Full download test bank at ebook textbookfull.

com

The American Revolution A

Historical Guidebook 1st Edition

CLICK LINK TO DOWLOAD

https://textbookfull.com/product/the-
american-revolution-a-historical-
guidebook-1st-edition-frances-h-kennedy/

textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Historical Dictionary of the American Revolution Terry

M. Mays

https://textbookfull.com/product/historical-dictionary-of-the-
american-revolution-terry-m-mays/

The American Pageant A History of the American People

David M. Kennedy

https://textbookfull.com/product/the-american-pageant-a-history-
of-the-american-people-david-m-kennedy/

The Modern American Military 1st Edition David M.

Kennedy

https://textbookfull.com/product/the-modern-american-
military-1st-edition-david-m-kennedy/

The American Revolution a visual history First American

Edition Smithsonian Institution

https://textbookfull.com/product/the-american-revolution-a-
visual-history-first-american-edition-smithsonian-institution/
Twilight of American Sanity A Psychiatrist Analyzes the
Age of Trump Allen Frances

https://textbookfull.com/product/twilight-of-american-sanity-a-
psychiatrist-analyzes-the-age-of-trump-allen-frances/

The American Revolution A World War David Allison

https://textbookfull.com/product/the-american-revolution-a-world-
war-david-allison/

The American Pageant Volume 1 15th Edition David M.

Kennedy

https://textbookfull.com/product/the-american-pageant-
volume-1-15th-edition-david-m-kennedy/

The American Pageant Volume 1 To 1877 David Kennedy

https://textbookfull.com/product/the-american-pageant-
volume-1-to-1877-david-kennedy/

1789 The French Revolution Begins Robert H Blackman

https://textbookfull.com/product/1789-the-french-revolution-
begins-robert-h-blackman/
The American Revolution
A Historical Guidebook
The American Revolution
A H i s t or ic a l G u i de b o ok

The Conservation Fund

Frances H. Kennedy
Editor

1
 1
Oxford University Press is a department of the
University of Oxford. It furthers the University’s objective
of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide.

Oxford New York

Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto

With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam

Oxford is a registered trade mark of Oxford University Press

in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by

Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016

© The Conservation Fund 2014

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,

stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press,
or as expressly permitted by law, by license, or under terms agreed with
the appropriate reproduction rights organization. Inquiries concerning
reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.

You must not circulate this work in any other form,

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

The American Revolution : a historical guidebook
/ Frances H. Kennedy, editor.
pages cm
Includes bibliographical references and indexes.
ISBN 978-0-19-932422-4 (hardback)
1. United States—History—Revolution, 1775–1783—Battlefields—Guidebooks.
2. United States—History—Revolution, 1775–1783—Monuments—Guidebooks.
3. United States—History—Revolution, 1775–1783—Museums—Guidebooks.
4. Historic sites—United States—Guidebooks.
5. United States—Guidebooks. I. Kennedy, Frances H.
E230.A43 2014
973.3—dc23  2013040019

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed in the United States of America
on acid-free paper
 The Conservation Fund
dedicates this book to all Americans
and its proceeds to the protection
of historic places
 For e wor d

Today, you can still walk in the footsteps of the Revolutionary War soldiers, visiting the
meadows and farmland where lives were lost and families changed forever, in the name of
freedom. That is only possible because conservationists across the country have banded
together, collaborating to protect these places.
The Conservation Fund is proud to be part of this legacy. Since 1985, we have pro-
tected more than seven million acres, across America and in all 50 states. More than 200
projects protected historic places, including American Revolution lands in Massachusetts,
Delaware, and Pennsylvania, among other states. We’ve also conserved dozens of Civil
War battlefield sites, among other historic lands nationwide that have witnessed bravery,
tragedy, and triumph.
Our American story begins outdoors. We invite you to join us as partners in conser-
vation. Together, we can celebrate our outdoor heritage—and protect it for future genera-
tions to discover all over again.

Lawrence A. Selzer
President and CEO
The Conservation Fund

The Conservation Fund

1655 N. Fort Myer Drive, Suite 1300
Arlington, VA 22209
www.conservationfund.org
 Contents

Foreword vii
List of Maps and Illustrations xv
To the Reader xvii
Acknowledgments xix
Reference Maps for the 147 Places xxi

The Coming of the American Revolution 3

Places of the American Revolution

1. Boston Common, Massachusetts 21
2. Faneuil Hall, Massachusetts 22
3. Old State House, Massachusetts 23
4. Old South Meeting House, Massachusetts 33
5. Carpenters’ Hall, Pennsylvania 38
6. Old North Church, Massachusetts 45
7. Buckman Tavern, Massachusetts 47
8. Colonel James Barrett Farm, Massachusetts 47
9. Lexington and Concord, Massachusetts 48
10. Fort Ticonderoga, New York 52
11. Crown Point, New York 53
12. Independence Hall and Yard, Pennsylvania 53
13. Bunker Hill, Massachusetts 59
14. Old Cambridge, Massachusetts 63
15. Cambridge Common Encampment, Massachusetts 63
16. Gloucester, Massachusetts 64
17. Edmund Fowle House, Massachusetts 66
18. Fort Western, Maine 68
x C on t en ts

19. Williamsburg Powder Magazine, Virginia 69

20. Great Bridge, Virginia 71
21. Marblehead Town House, Massachusetts 78
22. Dorchester Heights, Massachusetts 81
23. Moores Creek, North Carolina 83
24. Halifax, North Carolina 86
25. Nikwasi, North Carolina 86
26. Charleston, South Carolina 87
27. Independence Hall and Yard, Pennsylvania 89
28. Bentley/Conference House, New York 107
29. Pell’s Point, New York 113
30. Valcour Island, New York 114
31. Newport, Rhode Island 115
32. Fort Washington, New York 117
33. Fort Lee, New Jersey 118
34. Mount Holly, New Jersey 119
35. Thompson-Neely House, Pennsylvania 120
36. Trenton, New Jersey 121
37. Trenton Barracks, New Jersey 121
38. Princeton, New Jersey 127
39. Nassau Hall, New Jersey 128
40. Morristown, New Jersey 129
41. Ridgefield and Compo Hill, Connecticut 131
42. Keeler Tavern, Connecticut 133
43. Fort St. Mark, Florida 134
44. Thomas Creek, Florida 134
45. Fort Tonyn and Alligator Creek Bridge, Florida 135
46. Fort Ticonderoga, New York 137
47. Mount Independence, Vermont 140
48. Hubbardton, Vermont 140
49. Elijah West’s Tavern, Vermont 141
50. Skenesborough, New York 142
51. Fort Ann, New York 143
52. Fort Edward, New York 145
53. Bennington, New York 146
54. Fort Stanwix, New York 147
55. Oriskany, New York 148
56. Fort Ticonderoga and Lake George, New York 150
57. Freeman’s Farm at Saratoga, New York 152
58. Forts Clinton and Montgomery, New York 153
59. Abraham Van Gaasbeek/Senate House, New York 153
60. Bemis Heights at Saratoga, New York 155
 C on t en ts xi

61. The Siege of Saratoga, New York 156

62. Hale-Byrnes House, Delaware 159
63. Brandywine, Pennsylvania 159
64. Paoli, Pennsylvania 160
65. Occupation and Evacuation of Philadelphia, Pennsylvania 162
66. Peter Wentz Homestead, Pennsylvania 164
67. Fort Mercer, New Jersey 167
68. Fort Mifflin, Pennsylvania 168
69. Fort Randolph, West Virginia 169
70. Valley Forge, Pennsylvania 172
71. Fort Roberdeau, Pennsylvania 180
72. Monmouth, New Jersey 181
73. Newport, Rhode Island 186
74. Beavertail Light and Conanicut Battery, Rhode Island 187
75. Fort Barton, Rhode Island 188
76. Butts Hill Fort, Rhode Island 188
77. Bedford-Fairhaven, Massachusetts 190
78. Martha’s Vineyard, Massachusetts 191
79. Old Tappan, New Jersey 191
80. Lake Champlain, Vermont 192
81. Cherry Valley, New York 192
82. The Capture of HMS Hinchinbrooke and Sloop Rebecca, Georgia 193
83. Fort Morris, Georgia 195
84. Savannah, Georgia 196
85. Kettle Creek, Georgia 197
86. Camp Reading Cantonment, Connecticut 199
87. Hopewell Village and Furnace, Pennsylvania 200
88. Cornwall Furnace, Pennsylvania 201
89. Jerusalem Mill, Maryland 202
90. Fort Frederick, Maryland 203
91. Fort Laurens, Ohio 203
92. Vincennes, Indiana 204
93. Verplanck’s Point, New York 205
94. Stony Point, New York 206
95. New Town, New York 206
96. Penobscot Bay and River, Maine 207
97. Morristown, New Jersey 209
98. The Siege of Charleston, South Carolina 210
99. Powder Magazine, South Carolina 211
100. The Exchange, South Carolina 212
101. Waxhaws, South Carolina 213
102. Logan’s Fort, Kentucky 217
xii C on t en ts

