Test Bank For Leadership in Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl William L. Gardner Download PDF Full Chapter

Test Bank for Leadership in
Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl

William L. Gardner
Go to download the full and correct content document:
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-leadership-in-organizations-9th-edition-g
ary-a-yukl-william-l-gardner/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Leadership in Organizations, 8th Edition Test Bank –

Gary A. Yukl
https://testbankbell.com/product/leadership-in-organizations-8th-
edition-test-bank-gary-a-yukl/
Test Bank for Human Relations in Organizations, 9th

Edition: Robert Lussier
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-human-relations-
in-organizations-9th-edition-robert-lussier/
Test Bank for Staffing Organizations 9th Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-staffing-
organizations-9th-edition/
Test Bank for Effective Leadership and Management in

Nursing, 9th Edition, Eleanor J. Sullivan
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-effective-
leadership-and-management-in-nursing-9th-edition-eleanor-j-
sullivan/
Test Bank for Diversity in Organizations, 2nd Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-diversity-in-
organizations-2nd-edition/
Solution Manual for Inorganic Chemistry, 5/E, Gary L.

Miessler, Paul J. Fischer Donald A. Tarr
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-inorganic-
chemistry-5-e-gary-l-miessler-paul-j-fischer-donald-a-tarr/
Solution Manual for Supervision and Leadership in a

Changing World : 0132605368
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-supervision-
and-leadership-in-a-changing-world-0132605368/
Test Bank for The Leadership Experience, 5th Edition:

Richard L. Daft
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-leadership-
experience-5th-edition-richard-l-daft/
Test Bank for The Leadership Experience, 7th Edition

Richard L. Daft
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-leadership-
experience-7th-edition-richard-l-daft/
Test Bank for Leadership in Organizations,
9th Edition Gary A. Yukl William L. Gardner
Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
leadership-in-organizations-9th-edition-gary-a-yukl-william-l-gardner/
Leadership in Organizations, 9e (Yukl)

Chapter 1 The Nature of Leadership
1) What is the best explanation for so many different definitions of leadership?

A) scholarly nitpicking about trivial issues
B) disagreement about what should be included in the definition
C) little opportunity for rigorous scientific analysis
D) leadership is a very old topic with centuries of definitions
Answer: B
Learning Objective: Understand the different ways leadership has been defined.
AACSB: Analytical thinking
Difficulty Level: Moderate
2) What is the most common element in definitions of leadership?

A) Leadership is an authority relationship.
B) Leadership is the ability to make good decisions.
C) Leadership is an attribution made by followers.
D) Leadership is an influence process.
Answer: D
AACSB: Reflective thinking
3) Definitions of leadership ________.

A) are usually derived by systematic observation of leaders
B) are only minor variations of the same general description
C) are important for designing and interpreting research
D) are pointless because there is no basis for their verification
Answer: C
4) What process is emphasized in the definition of leadership proposed by Yukl?

A) influencing followers to have complete trust in the leader
B) motivating followers to do more than they initially expected
C) empowering each follower to become self reliant
D) facilitating collective efforts to accomplish shared objectives
1
Copyright © 2020 Pearson Education, Inc.
Answer: D
2
5) Leadership effectiveness is best assessed ________.
A) by evaluations from the leader's boss
B) by subordinate evaluations of the leader
C) by a variety of subjective and objective criteria
D) by objective indicators of group performance
Answer: C
Learning Objective: Understand the different ways leadership effectiveness is determined.
6) Most leadership theories emphasize ________.

A) leader characteristics
B) follower characteristics
C) both leader and follower characteristics
D) characteristics of the leadership situation
Answer: A
Learning Objective: Understand what aspects of leadership have been studied the most.
Difficulty Level: Easy
7) What aspect of leadership has been emphasized most often in leadership theories and research
during the past half century?
A) leader traits and skills
B) leadership behavior
C) leader power and authority
D) the leadership situation
Answer: B
8) What level of leadership processes is emphasized in most theories of effective leadership?

