Full download test bank at testbankbell.

com

Test Bank for Women Across Cultures

A Global Perspective 4th Burn

For dowload this book click Link below

http://testbankbell.com/product/test-bank-
for-women-across-cultures-a-global-
perspective-4th-burn/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test Bank for A History of Psychology: A Global

Perspective Second Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-a-history-of-
psychology-a-global-perspective-second-edition/

Cultural Anthropology A Global Perspective 9th Edition

Scupin Test Bank

https://testbankbell.com/product/cultural-anthropology-a-global-
perspective-9th-edition-scupin-test-bank/

Test Bank for Cultural Anthropology A Global

Perspective, 8th Edition: Scupin

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-cultural-
anthropology-a-global-perspective-8th-edition-scupin/

International Management Managing Across Borders and

Cultures Text and Cases 9th Edition Deresky Test Bank

https://testbankbell.com/product/international-management-
managing-across-borders-and-cultures-text-and-cases-9th-edition-
deresky-test-bank/
Solution Manual for Corporate Financial Reporting and
Analysis: A Global Perspective, 4th Edition by S. David
Young, Jacob Cohen, Daniel A. Bens

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-corporate-
financial-reporting-and-analysis-a-global-perspective-4th-
edition-by-s-david-young-jacob-cohen-daniel-a-bens/

Traditions and Encounters A Global Perspective on the

Past 6th Edition Bentley Test Bank

https://testbankbell.com/product/traditions-and-encounters-a-
global-perspective-on-the-past-6th-edition-bentley-test-bank/

Test Bank for International Management Managing Across

Borders and Cultures Text and Cases 9th Edition by
Deresky

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-international-
management-managing-across-borders-and-cultures-text-and-
cases-9th-edition-by-deresky/

International Management Managing Across Borders and

Cultures Text and Cases 9th Edition Deresky Solutions
Manual

https://testbankbell.com/product/international-management-
managing-across-borders-and-cultures-text-and-cases-9th-edition-
deresky-solutions-manual/

International Management: Managing Across Borders and

Cultures, Text and Cases Deresky 8th Edition Solutions
Manual

https://testbankbell.com/product/international-management-
managing-across-borders-and-cultures-text-and-cases-deresky-8th-
edition-solutions-manual/
Test Bank for Women Across Cultures A
Global Perspective 4th Burn

Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-

women-across-cultures-a-global-perspective-4th-burn/

Women Across Cultures: A Global Perspective, 4e (Burn)

Chapter 1 Introduction to Global Women's Studies

1) A society that is structured in such a way that women are economically dependent on men
may be described as being ________.
A) ethnocentric
B) patriarchal
C) matriarchal
D) relativistic

Answer: B
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

2) Women all over the world have a lot in common. However, which of the following statements
is false?
A) Almost everywhere, women are lower in status and power than men.
B) Most women live in cultures where heterosexuality is both expected and considered a social
norm.
C) Most women are at some risk for gender violence such as rape, sexual assault, or domestic
violence.
D) Most women live in cultures where they do not have to worry about unplanned pregnancies
because of the high desirability of producing multiple offspring.

Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

3) An individual who rejects the customs of other cultures, believing that his or her own culture's
way of doing things is the right way, is described as being ________.
A) egocentric
B) multicentric
C) unicentric
D) ethnocentric

1
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

2
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
4) The United Nations' Convention on the Elimination of Discrimination Against Women
(CEDAW) is an important human rights document. Which of the following statements about this
document is false?
A) It requires ratifying nations to eliminate discrimination against women in employment,
education, and politics.
B) It requires ratifying nations to provide proof of progress.
C) The United States has ratified this document.
D) This international bill of rights for women originated during the 1970s.

Answer: C
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

5) Women's experiences vary widely because of ________, which may be described as the
interplay of different social categories (e.g., age and race). Their experiences are also influenced
by the political, historical, and economic ________ in which they are situated.
A) intersectionality; contexts
B) cross-sectionality; dualities
C) intersectionality; dualities
D) cross-sectionality; contexts

Answer: A
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

6) Which of the following reasons does NOT support the fact that the global study of women is
rich and rewarding?
A) It illuminates stories of activism, resistance, and social progress.
B) It requires learning about different customs, religions, and forms of government.
C) It inspires an appreciation for the strength and accomplishments of women.
D) It offers an insight into the differential structure of the female brain.

Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

3
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
7) A multicultural approach to women's studies is about:
A) judgment.
B) cultural superiority.
C) imposing one's ways on other cultures or societies, which is sometimes called "cultural
imperialism."
D) bringing change in one's own societies as women activists' efforts in other cultures are
supported.

Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

8) The sociocultural approach to gender inequality suggests that:

A) there are no biological differences between males and females.
B) there are biological differences between males and females, but they are not important.
C) there are biological differences between males and females, and they are important.
D) None of the answers is correct.

Answer: C
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

9) The idea that right and wrong are culturally determined is called ________.
A) ethnocentrism
B) cultural diversity
C) cultural relativism
D) multiculturalism

Answer: C
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

10) An individual who views the oppression of women as a social, historical, and alterable
phenomenon is utilizing a(n) ________ explanation.
A) materialist
B) historical
C) social
D) institutional

Answer: A
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

4
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
11) Cultural relativists and human rights activists often disagree on women's rights. The most
radical cultural relativists argue that:
A) the treatment of women is independent of a culture's religious practices.
B) Western condemnations of gender discrimination in other regions are sensitive.
C) the human rights endeavor is not applicable to Western cultures.
D) there are no legitimate cross-cultural human rights standards.

Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

12) According to social roles theory, people develop gender stereotypes when:
A) they see men and women in different (gendered) roles.
B) they see men and women perform the same role differently.
C) they see men who are unable to successfully perform roles traditionally filled by women.
D) they see women who are unable to successfully perform roles traditionally filled by men.

Answer: A
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

13) The best way to respect cultural diversity and advocate for women's rights is to do all of the
following, EXCEPT:
A) focus on those practices of concern to women in their own countries.
B) actively support women's efforts to address those concerns.
C) avoid telling women in other countries what to be concerned with and what to do about it.
D) help women understand how they could be better off by living like women from more
advanced countries.

