikein vakavasti!

— Chère, chère amie!

— Nyt kun kaikki nuo Lembket, kaikki nuo Karmazinovit… hyvä

Jumala, missä kunnossa te olette! Miten te kiusaatte minua!
Tahtoisin, että kaikki nuo ihmiset tuntisivat kunnioitusta teitä
kohtaan, sillä yksikään heistä ei ole teidän sormennekaan arvoinen,
ei edes teidän pikkulillinne, ja te olette tuollainen! Mitä he
näkevätkään? Kenet minä näytän heille? Sen sijaan että seisoisitte
ylevänä "osviittana" ja esikuvallisena "ruumiillistuneena syytöksenä",
te ympäröitte persoonanne jonninjoutavalla roskaväellä, olette
hankkinut itsellenne joukon huonoja tottumuksia, olette käynyt
raihnaaksi, ette tule toimeen ilman viiniä ja kortteja, luette vain Paul
de Rockia ettekä kirjoita mitään, — sillä aikaa kuin ne muut kaikki
kirjoittavat; koko teidän aikanne kuluu pelkkään lörpöttelyyn. Onko
mahdollista ja soveliasta seurustella sellaisenkin roiston kanssa, kuin
tuo teidän eroamaton ystävänne Liputin on?

— Miksikä hän olisi minun ja eroamaton? — koetti Stepan

Trofimovitš arasti inttää vastaan.

— Missä hän nyt on? — jatkoi ankarasti ja kiivaasti Varvara

Petrovna.
 — Hän… hän kunnioittaa teitä rajattomasti ja lähti S:iin
vastaanottamaan maatilaa, jonka hän on perinyt tädiltään.

— Hän ei taida osatakaan muuta kuin periä. Mitenkä Šatov voi?

>Onko hänkin samanlainen?

— Irascible, mais bon. [Tuittupäinen, mutta hyvä.]

— En siedä silmissäni tuota teidän Šatovianne: hän on häijy, ja

hänellä on kovin suuret luulot itsestään.

— Mitenkä on Darja Pavlovnan terveyden laita?

— Dašaako tarkoitatte? Mitenkä hän niin yht'äkkiä juolahti

mieleenne?
— Varvara Petrovna katsahti häneen uteliaasti. — Terve hän on, jäi
Drozdoveille. Sveitsissä minä kuulin jotakin teidän pojastanne, se oli
tietenkin jotakin huonoa eikä suinkaan hyvää.

— Oh, c'est une hisloire bien bête! Je vous attendais, ma bonne

amie, pour vous raconier… [Oh, se on sangen typerä: juttu. Odottelin
teitä, ystäväni, kertoakseni…]

— Riittää, Stepan Trofimovitš, suokaa minulle rauha, väsyttää.

Ennätämme me vielä puhua tarpeeksemme asti, erikoisesti siitä
huonosta. Tehän pirskotatte sylkeä ympärillenne nauraessanne, se
on ränstyneisyyden merkki! Hyvä Jumala, mikä joukko huonoja
tottumuksia onkaan ehtinyt pesiytyä teihin! Karmazinov ei tule
luoksenne! Ilmankin ne ovat täällä kaikesta jo niin iloissaan. Ja
kaiken lisäksi te olette nyt vielä näyttänyt heille itsenne oikein
oikeassa karvassanne! Riittää, riittää jo, olen väsynyt! Voisittahan te
kerrankin armahtaa ihmistä!
 Stepan Trofimovitš "armahti ihmistä", mutta tämä keskustelu sai
hänet hyvin hämilleen.

Huonoja tottumuksia ystävällemme oli todellakin kertynyt aika

paljon ja erikoisesti juuri viime aikoina. Silminnähtävästi ja nopeasti
hän oli ränstynyt ja käynyt huolimattomaksi itsensä suhteen. Hän joi
paljon, tuli itkuherkäksi ja huonohermoiseksi; alkoi käydä ylen
herkäksi kaikelle kauniille. Hänen kasvojensa ilme saattoi muuttua
tavattoman nopeasti, jopa niin, että se sangen huolekkaasta saattoi
äkkiä muuttua leikkisäksi, vieläpä hölmöksikin. Hän ei kestänyt
myöskään yksinäisyyttä ja odotti alinomaa, että häntä olisi jollakin
tavoin huvitettu. Hänelle oli kerrottava välttämättä jokin juoru, jokin
kaupungilla kiertelevä juttu ja sitä paitsi joka päivä aina uusi. Jos ei
pitkään aikaan kukaan käynyt hänen luonaan, hän kuljeskeli yksin
huoneesta toiseen, katseli ulos ikkunoista, imeksi mietteissään
huuliaan, huokaili syvään ja lopulta oli vähällä ruveta
nyyhkyttämään. Hän oli alinomaa jotakin aavistelevinaan, pelkäsi
jotakin odottamatonta, kohtalokasta, alkoi säikkyä, alkoi kiinnittää
suurta huomiota uniin.

Yllämainittua keskustelua seuranneen päivän ja illan hän vietti

suruisissa mietteissä: lähetti lopulta hakemaan minua, oli hyvin
hermostunut, puhui pitkälti, kertoili kauan, mutta hyvin hajanaisesti.
Varvara Petrovna oli jo pitkän aikaa tietänyt, että hän ei minulta
mitään salannut. Minusta alkoi tuntua lopulta, että Stepan
Trofimovitšia huolestutti jokin erikoinen asia, jokin sellainen, josta
hän ei ehkä itsekään ollut oikein selvillä. Aikaisemmin, kun olimme
tavanneet toisemme kahden ja hän oli alkanut valitella, niin melkein
aina oli jonkin ajan kuluttua tuotu pöytään pikku pullonen, ja elämä
oli heti alkanut tuntua paljon lohdullisemmalta. Tällä kerralla ei viiniä
ollut, ja nähtävästi hän aivan erikoisesti koetti tukahduttaa yhä
vaativammaksi käypää haluansa lähettää sitä hakemaan.

… mistä hän oikeastaan on suuttunut? — hän valitteli alinomaa

kuin lapsi. — Taus les nommes de genie et de progrès en Russie
ètaient, sont et seront toujours des kortinpelaajia et des juoppoja,
qui boivent en zapoï… [Kaikki nerokkaat ja edistystä harrastavat
ihmiset Venäjällä olivat, ovat ja tulevat olemaan… jotka juovat
mielettömästi…] En minä ole vielä läheskään niin suuri peluri ja
juoppo… Moittii siitä, etten muka kirjoita mitään? Sepä vasta
ajatus!… Miksi muka makailen? Te, hän sanoo, jonka pitäisi olla
esikuvallinen "ruumiillistunut syytös"! Mais, entre nous soit dit, mitä
sellainen ihminen, jonka on määrä olla vain "syytöksenä", voisi
muuta tehdäkään kuin maata, — mutta luuletteko hänen sitä
ymmärtävän?

Ja viimein selvisi minulle pääsyy siihen erikoiseen alakuloisuuteen,

joka tällä kertaa kiusasi häntä niin itsepintaisesti. Useita kertoja hän
sinä iltana meni peilin luo ja pysähtyi pitkäksi aikaa sen ääreen.
Lopuksi hän kääntyi äkkiä puoleeni ja virkahti omituisen
epätoivoisesti:

—Mon cher, je suis un ränstynyt mies!