A) intra-individual
B) dyadic
C) group
D) organizational
Answer: B
Learning Objective: Understand the major types of leadership theories that have been studied.
3
9) A theory that identifies the essential behaviors for any type of leader is best classified as
________.
A) descriptive and universal
B) prescriptive and universal
C) descriptive and situational
D) prescriptive and situational
Answer: B
Learning Objective: Understand which aspects of leadership have been studied the most.
10) A theory that emphasizes leader traits and skills as determinants of leadership behavior is
best categorized at what level?
A) individual
B) dyadic
C) group
D) organizational
Answer: A
11) A theory that explains the most effective pattern of leadership behavior in a specified
situation is best classified as ________.
A) descriptive
B) prescriptive
C) universal
D) comprehensive
Answer: B
12) A theory that describes how changes by top management in the structure and culture of an
organization affect the behavior of employees is best described as a ________ theory.
A) prescriptive
B) hierarchical
C) multi-level
D) complexity
Answer: C
4
13) Most of the leadership theory and research has described ________ leadership.
A) direct
B) ethical
C) informal
D) toxic
Answer: A
14) A leadership theory that describes relationships among leader traits, behavior, influence
processes, outcomes, and situational variables is best classified as ________.
A) descriptive
B) integrative
C) comprehensive
D) universal
Answer: B
15) Which is the LEAST accurate statement about the outcomes of leadership actions?
A) Immediate and delayed outcomes are usually consistent with each other.
B) Immediate outcomes are easier to predict than end-result outcomes.
C) Immediate and delayed outcomes are usually interrelated in complex causal chains.
D) End-result outcomes are less useful as criteria of leadership effectiveness.
Answer: A
16) Which statement about leaders and managers is MOST accurate according to Yukl?
A) Managers and leaders are different types of people.
B) Managing and leading are mutually exclusive and unrelated.
C) Managing is not important for effective leadership.
D) Leadership is important for the success of most managers.
Answer: A
5
17) The numerous definitions of leadership ________.
A) are almost identical
B) overlap a great deal
C) have nothing in common
D) differ in many respects
Answer: D
18) The differences among the various definitions of leadership ________.

A) are nothing more than scholarly nit-picking
B) merely express the same criteria in different terminology
C) reflect deep disagreement about the identification of leaders and leadership processes
D) reject the assumption that it is a process in which intention influence is exerted over other
people
Answer: C
19) On which assumption do most definitions of leadership agree?

A) Deliberate influence is exercised over other people.
B) Influence over others is to be avoided.
C) Influence should be exerted to punish, not to motivate.
D) People cannot be influenced to do something they do not wish to do.
Answer: A
20) Researchers who view leadership as a ________ are more likely to pay attention to the
attributes that determine selection of designated leaders.
A) shared influence process
B) specialized role
C) group engagement activity
D) function that jeopardizes the effectiveness of the group
Answer: B
6
21) Which is true of the body of thinking that views leadership as a specialized role?
A) It suggests that a person in the group cannot perform both leader and follower roles at the
same time.
B) It distinguishes between leader and follower roles.
C) It does not consider the effects of the leader's behavior on other members of the group.
D) Less attention is paid to the typical behavior of designated leaders.
Answer: B
22) Most behavioral scientists and practitioners ________.

A) dispute that leadership is a useful scientific construct
B) agree completely on the definition of leadership
C) have lost interest in the subject of leadership
D) believe that leadership is a real and important phenomenon
Answer: D
23) Researchers who consider leadership to be an influence process that occurs within a societal
system, diffused among the members, ________.
A) posit that leadership is best studied as a specialized role
B) suggest that leadership may only be exhibited informally
C) believe it is more useful to study leadership as a pattern of relationships
D) contend that leadership is important for the success of most managers
Answer: C
24) The ethical use of power ________.

A) should not limit the definition of leadership
B) must restrict the type of influence processes that researchers study
C) is not of concern to most leadership scholars
D) is not a legitimate concern
Answer: A
7
25) Should the domain of leadership processes to study be limited by the leader's intended
purpose?
A) No, because acts of leadership have multiple motives, and it is seldom possible to determine
the extent to which they are selfless rather than selfish.
B) Yes, because leadership only occurs when people are influenced to do what is ethical and
beneficial for the organization and themselves.
C) No, because the actions of a leader are never more detrimental than beneficial for followers.
D) Yes, because actions motivated solely by a leader's personal needs cannot result in unintended
benefits for followers.
Answer: A
26) Until the 1980s, few theories of leadership recognized the importance of ________ as a basis
for influence.
A) reason
B) emotion
C) monetary gain
D) prestige
Answer: B
27) The conceptualization of leadership should include ________ processes.