Answer: D
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

14) Social constructivist and sociocultural explanations for gender inequality stress that:
A) there are important differences between sex and gender, gendered power relations are socially
constructed, and gender is fixed.
B) women came to be viewed as commodities during the Neolithic period because of family and
social institutions that arose from material forces (such as the private ownership of property).
C) there are important differences between sex and gender, gendered power relations are socially
constructed, and gender is dynamic.
D) women came to be viewed as commodities during the Neolithic period because of an
increased need for child labor.

Answer: C
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

5
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
15) The sole purpose of global women's studies is to gain a scholarly understanding of cross-
cultural gender inequality and to consider it as an end in itself.

Answer: FALSE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

16) Women's empowerment refers to their ability to advocate for their rights and have decision-
making power in their public and private lives.

Answer: TRUE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

17) Gender norms refer to the process by which societal beliefs and expectations about gender
are instilled in us.

Answer: FALSE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

18) Multiculturalism, or interculturalism, emphasizes helping people to understand, accept, and

value the cultural differences between groups.

Answer: TRUE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

19) Even today, gender inequality is extensive with enormous implications for women and girls
everywhere.

Answer: TRUE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

20) The path to gender equality is ultimately the same regardless of one's culture.

Answer: FALSE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

6
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
21) Women's rights as human rights perspective suggests that people are entitled to certain basic
rights that should be protected by the government regardless of culture and gender.

Answer: TRUE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

22) Historically, men's work in the private sphere led to them having greater property rights and
economic and political power.

Answer: FALSE
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: automatic

23) Describe what social roles theory suggests about the relationship between gender roles and
gender stereotypes. How, if at all, do you feel that gender stereotypes have impacted you
personally?

Answer: Students should comment on the reciprocal relationship between gender roles and
gender stereotypes. They should then discuss their own personal experiences dealing with such
stereotypes (answers will vary).
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: manual

24) Identify and describe the four key themes that characterize the field of global women's
studies. Which of these themes are you most interested in? Why?

Answer: Students should list and briefly describe the four key themes outlined in the chapter.
They should also present their thoughts about one or more of these themes (answers will vary).
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: manual

25) Explain the differences between gender roles, gender stereotypes, and gender norms. Relate
each of these terms to your own life using specific examples.

Answer: Using the definitions presented in the textbook, students should note the differences in
meaning between gender roles, gender stereotypes, and gender norms. They should then discuss
each of these terms in relation to their own lives/experiences (answers will vary).
Accessibility: Keyboard Navigation
Gradable: manual

7
Copyright 2019 © McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior
written consent of McGraw-Hill Education.
Another random document with
no related content on Scribd:
kahtia.» Karhu pistikin halkeamaan kyntensä niinkuin vaari oli
käskenyt, jolloin tämä tempaisikin kirveensä pois ja nipisti kynnet niin
tiukalle, etteivät tahtoneet lähteä pois ollenkaan. Liian myöhään
muisti nyt karhu sen medenhakumatkan, jolloin kettu oli houkutellut
hänen kämmenensä samaan kiipeliin. Kauan aikaa hän sai hyppiä ja
teutaroida, ennen kuin käpälä heltisi. Voivotellen hän meni uudelleen
pellolle, jossa Horpon isäntä häneltä kysyi: »Mitenkäs kävi? Veditkös
sormikoukkua isä-vanhan kanssa?» »Kyllä vedin», vastasi karhu
kynsiänsä puhallellen, »kyllä vedin, niin että oikeasta kämmenestä
kynteni kadotin.» Ja hän lisäsi pahanenteisesti: »Kuinka nyt pysynen
hevosen lautasessa vasenkätisenä!» »Ethän vain minun hevostani
syöne?» kysyi Horpon isäntä säikähtäen. »Sinunpa sinun». »Odota,
veikkonen, iltaan saakka, että saan tämän kesannon kynnetyksi, niin
kerkeävät vähän kyntesikin lakata vihavoimasta». »Jos mä häntä
odottanen», mukasi karhu ja meni pöheikköön käpäläänsä
nuolemaan.

Tuli siihen hätään sitten jänisjussi ja kysyi karhulta, mikä hänelle

oli tullut. Karhu selitti asian. Jänis rupesi häntä lohduttamaan ja
sanoi: »Älähän ole milläsikään! Kyllä minä kostan kynnenvihasi
tuolle miehelle.» Mutta karhu vain hymähti ja sanoi: »Milläpä sinä
kostat?» »Minäkö? Minä kun menen tuon ranteläjän suojaan ja sieltä
säikäytän hevosta, niin se särkee auransa ja runtelee miehen.» Ja
niin jänis meni, mutta mies älysi: »Nyt siellä on jänis ranteläjän
takana», otti rangan kappaleen, hiipi sinne ja löi Jussilta etujalat
poikki ja takajalat kenkkulaan. Jänis vähissä hengin pääsi pakoon.

Tuli sitten paarma jäniksen luo ja alkoi toisen tuskaa nähdessään

tiedustella, mikä naapurilla oli hätänä. Jussi tuskin saa selitetyksi
asian, niin on vaiva kova, mutta paarma lohduttaa: »Älähän ole
milläsikään, kyllä minä sen kostan tuolle miehelle. Minä kun menen
hevosen sieraimiin ja puraisen, niin se rapeaa hyppimään ja särkee
sekä auran että miehen». Ja niin paarma lentääkin samalla hevosen
pärstöön ja siellä puree sekä siivillään rapikoitsee. Hevonen rupeaa
hyppimään ja teutaroimaan, mutta Horpon isäntä perkkasikin
paarman pois sieltä sieraimesta, pisti ruman piikin sille peräpuoliin ja
päästi sen uudelleen lentämään. Nolona nyt paarma lensi itkien
mennessään: »No nyt minulle vasta hyvä tuli, kun pistettiin piikki
peräpuoliin!» Tuumitaan siinä sitten kolmeen mieheen, mitä tässä on
tehtävä, kunnes tulee ilta ja karhu sanoo: »Nyt minä menen ja syön
sen hevosen!»

Tällä välin oli Horpon emäntä tullut kesannolle keittämään

ukolleen illalliskeittoa ja hevonen oli riisuttu ja päästetty aholle
syömään. Siellä nyt vankka ruuna asteli ja ruohoa syödä rouskutteli,
heitellen harjaansa ja huiskautellen häntäänsä. Karhu kun tulee
lähelle, niin ruuna alkaa samassa potkia ja takapuolta heittää, niin
ettei siihen ole ollenkaan menemistä. Karhu menee puun suojaan ja
alkaa sieltä hosua terveellä, vasemmalla käpälällään, rapaten sen
kiinni ruunan lautaseen. Mutta tästäkös ruuna vauhtia sai ja lähti
menemään semmoisella voimalla, että karhun vasemmastakin
käpälästä kynnet tuhoutuivat ja jäivät lautaseen kiinni. Siihen täytyi
kontion jäädä takajalkojensa varaan aivan surkeaan tilaan.

