Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Industrial Networks and Intelligent Systems:

8th EAI International Conference, INISCOM 2022,
Virtual Event, April 21–22, 2022, Proceedings
(Lecture ... and Telecommunications
Engineering, 444) Nguyen-Son Vo (Editor)
For dowload this book click link below
https://ebookmeta.com/product/industrial-networks-and-
intelligent-systems-8th-eai-international-conference-
iniscom-2022-virtual-event-april-21-22-2022-proceedings-
lecture-and-telecommunications-engineering-444/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth

Study: the United States, 1919-41 2nd Edition Benjamin
Harrison

https://ebookmeta.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-
history-workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-
edition-benjamin-harrison/

Intelligent Tutoring Systems 18th International

Conference ITS 2022 Bucharest Romania June 29 July 1
2022 Proceedings Scott Crossley

https://ebookmeta.com/product/intelligent-tutoring-systems-18th-
international-conference-its-2022-bucharest-romania-
june-29-july-1-2022-proceedings-scott-crossley/

Industrial IoT Technologies and Applications: 4th EAI

International Conference, Industrial IoT 2020, Virtual
Event, December 11, 2020, Proceedings ... and
Telecommunications Engineering) Lourdes Peñalver
(Editor)
https://ebookmeta.com/product/industrial-iot-technologies-and-
applications-4th-eai-international-conference-industrial-
iot-2020-virtual-event-december-11-2020-proceedings-and-
telecommunications-engineering-lourdes-penal/

IoT as a Service: 8th EAI International Conference,

IoTaaS 2022, Virtual Event, November 17-18, 2022,
Proceedings (Lecture Notes of the Institute for
Computer Sciences, Social Informatics, and
Telecommunications Engineering, 506) Khaled Rabie
https://ebookmeta.com/product/iot-as-a-service-8th-eai-
international-conference-iotaas-2022-virtual-event-
(Editor)
november-17-18-2022-proceedings-lecture-notes-of-the-institute-
Cooperative Design, Visualization, and Engineering:
19th International Conference, CDVE 2022, Virtual
Event, September 25–28, 2022, Proceedings Yuhua Luo

https://ebookmeta.com/product/cooperative-design-visualization-
and-engineering-19th-international-conference-cdve-2022-virtual-
event-september-25-28-2022-proceedings-yuhua-luo/

Wireless and Satellite Systems: 12th EAI International

Conference, WiSATS 2021, Virtual Event, China, July 31
– August 2, 2021, Proceedings (Lecture ... and
Telecommunications Engineering, 410) Qing Guo (Editor)
https://ebookmeta.com/product/wireless-and-satellite-
systems-12th-eai-international-conference-wisats-2021-virtual-
event-china-july-31-august-2-2021-proceedings-lecture-and-
telecommunications-engineering-410/

Simulation Tools and Techniques: 13th EAI International

Conference, SIMUtools 2021, Virtual Event, November
5-6, 2021, Proceedings (Lecture Notes of ... and
Telecommunications Engineering) Dingde Jiang
https://ebookmeta.com/product/simulation-tools-and-
techniques-13th-eai-international-conference-
simutools-2021-virtual-event-november-5-6-2021-proceedings-
lecture-notes-of-and-telecommunications-engineering-dingde-jian/

Advanced Hybrid Information Processing: 5th EAI

International Conference, ADHIP 2021, Virtual Event,
October 22-24, 2021, Proceedings, Part II ... and
Telecommunications Engineering, 417) Shuai Liu (Editor)
https://ebookmeta.com/product/advanced-hybrid-information-
processing-5th-eai-international-conference-adhip-2021-virtual-
event-october-22-24-2021-proceedings-part-ii-and-
telecommunications-engineering-417-shuai-liu-e/

Advanced Hybrid Information Processing: 5th EAI

International Conference, ADHIP 2021, Virtual Event,
October 22-24, 2021, Proceedings, Part I (Lecture ...
and Telecommunications Engineering, 416) Shuai Liu
(Editor)
https://ebookmeta.com/product/advanced-hybrid-information-
processing-5th-eai-international-conference-adhip-2021-virtual-
event-october-22-24-2021-proceedings-part-i-lecture-and-
Lecture Notes of the Institute
for Computer Sciences, Social Informatics
and Telecommunications Engineering 444

Editorial Board Members

Ozgur Akan
Middle East Technical University, Ankara, Turkey
Paolo Bellavista
University of Bologna, Bologna, Italy
Jiannong Cao
Hong Kong Polytechnic University, Hong Kong, China
Geoffrey Coulson
Lancaster University, Lancaster, UK
Falko Dressler
University of Erlangen, Erlangen, Germany
Domenico Ferrari
Università Cattolica Piacenza, Piacenza, Italy
Mario Gerla
UCLA, Los Angeles, USA
Hisashi Kobayashi
Princeton University, Princeton, USA
Sergio Palazzo
University of Catania, Catania, Italy
Sartaj Sahni
University of Florida, Gainesville, USA
Xuemin Shen
University of Waterloo, Waterloo, Canada
Mircea Stan
University of Virginia, Charlottesville, USA
Xiaohua Jia
City University of Hong Kong, Kowloon, Hong Kong
Albert Y. Zomaya
University of Sydney, Sydney, Australia
More information about this series at https://link.springer.com/bookseries/8197
Nguyen-Son Vo · Quoc-Tuan Vien ·
Dac-Binh Ha (Eds.)

Industrial Networks
and Intelligent Systems
8th EAI International Conference, INISCOM 2022
Virtual Event, April 21–22, 2022
Proceedings
Editors
Nguyen-Son Vo Quoc-Tuan Vien
Duy Tan University Middlesex University
Da Nang, Vietnam London, UK

Dac-Binh Ha
Duy Tan University
Da Nang, Vietnam

ISSN 1867-8211 ISSN 1867-822X (electronic)

Lecture Notes of the Institute for Computer Sciences, Social Informatics
and Telecommunications Engineering
ISBN 978-3-031-08877-3 ISBN 978-3-031-08878-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-08878-0

© ICST Institute for Computer Sciences, Social Informatics and Telecommunications Engineering 2022
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

We are delighted to introduce the proceedings of the 8th European Alliance for
Innovation (EAI) International Conference on Industrial Networks and Intelligent
Systems (INISCOM 2022). This conference brought together researchers, developers,
and practitioners from around the world who are leveraging and developing industrial
networks and intelligent systems. The focus of INISCOM 2022 was the state of the art in
all areas of AI and 6G convergence in terms of models, technologies, and applications.
The technical program of INISCOM 2022 consisted of 19 full papers in oral
presentation sessions at the main conference tracks. There were four conference tracks:
Track 1 – Telecommunications Systems and Networks; Track 2 – Information Processing
and Data Analysis; Track 3 – Industrial Networks and Intelligent Systems; and Track
4 – Security and Privacy. Aside from the high-quality technical paper presentations,
the technical program also featured a keynote speech about “Communications in the
6G Era” given by Harish Viswanathan, Head of the Radio Systems Research Group at
Nokia Bell Labs, USA.
Coordination with the steering chairs, Imrich Chlamtac and Trung Q. Duong, was
essential for the success of the conference. We sincerely appreciate their constant support
and guidance. It was also a great pleasure to work with such an excellent Organizing
Committee team and we thank them for their hard work in organizing and supporting
the conference. Particular thanks go to the Technical Program Committee (TPC), who
completed the peer-review process for the technical papers and put together a high-
quality technical program. We are also grateful to the conference manager, Natasha
Onofrei, for the support and all the authors who submitted their papers to INISCOM
2022.
We strongly believe that INISCOM provides a good forum for all researchers,
developers, and practitioners to discuss all science and technology aspects that are
relevant to industrial networks and intelligent systems. We also expect that the future
editions of INISCOM will be as successful and stimulating as this year’s conference, as
indicated by the contributions presented in this volume.

June 2022 Nguyen-Son Vo

Quoc-Tuan Vien
Dac-Binh Ha
 Organization

Steering Committee
Imrich Chlamtac University of Trento, Italy
Trung Q. Duong Queen’s University Belfast, UK

Organizing Committee

General Chair
Trung Q. Duong Queen’s University Belfast, UK

General Co-chairs
Dac-Binh Ha Duy Tan University, Vietnam
The-Anh Han Teesside University, UK

Technical Program Committee Chairs

Nguyen-Son Vo Duy Tan University, Vietnam
Quoc-Tuan Vien Middlesex University London, UK
Tuan Nguyen University of Buckingham, UK
Dac-Binh Ha Duy Tan University, Vietnam

Sponsorship and Exhibit Chair

Hoa Le-Minh Northumbria University, UK

Local Chair
Hoa Le-Minh Northumbria University, UK

Workshops Chair
Chinmoy Kundu University College Dublin, Ireland
viii Organization

Publicity and Social Media Chairs

Antonino Masaracchia Queen’s University Belfast, UK
Tuan Nguyen University of Buckingham, UK

Publications Chair
Nguyen-Son Vo Duy Tan University, Vietnam

Web Chair
Van Nhan Vo Duy Tan University, Vietnam

Posters and PhD Track Chair

Daniel Benevides da Costa Federal University of Cearas, Brazil

Panels Chairs
Nguyen Gia Nhu Duy Tan University, Vietnam
Berk Canberk Istanbul Technical University, Turkey

