Full download test bank at ebook textbookfull.

com

China's Economic Engagement in

CLICK LINK TO DOWLOAD

https://textbookfull.com/product/chinas-
economic-engagement-in-north-korea-bo-gao/

textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cutting the Distance Benefits and Tensions from the

Recent Active Engagement of China Japan and Korea in
Latin America Nobuaki Hamaguchi

https://textbookfull.com/product/cutting-the-distance-benefits-
and-tensions-from-the-recent-active-engagement-of-china-japan-
and-korea-in-latin-america-nobuaki-hamaguchi/

Social Welfare in India and China: A Comparative

Perspective Jianguo Gao

https://textbookfull.com/product/social-welfare-in-india-and-
china-a-comparative-perspective-jianguo-gao/

Environmental Economic Geography in China Canfei He

https://textbookfull.com/product/environmental-economic-
geography-in-china-canfei-he/

Economic Miracle Market South Korea A Blueprint for

Economic Growth in Developing Nations 1st Edition
Dieter K. Schneidewind (Auth.)

https://textbookfull.com/product/economic-miracle-market-south-
korea-a-blueprint-for-economic-growth-in-developing-nations-1st-
edition-dieter-k-schneidewind-auth/
My Holiday in North Korea The Funniest Worst Place on
Earth 1st Edition Wendy E. Simmons

https://textbookfull.com/product/my-holiday-in-north-korea-the-
funniest-worst-place-on-earth-1st-edition-wendy-e-simmons/

Quantitative Regional Economic and Environmental

Analysis for Sustainability in Korea 1st Edition
Euijune Kim

https://textbookfull.com/product/quantitative-regional-economic-
and-environmental-analysis-for-sustainability-in-korea-1st-
edition-euijune-kim/

Modernization Through Globalization: Why China Finances

Foreign Energy Projects Worldwide Bo Kong

https://textbookfull.com/product/modernization-through-
globalization-why-china-finances-foreign-energy-projects-
worldwide-bo-kong/

Mysterious Pyongyang: Cosmetics, Beauty Culture and

North Korea 1st Edition Nam Sung-Wook

https://textbookfull.com/product/mysterious-pyongyang-cosmetics-
beauty-culture-and-north-korea-1st-edition-nam-sung-wook/

Conflict and Youth Rights in India: Engagement and

Identity in the North East 1st Edition Haans J. Freddy
(Auth.)

https://textbookfull.com/product/conflict-and-youth-rights-in-
india-engagement-and-identity-in-the-north-east-1st-edition-
haans-j-freddy-auth/
 PALGRAVE SERIES IN
ASIA AND PACIFIC STUDIES

China’s Economic
Engagement in
North Korea

Bo Gao
Palgrave Series in Asia and Pacific Studies

Series Editors
May Tan-Mullins
University of Nottingham Ningbo China
Ningbo, Zhejiang, China

Adam Knee
Lasalle College of the Arts
Singapore

Filippo Gilardi
University of Nottingham Ningbo China
Ningbo, China
The Asia and Pacific regions, with a population of nearly three billion
people, are of critical importance to global observers, academics, and
­
­citizenry due to their rising influence in the global political economy as well
as traditional and nontraditional security issues. Any changes to the domes-
tic and regional political, social, economic, and environmental ­systems will
inevitably have great impacts on global security and governance structures.
At the same time, Asia and the Pacific have also emerged as a globally influ-
ential, trend-setting force in a range of cultural arenas. The remit of this
book series is broadly defined, in terms of topics and academic disciplines.
We invite research monographs on a wide range of topics focused on Asia
and the Pacific. In addition, the series is also interested in manuscripts
­pertaining to pedagogies and research methods, for both undergraduate
and postgraduate levels. Published by Palgrave Macmillan, in collaboration
with the Institute of Asia and Pacific Studies, UNNC.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14665
 Bo Gao

China’s Economic
Engagement in North
Korea
Bo Gao
Ningbo University of Finance and Economics
Ningbo, China

Palgrave Series in Asia and Pacific Studies

ISBN 978-981-13-0886-4    ISBN 978-981-13-0887-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-981-13-0887-1

Library of Congress Control Number: 2019930039

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2019

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
­publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: © [daboost]

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-­01/04 Gateway East, Singapore
189721, Singapore
 Acknowledgements

I am grateful to Dr Ivaylo Gatev for his untiring support and guidance, and
for funding my trip to Northeast China in 2014 without whom this project
would have remained a pipe dream. I am also grateful to Dr Catherine
Goetze, Dr Christopher Pierson, Dr Miwa Hirono, Dr Jonathan Sullivan,
and Dr Gregory Moore from the University of Nottingham for their help
during different periods of my research. Thanks to the financial support
from the Institute of Asia Pacific Studies and the Graduate School of the
University of Nottingham, Ningbo, China, to my travel for presenting my
research at conferences in Nottingham, Shenzhen, Seoul, and Beijing was
made possible.
Finally, my family, especially my parents, gave me a reason to believe;
their financial and emotional support made this job more than worthwhile.

v
 Published Titles in PSAPS

China’s Economic Engagement in North Korea

By Bo Gao
China as a Global Clean Energy Champion: Lifting the Veil
By Philip Andrews-Speed and Sufang Zhang
World Heritage Conservation in the Pacific: The Case of Solomon Islands
By Stephanie Clair Price
Eco-development in China: Cities, Communities and Buildings
By Wu Deng and Ali Cheshmehzangi
Designing Cooler Cities: Energy, Cooling and Urban Form: The Asian Perspective
Edited by Ali Cheshmehzangi and Chris Butters
Mediatized China-Africa Relations: How Media Discourses Negotiate the
Shifting of Global Order
By Shubo Li
Assessing Intellectual Property Compliance in Contemporary China: The
World Trade Organisation TRIPS Agreement
By Kristie Thomas
Chinese War Correspondents: Covering Wars and Conflicts in the Twenty-­
First Century
By Shixin Ivy Zhang
China’s Media and Soft Power in Africa: Promotion and Perceptions
Edited by Xiaoling Zhang, Herman Wasserman, and Winston Mano

vii
 Contents

1 Introduction  1

2 China’s Economic Activities in the North Korean Mineral

Resource Sector 23

3 China’s Economic Activities in the North Korean Fishing

Industry 47

4 Chinese Cross-Border Economic Activities in North Korea 73

5 The Regional Impact of Chinese Economic Activity in

North Korea111

6 Conclusion143

Appendix A: Introduction155


Appendix B: China’s Economic Activities in the North Korean
Mineral Resource Sector157

ix
x Contents


Appendix C: China’s Economic Activities in the North Korean
Fishing Industry159


Appendix D: Chinese Cross-Border Economic Activities in
North Korea163

Index169
 List of Tables

Table 2.1 Details of Chinese economic activities in North Korea in the

mineral and energy sector 30
Table 3.1 Chinese economic activities in North Korea on fishery industry 50
Table 4.1 Comparison of geographical condition of Shenzhen and Rason 95
Table 5.1 South Korean aid to North Korea, 2003–2007 131
Table 5.2 South Korea official strategic products aid, 2003–2007 (food
amount: 1000 tons; value amount: billion won) 133
Table 5.3 South Korean aid to North Korea, 2008–2012 133
Table 5.4 US aid to North Korea, 1996–2009 134

xi
 CHAPTER 1

Introduction

Background
China and North Korea had become blood allies since the beginning
of the Cold War, in particular following the friendship built during the
Korean War against US-led UN troops from 25 June 1950 to 27 July 1953
(Haruki, 2014; Seth, 2010). The physical conflict ended though the war
did not. Since then, China has offered large amounts of funds and material
aid to North Korea according to the Treaty of Friendship, Cooperation and
Mutual Assistance between the People’s Republic of China (PRC) and the
Democratic People’s Republic of Korea (DPRK) signed on 10 September
1961 (Cornell, 2002; Beal, 2005). During the Cultural Revolution from
1966 to 1976, there were harsh ideological disputes about North Korea’s
orthodox schooling and China’s revisionism of socialism especially when
Beijing started to get in touch with Washington, DC, in 1972 (Harrold,
2004; Adrian, 2018: 78–79). After that, China’s establishment of a diplo-
matic relationship with South Korea in 1992 also seriously influenced the
top-level interaction between Beijing and Pyongyang (Liu Jin-zhi et al.,
2006; Cha, 2013: 325–327). Yet these two issues have not halted the
aid from Beijing to North Korea, which maintains the survival of China’s
strategic buffer zone against the US and its allies.
In the post-Cold War era, especially since the early 2000s, the Sino-­
DPRK relationship has become commercialised. It started with the entry of
a small number of Chinese companies into North Korea in the early 2000s

© The Author(s) 2019 1

B. Gao, China’s Economic Engagement in North Korea,
Palgrave Series in Asia and Pacific Studies,
https://doi.org/10.1007/978-981-13-0887-1_1
2 B. GAO

and officially began with the signing in 2005 of the Agreement between
the Government of the PRC and the Government of the DPRK for the
Promotion and Protection of Investment. Chinese economic activities in
North Korea expanded rapidly in several fields such as mineral resources,
the fishing industry, physical infrastructure, tourism, and labour coopera-
tion. The commercialisation of the Sino-DPRK relationship can be
observed from three specific changes. The first change is the reduction of
official economic assistance and rapid increase of investment. The number
of Chinese investment projects in the DPRK increased rapidly since 2002
(Choo, 2008: 343–350; Ford and Kwan, 2008). The second change con-
cerns multiple economic actors. The new Chinese economic activities have
been implemented by not only the central government but also the sub-
state-level economic actors. The latter, such as local companies and regional
governments (city and province), are also more active than the central gov-
ernment in the huge field of investment in North Korea. Such investment
includes those made in the marketplace, the construction of social infra-
structure (such as roads and railways), mineral extraction, computer pro-
duction, marine production, and fishing licensing. The third change relates
to the measures taken to support North Korea, which has been transformed
from direct official assistance to a mixture of official assistance and invest-
ment in order to help Pyongyang develop its own economic strength. The
Chinese government aims to encourage Pyongyang to follow the Chinese
style of economic reform and achieve integration into the international
economy. This idea, however, is rejected, or at least resisted, by Pyongyang.
The response from China has been to promote and encourage investment
in North Korea and to use technical assistance in exchange for natural
resources with a view to improving North Korea’s technological capability
in the short term and building the long-term comprehensive economic self-
development abilities of North Korea rather than directly aid.