103. Fort Boonesborough, Kentucky 218

104. Ruddell’s Station, Kentucky 219
105. Martin’s Station, Kentucky 219
106. Piqua, Ohio 220
107. Oneida Castle, New York 221
108. Canajoharie District, New York 222
109. Johnson Hall, New York 222
110. Stone Arabia, New York 223
111. Klock’s Field, New York 224
112. Fort St. George, New York 225
113. Ramsour’s Mill, North Carolina 225
114. Hanging Rock, South Carolina 227
115. Camden, South Carolina 228
116. Musgrove’s Mill, South Carolina 229
117. DeWint House, New York 231
118. Overmountain Victory National Historic Trail, South Carolina 234
119. Kings Mountain, South Carolina 236
120. Blackstock’s Plantation, South Carolina 238
121. Cowpens, South Carolina 243
122. Cowan’s Ford, North Carolina 246
123. Wilmington, North Carolina 248
124. Pyle’s Defeat, North Carolina 249
125. Independence Hall and Yard, Pennsylvania 251
126. Guilford Courthouse, North Carolina 255
127. Fort Watson, South Carolina 258
128. Hobkirk Hill, South Carolina 259
129. Ninety Six, South Carolina 260
130. Eutaw Springs, South Carolina 262
131. Green Spring, Virginia 268
132. Joseph Webb House, Connecticut 269
133. The Burning of New London, Connecticut 272
134. Yorktown, Virginia 273
135. Camp Security, Pennsylvania 282
136. Sharon Springs, New York 282
137. Johnstown, New York 283
138. West Canada Creek, New York 283
139. Gnadenhutten, Ohio 284
140. Crawford’s Defeat, Ohio 284
141. Bryan’s Station, Kentucky 285
142. Blue Licks, Kentucky 285
143. Arkansas Post, Arkansas 286
144. New Windsor Cantonment, New York 296
 C on t en ts xiii

145. John Ellison House, New York 298

146. Hasbrouck House, New York 299
147. Fraunces Tavern, New York 307

The Treaty of Paris and the Constitution 309

The Achievements of the American Revolution 312

Appendix A: The Declaration of Independence 337

Appendix B: “Report to Congress on the Historic Preservation of Revolutionary
War and War of 1812 Sites in the United States” 341
Timeline: 1763–1791 343
About the Authors 351
Additional Resources 359
Bibliography, Permissions, and Copyright Information 363
General Index  370
Index of Authors and Publications 387
 M a p s a n d I l lus t r at ion s

British North America after the Seven Years’ War 6

Distribution of British Troops in North America, 1766  17
Alexander McDougall, To the free and loyal inhabitants  26
John Adams to Catharine Macaulay, December 11, 1773  32
Mercy Otis Warren to Catharine Macaulay, December 29, 1774  42
Action on the Heights of the Peninsula of Charlestown, 17 June 1775  61
Henry Knox to George Washington, December 17, 1775  80
Lee Resolution for Independence, June 7, 1776  93
William James Stone, Declaration of Independence [W.J. Stone facsimile
on vellum], January 1, 1823  97
Thomas Jefferson’s portable writing desk  100
General George Washington’s leather-covered writing case  104
The Battle of Long Island  105
The Campaign in Manhattan and White Plains  109
General Washington in New Jersey  120
Revolutionary War Spy Map of Princeton, December 31, 1776  126
The Northern Campaigns 1777  136
The First Battle of Bemis Heights (Freeman’s Farm)  152
The Second Battle of Bemis Heights (Freeman’s Farm)  155
The Battle of Monmouth  183
General George Washington’s camp mess chest  185
The Southern Campaigns 1778–1781  194
George Washington to Anthony Wayne, September 6, 1780  232
The Battle of Kings Mountain  235
The Battle of Cowpens  242
Marquis Charles Cornwallis, A Proclamation, February 20, 1781  254
xvi M aps an d Illust r at io ns

General Lafayette leading the Continental Army toward Yorktown, 1781  267
The Siege of Yorktown  274
American, French, and British troop positions at Yorktown  279
Map of the United States of America following the Treaty of Paris, 1783  302
George Washington to Henry Knox, October 23, 1783  306
 To the R e a der

The United States of America began with a revolution. British subjects broke away from
the empire, declared their independence, and established the United States of America.
Thanks to the courage and vision of patriotic Revolutionaries, our nation was founded on
an enduring commitment to the principles of equality and liberty. Thanks to wise preser-
vation efforts by Americans over the centuries, we can learn about our history in the places
where this commitment was first made and defended.
In these places we can discover anew the remarkable people who founded our nation
and the relevance of their words and struggles for us today. In 1783, at the end of the Rev-
olutionary War, General George Washington wrote in his final Circular to State Govern-
ments that there were four things “essential to the well being, I may even venture to say, to
the existence of the United States as an Independent Power,” including “the prevalence of
that pacific and friendly Disposition, among the People of the United States, which will
induce them to forget their local prejudices and policies, to make those mutual concessions
which are requisite to the general prosperity, and in some instances, to sacrifice their indi-
vidual advantages to the interest of the Community.”
The American Revolution: A Historical Guidebook seeks to evoke this community, of-
fering an overview of the Revolution by focusing on 147 historic places that are critical to
our understanding of it, set in a roughly chronological narrative of the Revolution. Several
of these numbered places are repeated, such as Independence Hall, because significant
events occurred at each at different times. To illuminate these places and their historical
context, the Guidebook incorporates excerpts from some of the most outstanding books
written on the Revolution. These excerpts are also guides for further reading about the
places—as well as the people, documents, and events of the Revolution. The page numbers
of the excerpts are listed in the Bibliography, Permissions, and Copyright Information with
the books from which they are drawn. The excerpts do not include the authors’ notes and
footnotes or ellipses to denote deletions. Several excerpts are from websites and National
xviii To t h e R ea der

Park Service brochures listed in the Bibliography, Permissions, and Copyright Informa-
tion. The Conservation Fund and I are very grateful to the authors and their publishers for
their generous permissions to reprint these excerpts. Our thanks also to the Gilder Leh-
rman Collection, the Library of Congress, and the National Archives, for permission to
include images of historic documents from their collections, and to the National Museum
of American History for permission to include images of objects from its collections.
The 147 places discussed in these pages are drawn from the Report to Congress on the
Historic Preservation of Revolutionary War and War of 1812 Sites in the United States pre-
pared by the National Park Service in 2007. All of the historic buildings and many of the
battlefields are open to the public. Most have websites that provide information for visi-
tors. This guide includes with each numbered place its current name, location, and in-
formation about any historical markers and nearby museums. The battles fought on land
that is not open to the public are described without specific location information. Some
important battles, including Long Island in August of 1776, are described but the sites are
not among the 147 numbered places because they have been lost to development.
The six state maps at the end of the front matter show the general location of each
place by its number. Three places are not on the maps because the historic area is not open
to the public and there are no historical markers. The legend for each map shows the name
and number of each place, the nearest town, and the page number in this book.
The book’s appendices include the Declaration of Independence and an excerpt from
the 2007 National Park Service Report to Congress. The Timeline includes the main events
between 1763, when the Treaty of Paris ended the Seven Years’ War, and 1791, when three-
fourths of the states ratified the Bill of Rights. The About the Authors section includes
information about the authors of the excerpts and their books. Further Resources includes
the full addresses for the websites referenced; the names and locations of additional his-
toric places; and the National Park Service websites for the national historical parks, sites,
monuments, memorials, and battlefields included in this book. The Bibliography, Permis-
sions, and Copyright Information provides full details of the retained copyrights.
 Ac k n o w l e d g m e n t s

I am very grateful to the Gilder Lehrman Institute of American History and to Sandra
Trenholm, Curator and Director of the Gilder Lehman Collection, and to Tom Mullusky,
Special Collections Librarian at The Gilder Lehrman Institute of American History, for
reproductions of the historic documents from the Collection. My thanks to Edward Red-
mond, Curator in the Geography and Map Division of the Library of Congress, for the
digitized images of historic maps from the Collections of the Library of Congress. My
thanks to Sam Anthony, Special Assistant to the Archivist of the United States, for digi-
tized images of documents from the collections of the National Archives and Records Ad-
ministration. My thanks to Harry R. Rubenstein, Chair and Curator, and Debra Hashim,
Associate Curator, in the Division of Political History, for providing images of objects
from the collections of the National Museum of American History. My thanks to Will
Allen, Director of Strategic Conservation Planning at The Conservation Fund, for de-
signing the six maps showing the 147 places.
Many authorities on the Revolution, in addition to the authors of the excerpts, and
on the historic places were generous with their help, information, and wise counsel. Those
in the National Park Service include: Marty Blatt, Erin Broadbent, Jonathan Burpee, Paul
Carson, Cassius Cash, Debbie Conway, Joe Craig, Charles Cranfield, Dawn Davis, Frances
Delmar, Diane Depew, Jeanne DeVito, Joe DiBello, Bert Dunkerly, Joe Finan, Leo
Finnerty, Barbara Goodman, Tanya Gossett, Rick Hatcher, Paul Hawke, Jason Howell,
Louis Hutchins, Peter Iris-Williams, Gina Johnson, Mary Laura Lamont, David Lowe,
Cynthia MacLeod, Brian McCutchen, Linda Meyers, Terry Mitchell, Nancy Nelson,
Leslie Obleschuk, Eric Olson, Karen Rehm, Chris Revels, Eric Schnitzer, Edie Shean-
Hammond, Timothy Stone, Robert Sutton, Coxey Toogood, Bill Troppman, Mary Beth
Wester, and John Whitehurst.
xx Ack n owled gmen ts

My thanks, also, to: Mike Aikey, Rachel Bliven, Keith Bohannon, Michael D. Coker,
Linda Cordell, Joanna Craig, William deBuys, Jeanne DeVito, Arthur C. Edgar, Jr., George
Fields, Christopher Fox, Elsa Gilbertson, Richard Greenwood, Elizabeth Hagood, Nathan
Hale, Jason Harpe, Al Hester, Timothy Ives, Kirk Johnston, Jennifer L. Jones, Randall
Jones, Rick Kanaski, Betsy Kuster, Laura McCarty, Lin Olsen, Nancy O’Malley, Dwight
Pitcaithley, Douglas Powell, Becky M. Riddle, Brian Robson, Darlene Rogers, Stuart Sand-
ers, Caren Schumacher, Michael J. Schwendau, Daniel Shafer, Roger Stapleton, Jonathan
Stayer, Carol Tanzola, Wade Wells, and Eric Williams. My special thanks to Timothy Bent,
Editor at Oxford University Press, to Assistant Editor Keely Latcham, and to Joellyn Aus-
anka, Senior Production Editor, for their wise counsel and for guiding it to publication.