A) neither rational nor emotional
B) both rational and emotional
C) rational but not emotional
D) emotional but not rational
Answer: B
28) Which of the following is an example of indirect leadership?

A) emailing
B) texting
C) presenting a speech
D) cascading
Answer: D
AACSB: Application of knowledge
8
29) ________ leadership is the term used to describe how a chief executive can influence people
at lower levels in the organization who do have immediate contact with the leader.
A) Direct
B) Indirect
C) Specialized role
D) Influence process
Answer: B
30) Which statement is true in the context of the ongoing controversy about the distinction
between management and leadership?
A) A person cannot be a leader without being a manager.
B) A person cannot have the job title "manager" without at least one subordinate to lead.
C) There is clear agreement on the area of overlap between management and leadership.
D) Leadership can be viewed as one of several managerial roles.
Answer: B
31) In this text, leadership is treated as ________.

A) a specialized role but not a social influence process
B) a social influence process but not a specialized role
C) both a social influence process but not a specialized role
D) neither a specialized role nor a social influence process
Answer: C
32) In this text, the terms leader, ________ are used interchangeably to refer to people who
occupy positions in which they are expected to perform the leadership role, but without any
assumptions about their actual behavior or success.
A) manager, and boss
B) subordinate, and manager
C) subordinate, and direct report
D) staff, and boss
Answer: A
9
33) In the text, the term ________ is used to describe a person who acknowledges the focal
leader as the primary source of guidance about the work, regardless of how much formal
authority the leader actually has over the person.
A) subordinate
B) partner
C) outsider
D) follower
Answer: D
34) Conceptions of leader effectiveness ________.

A) are based on the same criteria
B) differ from one writer to another
C) have nothing in common
D) do not reflect effectiveness in terms of the consequences of influence
Answer: B
35) Which is an example of a subjective measure of performance?

A) net profits
B) return on investment
C) rating obtained from the leader's superiors
D) costs in relation to budgeted expenditures
Answer: C
36) Market share is an example of a(n) ________ measure of performance.

A) ineffective
B) objective
C) subjective
D) relative
Answer: B
10
37) Follower attitudes and perceptions of the leader are ________.
A) not a common indicator of effectiveness
B) usually measured with questionnaires or interviews
C) calculated using sales data
D) impossible to measure
Answer: B
38) Which question is NOT related to follower attitudes and perceptions of the leader?
A) How well does the leader satisfy the needs and expectations of followers?
B) Do followers perceive the leader to have high integrity?
C) Has the leader increased the productivity of the followers?
D) Do followers trust the leader?
Answer: C
39) Which question concerns measuring leader effectiveness in terms of the leaders' contribution
to the quality of group processes, as perceived by followers or outside observers?
A) Do followers like, respect, and admire the leader?
B) Have sales figures achieved by followers increased during the leader's tenure?
C) Are followers likely to resist or subvert the leader's requests?
D) Does the leader contribute to the efficiency of role specialization?
Answer: D
40) Which of the following would be MOST relevant to measuring the extent to which a person
has had a successful career as a leader?
A) A leader enhances group cohesiveness.
B) A leader has a rapid ascent to positions of higher authority.
C) A leader decreases costs in relation to budgeted expenditures.
D) A leader improves the quality of work life for followers.
Answer: B
11
41) The ________ result of an influence attempt is whether followers are willing to do what the
leader asks, but a(n) ________ effect is how well followers actually perform the assignment.
A) immediate; delayed
B) delayed; immediate
C) follower; leader
D) leader; follower
Answer: A
42) When the immediate and delayed effects on the same criterion are inconsistent, the
immediate outcome ________.
A) will be positive while the delayed outcome will be even more positive
B) will be negative while the delayed outcome will be positive
C) is likely to be identical to the delayed outcome
D) may be very different from the delayed outcome
Answer: D
43) Which is the most common method used to study leadership effectiveness?
A) descriptions of leader actions and decisions from observation and diaries, and critical
incidents
B) examination of social networks within organizations
C) questionnaires filled out by subordinates and other people who interact with the leader
D) experiments in which researchers assess effects of different patterns of leader behavior on
group processes and outcomes
Answer: C
44) The use of multiple methods for studying leadership ________.