Kun Horpon isäntä taas saapui aamulla kynnökselleen, olivat siellä

ruunan lautasessa karhun kynnet, mutta karhu itse kävellä roikotteli
kahdella jalalla, kun ei hennonnut laskea kipeitä etujalkojaan
maahan. Isäntä kysyy: »Miksi kävelet kahdella jalalla?» Karhu
vastasi: »Tuo sinun ylpeä ruunasi vei minulta toisen käpälän ja tuo
vahva isäsi toisen». Arvelee siihen silloin isäntä: »Kun sinä olet nyt
noin vaivainen eikä ole muuta kuin kaksi käpälää, niin mitä sinä nyt
tuumaat?» Pahoillaan siihen karhu vain vastaa: »Mitäpä minä osaan
tuumata! Täytynee kuolla nälkään, kun näyttää Jumala todellakin
minulta ruoan kieltäneen.» Rupeaa jo Horpon isäntä vähän
pilkkaamaan metsän ukkoa ja sanoo: »Olisi tuolla jo ennen tapettu,
mädäntynyt, vanha hevosen raato, mitähän jos menisit syömään
sitä!» Synkkänä vastaa karhu: »Ei tässä sentään vielä raatoja ruveta
syömään, ennen vaikka tähän tyydyn.»
XIX.

HYVÄ SIINÄ ON EESSÄ, JOS ON REESSÄKIN.

Ei se jaksa pieni lintu,

Ei mennä meren ylitse,
Välehen vähä väsyvi,
Pian heikko hengästyvi.

Ei saa karhu selvää Horpon vankasta ruunasta eikä muustakaan

menosta ja yhä enemmän äityy heitä vihaamaan. Kuulee hän eräänä
päivänä metsästä kovaa ryskettä, hakkuuta ja kaatuvien puiden
rysähtelyä, ja menee katsomaan, mikä siellä on hätänä. Siellä
Horpon miehet ovat kaskea kaatamassa. Karhu suutahtaa, istahtaa
siihen ja ilmoittaa: »Tähän ette saa kaskea hakata, sillä tämä on
minun pesäpaikkani.» Silloin Horpon isäntä sanoi: »Saat puolet
sadosta, mikä tulee, kun vain ryhdyt tässä töihin toveriksi auttamaan.
Mutta sano ensin, kummatko haluat sadosta, tyvetkö vai latvat?»
Karhu siitä suostuukin työtoveriksi, ilmoittaa haluavansa tyvet ja
rupeaa töihin. Ylen väkevä kun on, niin juurineen repii pois koivuja ja
petäjiä, miehen hakatessa. Yhdessä sitten kylvetään rukiiksi huhta ja
ruvetaan odottamaan, mitä tuosta tulisi. Heti kun oras rupesi
vihottamaan, tuli karhu jo tahtomaan osaansa, mutta Horpon isäntä
nauroi hänelle ja sanoi: »Enhän minäkään vielä ole saanut; tulevana
kesänä vasta!» Täytyi karhun suostua odottamaan.

Tuli siitä sitten syksy ja syksyn mukana karhulle silmäluomiin

raskas nukuttajainen. Hän harhaili Horpon mailla, hakien itselleen
mukavaa nukkumapaikkaa, mutta ei löytänytkään mieleistään, vaan
kulki edelleen, kunnes tuli pappilan maille. Sinne ulkoniitylle
heinälatoon painautui hän nukkumaan, kääriytyi heiniin ja kuunteli
vielä hetken syksyn tuulen vinkunaa. Kuulipa hän silloin kurjen suolta
karpalomättään äärestä haastelevan metsolle ja houkutelevan tätä
pitkälle matkalle. »Nyt on jo aika», sanoo kurki, »lähteä muille maille
lentämään. Lähde sinäkin kerran täältä talven käsistä pois kauas
etelän hyville laitumille.» Metso siihen kuitenkin jurottaen kuuluu
vastaavan: »Olenpa minä siellä tahi täällä, samat minulla on havut
ruokanani kuitenkin.» Kun toinen ei vieläkään tunnu heittävän, vaan
yhäti vaatii mukaansa, sanoo metso lujemmin: »Ennemmin omassa
maassa havun syön, lumen makoan, ennen kuin menen merelle,
tielle tietymättömälle, matkalle mitattomalle». Niin vakuutti metso
ennemmin vaikka äimiä kotimaassaan nieleksivänsä kuin lähtevänsä
muille maille lentämään, ja rupesi vihaisesti männyn kerkkiä
repimään. Mutta kurki sanoi, että hänen pitää lähteä, koska hänen
täytyy johdattaa pikku kansaa lämpimään maahan, etteivät kuole
tänne viluun, ja niin sanotaan kurjen kiidättävän selässään merten yli
pääskyjä ja muita pikku lintuja. Mutta kuultuaan tämän keskustelun
ja metson sanat tunsi karhu kodikasta onnen tunnetta, käännähti
kyljelleen ja tunsi olevansa kotimaahansa tyytyväinen kuten metso,
jykevä lintu, jolla on karhun tanakka, mieli.

Satoi lumen paksun, piti ankarat pakkaset, routi maan, ja yhä

syvemmin nukkui kontio pappilan heinäladossa. Tulipa sitten hyvän
rekikelin aika, ja renki läksi hakemaan heiniä kaukoniityltä, saapuen
häkkineen sen ladon eteen, jossa karhu veteli talviuntaan. Avaa
ladon, ajaa hevosen eteen ja alkaa luoda häkkiin hangolla heiniä. Ja
kun hän hetken kuluttua pisti hangolla vähän syvempään, niin jopa
satutti kontiota lapaan ja herätti hänet. Siinä samassa selvisi sieltä
karhu käpälilleen ja syöksähti ovesta ulos, mutta kun häkki oli
kallellaan oven edessä, joutuikin äijäpaha siihen. Hevonen älysi heti,
että nyt on itse mörkö häkissä, ja puhaltautui laukkaamaan, minkä
kavioista lähti. Reki horjahteli ja nutjahteli, kirkas talven valkeus
sokaisi karhun silmiä, niin ettei se älynnyt muuta kuin tarttua
molemmin etukämmenin häkin laidoista kiinni ja seisoa siinä kyytiä ja
vauhtia ihmetellen kahdella jalalla. Ajetaan sillä tavalla vinhaa
menoa kylää kohti ja saavutaan kylän tielle, jossa osuu pastori
vastaan.