Frances H. Kennedy
Washington, DC
 ID NAME STATE NEAREST TOWN PAGE
10
11
Fort Ticonderoga
Crown Point
NY
NY
Ticonderoga
Crown Point
52
53 The American Revolution
18
30
Fort Western
Valcour Island
ME
NY
Augusta
Adirondack Park, Off Plasburgh
68
114 A Historical Guidebook
46 Fort Ticonderoga NY Ticonderoga 137
47 Mount Independence VT Orwell 140
ID NAME STATE NEAREST TOWN PAGE
48 Hubbardton VT Hubbardton 140 1 Boston Common MA Boston 21
49 Elijah West’s Tavern VT Windsor 141 2 Faneuil Hall MA Boston 22
50 Skenesborough NY Whitehall 142 3 Old State House MA Boston 23
51 Fort Ann NY Fort Ann 143 4 Old South Meeng House MA Boston 33
52 Fort Edward NY Fort Edward 145 6 Old North Church MA Boston 45
53 Bennington NY Walloomsac 146 7 Buckman Tavern MA Lexington 47
54 Fort Stanwix NY Rome 147 8 Colonel James Barre Farm MA Concord 47
55 Oriskany NY Oriskany 148 9 Lexington and Concord MA Lexington and Concord 48
56 Fort Ticonderoga & Lake George NY Ticonderoga 150 13 Bunker Hill MA Charlestown 59
152 14 Old Cambridge MA Cambridge 63
57 Freeman’s Farm at Saratoga NY Saratoga NHP, North of Sllwater
15 Cambridge Common Encampment MA Cambridge 63
60 Bemis Heights at Saratoga NY Saratoga NHP, North of Sllwater 155
16 Gloucester MA Gloucester 64
61 The Siege of Saratoga NY Saratoga NHP, North of Sllwater 156
17 Edmund Fowle House MA Watertown 66
80 Lake Champlain VT Not on map 192 US-201
21 Marblehead Town House MA Marblehead 81
81 Cherry Valley NY Cherry Valley 192 22 Dorchester Heights MA South Boston 83
96 Penobscot Bay and River ME Penobscot Bay and River 207
107 Oneida Castle NY Oneida Castle 221
108 Canajoharie District NY Canajoharie 222 M
M aa ii nn ee I-395
109 Johnson Hall NY Johnstown 222
110 Stone Arabia NY Palane Bridge 223
111 Klock’s Field NY Saint Johnsville 224 US-202
136 Sharon Springs NY Sharon Springs 282
137 Johnstown NY Johnstown 283
138 West Canada Creek NY Not on map 283
US-17
US-2
18 ! US-1 96
30
!

I-289
US-11
US-302

US-9 V
V ee rr m
m oo nn tt I-93
I-295

11 47 NN ee ww
N
N ee w
w Y
Y oo rr kk
!

I-89 H
H aa m
m pp ss hh ii rr ee I-195
46 10
! !

!
!

I-95
56 48 US-3
49
50
!

I-87 !

I-91
US-7 !

I-393
51 !

I-81
52 !

US-4 US-5
I-495
54 55
I-293 16
60 57 53 Boston Area
!

111 109 137 21

!
! !

107 I-790 61
! !
! !
!

8 7 615
!

I-481
!

110 108 I-890 9 143 13

I-690
!

M
M aa ss ss aa cc hh uu ss ee tt tt ss
! ! ! !
!

I-787
1 222
!

I-90
!! !

81 136 I-88
!!

US-20
! !!
!

I-190 I-901
!
!
 I-87 I-295 I-195
I-88 US-44 US-6

59 C
C oo nn nn ee cc tt ii cc uu tt 76 75 77
!
!

I-587 I-384
74 31
!

US-202
N
N ee w
w Y
Y oo rr kk
!

I-395
!

95 US-7 132
!

I-84
!

US-9 I-691
73
I-91 133 !

58 146
!
US-5
!

US-6
145 144 86 US-1
!
!

I-684 42 I-95
!

US-220 93 !

94
! !

41
I-380 117 I-287 !
The American Revolution
US-206 79 29 32 !

I-495
112 !
!

A Historical Guidebook
I-180 I-80 ! !

US-11 US-46 97!

33 147
I-878
! !

US-80
40 I-278 !
ID NAME STATE NEAREST TOWN PAGE
US-209 28 28
29
Bentley/Conference House
Pell’s Point
NY
NY
Staten Island
Pelham Bay Park, Bronx
107
113
US-522 I-81
I-78 31 Newport RI Newport 115
38 32 Fort Washington NY New York 117
37 39 72
!

P
P ee nn nn ss yy ll vv aa nn ii aa US-611 !
! !
33
34
Fort Lee
Mount Holly
NJ
NJ
Fort Lee
Mount Holly
118
119
36
!

36 Trenton NJ Trenton 121

US-22 US-422 I-176 I-276 37 Trenton Barracks NJ Trenton 121
I-76 I-476
US-322 38 Princeton NJ Princeton 127
I-283
US-222
!

34 39 Nassau Hall NJ Princeton 128

N
N ee w w 40 Morristown NJ Morristown 129
US-30 41 Ridgefield and Compo Hill CT Westport 131
I-295 JJ ee rr ss ee yy 42 Keller Tavern CT Ridgefield 133
US-15 58 Forts Clinton and Montgomery NY Montgomery 153
I-83
59 Abraham Van Gaasbeek/Senate House NY Kingston 153
72 Monmouth NJ Manalapan 181
73 Newport RI Newport 186
US-40 74 Beavertail Light and Conanicut BaŽery RI Conanicut Island 187
M
M aa rr yy ll aa nn dd US-13 75 Fort Barton RI Tiverton 188
I-795 76 Bu­s Hill Fort RI Portsmouth 188
I-895 77 Bedford-Fair Haven MA Fairhaven 190
I-70 78 Martha’s Vineyard MA Not on map 191
I-195 79 Old Tappan NJ River Vale 191
I-270 US-29 I-97 86 Camp Reading Cantonment CT Redding 199
I-370 D
D ee ll aa w
w aa rr ee 93 Verplanck’s Point NY Buchanan 205
94 Stony Point NY Stony Point 206
D
D ii ss tt rr ii cc tt oo ff 95 New Town NY Elmira 206
C oo ll uu m
C I-395 m bb ii aa US-9
97
112
Morristown
Fort St. George
NJ
NY
Morristown
Shirley
209
225
I-66 US-50
117 DeWint House NY Tappan 231
US-113
132 Joseph Webb House CT Wethersfield 269
US-301
US-1 133 New London CT New London 292
I-95 144 New Windsor Cantonment NY New Windsor 296
145 John Ellison House NY Vails Gate 298
US-17 146 Hasbrouck House NY Newburgh 299
147 Fraunces Tavern NY Pearl Street, New York 307
V
V ii rr gg ii nn ii aa
US-42 I-680 US-224 US-209
I-71 I-277 The American
US-422 Revolution I-78
US-202 37
I-476
A Historical Guidebook
! !

US-222 66 35 36
!

US-30
US-19
!
US-22 88 Philadelphia
I-176
I-276
!

71 70 34
87 125
!

91 I-283 Area !

27
! !

I-279
68
!
!

I-76
I-579 I-376 Pennsylvania 64 ! !!
!

12565
!
!

US-62 I-99
135 63
!

67
!

139 US-522
!

I-70 US-30 I-295 US-322

!

US-36 I-83 62
New
Ohio US-40 I-470 US-15
US-40 Jersey
Maryland
89
!

I-68 90 I-795
!