Defining the Gap

In the current research on the Sino-DPRK economic relationship, there
are two major research strands. The first, mainly researched by Chinese
scholars, is dominated by discussions of the status quo and existing prob-
lems in Sino-North Korea trade and measures taken to address them. The
main problems include huge difficulties in, and risks of, trade settlement,
currency problem (use of RMB) the increase in North Korea’s outstanding
payments, and the negative influences of political issues, such as the nuclear
 INTRODUCTION 3

crisis in North Korea. Relevant measures include the promotion of inter-

government cooperation and the institutionalisation of trade, providing
aid for the construction of infrastructure, and the resolution of North
Korea’s nuclear problems (Sun, 2004: 67–71; Yu, 2008: 32–­34; Lin and
Jin, 2009: 37–43; Wang, 2008: 48–50; Zhang, 2006: 3–8; Zhang, 2007:
38–41; Zhang et al., 2009: 36–37; Yu, 2010: 121–123; Han, 2011:
12–23; Zhang, 2011: 13–21; Xu, 2011; Li, 2012: 35–39; Piao, 2012:
44–53; Bai, 2013; Wang, 2013: 62–63; Wang and Zhang, 2014: 451–
470; Du, 2014). Man (2011) uses the case of Dandong-Sinuiju economic
cooperation to explain a top-down model of the Sino-DPRK economic
relationship and predicts future developments. Li (2011: 58–61), Sun
(2015: 64–68), Piao and Li (2012: 3–10) and Huang and Hu (2014:
3–10) also discusses the problem of North Korean escapees to Northeast
China, their negative impact on China’s diplomacy and how to deal with
North Korean escapees by pushing economic reform in North Korea and
achieving cooperation with the UN. Lin and Hao (2011: 11–18), Zhang
and Ru (2012), and Ge (2015: 111–115) also discuss the significance of
Sino-DPRK economic cooperation to the access of the Sea of Japan through
Tumen River. Liu (2008: 83–89) evaluates the attempt of Beijing in push-
ing economic reform in North Korea through economic participation.
The second research strand provides explanations for China’s economic
policy regarding North Korea, especially from the general state level, and in
the traditional area of security, such as the aim of maintaining regional stabil-
ity and peace and avoiding the collapse of North Korea (Russell, 2000:
47–64; Shambaugh, 2003: 43–56; O’Hanlon and Mike, 2003; Fuqua,
2007; Lee, 2009; Lim, 2009; Stares and Wit Joel, 2009; Moore, 2014:
77–80). Rozman (2007), Moore (2008: 1–29), Hundt (2010: 132–142),
and Nanto and Chanlett Avery (2010) claim that Beijing’s ultimate objective
in pushing Chinese economic activities in North Korea is in order to sustain
regional stability, thereby persuading Pyongyang to restrain itself and
attempting to lower the possibility of a US attack on North Korea. Goldstein
(2006), Hagstrom and Soderbeg (2006), Ikenberry and Moon (2008:
45–59, 140–150), Park and Scott (2013), Huang and Shih (2014) point out
that China aims to use North Korea as a tool to increase its regional influence
and ensure security by balancing the US military influence in Northeast Asia.
French (2007) and Haggard and Noland (2009: 10–12) recognise that
Beijing plays a key role in the encouragement of investments in North Korea
because it aims to promote regional economic integration of Russia’s Far
East, Northeast China, and the Korean Peninsula, in particular the Great
4 B. GAO

Tumen River Initiative. Many South Korean scholars, such as Lee (2003:
1–8), Kim (2006: 898–916), Joo and Kwak (2007), Choo (2008: 360–370),
and Yoon and Lee (2013: 19–31) see the rapid increase of Chinese invest-
ment as Beijing’s strategic objective of leading North Korea towards eco-
nomic reform, increasing its dependence on China and finally achieving
denuclearisation of North Korea. Kim (2011: 257–271) also takes the exam-
ple of Sinuiju, a North Korean city on the Sino-DPRK border, as an indica-
tion that the intention of Chinese economic investment in North Korea is to
develop Northeast China.
Indeed, the previous research outlined above is helpful in understand-
ing the Sino-DPRK economic relationship. However, little work has been
done on the specific activities in the field of China’s economic activities in
North Korea from the non-military security drivers and actors below the
state level. This research is not about the structural change of Chinese
economic activities; rather, it considers Beijing as the one who controls
and orchestrates the actions of the other Chinese actors and recognises
traditional security as the main motivation of Beijing. Even though they
contributed to the non-traditional security problems, the major impact is
still discussed around the central government with two major weaknesses.
Firstly, Chinese economic activities have changed with the rapid increase
of Chinese investment and the reduction of official assistance. Its role has
been weakened as a result of domestic decentralisation of the economy
(because Beijing has recentralised political power since Xi became
President) and active engagement of actors below the state level with
North Korea. Meanwhile, the requirement of developing Northeast China
is both too wide and too partial for two reasons. On the one hand, com-
pared to the northeast provinces of Jilin and Liaoning, Heilongjiang prov-
ince (also in Northeast China) is almost irrelevant to the border economy
with North Korea except the oil transportation from Daqing to North
Korea. However, it has benefited from developing a cross-border econ-
omy with the Russian Far East. On the other hand, Chinese economic
actors in the DPRK are not only from Northeast China but also from
other coastal provinces. The spread of ethnic Korean businesses towards
other coastal areas of China has created multiple identities for these busi-
nessmen and expanded the relationship between North Korea and d ­ ifferent
provinces outside Northeast China. For instance, Zhejiang province in
Southeast China encourages ethnic Korean businesses to join the local
chamber of commerce. Thus, the requirement of developing Northeast
China is only one reason for Chinese economic engagement with DPRK.
 INTRODUCTION 5

Secondly, the idea of traditional security-oriented motivation could

explain Beijing’s active organisation of the Six Party Talks and other medi-
ation between North Korea and the US in order to avoid potential military
invasion by the US of North Korea and protract a complete resolution of
the North Korean nuclear problem through diplomatic negotiation.
However, it is not appropriate to explain Beijing’s intention to implement
economic activities in North Korea from both general strategic and specific
details. From the general strategy and the military point of view, Beijing
has avoided a potential short-term regional war on the Korean Peninsula
through its mediation. It successfully sustained the regional peace and fun-
damental order even it was a cold peace on the brink of military conflict.
Its encouragement to invest in North Korea aims to strengthen its influ-
ence over the country, to push through economic reform, and to raise
expectations that the investments of actors below the state level could help
the construction of independent developing abilities of North Korea in
non-military areas to reduce the burden of offering economic assistance.
From the specific areas of investment, even if the official assistance
could be seen as a tool for sustaining the survival of the Pyongyang regime,
it could be very difficult to connect the investments motivated by resolv-
ing local socio-economic problems with the grand strategy of the central
government, especially as there is divergence between local requirements
and national strategy.
This book attempts to close the gaps above by answering the four ques-
tions below:

1. What is the relationship between Beijing and actors below the state
level in their economic activities in North Korea since 2002?
2. What are the drivers of actors below the state level to implement
economic activities in North Korea and what are their differences
from the national interests?
3. What is the impact of Chinese economic activity in North Korea on
regional security and China’s grand strategy in Northeast Asia?
4. What does this mean to the making of China’s foreign policy?

The first question aims to make clear the specific activities of the cen-
tral government and actors below the state in North Korea first. Then
the relationship between Beijing and actors below the state is described
by outlining and comparing the amount, the types, and the funding of
economic activities implemented by actors at the state level (central
6 B. GAO

­ overnment and central state-owned companies) and at the level below

g
the state (governments on the province and city levels, local state-owned
companies, and private enterprises) in North Korea since 2002. After
that, in contrast to the (Beijing-dominant) relationship of central-local/
sub-level actors in economic interaction with North Korea in the Cold
War era, the (bottom-up) characteristic of this central-region relation-
ship is discussed specifically.
The second question attempts to highlight three points. The first con-
cerns the drivers of actors below the state level in the implementation of
economic activities in North Korea. The point after that is how effective
these activities are in helping resolve such local problems faced by China
as environmental pollution, population outflow, local industrial develop-
ment, and the loss of traditional fishing areas. The final point is to dem-
onstrate that these activities are mainly driven by the desire to protect
local interests. This can be examined by making comparisons between the
local and national data related to these economic activities. Usually these
economic activities focus on the local interests because their product out-
puts are relatively significant to the local level but very small at the
national level.
The third question mainly evaluates the general impact of Chinese
activities in North Korea on the regional security of Northeast Asia, espe-
cially the Korean Peninsula, at three levels. The first level is the domestic
level of the Korean Peninsula, in particular the economic reform and
opening up of North Korea. This section discusses how Chinese economic
activities push North Korea to broaden its economic ‘opening up’ to the
world and avoid regime collapse by attracting funding. The second level is
the relationship between China and South Korea. This reveals that the
rapid increase of Chinese economic activities in North Korea has led to
concerns in South Korea about the economic overdependence of North
Korea on China and created further negative impact on Sino-Republic of
Korea (Sino-ROK) relations, especially the resolution of historical dis-
putes. The third level is the general regional security problem, especially
the denuclearisation of North Korea through Six Party Talks. This level
illustrates how Chinese economic activities offer the fundamental
­conditions of Six Party Talks by avoiding the collapse of the North Korean
regime. However, in general, the huge amount of funding brought about
by these activities weakens the weight of US economic leverage to engage
the denuclearisation of North Korea and almost makes it impossible to
denuclearise North Korea through dialogue and economic pressure.
 INTRODUCTION 7

The final question focuses attention on the process of China’s foreign

policymaking as it becomes more pluralistic with the decentralisation of
power from Beijing. The central government is not the only, nor the ulti-
mate, policy-implementing body on foreign economic policy. Multiple
actors below the state level, such as provincial and city-level governments,
local state-owned companies and private enterprises, and even social asso-
ciations and the general public, can play a role in China’s foreign policy-
making, especially at the implementation stage, allowing their own voices
to be heard and protecting their interests.
This book aims to examine that the commercialisation of the Sino-­DPRK
relationship is driven by a multiplicity of actors below the state level, which
include governments at the provincial and city levels, local state-owned
companies and private enterprises, as well as social associations. These actors
have become economically engaged in North Korea at a deep level. Their
activities both contribute and occasionally run counter to Beijing’s overall
objectives of keeping regional peace and stability in Northeast Asia and
sustaining positive relationships with neighbouring countries. At a higher
level, the implementation of China’s foreign economic policy is pluralistic
with the decentralisation of Beijing’s authority and active engagement of
actors below the state level. Even the decision-­making of China’s foreign
economic policy is pluralistic in special cases such as Chang-Ji-Tu National
Strategy, which will be introduced later in the empirical chapters.
This book contributes to the existing literature by adding new ideas.
First of all, a comprehensive picture is drawn of Chinese economic activi-
ties in North Korea. It includes activities implemented by actors in differ-
ent provinces (Zhejiang, Shandong, Henan, and Chongqing) rather than
focusing only on Jilin and Liaoning provinces in Northeast China as much
previous research has done. This is followed by an illustration of the
changed relationship between Beijing and actors below the state level (the
majority of Chinese actors in North Korea) in the implementation stage of
foreign economic policy which concerns economic participation in North
Korea. The traditional hierarchical central-local relationship during the
Cold War is being replaced by a bottom-up model with the ­decentralisation
of Beijing’s power over the economy. Furthermore, with the increased
distance of Beijing from the administration of local affairs, Chinese eco-
nomic activities, participated in mainly by actors below the state level in
North Korea, are driven by reasons of developing the local economy and
resolving non-traditional security problems. They are less limited by the
concerns of national interests at the strategic level and even run counter to
8 B. GAO

the national interests in some cases. This book aims to improve new insights
from the sub-state view but does not attempt to trivialise the military fac-
tors behind Beijing’s motivations of promoting and encouraging Chinese
economic activities in North Korea. These significant military factors
include consolidating North Korea’s domestic stability and avoiding a ref-
ugee wave led by the regime collapse, which have been frequently dis-
cussed and mentioned in the previous scholarships. Before presenting the
methods and organisation of this book, a few important concepts used in
the empirical chapters need to be outlined first in the section below.