Jo kaukaa tuntee pastori rovastin hevosen ja näkee heinähäkissä

mustan ja vakavan miehen seistä tojottavan. »Olisikohan», arvelee
pastori, »itse rovasti lähtenyt huvikseen heinälle tänä kirkkaana
aamuna! No on totisesti!» Ja kun karhu siinä samassa ajaa
hurauttaa pastorin sivu päätänsä kääntämättä, niin että lumi savuna
pöllyää, eikä ollenkaan huomaa nöyrästi tervehtivää pastoria,
arvelee tämä pahoillaan: »Minnekähän oli rovastilla semmoinen kiire!
Kun ei edes vastannut, vaikka hyvän päivän tein, ei muuta kuin
murahteli ja hevosta kiirehti.»

Vähän matkan päässä tulee taas kanttori vastaan. Kaukaa hänkin

on tuntenut rovastin hevosen ja nähnyt itse ukon tumman ja rotevan
varren seistä tojottavan heinähäkissä. »No totta tosiaankin on itse
rovasti käynyt heinällä», ihmettelee lukkari, tempaa lakin päästänsä
ja tervehtii nöyrästi, mutta eihän karhu vastannut, äänteli vain
hätäyksissään ja piti häkin laidoista kiinni hevosen laukatessa
hirmuista vauhtia. Tulee siinä vastaan jo itse nimismieskin, joutuu
uskomaan samat kuin pastori ja lukkari sekä lopuksi myös samat
ihmettelemään. Täydellä vauhdilla porhaltaa hevonen viimein ison
pappilan kartanolle.

Itsepä rovasti nyt kamarissaan helapiippu hampaissa kävelee ja

ikkunastaan aina pihalle vilkaisee. Samassa hän näkeekin, kuinka
hevonen vimmatulla vauhdilla porhaltaa kartanolle, reessä musta,
paksu ja vakava mies. Ei ehdi rovasti sen enempää tarkastella, ei
nähdä, että heinähäkkihän sillä on hevosella perässä, vaan lakkinsa
tempaa vain ja syöksee pihalle. »Maaherra varmaankin tuli»,
ajattelee hän mielessään ja kiiruhtaa lähemmäksi tuota mustaa
miestä, joka reessä yhä seisoo, hevosen teiskatessa ja potkiessa.
Mutta ennen kuin rovasti kerkeää ulos pihalle, on karhu selvinnyt
ällistyksestään ja loikannut tiehensä metsän peittoon. Niin tuli karhu
pettäneeksi sillä kertaa kaikki Ilmolan korkeimmat herrat ja siitä hän
oli mahdottoman ylpeä. Olihan häntä luultu sekä rovastiksi että
maaherraksi!

Sen verta nyt siitä karhun rovastina-olosta. Hän ei enää

viitsinytkään mennä talvimakuulle, vaan läksi katselemaan, mitä
uusia Ilmolan mailla näin talvella näkyisi. Vatsaa rupesi
vääntelemään kiukkuinen nälkä. Mutta ei hän ollut monta askelta
metsätietä astunut, kun siinä samassa pyörähtikin hänelle kettu
eteen. Julmistuneena karhu paikalla tarrasi kettu repaletta niskasta
kiinni, mutta tämä rukoili henkensä edestä ja näytti, kuinka paljon
hänellä oli tiellä tuoreita kaloja. Karhu unohdutti siinä nälän vuoksi
kostonsa ja kysyi ketulta, miten hän oli niin paljon kaloja saanut.
Mutta ennen kuin ketun kalansaaliista kerrotaan, täytyy tehdä
selkoa, mitä muuta hän oli jälleen Metsolan maille saavuttuaan
toimittanut.
XX.

SATEHELLA SIKA VIISAS, LAISKA EHTOOLLA VIREÄ.

Ketulla on keveät kengät,

Ne ei pauka pakkasella,
Ei kolka kovalla säällä.

Ketulle oli tullut ikävä vierailla mailla ja hän oli lähtenyt

litvittelemään kohti kotoista Metsolaa arvellen kyllä saavansa
jotenkin karhun ja hukan lepytetyksi. Tultuaan sitten kotiin olikin hän
saanut kuulla lörpöltä kuusangolta, että karhu ja hukka olivat
menneet Ilmolan taloja tutkimaan ja niille pahaa tekemään ja että
hänelle oli osoitettu Piippolassa, Immilässä tahi Katilassa käynti
sopivaksi tehtäväksi. »Saattaneehan noissa käydä», arveli siihen
Mikko Repolainen, joka vainusi heti tässä kaikessa jotakin erikoisesti
hänelle sopivaa, ja läksi mennä kälpäilemään Ilmolan taloja kohti,
niitä tutkiaksensa, kuten sanottu oli. Tuli hän sitten Piippolaan, jonka
emäntä oli aivan tavaton voin ja piimän valmistaja.

Sattui siinä aidan takana mullikolla tonkimaan Piippolan iso sika ja

se oli revosta niin ihmeellinen elukka, että hänen oikein piti jäädä sitä
katsomaan. Hän rupeaa siinä juttelemaan sian kanssa, sanoen:
»Minä olen mielevin mies, viisain kaikista metsän elävistä, sinä
tuhma röllötät vesirapakossa! Mitä sinä siinä teet?» Sika kääntää
kylkeä ja röhkäisee: »Kohtapa nuo vesirapakotkin kuivavat, tulee
pouta.» »Mistä sinä sen tiedät?» halveksii häntä kettu. »Siitä»,
vastaa sika, »että vaarnikkatäi kylkeäni puree.» Yhä enemmän kettu
halveksii ja haukkuu: »No voi sinua tyhmää elukkaa, kun
vaarnikoissa ja rapakoissa ryvet!» Näin kettu rupeaa moittimaan
sikaa ja lisää, että mitä tuollaisesta, joka ei näe koskaan päivän
nousuakaan, kun on aina kärsä maassa. Mutta sika suuttuu siitä
puolestaan ja jo kerskaa: »Olen minä yhtä viisas kuin sinäkin, joka et
edes tiedä, mistä päinkään aurinko nousee! Koetetaanpa, niin
ennemmin minä näen päivän nousun kuin sinä!» Torataan siinä ja
haukuskellaan toisiaan, kunnes lyödään veikka ja päätetään: »Kumpi
ennemmin näkee päivän nousun, se saapi oluttynnyrin».