I-79 I-695 I-895

I-77
I-270 I-97
ID
US-340 NAME STATE NEAREST TOWN PAGE
I-370
5 Carpenters'Hall PA Philadelphia 38
12 Independence D Hall
i sand
t rYard
ict of PA D e l
Philadelphia a w a r e 53
US-50
27 Independence Hall and Yard PA Philadelphia 89
35 Thompson-Neely C oHouselumbia PA US-9 120
Washington Crossing
I-66 I-395 US-50
I-81 62 Hale-Byrnes House DE Stanton 159
US-113
63 Brandywine PA Chadds Ford 159
US-33 64 Paoli PA Malvern 160
US-211 US-301
162
69
!
West 65 Occupaon &US-1 Evacuaon of Philadelphia
66 Peter Wentz Homestead
PA
PA
Philadelphia
Worcester 164
Virginia 67 Fort Mercer NJ Naonal Park 167
US-220 68 Fort Mifflin PA Philadelphia 168
US-35 US-250 70 Valley Forge PA King of Prussia 172
I-95
71 Fort Roberdeau PA Altoona 180
US-11
87 Hopewell Village and Furnace PA Elverson 200
88 Cornwall Furnace PA Cornwall 201
125 Independence
US-33 Hall and Yard PA Philadelphia US-13 251
US-219
135 Camp Security US-17PA York 282
US-119

I-64 US-29 I-195

US-60 134
ID NAME STATE NEAREST TOWN PAGE
Virginia US-360
19 !
!

US-52Powder Magazine
19 Williamsburg VA Williamsburg 69
!

131
K20e Great
n t uBridge
cky VA Chesapeake 71 I-564
69 Fort Randolph WV Point Pleasant I-581 169 US-460 I-664
US-460
89 Jerusalem Mill MD Kingsville US-258 !

202 I-264
90 Fort Frederick MD Big Pool 203 20
US-501
91 Fort Laurens OH Bolivar 203 I-85
US-221 US-58
131 Green Spring
US-19 VA Southwest of Williamsburg 268
134 Yorktown VA Yorktown 273
North
US-21
US-58
139 Gnadenhuen OH Gnadenhuen 284 Carolina
US-158
 I-581
ID NAME STATE W e s TOWN
NEAREST t PAGE
23 Moores Creek NC V Currie
irginia 83 The American Revolution
24 Halifax NC Halifax 86 US-220
K entucky
25 Nikwasi
US-23
US-460
NC Franklin 86 A VHistorical
i r g i n i a Guidebook
US-58
85 Kele Creek GA Washington 197 US-360 US-1
US-501
101 Waxhaws SC Lancaster 213
113US-421
Ramsour's Mill NC Lincolnton I-81 225 US-15
US-119 I-85
114 Hanging Rock SC Heath Springs 227
115 Camden SC Camden 228
116 Musgrove's Hill SC Clinton 229 US-29
!

118 Overmountain
US-58 I-381 SC Blacksburg
Victory Naonal Historic Trail 234 24
119 Kings Mountain SC Blacksburg 236 US-301
US-258
US-11w
120 Blackstock's Plantaon SC Cross Anchor 238 US-52 US-158
US-311
121 Cowpens
US-11
SC Gaffney 243 124
122 Cowan's Ford NC Huntersville 246 US-70
!

123
T eWilmington
nnessee I-181 NC Wilmington 248 126 !
US-64
I-540
124 Pyle's Defeat NC Burlington 249 I-440
126 Guilford Courthouse NC Greensboro 255 US-421 US-264
127 Fort Watson SC Summerton 258
128 Hobkirk Hill US-19SC Camden 259
129 Ninety
US-411 Six SC Ninety Six 260 I-73
130 Eutaw Springs SC Eutaw Springs 262

I-40 I-77 US-401

US-13
I-240 113 !

122 !

I-40
US-74 US-64
US-74a I-277
North I-95

I-74 Carolina US-117

I-485 US-701
25
!
!

US-276 119 118 !

I-585 121
US-221
US-321 !
101 US-74 23
I-185 US-71
!

I-26
114
120
!

I-85 I-385 !

US-21 US-521
US-176
!

US-123
! 123
116 !
! US-501 Byp
128 115 US-17
US-23
US-441 !
129 US-76
I-985 I-126 US-165
US-129
US-29 US-378 US-15
Georgia US-1 US-601
US-25 US-178
US-78
!
85 I-20 !
South
127 Carolina
US-278 I-520 US-301
!

130
US-27
 I-26

Tennessee The American Revolution US-15 US-52

I-526
26 !

A Historical Guidebook US-601

99
!

98
!

South
Arkansas
!

Carolina 100
US-301
143
!
US-321

US-21

I-16
US-278
US-221
Mississippi
Louisiana US-280 US-25
US-80 !
84
I-516
US-23

ID NAME STATE NEAREST TOWN PAGE !

26 Charleston SC Fort Moultrie 87

83
43 Fort St. Mark FL St. Augusne 134
US-17
44 Thomas Creek FL Callahan 134 US-341
45 Fort Tonyn & Alligator Creek Bridge FL Callahan 135
82 Capture of HMS Hinchinbrooke GA St. Simons Island 193
83 Fort Morris GA Midway 195 82
!

84 Savannah GA Savannah 196

98 The Siege of Charleston SC Charleston 210
I-95
99 Powder Magazine SC Charleston 211
100 The Exchange SC Charleston 212
143 Arkansas Post AR Gille 286
US-1
US-441 44 !

US-319 45
!

US-90 I-295
I-10
Florida
US-98
43
!

US-301

US-27
US-19
 US-224
ID NAME US- STATE NEAREST TOWN PAGE
92 Vincennes IN Vincennes 204 The American Revolution
102 Logan's Fort KY Stanford 217 A Historical Guidebook US-30 140
!

103 Fort Boonesborough KY Richmond 218

104 Ruddell's Staon KY Cynthiana 219
105 Marn's Staon KY Paris 219 US-33
106 Piqua OH Springfield 220 I-75
US-68
140 Crawford's Defeat OH Crawford 284 I-69 US-36
US-27
141 Bryan's Staon KY Lexington 285
US-42
142 Blue Licks KY Carlisle 285 US-127 I-270 I-670
I-57 US-41
US-31
!

I-72 US-4
US-150
I-74 I-70 I-675 106
I-465 US-35
US-40
US-36 Ohio
US-23
I-71
Indiana US-22
US-231
Illinois
I-275 US-62

I-471
US-50
I-70

US-52

US-45
!
I-65 US-25
92 US-421
104
142 I-64
!
!

Kentucky
!
105 US-60
I-264
I-64 I-265
!
141
I-164 US-460

US-60
103
!

US-31w US-150
US-641
US-431 US-68 102
!

I-24 US-27
The American Revolution
A Historical Guidebook
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Niin, totta puhuen he ovat täällä kesänajalla rakentaneet lujan
liiton.

Ilta alkoi hämärtää, mutta Erik ja Maria istuivat vielä entisellä

paikallaan metsässä. Puhe oli luistanut taas menneisiin aikoihin ja
sitä oli vaikea lopettaa. Ja oli kuin hämärän synkät, surulliset
hengettäret olisivat kietoneet huntujaan heidän sydämiinsä — heidän
mielensä olivat raskaat ja ajatukset tummia.

— Onpa merkillistä, miten pienien asioiden tähden ihmiset

saattavat puhua pahaa toisista, vaikka tietävät useinkin, että
parjaamansa henkilö on eroittamattomasti toiseen yhdistettynä,
sanoi Erik Bohrman heidän palatessaan kotiin.

Verannalla Maria sanoi hyvää yötä. Hän ei tahtonut nauttia mitään

illallista, oli hyvin väsynyt sekä ruumiillisesti että henkisesti: Yhtä
ikävöi hän vain: Rauhaa — rauhaa! Siksi astui hän suoraan
huoneeseensa, mutta sen ovella seisoikin rouva Fosser, joka
huolestuneena kysyi:

— Rakas pikku rouva Asker, tahtoisitteko tehdä minulle

arvaamattoman suuren palveluksen?

— Tietysti, jos vaan voin, hyvä rouva Fosser.

— Eräs sukulaiseni ja muuan toinen nainen saapuivat vastikään

tänne ja pyytävät saada olla yötä. Voisinkohan minä nyt saada luvan
muuttaa neiti Bahrin sängyn teidän huoneeseenne? Täksi yhdeksi
yöksi vain.

Maria ei ollut juuri hyvillään tästä ehdotuksesta, mutta ei katsonut

voivansa kieltää. Olisi kyllä tahtonut mieluimmin olla yksin.
Huoneesen tultuaan meni hän heti vuoteeseensa ja makasi siinä
liikkumattomana kunnes kuuli Anny Bahrin tasaisen hengityksen
huoneen toiselta seinältä ja arvasi tytön nukkuvan.

Silloin nousi hän. Oli turhaa odottaakaan unta; mieli oli niin
kummallinen ja liikutettu. Käveltyään hetken aikaa hiljaa edestakaisin
lattialla, meni hän ikkunan luo ja aukasi sen. Koko luonto oli käynyt
jo nukkumaan ja elokuun yö synkällä harsollaan verhosi ilman ja
maan.