Tosiaankin, aina näihin asti, aina tähän päivään saakka hänellä ei

liene ollut mistään niin ehdotonta varmuutta kuin siitä, että hän
kykeni hurmaamaan Varvara Petrovnan naissydäntä tämän "uusista
mielipiteistä" ja "suunnan muutoksista" huolimatta, ei niin paljon
maanpakolaisena ja oppineena kuuluisuutena kuin kauniina
miehenä. Kaksikymmentä vuotta tämä hänen itserakkauttansa
mairitteleva ja rauhoittava vakaumus oli saanut rauhassa juurtua, ja
tästä vakaumuksesta luopuminen lienee ollut hänelle kaikkein
tuskallisinta. Mahtoikohan hän tänä iltana aavistaa, kuinka kovalle
koetukselle hänet pantaisiin aivan lähimmässä tulevaisuudessa?

VI.

Ryhdyn nyt kuvaamaan sitä tapahtumaa, josta kronikkani oikeastaan

vasta alkaa.

Vselodovitšpa ei tullutkaan mustasukkaiseksi, vaan päinvastoin

rupesi tuon nuorukaisen ystäväksi, aivan kuin ei olisi mitään
huomannutkaan ja niinkuin hänestä kaikki olisi ollut aivan
yhdentekevää. Sehän se raivostuttikin Lizaa. Nuorukainen matkusti
pian sen jälkeen pois (hän kiiruhti jonnekin), ja Liza alkoi aina
sopivan tilaisuuden sattuessa näykkiä Nikolai Vsevolodovitšia. Hän oli
huomannut, että Nikolai Vsevolodovitš keskusteli joskus Dašan
kanssa, ja tämäkös häntä suututti. Silloin sain minäkin osani. Mutta
lääkärit ovat kieltäneet kovin minua ärtymästä. Ja miten tuo kehuttu
järvi siellä minua kyllästytti, sain sieltä vain hammastaudin, en
muuta, reumatismin sain. Sanomalehdessäkin on ollut, että
Genevessä saa hammastaudin: järvellä on kerta kaikkiaan sellainen
ominaisuus. Mutta silloin sai Nikolai Vsevolodovitš äkkiä kreivittäreltä
kirjeen, ja niin hän lähti luotamme tuota pikaa, teki päivässä
lähtöpäätöksensä. He erosivat ystävinä, ja saattaessaan häntä
asemalle Liza oli hyvin iloinen, nauroi paljon ja puuhaili lakkaamatta.
Mutta se oli tietysti kaikki teeskentelyä. Tuskin Nikolai Vsevolodovitš
oli lähtenyt, kun Liza kävi hyvin mietiskeleväksi ja vältti
mainitsemasta hänen nimeänsäkin, kielsipä minuakin hänestä
puhumasta. Neuvoisin teitäkin, Varvara Petrovna, että ette vielä
alkaisi Lizan kanssa keskustella, vahingoitatte vain asiaa. Mutta jos
te vaikenette, hän itse ensimmäisenä alkaa siitä puhua ja siten
saatte tietää enemmän. Omasta puolestani luulen, että jos Nikolai
Vsevolodovitš vain saapuu pian tänne, niinkuin lupasi, he pääsevät
kyllä sopuun keskenään.

‒ Kirjoitan heti hänelle. Jos se on niin, on se vain nuorten pikku

riitoja. Loruja kaikki tyynni- ja Dašan minä taas tunnen perin pohjin.
Loruja, ei muuta!

— Mitä Dašenjkaan tulee, niin minun on tunnustettava: syntiä olisi

häntä syyttää. Keskustelut olivat aivan tavallisia, he puhelivat
sitäpaitsi aina kaikkien kuullen. Kaikki tämä, emokulta, minua mitä
suurimmassa määrin hermostuttaa. Ja Lizakin, sen huomasin, alkoi
taas kohdella Dašaa yhtä lempeästi kuin ennenkin…

Vielä samana päivänä Varvara Petrovna kirjoitti kirjeen Nicolas'lle

ja pyytämällä pyysi häntä tulemaan kotiin, vaikkapa vain
kuukauttakin aikaisemmin kuin tämä oli luvannut. Mutta sittenkin
kaikessa tässä oli jotakin hämärää. Hän ajatteli asiaa koko illan ja
koko seuraavan yön. Praskovjan käsitykset asiasta olivat hänen
mielestään liian viattomia ja hentomielisiä. "Praskovja on aina ollut
liian tunteellinen, koulutytöstä lähtien", hän ajatteli, — "ei Nicolas
lähde tyttöheilakan pilkkoja pakoon. On olemassa jokin muu syy,
joka on aiheuttanut eron. Tuon upseerinkin he toivat tänne
tullessaan, ja hän asuu talossa kuin sukulainen ainakin. Mutta
mitenkä Praskovja tuli syyttäneeksi Darjaa ja sitten niin pian taas
peruutti sanansa? Varmasti hän minulta salaa jotakin, jota ei tahdo
kertoa…"

Aamuksi Varvara Petrovnan aivoissa kypsyi suunnitelma, joka oli

yhdellä iskulla tekevä tyhjäksi ainakin erään epäilyksen, suunnitelma,
joka äkillisyydellään hämmästytti. Mitä kaikkea mahtoikaan liikkua
hänen sielussaan sen syntyessä? — Sitä on vaikea tietää, ja voin jo
edeltäkäsin vakuuttaa, etten aiokaan ottaa eritelläkseni niitä
sielullisia ristiriitoja, joiden tuloksena päätös oli. Kuten ainakin
kronikoitsija rajoitun vain siihen, että esitän tapahtumat täsmälleen
niin kuin ne tapahtuivat, enkä minä ainakaan ole syyllinen siihen, jos
ne saattavat tuntua epätodellisilta. Velvollisuuteni on kuitenkin
vakuuttaa, että aamuun mennessä hänellä ei ollut enää ainoatakaan
Dašaan kohdistuvaa epäluuloa, ja totta puhuen ei niitä liene koskaan
ollutkaan. Hän oli tytöstä liian varma. Eikä hän voinut olettaa
mahdolliseksi sitäkään, että hänen Nicolas'nsa olisi saattanut
viehättyä hänen… Darjaansa. Aamulla, kun Darja Pavlovna
teepöydässä kaatoi teetä, Varvara Petrovna katseli häntä kauan ja
tarkkaavaisena sekä toisti varmasti kahdennenkymmenennen kerran
eilisestä lähtien:

— Loruja kaikki tyynni!

Sen hän sentään oli huomaavinaan, että Daša oli väsähtäneen

näköinen, vielä entistäkin hiljaisempi, entistäkin apaattisempi. Teetä
juotuaan he tapansa mukaan istuutuivat käsitöidensä ääreen.
Varvara Petrovna käski Dašan tehdä tarkasti selkoa ulkomailta
saamistaan vaikutelmista, etupäässä mikäli ne koskivat luontoa,
sikäläistä väestöä, kaupunkeja, tapoja, taidetta, teollisuutta — ja
kaikkea muutakin, mitä tämä oli sattunut huomaamaan, mutta ei
ainoatakaan Drozdovien perhettä koskevaa kysymystä, ei sanaakaan
hänen suhteestaan tuohon perheeseen. Daša, joka istui aivan hänen
lähellään ompelupöydän ääressä ja auttoi häntä kirjailussa, oli jo
puolen tunnin ajan kertonut hänelle kaikesta tasaisen yksitoikkoisella
ja heikolla äänellään.
 — Darja, — Varvara Petrovna keskeytti hänet, — olisiko sinulla
jotakin erikoista, jonka tahtoisit uskoa minulle?

— Ei, ei minulla ole, — sanoi Daša hetkisen mietittyään ja katsahti

avoimin silmin Varvara Petrovnaan.