Demos Chairs
Nguyen Quang Sang Duy Tan University, Vietnam
Zoran Hadzi-Velkov Ss. Cyril and Methodius University, Macedonia

Tutorials Chairs
Dang Viet Hung Duy Tan University, Vietnam
Tuan Le Middlesex University, UK

Technical Program Committee

Ali Shahrabi Glasgow Caledonian University, UK
Antonino Massarachia Queen’s University Belfast, UK
Cheng Yin Queen’s University Belfast, UK
Cong Hoang Diem Hanoi University of Mining and Geology,
Vietnam
Dac-Binh Ha Duy Tan University, Vietnam
Dang Huynh Queen’s University Belfast, UK
Dao Thi-Nga Le Quy Don Technical University, Vietnam
Huu Hung Nguyen Le Quy Don Technical University, Vietnam
Huy T. Nguyen Nanyang Technological University, Vietnam
Kien Dang Ho Chi Minh City University of Transport,
Vietnam
Kien Nguyen Chiba University, Japan
 Organization ix

Leandros Maglaras De Montfort University, UK

Long Nguyen Dong Nai University, Vietnam
Pham Ngoc Son Ho Chi Minh City University of Technology and
Education, Vietnam
Ta Minh Thanh Le Quy Don Technical University, Vietnam
Tan Duy Ho Chi Minh City University of Technology and
Education, Vietnam
The Nghiep Tran Le Quy Don Technical University, Vietnam
Toan Doan Thu Dau Mot University, Vietnam
Truong Khoa Phan University College London, UK
Tuan Nguyen University of Buckingham, UK
Van-Ca Phan Ho Chi Minh City University of Technology and
Education, Vietnam
Van-Phuc Hoang Le Quy Don Technical University, Vietnam
Xuan Nam Tran Le Quy Don Technical University, Vietnam
Xuan Tung Truong Le Quy Don Technical University, Vietnam
Yuanfang Chen Hangzhou Dianzi University, China
 Contents

Telecommunications Systems and Networks

Rate Region and Achievable Rates of Full-Duplex Cognitive Radio

NOMA Channels Under Imperfect Spectrum Sensing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Mohammad Ranjbar, Nghi H. Tran, Tutku Karacolak,
and Shivakumar Sastry

Reconfigurable Intelligent Surfaces for Downlink Cellular Networks . . . . . . . . . . 20

Phuc Quang Truong and Ca Phan Van

QoS-Aware Load Balancing Scheme in Dense Wi-Fi 6 WLANs . . . . . . . . . . . . . . 33

Elif Ak and Berk Canberk

Performance Analysis of Intelligent Reflecting Surface-Aided Mobile

Edge Computing Network with Uplink NOMA Scheme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
Dac-Binh Ha, Van-Truong Truong, and Van Nhan Vo

Performance Analysis of RF Energy Harvesting NOMA Mobile Edge

Computing in Multiple Devices IIoT Networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
Van-Truong Truong, Dac-Binh Ha, Tien-Vu Truong, and Anand Nayyar

Design and Performance Evaluation of Full-Duplex Relay Node

in LoRaWAN-Based System . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
Van-Truyen Phan, Xuan-Tung Truong Minh, and Van-Truong Truong

Throughput Optimization for NOMA Cognitive Radios with Multi-UAV

Assisted Relay . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
Le-Mai-Duyen Nguyen, Van Nhan Vo, Tran Thi Thanh Lan,
Nguyen Minh Nhat, Anand Nayyar, and Viet-Hung Dang

Information Processing and Data Analysis

An Intelligent Edge System for Face Mask Recognition Application . . . . . . . . . . 107

Tuan Le-Anh, Bao Nguyen-Van, and Quan Le-Trung

Advanced Joint Model for Vietnamese Intent Detection and Slot Tagging . . . . . . 125
Nguyen Thi Thu Trang, Dang Trung Duc Anh, Vu Quoc Viet,
and Park Woomyoung
xii Contents

Optimising Maritime Big Data by K-means Clustering with Mapreduce

Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
Tuan-Anh Pham, Xuan-Kien Dang, and Nguyen-Son Vo

Histopathological Imaging Classification of Breast Tissue for Cancer

Diagnosis Support Using Deep Learning Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
Tat-Bao-Thien Nguyen, Minh-Vuong Ngo, and Van-Phong Nguyen

Industrial Networks and Intelligent Systems

Navigation for Two-Wheeled Differential Mobile Robot in the Special

Environment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
Tran Thuan Hoang, Nguyen Ngo Anh Quan, Vo Chi Thanh,
and Tran Le Thang Dong

Improving the Control Performance of Jacking System of Jack-Up

Rig Using Self-adaptive Fuzzy Controller Based on Particle Swarm
Optimization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
Tien-Dat Tran, Viet-Dung Do, Xuan-Kien Dang, and Ba-Linh Mai

Stabilization Controller Design for Differential Mobile Robot Using

Lyapunov Function and Extended Kalman Filter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
Tran Thuan Hoang, Vo Chi Thanh, Nguyen Ngo Anh Quan,
and Tran Le Thang Dong

Red-Light Running Violation Detection of Vehicles in Video Using Deep

Learning Methods . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
Nam Nguyen Van, Hanh Le Thi, Minh Phan Nhat,
and Long Lai Ngoc Thang

Security and Privacy

Impact of Wireless Backhaul and Imperfect Channel Estimation on Secure

Communication Networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
Cheng Yin, Xinkai Cheng, Yijiu Li, and Haoran Liu

Performance Analysis of Non-profiled Side Channel Attack Based

on Multi-layer Perceptron Using Significant Hamming Weight Labeling . . . . . . . 241
Ngoc-Tuan Do, Van-Phuc Hoang, and Van Sang Doan

Full-Duplex UAV Aided Communication in the Presence of Multiple

Malicious Jammers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
Zhiyu Huang, Zhichao Sheng, Huabo Fu, Lin Ye, Hao Wei, and Yong Fang
 Contents xiii

On Secrecy Analysis of UAV-Enabled Relaying NOMA Systems with RF

Energy Harvesting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
Anh-Nhat Nguyen, Dac-Binh Ha, Van-Truong Truong, Chakchai So-In,
Phet Aimtongkham, Chinapat Sakunrasrisuay, and Chatchai Punriboon

Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283

Telecommunications Systems
and Networks
 Rate Region and Achievable Rates
of Full-Duplex Cognitive Radio NOMA
Channels Under Imperfect Spectrum
Sensing

Mohammad Ranjbar1 , Nghi H. Tran1(B) , Tutku Karacolak2 ,

and Shivakumar Sastry1
1
Department of Electrical and Computer Engineering, University of Akron,
Akron, OH, USA
{nghi.tran,ssastry}@uakron.edu
2
School of Engineering and Computer Science,
Washington State University Vancouver, Vancouver, USA
tutku.karacolak@wsu.edu

Abstract. This paper studies the rate region and the achievable rates
of a non-orthogonal multi-access (NOMA) full-duplex (FD) cognitive
radio (CR) channel in which multiple secondary users (SU) communi-
cate to a base station under imperfect self-interference suppression (SIS)
and spectrum sensing. Towards that goal, we first analyze the sensing
performance, i.e., the probabilities of false alarm and miss-detection, of
the considered NOMA FD CR channel under the assumption of non-
time-slotted activity from the primary network. We use a Markov chain
model to combine the sensing results under different sensing scenarios
and derive the probability of collision between the primary and secondary
networks under realistic imperfect spectrum sensing. Because of this sens-
ing imperfection, the secondary channel is molded as a Gaussian-mixture
(GM) channel. Due to the difficulty in obtaining the explicit expressions
of the channel capacity and mutual information in GM, we propose new
closed-form approximations of the rate region and the achievable rate for
each of the users with arbitrarily small errors. These approximations are
therefore helpful to analyze the rate region and to establish the achiev-
able rates of the considered FD CR NOMA channel.

Keywords: Cognitive radio · Full-duplex · Gaussian-mixture

interference · NOMA · Imperfect spectrum sensing

1 Introduction
Over the last decade, cognitive radio (CR) under the context of opportunistic
spectrum access (OSA) has gained significant attention [7]. To date, most of
the existing works under this line of research considered a single-user secondary
network or a multi-user system but under orthogonal multiple access (OMA)
c ICST Institute for Computer Sciences, Social Informatics and Telecommunications Engineering 2022
Published by Springer Nature Switzerland AG 2022. All Rights Reserved
N.-S. Vo et al. (Eds.): INISCOM 2022, LNICST 444, pp. 3–19, 2022.
https://doi.org/10.1007/978-3-031-08878-0_1
4 M. Ranjbar et al.