Miten ihanaa tuo synkkä hämärä kuitenkin oli! Maria tunsi

kuumeen polttavan otsassaan ja huoneessa oli niin painostavan
ahdasta, vaikka ikkunasta puhalsikin rauhoittava ja viileä tuuli. Hän
tunsi polttavaa surua rinnassaan ja tiesi, että vain kyynelvirta voi
lievittää sen. Mutta hän ei voinut itkeä. Kerta toisensa jälkeen oli
vetäistävä henkeä niinkuin sen, joka on unohtanut hengittää, kunnes
on tukahtumaisillaan. Se mielentila, jonka valtaan hän nyt joutui, oli
jälleen toisenlainen kuin milloinkaan ennen. Tuntui kuin olisi hän
seisonut siinä ikkunan luona hyvästejä ottamassa joltakin, mikä on
rakkainta kaikista — elämältä! Polttavat, temmeltävät äänet soivat
hänen sielussaan. Maria nojasi ikkunanlautaan ja katseli alas. Ja niin
alkoi hän ajatuksissaan puhella hänen kanssaan ja hänestä, — ja oli
kuin nuo kuulumattomat sanat edes hiukan olisivat voineet hänen
musertavaa ikäväänsä lieventää.

— Oi, jos voisin runoilla, runoilla niin, että ihmisten mielet

heltyisivät kyyneliin, niin minä runoilisin sinulle, sinulle, jota rakastan
enemmän kuin elämääni. Mutta minä olen vain lamaantunut,
onneton sielu, jolla ei ole hengen kantavia kotkan siipiä ja joka ei voi
sanoiksi tunteitansa pukea. Minä tahtoisin kauneimmilla sanoilla ja
sointuvimmin äänin sanoa, mitä olet ollut, mitä olet ja miksi jäät
minulle. Sinä olet kokonaan minun. Sydämeni pyhimpään olen
sinulle valmistanut majan. Siellä olet sinä kaikkivaltias. Jokainen
tunteeni ja kaikki ajatukseni koskevat yksin vain sinua, kunnes henki
rinnastani lähtee. Kuinka voin rakastaa sinua niin rajattomasti, sinua,
joka olet riistänyt minulta mieleni rauhan, sydämeni, kaikki? Sinä veit
sydämeni, niin, minä annoin sen vapaaehtoisesti, tosin tietämättäni,
mutta kaikessa tapauksessa on se nyt sinun, sinun ajassa ja
iankaikkisuudessa. Mikä oli se silmiesi loiste, se huultesi hymy, tuo
äänesi lämpö, joka niin saattoi tenhota minut? Niiden salainen voima
on vahvempi minua. Olen vanki — vapaaksi pääsemätön vanki. Sillä
samalla kuin vankeus tuottaa minulle suurinta tuskaa, on se myös
ihanin iloni. Oi, miten rajusti rakastan sinua, joka olet vienyt minulta
kaiken! Sinun tähtesi minä aion elää niin rehellisesti ja omantuntoni
mukaan kuin ihminen saattaa elää. Sinun tähtesi minä tahdon olla
niin hyvä, lempeä ja jalo kuin vaan mahdollista ihmisvoimin on.
Sinun tähtesi minä kärsin hirveimmät sydämeni tuskat, sinun
puolestasi kohoavat korkeuteen palavimmat rukoukseni, sinulle
sydämeni sykkii, sykkii ikuista lempeä ja sinun tähtesi se vihdoin
viimeisen kerran lyö.

Koko ajan kuin Maria seisoi ikkunassa ja ajatteli näitä sanoja,

vaihtui ilme alituiseen hänen kasvoillaan ja vihdoin hän painoi
väsyneen päänsä vapiseviin käsiin. Häntä värisytti ajatella sitä
elämää, joka taas kohta olisi alkava kesän ihanien muistojen jälkeen.
Hänen miehensä omaisilla tulee varmaan olemaan huulillaan monta
haavoittavaa huomautusta ja oltuaan nyt kaikista suhteista heihin
koko kesän vapaa, tulevat ne huomautukset epäilemättä koskemaan
kipeämmin kuin ennen. Ja Kaarlo sitte…? Alkaisiko hänkin jälleen
entistä elämäänsä? Vai istuisiko joka illan hänen seurassaan? Oi, ei,
ennemmin saa hän siinä tapauksessa olla poissa, sillä pois hänen
mielensä kuitenkin tekisi ja pakollinen ystävyys on… Minulla ei ole
hänelle muuta tarjottavaa kuin kärsimystä, ei mitään muuta — miksi
täytyy minun siis palata hänen luokseen? Oi, Jumalani! — Kun hän
mieli murtuneena jälleen nosti käsiensä varasta kuuman otsansa,
näki hän yön hämärässä alhaalla kalpeat kasvot ja kärsivän,
epätoivoisen silmäparin. Mariasta tuntui yhtäkkiä kaikki jäätyvän
hänen ympärillään. Erik Bohrman seisoi ruohokentällä hänen
ikkunansa alla.

— Tulkaa, sanoi hän hiljaa, ääni vapisten pidätetystä

mielenliikutuksesta, tulkaa! Tunnettehan minut ennestään ja tiedätte,
etten koskaan tahallani ole tahtonut enkä tahdo tuottaa mielipahaa
teille. Tulkaa siis turvallisena tänne alas luokseni — tulkaa! En pyydä
enää muuta kuin saada kerran vielä puhua kansanne — puhua,
puhua! — Hänen äänensä kävi lopussa epäsointuiseksi.

Hetkeäkään miettimättä nuori rouva Asker lähti hiljaa ovesta,

portaita alas ja edelleen kuulumattomin askelin puutarhaan. Hän oli
seurannut vain sydämensä ja tunteittensa kehoittavaa ääntä, mutta
nyt nähdessään vakavan ja surullisen miesolennon, hän vasta
huomasi, miten varomattomasti oli menetellyt. Erik Bohrmanin
äänessä oli ollut jotakin sellaista, mikä sai Marian arvelematta
rientämään hänen luokseen, hänen, joka oli Marian äskeisten
ajatusten keskus ja päämaali. Mutta nyt tuli häneen outo pelko ja
tuokion mietti hän palata heti takaisin. Mutta vain tuokion, sillä heti
kun hän jälleen kuuli Erikin äänen, oli hän tenhottu. Hra Bohrman
puhui hillityllä, tyynellä äänellä.

— Älkää olko peloissanne! En pyydä teitä puhumaan minulle

sanoja, joita sitte kenties myöhemmin katuisitte, menkäämme alas
rantaan ja puhukaamme toisillemme siitä, joka palaa kuluttavana
hehkuna mielissämme ja ajatuksissamme. Uskokaa minua, se
lievittää! Olkaa tyyni ja levollinen. Minä kyllä muistan itseni ja
asemamme, mutta vuosia kätketyn tunteen täytyy nyt vihdoinkin
purkautua. — Hän tarjosi Marialle kätensä, mutta tämä ei tarttunut
siihen, seisoi vain liikkumattomana portaalla kuunnellen hänen
sanojaan ja ääntään, haluten ne uudelleen kuulla heti kuin viimeinen
ääniaalto oli tauonnut.

— Te pelkäätte sittekin! Erehdytte minun suhteeni! Älkää epäilkö

— pyydän sitä! Uskokaa minua, te ette tulisi sitä katumaan. Minä
vannon, etten koske teihin sormenpäillänikään.

Marian polvet vapisivat, hän ei voinut seisoa paikallaan, vaan

nojautui kylmää kiviseinää vasten. Silloin Erik tarttui hänen pieneen,
kylmää käteensä ja vei hänet puutarhan käytävää pitkin metsään.
Maria antoi sen tapahtua, hänellä ei ollut voimaa vastustaa, kosketus
hänen käteensä vaikutti kuin magneetinen virta. Hän ei voinut
vastustaa.

— Tulkaa sinne lempipaikallemme, kalliolle meren rantaan,

sanomaan hyvästi sekä sille että kesälle — tämähän on viimeinen
kerta.

— Niin on. — Se tuli miltei kuulumatta.

Erik Bohrman vei lapsuuden ystävänsä nukkuvan, synkän metsän

läpi rannalle. Levitti päällystakkinsa kalliolle, Maria istuutui siihen ja
Erik hänen viereensä. Silloin hän alkoi puhua. Ääni oli liikutettu, siinä
vaihtelivat viehättävät soinnut, mutta ne kaikuivat vuoroin Marialle,
vuoroin synkkään, äärettömään avaruuteen. Nythän puhuikin
henkilö, joka oli vaiennut vuosikausia, tahtoen vain saada sanotuksi
yhden ja toisen ajatuksen, mikä noiden pitkien aikojen kuluessa oli
kasvanut mieleen. Hän tahtoi vain kuulla oman äänensä.
 — Olin aikonut ainaiseksi vaieta ja kukistaa ne tunteet, jotka viime
aikoina yhä paisuvammin voimin ovat riehuneet rinnassani… luulin,
että voisin sen tehdä… mutta välistä on ihminen heikko raukka…
eikä minulle ollut mahdollista… siksi on minun nyt puhuttava
saadakseni ilmaa… Menin äsken huoneeseeni siinä vakavassa
aikomuksessa, että olen kukistava itseni. Kävin vuoteeseeni ja koetin
nukkua, mutta ajatukset pyörivät hurjasti päässäni ja minä voin lukea
sivumäärin saamatta aavistustakaan kirjan sisällöstä. Koetin
väkisinkin nukkua, otin unipulverin, mutta turhaa kaikki, mietteet
raivosivat entistä vimmatumpina. — Nousin ylös, tiedottomana vallan
mitä olin tekevä lähdin kävelemään puutarhaan, ja…. enkä voinut
vastustaa, minun täytyi saada muutakin kuin ilmaa, minun täytyi… ja
niin hiivin hiljaa teidän ikkunanne alle. Siinä seisoin kauvan, kauvan,
ennenkuin te huomasitte minut. Toivoin koko ajan, että olisitte
katsoneet alas, sillä olihan se muuten kuin vakoilemista… tehän
luulitte olevanne yksin, yhdenkään silmän näkemättömänä… mutta
samalla olin kuitenkin iloinen, että ette nähneet minua.