‒ Sielussasi, sydämelläsi, omallatunnollasi?

‒ Ei, — toisti Daša hiljaa ja samalla toivottoman lujasti.

— Tiesinhän sen! Tiedä se, Darja, en koskaan epäile sinua. Istu

nyt ja kuuntele. Siirry tälle tuolille, istu tuohon vastapäätä, tahdon
nähdä sinut kokonaan. Kas niin, kuulehan, tahdotko mennä
naimisiin?

Daša vastasi vain pitkällä, kysyvällä katseella, joka ei kuitenkaan

enää ollut kovin ihmettelevä.

— Seis, vaiti. Ensinnäkin, ikäero on hyvin suuri; mutta sinähän

parhaiten tiedät, että kaikki sellainen on loruja. Sinä olet järkevä,
elämässäsi ei saa olla erehdyksiä. Muuten, hän on yhä vielä kaunis
mies… Sanalla sanoen: Stepan Trofimovitš, jota aina olet
kunnioittanut. No?

Daša katsahti vieläkin kysyvämmin, ja tällä kertaa hän ei ollut

ainoastaan ihmeissään, vaan punastuikin huomattavasti.

— Seis, vaiti; ei ole kiirettä! Vaikka sinulle onkin testamentissani

määrätty osasi, niin mitenkä sinun käy, jos kuolen äkkiä, mihin
joudut rahoinesi? Sinut petetään, rahat viedään sinulta, ja sitten
joudut perikatoon. Mutta hänen rinnallaan olisit kuuluisan miehen
vaimo. Katsohan asiata toisellakin puolen: oleta, että minä äkkiä
kuolen, — vaikka turvaankin hänet, niin mihinkä hän joutuu? Seis, ei
siinä vielä kaikki: hän on kevytmielinen nahjus, julma egoisti, hänellä
on alhaisia tottumuksia, mutta siitä huolimatta sinun on pidettävä
häntä arvossa, ensinnäkin jo sen vuoksi, että on olemassa vieläkin
huonompia miehiä kuin hän. Ethän vain luulottele, että tahdon
päästä sinusta ja työnnän sinut ensimmäisen vastaantulevan heittiön
syliin? Ja jollei muun vuoksi, niin sinun on kunnioitettava häntä
ainakin siksi, että minä tahdon sitä… — hän katkaisi ärtyisästi
puheensa, — kuuletko? Miksi et katso minua silmiin!

Daša oli vaiti ja kuunteli.

— Seis, odota vielä. Hän on tosin akka, mutta sitä parempi vain
sinulle. Surkuteltava akka, oikeastaan hän ei ole naisen rakkauden
arvoinen. Mutta häntä tulee rakastaa juuri hänen avuttomuutensa
vuoksi, ja rakasta sinäkin häntä sen vuoksi! Ymmärräthän minua?
Ymmärräthän?

Daša nyökähdytteli myöntävästi päätään.

— Tiesinhän sen, en ole suotta sinuun luottanut. Hän kyllä

rakastuu sinuun, sillä se on hänen velvollisuutensa, hänen
velvollisuutensa; hän on jumaloiva sinua! — Varvara Petrovna
vingahti ärtyisästi. — Hän rakastuu sinuun velvollisuudettakin, minä
kyllä tunnen hänet. Sitäpaitsi olen aina itse saapuvilla. Hän alkaa
valitella, hän alkaa puhua sinusta takanapäin pahaa, ensimmäiselle
vastaantulijalle hän rupeaa sinusta kuiskailemaan, alkaa ruikuttaa,
alinomaa ruikuttaa; kirjoittaa sinulle kirjeitä, vaikkapa viereisestä
huoneesta, kaksikin kirjettä samana päivänä, mutta ei kuitenkaan
tule ilman sinua toimeen, ja sehän se onkin pääasia. Opeta hänet
tottelemaan; jos et opeta, olet hölmö. Hän uhkaa hirttäytyä, mutta
älä usko: loruja kaikki tyynni! Älä usko, mutta kuuntele sentään aina
puolella korvallasi. Jos onnettomasti käy, niin hän voi sen tehdäkin:
sellaisille voi sattua mitä tahansa; eivät he hirtä itseään siksi, että
tuntevat voimansa, vaan heikkoudesta; ja senvuoksi on parasta, että
et jännitä koskaan äärimmilleen. Ja se on avioliiton ensimmäinen
ehto. Muista myös, että hän on runoilija. Kuulehan, Darja: ei ole
suurempaa onnea kuin uhrata itsensä. Sitäpaitsi teet täten minulle
mieliksi, ja sehän onkin pääasia. Älä luulottele, että typeryyttäni
puhun näin suoraan, tiedän, mitä puhun. Olen itsekäs, ole itsekäs
sinäkin. En minä pakota, oma on tahtosi, kuten tahdot, niin
tapahtuu. No, mitä siinä istut, sanohan jotakin.

— Minusta on yhdentekevää, Varvara Petrova, jos kerran naimisiin

on välttämättä mentävä, — Daša virkahti lujasti.

— Välttämättä? Mitä sillä tarkoitat? — Varvara Petrovna katsahti

häneen ankarasti ja tutkivasti.

Daša vaikeni ja tunki neulaansa yhä syvemmälle käsityöhön.

— Vaikka oletkin viisas, niin nyt sinä erehdyt. Vaikka onkin totta,
että olen päättänyt välttämättä naittaa sinut, niin se ei kuitenkaan
tapahdu mistään erikoisesta välttämättömyydestä, vaan ainoastaan
siksi, että minä olen sen niin päättänyt ja päättänyt naittaa sinut
juuri Stepan Trofimovitšille eikä kenellekään muulle. Jollei Stepan
Trofimovitšia olisi olemassa, minun mieleenikään ei olisi juolahtanut
naittaa sinua, vaikka oletkin jo kahdenkymmenen vanha… No?

— Kuten suvaitsette, Varvara Petrovna.

— Suostut siis! Seis, vaiti, minne kiire, en ole vielä lopettanut.

Testamentissani olen määrännyt sinulle viisitoistatuhatta ruplaa.
Annan ne sinulle heti vihkimisen jälkeen. Kahdeksantuhatta niistä
annat sinä heti hänelle, se on, ei suinkaan hänelle, vaan minulle.
Hänellä on kahdeksantuhannen velka, sen minä maksan, mutta
hänen on välttämätöntä tietää, että maksu tapahtuu sinun rahoillasi.
Seitsemäntuhatta jää sinulle, ja niistä rahoista et koskaan saa antaa
hänelle ainoatakaan ruplaa. Älä koskaan maksa hänen velkojansa.
Jos kerran erehdyt maksamaan, niin sitten saat niitä maksaa aina.
Muuten, olenhan aina itse saapuvilla. Te saatte minulta tuhat ja
kaksisataa ruplaa vuodessa elantoonne, ja jos sattuu erikoisia
lisämenoja, tuhat ja viisisataa, paitsi asuntoa ja ruokaa, jotka myös
saatte minulta, aivan samoin kuten näihinkin asti hän on ne minulta
saanut. Hankkikaa vain omat palvelijat. Rahat minä annan vuosittain,
koko summan kerrallaan suoraan sinun käteesi. Mutta ole hyvä
häntä kohtaan; anna joskus rahoistasi hänellekin, salli ystävien
käydä kerran viikossa häntä tervehtimässä, mutta jos alkavat käydä
useammin, niin aja pois. Mutta olenhan itse aina saapuvilla. Ja jos
kuolen, saatte eläkkeenne aina hänen kuolemaansa asti, kuuletko,
hänen kuolemaansa asti, sillä eläke on hänen eikä sinun. Mutta
sinulle jätän vielä paitsi näitä seitsemäätuhatta, jotka myös jäävät
aivan koskemattomiksi, jos olet tarpeeksi viisas, vielä kuolemani
jälkeen kahdeksantuhatta. Ja muuta et minulta enää saa, on hyvä,
että sen tiedät. No, suostutko, vai mitä? Sanohan nyt viimein
jotakin?