schemes. While non-orthogonal multiple access (NOMA) schemes [3] provide

significantly more benefits, the consideration of NOMA for CR poses significant
challenges, especially under realistic conditions of imperfect sensing [15].
In CR with OSA, a SU periodically monitors the spectrum and opportunis-
tically transmits over the spectrum holes. There has been an extensive literature
on the analysis of OSA with regard to spectrum efficiency and throughput under
the constraint of half-duplex (HD) communication, where an SU cannot sense
and transmit simultaneously. With the recent development of full-duplex (FD)
radio and self-interference suppression (SIS) [4,8], the integration of FD in CR
has also been addressed [1,9]. For instance, the works in [1] considered the use of
FD in a single-user CR that enables the SU to operate in different modes, such
as transmit-and-sense (TS) and transmit-and-receive (TR) [1]. Such flexibility
in operation helps improve spectrum sensing performance and/or throughput
significantly. In [9], a “listen-and-talk” protocol based on FD was also proposed
under TS framework for better spectrum utilization and sensing accuracy in CR.
In CR, even with FD capability, spectrum sensing is never perfect. When SU
fails to detect the presence of the PU activity, miss-detection occurs, and both
SU and PU suffer from interference. Under the practical assumption of finite
input PU signals, it has been shown that the aggregate noise plus interference
in the SU channel is Gaussian-mixture (GM) [10], which poses more challenges
in the analysis. It is because the non-Gaussian characteristic leads to a totally
different link and network behavior as compared to the Gaussian counterpart
[12,14]. In our recent work in [13], we have studied the energy efficiency of a
FD CR system under such non-Gaussian aggregate interference. However, the
results were only obtained for a single-user scenario. To our knowledge, there
does not exist any previous work in the literature that addresses the sensing
performance and the corresponding transmission rates of a multi-user FD CR
network under non-Gaussian aggregate interference.
Motivated by the above discussions, this paper studies the rate region and
the achievable rates of a NOMA FD CR channel in which SUs communicate to
a secondary base station (SBS) under imperfect SIS and spectrum sensing. In
the considered NOMA, the SBS decodes the signal for each user by performing
successive interference cancellation (SIC) [2]. With their FD capability, SUs can
sense the channel while transmitting. We first analyze the sensing performance,
i.e., the probabilities of false alarm and miss-detection, of the considered NOMA
FD CR channel under the assumption of non-time-slotted activity from the pri-
mary network. We use a Markov chain model to combine the sensing results
under different sensing scenarios and derive the probability of collision between
the primary and secondary networks. Under imperfect spectrum sensing, we show
that secondary channel is modeled as a Gaussian-Mixture channel. We then ana-
lyze the rate region of the considered FD CR NOMA channel and establish the
achievable rates. Due to the lack of explicit expressions of both channel capacity
and mutual information in GM channels, we develop new closed-form approxi-
mations with an arbitrary small error of the rate region and the achievable rate
for each of the users.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Ryysyrannan
Jooseppi
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Ryysyrannan Jooseppi

Köyhälistökuvaus Suomesta

Author: Ilmari Kianto

Release date: June 20, 2024 [eBook #73881]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1924

Credits: Juha Kiuru and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RYYSYRANNAN

JOOSEPPI ***
RYYSYRANNAN JOOSEPPI

Köyhälistötarina Suomesta

Kirj.

ILMARI KIANTO

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1924.

Elä värise, oi kärsivä ihminen, elämän kurjuutta, vaan jos jaksat

oman sielusi pohjattomassa murheessa, käy sisään Suomen kansan
majaan ja näe hänen köyhyytensä, viheliäisyytensä ja
saamattomuutensa! Arvostele, jos osaat, mutta älä päättele väärin,
moni vieras ennen sinua on tehnyt harhalaskelman ja jälkeesi tulee
tuhansia, jotka nenäänsä pidellen pakenevat ja tiuskaisevat: se on
hävytöntä, miten ihminen elää! ja samalla sen unhoittavat ja
palaavat parempiosaisten luo…

Kuinka syvään täytyneekään yhteiskunnan nöyrtyä, kuinka kovan

kurituksen alle koko kansan sortua ennenkuin sydämen suuri
viertotie on raivattu niiden kaikkien luo, jotka hukkuvat tuhansien
järviemme tuntemattomiin vesiin…!

Ah, me kuulemme heidän hätähuutonsa sumussa, tuolla kohoaa

käsivarsia ulapan pinnasta, mutta me suljemme korvamme ja
silmämme ja riennämme paadutetuin omintunnoin
elämännautintoihin, sillä mitäpä meihin muiden kuolemankamppailu
kuuluu — pelastakoon jokainen itsensä. Niin, herra kansalainen,
kapitalisti, niin, sinä hymyilevä, hyväosainen maailmanneiti,
rientäkää te vain omiin harrastuksiinne, hienosti nyrpistäen nenää —
ja jättäkää toiset huutamaan ja hukkumaan. Sillä sehän on maailman
meno…

1.

Ryysyranta on torpan nimi. Olisi liian juhlallista, jos sanoisimme

että se sijaitsee jossakin. Sellaiset mökinrähjät yleensä eivät sijaitse,
vaan niitä yksinkertaisesti on olemassa, ne kasvavat armaan
isänmaan kamarasta kuin rumat lehmänsienet. Sopikaamme siis siitä
että Ryysyranta ei sijaitse juuri missään, vaan että se tavataan siinä
suuressa korpipitäjässä, jonka yhteinen kansallinen nimi on
Rämsänranta. Petkelkylässä, Petkeljärven töyräällä — sieltä
Ryysyranta löytyy.

Tuollainen hyvin harmaja, pahanpäiväinen ihmispesä, jonka

jokainen seinähirsi todistaa ajan hammasta. Varsinkin vesikatto on
kodikas, sillä se on sen näköinen kuin olisi saanut kovasti
tukkapöyryä — huiskin häiskin siellä törröttävät malot, jotka
suvaitsevat liikkua myrskyllä vieläpä tekevät ruuhkankin kuin pienet
tukit koskessa. Mutta suuret tuohilevyt malkojen alla ovat
kasettuneita kuin vanhat kotiparkkisaappaat — ne eivät laske vettä
läpi ja se olisikin liikaa, sillä kyllä vedenlaskijoita tavataan
alempanakin, poutasäälläkin lorina kuuluu…

Astukaamme sisään Ryysyrannan »paraatikäytävästä». Portaita ei

ole, kuinka siis voisi puhua »havuista porrasten edessä»! Paljas
likainen maa ja kynnys — ja kansalainen astuu porstuaan, joka
oikeastaan ei ole porstuakaan, vaan välikkö. Oikealle jää nyt kehikko,
tuo ikuisesti tulipesää puuttuva kylmä kamari, taustassa törröttää
peräinen, pahansiivoinen, tunkkainen ruokatörkykomero, ikikylmine,
särkyneine kiukaineen, jonne emme vierasta neuvo kurkistamaan,
kyllin kärsivällisyyttä jo koettelee, kun astuu perhetupaan eli pirttiin.
Kenties saa hiukan kumartua, jotta ei lyö päätään kamanaan.
Huomasittekos ovea, hyvä vieras, se on tuollainen kevyt latuska kuin
heinäladossa, raoista kiiluu ilma. Siinä te nyt korkeana seisotte ja
voitte heti istuutua alaskin, jos löydätte sopivan pinta-alan
takapuolellenne. Vihdoin sen tietysti löydättekin ja kyykötätte siinä
hiukan käsienne varassa, sillä Ryysylän penkit ovat kapeat ja ette
varsin tahtoisi heittäytyä selkäkenoon seinää vasten — mustat
rakoniekat hirret kihisevät kuusijalkaisia, jotka ovat sangen kesyä
karjaa, saisitte pian ruskeatakkiset niskaanne. Niinpä siis istutte siinä
missä pinta-ala antautuu, ja hellävaroin hyväilee pirtin lämpö
poskianne. Pieni on Ryysyrannan pirtti, totisesti, mutta paljon siihen
mahtuu. Kuusituhatta russakkaa ja kuusi lasta, isäntä, emäntä ja
ämmä, kissa ja koira! Musta muurinmöhkäle, rukki ja kätkyt,
patapölkky ja suolahuhmar, pöytä ja lavitsa — siinäpä huonekalutkin
alkavat olla. Lattia on pahasti puhki, suureen koloon on mukava
lakaista törkyä silloin kun sitä kasautuu niin paljon että torpanväkeä
itseäänkin iljettää. Rääsyjä ja riekaleita ei koskaan lakaista kokoon,
niitä ajelehtii kaikkialla ja samoin paritonta kenkärajaa pidetään
ikäänkuin elämisen halun merkkinä, sitä retuuttaa konsa koira, konsa
kissa, milloin mökin pienin mukula. Kolme on akkunaa, mutta oi
niiden ruutuja, laskette pian yhdeksän päreillä ja rievuilla tukittua
kehystä. Huomaa, hyvä vieras, kuinka likainen on lattia, kuinka
rosoinen se on ja kuinka sille lakkaamatta syljetään, mutta kuinka
rakas ja kotoinen se silti on tuo pienen perhetuvan kova perustus,
sitä ei vaihdettaisi palatsien parkettiin — ken Ryysyrannan lattialle
kerran penskana pyörähti piehtaroimaan, hän piehtaroi siinä
elinkautisesti ja hänen hellä suhteensa tuohon pakarainsa suutelijaan
jatkuu hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen.