A) is the norm among researchers today
B) tends to be more common than using one familiar, well-accepted method
C) minimizes the limitations of a single method
D) muddles the research results and is therefore ineffective
Answer: C
12
45) ________ can be content analyzed to identify behavior used by effective and ineffective
leaders.
A) Biographies of famous leaders
B) Questionnaires filled out by leaders themselves
C) Videos that show different patterns of leadership behavior
D) Fictional accounts of group behavior
Answer: A
46) Which of the following is NOT one of the three types of variables that are relevant for
understanding leadership effectiveness?
A) characteristics of leaders
B) characteristics of followers
C) characteristics of industries
D) characteristics of situations
Answer: C
47) ________ is an example of the "characteristics of the situation" key variable.

A) Skills and expertise
B) National cultural values
C) Influence tactics
D) Task commitment and effort
Answer: B
48) Confidence and optimism is a characteristic of which key variable(s) in leadership theories?
A) characteristics of the leader
B) characteristics of the followers
C) characteristics of the situation
D) characteristics of both the leader and the followers
Answer: D
13
49) Most leadership theories emphasize ________ as the primary basis for explaining effective
leadership.
A) one category more than the others
B) two categories, equally
C) two categories, with one featured more prominently,
D) all three categories
Answer: A
50) Which of the following is NOT one of the five approaches into which the theories and
empirical research reviewed in the text are classified?
A) trait approach
B) behavior approach
C) nature-nurture approach
D) power-influence approach
Answer: C
51) The ________ approach emphasizes attributes of leaders such as personality, motives,
values, and skills.
A) behavior
B) trait
C) power-influence
D) situational
Answer: B
52) The ________ approach began in the early 1950s after many researchers became
discouraged with the ________ approach and began to pay closer attention to what managers
actually do on the job.
A) behavior; trait
B) power-influence; situational
C) trait; behavior
D) situational; power-influence
Answer: A
14
53) The most common research method in the behavior approach has been a ________.
A) laboratory experiment
B) field experiment
C) critical incident
D) survey field study
Answer: D
54) In the power-influence approach, power is viewed as ________.

A) valuable only for the degree to which it influences subordinates
B) essential for influencing industry trends
C) important for influencing subordinates as well as peers, superiors, clients, and suppliers
D) secondary to other leader behaviors including tireless energy and penetrating intuition
Answer: C
55) Charismatic and transformational leadership ________.