No, mennään siitä metsän rantaan. Kettu asettui makaamaan pää

sinne päin, mistä aurinko nousee, mutta sika, vaikka olikin
tyhmempi, käännähti perin päivään ja tuijotti edessä olevaan
korkeaan särkkään. Maataan siinä ja odotetaan.

Päivä kun sitten sirahti nousemaan, niin se heti antoi särkällä

kasvavan puun latvaan kauniin ruskon. Sika ilolla huutamaan:
»Katso, jo nousikin päivä! Minäpä näen sen!» Repo ihastui ja sanoi
vahingoniloisena: »Vähäinenpä sinun viisautesi olikin! Ethän sinä
tiennytkään, mistä päin päivä nousee! Tyhjää vain horajat,
vaarnikkaviisauksia!» — »Vai en!» äyväsi sika, »tule vain tänne ja
katso särkkään, niin näet, miten puussa ruskottaa». Repo juoksi
sinne sian luo, katsoi ja tunnusti: »Ka, jo on noussut päivä! Sait kuin
saitkin sen oluttynnyrin! Poispa lähdenkin viisaampieni luota, sillä
eihän sinusta ollut narrattavaksikaan! Eipä uskoisi moista
tuommoisesta rumasta lersakärsästä!»
 »Eipä tiedä, minkälainen siitä olisi tullut, jos olisi saatu valmiiksi!»
röhähti siihen nyt sika. »Kuinka niin?» kysyi kettu ihmetellen. »No»,
sanoi sika, »parhaillaan kun Jumala oli minua luomassa, tulikin
hänellä niin kiire tulipaloon naapuriin, että päästä jäi kärsäni
keskeneräiseksi. Eikä se sitä sitten jälkeenpäin pyynnöstäni
huolimatta ruvennut parsimaan, vaan sanoi hän ainoastaan: 'Sillään
on sikosen kärsä, kun se kerran kesken jäi!' Mutta annappas, että
teki valmiiksi! Silloin et minua tässä lersalla kärsälläni haukkuisi!
Onhan se tosin tylsynyt hiukan senkin vuoksi, kun minun kerta häätyi
olla suutarina — otin harjaksia omasta niskastani ja käytin kärsääni
vasarana. Hyvin se työ kävikin, paitsi että vasaran kärki levisi entistä
enemmän terskalle.»

Ei muistanut kettu repale, että aikoinaan, kun oli kysymys siitä,

kumpi saisi jäädä kylän eläimeksi, hänkö vai sika, tämä oli hänet
pettänyt samalla keinolla ja niin saanut jäädä kylään. Mutta jos voitto
silloin oli sialle hyödyksi, oli tämä suureksi vahingoksi, sillä saatuaan
tuon oluttynnyrin pilautui sika riepu niin pahaksi juopoksi, että vielä
tänäkin päivänä sikahumalassa rapakossa rypee ja alituiseen
pohmelossa röhkää, ylen elää siivottomasti. »No on se tuo Piippolan
sika!» ihmetteli repo sanoen lopuksi:

»Tynimys sinun emosi,

Kynimys sinun isosi,
Kynin, kynsin kynnä maata,
Kärsin käännä turpehia!»

Niin tuli hän siitä Immilään, jossa on ylettömän suuri ja ylpeä

kukko, kupurinta ja kannusjalka, sama, joka kerran kevättulvan
aikana joutui jäärän kanssa jääpalaselle. Eipä kukko siitä suurin
säikähtänyt, vaan ylpeästi lauloi: »Tukholmiin mennään!», kun sitä
vastoin jäärä surkeasti tärisevällä äänellä valitti: »Herra, armahda
tätä päivää!» Kovin oli rikkaan Immilän helttaniekka ylpeä ja huusi
varhaisimmasta aamusta Piippolan ja Kääpälän kukoille kehuvasti:
»Elo hyvä lienee!» Vaatimattomammin vastasi siihen jo Piippolan
kukko, kiekauttaen vain: »Ainapa tuota aikaan tullaan!», mutta
köyhemmän Kääpälän kukko ei uskaltanut muuta kuin käheästi
rääkäistä: »Hätä neuvoksi lienee!» Juuri siihen nyt ehti kettu
kuulemaan, kun kana orreltaan kanahuoneesta puheli emännälle:
»Syötä, saata Sihveriin, Sihverinä siivestä pihalle!» Kevät oli näet
tullut ja kukko halusi ulos tunkiolle teutaroimaan.

Siinä nyt Immilän takapihalla kettu kälpäili varovaisesti odotellen,

mitä uutta sattuisi eteen osumaan, kunnes poistui vihdoinkin takaisin
metsän suojaan. Siellä hän tapasi uteliaan ja riidanhaluisen
metsäkanan, jonka kanssa lyöttäytyi puheisiin, kertoen käyneensä
Immilässä niiden suurta kukkoa katsomassa. »No kana sillä on
akkanakin!» haukkui kohta metsäkana ja kertoi, että kylässä olo
oikeastaan kuuluisikin hänelle. Olivat molemmat aikoinaan asuneet
metsässä ja oli tullut sitten riita siitä, kumpi saa mennä kylään.
Pantiin veto, että kumpi sinne ennen ennättää, se sinne myös
jääköön, ja niin lähdettiin kilpaa juoksemaan. Metsäkana kehui nyt
olleensa paljoa parempi juoksemaan ja jo jättäneensä kyläkanan
jälkeensä, kun tämä sen huomattuaan olikin huomannut ruveta
morkkaamaan häntä hänen höyhenisten säärtensä vuoksi.
»Katsopas sääriäsi!» se oli huutanut, »kuinka sinä noin kehtaat
kylään tulla — nypi toki karvat koivistasi pois!» »Ja minä onneton»,
sydäntyi metsäkana kiroamaan, »olin niin tyhmä, että häpesi n
karvaisia sääriäni ja jäin niitä siihen nyppimään, jolloin kyläkana
pääsi sivuitseni perille». — »Vai niin ovelaa on se Immilän kukon
väki», ihmetteli kettu, ja metsäkana vielä vahvisti: »Niin on. Ilman
sen kanan viekkautta ehkä olisin sen suuren ja komean, sen maan
mainion Immilän kukon ainoana akkana, kulkemassa pitkin sileätä
pihaa, ettei tarvitsisi alati resuta metsien vietävätä käytävätä,
käytävätä, kivikkoa, kannokkoa, kaperr, kaperr, ellet usko, niin kysy
koppelolta!» — »No hyväinen aika!» ihmetteli jälleen kettu, »eihän
moista ole kuultukaan».— »Sanos muuta!» sydäntyi taas metsäkana
ja nauraa räkätti vahingoniloisesti. »Mutta viime kesänä sen oli
käydä huonosti, kun sorsa sitä uimaan opetti!» sanoi hän. »Oli kana
elättänyt talvella sorsaa, kun tämä oli ollut kuolla nälkään, sillä
ehdolla, että lättänokka sitten kesällä opettaisi häntä uimaan. Tuli
kesä ja sorsa sanoi kanalle: 'Astu veteen! Pyydämme yhdessä
kalan.' Kana alkoi uida sorsan jälessä ja upota. 'Oi sorsa, uppoan!'
— 'Kun uppoat, niin uppoa!' oli sorsa vastannut, ja vähissä hengin oli
kana siitä päässyt maalle pelastautumaan. Mutta kysy koppelolta,
jos et usko, kupeek!» rääkäisi metsäkana lopuksi ja lensi tiehensä.