Olette liian äkkinäinen, jalo vieras, teitä kiusaa varmasti pienen

pirtin tukahduttavan lämmin sisäilma, puolialastomat lapset, rääsyt
ja russakat — voitte käydä vilvoittelemassa ulkona. Teette sielläkin
vastenmielisiä havaintoja — maahengenjohdot kiertävät pihavieriä,
jos olette riisuneet märät saappaanne, siis varokaa valkoisia
jalkojanne. Käymälää ette löydä, suojaton takatunkio työntää teidät
pellolle… Navettakuja ja hirsikota ovat niin pimeitä paikkoja että
tuskinpa viitsitte niihin ulottaa tutkivaa katsettanne. Tuossa piipottaa
pieni aitan röttelö, kepeästi kallellaan, rannempana retkottaa
heinälato, sekin vierimässä järveen — Ryysyrannan kaikki
rakennukset kekottavat kellellään. Missä on sauna? Missä riihi? Ahaa
— sauna ja riihi Ryysyrannassa ovat yksi ja sama asia: sauna ja riihi
näyttelevät vuoroin osaansa samalla lavalla — jumalanvilja ja
jumalankuva sivelevät samaa lattiaa, riihenuuni on löylykiuvas.
Viheliäinen muodoltaan on tämäkin saunariihi, sitä voisi yhtä hyvin
luulla sikoläätiksi, mutta nelijalkaista sikaa ei ilmoisna ikänä ole
nähty Ryysyrannalla. Eikä liioin hevosta; tallia ei tarvita; jos hevonen
ilmestyisi, niin se tukittaisiin navettaan. Poro on aniharvoin seisonut
taivasalla tanhualla, ei ole varaa pitää poroakaan. Kas, onpahan
talossa tuuliviiri — pitkän salon päässä vinkuu pieni, harmaa
viirikukko. Pitää olla tarkk’ampuja, jos mieli siihen luodikolla
napsauttaa. Silloin viirikukko kiekaisee, muuten se vain hissukseen
vikisee myrskyssä…

2.

Torpan isännän nimi on Jooseppi. Ryysyrannan Joosepin kyllä

kaikki tuntevatkin, jotka yleensä tuntevat rämsänrantalaisia ja
varsinkin petkelkyläläisiä, Ryysy-Jooseppi eli Jooseppi Kenkkunen on
tottapuhuen Petkelkylän keskeisin henkilö, hänet tietävät yhtähyvin
moukat kuin herrat. Ja hän ansaitseekin moisen laajan tuntemuksen
— sen arvoinen on mies korventaistelijana ja ihmisenä. Jo
ulkonaiselta olennoltaan hän herättää huomiota — kyttyräselkä,
ilmehikkäät kasvot, taiteellisesti roikkuvat ryysyt ja sukkela suu.
Hänen iloisen, intohimoisen äänensä erottaa jo puolen kilometrin
päästä järveltä tai kankaalta, kun hän milloin soutaa kieputtaa järven
selällä tai samoaa metsäpolkua kuin hilpeästi hölkyttävä karhu.
Hänen vaimoansa tunnetaan vain suppeammassa piirissä siitä syystä
ettei akkaihminen lapsiltaan pääse liikkeelle kuten ukkoihminen, mies
on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartijaksi. On toinenkin valtava syy,
miksi ei Kaisa-Reeta pääse tikahtamaan mökiltään — hänellä ei ole
hametta eikä paitaa. Silloin kun lähtee kirkonkyliin, täytyy lainata
hame ja paita toisilta akoilta, mutta tämä ei ole niinkään helppo
tehtävä, sillä ei monella muullakaan akalla ole kirkkohametta eikä
ainoata paitaa tee mieli riisua päältään — ja sitäpaitsi asuvat ne akat
niin kaukana Ryysyrannalta ettei lainaamiseen aina ole tilaisuutta.
 Ei oikein uskoisi että Jooseppi Kenkkusen akka on niin kurjassa
asemassa, että ei ole oikeata hametta eikä paitaa, mutta sellainen
on kansantapa Rämsänrannan Petkelkylällä. Kun ei ole, niin ei ole!
Sitä Kaisa-Reeta itsekkin ihmettelee, vieläpä suree syvästi. Onhan
hän pyhäkoulunopettaja Rautiais-vainaan tytär ja hänellä on veli
herra — kansakoulunopettaja Etelä-Suomessa — ja sisar (eli systeri
niinkuin Rämsänrannalla sanotaan) naituna Helsingin poliisille. Kaisa-
Reeta joutua juopsahti Jooseppi Kenkkusen kanssa mökkisille ja
sanoi ikuiset jäähyväiset herrastelulle — happane siihen
alushameinesi Ryysyrannalle ja lykkää lapsia Jooseppi juuttaalle,
mihinkäs pääset, ristitty vaimonen!

Ja kyllä hän on parastaan koettanutkin Kaisa-Reeta riepu —

yhdeksän lasta on jo lykännyt tulemaan tähän pahaan maailmaan ja
voi lykätä vielä toiset yhdeksän, jos ei masina seisahdu. Tosin on
Kaikkivaltias kaikkiviisaudessaan kutsunut kolme lapsista taivaalliseen
kotiinsa — ne raukat ovat siis päässeet vähän siistimpään lusseeriin
kuin Ryysyrannan russakkapirttiin, mutta vanhempain kunniaksi on
mainittava, että kovalle on ottanut ennenkuin Kaisa-Reeta äitinä ja
Jooseppi isänä ovat luovuttaneet luomuksensa kuoleman
kuninkaalle. Voi niitäkin tulisten pihtien nipistyshetkiä!

Puoli tusinaa on nyt vain lasta jälellä Ryysyrannan pienessä

pirtissä, tehkäämme luettelo. Ensiksi Aapeli Jooseppi, sitten Irmeli
Kaija-Riita, sitten Leena Kenoveeva, sitten Liisa Valapuri, sitten Einari
Jaakoppi ja lopuksi Kurli Kustaava — kauniita nimiä kaikki. Ämmän,
emännän äidin nimi on Retriika, koiran nimi Vekku ja kissan —
Mirkku. Navetan nimikot Vaihtelevat: Mansikki ja Marmelaati —
Rusina ja Heluna — Omena ja Äpyli. Joskus on ollut sonnikin nimeltä
Valpas (kirkonkyläläiset lisäävät leikillään korkonimen »Hänninen»)
tai vierailee naapurin punainen härkä Puplikaani. Pässin nimi on vain
Pässi ja paria lammasta, silloin kun mitään villavaa eläintä on
karsinassa, maanitellaan vain testepiioiksi, voimme siis nimittää:
Testepiika n:o 1 ja Testepiika n:o 2. Russakoille ja muille syöpäläisille
ei toki nimiä jakseta antaa.

3.

Kenkkusen veljeksiä siinä Petkeljärven rantamilla on tavattavissa

oikeastaan viisi kappaletta, mutta Ryysyrannan Jooseppi suvulle
värin antaa ja heimon karvat pystyssä pitää. Aatami, pitkä ja sala-
ärmäkkä mies, isännöi syntymätaloa Kenkkuvaaraa, Roope,
piskuinen pippurisilmä, heiluttaa kurikkaansa Lintuniemen matalassa
torpassa, Konsta, komea uros, köyhyydessäänkin koppava ja
leikinsietämätön kuin rakuunaluutnantti, hallitsee kuuluisaa Elettävän
savusaunaa, Kunnari veli uhmailee uloinna Ulkuniemessään ja
sekaantuu aniharvoin toisten touhuun. Ryysyrannan Jooseppi
kääpiöön suhtautuu velisarja miten milloinkin, saattaapa kantaa
kaunaa seitsemänkin vuotta hiihtämällä tai soutamalla ylpeästi
rannan alitse sivu, toisinaan taas tormataan maailmaa parantamaan
koko päiväksi ja yöksi — sattuu näet yhteistä haukuttavaa, ja
totisesti saa silloin maineensa kuulla tämä pahanpäiväinen
yhteiskunta, konsa Konsta ja Jooseppi tai vielä Roopekin
Ryysyrannan pienessä pirtissä lakia lukee.

Kenkkus-veljeksille yhteistä on näet kirottu köyhyys ja pahan

maailman pieksäminen suullaan, uteleva tiedonhalu sekä eräänlainen
syvä mietiskely ja kohtalon filosofoiminen. Kenkkuset ovat siis
ennenkaikkea ihmisiä, vieläpä hengellisesti virkkuja ihmisiä. He ovat
kaukana typerästä, he taistelevat taisteluansa sydän kurkussa, he
ovat hyvin herkkiä vaikutelmille, he pohtivat itseään elämää ja
seuraavat kiihkeästi ajan virtauksia. Kenkkuset ovat herrain
henkiystäviä ja samalla herrain verivihollisia aina asianhaarojen ja
hyötypolitiikan mukaan, ei ketkään niinkuin Kenkkuset osaa herroja
edessäpäin imarrella tai takanapäin haukkua — Kenkkuset eivät
luota herroihin, mutta käyttävät herroja hyväkseen, he haluaisivat
itsekkin herroiksi ja juuri sentähden he vihaavat herroja, koska
näkevät että herruus heihin nähden on supi saavuttamaton ihanne.
Heille ei siis jää muuta kuin ylpeillä siitä että eivät ole eivätkä voi olla
herroja. Kenkkuset ovat sitä Suomen kansan ryysyaatelistoa, jonka
jälkeläiset kaukaisessa tulevaisuudessa kerran ottavat vallan ja
herruuden käsiinsä tässä maassa ja verkavaatteissa komentelevat
puolestaan tulevaisuuden ryysyniekkoja, jos niitä nimittäin vielä
tulevaisuuden yhteiskunnassakin tavataan. Kenkkusten veressä siis
piilee suuri elinvoima ja isänmaan tärkeä elementti, Kenkkusia ei
ajattelevan ihmisen sovi ylenkatsoa eikä maahan polkea. Onneksi tai
onnettomuudeksi he eivät ole itsetietoisia suuresta merkityksestään,
sillä jos he sen tietäisivät, niin he itse korottaisivat äänensä
kaukokorvessa ja huutaisivat niin että rannat raikuisi: Eläkööt
Kenkkuset!