Lopuksi, kun ei enää taisteleminen itseni kanssa ollut mahdollinen,

vaan tunsin, että minun täytyy saada nähdä teidät ja puhutella
ennenkuin eroomme… silloin hiivin aivan ikkunanne kohdalle… ja te
näitte minut. Oi, sanokaa… kenen luokse liitelivät ajatuksenne, kun
katselitte unelmoivin silmin merelle? Kenen onnellisen, tai
sanoisinko, onnettoman luo?… Oi, meillä ei ole ketään, jota
syytämme nuoruutemme unelmien särkymisestä — ei ketään.
Olimme niin nuoria silloin ja kokemattomia emme tienneet, mitä
teimme… Mitä sitte tapahtui, sitä emme voi muuta kuin valittaa…
Tiedättekö… joskus nuo menneisyyden muistot sulattona metallina
laskeutuvat päälleni… silloin menetän ajatus- ja toimintakykyni…
tuntuu kuin ne polttaisivat sieluni. Oi, kuinka voimme nuorina heittää
pois sen, josta koko elämämme ravintonsa imee! Kuinka voimme?
 Maria kohottausi puoleksi ja tarttui lujasti hänen molempiin
käsiinsä.
Hän oli kalpea, huulet vapisivat.

— Kuulkaa… minä rukoilen teitä… kuulkaa minua… Puhukaa

kauniita, lohduttavia sanoja, sanoja, jotka balsamin lailla voivat
rauhoittaa uupuneita ja särkyneitä sydämiämme! Mutta älkää puhuko
mitään Norlannista ja nuoruudestamme, sillä silloin en voi elää!

Erik Bohrman nousi polvilleen sammaleiselle kalliolle ja edelleen

piti Marian käsiä omissaan, suuteli niitä tulisesti ja sen jälkeen painoi
sydämelleen.

— Tunnetteko, sanoi hän hellällä kärsivällä äänellä, tunnetteko?

Se sydän, joka täällä rinnassain niin epätoivoisesti sykkii, tiedättekö,
kenelle se lyö? Minä sanon sen teille… se sykkii hänelle, jolle se
tähän asti ja tästä eteenkinpäin sykkii… hänelle, jolla kerran lupasin
ikuista uskollisuutta… Norlannin tyttärelle, metsien ja koskien maan
lapselle… Jos voisitte aavistaa, mitä kaikkea olen kärsinyt näinä
vuosina… Mutta se kärsimys on saavuttanut huippunsa juuri tänä
kesänä… tällä hetkellä… Sen, mitä nyt sanon teille, te ehkä
armottomasti kieltäydytte kuulemasta. Te sanotte olevanne kahlittu
toiseen, mutta minä tahdon sanoa sen sittekin. Vaikka kädellänne
koettaisitte peittää suuni, niin sittekin teidän täytyy kuulia, että minä
rakastan, rakastan, rakastan teitä! Elämäni hyvä hengetär, sydämeni
kuningatar te olette olleet siitä asti kuin… en koskaan voi unohtaa
teitä… en koskaan.

Vastustamaton, ikuinen voima on meidät määrännyt ainaiseksi

toisillemme ja se ajatus toisinaan lohduttaa, vaikka maailma onkin
niin armoton. Me olemme tehneet väkivaltaa omille sydämillemme,
jotka eivät anna meille rauhaa. Me voimme vieläkin rauhoittaa sen
äänen, jos tottelemme itseämme, enkä minä näe siinä mitään pahaa.
Te heittäydyitte miehen syliin, jota ette rakastaneet ja joka ei
koskaan ole ymmärtänyt teitä… Se oli harha-askel, jota olette paljon
katuneet… olen sen tänä kesänä huomannut. Katkaiskaa sen vuoksi
siteenne… vapautukaa! Avioliitto ilman rakkautta on onneton.
Meidän ei tarvitse enempää selvitellä tunteitamme, ei tunnustaa
rakkauttamme. Vapautukaa siis itsenne tähden, älkää ajatelko
mitään muuta! Muistakaa vain, että jos teistä itsestännekin nykyiset
suhteenne mieheenne ovat sietämättömiä, niin älkää kauvemmin
kestäkö kidutusta, vaan vapautukaa mitä pikemmin sen parempi. En
kuitenkaan tahdo pienimmälläkään tavalla houkutella teitä… olkoon
se kaukana minusta! Mutta jos milloin siteenne puristavat ja
kuormanne on liian raskas kantaa, niin älkää silloin ajatelko minne
turvautuisitte, jos eroaisitte miehestänne. Tietäkää ja kuulkaa, että
nämä käsivarret ovat valmiit kantamaan teitä elämän myrskyisellä
tiellä. Minä olen rakastanut teitä siitä asti, jolloin teidät ensi kerran
näin istuvan metsäisellä kalliolla siellä kaukana Norlannissa.

Teidän lempenne vain voi antaa elämälleni jotakin arvoa. Jos

teidät omistaisin, silloin olisi ihanaa elää. — Hän nousi ja veti syvään
henkeä.

Maria oli heittäytynyt maahan ja kätki kasvonsa käsiin. Hän itki

ääneensä.

Erik silitti hiljaa hänen tukkaansa.

— Niin, niin… mutta älkää itkekö, se tekee mieleni kovin pahaksi.

Hän puhui hellästi rauhoittaen kuin lapselle.

 — Oi, jos tietäisitte, miten kaunista teidän käytöksenne on
mielestäni ollut. Jos tietäisitte, kuinka olen ikävöinyt aina siitä asti,
jolloin sydämeni oli kyyneleihin sulaa, kun sain tietää pettymykseni
koko hirmuisuuden. Olen turhaa ikävöinyt kauvan — kauvan. —
Maria kohottausi kyynärpäilleen ja katsoi ylös. — Menkää sisään ja
jättäkää minut vielä hetkeksi tänne yön synkkään hiljaisuuteen. —
Hänellä oli polttava halu heittäytyä Erik Bohrmanin syliin, kiertää
kätensä hänen hänen kaulaansa ja suudella hänen mieleensä rauha.
Silloin hän itsekin saisi rauhan. Tämä tunne oli niin voimakas, että
Maria ihmetteli, miten saattoi vastustaa ja torjua sen. Siksi hän oli
pyytänyt Erikin lähtemään… Mutta tämä ei liikahtanut, silitteli vain
kädellään hänen hiuksiaan, hellästi ja hiljaa.

— Älkää pyytäkö sitä, sillä en voi… Kuinka saattaisin jättää teidät

yksin tänne metsään? Ei… ei! Mutta saanko viedä teidät sisään? —
Vastausta odottamatta tarttui hän rouva Askerin hentoon vyötäiseen,
nosti hänet hellästi seisaalleen, asetti hän kätensä kainaloonsa ja
niin alkoivat he hiljaa kävellä rinnettä myöten huvilalle päin.

Portaiden luona Maria ojensi hänelle vaieten kätensä. Erik piti sitä
kauvan molempien käsiensä väliin puristettuna.

— Kiitos… Kiitos!

Maria hiipi kuulumattomin askelin portaita ja huoneeseensa.

Siellä heittäysi hän heti vuoteeseen, nousi kohta ylös ja heittäysi

jälleen takaisin. Heti huoneeseen tultuaan oli hän heittänyt
levottoman katseen Anny Bahrin vuoteeseen — tyttö makasi
liikkumatta, hengitti tasaisesti aivan samoin kuin Marian lähtiessä —
no, luojan kiitos! Maria hengähti helpotuksesta — mitä olisikaan
tyttönen ajatellut, jos olisi nähnyt hänen tulevan ulkoa tähän aikaan
vuorokaudesta. Olipa hyvä, että hän nukkui! Marian ei tarvinnut
maata vaatteet päällään, hän riisuutui hiljaa ja hitaasti, kyyneleet
vierivät koko ajan poskille ja tuolloin tällöin hänen täytyi
nenäliinallaan koettaa tukahuttaa nyyhkytyksiä. Hän oli täysin
onnettomassa mielentilassa. Juuri kuin hän oli vihdoinkin
paneutumaisillaan vuoteeseen koettaakseen jos mahdollista saada
hiukkasenkin unta silmiinsä, kuului Anny Bahrin vuoteelta pari
epätoivoista, valittavaa huokausta. Mariaa värisytti — miten
lienevätkään ne huokaukset yön pimeydessä tuntuneet niin
läpikarsivilta? Hän hiipi rautasänkyynsä vastapäiselle puolelle
huonetta. Anny Bahr nukkui edelleen, mutta peite oli solahtanut pois
ja hän väänteli käsiään yhä valittaen epätoivoisesti samalla kuin
huokaus toisensa jälkeen kohosi hänen heikosta rinnastaan.

— Lapsikulta, mikä sinua vaivaa? — Marian täytyi kuiskata nuo

sanat.

Anny Bahr ei vastannut mitään, vaan väänteli edelleen hentoja

käsiään.
Sitte alkoi hän puoli kovaa nyyhkyttää ja piti käsiään kasvoillaan.