Läksi siinä kettu joutessaan koppeloa hakemaan kysyäkseen

häneltäkin, mitä hän tietäisi Immilän suuresta kukosta, ja löysikin
metson akan sieltä korkeasta kuusesta yöpuultansa. Kuultuaan
ketun asian sanoi koppelo: »Ylpeä se on, hylky, ei muuta kuin kiekuu
niin, että kangas raikuu. Olin kerta tuossa männyssä pellon vieressä,
ja tuli siihen kukko akkoineen pehertämään kesannolle. Seisoi siinä
vain keskellä laumaa yhdellä jalalla, silmät kiinni ja suu auki. Kysyin
häneltä siinä, että mitäs nyt kukko arvelee, kun on silmät kiinni ja suu
auki? Ynseästi vain vastasi, että olipa siinäkin kysymys! Kahtahan
muka aina ajatella pitää, tuleeko maailmanloppu vai vedenpaisumus
— se kukko ja varsinkin sen akka aina maailmanloppua pelkää. 'Vai
niin', arvelin minä siihen, 'niin että tiedätkös vielä muutakin?' Yhä
ylpeämmin siihen Immilän helttaniekka ynseili: 'Kyllähän tämä kukko
tietää — tiedänpä vaikka tulipalonkin!' — 'Mistäpä tiedät, jos nukut?'
'Tiedänhän minä', selitti kukko, 'kun naapurissa tulee tulipalo, niin
silloin varpaani varistuvat puulla ollessa.' En osannut sitten enää
muuta kysyä kuin: 'Kai sinut jonnekin lukkariksi viedään, kun sinulla
on niin hyvä ääni?', mutta kukko siihen vain arveli, että tuskinpa
häntä muut lukkariksi tarvitsevat kuin se, joka hänelle leivänkin
antaa; hän asuskelee mieluimmin omassa talossaan.»

Tällaisia kertoi koppelo ja ihmeissään kysyi kettu: »Mistähän se

niin ylpeäksi lie tullut?» Koppelo haukotteli pitkään ja vastasi: »En
tiedä oikein. Kertoi tuo Kääpälän ahon vanha metso, jonka pää on jo
aivan harmaa, että muuan Immilän kukon esi-isistä on ollut
kuninkaissa kukkumassa, herroissa hyräjämässä, ja että siitä on
koko suku aivan ilmeiseksi iäkseen ylpistynyt. Mutta en minä sitä
juttua enää muista, joten saat käydä itseltään äijältä kyselemässä,
jos vain suostuisi kertomaan. Se on jo äreä ja huonokuuloinen, niin
että puhuttele sievästi.»

Kovin oli kettu utelias kuulemaan, miksi Immilän iso kukko oli niin
mahdottoman ylpeä, ja läksi juosta litvittelemään Kääpälän aholle,
joka ei ollutkaan kaukana. Siellä hän kohta tapasikin vanhan
metsovaarin, joka riuhtoen söi havuja männyn latvassa. Kettu teki
hyvät huomenet, laati mieleiset tarinat, mutta äijä ei ollut
kuulevinaankaan, murahtelihan vain: »Sekö täytinen tässä kettu
repaleelle maha tyhjänä vanhoja juoruja juttelemaan!» Kettu
kuitenkin siinä rupesi pää käpälällä sievästi kaukaisia kuulumisia
kertoilemaan, jolloin metso vähitellen leppyi ja lupasi täyttää hänen
pyyntönsä.
XXI.

SIIN’ ON POIKA, JOKA EI PÄIVETY.

Kukko lauloi kullallensa,

Kanan lapsi kaunollensa.
Varis lauloi vaahtokuulla,
Kevätkuulla keikitteli.

Siitä on jo mahdottoman kauan aikaa, alotti kertomuksensa vanha

metso, niin kauan, ettei minunkaan ukkovaarini, jolta olen sen
poikasena kuullut, tiennyt enää, milloin se on tapahtunut. Mutta näin
oli asia. Olivat kukko ja kana olleet talona, kuten ainakin, ja se kukko
oli jo silloin ollut hyvin ylpeä ja ylhäisiin seuroihin pyrkiväinen Kanan
tehdessä työtä ja hakiessa ruokaa sekä hoitaessa poikasia kukko
vain seistä kenotti kaula pitkällä, laulaa kiekaili ja ihasteli itseään.
Lopuksi meni kukolle ylpeys niin peräti päähän, että hän päätti lähteä
kuninkaan kartanoon vieraisiin — onko moista koskaan kuultukaan!
Ja rutosti kukko päätöksensä toteuttikin: ei muuta kuin siinä
samassa läksi mennä viilettämään kohti kuninkaan kultaista
kartanoa.
 Nyt on huomattava, että olihan kukolla sentään kuninkaalle
asiallista asiaakin, kun kaikki tarkkaan kerrotaan. Hän oli nimittäin
kuullut, että kuningas eli väkivaltaisuudessaan anastanut köyhän
miehen myllyn, eikä antanut sitä pois, vaikka toinen olisi kuinka
tahtonut. Olipa köyhä mies sitten kerta kujalla seisoskellessaan ja
kukkoa katsellessaan tuuminut: »Kunpa sinulla, kukko parka, olisi
saman verran voimaa ja älyä kuin on komeutta, niin vielä hankkisit
minun myllynikin takaisin!» — »Oikein teit», oli kukko silloin
vastannut, »kun käännyit miehen puoleen. Kyllä myllysi takaisin
saadaan, luota vain siihen!» Tästä kaikesta sitten kukon lähtöpäätös
lopullisesti kypsyi.