4.

Talvi on ja tuiskuttaa. Kinokset seinävierillä kohoavat

kohoamistaan. Järvenpuoleisesta akkunasta kurkistaa jo lumivuori
sisään. Koko Ryysyranta on valkean ryöpyn vallassa ja paha siivo
pihalta on tyystin kadonnut. Kaiken mustan on valkoiseksi sivellyt
nahturillaan Pohjolan taidemaalaritonttu, kaikki koleat, särmät ja
rosot, kuopat ja törrötykset on tämä Suomen ensimäinen arkkitehti
veistänyt sileiksi tai muovaillut kauniisiin kaarrelmiin. Kuinka soman
nietoksen onkaan lumitaiteilija sommitellut kujan viereen ja rakentaa
paraikaa pyramiidia tunkion päälle! Jospa mökin emäntä Kaisa-Reeta
sen vain ymmärtäisi eikä heittäisi lapiollaan mustaa törkyä ulos
luukusta! Lätskis. Suomen suurinta arkkitehtia tuo akan siivoton
väliintulo suututtaa, hän nostaa hirveän metakan ja huutaa
oppipojilleen: heittäkää hälle vasten kuonoa, peittäkää koko muija
lumeen!

— Sus siunatkoon, minkä pöläkän nosti! kuuluu navetasta

lehmänmölinän lomasta ja emäntä tuppaa olkitukon lantaluukun
aukkoon. Sitten hän kouraisee harmaata hamerepalettaan ja
kyykistyy tyhjään parteen. Lehmä töykkää emäntää turvallaan
intohimoisesti haluten lisää rehua. »Äpyli! Äpyli! eläkä siinä… ei ole
nurmia… jyrsi parkkia… eikö sulle haavankerppukaan kelpaa… kato
hylyky kun sotkoo jalakoihinsa… syö jäkälän moskaa… kun et
lypsäkkään…», puhelee Kaisa-Reeta häärien puolipimeässä,
pahanpäiväisessä navetassa.

— Äiti hoi, äiti, mammii!… huutaa pieni, repaleinen naskali Einari

Jaakoppi pirtin porstuan ovelta toinen jalka paljaana, toisessa
rikkinäinen aikaihmisen kenkäraja. Einari Jaakopin nokinen nenä
tursuaa räkää, mutta harmaat silmät ovat erinomaisen terävät.

— Eläkä tule! huutaa äiti vastaan. — Mää pirttiin! Kyllä äiti tuopi
lapselle mammia… Määtkö pirttiin ja rikeneen! Lumiryöppy pelmuaa
pihalla, hyökkää pellavapäisen lapsen päälle, tämä tillahtaa itkuun,
vanhin sisko tempaa poikasen takaapäin sisään, pirtin ovi paukahtaa
kiinni ja äiti navetan ovella puhella poruaa itsekseen:
 — Nuo sikiöt! Voi hyvä Jumala… umpeen on menossa Äpylikin,
kolme kahvikupillista lypsää. Ei tullut mitään tästä elämästä… Hän
lähtee pyrkimään maitokiulunsa kanssa poikki pihan, mutta
lumitontut ovat olleet vahdissa emäntää nurkan takana, ne
hyökkäävät Kaisa-Reetan kimppuun, joka vyötäryksiään myöten
kahlaa lumessa, toisella kädellä kannatellen hamettaan, jonka alta
näkyy kalpeat, paljaat reidet… Sellaisen ryöpyn lähetti kaakon vihuri
suurelta Petkeleen selältä Ryysyrannan Kaisa-Reetan kimppuun, että
tämä tuuskahti silmälleen lumihankeen ja maitokiulun sisältö hulahti
suoraan vasempaan saappaaseen pitkin paljasta säärivartta… Ja
samalla silmänräpäyksellä kun siihen tuuskahti, tunsi pyörrytyksen
tapaista päässään ja elämä musteni sielussa: »vie, vie, kohtalon
piru, viimeinenkin tilkka lapsi-rievuilta!» Kaisa-Reeta karjasi elämän
tuskasta ja, sylkien suustaan lunta, kaahlasi porstuaan ja tarttui
luudan tynkään sillä ripsuen itseään lumesta, mutta samalla tyrskähti
itkemään.

— Sitä perkunastako se siellä poruaa! kivahtaa aviomies Jooseppi

töykäten oven auki, mutta nähdessään vaimonsa tuskasta
vääristyneet kasvot, lumiset säkkihameet, paljaat kintut ja tyhjän
lypsinkiulun täynnä lunta, peräytyy kuin iskun saanut ja vaikenee
kauhistuksesta — liian hyvin mies elämänsä kohtalotoverin
sielunheikkouden ymmärtää.

— Äiti mammii, sopertaa pikku Eino, raottaen ovea lumiseen

välikköön, mutta äiti ei tule suoraan pirttiin, vaan kopistelee
peräiseen ja palaa sieltä itkua tuhertaen pirttiin, kädessään
ruostunut läkkiastia, jossa on vain hapanta sintua. Sitä hän tarjoaa
maidonhimoiselle pojalle, joka ryypättyään kummastuneena
kirkaisee:
 — Ei oo äpyli-mammii, kiljuu pikku naskali tehden kiivaita liikkeitä
käsillään.

— Äiti lankesi, kiulu kaatui — iltasella saa lapsi mammia, selittää

emäntä murheellisesti pyyhkäisten esiliinankulmalla kyynelpisarain
verestävistä silmistään.

Kissa Mirkkukin tahtoisi osansa nisälämpöisestä lypsystä ja onkin

ainoa, joka sitä nyt tilkkasen saa, kun emäntä kaataa märästä
saapaslötöstään lumen ja lian kanssa sotkettua maitoa
kissankuppiin.

Aapeli poikaa ja Irmeli tyttöä naurattaa makeasti se äidin

saapasmaito ja pikkutytöt Leena Kenoveeva ja Liisa-Valpuri utelevat
että:

— Minkätähen ei äiti lypsännä kiuluun? Minkätähen äiti lypsi

soappaaseen?

Ja vanha ämmäkin murisee nurkastaan:

— Täytinenkö hänet pani tärväämään ainoan lehmänannin — en

elläessäni vielä ouk kiulua koatanna.

— Elähän ämmä, arvostelee Jooseppi isäntä, vahinko ei tule kello

kaulassa. Katohhan ulos, minkälainen on hornanilima, ei siellä pysy
pystyssä miehinenkään mies. En lähe tänä päivänä halakomehtään
minäkään. — Veäntelehhän Aapeli tahkoa ja Liisukka vettä valele,
terotetaanhan kirves, hiiteenkö se hävisi paininpuu…

Ja Aapeli väänsi hikipäissään pieneksi kulunutta tahkoa ja Liisa

Valppu, isän lemmikki, holvasi vettä kivipyörän päälle, ja pikku Einari
Jaakoppi, jota oli pahasti petetty happamella piimällä, häksäili, siinä
ympärillä, ja hänestä oli mielenkiintoista katsella, kuinka Aapelin
paidanhihan repeytynyt riekale mukavasti liehahteli ympäri
veivinkammin kanssa.

— Anna minnäi veännän! pyytelivät lapset vuoronperään ja tietysti

jokaisen piti saada vääntää isälle, 2 1/2-vuotiaan Eino naskalinkin
hartiovoimalla…

Mutta kyssäselkäinen Jooseppi isäntä istui hajareisin ja jos

mahdollista entistäänkin kyyryisempänä tahkorahin päässä, silmät
kiinteästi tähdättyinä kirveen kiiluvaan terään, ja suu teki mukavia
mutruja sitä mukaa kuin kirveenterä silisi…

Ja russakat kihisivät seinissä ja moniaat juoksivat kiivaasti lasten

jalkojen lomitse yli rosoisen lattian, yksi tunnusteli tuntosarvillaan
Jooseppi isännän saappaan kärkeä: »uskaltaisikohan?… isäntähän
tämä on — hyvä mies — ei se potkaise…» Ja russakka kapusi
kodikkaasti pieksusaappaan päälle, nousi ylös paikkulaista
housunkuvetta ja heittäytyi isännän selkään, kiipesi, kiipesi — »se on
tuo isännän selkä niin mukava muhkura — monasti tässä yön aikoina
oli kommunistista kokousta pidetty… mitähän jos kurkistaisi ylemmäs
— sillä on molemmat käpälät kirveessä kiinni…» Mutta Jooseppi
isäntä hellitti yhtäkkiä kirveenpainantansa tahkoa vasten ja kopraa
toisella kädellä niskaansa:

— Hyi hävytön!

Ja hän paiskasi russakan lattiaan niin että läpsähti, ja tämä alkoi

pökerryksissään juosta kiekeroa, Jooseppi isännän katkerasti
sylkäistessä perään ja sanoi jarauttaessa:
 — Ihan tuppaavat tukkaan nuo russakan ryökäleetkin, helekutti
ettei nykymaalimassa enää saa röönää, joka tappaisi.