— Minähän jo sanoin, Varvara Petrovna.

— Muista, oma on tahtosi! Kuten tahdot, niin tapahtuu.

— Sallinette minun kysyä, Varvara Petrovna, onko Stepan

Trofimovitš sitten jo puhunut teille jotakin?

— Ei, ei hän ole puhunut eikä hän vielä tiedä koko asiasta mitään,
mutta… tuossa tuokiossa hän alkaa siitä puhua!
 Samassa silmänräpäyksessä hän hypähti seisoalleen ja heitti ylleen
mustan hartialiinan. Daša punastui taas hieman ja katsahti kysyvästi
häneen. Varvara Petrovna käännähti äkkiä vihasta tulipunaisena
hänen puoleensa:

— Hupsu olet! — Hän hyökkäsi kuten haukka hänen kimppuunsa.

— Kiittämätön hupsu! Mitä sinulla oikein on mielessäsi? Kuvitteletko
tosiaankin, että saattaisin sinut häpeään, edes jollakin tavoin, edes
tuon verran! Hän on ryömivä vielä maassa polvillaan pyytäessään
sinua vaimokseen, hän on onnesta riutuva, kas, niin se asia on
järjestettävä! Sinähän tiedät, etten salli kenenkään sinua loukata! Vai
luuletko, että hän nai sinut noiden kahdeksantuhannen ruplan vuoksi
ja että minä olen nyt menossa sinua kaupittelemaan? Hupsu, hupsu,
kaikki te olette kiittämättömiä hupsuja! Anna sateensuoja tänne!

Ja kuin lentämällä hän riensi pitkin märkiä jalkakäytäviä ja

puusiltoja suoraan Stepan Trofimovitšin luo.

VII.

Totta oli, että hän ei suinkaan olisi sallinut kenenkään loukata

"Darjaansa"; nythän hän vasta luulikin menettelevänsä kuten ainakin
hyväntekijä. Mitä ylevimmän ja vilpittömimmän suuttumuksen sytytti
hänen sydämessään senvuoksi hänen holhokkinsa arka ja
epäluuloinen katse, jolla tämä häneen katsahti sinä hetkenä, jolloin
hän heitti hartialiinan ylleen. Hän oli ollut kiintynyt tyttöön aivan
tämän lapsuudesta asti. Praskovja Ivanovna ei suotta nimittänyt
Darja Pavlovnaa hänen "lemmikikseen". Jo kauan sitten Varvara
Petrovna oli päättänyt, että "Darjan luonne ei vähääkään
muistuttanut veljen luonnetta" (nimittäin tämän veljen, Ivan Šatovin
luonnetta), ja että tyttö oli kaino ja hiljainen sekä kykeni
uhrautumaan tarvittaessa. Hänellä oli sitäpaitsi kiintyväinen luonne,
hän oli tavattoman vaatimaton, harvinaisen järkevä, ja ennen
kaikkea, hän kykeni tuntemaan kiitollisuutta. Aina näihin asti Daša oli
myös osoittanut olevansa tämän Varvara Petrovnan käsityksen
mukainen. "Tämän elämässä ei pidä oleman erehdyksiä", oli Varvara
Petrovna sanonut jo silloin, kun tyttö oli tuskin kahdentoista vanha.
Ja koska Varvara Petrovnalla oli taipumusta tarttua itsepintaisesti ja
intohimoisen päättävästi jokaiseen mielijohteeseensa, joka
uutuudellaan alkoi kiehtoa hänen mieltänsä, jokaiseen uuteen
ennakkokuvitelmaansa, jokaiseen ajatukseensa, joka tuntui valoisan
kauniilta, niin hän oli samassa päättänyt kasvattaa Dašaa kuten
ainakin omaa lastansa. Viipymättä hän siirsi holhokkinsa nimelle
osan pääomastaan, kutsutti taloon kotiopettajattaren, miss Griggsin,
joka oli tytön kasvattajana aina siihen asti, kunnes kasvatti oli
täyttänyt kuudennentoista ikävuotensa, mutta sitten tämä jostakin
syystä sai äkkiä lähteä talosta. Sitten kävivät tyttöä opettamassa
lukion opettajat, niiden joukossa muuten eräs oikea tanskalainenkin,
joka opetti Dašaa puhumaan ranskaa. Tämäkin sai lähtökäskyn
talosta aivan odottamatta. Muudan köyhä, kaupunkiimme sattumalta
joutunut leskirouva — aatelisia — antoi tytölle soittotunteja. Mutta
huomattavimpana opettajana oli kuitenkin Stepan Trofimovitš. Hän
se oikeastaan oli Dašan "keksinytkin". Hän oli alkanut opettaa tuota
hiljaista lasta jo ennen kuin Varvara Petrovna oli uhrannut tälle
ainoatakaan ajatusta. Vielä on toistettava: oli merkillistä, miten
lapset saattoivat häneen kiintyä! Lizaveta Nikolajevna Tušina oli ollut
myös hänen oppilaansa kahdeksannesta aina yhdenteentoista
ikävuoteensa saakka (on selvää, että Stepan Trofimovitš opetti häntä
maksutta eikä koskaan olisi suostunutkaan ottamaan mitään
Drozdoveilta). Häntä huvitti tämä ihastuttava lapsi, ja hän sepitteli
tälle jos jonkinlaisia runoelmia maailman luomisesta, maan
muodosta, ihmiskunnan historiasta. Luennot maailman
ensimmäisistä kansoista ja alkuihmisistä olivat arabialaisia satuja
huvittavammat. Liza, joka kuunteli näitä hurmaantuneena, osasi
kotona mitä huvittavimmin matkia Stepan Trofimovitšia. Tämä sai
siitä tiedon ja yllätti hänet kerran odottamatta. Hämmästynyt Liza
heittäytyi itkien hänen syliinsä. Stepan Trofimovitš alkoi samassa
myös itkeä — ihastuksesta. Mutta Liza matkusti pois, ja niin jäi
jäljelle vain Daša. Kun Dašan luona alkoi sittemmin käydä muita
opettajia. Stepan Trofimovitš luopui opetuksesta ja lakkasi pian
kokonaan kiinnittämästä hänen huomiotansa. Välinpitämättömyyttä
kesti kauan. Mutta kerran, kun Daša jo oli täyttänyt
seitsemännentoista vuotensa, Stepan Trofimovitš äkkiä huomasi, että
tyttö oli sangen miellyttävä. Tämän huomionsa hän teki kerran
Varvara Petrovnan luona päivällisillä. Hän puhutteli nuorta tyttöä, oli
hyvin tyytyväinen hänen vastauksiinsa ja tarjoutui luennoimaan
hänelle Venäjän kirjallisuuden historiaa hyvin laajalti. Varvara
Petrovna kehui ja kiitti häntä tästä erinomaisesta ajatuksesta, ja
Daša oli riemuissaan. Stepan Trofimovitš alkoi erikoisesti
valmistautua luentojansa varten, ja vihdoin ne aloitettiin. Lähdettiin
vanhimmasta aikakaudesta. Ensimmäinen luento sujui erinomaisesti;
Varvara Petrovna oli läsnä. Kun Stepan Trofimovitš oli lopettanut ja
lähtiessään ilmoitti aikovansa ensi kerralla ruveta selostamaan
Kertomusta Igorin sotaretkestä, Varvara Petrovna nousi äkkiä
tuoliltaan ja ilmoitti, että luennot saivat loppua tähän. Stepan
Trofimovitš vetäytyi aivan kokoon, mutta ei puhunut sanaakaan,
Daša punastui; tähän koko yritys raukesi. Tämä tapahtui täsmälleen
kolme vuotta sitten, ja nyt Varvara Petrovna sai näin
odottamattoman mielijohteen.
 Stepan Trofimovitš-raukka istui ypö yksin aavistamatta mitään.
Surullisissa mietteissään hän oli jo kauan tarkannut ikkunaa
nähdäkseen jonkun tutun. Mutta ei kuulunut ketään. Ulkona sataa
tihutti ja oli kylmä; uuni olisi ollut lämmitettävä; hän huokasi. Äkkiä
hän näki merkillisen näyn: Varvara Petrovna tällaisella ilmalla ja näin
sopimattomaan aikaan tulossa hänen luoksensa! Ja jalan! Hän oli
niin hämmästynyt, että unohti vaihtaa pukuansa ja otti hänet
vastaan niine hyvineen: aina käyttämänsä vaaleanpunainen
vanusisusteinen kotitakki yllään.