Maria oli vallan neuvoton. Häntä pelotti ja oli niin kamalaa olla
yksin.

— Sinä säikäytät minua… Herää! Mikä sinun on, lapsi?

Mutta sanat eivät tehneet vaikutustaan, äänellä ei ollut voimaa ja

Anny Bahr jatkoi itkemistään ja valitti. Maria meni takaisin
vuoteelleen, mutta ei uskaltanut paneutua maata, vaan istui ja katseli
tarkasti tuota ihmelasta. Anny alkoi puhua, puhui kaikenlaisia asioita
samoin kuin valveilla ollessaan. Ja niin uteliaisuus veti puoleensa
Marian, että hän tietäen unissapuhujain vastaavan kysymyksiin ei
malttanut olla ääneti.

— Tulenko minä koskaan onnelliseksi? — kysyi hän epäillen,

matalalla äänellä.

— Tulette tietystikin.

— Tapahtuuko se nykyisissä olosuhteissa?

— Ei! Ensin avioero ja sitten onni!

Maria vetäysi taaksepäin vastauksen kuultuaan. Se oli ajatus, jota

hän ei ollut uskaltanut ajatella loppuun. Mutta hänellä poltti huulia
toinen kysymys:

— Kauvanko siihen on aikaa?

— Ei vuottakaan.

— Saanko minä silloin omakseni sen, jota koko olentoni ikävöi.

— Saatte, kahden vuoden kuluttua, heinäkuun 23 päivänä.

Maria ei tahtonut kysyä enempää. Hänestä tuntui kuin olisi

menetellyt väärin houkutellessaan vastauksia tekemiinsä
kysymyksiin, tietäen paremmin kuin hyvin ei voivansa niitä koskaan
unohtaa. Siksi katui hän yöllistä keskusteluaan tuon ihmeellisen
unissa-ennustajatytön kanssa.

*****

Aamulla herättyään Anny Bahr sanoi Marialle;

 — En ymmärrä, mikä minua tänään vaivaa, olen niin väsynyt kuin
olisin maannut kuukausia sairaana. Jos Maria olisi niin väsynyt…
Minun täytyy tänään levätä koko päivä.

Hän makasikin ja virkistyi iltapuoleen. Maria hoiteli häntä koko

ajan hellästi ja huolellisesti.

9.

Se oli lauvantaipäivä, jolloin Marian piti lähteä Maryhillistä. Hän oli

nukkunut kauvan tänä aamuna, ottanut sen jälkeen jäähyväiset
kaikilta tuttaviltaan ja seisoi nyt matkapuvussaan katsellen
hyvästelevin silmäyksin maisemaa, metsää, vettä ja rantoja.

Erik Bohrman seisoi vähän matkan päässä, hän oli tavattoman

kalpea ja kasvojen piirteet näyttivät terävämmiltä tavallista. Hänelle
ei Maria vielä ollut sanonut hyvästi. Erik oli luvannut tulla saattamaan
veneelle.

Nyt kääntyi Maria hänen puoleensa ja lausui:

— Lähdetäänkö sitte?

Mariakaan ei ollut entisellään. Hänenkin poskensa olivat hyvin

kalpeat ja silmissä oli väsynyt katse.

Ei kumpainenkaan heistä puhunut yhtään sanaa matkalla

laivalaituriin. Mutta juuri höyryveneeseen astuessaan Maria ojensi
nuorelle juristille kätensä ja sanoi sekoitetulla lämmöllä:
 — Hyvästi! — ja hän koetti hymyillä yhtä herttaisesti kuin ennen,
— kiitos kaikesta. — Äänen sointu puhui enemmän kuin hän olisi
tahtonut.

Erik puristi hänen molempia käsiään.

— Kiitos! Kiitos!

Veneen hiljaa lähtiessä rannasta Maria loi pelokkaan silmäyksen

rantaan, mutta Erik Bohrmania ei enää näkynyt. Hän oli iloinen
saadessaan jälleen olla yksin, nythän sai hän taas rauhassa
heittäytyä unelmiensa helmoihin. Hän meni salonkiin, siellä oli
rauhallista, istuutui sohvan nurkkaan, sulki silmänsä ja uneksi. Mutta
ei hän menneisyydestä uneksinut, vaan tulevaisuudesta, siitä
tulevaisuudesta, jonka Anny Bahr oli kuvaillut. Hän koetti karkoittaa
sitä mielikuvituksestaan, mutta se pakkasi, alinomaa takaisin.

*****

Maria nousi äkkiä, hän oli nukahtanut ja heräsi kun höyryvene

pysähtyi Laivasiltaan. Hän kiirehti kannelle — ei ketään ollut
vastassa, vaikka hän oli kirjoittanut Agnesille ja tämä sitä paitsi oli
Kaarlolta kuullut, milloin hän tulisi kotiin. Marian mieli katkeroitui
ajatellessa, että Askerin neitoset niin usein kävivät laivarannassa,
mutta nyt kun oli kysymys hänen vastaanottamisestaan, ei heillä
kellään ollut halua. Kaarlo oli työssään eikä hän luonnollisesti ollut
arvannut lähettää palvelustyttöä rantaan. Jätettyään tavaransa
kaupunginlähetin huostaan hän raskain askelin lähti kävelemään
kaupunkiin. Kuninkaanpuistossa hän yhtäkkiä tunsi käden
pistettävän kainaloonsa ja Ellen Fraenkelin herttainen ääni soi
musiikkina hänen korvissaan:
 — No hyvää päivää, pikku Mari, tervetuloa! Tämäpä on hauskaa!
Sinä siis olet kotona jälleen, mutta ihme ja kumma! Sinähän näytät
väsyneeltä ja kalpealta — miten on laitasi?

— Hoitelin sairasta tyttöä pari päivää sitte.

— Olkoonpa niin, mutta ei tuo ole pelkkää sairaanhoitajattaren

väsymystä, sanoi rouva Fraenkel tavallisella reippaalla ja iloisella
tavallaan.

— Ei, kuuleppas, Mari kulta, tämähän on vallan hullua, minun

täytyy saada sinusta tarkempaa selvää. Tuletko luokseni iltapäivällä,
tahdotko olla niin kiltti?

— Kiitos, Elli rakas tulen mielelläni.

— Tule kello kuuden aikana. Minulla on niin paljon kerrottavana

sinulle terveisiä Norlannista. — Hän ojensi kätensä, mutta tuntui kuin
Maria olisi tahtonut häntä pidättää. — Eikö kukaan ollut sinua
vastassa laivalla?

— Ei! Kaarlohan on konttorissa.

— Niin… hän on… mutta… Oletko kirjoittanut?

— Olen!

— Mutta, Mari kulta, tämähän on liikaa! Minä saatankin sitte sinut

kotiin asti.

— Tervetuloa kello 6! — lausui Ellen Fraenkel sanottuaan hyvästi

Askerin portilla.
 Maria nousi portaille. Seisoessaan oman asuntonsa eteisen
ovella, kuuli hän jonkun tulevan portaita alas. Maria luuli
ennättävänsä poistua, mutta juuri ovea avatessaan näki hän
Agnesin.

— Jaha, sinä olet jo kotona.

Kylmyys ja epäystävällisyys Agnesin käytöksessä heti yllättivät

Marian. Mutta siitä hänen rohkeutensa vain kasvoi; entisestä
myötätuntoisuudesta miehensä omaisia kohtaan ei ollut merkkiäkään
jälellä.

— Oletko saanut kirjettäni? — kysyi hän ainakin yhtä kylmästi kuin

häntä oli tervehditty.

— O—len. — Agnes näytti jonkunverran kummastuvan.

— Vai — niin! Maria aukasi kiireesti eteisen oven ja meni sisään.

Hetkisen levättyään epäröi hän mennäkö tervehtimään miehensä

omaisia vai eikö. Kyllä hänen oli mentävä. Mutta tästä alkaen
osoittaa hän heille vain kylmää kohteliaisuutta, ei mitään muuta; he
eivät saa milloinkaan enää valittaa hänen käytöstään.

— Jaha, sinä olet siis kotona jo, lausui hänen anoppinsa, kun hän
tuokion kuluttua meni rouva Askerin salonkiin. — Milloin tulit?

— Kello yksi. Kirjoitinhan siitä Agnesille.

Puhelua ei vaan saatu käymään ja Maria ei toivonut muuta kuin

aika rientäisi niin että hän voisi lähteä olematta epäkohtelias. Hän
istui ja mietti, miten paljon ne olivatkaan mahtaneet kuulla hänen ja
Erikin suhteista. Kaikitenkin tiesivät he kummia juttuja, joita heidän
vilkas mielikuvituksensa sitte vielä suurenteli. Hänestä oli tämä kaikki
melkein naurettavaa; siinä se istui koko tyttösarja pitkin seinänvieriä,
ja katselivat häntä kuin jotakin kummitusta. Eipä paljon puuttunut,
ettei Maria uhkamielisesti hymyillyt noustessaan ja aikoen lähteä.

Agnes arveli kai tämän menevän liian pitkälle ja toisekseen lienee

hänen pitänyt itseään enimmän loukattuna ja vääryyttä kärsineenä.