Mutta Joosepin päähän ei olisi pälkähtänyt itse potkaista

kuusikoipista kuoliaaksi — ei, russakka koko Rämsänrannalla oli
rauhoitettu kotieläin, se sai elää ja sikiytyä vapaasti niin kauvan kuin
Suomen tasavalta ei tarjonnut talonpojalle oikeata vanhanaikuista
»keisariviheriää».

— Pitäisi heittää pirtti kylmilleen, sanoi tappurarukkinsa äärestä

vanha ämmä. — Niin tehtiin meillä ennen Runtilla Rautiais-vainaan
aikaan.

— Mitenkä sen heittää kylmilleen, kun ei ole toista pirttiä? tokasee

Aapeli poika ottaen sanat isänsä suusta.

— Osattiin tuota ennenvanhaan asuskella saunassakin

russakkatapon aikana, muistuttaa ämmä ja lisää heti perään: —
Vaan oli nuo ennen saunat ja riihetkin asuttavammat kuin tässä
talossa…

— Ka kun kehikkoon muurin laittanee Jooseppi, niin joutaa

kylmilleen, pirtti, sekaantuu nyt puheeseen emäntä Kaisa-Reetakin,
jonka ikuinen mielihaave on että vuodesta vuoteen jääkylmänä
kyyhöttävä kehikko valmistettaisiin lämmitettäväksi kamariksi.

Jooseppi isäntä ähkäsee pahasti, sylkeä tirskauttelee ympäri lattiaa

ja viimeistelee kirvestään. Ei huoli vastata akkojen huomautuksiin,
koska ne sattuvat hänellä kovin arkaan paikkaan.

Pienin lapsi, vuosikas Kurli Kustaava, alkaa kitistä kätkyessä ja

Kaisa-Reeta komentaa:
 — Souvata, Irmeli, lasta, jotta äiti saa keittää pottuja.

Mutta Kurli kurluttaa kuin kurki likaisessa paidassaan, jonka alta

vilkkuvat palleroiset, ryvettyneet kintut potkien kätkyen rikkonaista
laitaa. Kuta kovemmin pikku tyttö huutaa, sitä kiivaammin, iso tyttö
soudattaa kätkyttä, joka lonksaa ja jyrisee kuin puimakone. On ihan
ihme ettei Kurli riepu lennä ulos lullustaan. Perunapadan äärestä
Kaisa-Reeta virkkaa:

— Nälkä tuolla taitaa olla!

— Anna tissiä! määrää isä Jooseppi kimakalla sydämellisellä ja

samalla tiukalla äänellään, nousee ylös ja menee ulos hänkin, Aapeli
perässä.

Toisille lapsille on nautinto katsoa, kuinka äiti imettää Kurlia, siinä

he seisovat kätkyen ympärillä ja tekevät huomautuksiaan:

— Katohhan kun on silimät pyöreinä kuin kissapököllä!

— Ketehhän kun tarraa kiinni ja lotkuttaa!

— Puroo piru! ilmoittaa Irmeli asiantuntevasti.

— Äiti antaa tittii! toimittaa pikku Einokin, jota itseään on syötetty

rinnalla puolentoista vuotiaaksi asti. Pikku mieheltä tuppaavat liian
suuret housut putoamaan, sillä henkselin tapainen kannatin on
rapsahtanut poikki.

Mutta Kaisa-Reeta syöttäessään nuorinta lastaan, ei sano halaistua

sanaa, huokaisee vain ja tuijottaa nääntynein katsein siihen
akkunaan, jonka takaa kinos kurkistaa sisään. Ja ääretön
alakuloisuus painaa häntä. Tämä elinkautinen kurjuus… tämä ahdas
asunto… ikuinen köyhyys… lapsiparvi ympärillä… tuollainen miehen
kampura…

Vihdoin hän sulkee röijynsepaluksensa, jonka alla ei ole paitaa, ja

nousee sumein silmin ylös toimiinsa. Kurli on tyytyväinen.
Lumiryöppy piiskaa seiniä…

5.

Pyryyttää, pyryyttää ihan koko päivän, seuraavankin päivän ja

vielä kolmannenkin päivän, ja Ryysyranta näyttää nyt niin ihmeen
puhtaalta, ei näy likapilkkua kerrassaan missään, nurkkien
tauksiltakin ovat pitkät rivit rumia läjiä aivankuin poispyyhkäistyt, ja
tunkiolle on »Suomen ensimäinen arkkitehti» todellakin saanut
rakennetuksi hauskan pyramiidin.

Mutta sisällä lämpöisessä pirtissä käy sama lasten kuhina ja

russakkain kihinä kuin ennenkin ja entistä pahempi siivo vallitsee.

Ryysy-Jooseppi ei kolmeen päivään ole lähtenyt halkometsään —

hänellä on melkoinen halkourakka kunnan kanssa — eipä ole
kehdannut hiihtää sinne hiidenkorpeen itseään rääkkäämään, siellä
on moisina päivinä ikävä olla, kastuu hyntteet ja vilustuu mies, eikä
ole oikeita eväitäkään, ja työmies tarvitsee ja työmies ansaitsee
vahvemmat hartsut, koska kerran kovaa työtä tekee, ja hänpä,
Ryysy-Jooseppi, on kaiken ikänsä mielestään niitä kovia töitä
tehnyt…
 Isä Jooseppi maata pötköttää seljällään pirtin pöydän takana
seinuspenkillä, joka tuppaa olemaan liian kapea makuulavaksi, vaan
jossa sentään pysyy, kun seinää vasten likistyy, mutta siitä on paha
että russakat sipisevät suoraan silmille, se näet on
ruskeatakkistenkin mielipaikka tuo pöydän takainen pirtin seinä —
siinä ne jumalan luomat kiusankappaleet aina rokulia pitävät ja
rumineeraavat…

Isä Jooseppia kovasti mietityttää tänä päivänä syksyllä ottamansa

halkourakka kunnalle: että kannattaako se koko homma — neljättä
tuhatta markkaa on miekkonen jo kantanut ennakkoa ja taas on
rahat loppuneet ja tokko ne kunnanmiehet ennen kevättä antavat
lisää sitä ennakkoa, sitä riivatun vörskottia, jota rehellisen työmiehen
täällä Korpi-Kainuussa aina täytyy kerjätä, jotta ei »akka ja sikiöt
nälkään kuolisi». Niin että tokko ne enää antavat? Viimeinen
pikanellin pätkäkin hautuu suupielessä — thyi — isä Jooseppi
tirskauttaa niin että kolme kiiluvaista seinältä tipsahtaa vasten
naamaa — toistamiseen hän sylkäisee ja hipasee kasvojaan ja
miettii, harkitsee syvästi ja hartaasti, mitä tehdä? Oikein hikipäissään
mies siinä miettii, hunteeraa ja värteeraa, ja tirskuttelee väliin ja
kuuntelee puolella korvalla lastensa hälinää keskilattialla ja on juuri
saamaisillaan kiinni tunteensa tukikohdasta, kun samalla neljännellä
vuodella oleva Liisa-Vappu koskettaa häntä pienillä käsillään ja
pyytelee:

— Laula, isä, Pupu-Jussia!

Ryysy-Jooseppi hätkähtää — niin tässäpä vainkin hän pötköttää

oman perheensä keskellä, on se sentään koti köyhälläkin ja mukavat
ne on nuo mukulatkin, vaikka vaiva heitä on elättää…
 — Laula! laula! komentaa pörröpäinen tytön typykkä takoen isänsä
saapasta.

— Vai Pupu-Jussia Liisa-Vapulle olla pitää! sanoo nyt Jooseppi isä

lauhkealla äänellä ja alkaa seljällään maaten kimakalla nuotilla
vedellä lastenlorua:

Pupu-Jussi se metsässä
nukkuu kuusen alla,
mökkikin oma on Jussilla,
polutkin korpehen tallaa.
Hei liri lii!
Hei luri luu!
Jussi se tanssia taitaa!

Pupu-Jussi on maahengen mies,

veitikall' äijä on viljaa!
Säkkiä kantaa hän myllylleen!
Laihossa laukkaa se hiljaa!
Hei liri lii!
Hei luri luu!
Kuperinkeikkaa ja pyllylleen!

Kesällä kelteisillään hän käy,

talvella hällä on turkki,
Jussia huolet ei painavan näy,
kuutamo-öinä se kurkkii!
Hei liri lii!
Hei luri luu!
Liekköhän Jussilla paitaa!
 Liisa-Vappu nauraa katketakseen ja niin tekevät muutkin lapset ja
puhkinaisella lattialla käy sellainen tanssin hurina ja jalkojen kapse
että ämmäkin loukossa pysäyttää tappura-rukkinsa ja tuijottaa suu
ammollaan pirpajoukkoon, ja Vekku koira hullautuu haukkumaan
tätä mökin meteliä niin että kissa Mirkku peljästyneenä kapsahtaa
muurin päälle pakoon. Aapeli kikahtelee, Irmeli pyörii tuulimyllyä,
Leena Kenoveeva matkii hyppelevää jänistä, mutta Liisa-Vappu ja
Eino Jaakoppi heittävät häränpyllyä piipittäen kilpaa:

Hei liri lii!

Hei luri luu!
Kuperinkeikkaa ja pyllylleen!