‒ Ma bonne amie! — hän huudahti heikosti ja juoksi Varvara

Petrovnaa vastaan.

— Olette yksin, se ilahduttaa minua; en siedä ystäviänne! Miten

paljon te poltatte! Hyvä Jumala, millainen ilma täällä on. Ettehän te
ole edes juonut teetänne, ja pian on kello jo kaksitoista! Teidän
autuutenne on epäjärjestys! Teidän nautintonne roskaläjät! Mitä
paperinpalasia tuolla lattiallakin kuljeksii? Nastasja, Nastasja! Mitä
tuo teidän Nastasjanne oikein tekee? Avaapa, emokulta, ikkunat ja
ovet selkoselälleen. Ja me menemme saliin; minulla on teille asiaa.
Lakaisepa sinä, emohyvä, lattiat edes kerta elämässäsi!

— Tekevät roskaa… herra itse, — yritti vihaisesti ja samalla

valittavalla äänellä Nastasja vikistä.

— Ja sinun velvollisuutesi on lakaista, vaikkapa viisitoista kertaa

päivässä! Tämäpä vasta on vierashuone (tultuaan
vierashuoneeseen). Sulkekaa hyvin ovet perässänne, että se siellä ei
salaa kuuntele. Seinäpaperit on hankittava uudet. Minähän jo kerran
lähetin teille seinäpaperimallit, miksi ette silloin valinnut? Istukaa ja
kuunnelkaa. Istukaahan ensin, pyydän. Minne nyt? Minne nyt?
Minnekä te nyt?
 — Minä… heti, — Stepan Trofimovitš huusi jo toisesta huoneesta,
— kas nyt olen taas tässä.

— Oo, tehän muutitte pukua! — Varvara Petrovna huomautti

pilkallisesti (Stepan Trofimovitš oli pannut vain takin kotinutun
päälle.) Näin on tosiaankin sopivampaa keskustella… sopii muuten
paremmin keskusteluaiheeseemmekin. Istukaahan toki, pyydän.

Ja niin Varvara Petrovna ilmaisi hänelle kaiken yhdellä kertaa,

jyrkästi ja vakuuttavasti, Mainitsi myös ohimennen noista
kahdeksastatuhannesta, joita tiesi tämän välttämättä tarvitsevan.
Selitti tarkoin, mitä aikoi antaa myötäjäisiksi. Stepan Trofimovitš
katsoa tuijotti häneen ja vapisi. Hän kuuli kaiken, mutta ei tajunnut
kaikkea selvästi. Tahtoi puhua, mutta ääni petti. Hän tunsi selvästi
vain sen, että kaikki tapahtuisi, kuten Varvara Petrovna tahtoo, että
turhaa oli potkia tutkainta vastaan ja että hänet oli jo
peruuttamattomasti naitettu.

— Mais, ma bonne amie… kolmannen kerran jo minun iässäni ja

vielä sellaisen lapsen kanssa! — hän sai lopulta soperretuksi. — Mais
c'est une enfant. [Mutta hänhän on lapsi.]

— Kahdenkymmenen vanha lapsi, Jumalan kiitos! Olkaa

ystävällinen ja lakatkaa pyörittelemästä silmiänne, pyydän, emme
me nyt ole teatterissa. Te olette hyvin viisas ja oppinut, mutta ette
elämästä ymmärrä yhtään mitään, lapsenpiian tarvitsisitte aina
peräänne. Jos minä kuolen, mihinkä te joudutte? Mutta hänestä
saatte oivallisen huoltajan. Tämä tyttö on vaatimaton, lujatahtoinen,
järkevä; sitäpaitsi olen itse aina saapuvilla, en aio heti kuolla. Hän on
kotikissa, ei liiku missään, ja lempeä kuin enkeli. Jo Sveitsissä tämä
onnellinen ajatus tuli mieleeni. Ymmärrättekö, mitä merkitsee, kun
itse sanon sen teille, että hän on lempeä kuin enkeli! — hän
huudahti äkkiä raivoissaan. — Täällä on roskaa, hän tuo järjestystä
ja puhtautta, kaikki pitää loistaman kuin peili… Luuletteko te
tosiaankin, että minun on tällaista aarretta teille tarjotessani
kumarrettava jalkoihinne ja lueteltava erikseen kaikki ne seikat,
joista teille olisi hyötyä, sekä oltava puhemiehenä! Teidän olisi
langettava polvillenne… Voi teitä, te tyhjänpäiväinen ja
heikkoluontoinen mies!

— Mutta… minähän olen jo vanhus!

— Viisikymmentäkolmevuotias, eihän se ole ikä eikä mikään?

Silloinhan ollaan vasta elämän puolitiessä. Te olette sitäpaitsi kaunis
mies, tiedätte sen hyvin itsekin. Tiedätte myös, miten hän teitä
kunnioittaa. Jos kuolisin, mihin hän joutuisi? Mutta teidän kanssanne
hän on turvassa, ja minäkin olisin rauhassa. Teillä on kuuluisa nimi,
rakastava sydän; teillä on eläke, jonka maksan edelleenkin. Te ehkä
pelastatte hänet, pelastatte! Te muovaatte hänet elämään
kykeneväksi, kehitätte häntä, ohjaatte hänen ajatuksiansa. Miten
paljon joutuukaan perikatoon nuoria, joiden ajatukset on ohjattu
huonoon suuntaan! Saatte ehkä teoksennekin vielä lopulta valmiiksi,
ja silloin teidät äkkiä huomataan.

— Olen aikonut, — Stepan Trofimovitš innostui Varvara Petrovnan

taitavan imartelun mairittelemana, — olen juuri aikonut ryhtyä
kirjoittamaan Kertomuksiani Espanjan historiasta…

— Siinä sen näette, tämähän sopii erinomaisesti.

— Mutta hän? Oletteko jo puhunut siitä hänelle?

— Olkaa hänen suhteensa rauhassa, liian aikaista on udella sitä.