Significant Concepts

Decentralisation in China
China is a single party system country with several decades of decentralisa-
tion since its economic reform in the 1980s. During the last thirty years, the
Central Committee of the Chinese Communist Party (CCP) and the State
Council in Beijing have introduced a number of documents to implement
the gradual decentralisation of power. Jiang (2008: 58–59) and Cao (2013:
122) outline relevant documents which include ‘Notice about the problems
in the party and political organisation reforms of province, city and autono-
mous region’ in December 1982; ‘Notice about the problems in the local,
city and distinction party and political organisation reform’ in February
1983; ‘Notice about the problems in the town level party and government
organisation reform’ in December 1983; ‘The advice of Central Committee
of CCP (Chinese Communist Party) and the State Council to the local
government organisation reform’ in January 1991; ‘Plans for Party and
government organisation reform’ and ‘The notice about the implementa-
tion of party and government organisation reform plans’ in July 1993; and
finally, ‘The decision of Central Committee of CCP about problems in
improving socialist market economic institution’ in 2003 (Translated by
author; see original names in Mandarin and pinyin in Appendix A, point 1).
In particular, the decision of 2003 clearly pointed out ‘a reasonable
division of rights and responsibilities of central government and local gov-
ernments on managing socio-economic affairs’ and ‘the national and
cross-province (as well as autonomous regions and municipalities) affairs
will be managed by central government in order to ensure the national
unification of legal system, political order and market. The regional affairs
belonging to the local administrative region will be managed by local gov-
 INTRODUCTION 9

ernments in order to promote the working efficiency, reducing managing

cost and promoting administrative dynamics’ (Cao, 2013: 122–125)
(translated by author; see original names in Mandarin and pinyin in
Appendix A, point 1).
Thus, it can be seen that the decentralisation that has taken place in
China over the last three decades and the core themes that run through
these documents are the decentralisation of Beijing and the increasing
independence of local authorities from Beijing when dealing with the
affairs within their administrative scope.
From the structure of government, the central government does not
have its own department for implementing policies. The ministries,
committees, bureaux, and offices under the State Council are a funda-
mental administrative part of government. However, these departments
mainly take responsibility for policymaking, macroeconomic control,
and the provision of guidelines, but not the implementation of policy.
Thus, Beijing depends only on the regional governments for policy
implementation (Shen and Song, 2009: 15). The central government
usually represents social public interest in general and aims to maximise
its own interests. There are dual levels of regional governments’ inter-
ests. On the one hand, their interests align with those of the central
government, which aims to maximise public interest and promote social
development by organising industrial production. On the other hand,
the interests of regional governments are in the socio-economic devel-
opment of their own regions, which is clearly independent from the
interests of the central government (Shen and Song, 2009: 16–18).
Under the traditional planned economy, the regional governments were
restrained by the administrative and financial control of the central gov-
ernment and their independence from the central government is not
very clear. The regional governments are the only agents of the central
government and passively accept and implement policy under direct
control from the top without independence, flexibility, or subjectivity.
After the economic reform, with the decentralisation of economic power
(especially the devolution of power of regional state-owned companies,
in terms of supervision and management, from central government to
regional governments), and new economic development-oriented eval-
uation systems to officials in the sub-level governments, the motivation
for self-development by regional governments existed and increased
rapidly. Regional government began to strengthen control of local
state-owned companies, who are regionally the most powerful business
10 B. GAO

actors, and to develop their own flexibilities on understanding central

government policies in order to make regional development effective
(Jiang, 2008: 57).

Non-traditional Security
This section aims firstly to define traditional security and non-traditional
security (NTS), and then to outline the types of NTS problems which exist
in the current context and connect them to the research topic. Traditional
security threats are those factors that could threaten the security of sover-
eign states. Normally these are military threats, but the concept also
includes political and diplomatic conflicts (Burgess, 2010: 1–5). Depending
on the differences in the level of threat, traditional threats may be divided
into three types: military competition, military deterrence, and war. War
may be categorised by different levels, such as world war, regional war, and
civil war, and by different types such as conventional war and nuclear war
(Burgess, 2010: 1–5). In contrast to traditional security, the NTS threats
refer to the non-military, non-political, and non-diplomatic factors, which
could threaten the general survival and development of human beings and
sovereign states (Tsuneo Akaha, 2002: 1–2). NTS threats cover a wider
and more complex range of threats than do traditional ones. They could
be economic security, financial security, environmental security (pollution,
collapse of natural systems and diversity), information security (hacker,
virus, and other illegal activities of transporting and stealing information),
resource and energy security, terrorism, proliferation of weapons (espe-
cially weapons of mass destruction), spread of disease, cross-border crime,
smuggling and drug problems, illegal immigration, piracy attacks, or
money laundering (Tsuneo Akaha, 2002: 1–2).
According to Lou and Teng (2007: 15), NTS problems normally
include five important characteristics: firstly, both causes of and solutions
to NTS problems are normally transnational; they may appear not only in
one country but in one region and then create negative influences at the
regional or even the global level; secondly, the creators of NTS problems
are uncertain, they could be state or non-state actors such as individuals,
organisations, or groups; thirdly, once NTS problems intensify, they may
transform into traditional security problems which may then be resolved
by military means, such as violent conflict or even regional war; fourthly,
the state remains the main actor in the resolution of NTS problems and
has the autonomous right to resolve the problem; finally, the settlement of
 INTRODUCTION 11

NTS problems requires international cooperation in order to reduce the

negative impact of threats and achieve a complete resolution.
Recently, China has faced many NTS threats, especially in six main
areas. The first threat is the environmental security problem which includes
four parts: water loss and soil erosion; large-scale environmental pollution
(air pollution and acid rain, water pollution); shortage of energy and min-
eral resources; and decrease in biological diversity (Li Xiang-lan, 2002:
1–3). The second threat is the information security problem, especially the
loss of information under attacks from external hackers and from viruses
(Wang and Liu, 2011: 30–33). The third threat is the possible spread of
an epidemic with rapid changes in DNA and improved counter-medical
abilities (Li, 2002: 1–3). The fourth threat is due to China’s huge popula-
tion, which increases pressure on the limited resources and deepens the
welfare burden on an ageing society (Yu, 2015). The fifth one concerns
border control problems, which include the drug trade in Northwest,
Northeast, and Southwest China, and illegal immigration from North
Korea (Liu and Wang, 2010: 45–50; Cui, 2010: 55–58). The final threat
is that of financial security. During the period of deepening reform, the
imperfect Chinese financial system may be easily manipulated by external
hot money and other financial risks (Wang and Liu, 2011: 30–33).
Among the six types of NTS threats discussed above, three are relevant
to the research topic. The first of these is resource scarcity. Currently, due
to the rapid increase in population and modernisation, China relies heavily
on the import of oil and many other resources. However, most transporta-
tion lines by sea from the Middle East are not safe because the Chinese
navy is not strong enough to protect them in the case of war. China is in
the process of adjusting its status as an oil-import country (Yu, 2015). On
the one hand, China is pushing its technical project of coal liquefaction to
produce oil; therefore, the importation of coal from North Korea is
important (Yin and Ding, 2006: 1–6). On the other hand, as the largest
owner and exporter of rare earth minerals in the world, China plans to
improve the status of these as a strategic resource in order to increase the
dependence of the world on China for rare earth minerals, thereby balanc-
ing Chinese dependence on the import of oil (Yu, 2015).
The second NTS threat relevant here is environmental pollution which
led to food safety problem and seafood resource scarcity. China is bor-
dered by four seas: Bohai Sea, Yellow Sea, East China Sea, and South
China Sea. However, apart from the South China Sea, which is relatively
further away from the Chinese mainland than the others, these seas have
12 B. GAO

been seriously polluted resulting in an underproduction of seafood (Dai,

2007: 255–260). Chinese traditional fishing areas also reduced dramati-
cally due to the fishery agreement signed between China and South Korea
in the early 2000s because the number of Chinese fishing boats working
in the South Korean Exclusive Economic Zone significantly reduced
under the quota restrictions imposed by South Korea according to the
agreement. The social concerns about the negative impact of Japan’s
nuclear accident also created a need for alternative sources for those fish-
ery products traditionally imported from Japan. Thus, Chinese economic
activities in the North Korean marine field could sustain the supply of
seafood and make up for the loss caused by reduced fishing areas, sea pol-
lution, and overfishing.
The third threat comes from the cross-border problem. Northeast
China suffers from two main cross-border problems. One is social instabil-
ity caused by illegal immigration from North Korea. Chinese economic
activities in North Korea may also be helpful in strengthening border con-
trol in order to reduce the extent of illegal immigration by improving local
living conditions and decreasing unemployment. In addition, Jilin and
Liaoning provinces, especially the Yanbian Ethnic Korean Autonomous
Prefecture, face the problem of population outflow to South Korea, which
directly leads to a reduction in terms of local culture and labour shortages.
Chinese economic activities in North Korea which focus on cooperation
in tourism, physical infrastructure construction, and mutual management
of the Special Economic Zone in North Korea create conditions for the
resolution of these problems.

Methods
This book uses qualitative research methodology to study how the Chinese
economic activities in North Korea are motivated by the NTS concerns of
actors below the state, the relative central-local relations, and their regional
impacts. Triangulation occurs through documentary analysis, media
­information, and elite interview techniques, which draw a full picture of
Chinese economic activities in North Korea. In telling the story of how
the NTS concerns of actors below the state drive the commercialisation of
China-North Korea relations, this book is guided by a certain investigative
empiricism that seeks to take it beyond what is already known about
China-North Korea relations around the Six Party Talks and North
Korea’s nuclear weapons.
 INTRODUCTION 13