— Olkaa vähemmällä! toruu äiti porstuasta tullen. — Ihan kaatavat

pöyvät ja huhmaret — no on se tuo isäkin koko iippana… tekisi
häntä vaikka pärevasua eikä joutilaana makoileisi ja sikiöitään
hypitteleisi… ei tässä olisi syytä mokomaan luritukseen…

Ja siihen se ilonpito sillä kertaa katkeaa, sillä Kaisa-Reetan

olennossa on jotakin, joka panee keveälle raskaan rajan. Isä-
Jooseppi kyllä riehahtaa tapansa mukaan:

— Kuulehhan tuota, Kaisa-Reeta, sinä ristillinen aviovaimo, elähän

nyt papata palturia. Se on sillä tavalla että lapset on lapsia ja laulut
lauluja. Se on lapsen mieli kuin linnun kieli ja jos sinusta on synti
että oma isä poruaa pienokaisilleen pupu-jussia tai kana-lassia, niin
paha pentele meijät kaikki periköön. Vai eikö sinusta köyhän kakara
saisikaan ilomieltänsä osoittaa — mitäh?

Kun ei vaimo vastaa, niin ei Jooseppikaan sen enempää itseään

puolusta. Ja kohta on hän taas vaipunut syvään mietiskelyyn, miten
saisi lisää ennakkoa siinä kunnan halkourakassa. Hänen pienet
silmänsä sihtaavat mustaan laipioon, jonka korpuneesta pinnasta
hänelle kuultaa aivankuin valkoisella liidulla piirretyt numerot: 3 3 4
5.

Mutta pöydän takaa karsinan puolelta miehelle kuumottaa

toinenkin luku: — nääntyneeltä näyttävä aviovaimo, jonka röijyn alus
pullistaa pystyyn… »Hyvä Jumala — se on sillä jo kymmenes…»
Tuskan hiki kohoaa isä Joosepin otsalle.

»Mitä varten on näin! Miksi köyhälle kansalle sikiää niin paljon

lapsia?»

Ryysyrannan Jooseppi on kaiken ikänsä miettinyt sitä ongelmaa.

»Miksi ei rikkaille porvareille sikiä lapsilaumaa? Moukan

typeryydestäkö Suomen salomaan akat tulevat siunattuun tilaan? Vai
Jumalako köyhää silläkin tavalla rankaisee!»

Jooseppi Kenkkusta kirvelee vieläkin muuan muisto. Hän oli kerran

hiihtänyt hätäapujen perässä ja vedonnut lastensa lukuun.
Hätäapuherra oli katsahtanut häneen tuimasti ja tokaissut: »Pakkoko
on laittaa niin paljon lapsia?»

»Pakkoko? Voi Pääpelin portti!» Jooseppi oli kivahtanut sille

hätäapuherralle ja tiuskaissut: »Mitenkä herra sanoi? Minä olen vain
tyhmä möykkyri, mutta haluaisin periaatteellisesti keskustella herran
kanssa siitä Suomen kansan lapsiluvusta.» Se herra oli silloin
naurahtanut ja taputtanut Kenkkusta olkapäälle — ja hätäapu oli
tullut niin että paukahti, mutta »periaatteellinen keskustelu» oli
jäänyt vaatimatta ja mies oli hiihtänyt säkki selässä tiehensä.
Jälestäpäin se hätäapuherran armollinen mielenmuutos ja kohtelias
hyvästely oli etonut hänen mieltään. Se oli jäänyt Jooseppi
Kenkkusen korviin soimaan aivankuin Ristuksen jäähyväinen
syntiselle vaimolle: »Mene eläkä silleen tee syntiä!» Se oli tuo Kaisa-
Reeta silloin ollut tiineenä kahdeksatta lastaan, joka sitten oli kuollut.
Mutta vielä senjälkeen oli Kurli Kustaava puikahtanut maailmaan —
ja nyt on akka taas kypsymässä… »Pakkoko on laittaa niin paljon
lapsia?» kaikuu vielä vuosien takaa sen hätäapuherran myrkyllinen
kysymys. Mitä siihen vastaat, oo Jooseppi Kenkkunen?

— Pakko!

Isä Jooseppi kääntyy selin seinään ja tirrailee silmillään pöydän

alitse. Hänen mietteensä pitävät omaa myllerrystään. »Se on yleinen
piirre herroissa että haukuskelevat köyhää kansaa liian paljoista
lapsista. Eivätkö herrat itse siis nai ja naiskentele? Se on emä-vale
että ei — väitän minä. Kyllä ne viljelevät… Mutta ovat niin turkasen
liipattuja — kaukaa viisaita. Me, köyhä kansa, olemme niin
lyhytkärsäistä väkeä… Me töykkäämme turpamme aina siihen
koloon, mikä on likinnä. Vaikka ei ristillisellä aviopuolisolla olisi
riekalettakaan reisiensä ympärillä, niin me… Ja juuri siksi! Juuri siksi
— jahah — siinäpä niksi. Tämä yhteinen alastomuus ja kovaosaisuus
puristaa yhteen kuin lemmon pihti…»

Hän ei kehtaa kehittää ajatustaan sen pitemmälle tällä kertaa.

Makaa ja tirskahuttelee. Näkee puolella silmällään, miten eukko
kattaa pöydän hänen nokkansa yläpuolella. Pahkakuppeja,
puulusikoita… mitähän se padasta lie ammentanut? Taas se lähenee
pöytää… maha pystyssä… maha pys…

— Nousehhan Joose riepu syömään! kuulee Kenkkunen eukkonsa

sanovan säälinsekaisella äänellä. »Juu, ei se Kaisa-Reeta ole
pahasisuinen akka niinkuin on tuolla Karihtaniemen Kustulla, ei tämä
äyski eikä mäiskäile, suurta suruaan vain on hermostunut… ei viljele
paljon tupakkaakaan niinkuin tuhannet tämän puolen akat… hyvän
akan on Jumala mulle antanut… ja häpeäkseni tunnustan että
minussa syy on, ettei Kaisa-Reeta raiskalla nykyään ole paitaa eikä
kirkkohametta…» Isä Jooseppi kohottautui istualleen penkille,
haukotteli ja tarttui pörröpäisenä leipämöykkyyn… Siihen pihahti
koko perekunta hänen ympärilleen, ämmäkin vääntäytyi loukostaan.
Ei ollut voin nokaretta Ryysyrannan päivällispöydässä, ei suolakalaa
eikä lihaa, ei piimätuoppia eikä muuta särvintä kuin kupilliset maitoa
parille pienemmistä aterioitsijoista. Pahkakupeissa höyrysi
haiskahtavaa, suurustettua pottunaurisvelliä. Sitkeätä oli leipäkin,
jota ämmä liotti suolavedessä.

Hampaat jyrsivät, kiverät puulusikat kalahtelivat, muuten vallitsi

mökin ruokapöydässä syvä äänettömyys. Tuon syvän äänettömyyden
katkaisi emäntä Kaisa-Reeta tekemällä seuraavan ilmiannon:

— Viimeiset leivät menossa. Häkkärässä kolme kiikkumassa.

Peräisessä jauhosäkki — tyhjä.

Silloin Jooseppi Kenkkusen pienet siansilmät iskivät tulta kuin

piikivitulukset, hän nuolasi hätäisesti puisen lusikkansa selkämystä ja
viskasi sen vihaisesti uuniloukkoon, ja kimmahtaen ylös russakoita
vilisevän pöydän takaa, harpaten karkealle keskilattialle, karjahti
kimakalla äänellään:

— Pois joutaa minun syöntini tässä elämässä. En nuole lusikkaani

puhtaaksi ennenkuin on uusi jauhosäkki peräisessä! Ja tästä tuleekin
kiva lähtö kirkonkylään…

Aivankuin kohtalo olisi tahtonut kärjistää jännittyneen mielialan

huippuunsa, kimahti pikku Kurli kätkyessä täyttä kurkkua huutamaan
samalla silmänräpäyksellä, kun Iumiryöppy ryöpsähti rapisten
päreriepu-ruutuja vasten ja viskasi seinää vasten nostetut sukset
maahan. Ja vielä lisäksi kantautui navetasta korviin surkea
lehmänmölinä…

6.

Ryysyrannan Jooseppi hiihtää talvi-illan jo hämärtyessä sakeassa

tuiskuntuprakassa pitkin Petkeljärven pitkää pohjukkaa, kyttyräisessä
seljässään nahkainen reppu ja rinnan ympärillä kolmikertainen naru,
johon liitetyn puujutkon hännässä sihisee köykäinen, pitkäjalaksinen,
hienorakenteinen kelkka, jota köyhä kansa sanoo veturiksi. Siihen
toivoo Jooseppi saavansa jauhosäkin kirkonkylästä. Rintamaiden
asukasten, niiden, jotka tuntevat junan, on hiukan vaikeata käsittää,
kuinka veturi näissä sydänmaissa ei vedä ihmistä, vaan päinvastoin
ihminen kiskoo »veturia» perässään. Hyvällä kelillä tämä mökkyrien
vehe ei paljon haittaa miehen matkaa, ei kuormitettunakaan, mutta
kun lipu on kehno, niin se tyhjiltäänkin rasittaa ruumista. Tyhjä oli
nyt Joosepin »perämoottori», mutta kovalle otti raahata sitä
suksiensa kannaksilla uppolumessa. Jäätäjäistuisku ja lisäksi
rasvaamattomat suksen pohjat. Siposileäksi oli kolmipäiväinen nöyrä
ilma pyyhkäissyt koko Petkeleen viittatien — ei tuntunut rekijalasten
jälkiä eikä suksenlatua, aivankuin Jooseppi Kenkkunen olisi ollut
ainokainen harhailija koko avaruudessa. Hän kirskutti hampaitaan ja
syljeksi lunta, mutta iskeskeli voimakkaasti sompansa lumeen,
potkiskeli sivakoitaan, jotka sukelsivat kärki hupussa, köykisti
muutenkin köykkyä selkäänsä nytkyttäen perässään veturia. »Sitä
saa tuo ihmisen raato täällä ajan laksossa olla sekä suitsena että
päitsenä ja kerta vesikeikkana», juohtui veturin vetäjälle mieleen
vanhojen rämsäläisten iänikuinen hokema.