Tietenkin teidän itsenne on pyydettävä häntä vaimoksenne,
rukoiltava häntä "suomaan teille se kunnia", ymmärrättehän? Mutta
olkaa levollinen, olen aina itse saapuvilla. Tehän sitäpaitsi rakastatte
häntä.

Stepan Trofimovitšin päätä alkoi huimata: seinät alkoivat vilistä

silmissä. Pyörryttävä ajatus tunki hänen aivoihinsa, hän ei kyennyt
sitä vastustamaan.

— Excellente amie! — hän sanoi äkkiä vapisevalla äänellä, — en

koskaan… en koskaan voinut kuvitellakaan, että te että te
saattaisitte naittaa minut… toiselle… naiselle!

Ettehän te ole tyttö, Stepan Trofimovitš, tyttöjä vain naitetaan, te

itse menette naimisiin, — sähähti Varvara Petrovna pilkallisesti.

— Oui, j'ai pris un mot pour un autre… Mais… c'est égal [Tulin
käyttäneeksi väärää sanaa… Mutta sehän on samantekevää…], — ja
Stepan Trofimovitš katsahti Varvara Petrovnaan tuntien olevansa
auttamattomasti hukassa.

— Huomaan, että c'est égal, — sähähti Varvara Petrovna

halveksuvasti. —
Hyvä Jumala! Hän on pyörtynyt! Nastasja, Nastasja, vettä! Vettä!

Mutta vettä ei ennätetty edes tuoda, kun Stepan Trofimovitš jo

tointui.
Varvara Petrovna otti sateensuojansa.

— Huomaan, että teidän kanssanne ei voi tällä kertaa

keskustella…

— Oui, oui, je suis incapable. [En todellakaan kykene siihen.]

 — Mutta huomiseen asti te lepäätte ja ajattelette asiaa. Pysykää
kotona, ja jos jotakin tapahtuu, antakaa minulle siitä tieto, vaikkapa
keskellä yötä. Kirjeitä ei kannata kirjoittaa, en lue niitä kuitenkaan.
Huomenna, tähän samaan aikaan, tulen taas itse luoksenne
kuulemaan lopullista vastaustanne, uskon, että se on odotusteni
mukainen. Järjestäkää niin, että ketään ei ole silloin luonanne, ja
antakaa siivota täällä! Miltä tämä kaikki oikein näyttää! Nastasja!
Nastasja!

Huomenna Stepan Trofimovitš tietenkin suostui kaikkeen. Eikä hän

voinutkaan olla suostumatta, olihan siihen pakottavia syitä…

VIII.

Stepan Trofimovitšin niinsanottu maatila (Skvorešnikin naapuritila,

vanhojen laskujen mukaan viisikymmentä sielua käsittävä) ei
ollutkaan oikeastaan hänen, vaan hänen ensimmäisen vaimonsa, ja
siirtyi tämän kuoltua siis heidän pojalleen, Pjotr Stepanovitš
Verhovenskille. Stepan Trofimovitš oli vain holhooja, ja pojan täysi-
ikäiseksi tultua hän hoiti maatilaa pojaltaan saamansa valtakirjan
nojalla. Näin oli nuorukaiselle edullisempaa: hän sai isältään
vuosittain aina tuhanteenkin ruplaan nousevan summan, muka
maatilan tuottamia tuloja, vaikka se todellisuudessa ei tuottanut
vuodessa viittäkään sataa ruplaa. Jumala sen tietää, miten asia oli
alunperin näin järjestynyt. Muuten, Varvara Petrovnahan se
vuosittain lähetti nämä tuhat ruplaa, eikä Stepan Trofimovitš koskaan
lisännyt siihen ainoatakaan ruplaa omasta puolestaan, vaan pani
maatilasta saamansa tulot kaikki omaan taskuunsa, vieläpä lopuksi
saattoi koko maatilan aivan rappiolle vuokrattuaan sen jollekulle
metsäkauppiaalle ja myytyään sieltä Varvara Petrovnan tietämättä
hakattavaksi lehtimetsikköä, joka oli ainoa, mikä maatilassa oli
arvokasta. Tätä lehtoa hän oli myynyt jo kauan pala palalta.
Kaikkiaan koko lehtimetsikkö lienee maksanut ainakin kahdeksan
tuhatta, mutta hän oli saanut siitä vain viisi. Mutta joskus hänen
pelihäviönsä klubissa olivat niin arveluttavan suuret, eikä hän
uskaltanut alituisesti kärttää rahaa Varvara Petrovnalta. Saatuaan
tiedon tästä Varvara Petrovna kiristeli hampaitaan vihasta. Ja äkkiä
poika ilmoittikin tulevansa itse myymään tilansa — se oli aivan
välttämätöntä — ja pyysi isäänsä vain hankkimaan sille viipymättä
ostajan. Stepan Trofimovitš, joka luonteeltaan oli kokonaan vailla
omanvoitonpyyntiä, häpesi tavata "ce cher enfantia" (jota hän
muuten ei ollut tavannut kymmeneen vuoteen, ei sittemmin kuin
pojan ollessa ylioppilaana Pietarissa). Alunperin maatila oli ollut
kahdentoista tai neljäntoista tuhannen arvoinen, mutta nykyisin siitä
tuskin kukaan olisi maksanut viittätuhattakaan. Stepan Trofimovitšilla
oli tosin valtakirjan nojalla täysi oikeus myydä metsää, ja ottaen
huomioon sen, että pojalle oli lähetetty tuhat ruplaa vuodessa,
vaikka maatila ei tuottanut läheskään niin paljon, tämä kaikki olisi
ollut tiliä tehtäessä puolustuksena holhoojalle. Mutta Stepan
Trofimovitšilla oli jalo luonne ja ylevät pyrkimykset. Hänen mieleensä
juolahti ylevän kaunis ajatus: kun Petruša saapuu, hän laskee
pöydälle tämän eteen korkeimman, "maksimum"-hinnan, s.o.
viisitoistatuhatta, jos suinkin mahdollista, viittaamatta sanallakaan
aina näihin saakka hänelle säännöllisesti lähettämänsä vuotuisen
summan suuruuteen, ja sen jälkeen hän painaa ce cher fils'in itkien
rintaansa vasten. Siihen koko tilinteko päättyisikin. Kiertäen kaartaen
hän koetti varovasti saada Varvara Petrovnankin innostumaan tähän
kuvitelmaansa. Huomauttipa siitäkin, että tämä antaisi heidänkin —
hänen ja Varvara Petrovnan — ystävyyssuhteelle sekä koko heidän
"aatteelleen" erikoisen ylevän vivahduksen. Nykyajan kevytmielinen
ja pelkästään vain yhteiskunnallista etua tavoitteleva nuoriso saisi
kerrankin nähdä edullisessa valossa isänsä ja yleensä edellisen
polven epäitsekkäät ja jalot ihmiset. Hän puhui paljon muutakin,
mutta Varvara Petrovna pysyi vaiti. Lopuksi tämä kuivasti huomautti
suostuvansa ostamaan hei a maansa ja lupasi antaa siitä
"maksimum"-hinnan, s.o. kuusi-, seitsemäntuhatta (sen olisi voinut
ostaa neljälläkin) Loppusummasta, kahdeksasta tuhannesta, joka oli
metsän mukana hävinnyt kuin tuhka tuuleen, hän ei maininnut
sanaakaan.