The main evidence of Chinese economic activities is presented in three

empirical chapters that deal with the relations between Beijing and actors
below the state, which are motivated by specific NTS problems. Each
empirical chapter begins with an introduction of core NTS threats and the
specific information of Chinese economic activities in North Korea which
were implemented to resolve them. In doing so, it draws on reports mainly
from Chinese media, but also from South Korea news agencies, about
local economic activities in North Korea. It also uses evidence from the
academic literature which presents the NTS problems of regions which
conduct economic activities in North Korea and suggests possible solu-
tions that include specific economic activities from the media reports.
These secondary sources are covered separately under different types of
NTS problems in each empirical chapter and may concern mineral resource
scarcity, food safety (environmental pollution), and cross-border security
on illegal immigration and cultural decline.
Apart from news reported in the media, each evidential chapter also
contains an analysis of central-local relations in China on the policymaking
and implementation of economic activities in North Korea. The Chinese
economic activities in North Korea from the early 2000s are conducted
mainly by actors below the state, especially local governments, local state-­
owned enterprises, and non-state actors, which include private enterprises
and non-governmental organisations. The evidence presented in these
sections derives from official speeches, announcements, and documents,
especially the annual reports of local governments, which are available on
their official websites, as well as the policy-cum-strategy collections stored
in local libraries and archives. Apart from the official documents and other
publications concerning China-North Korea engagement, this book also
includes a number of annual reports from the companies who have devel-
oped business relations in North Korea in order to show their subjectivi-
ties and enthusiasm beyond the central government.
The third source of information derives from over twenty confidential
elite interviews conducted by the author during several research trips in
China and South Korea between the autumn of 2012 and the winter of
2014. The interviewees include scholars and academics from universities
and think tanks in Beijing and other regions who have business relations
with North Korea, officials in the central government of Beijing and dif-
ferent departments of local authorities at both provincial and city levels,
businessmen whose companies have business partners in North Korea,
and journalists who wrote relevant reports on Sino-DPRK economic
14 B. GAO

engagement. Interviewees were selected on the basis of their knowledge

and expertise in the programmes and policy areas that fall within the scope
of this research. The method of selection consisted of going through the
organisational charts of target institutions in order to identify suitable
individuals for interview. The first interview in China was conducted by
the author from the contact information shown on the website of one
local state-owned company in a neighbouring city and then developed
through the business and academic network under the snowball effect.
The interviews in South Korea were designed with, and supported by,
Dr. Ivaylo Gatev. Interviewees were usually contacted by telephone or text
message to see if, and when, they may be available for an interview. All
interview material used in the writing of this project is referenced by citing
the date and the location of the interview. No individuals responsible for
the information quoted in the chapters are named as all interviewees have
been assured of strict confidentiality. Additionally, the interviews were not
taped but notes were made with the permission of the interviewees. The
specifics of each interview were memorised and written down after the
interviews. The questions to interviewees are also outlined in the Appendix.
Meanwhile, because most of the questions are open-ended and relevant to
the varied personal experience and understanding to the different fields of
Sino-DPRK economic cooperation, the answers are not quantified.
Most of the interviews were face-to-face, semi-structured, and guided
by open-ended questions to allow reasonable scope for discussion.
Depending on the availability of interviewees and the personal rapport
established, the length of each interview was between forty-five minutes
and two hours. The language used in the interview was Mandarin for
Chinese scholars and English for South Korean scholars. Only one inter-
view was made by an agent of the author who was close to a respondent in
a relatively high government position in order to avoid difficulties of a
direct interview by the author.
The information collected from the elite interviews added flesh to the
bones of the data obtained through documentary analysis and continued
the stories from the media which tend to focus only on the beginning of
economic cooperation, especially the launch events of cooperative projects
and the ceremony of signing treaties. The interviews have four major func-
tions: clarifying the questions arising from the documents and policy
papers, getting additional documentary material that was not easily acces-
sible, learning the evaluation of events from the personal and professional
perspective of interviewees, and receiving expert commentary on specialist
 INTRODUCTION 15

topics relevant to the book. It should be mentioned that in China the

identity of academics and researchers in the universities and think tanks is
similar to government officials because in China most universities and
think tanks are in the official system. These academics and scholars are
very familiar with government policymaking progress, especially the bar-
gaining between the central government and local actors.
The need for triangulation is demonstrated by Walliman (2011: 73)
who states that ‘qualitative data rely on human interpretation and evalua-
tion and cannot be dispassionately measured in a standard way. Checks on
the reliability and completeness of qualitative data can be made by con-
sulting a variety of sources of data relating to the same event—this is called
triangulation.’ Each one of the three data collection methods used here,
documentary analysis, media news, and elite interviews, only addresses
one part of Chinese economic activities in North Korea. Their combina-
tion is suitable for the empirical investigation into Chinese economic
activities in North Korea undertaken here. It benefits the researcher to
establish the facts of what is happening on the ground in sufficient detail,
which is a fuller picture of Chinese economic activities in North Korea
beyond the general description in the official documents and incoherent
reports of media.

Organisation
Following this introductory chapter, there are three empirical chapters.
The first of these, Chap. 2, discusses activities in the sector of mineral
resources, for example, direct investment and the foundation of joint ven-
tures, the drivers here being the prevention of environmental pollution,
the development requirements of local industry, and the reduction of eco-
nomic costs. In this section, actors below the state level are the major
actors in Chinese economic activities in North Korea whereas the central
government in Beijing remains directly involved in a few economic activi-
ties in North Korea relevant to central state-owned companies. Meanwhile,
Beijing also provides aid to North Korea in order to help the achievement
of economic activities of several local Chinese state-owned companies.
Chapter 3 discusses activities in the fishing industry, such as the civil
cooperation programme, direct investment, and buying fishing licences,
the drivers being the foundation of alternative fishing areas to combat
reduced traditional fishing fields, seeking a cleaner environment, and the
impact of the Japanese Fukushima nuclear accident in 2011. Actors below
16 B. GAO

the state level are the major actors of Chinese economic activities in North
Korea while Beijing plays the role of opportunities supplier and diplomatic
emergency mediator.
Chapter 4 discusses activities in the sector of cross-border movements,
including physical infrastructure, tourism, and light industry, with the
drivers being improvement of the local economic conditions, reduction of
population outflow, and border controls. Actors below the state level are
the major actors of Chinese economic activities in North Korea whilst
Beijing plays the role of the agent who builds the connection between
North Korea and governments at the province and city level. Beijing also
offers assistance to increase the attractiveness of the ‘Chang-Ji-Tu project’
in Jilin province to the national strategy in name only, that is, without any
other practical support.
Chapter 5 is a discussion of the impact of China’s economic activities in
North Korea on the regional security order of Northeast Asia, with a focus
on the Korean Peninsula. The chapter follows the previous logic that the
impact of China’s economic activities has more divergence than consis-
tency with the national strategy of Beijing in maintaining regional peace
and stability as well as in sustaining positive relationships with neighbour-
ing countries. On the one hand, the positive impact is pushing North
Korea’s economic ‘opening up’ and avoiding regime collapse in Pyongyang.
China’s economic activities offer enough funding to North Korea to
improve its attractiveness in terms of physical infrastructure to external
funding from other countries, and, at the same time, because of Pyongyang’s
concern of economic overdependence on China to push it to enlarge its
scale of use of non-Chinese foreign investments. On the other hand,
China’s rapid increase of economic engagement in North Korea has made
South Korea increasingly anxious about the weakened sovereignty of
North Korea and even the practical status of a fourth province of Northeast
China. Meanwhile, China’s increasing control of North Korea fishery
resources also reduces South Korea’s opportunities to develop its fishery
industry in North Korea. Thus, the dispute between China and South
Korea over oceanic economic zones has intensified and caused several
rounds of negotiations to fail. Furthermore, Chinese economic activities
reduce the effectiveness of US economic aid and subsequently delay the
denuclearisation of North Korea through dialogue in the Six Party Talks.
China’s economic programmes in North Korea, backed by large amounts
of funding, actually increase the expectation of North Korea for aid from
the US. This aid is used to exchange the denuclearisation of North Korea
 INTRODUCTION 17

so that the national security and survival of Kim’s family (Kim Jung-Il, the
second generation of North Korean leader who succeeded the leadership
from his Father Kim Il-Sung) is assured. However, the aid from the US has
always been extremely small in contrast to Chinese economic funding. This
book concludes with some thoughts on the drivers of economic activities
in North Korea, central-local relationships in China, and the regional
impacts of Chinese economic participation in North Korea as well.

References
Adrian, Buzo (2018) Politics and leadership in North Korea: the guerrilla dynasty
(2nd ed.). London; New York: Routledge.
Akaha, Tsuneo. Non-traditional Security Issues in Northeast Asia and Prospects
for International Cooperation. Prepared for UN University Seminar ‘Thinking
Outside the Security Box: Non-traditional Security in Asia: Governance,
Globalization and the Environment’. March 15, 2002, 1–2.
Akaha, Tsuneo (ed.) (2002) A Future of North Korea. London and New York:
Routledge.
Bai, Jie (2013) North Korea Observation Notes (朝鲜半岛观察笔记 Chaoxian
Bandao Guancha biji). Beijing: World Knowledge Publishing House.
Beal, Tim (2005) North Korea: The Struggle Against American Power. London
and Ann Arbor, MI: Pluto Press.
Burgess, J. P. (ed.) (2010) The Routledge handbook of new security studies. London;
New York: Routledge.
Cao Guiquan. The distribution mode of multi-government and the systemic
reform of China’s administrative and management. Theory and Modernization,
Vol. 103, No. 3 (May, 2013), pp. 121–127.
Cha, Victor (2013) The Impossible state: North Korea, past and future. New York:
Ecco.
Choo, Jaewoo. Mirroring North Korea’s Growing Economic Dependence on
China: Political Ramifications. Asian Survey, Vol. 48, No. 2 (2008),
pp. 343–372.
Cornell, Erik (2002) North Korea under Communism: Report of An Envoy to
Paradise. London and New York: Routledge Curzon, Taylor and Francis
Group.
Cui Junyong. Research about strategy to the drug trafficking in Yanbian area
related to South Korea. Academic Communication (学术交流 Xue Shu Jiao
Liu), Vol. 191, No. 2 (February 2010), pp. 55–58.
Dai Xiao-song. Developing Sea Circular Economy, Improving the Sustainable
Development of Liaoning Sea Economy. Territory and Natural Resource,
Vol. 2 (2007), pp. 255–260. 发展海洋循环经济, 促进辽宁海洋经济可持续
发展, 国土和自然资源, 2007 年 02 期, 255–260.
18 B. GAO

Du, Bai-yu (2014) My Story in Pyongyang: A Journalist of Xinhua News in North

Korea (我的平壤故事:一个新华社记者@朝鲜, Wo de Ping Rang Gushi: Yige
Xinhuashe Jizhe zai Chaoxian). Beijing: Huaxia Publishing House.
Ford, Glyn and Kwan Soyoung (2008) North Korea on the Brink: Struggle for
Survival. London: Pluto Press.
French, Paul (2007) North Korea, The Paranoid Peninsular: A Modern History.
London and New York: Zed Books.
Fuqua, Jacques (2007) Nuclear Endgame: The Need for Engagement with North
Korea. Westport and London: Praeger Security International.
Ge, Zheng-ying. China’s Dilemma in the Ocean Access of Tumen River and its
Countermeasure. Journal of Leshan Normal University, 乐山师范学院学报
(Leshan Shi Fan Xue Yuan Xue Bao), No. 05 (2015), pp. 111–115.
Goldstein, Avery (2006) China’s Interests and the Korean Peninsula. In Alastair
Iain Johnston and Robert S. Ross, eds., New Directions in the Study of China’s
Foreign Policy. Stanford, CA: Stanford University Press, p. 145.
Haggard, S and Noland, M. The Political Economy of North Korea: Implications
for Denuclearization and Proliferation. East-West Center Economy Series,
No. 104 (June 2009).
Hagstrom, Linus and Marie Soderbeg (eds.) (2006) North Korea Policy: Japan
and the Great Powers. London and New York: Routledge, Taylor and Francis
Group.
Han, Jing-yu. Discussing Sino-DPRK economic & trade cooperation. Science &
Technology Information, 科技信息(Keji Xin-xi), Vol. 30 (2011), pp. 12–23.
Harrold, Michael (2004) Comrades and Strangers: Behind the Closed Doors of
North Korea. West Sussex: John Wiley& Sons Ltd.
Haruki Wada (2014) The Korean War: an international history (translated by
Frank Baldwin). Lanham, Maryland: Rowman & Littlefield.
Huang, Chiung-Chiu and Shih Chih-yu (2014) Harmonious Intervention: China’s
Quest for Relational Security. Farnham, Surrey, England; Burlington, Vermont:
Ashgate Publishing Limited. Hardcover.
Huang, Zhi-xiong and Hu Jian-sheng. The International Legal Status of North
Korean Escapees and China’s Relevant Policies. Present day Law Science (时代
法学 Shi Dai Fa Xue), Vol. 12, No. 5 (Oct. 2014), pp. 3–10.
Hundt, D. China’s Two Koreas Policy: Achievements and Contradictions. Political
Science, Vol. 62 (2010), pp. 132–142.
Ikenberry, G. John and Moon Chung-in (eds.) (2008) The United States and
Northeast Asia: debates, issues, and new order. Lanham, MD: Rowman &
Littlefield.
Jiang Guobing. The Strategic Choice of China’s Devolution of Government
Power. Journal of Changsha University, (长沙大学学报 Changsha daxue xue-
bao), Vol. 22, No. 1 (Jan 2008), pp. 57–59.
Joo, Seung-Ho and Kwak Tae-Hwan (eds.) (2007) North Korea’s Second Nuclear
Crisis and Northeast Asian Security. Aldershot: Ashgate.
 INTRODUCTION 19