— Sinusta käy rumia huhuja kaupungissa, Maria, sanoikin hän

äkkiä, ennenkuin toinen ennätti poistua.

— Niin ja ne ovat saanet suurta yllykettä siitä että niin

luonnottoman kauvan viivyt poissa miehesi luota. Siitä nyt kerrotaan
kaupungilla jos jotakin, lisäsi mamma Asker masentuneella äänellä.

— Tiesin sen, sanoi Maria vakavalla ja matalalla äänellä katsoen

avoimesti kutakin vuoronperään silmiin. — Mutta tiedän myös, että
omaiseni ovat ensimäiset uskomaan minusta kaikkea pahaa.

Ei koskaan oltu kuultu Marian lausuvan tuollaisia sanoja — hän,

joka aina oli ollut niin taipuvainen ja myötenantava. Kaikki istuivat
vaieten.

— Etkö jää päivälliselle? — kysyi rouva Asker jonkun verran

lempeämmällä äänellä.

— Ei, kiitos, mamma! Minulla on yhtä toista puuhaa kotona ja

iltapäivällä olen lupautunut luutnantti Fraenkelin luo.

— Jotain kummaa tässä jutussa on, sanoi Agnes mietteissään,

kun Maria oli mennyt. — Hän ei ole aivan kuin ennen. Epäilenpä,
tokko sentään kaikki on totta mitä kerrotaan. Jos suurin osa on
juorujuttua, niin enpä ihmettele, että hän nyt on katkeralla mielellä.
Minun täytyy mennä puhuttelemaan häntä.

— Tee se, Agnes, puuttui puheeseen Emmy, niin olet kiltti!

Minunkin käy säälini häntä.

Kun Maria tuli omaan asuntoonsa, tunsi hän kyynelten

pakkautuvan silmiinsä. Mutta hän taisteli niitä vastaan ja lohduttausi
kaikella tavoin. Tuntui kuin olisi jokin sisäinen voima pitänyt hänen
mielensä vireessä — jokin aavistus siitä, että kaikki on kohta
selviävä.

Hetken kuluttua Kaarlo tuli kotiin; hän oli iloinen ja ystävällinen,

mutta Maria ei voinut olla huomaamatta hänessäkin jotakin
tavatonta, jotakin siitä yhteisestä vastenmielisyydestä, jota tässä
lyhyessä ajassa niin runsain määrin oli hänen osakseen tullut.

— Eikö mennä mamman luo päivälliselle? — kysyi Kaarlo

nähtyään pöydän olevan katettuna salissa.

— Minä ajattelin olevan hauskempaa syödä kotona, vai kuinka? —

vastasi
Maria ystävällisesti.

— Rakas Mari, mikä päähänpisto tuo nyt on? Mitä luulet heidän
sanovan, äidin ennen kaikkea?

— Sanokoot mitä tahtovat!

— Ei, älkäämme pahoittako heidän mieltään suotta.

— Niinkö? Mutta minun mieleni olisit heti valmis pahoittamaan.

 — Oh, en tietystikään pikku Mari, en tietystikään! Syödään vaan
kotona, jos niin tahdot. Kun et vain ole pahoillasi.

Heti kello kuuden jälkeen Maria seisoi luutnantti Fraenkelin

portailla Braahenkadun varrella ja soitti ovikelloa. Palvelustyttö tuli
avaamaan ja rouva Fraenkel itse eteisessä otti mielivieraansa
vastaan.

— Nyt mennään istumaan minun huoneeseni; saamme vielä

kauvan olla yksin. Aksel ei tule kotiin ennenkuin myöhään illalla.

Se oli lumoava koti, tämä. Täällä oli niin helppoa hengittää, kaikki
niin iloista ja miellyttävää, ilmakin tuntui niin lemmekkäältä ja
ihanalta.

— Nyt sinun täytyy kertoa minulle kaikki, rakas Mari! — sanoi

rouva Fraenkel sittenkuin oli toimittanut vieraansa sohvaan ja itse
istunut rinnalle. — Minulla on niin paljon terveisiä Norlannista —
rouva Bohrmanilta ennen kaikkea. Hän lähetti niin paljon
sydämellisiä terveisiä, kyseli vointiasi ja milloin menet käymään
kotiseudullasi. Olisit niin tervetullut hänen luokseen, sanoi hän, ja
kaikki olisi järjestyksessä, jos vain sitä ennen kirjoittaisit hänelle pari
riviä.

— Olipa se ystävällistä… mutta koskaan en mene sinne.

— Miksi et, Mari kulta? Hän tulisi niin iloiseksi — ajatteles! Muista
vain mitä kerran sanoin sinulle, että aina kun puhelen rouva
Bohrmanin kanssa, tuntuu minusta kuin olisi hänellä jotakin
katumista, jotakin, minkä tahtoisi saada anteeksi ja unohtaa. Sinä
tiedät, mitä se on.
 Maria ei vastannut, mutta Ellen Fraenkel huomasi hänen
kasvojensa vaihtavan väriä. Hänestä oli kovin ikävää, että tämä
hänen lapsuusystävänsä kantoi sydäntä syden näköistä erästä
katuvaa naista kohtaan.

— Sinun ei pidä salata minulta mitään, Mari kulta, tunnethan minut

vanhastaan ja tiedät, että minä aina, aina ymmärrän sinua. Älä vaan
tulekkaan pahoillesi siitä, mitä nyt kerron sulle! Rouva Bohrman ei
voi koskaan unohtaa, ettei hän sallinut sinun ja Erikin saada
toisianne. Se vaivaa häntä yötä ja päivää, eikä anna rauhaa, sanoo
hän. Mikäli minä hänen puheistaan käsitin, on teillä kerran ollut jokin
kohtaus sinun kotisi puutarhassa, ja sen muistaa hän aina ja katuu
silloista menettelyään. "Ei paljon puutu, etten tule hulluksi
omantunnon soimauksista, kun muistelen sitä hetkeä," sanoo hän
usein. "Oi, jospa kerran voisinkin sovittaa kaikki mitä olen rikkonut
näitä kahta olentoa kohtaan — omaa poikaani ja häntä!" Nämä olivat
hänen viimeiset sanansa minulle. Tiedätkö, Mari, minun kävi oikein
säälini häntä. Hän on niin kovin vanhettunut viime vuosina. — Rouva
Fraenkel pysähtyi ja loi suuret silmänsä ystävättäreensä, joka istui
taaksepäin nojautuneena ja silmät ummessa; sitte jatkoi hän samalla
herttaisella äänellä kuin ennen:

— Nyt on huhu teidän onnettomasta avioliitostanne,

epämiellyttävistä perhesuhteistanne ja miehesi sietämättömistä
elintavoista ennättänyt hänen korviinsa ja osaltaan ovat nekin paljon
tuottaneet surua tuolle naiselle, joka on kerran niin suuresti
erehtynyt, mutta ei toivo muuta kuin saada erehdyksensä korjata.

— Mutta kuka on sanonut, että minä olen onneton? — lausui

Maria matalalla äänellä.
 — Kukako on sanonut sen! — toisti rouva Fraenkel. Eihän tarvitse
muuta kuin nähdä sinut tullakseen siitä vakuutetuksi… — Hän kiersi
kätensä ystävättärensä kaulaan ja alensi merkitsevästi äänensä. —
Kuuleppas, Mari, olen monta monituista kertaa aikonut sinulta kysyä
muuatta asiaa, mutta aina hetken tultua en ole voinut sitä tehdä. Nyt
tahdon kuitenkin puhua vapaasti ja avoimesti. Sano, kultaseni,
tiedätkö todellakin, millaista elämää miehesi oikeastaan viettää. Vai
oletko tosiaankin sokea ja kuuro tässä suhteessa? Sano suoraan,
Mari, kuinka on?

— Puhukaamme jostain muusta, Elli!

— Tietystikin! Sitä saattoi odottaa. Mutta kun nyt olen istunut tähän
rinnallesi, en aio päästää sinua niin vähällä, vaan kerron ensinnäkin
koko joukon tapauksia ja asioita. Etkö sitäkään tiedä, että Kaarlon
parhaimmat seuraveikotkin jo kohauttavat olkapäitään hänen
inhoittavalle huvittelulleen? Mutta sinä — sinä kärsit kaiken niin
alttiisti, sinä. Vaan se ei käy ajanpitkään päinsä — etkö sitä käsitä,
Mari? Kaikki tulee päivä päivältä pahemmaksi — vaikka minusta
asemasi ei voi enää sen tukalammaksi tulla kuin se nyt on. Sinä
kukistut yhä enemmän ja enemmän alakuloisuuteesi. Ja sitte nuo
alituiset riidat hänen omaistensa kanssa. Nekin ovat sietämättömiä.
Sanoppas oletko milloinkaan puhunut oikein vakavasti Kaarlon
kanssa ja koettanut vetää häntä pois tuosta irstailevasta elämästä,
oletko?

— Alussa tein sitä useinkin, mutta hän ei silloin koskaan tahtonut

minua kuulla. Olin joskus vallan epätoivoinen, mutta silloin näytti kuin
olisi hänen muutoin hyvä sydämensä jäätynyt. Hän meni kuitenkin.
Nyt en ole enää pitkään aikaan koettanutkaan häntä pidättää —
eihän se kuitenkaan maksaisi vaivaa.