Tämä oli tapahtunut noin kuukautta ennen naittopuuhia. Stepan

Trofimovitš oli hämmästynyt ja alkoi miettiä asiaa. Aikaisemmin olisi
vielä saattanut elää toivossa, että poika ei ehkä koskaan palaisikaan,
— näin saattoi käsittää asian tietysti vain joku syrjäinen henkilö. On
muistettava, että Stepan Trofimovitš oli isä ennen kaikkea ja olisi
siveellisesti raivostunut, jos joku olisi olettanut hänen hautovan
sellaista mielessään. Oli miten oli, mutta näihin asti Petrušasta oli
kulkenut mitä kummallisimpia huhuja. Suoritettuaan yliopistolliset
tutkintonsa noin kuusi vuotta sitten hän oli ensin vetelehtinyt
työttömänä Pietarissa. Kerran saimme äkkiä tiedon, että hän oli
ottanut osaa erään salaisen julistuksen kokoonpanoon ja antautunut
palvelemaan "aatetta". Sitten hän taas äkkiä joutui ulkomaille,
Sveitsiin, Geneveen, karkasi ehkä sinne.

— Se minua ihmetyttää, — saarnaili Stepan Trofimovitš usein

hyvin häpeissään, — Petruša c'est une si pauvre tète! Hän on hyvä,
jalo, hellätunteinen, ja silloin Pietarissa jo iloitsin, häntä
nykyaikaiseen nuorisoon verratessani, mutta e'est un pauvre sire
tout de mème… Ja tiedättekö, se on sitä samaista epäkypsyyttä ja
hentomielisyyttä! Ei heitä viehätä realismi, vaan sosialismin
tunteellinen ja ihanteellinen puoli, niin sanoakseni, sen uskonnollinen
sävy, runollinen haihattelu tietenkin. Ja miltä luulette minusta
tuntuvan! Täällä minulla on joukoittain vihollisia, siellä vielä
enemmän, sanovat vielä kaiken olevan isän vaikutusta… Hyvä
Jumala! Petruša aatteemme työntekijänä! Millaisia aikoja
elämmekään!

Petruša lähetti muuten ennen pitkää Sveitsin osoitteensa

tavanmukaista rahalähetystä varten: hän ei siis saattanut oleskella
ulkomailla emigranttinakaan. Ja nyt, oltuaan siellä nelisen vuotta,
hän aikoi taas palata kotimaahansa ja ilmoitti pikaisesta
saapumisestaan: sellainen henkilö ei saattanut olla syytettykään.
Eikä sillä hyvä, hänellä oli ollut vielä erikoisia suosijoitakin. Hän
kirjoitti Etelä-Venäjältä, jossa hän oli toimittamassa joidenkuiden
yksityisasioita, sangen tärkeitä tosin, ja tuntui olevan hyvin
huolissaan jostakin. Kaikki olisi muuten ollut erinomaista, mutta
mistä saada loput, seitsemän-, kahdeksantuhatta, että maatilan
"maksimum"-hinta olisi koossa hänen tulonsa varalta. Ja mitä sitten,
jos tuon kuvitellun ylevän tapaamisen asemesta tulisikin riita ja
oikeusjuttu? Stepan Trofimovitš tuntui aavistelevan, että tunteellinen
Petruša ei niinkään hevillä luopuisi oikeuksistaan. "Mistähän se
johtuu", hän kuiskasi kerran minulle, "että kaikki nuo innokkaimmat
sosialistit ja kommunistit itse ovat hirvittäviä saitureita,
ansaitsemisvimmaisia omaisuuden kokoonkäärijöitä, vieläpä niin,
että mitä enemmän mies on sosialisti, mitä fanaattisempi, sitä
valtavampi hänen omistushalunsakin… miksihän se on niin?
Johtuukohan sekin vain hempeämielisyydestä?" En tiedä, lieneekö
Stepan Trofimovitšin huomautus ollut oikea, mutta sen vain tiedän,
että Petruša oli saanut vihiä lehdon myynnistä ja muustakin sekä
että Stepan Trofimovitš tiesi tämän hyvin. Minä olin myös lukenut
Petrušan isälleen kirjoittamia kirjeitä. Hän kirjoitti hyvin harvoin,
kerran vuodessa tai harvemminkin. Vasta viime aikoina, kun hän oli
tulostaankin ilmoittanut, hän oli lähettänyt kaksi kirjettä aivan
peräkkäin. Kaikki nämä hänen kirjeensä olivat lyhyitä, kuivahkoja, ne
sisälsivät vain toimintaohjeita, ja kun isä sekä poika jo Pietarin ajoilta
olivat, vielä lisäksi muodin mukaan sinuja keskenään, niin nämä
Petrušan kirjeet muistuttivat suorastaan niitä muinaisten
tilanomistajien käskykirjelmiä, joita nämä lähettelivät
pääkaupungista maatilansa hoitajiksi asettamilleen
maaorjatilanhoitajille. Ja samassa tipahtivat nyt nuo kahdeksan
tuhatta Varvara Petrovnan ehdotuksen mukana aivan kuin taivaasta.
Kaiken lisäksi Varvara Petrovna antoi vielä selvästi ymmärtää, että
tämä oli myös ainoa tie päästä niihin käsiksi. Olihan itsestään selvää,
että Stepan Trofimovitš suostui.

Heti Varvara Petrovnan lähdettyä hän kutsutti luokseen minut,

mutta kieltäytyi vastaanottamasta ketään muita. Itki tietenkin aluksi,
puhui paljon ja kauniisti, vaikkakin sekavasti, sanoi ohimennen
sukkeluudenkin ja oli itse siihen hyvin tyytyväinen. Lopuksi hän sai
lievän koleriinikohtauksen. Sanalla sanoen: kaikki kävi oikeassa
järjestyksessä. Lopuksi hän otti esille jo kaksikymmentä vuotta sitten
kuolleen saksattarensa valokuvan ja alkoi nyyhkien valittaa: "Suotko
minulle tämän anteeksi?" Hän oli aivan suunniltaan. Maistelimmekin
jonkin verran suruumme. Pian hän kaikesta huolimatta nukahti
makeasti. Aamulla hän sitoi taidokkaasti kaulaliinansa, pukeutui
huolellisesti, kurkistellen tuon tuostakin peiliin. Pirskottipa hieman
hajuvettäkin nenäliinaansa, mutta kun hän samassa ikkunaan
katsahtaessaan huomasi Varvara Petrovnan jo tulevan, hän otti
toisen nenäliinan ja piilotti hajuvedelle tuoksuvan pieluksensa alle.
 — Erinomaista! — kehui Varvara Petrovna kuultuaan hänen
suostumuksensa. — Ensinnäkin, teissä on siis sittenkin lujan ylevää
päättäväisyyttä, ja toiseksi, olette kerrankin totellut järjen ääntä, jota
te harvoin tottelette yksityisissä asioissanne. On muuten turhaa
kiirehtiä, — hän lisäsi tarkastellen hänen kaulaliinansa valkeata
solmua, — toistaiseksi olkaa vaiti, minä vaikenen myös. Pian on
syntymäpäivänne, ja silloin tuon hänet luoksenne. Te tarjoatte meille
iltateetä, ette saa suinkaan hankkia viinejä eikä mitään syötävää:
muuten, järjestän kaiken tuon itse. Kutsukaa joitakuita ystäviänne
myös, muuten vain valittuja, ja valinnan toimitamme me yhdessä.
Edellisenä iltana voitte puhua asiasta jo Darjallekin, jos tahdotte; ja
illalla sitten huomautamme yksinkertaisesti, miten asiat ovat, ilman
minkäänlaisia juhlallisia kihlauksen julkaisuja ja välipuheita. Ja sitten,
noin parin viikon kuluttua, vietetään häät välttäen silloinkin turhaa
humua… Voisitte ehkä heti vihkimisen jälkeen matkustaa jonnekin,
vaikkapa Moskovaan. Minä luultavasti tulen itse mukaan… Mutta
ennen kaikkea, pitäkää siihen saakka suunne kiinni.