Kim Jae-Cheol. The Political Economy of Chinese Investment in North Korea: A

Preliminary Assessment. Asian Survey, Vol. 46, No. 6 (2006), pp. 898–916.
Kim Jin Moo. North Korea’s Reliance on China and China’s Influence on North
Korea. The Korean Journal of Defense Analysis, Vol. 23, No. 2 (2011),
pp. 257–271.
Kim, Sung-Chull (2006) North Korea under Kim Jong-Il: From Consolidation to
Systemic Dissonance. Albany: State University of New York Press.
Lee Chang Jae. Trade and Investment in North Korea. Korea Institute for
International Economic Policy, Vol. 1 (2003), pp. 1–8.
Lee, Joo-A. To Fuel or Not to Fuel: China’s Energy Assistance to North Korea.
Asian Security, Vol. 5, No. 1 (2009), pp. 45–72.
Li, Qi. On the “3-illegal” Phenomena in the Area Bordering North Korea in Jilin
Province. Journal of Henan Police College (河南警察学院学报, Henan Jing Cha
Xue Yuan Xue Bao), Vol. 20, No. 2 (Apr. 2011), pp. 58–61.
Li, Chun-hua. The Research on the Problem of the Trade between China and
North Korea and Cross-border RMB Settlement. Journal of Jilin Financial
Research, 吉林金融研究 (Jilin Jin-Rong Yan Jiu) (Dec 2012), pp. 35–39.
Li Xiang-lan. The new sight of the environment around China: untraditional safe
problem’, Territory and Natural Resource Study, Vol. 2 (2002), pp. 1–3. 周边
环境新视角:非传统安全问题, 国土与自然资源研究, 2002 年 02 期, 1–3.
Lim, Jae-cheon (2009) Kim Jong-Il’s Leadership to North Korea. New York:
Routledge.
Lin, Jin-shu and Hao Fang-long. Economic Cooperation Between Changchun-Jil
in-Tumen Pilot Zone and Rajin-Sonbong. Journal of Yanbian University
(Social Sciences) (延边大学学报社会科学版, Yanbian Da Xue Xue Bao, She
Hui Ke Xue Ban), No. 02 (2011), pp. 12–18.
Lin, Jin-shu and Jin Mei-hua. Present Situation and Countermeasures of Jilin-­
North Korean Trade. Journal of Yanbian University (Social Sciences) (延边大学
学报(社会科学版) Yanbian Da Xue Xue Bao, She Hui Ke Xue Ban), No. 03
(2009), pp. 43–48.
Liu, Ming. North Korean Economic Reform: Exploring a Third Way and its
Uncertain Future. World Economy Research (世界经济研究 Shijie Jingji
Yanjiu), No. 07 (2008), pp. 83–89.
Liu Jin-zhi, Pan Jing-chu, Pan Rong-ying and Li Xi-yu (2006) The Relationship
between China and Korean Peninsula Countries: The Collection of Documents,
1991–2006. Beijing: World Knowledge Publish, Inc. 中国同朝鲜半岛国家关系
文件资料汇编 1991–2006. 北京:世界知识出版社.
Liu Ting and Wang Haijun. Drug issue from the Perspective of Non-Traditional
Security. Journal of Yunnan Police Officer Academy, Vol. 2 (2010), pp. 45–50.
‘非传统安全视野下的毒品问题研究’, 云南警官学院学报 , 编辑部邮箱
2010 年 02 期, 45–50.
Lou Wei and Teng Song-yan. Non-traditional security threats of Northeast China
and regional Cooperation. Journal of Tonghua Teachers College, Vol. 28, No. 5
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ei ollut iloa iäksi, 155
Miestä viikoksi moneksi;
Näkivät Jussin juovuksissa,
Hämäläisen höyräkässä,
Totta tuli toiset tuumat,
Purkupuheet pahimmat. 160
Jussi tahto juonitella,
Ei puhunut purkavansa.

Kaisa vaan vakuuttelepi:

"Ei minua millonkana
Wieä kanssasi vihille, 165
Paiskata papin etehen;
Mahot olla oikiassa,
Siveenä siinä siassa,
Saisit nyt tytön Savosta,
Kuulun Kaisan kumppaliksi." 170

Se Wielä sitäi pahempi,

Kun oli Paavo paleltua,
Ikäläinen ilkiäksi,
Lähtenynnä liehtariksi,
Jussille johattajaksi. 175

Jälkimaine. Tämä ei ketänä pahasti loukkaama eli häväsevä

naururuno on jo ennen mainitun Iisakki Pieksiäisen tekemä
Pielavedeltä. Emme tiedä, jos juuri tarvinneekan erityisiä selvityksiä;
koemma kuitenki panna joitakuita.

W. 2. Kuonanperä on haukkumanimi ja v. 3. Waaraslahti kylän

oikia nimi, johon Pielameden kirkolta pohjaista suuntaa tulee noin
penikulman matka. Ilman itse Pielaveden pitäjä on Kuopion
Maaherran lääniä noin kuuden penikulman päässä luoteista suuntaa
Kuopion kaupungista. Halki pitäjän juoksee pohjasesta etelään
kaksi, toinen toiseensa virtasella salmella yhdistettyä, suurempaa
järveä Pielavesi ja Niilakka. Rajoina ovat pohjaspuolella Kiuruveden
kappeli Iinsalmen pitäjätä, itää vasten Maaningan kappeli Kuopion
pitäjätä, siitä etelään Karttulan kappeli samaa pitäjätä, eteläpuolella
Rautalammin ja länttä vasten Wiitasaaren pitäjä. v. 20. Pohjaspuoli
Pielavedestä kutsuu eteläpuoltansa, samatekun Rautalampia ja
Laukkaanki pitäjätä, Hämeheksi, vaikka ei tule'kan varsinainen
Hämeenmaa ennenkuu Laukkaan pitäjän perästä, Jyväskylästä. v.
21. Pahkamäki kylän (eli talon) nimi eteläpuolella Pielavettä. v. 30.
Savolaisen s. o. miehen Savon puolelta. v. 33. Kyntöläisen s. o.
pojan Kyntölän eli Kyntöahon talosta Nousianlahdelta. v. 37,38.
Waris, Lehtomaa, nimiä. v. 39. Nuukkimahan s. o. ruukaamahan,
muokkaamahan, parantamahan tavallisilla loihtokeinoilla, jotta saisi
tyttö miehen mieltänsä myöten. Niin täällä kun muualla
Suomenmaassa on rahvaassa taika, loihtimalla sulhoja saatavan
tytöille. Tätä loihtimista sanotaan Lemmen nostoksi, koska Lempi
esivanhempaimme pimiässä uskossa oli se haltia, joka tytöille
muodon ja ihanuuden (lempeyden) anto, poikain mielet heidän
puoleensa käännytti ja kaikista rakkauden asioista huolta piti. Loihtiat
Lempeä nostaissa kylvettivät ja valelivat tyttöjä, lukivat pitkiä
kehotuseli nostolukuja, rukoilivat Lempeä tytölle miehen tuomaan,
jos jonkun erittäin nimitettävän eli yhteisesti. Useinki toimitettiin työ
saunassa, vaan toisinaan muuallaki, lähtehillä, koskissa, muilla
juoksevilla vesillä. Wastat tehtiin erinomasella huolella yhdeksän
puun aineista, vielä pantiin toisinaan naavaa ja oudonlaisia pahkoja
sisään. Usiasti olivat vanhemmat niin huolelliset tyttölapsestaan, että
heti synnyttyä antovat Lemmen heille nostaa. Joko tarvinnee
nimittäkän, että kaikki senlaiset toimet tyttöjen naimisonnesta ovat
tyhjiä, mielettömiä taikoja, sitä pahempia, jos niillä jotai ilman
Jumalan avutta voitettavan luullaan. Paras Lempi tyttärillä on, että
ovat siviät käytöksissään, siistit elämässä, taitavat ja ahkerat
töissään. v. 56,57 Narikka ja Kurikka erään renkimiehen
haukkumanimiä. Lyhytkö lie ollut ja paksuläntä vartaloltaan, v. 82.
Kesakkona s. o. kesäsaikona nousevilla pilkuilla kasvoissa. v. 86.
Allasnaamat s. o. pitkänomaset naamaltaan, v. 93. vänttyrä s. o.
kähnyt, kuhnus, ratus, jorus, hidas liikunnoillaan ja yrittämillään.
Samanlaisia ovat sanat: junttnra, jänttyrä; kanttura, känttyrä, kinttura;
venttura jne. v. 94. härän aisa, kankia, kääntymätön, sujumaton. v.
95. pallinaama, lihava kasvoiltaan. v. 100. ratuli, kuuliaiset,
kihlajaiset, kättäjäiset (kihliäiset, kättiätset). v. 101. kuokkia, käydä eli
olla kuokkavieraana (nurkkavilppana, nakurina, virrinä). v. 105.
Lanpuoki, rahatasku, rahakirja, plonpuuki. v. 112. ketras, polviketra,
ketaraluun paikka, v. 117. iuku, hirnu, v. 124. Katajasuo, talon eli
kylän nimi, v. 132. kuuliaisissa, (k. v. 100) ratulissa, kihlajaisissa.

Suomen Kielestä.

(Sekasaatuja).