Mennä viipottaa nyt kukko toimessaan tietä pitkin kuninkaan

kartanoa kohti ylpeänä komeudestaan ja erittäinkin laulustaan, kun
tuleekin siinä kettu vastaan ja kysyy: »Kunne kuljet, kukkoväärti?»
Kukko kiekaista heläyttää vastaukseksi:

»Kuninkaihin kukkumahan,
Herroihin hyräjämähän.»

»No, voi hyväinen aika sentään!» ihmetteli siihen repo, »vai

kuninkaihin kukkumahan! Mitenkähän minäkin pääsisin sitä
kuulemaan?» Aivan mahdottomasti ylpistyneenä sanoi silloin kukko:
»No tule tänne, minä nielen!» Ja eikös vain niellytkin siinä sitä
kettua.

Jatkaa touhottaa siinä taas kukko matkaansa kohti kuninkaan

kartanoa, kun jo tulee hukka hänelle vastaan ja samaten tiedustaa,
minne nyt kukko väärti mennä pauhaa sellaisella tohinalla. Kukkokin
puolestaan taas laulaa hujauttaa ylpeänä:
 »Kuninkaihin kukkumahan,
Herroihin hyräjämähän!»

»No niin aina!» ihmettelee nyt vuorostaan hukka, ruveten hänkin

siinä tiedustelemaan, miten tuohon juhlaan muutkin pääsisivät,
jolloin kukko taas reilusti sanoi: »No tule tänne, minä nielen!» Ja
eikös tuo sen tulimmainen niellytkin siinä sitä sutta!

Lähtee taas mennä viipottamaan kukko, mahassa jo kettu ja

hukka, kun tuleekin itse karhu vastaan, ihmettelee kovasti, että
minne nyt itse kukkoväärti mennä vääntää sellaisella vauhdilla.
Pysähtyy kukko, levittää siipensä ja kiekaisee korkealla ja
mahtavalla äänellä:

»Kuninkaihin kukkumahan,
Herroihin hyräjämähän!»

»Yhyy!» nolostui siitä karhu ja tiedusteli, eikö sinne voisi toisetkin

mukaan päästä. Kukko silloin avasi suuren kitansa ja sanoi
kerskaten: »No tule tänne, minä nielen!» Ja eikös vain se riivattu
ylpeydessään vielä niellyt siinä karhuakin, vaikka oli jo ennestään
kuvussa kettu ja hukka, nieli vainkin ja läksi maha rötköllään
menemään kohti kuninkaan kartanoa.

Jo saapuikin perille. Ylen olivat siellä kaunihit kartanot vastassa,

kullalta ja hopealta vain kaikki kimalteli, kansa kalleissa vaatteissa
käveleskeli. Katsotaan nyt oudoksuen isomahaista kukkoa, joka
ylpeänä mennä touhottaa aivan keskelle kuninkaan pihaa, seisahtuu
siihen, leväyttää siipiään kerta parisen ja ihan kuin iltikseen laulaa
heläyttää:
 »Kukoll' on kultainen kypärä,
Kuninkaall' ei hiippaakaan!»

Ei ole kukko milläänkään ihmisistä, koreudesta ja mahtavuudesta,

siinä vain päivät pääksytysten ja yöt yhytysten kuninkaan kartanolla
ylpeästi astua keikailee, siipiänsä nostelee ja kuningasta härnäilee,
ettei ole tällä muka hiippaakaan, vaikka hänellä, kukolla, on ihan
kultainen kypärä. Ja siinä välissä se taas vaatii: »Anna pois, rikas
mies, köyhän miehen mylly!» ja härnää: »Kukoll' on kultaiset
kulkuttimet, kuninkaalla nahkaiset nalkuttimet!» Kun ei kukko
näyttänyt vaikutustansa millään heittävän, kävi mokoma esiintyminen
vihdoin kuninkaalla älälle ja hän sanoi heitukoilleen, että heittää tuon
riippamaha kukon tuosta pihalta kiehumasta vaikka tuonne
tallipässien joukkoon, niin puskevat siitä liian hengen pois,
mokomasta vaikuttajasta. Ja niin ottivat heitukat kukkoa
siipipankasta kiinni ja heittivät hänet tallipässien puskettavaksi ja
pistivät tallin oven kiinni. Mutta kukkopa oksentikin kuvustaan sen
revon ja repo kun nyt rupesi niistä tallipässeistä loppua tekemään,
niin siinä vasta jytäkkä kävi. Kaikki tappoi repo tallipässit ja söi
suuhunsa, mutta kukko vain elossa asteli kuin ei olisi mitään
tapahtunut. Aamulla kuningas noustuaan sanoo heitukoilleen:
»Käykäähän viskaamassa se kukon raato pihalle sieltä pässien
joukosta!» Ne miehet kun nyt aukaisivat oven, niin repo samalla kuin
ammuttuna töytäsi pihalle ja juoksi metsään pakoon, mutta kukko
asteli komeasti hämmästyneiden heitukoiden välitse taas keskelle
kuninkaan kartanoa, ja siinä ilkkuen kiekaisi:

»Kukoll' on kultainen kypärä,

Kuninkaall' ei hiippaakaan!»

Ja vaati. »Anna pois, rikas mies, köyhän miehen mylly!»