Stepan Trofimovitš oli ihmeissään. Hän yritti varovasti huomauttaa,

että eihän hän noin vain ilman muuta saattanut suostua, puhumatta
edes morsiamen kanssa, mutta Varvara Petrovna ärjäisi siihen
hermostuneesti:

— Minkä vuoksi se olisi tarpeellista? Voihan käydä, että tästä

kaikesta ei tulekaan mitään.

— Miksi ei tulisi? — sulhanen huomautti jo kokonaan

neuvottomana.

— Muuten vain. Katsotaan vielä… Kaikki käy muuten niin kuin jo

sanoin, älkää olko huolissanne, kyllä minä hänet valmistan. Teidän
on tarpeetonta siihen sekaantua. Kaikki, mikä kerran on tarpeellista,
tulee sanotuksi ja tehdyksi. Pysytelkää te vain alallanne. Mitä te
hänestä oikein tahdotte? Mitä osaa te oikeastaan mielisitte hänelle
näytellä? Ei, istukaa te vain kotonanne älkääkä kirjoitelko kirjeitä. Ei
hiiskahdustakaan, pyydän. Minä vaikenen samoin.

Varvara Petrovna ei tahtonut puhua asiasta sen enempää ja lähti

kaikesta päättäen hyvin huonotuulisena kotiinsa. Hän ei ollut sentään
odottanut, että Stepan Trofimovitš olisi ollut noin vain ilman muuta
heti paikalla valmis kaikkeen. Voi, eihän Stepan Trofimovitš
vähääkään ymmärtänyt asemaansa, eivätkä eräät asianhaarat olleet
selvinneet hänelle vähimmässäkään määrässä. Hänen puheeseensa
tuli äkkiä aivan uusi sävy, voitonvarma ja kepeä. Hän mahtailikin jo:

— Tämäpä vasta hauskaa! — hän huudahteli käsiään levitellen. —

Oletteko kuullut? Hän tahtoo saada minut niin pitkälle, etten lopuksi
enää suostukaan koko hommaan. Voinhan minäkin lopulta kadottaa
kärsivällisyyteni enkä… enkä suostukaan. "Istukaa kotona ja
pysytelkää alallanne!" Mutta miksikä minun sitten oikeastaan on
mentävä naimisiin? Senkö vuoksi vain, että hän sai sellaisen
naurettavan päähänpiston? Mutta minäpä olenkin vakavasti
ajatteleva mies. Voihan käydä, etten alistukaan mielettömän naisen
joutaviin oikkuihin! Minulla on velvollisuuksia poikaani, niin… ja
itseänikin kohtaan! Minähän tässä aion uhrautua, eikö hän sitä
käsitä? Ehkä olen suostunut tähän vain sen vuoksi, että olen
kyllästynyt elämään ja että minusta kaikki on yhdentekevää. Mutta
hän saa minut suuttumaan, ja silloin ehkä minusta ei lähimainkaan
kaikki ole yhdentekevää; minä loukkaannun ja kieltäydyn. Et enfin
ridicule… [Ja sehän on naurettavaa.] Mitä ajateltaisiin tästä klubissa?
Mitä sanookaan Liputin? "Voihan käydä, että tästä kaikesta ei
tulekaan mitään" — kuulitteko! Se on jo kaiken huippu! Sehän on
jo… no, mitä tämä nyt oikeastaan on? — Je suis un forçat, un
Badinguet, un [Minä olen pakkotyövanki, narri] seinää vastaan
litistetty mies!…

Ja kuitenkin vilahteli näiden valittelujen lomasta sentään tuon

tuostakin eräänlainen oikullinen tyytyväisyys ja ilakoiva
leikillisyysmaila me taas hieman maistelimme.
KOLMAS LUKU.

Toisen synnit.

I.

Viikko oli kulunut, ja asia alkoi jo hieman selvetä.

Huomautan ohimennen, että tämä onneton viikko tuotti minullekin

paljon surua, olinhan naitettavan ystäväparkani lähin uskottu. Eniten
vainosi häntä häpeä, vaikka emme koko aikana ketään tavanneet ja
vaikka pysyttelimme itse kotosalla; mutta hän häpesi minuakin, ja
mitä enemmän hän minulle asioitaan uskoi, sitä enemmän hän oli
minuun myös harmistunut. Luulevaisuudessaan hän epäili, että
kaikki olivat jo asiassa perillä, eikä sen tähden rohjennut näyttäytyä
kaupungilla, ei klubissa, ei edes lähimmässä ystäväpiirissään.
Kävelemäänkin hän aina lähti, välttämätöntä ruumiin liikuntoa
saadakseen, vasta pilkkopimeällä.

Oli kulunut viikko, eikä hän vieläkään tietänyt varmasti, oliko hän
sulhanen vai ei, eikä saanut siitä varmuutta, vaikka kuinka olisi
yrittänyt. Morsiantaan hän ei ollut vielä tavannut, ei edes tietänyt,
oliko Darja hänen morsiamensa. Ei hän tietänyt sitäkään, oliko tätä
kaikkea edes otettava oikein vakavalta kannalta! Jostakin syystä
Varvara Petrovna ei tahtonut häntä ottaa vastaan millään ehdolla.
Erääseen hänen ensimmäisistä kirjeistään (hän oli kiellosta
huolimatta kirjoittanut niitä joukoittain) Varvara Petrovna oli
vastannut, että hän ei tahtonut olla hänen kanssaan minkäänlaisissa
tekemisissä, sillä hänellä oli kiireitä, mutta sanoi kyllä itselläänkin
olevan hänelle tärkeätä sanomista ja odotti vain itsekin sopivaa
hetkeä sekä lupasi ajan tullen itse ilmoittaa, milloin hänen sopisi
ottaa vastaan. Kirjeet hän uhkasi lähettää avaamattomina takaisin,
sillä kaikki sellainen oli hänestä "vain pelkkää vallattomuutta".
Tämän kirjelappusen luin minäkin, Stepan Trofimovitš itse näytti sen
minulle.

Mutta Varvara Petrovnan kovakouraisuus ja toiselta puolen

epäluuloisuus eivät suinkaan vaivanneet häntä eniten. Eräs toinenkin
epäilys kiusasi häntä lakkaamatta, niin että hän laihtui ja masentui
kokonaan. Se oli jotakin sellaista, jota hän itsekin häpesi ajatella,
eikä hän millään muotoa tahtonut puhua siitä minullekaan, vaan
valehteli ja teeskenteli kuin koulupoika. Mutta siitä huolimatta hän ei
voinut olla yksikseen kahtakaan tuntia, olin hänelle yhtä tarpeellinen
kuin ilma tai vesi.

Hänen käyttäytymisensä loukkasi hieman itserakkauttani… On

itsestään selvää, että jo kauan sitten olin päässyt hänen
salaisuutensa perille ja nähnyt hänen lävitsensä. Minun senaikuisten
syvimpien vakaumusteni mukaisesti tämän salaisuuden, Stepan
Trofimovitšin päähuolen, tunnetuksi tuleminen ei olisi suinkaan
kohottanut hänen arvoansa minun silmissäni, ja nuori kun olin,
paheksuin hieman hänen tunteidensa karkeutta ja eräiden hänen