A. Sianimutta itse olemma kirjalauseessa nähneet vaan

Yksikköluvussa käytettävän, ehkä täydellisemmässä kansan
puheessa siitä kyllä Monikkosiojaki kuullaan. Esivmerkiksi: meidän
pitää itsien mennä; ei itsissä häissäkän enää syötetä; ei heillä ole
raukoilla itsilläkän; heitä itsiä oli kolme ja apulaisia viisi jne.
Lämmöistä ja muita puheenparsia, joita myötänsä selväpuheellisissa
Suomalaisissa kuullaan, emme suinkan pidä kehnompina, kun missä
sanotaan: meidän pitää itse mennä: ei itse häissäkän…; ei heillä…
itsellänsäkän; heitä itse jne, joten Uudellamaalla, Hämeessä ja
Savossaki on tapana. Erehdys on siinäki asiassa, jos koko Suomen
puhetta täydellisyydessään arvataan, eikä vaan, kuten sitä paikka
paikoin käytetään, että luullaan tämän sanan ei muissa sioissa, kun
Nimennässä ilman kohdetta (suffixum) kelpaavan. Silla ken ei katso
selväksi suomeksi seuraavataki lausetta: sutta itseä pitää tavotella,
ei jäljistä ole, ja sanotaanpa sanalaskussaki: "ei ole pojista paljo, ei
ole itsestään (itsestäkän) isästä." Niin onki, ilman pitemmäksi
juttuamme jatkamatta, tutkintonalanen sanamme sekä Yksik. että
Monikossa käytettävä aivan kun muutki senlaatuiset sanat, taikka
niinkuin sanat veitsi, suitsi, tuohi, salmi jne, sillä näissäki on
arvattavasti Nimennän pääte alkuansa ollut e, jotta on sanottu veitse,
suitse, tuohe, salme jne, jonkatähden vieläki Hallinnassa ja muissa
sioissa e on päätteissä kuuluva, veitsen, suitsen jne. Waan sanassa
itse on päätteen e jäänyt sillänsä samatekun sanassa kolme, jotka
ilman toisten mukaan muutettuna kuuluisivat itsi, kolmi. Muutamain
paikkakuntain puhetta myöten kuullaan alkuperänen pääte e eräissä
toisissaki sanoissa sillään pidettynä. Niin esimerk. sanotaan
Uudellamaalla suitse, eikä suitsi. Muutamilla on tapana silläki tavalla
sanaa itse kummitella, että kirjottavat jättömerkillä (apostrophus)
itse', joka näyttää joutavalta. Jos latinalaisilla sanoilla ipse, iste on
muutaki kun merkityssukua meidän sanan itse kanssa heitämmä
sikseen.

Samalla tavalla kun edellä mainituissa ja kaikissa muissa

Nimukoissa, joiden Nimentä pääte i on Hallinnassa päätteeksi en
muutettava, Nimennän i näyttää alkuperävsesti e (e schevatum)
olleen, luulemma myös nykysen päätteen i olleen e:
 1:ksi kaikkein Nimukkain Muutuntasiassa; eli sanat hevoseksi,
veneeksi, puuksi, luoksi jne olleen alkuansa hevosekse, veneekse,
puukse, luokse jne. Niinpä niitä vielä Wienan suomessa sanotaanki
ja viimmeistä, ehkä joutavasti, muutamilta meidänki kirjoissa.
Sentähden sanotaan myös kohde'jatkolla hevosekseni, veneekseni
jne, eikä hevoseksini, veneeksini.

2:ksi usiammissa Wälikköin tapasna käytetyissä Sivuntasioissa,

esimerk. sanoissa samati, liiati, peräti jne, joita ehkä pitäisiki toisten
puheen mukaan kirjottua samate, liiate, peräte, jos ei samaten,
liiaten, peräten eli samatse, liiatse, perätse.

Monessa muussa kohti sanan sisässä tapahtuu senlainen vaihtelo

ääniketten e ja i välillä (joutuessa, rupean, korea, veessä, koetan;
joutuissa, rupian, koria, meissä, koitan) ja toisissa häviäpi e peräte
(mies, kauas, ulos, koitos, myös, alkuansa miehe, kauakse, ulokse,
loitokse, myökse).

B. Sianimuet mi, ku, ken; mit, kut, ket ovat Nimennässä pian
tuntemattomat, paitsi jatkettuna, jotta kuuluvat: mikä, kuka, kenkä,
mitkä, kutka, ketkä, Wenäjän puolella asuvissa Suomalaisissa niitä
vielä ilman jatkottaki käytetään, joka tapa meilläki pitäisi uudelle
tutuksi tulla, jo senki muoksi, että kielemme ykstamuisissa sanoissa
köyhä, tästäki vähän rikastuisi, eikä juuri niin ylen väheä, sillä vaikka
oivat ainoastaan kolme, niin Sianimuita kuitenki käytetään
usiammasti, kun mitänä muita sanoja.

Ilman näyttää, kun olisi jatko ka, joka näihin ja muihinki sanohin
(eikä, taikka, vaikka, elikkä) liitetään, ollut alusta sama kun
tavallisesti kirjotettu kaan (kan, kana, an). Enkä luule haittaavan, jos
sitä, kuten muuten sopii, vaikka joka tavallaki kirjotetaan. Onko
sensähden Greikan kieli vähemmin somempi, että siinä sekaluutta
yhdessäki kirjassa luemma κεν, κεε, νυν, νυ, ενι, εν, με, εμε, ρα, αρα
jne?

Nykynen Sianimut ken, Hall. kenen, meidän arvelosta oli

syntyänsä ke Hall. ken. Sitte sanottiin Nimennässä esinnä keh,
myöhemmin ken, jonka jälkimmäisen tähden tuli tarpeelliseksi
Hallinnassa sanoa kenen. Waan toisilta taittiin loppu e tassäki
sanassa muutettaa päätteeksi i, jotta sanottiin ki ja siitä lienee
tavallinen jatkosana ki(kin) vieläki jälillä (sinäki s.o. sinä ken). Tämän
meidän sanein sukulaiseksi näyttää latinalainen qvis, qvem jne,
ikäskun heidän sanansa cujus, cui, Wenäl. кой, какой, ja ehkä Greik.
ος ovat täydellisinnä meidän sanassa ku.

C. Sana sama on yksi meillä, Wenälä'isiltä ja Ruotsalaisilla (самъ,

сама, samma). Kaikiteki on sana ruotsiin lainaksi otettu ja niin taitaa
meillä itsilläki olla ulkoa peritty, koska löytyy toisia sanoja (yksi, itse)
kielessämme, jotka tekemät yhden asian, kun sana samaki. Niin
päättäisimmä mainittua sanaa venäläiseksi alkuansa, vaikka onki jo
ammon meidän kieleen saatu (samate, samoin, samanlainen
todistanevat). Ilman lainamatta taitais Ruotsi sen siassa olla sana
sjelf, den sjelfve (derselbe).

D. Minä, sinä, (hän); me, te, he taisivat alkutäydellisyydessään olla

Yksikössä me, te, (he), Mon. mete, tete, (hete) k. Maalisk. Os. s. 3
lopulta laskein). Yksikössä tulivat sitte aikaa voittain kuulumaan 1.
mi, si(ti), (hi); 2. mä, sä, (hä); 3. ma, sa (ha); 4 mu, su, (Hu); 5. mää,
sää, (hää); 6. meä, seä, (heä); 7. miä, siä, (hiä); 8. mie, sie, (hie); 9.
miu, siu, (hiu); 10. minu, sinu, (hinu); 11. minä sinä, (hinä).
Samatekun ennen mainittu ke, mahto nykynen he aikasin saada
päätteen h eli n, josta tuli hän (2), han (3), hään (5), heän (6), hiän
(7). Niistä toisista on minun tiedostani 2, 3, 5, 6, 7, 8 ja 11
nykyaikoina Nimennässä jälillä ja muissa sioissa tavataan 4, 9, 10;
vaan 1, 2, 3 ja itse me, te, he on Nimukkain ja Lausukkain
kohdeliitteiksi monella muutoksella mukautunut.

Monikko on paremmin alkuluonnossaan pysynyt, jottemme tiedä

muita tapoja kun 1. me, te, he; 2. mee, tee, hee; 3. mei, tei, hei; myö
työ hyö; 4 (meitti, teitti, heitti): 5. met, tet, het. Uudellamalla ja
muistaakseni Hämeessäki on kuitenki erotus Sianimutten mei, tei hei
ja meitti keitti heitti mäsillä, niin että jälkimmäisiä käytetään, koska
joista kuista ihmisistä on puhetta, edellisiä, koska muusta kohdasta.
Sentähden sanotaan yksillä paikoilla: ei meellä ole s. o. meidän
asunnossa eli paikoilla ja ei meitillä ole s. o. meillä ihmisillä; tuliko
teelle mitään s. o. teidän luoksenne ja tuliko teitille mitään s. o.
teidän osaksenne; kyllä meen talossa värkkiä löytyy s. o. siinä
talossa, jossa asumma, kyllä meitin talossamme s. o. siinä talossa,
jonka me omistamma. En muuten ole itse Nimentäsiassa kuullut
käytettävän sanoja meitti, teitti, heitti, vaan kaikissa muissa.
Tavallinen Hallintasia meidän, teidän, heidän on luultavasti ensin
ollut meiden, teiden, heiden Nimennistä met, tet, het samalla muotoa
saatavat, kun Nimennästä tiet, säät, maat Hall. teiden, säiden,
maiden; taikka sillä tamalla, että on kohdinta meitä, teitä, heitä
arveltu Nimenneksi ja siitä saatuna Hall. meidän, teidän, heidän,
niinkun siitä on myös saatuna uudet Nimennät meidät, teidät, heidät.

Ilman nämät sanat mahtavat olla kielen vanhimmia ja sentähden

usiammissa muissaki kielessä yhdenmuotosina, ehkä vieläi
vaillinaisempina tavattavat. Niin yhtä sukua kun meidän minä näyttää
olevan Greik. με, μου, ήμειϛ Lat. me, mei, meus; Wenäl. мы, мой,
меня; Ruots. min, mig, mej; yhtä sukua kun sinä (te, ti, si) Greik. συ,
σε, τε, σοϛ, τεοϛ Lat. tu, te, tibi, tuus; Wenäl. шы, шебя,; Ruots. du,
din ja sanan hän (he) heimolaisia Greik. όι, έ, έο, έοϛ (Lat. se, sibi,
suus); Wenäl. онъ, его, онъй; Ruots. han, hon. Näiden sanain
alkuyhteydestä on seki helposti ymmärrettävä, minkätähden
monessa kielessä, esimerk. Greik. Latin. Wenäj. ja Suomen,
Lausukkain päätteet omat jotensaki yhdenmuotosia (ειπετε, ειπουσι,
ειπει, ειπομεν, ειπετε, ειπουσι muto, mutas, mutat, mutamus,
mutatis, mutant; желаю, желаешь желаешь, желаемь, желаюшъ,
muutan, muutat, muuttaa, muutamma, muutatta, muuttavat), sillä
nämät päätteet alkuansa eivät olleet kun Sianimuillisia kohdeliitteitä.

E. Tämä, tuo, se taisivat ensimmältään kuulua tä, to, si, sitte ta,
tai, taa, teä, tämä; toi tuo, toa, taa, toma; se. Samalla tamalla
kuulemma monikkoin esinnä olleen nät, not, nit, sitte näät, neät,
nämät; nut, nuot, nomat; ne, net. Näissä sanoissa on Yksikön
alkukirjain kummanlaisesti toiseksi Monikossa vaihetettu. Waan
harvassa muussa kielessä taitaan näitä Sianimuita niin täydellisinä
löytää kun suomessa.

F. Jatkosanat ko, kö olivat luultamasti esinnä sianimut ku, sillä

kysymystä taittiin sillon muusta puheesta sen kautta erottaa, että
sanottiin jälkeen ku eli kun, kuten. Tulet ku, olisi ku, mähä ku
sieventyivät aikaa myöten sanoiksi tuletko, olisiko, vähäkö.