Tuisku sakeni sakenemistaan ja pitkä järvenpoukama, jota jyrkät

törmät kahta puolta varjostivat, peittyi pimeyteen. Joosepin silmissä
siinnähti pieni Ilvessaari ja hän paineli edelleen. Jo loppui järvi ja
mies lähtee nousemaan törmää ylös Mullimäkeen, jonka alapuolella
pauhaa pieni Repokoski. »Pistäyn torpassa sukseni voitelemassa»,
ajattelee Ryysyrannan Jooseppi törmää ylös junnatessaan. Hän
säpsähtää, kun koira takaapäin hyppää pystyyn kinnasta nuolaisten
ja häntäänsä kieputtaen. »Kerkesitkös karvakerä perässä!» toruu
hyvällä tuulella Jooseppi koiraansa Vekkua, joka tahallaan oli jätetty
kotiin, mutta oli kai päässyt livahtamaan oven raosta ja haistoi
isäntänsä jäljet tuiskussakin. »On se tuo koira sentään parempi kuin
paha naapuri», arvelee Jooseppi ja työntyy sisään Mullimäen pirttiin,
jonka akkunalasista öljytuiju tuikuttaa.

— Kaikenkarvaista ilmaa sitä korven konnalle rahteerataan!

tokasee Ryysyrannan Jooseppi ensi sanoikseen lakaisten itseään
luudantyngällä ovisuussa.

Mullimäen Juuso, pikilankaa saappaan paikkaan vetäen, katsoo

altakulmainsa ikituttuun naapuriinsa ja vastaa leikillä leikkiin:

— Kerjuulleko lumiukko on kulussa?

— Ka se sattui kuin naulankantaan! ilvehtii Jooseppi: Suksenrasvaa

vailla on kerjäläisukko — löytyykö kynttilänpätkää?…

Korven halki sitten hiihtelee Ryysyrantalainen rasvatuin suksin,

veturi perässä, ja uhmaa luikkia läpipihan Varisautiosta, mutta
parahiksi suksenvarpaallinen rapsahtaa poikki, Jooseppi päästää
ärräpään ja työntyy mökkiin. Se on yhtä pieni ja köyhä hökkeli kuin
hänellä itselläänkin, siinä asustaa säyseä nuori aviomies Risto
Romppanen, jonka vaimo näyttää potevan samaa alakuloisuuden
tautia kuin hänenkin muijansa, vaikka ei vielä ole ehtinyt tehdä
enempi kolmea lasta. Risaiset ja puolialastomat ovat Ristonkin
perilliset ja tokko lienee hänenkään Sohvillaan paitaa ja
kylähametta?

— Kirkollekko hiihat?

— Sinne, varpaallinen rapsahti, anna narruo! toimittaa Jooseppi

asettaen lumisen suksensa lattialle.

— Keitettäis kahvi vieraalle, virkahtaa alakuloinen mökin vaimo, —

ei ole mistä keittää!

— Meillä ei ole juotu kahvia viitiseen viikkoon, ilmoittaa Ryysy-

Jooseppi hiukan liioitellen, sillä tottapuhuen hän itse harva se päivä
on kahvin ryypännyt halkometsässä kolutessaan ja antanut kotona-
olevillekin pari kertaa viime viikolla.

Jooseppi, varpaallisen korjattuaan, tekee taas lähtöä.

— Toisitko kauppiaasta varttikilon pööniä? pyytää Varisaution

emäntä hiljaisella äänellä.

— Ja mulle Väkevää Mattia, esittää isäntä.

— Antootten rahat!

— Rahaa sitä kyllä ei ole, hyvä ystävä…

 »Sama juttu kuin itsekullakin», miettii Jooseppi painautuessaan
taipalelle. »Tupakkaa ja kahvia kaipaa köyhäkin — milläs ostat?
Herrat sanoo että joutaa olla ilman — ne on nautintoaineita: ne on
_nautinto_aineita! kirkuvat korvaan, mutta ovatkos itse ilman
nautintaa yhtä ainutta päivää?»

Jooseppi painautuu sysipimeän korpikannaksen halki toisen järven

rantaan, josta silmänsiintämätön tikkatie vetää jäitse kohti
keskuskylää. Tämä on jo sitä Isoa-Rämsää, jonka rantamilla koko
pitäjä sijaitsee. Aina neljänneksen tai puolen peninkulman päässä
ilmestyy taipalen varrelta ihmisasunto. Tuossa esimerkiksi seisoo
Kyyrylän musta mökki töyräällä. Sitä asuu Israeli Keikkanen,
siivonahkainen vanhankansan äijä kepuli, joka ei sekaannu maailman
asioihin. Ei ainakaan kaksin käsin, sillä Israeli on yksikätinen. Mutta
poika Apsalo sillä ukolla on kaksin koprin kiinni aikakauden
myllynrattaassa – — semmoinen herraskainen nuorukainen, joka
koluaa työväentalon tansseissa ja on viisaampi isäänsä, ainakin
omasta mielestään. Sivistynytkin se poika on ja tilaa »Nuorta
Työläistä». »Kommunisti juutas se on!» päättelee irvistäen Ryysy-
Jooseppi ja hiihtää ylpeästi sivu Kyyrylän, veturiaan nytkyttäen.
Vekku näyttää isännälleen tietä. Taas alkaa rantaviivalta tuiskun
seasta kiilua lampun tuli. »Olisikohan pistäytyä Tyynelässä? Tyynelän
ukko se on niitä tämän perukan napaukkoja. Vaikka vain torppari.
Tekee työtä kuin karhu ja lukee vanhaa raamattua. Rakentaa
kartanoaan, kengittää pirttiään — riihikin Tyyneläisellä on komeampi
kuin Ryysyrannan pirtti — ja pitkiä peltosarkojaan se viljelee kuin
jehu. Läpi vuoden pysyy kahvissa ja tupakassa, senkin juuraskanto!
Verkotkin sillä on ja nuotat — se syö suolakalaa läpi talvesta kuin
kalastajalappalainen. Eikä siinä mökissä ryysyissä ryvetä. Mutta eipä
olekkaan pieniä sikiöitä, jo ajasta ovat poijat ja tytöt niillä vanhuksilla
Amerikassa. Pari poikaa on vielä kotosalla — kuin ministerit nämäkin
puetut pyhäpäivinä ja ’Ukko Armiroa’ tuprutellaan kuin isnöörit. Ja
ollaan viisaita kuin hosmestarit. Kellon vitjat vain loistaa…»

Ryysyrannan Jooseppi oli tuntevinaan sieraimissaan poltetun

kahvin katkun aina avannolle asti ja miekkosen teki kovin mieli
poiketa torppaan, mutta samalla hyökkäsi Tyynelän pörhökarva koira
Mörökölli hänen Vekkunsa kimppuun, joka häntä koipien välissä
pakeni vinkuen viittatielle, ja niinpä Jooseppi, kynsien
korvantauksiaan siinä avannon vaiheilla, painelikin edelleen
menemään. »Vekku seh, tule pois!» Pisti vähän niinkuin kateeksi tuo
Tyynelän torpan parempiosaisuus, kun sitä näin tyhjän kelkan ääreltä
ja suolten kurinalta arvosteli…

»Meitä on talonpoikiakin niinkuin kaksi suurta puoluetta»,

mietiskelee
Ryysyrannan Jooseppi siinä hiihdellessään pilkkopimeää
järvenselkää.
»Toimeentulevaiset ja — toimeentulemattomat.»

Miestä alkaa jo uuvuttaa umpikeli ja hän päättää yöpyä

Karihtaniemeen, josta valo tuikuttaa hyvin kaukaa vasemmalta.
Jooseppi Kenkkusen aivoissa on elämänkuva lähestyvästä mökistä
seuraavankaltainen:

»Karihtaniemeen sitä aina saattaa mennä semmoinen kurjaliston

edustaja kuin mikä tässä minäkin lienen. Se on yhtä kelvoton
ihmisasunto kuin minulla itsellänikin, jos ei vielä kehnompi. Ikuisesti
siivoton pirtti, akkunat päreistä ja tuvan täysi sikiöitä, russakkaa,
lutikkaa, kirppua, täitä — joka lajia siellä löytyy. Ja juuri siksi vuoksi
että siinä pehertää niin kurja ihmisrotu, minä sinne menen — vaikka
kuningas minä niitten rinnalla olen ja oma akkani myös on
kuningatar Karihta-akan suhteen. Se Karihtaniemen Kusti on typerä