 Kuningas tuli siitä ihan ihmeisiinsä, jotta tämähän nyt vasta
erinomainen kukko on, kun kuukausimääriä tuossa hänen oman
ikkunansa alla häntä härnää ja haukkuu. Kutsui siitä taas renkinsä ja
sanoi, että heittää tuon kukon halvatun vaikka sinne syöttihärkien
joukkoon, niin eiköhän lakkaa siitä kultaisesta kypärästänsä
huutelemasta. Heitettiin nyt kukko sinne syöttihärkien joukkoon ja ovi
pistettiin kiinni, mutta kukkopa samalla oksentikin kuvustaan hukan,
ja kun tämä nyt oikein rupesi niiden syöttihärkien kanssa menoa
pitämään ja tappelemaan, niin tärähteli koko paikkakunta. Ei
auttanut, susi söi suuhunsa kaikki härät, ja kukko vain katseli päältä
sitä puuhaa. Aamulla herätessään ja haukotellessaan kuningas
sitten muisti kukon ja käski mennä ja heittää kukon raadon sieltä
härkien joukosta pois happanemasta. Mutta samalla kun miehet
aukaisevat oven, töytääkin taas hukka jalkain välitse oven raosta
ulos ja puikkii sen tiensä metsään pakoon, mutta kukko marssii
miesten keskitse kuin herra keskelle kuninkaan pihaa ja siinä taas
oikein olan takaa kiekaisee vanhan virtensä, jolla niin kauan oli jo
toista härnännyt ja kiusannut. Kuningas hyppäsi vuoteestaan, löi
kahta kämmentä ja ihmetteli, että tuo kukkohan nyt on ihan
julmettunut, kun on kaikki härätkin tappanut ja yhä vain tuossa
kirkuu. »Parasta on», määräsi hän, »viedä koko otus tuonne
syöttiläsoriiden sekaan, niin eivätköhän ne mahda tehdä siitä selvää,
vaikka olisi kuinka ylpeä ja mahtava.» Tartutaan siinä taas lujasti
kukkoa siipipankasta ja riepoitetaan hänet sinne talliin syöttiläs-
oriiden sekaan, ja pistetään ovi lukkoon. Mutta sielläpä kukko nyt
oksensi kuvustaan karhun ja tämä kun rupesikin niiden oriiden
kanssa ryskämään, niin lehdet puista rapisivat. Lopuksi karhu tappoi,
söi kaikki ne oriit, mutta kukko vain elossa siinä keskellä keekoili.
Herää kuningas aamulla ja kiirehtii sanomaan rengeilleen, että
menevät nyt ja heittävät se kukon raadon sieltä oriitten jaloista
pellolta. Samoin kuin ennenkin karhu töytää sieltä pakoon ja kukko
pihalta jälleen riemulla ja uhmaillen kiekumaan:

»Kukoll’ on kultainen kypärä,

Kuninkaall' ei hiippaakaan!
Kukoll' on kultaiset kulkuttimet,
Kuninkaalla nahkaiset nalkuttimet!»

Silloin kuningas otti ja suuttui oikein toden teolla, hyppäsi

tasajalkaa, löi kahta kämmentä ja sanoi heitukoilleen: »Sittenhän on
kumma, ellei tuosta kiekujasta henkeä pois saada! Tuokaapa se
tänne, niin minä sen nielaisen!» Tuotiin kukko kuninkaan kynsiin, ja
tämä julmettunut nielaiseekin kukon, hotkaisee!

Mutta pahoin erehtyi kuningas luullessaan tällä keinolla tekevänsä

lopun kukon vehkeistä! Mitä vielä! Tuskin ehti kuningas ensi kertaa
nielaisunsa jälkeen suutansa avata, kun jo kukko pisti sieltä päänsä
esiin ja kiekaisi entiseen tapaansa kehumisensa kukon kypärästä ja
kuninkaan hiipasta. Ylen siinä sekä hämmästytään että
kauhistutaan, kun on nyt kuninkaalla elävä kukko vatsassa ja vielä
häntä sieltä pitäen haukkumassa ja solvaamassa. Mietitään, mitä
olisi tehtävä, kunnes kuningas panee heitukkansa miekka kourassa
vahtimaan sanoen: »Kun se nyt pistää päänsä suustani, niin lyö sinä
sen kaula poikki!» Heitukka vartioi siinä lähellä tärkeästi, ja jopas
pistääkin kukko päänsä taas näkyviin. Heitukka samalla lipsauttaa
miekallaan, mutta kukkopa ehtii vetää päänsä samalla piiloon;
kuninkaan kielen kärjen kuitenkin ehti miekka katkaista! No se vasta
kauhistusta oli! Huomaa jo kuningaskin, ettei auta enää muu kuin
heittäytyä kukon kanssa sulalle sovinnolle. Hän alkaa maanitella
kukkoa sulavasti ja sievästi sanoen: »Tule pois, kukko rukka, sieltä!
Kyllä minä köyhän miehen myllyn pois annan ja vielä sinulle
kultakengät ja hopeapaulat.» No, tämä rupesi kukosta jo tuntumaan
paremmalta ja hän taipui tulemaan pois kuninkaan vatsasta.
Kuningas täyttäkin lupauksensa ja antoi kukolle kultakengät ja
hopeapaulat. Näin oli tämä nyt käynyt kuninkaissa kukkumassa,
herroissa hyräjämässä, sekä lähti ylpeänä ja teerevänä kotiansa
kohti.

Tulipa siinä sitten kotimatkalla häntä vastaan mies, joka talutti

oritta. Kysyy mies ihmeissään: »Mistäs tulet, kukkoväärti?» Kovin
siinä nyt ylpeys valtasi kukon ja hän sekä kerskasi että lisää
valehteli:

»Kuninkaista kukkumasta,
Herroista hyräjämästä,
Kukuin siellä kuusi vuotta,
Lauloin seitsemän keseä,
Kaikenpa kaheksan vuotta,
Ympäriinsä yhdeksänkin,
Puolen vuotta kymmenettä.»

»Vai että kuninkaista kukkumasta! No jo vain! Ja mitä sait

palkaksesi?» — »Kultakengät, hopeapaulat.» — »Kuule, etkö vaihda
noita kultakenkiäsi ja hopeapauloiasi tähän oriiseen?» Kukko
tarkasteli hevosta hetkisen, jo vaihtoi, hyppäsi selkään ja läksi
ajamaan.

Niin tuli sitten häntä vastaan lehmän taluttaja, joka kysyi samat
asiat ja sai samat valheet vastaukseksi. Kukko vaihtoikin oriinsa
lehmään, ja läksi sillä ajaa lerkuttelemaan. Tuli siitä vastaan lampaan
taluttaja ja kukko vaihtoi lehmän lampaaseen, tuli viimein paljas
mies, jolla oli kädessä kovasin. Se teki samat kysymykset ja sai
samat valheet vastaukseksi, ja niin kukko vaihtoi lampaansa