G. Sanoista minne, kunne, jonne, tänne, sinne, tuonne näyttää,

kun olisi kielestämme nykyjään yksi muinasaikain sia hävinnyt. Jos
tosiaanki olisi, niin suurta vahinkoa ja kaipuuta siitä vaan ei ole'kan,
koska nykysellä Yhdyntäsialla voitanee yksi asia ajaa ja päälliseksi
lienee kielessämme kyllä tarpeeksi sioja nykysistä häviämättömistä.
Mahtavat meidän nimukat tyytyä neljääntoista siaan koska
greikalaiset ja latinalaiset ovat aikaan tulleet viidellä eli kuudella,
ruotsalaiset kahdella ja muutamilla kielillä ei ole kahtakan.
 H. Koska, alkuansa kusaka. Muutamin paikoin sanotaan ilman
jatkotta kos, joka ei pahemmin kieltämme pilaa, kun ylehensä
tavallinen sana jos, samalla muotoa sianimuesta jossa tullut.

Terveyden hoidosta.

(Lisää ja loppu).

Ensimmäisinä päivinä sopii imettä lasta aikaa ja tarvettä myöten,

mutta noin kolmen viikon vanhasta alkain ei usiammin, kun joka
neljännellä tiimalla päiväsaikana, öillä ei ollenkan. Sillä että lapsi heti
totutetaan määrätyille ruokahetkille vältetään paljo vastasia huolia ja
vaivoja kasvattamisessa. Myös lapsella itsellä on se niin
terveellisempi. Ja ei vaankan pidä lasta joka itkulta imettää tahi
ruokkia; pankaa se tarkon mieleenne vanhemmat! Se ei aina itke
näljästä, vaan muistaki syistä ja tarpeista, jotka pitää tutkittaa ja
autettaa. Jos esimerk. lapsi itkisi vatsankivusta, johonka jo useinki
ylenpaltinen ravinto on syynä, ja sitä itkua sitte taas uudella
imettämällä eli muulla ruokkimalla tyystytettäisi, niin sillä lapsen
vaima vaan suurennettaisi. Eikä myös pidä äitin heti syötyänsä lasta
imettää; hyvä jos vasta kahden eli kolmen tiiman päästä syömisen
jälkeen, eikä millonkan vihasella, suuttuneella taikka muulla tavalla
liikutetulla mielellä rintaa lapselle tarjota, sillä senlaisista
mielenliikunnoista maito tekeytyy myrkyksi; pankaapa seki äitit
muistoonnne.

Pieni, vastasyntynyt lapsi elää terveempänä vähemmästä

ravinnosta, kun paljosta, joka sille vaan tuottaa okse'vikoja,
vatsavihleitä, sampaita ja muita. Kaikki nämät pahat vältetään usiasti
ja paraite sillä, että lapselle vaan joka neljännen tiiman päästä
annetaan ravintoa. Ylenravittua lasta usiasti rupea oksettamaan,
joka sillon onki hyödyllinen, eikä estettävä, josta lapsi vaan saisi
pahempia ja vaarallisempia kohtauksia. Nukkuneena lasta ei pidä
kauemmin rinnalla pitää.

Kuudennella, seitsemännellä eli kahdeksannella kuulla

syntymästään on lapsi rinnalta vierotettava, vähitellen, ei yhtäkkiä,
joka voisi lasta terveytensä puolesta vahingoittaa. Waan
imettämisestä lausumma vieläi muutamia sanoja. Luonnollisin ja
paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida, toimitettakoon
lapselle vieras imettäjä, nuori, terve, siviäluontonen ja itse samoina
aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt vaimo. Senlaista ei löytyessä
tulee lapsi seuraavalla tavalla elätettäväksi. Ensimmäisinä päivinä
seotetaan yksi osa vastapoikineen lehmän maitoa ja neljä eli viisi
osaa vettä ynnä vähä sokuria lapsen elätteeksi. Toisella viikolla
otetaan jo vähemmin vettä maidon suhten ja sitte ainaki vähemmin,
jotta muutaman viikon päästä tulee puoliksi kumpaaki seotettavaksi.
Neljän eli kuuden viikon vanhasta ruvetaan seuraavalla tavalla
tehtyä velliä lapselle välimmiten antamaan. Kahdesta osasta
nisusista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leivotaan leipää, jota
kuivataan ilman eli tuulen käyvässä paikassa. Tätä happametonta
leipää hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan vedellä puuroksi,
jota sitte sopii kylmässä paikassa usiampiaki päiviä valmisna pitää.
Waan joka kerralla lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee
tarvitsevan, ja seotetäan äskenlypsetyllä maidolla veteleiksi,
hienoksi, kokkareistä puhtaaksi velliksi. Enemmän, kun kerralla
tarmitsee ei pidä velliksi seottaa, sillä se vaan happaneisi ja pilaisi
lapsen vatsan. Samasta syystä tulee katsoa, ettei maito ole hapanta;
joka vaan taitaa, lypsäköön uutta joka kerraksi. Ei haittaa jos vähä
sokuriaki velliin seotetaan, ei kuitenkan enemmin. Sillä tavalla
saadusta vellistä annetaan lapselle alussa joka neljännellä tiimalla
kymmenkunta teelusikallista itsekullaki kerralla, vaan sitte lapsen
paremmin vahvistuen enetään vellin antia, jonka ohessa toisinaan
annetaan jo ennennimitettyä vesi- ja maitosekoa, kolmanneksi
osaksi maitoa veden suhten, ei vielänä vahvempata. Kymmenen
viikon vanhasta ruvetaan lasta vähitellen ja välistä ruokkimaan
miedolla eli laihalla, rasvattomalla lihavellillä, ei kuitenkan suolasella
eli kryytisekasella. Taikka lihaliemen siasta annetaan vellilientä
munaruskialla seotettuna. Tämä munaseotus on varsinki
hyödyllinen, jos lapsi vaivataan happamelta, vatsaväänteiltä,
sampailta taikka muuten on heikko ja kivulainen. Hammasten
saadessa annetaan lapselle leivän kannikkaa imeäkseen ja
aikalomasta muitaki ruokia, esimerk. olu'juustoa, vahvempata
lihavelliä, seottamatonta rieskamaitoa. Waan aina tulee muistaa, että
lapsenki ruoassa kohtuus on paras; ei millonkan sitä pidä pakottaa
syömään.

Edellä nimitetystä vellileivästä nimitämmä vielä, että kun nisusta

jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tavalla ohrasista ja rukiisista
jauhoista sekasin tehdä. Taitais vaan näyttää moniaalle joutavaksi ja
turhaksi koko vaiva leivänteosta, kun leipää sitte jällen pitää
jauhoiksi hienota ja velliksi tehdä: niin ei kuitenkan ole asian kohta.
Leipomaton ja nousuttamaton vilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja
velliksi tehty, saattaa lapselle vatsaväänteitä, happamen, sampaita,
kinan, matoja, riisin, näivettäjän ja muita pahojaki vikoja. Jos lieneeki
monta lasta menestynyt ja kasvanut tavallisellaki jauhovelliltä, niin
sitä siitä ei kuitenkan pidä someliaaksi päättää. Miksi ei voisi
vahvempiluontonen lapsi toisinaan senlaistaki ravintoa kestää?
Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeavat sitä
vaston sataluvut sopimattomasta ravinnosta ennen aikaansa maan
poveen, sillä kaikella ei ole'kan yhtä vahva ja kestävä luonto.
 Sitte kun hampaamisen jälkeen muutai keviämpaä ruokaa lapselle
annetaan, tulee vaan varoa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita,
joka tapa sekä ilman on siivoton että lapsen terveydellenki
sopimaton. Eikä pidä minäkänä ruoan olla ylen kylmän eli lämpimän;
kumpiki pilaisi lapsen vatsan.

Sarvesta eli muusta tapanännistä imettäminen on kaiketi

sopimaton ja hyljättävä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen,
suurupia ja muita jo ennen nimitettyjä vaivoja. Paras on vaan maito-
ja velliseotuksia pienosilleiki lapsille lusikasta antaa, jos äitiänsä
eivät ime.

Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kun vaan silmällä

pidetään, ettei mitän vahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden
vanhasta annettakoon vaippa alla lattialla istuksella ja konttaella,
parahite voipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen
aikaansa käymään taivutella, josta vaan jalat vääristyvät. Mitättömiä
ja vahingollisiaki kaluja talossa ovat siis kaikki reikätuolit, talutvyöt ja
muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulkoilmassa
oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Ei kuikenkan ole
hyväksi, ylen kauan kerrallansa häntä siellä pitää.

Näin tulee lasta kolmenki vuoden ikäseksi hoitaa ja kasvattaa.

Siitäki edelle ovat maito ja leipä sopivimmia ruokia hänelle. Suolasia,
rasvasia, kryytisekasia, savutettuja ja kovenneita ruokia annettakoon
aivan vähä lapsille, eikä kun juuri välistä ynnä vetelämpäin laitosten,
niin aina viidenteentoista vuoteensa asti. Maahedelmät kivulaisille
lapsille eivät ole soveliaat ravinnoksi; vaan terveitäki varten ovat ne
hyvin keitettävät. Ilman lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla
syömään, kolme eli neljä kerta päivässä, elköönkä vaan häntä
pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terveenä ollen luontonsa ja
tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kivulaisuuden syystä
toisinaan ei söisi, kun tavallisesti, niin syömään vaatimalla häntä ei
suinkan terveeksi tehdä, vaan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma
lääkitys sairailla, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättomästi
tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotavaksi annetaan lapselle
vettä patjaltaan eli vähän maidon seassa. Ainoastaan kivulaisille,
heikkohenkisille saisi toisinaan hyvin käynyttä, ei vanhaa, hapanta,
sahtia antaa. Muut kaikki väkevät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt,
niink. viina, olu, kahvi ja muut senlaiset. Paloviinan turmioista tekisi
mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne'ki koko
edellisestä aineesta joutuvamme. Woi niitä vanhempia, jotka
keviämielisyydestä eli tuhmasta hyvätahtosuudesta taikka jostai
muusta syystä, luullen muka paloviinan hyväksi, levottavaksi,
lämmittäväksi, virmottavaksi aineeksi, antavat lapsillensa sitä
myrkkyä — ja jopa myrkkyäki pahempata ainetta. Sillä myrkky
kuolettaa ja lopettaa vaivat paikalla, mutta paloviinasta lapsi, sihen
vähitellen totutettu, saapi ikuisen turmelevaisimman tavan ja
taipumuksen, ynnä ikusen kivulaisuuden, typerämielisyyden,
heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia turmioita.

Lapsi vanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, keviöissa,

väljissä, talvisaikana lämpimissä, käsivarsille ja säärille
ulottuvaisissa vaatteissa. Käsiä ja kasvoja — hyvä jos jalkojaki pitää
joka aamu pestä kylmällä vedellä ja koko ruumis vähintäi kerran
viikossa kylvetettää eli muuten pestää. Häntä ei pidä talvellakan
estää ja kieltää ulkona liikkumasta, vaan ennemmin kehottaa
kaikenlaisiin ruumiinkäytöksiin ja liikuntohin ulkoilmassa, joka tekee
hänen vahvaksi, raittiiksi, nopiaksi ja vikkeläksi. Kolmannen ja
seitsemännen vuoden välillä annettakoon hänen nukkua puoli
aikansa eli kaksitoista tiimaa vuorokausittani, vaan seitsemännestä
vuodesta aikain ja viidenteentoista asti lyhettäköön nukkuaikaa
puolella tiimalla vuorokaudessa joka vuodelta, niin että viidentoista
vuotisena tulee vaan kahdeksan tiiman paikoilla nukkumaan.

Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin terävä, rupiava ja taipuva, jonka

tähden on kovin tarpeellinen asia, heidän vanhemmiltansa saada
hyviä esimerkkiä siveydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä,
toimista ja järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä,
Jumalanpelvosta, rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan,
auttelevaisuudesta ja, sanalla sanoen, kaikista hyvistä avuista. Woi
jos kuitenki jokanen, jolla jotai lasten kanssa on toimittamista, ja
erinomattain vanhemmat, muistasivat minkä pahuuden tuhmilla,
mielettömillä, kelvottomilla puheillansa ja muilla pahoilla
esimerkeillänsä lasten keskellä ovat matkaan saattavat. Ja voi sitä,
jonka kautta pahennus tulee!

Wasta seitsemännellä eli kahdeksannella vuodella pitää lasta

lukemaan opettaa, eikä sillonkan komuudella ja rankasemillä, vaan
miettelevällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapsella ei olisi halullinen.
Pelvottelemiset, uhkaukset ja rangastukset, samati kun muutki oudot
mielenvaikutukset, ovat vahingolliset sekä mielen että ruumiin
puolesta. Eikä pidä lukuaikaa yhdellä kerralla ylen pitkittää, vaan
useinki välimmiten laskea lapsi totuttuihin viattomiin huvituksiinsa ja
mielentehtyihin syyttömiin askareihin. Nuorempana valitkoon lapsi
itse huvituksensa vaan vanhemmaksi tullen määrätkööt vanhemmat
hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopivaisia askareita, joilla
harjautuisi töihin, ei kuitenkan raskaampia, kun mitä hyvästi jaksaa.

Kesällä sallittakoon lapsen seurata vahempia ulkotöille, jotta

paremmin maantöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soveliaasti liikkeellä
olemaan. Pientä lasta varottakoon vaan mihinkään raskaampaan
työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläviltä, vedestä, tulesta,
kovasta päivänhelteestä ja kylmästä vahingoita saamasta.
Erinomattain kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kivulaisia lapsia
mitänä yli voimainsa nostelemasta, kauan yhdessä työssä
viipymästä, pitkiä matkoja käymästä, änkään juoksemasta taikka
muulla tavalla kovin vaivaumasta, josta vaan tyrät, muut puhkeamat
ja repeämät ynnä montaki vikoa ja kivulaisuutta taitaisivat alkunsa
saada. Parahite sopii lapsen aikansa viettää kukkatarhan, eli
kryytimaiden korjuussa, keviämmissä veistellyksissä ja muissa
helpommissa käsitöissä. Mitä vielä lapsi'iän taudeista ja muista
erityisistä vioista olisi sanomista, sen heitämmä toistaseksi.

Satuja.

1. Hiiret ja Tammi.

Oli vanha metsähän poikinensa tammen terhoista elävä. Pojat

laiskaläntiä luonnostaan jo suureksiki työksi katsovat, joka suupalalta
ylös puuhun kiivetä ja tuumasivat poikki järsiä, niin latvan
terhoinensa maahan saada. Heti rupesivatki yksin voimin työhön.
Waan vanha sen nähtyä huusi: "heretkääte, elkäte järsikö ja
hyvittäkö kaikkein meidän elatuspuuta. Sillä jos puun kaadettua
muutaman ajan eläsiäki vähemmällä vaivalla maasta terhoja saaden,
niin sitte kuitenki olisi kaikille kuolema lähestyvä, tammen uusia
terhoja ei kasvaessa."

Parempi lehmä lypsää, kun tappaa,

taikka
 Nälkä maansa myönehellä, siemenensä syönehellä

taikka

Ei tule lintu liikkumatta, kala jalan kastumatta,

2. Kettu ja Kukko.

Kanajoukko kukko keskellä istu orrella ja kettu seisottu alle,

miettien millä saisi suuhunsa. Niin taasenki toivoen, vanhan
kavaluutensa auttavan, sano: "Miksi siellä istutta pökötättä juurikun
pelkasiä minua, ettekö tiedä, vasta rauhan kaikkein eläväin välillä
tehdyksi, eikä olevankan tästälähin toisen toisesta pelkoa." Samassa
kohotti päätänsä kukko, ulommaksi silmänsä luoden. "Mitä katsot
kurkistat", kysäisi kettu. "Enkä mitäna, vastasi kukko, vaan ilman
näen tuolta kaksi ajokoiraa aika laukkaa tänne kiinnittävän. Eivätkö
tulle rauhantekoa heti iloissaan ilmottamaan?" Sen kuultua kavahti
kettu ja oli valmis matkohinsa lähtemään. "Minne lähdet, kysy kukko,
emmekö koirainki tultua voisi, kaikki yhdessä iloamme viettää?"
"Kyllä voisimma, vastasi kettu, vaan pelkään koirain ei vielä tietävän
koko rauhanteosta."

Parempi mieli, kun viekas kieli.

Suomen kansan Arvutuksia.

1. Lehen levyinen, lattian kevyinen.

 2. Isa ilman syntymättä, jo pojat sotia käyvät.

3. Musta härkä mulleroinen, sylellisen puita syöpi, juopi vettä

korvallisen (taikka: Musta härkä mulleroinen juopi vettä saavillisen,
puolentoista toisinansa).

4. Pitkät niemet lahet kaiat, kalliot nenässä nienten.

5. Mieletön, kieletön, kaiken maailman viisas, hurskas kun puntari.

Osmiittoja. 1. Savu, 2. isä s. o. ilmivalkia; pojat s. o. kipunat

(säkenet), toisin: suova ja heinät. 3. Saunan kiuas. 4. sormet,
sormivälit, kynnet, 5. puntari.

Jälkimaine. Nämät kaikki arvutukset ovat mähä toisella tavalla

nykyvuoden Sanan Saattajassa Wiipurista, n:rossa 14, joka
arvattavasti ei estä meitä panemasta, miten itse olemma saaneet
niitä Karjalasta ja Kajanin läänistä. Hyvä, jos vaan muutti
ilmottaisivat, vaikka kohta yksiä arvutuksia sanoilla ja laadulla, millä
missäki maanpaikassa käyvät. Sillä mielellä toki me yritämmä
vastaki panna sekä uusia että erilaatuja ennenpräntätyistä.

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Jumalassa juoksun määrä, ei miehen ripeydessä.

Kaunis sanalasku vertaeleva ei kenenkän, parahimmankan mitänä

itsestänsä voivan. Ja pankaaki se mieleenne, jotka omin voiminenne
luuletta jotai olevanne, muuten vaan ehkä katumalla toisinaan
havatsetta, luulossanne erehtyneenne.
 2. Walmis vaivanen sotahan, kernas köyhä kuolemahan.

Waimasella sotaan lähtiessä ei ole kodista ja tavaroista suurta

huolta, jotka itsen poissa ollessa voisivat mihollisen käsiin joutua eli
ilman menettyä. Sentähden onki köyhäin kansakuntain kaikkina
aikoina nähty olleen mieluisia, urhollisia sotioita, vaan rikkaaksi
tultua entisen urhollisuutensa menneen.

Tosi myös on seki, että köyhät ihmiset eivät millonkan niin

kuolemata pelkää, kun rikkaat, pohatat. He vaan useinki toivovat,
Jumalan heitä pian kuolemalla tykönsä korjaavan. On siis siinäki
hyvä etu köyhillä rikasten suhten. Ken kaikki muut heidän etunsa
luetellakseen ottaisi, samassa taitaisi todeksi näyttää, paljo
paremman olla köyhänä, kun rikkaana elää.

3. Monta syytä porsahalla: maa kylmä, kipiä kärsä.

Tällä verraillaan vastahakosia työntekiöitä, jotka mitäi yrittäessä

aina esteitä löytävät, joidenka tähden mielellänsä heittäisivät ja usein
heittävätki koko yritteensä.

4, 5. Kevätrusko talven jatko, syysrusko kesän jatko.

Niin olen kuullut sanottavan ja toisellaki sanoilla: Lämmintä

sykysyrusko, talven jatkinta keväinen. Jos niin olleeki, en varmon
sanoa tiedä.

6. Koivun oksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö. Niin toki

toivoisimma ja voisi se niin paras olla.
MEHILÄINEN W. 1836.
Syyskuulta.

Muualta saatuja Mehiläiseen koskevia kirjotuksia.

[Sieltä täältä sekä mennä että nykyissä vuonna olen saanut

Mehiläiseen koskevia kirjotuksia. Koska ne kuitenki ovat tulleet
ystäviltäni, niin niistä en mitänä voi päättää, mitä muutki ajatellevat
näistä kokeistani. Panen heiät tähän sitä myöten, kun tulleet ovat,
niin mitä ilman jollai tavalla nään Mehiläistä koskevan, kun mitä
erittäin on sihen pantavaksi lähetetty, ja josta saan tässä tilassa
lähettäjiä kiittää. Toiset ovat Suomenkielellä tulleet, toiset vasta
minulta suomennetut.]

S***sta 15 p. Marraskuuta 1835.

Lukiesamme Weli L***din kanssa Suomen Syntyä, havattimma me

ilolla, että Maamme nimi on siinä aivan kauniisti juohatettu. Tämä
Runo on myös ylehensä kaunis — vaan luuli Weli L. että siinä olisi
ollut sovelias vähän pitemmältä Kalevata muistella. Sentähen koetin
minäki runoilla — mutta koska tämä tapahtui vähin nuhet sanoilla,
niin en luule minun lisäystäni soveliaaksi ensi lehteen pantavaksi.
Lähetän sen kuitenki lystin vuoksi. Kyllä A***soni nuhet sanoilla alkoi
Aviisinsa, vaan eipä se häntä onnistanut. Jos Weljeni itte näkisit
hyväksi muutamilla sanoilla Kalevata muistella, niin olis se kuka tiesi
paikallansa. Muutoin ilman tättäki lisäämisettä on Suomen Synty
kyllä soma myöskin siinä puvussa, jossa se tänne tuli. Aviisin nimi
Mehiläinen on sangen kaunis. Onnia paljon sille ja erinomattain sen
toimittajalle toivottaa suosiolla. C. S.

Lisäys Suomen Syntyyn.

(K. Mehil. Tammik. 1836).

Sanojen jälkeen: "Siitä sai nimensä Suomi, Sai nimensä

suomisesta, Kalevasta kansan juuren, Suuresta sukuperänsä,
mainiosta maaneläjät" taitaisi sopia panna:

O sä kuulusa Kaleva!
Esi isämme ilonen,
Joka suodun Suomen maalla
Perustit majat metiset
Asunmajat ihanaiset
Sukukuntasi suloksi;
Jo o'ot meiltä ammon mennyt,
Armahin Esi isämme,
Poikinesi, pereinesi;
Mutta vielä vanhat runot,
Weisut vierreistä ajoista,
Muistelevat miehuuttasi,
Jalouttasi juttelevat,
Selittävät sulosesti
Eloasi onnellista,