A) emphasize leader and follower values as well as leader behavior
B) highlight the importance of contextual factors that influence leader behavior
C) explain leadership effectiveness in terms of the amount and type of power possessed by a
leader
D) emphasize personality, motives, values, and skills
Answer: A
56) Theories of ethical leadership, authentic leadership, servant leadership, and spiritual
leadership all view leader ________ as the foundation for the leader's goals and behaviors and
their impact on followers.
A) behaviors
B) traits
C) values
D) situations
Answer: C
15
57) Leadership can be described as a(n) ________ process involving leader interaction with one
subordinate.
A) intra-individual
B) dyadic
C) group
D) organizational
Answer: B
58) Which is a typical research question for the intra-individual level of conceptualization?
A) How do leaders make decisions about competitive strategy and external initiatives?
B) How is leadership shared in the group or team?
C) How does a leader influence subordinate motivation and task commitment?
D) How are leaders influenced by role expectations and constraint?
Answer: D
59) At which level of conceptualization is the research question, "How leaders influence the
shared mental models of team members?"
A) intra-individual
B) dyadic
C) group
D) organization
Answer: C
60) As compared to ________ theories of leadership, ________ theories usually provide a better
explanation of financial performance by an organization.
A) dyadic or group-level; organization-level
B) organization-level or group-level; dyadic
C) dyadic or organization-level; group-level
D) organization-level or group-level; intra-individual
Answer: A
16
61) Most leadership theories emphasize the characteristics and actions of the ________.
A) follower without much concern for leader characteristics
B) leader without much concern for follower characteristics
C) follower and the leader equally
D) follower, the leader, and the industry equally
Answer: B
62) ________ describes how followers view a leader's influence on events and outcomes.
A) Empowerment theory
B) Attribution theory
C) The leader substitute theory
D) The emotional contagion theory of charisma
Answer: B
63) Empowerment theory describes how followers view their ability to ________.
A) follow leadership requests and commands
B) influence other followers
C) influence important events
D) manage their own responsibilities
Answer: C
64) Sharing of leadership functions among the members of a group are emphasized in which type
of theories?
A) leader substitutes
B) empowerment
C) emotional contagion theories of charisma
D) self-managed groups
Answer: D
17
65) Theories that focus almost exclusively on either the leader or the follower are ________ than
theories that offer a more even-handed explanation.
A) less useful
B) more useful
C) more realistic
D) less inclusive
Answer: A
66) Prescriptive theories ________.

A) identify necessary conditions for using a particular type of behavior effectively
B) explain leadership processes
C) describe the typical activities of leaders
D) explain why certain behaviors occur in particular situations
Answer: A
67) Which statement regarding descriptive theories is NOT true?

A) They specify what leaders must do to become effective.
B) They describe the typical activities of leaders.
C) They explain why certain behaviors occur in particular situations.
D) They explain leadership processes.
Answer: A
68) When a wide discrepancy exists between what leaders typically do and what they should do
to be most effective, a prescriptive theory is ________.
A) inapplicable
B) less valuable than a descriptive theory
C) especially useful
D) not the optimal one
Answer: C
18
69) A theory that explains how leader behavior varies from one situation to another would be
described as ________ theory.
A) a prescriptive universal
B) a descriptive universal
C) a prescriptive contingency
D) a descriptive contingency
Answer: D
70) Which statement about contingency theories is true?

A) They describe an aspect of leadership that applies to all types of situations.
B) They describe aspects of leadership that apply to some situations but not to others.
C) They can simultaneously be descriptive and prescriptive.
D) They can be descriptive but not prescriptive.
Answer: B
71) Research indicates that leadership is best defined as a specialized role rather than as a social
process or a pattern of relationships.
Answer: FALSE
72) The best approach for understanding leadership is to examine rational cognitive processes,
because emotional processes are too unreliable to include.
Answer: FALSE
73) The assumption underlying the trait approach to studying leadership is that some people are
natural leaders who are endowed with certain traits not possessed by other people.
Answer: TRUE
19
74) The behavior approach to studying leadership includes studies of what managers actually do
on the job.
Answer: TRUE
75) The power-influence research examines influence processes between leaders and other
people.
Answer: TRUE
76) The study of influence tactics can be viewed as a bridge linking the power-influence
approach and the behavior approach.
Answer: TRUE
77) A contingency theory describes some aspect of leadership that applies to some situations but
not to others.
Answer: TRUE
78) An integrative approach to studying leadership is an approach that involves more than one
leadership construct.
Answer: FALSE
79) Dyadic processes involve the relationship between a leader and another individual who is
usually a subordinate or another type of follower.
Answer: TRUE
80) A theory that explains what leaders must do to be effective is called a descriptive theory.
Answer: FALSE
20
81) Definitions of leadership have much in common, with little variation.
Answer: FALSE
82) Researchers who have a very broad definition of leadership are less likely to discover things
that are unrelated to or inconsistent with their initial assumptions about effective leadership.
Answer: FALSE
83) People who are forced or manipulated into doing something can never become committed to
the coerced course of action.
Answer: FALSE
84) Sending memos and having face-to-face meetings with small groups of employees are
examples of direct influence.
Answer: TRUE
85) A person without a managerial job title cannot be a leader.

Answer: FALSE
86) Ratings from a leader's superiors, peers, or subordinates are subjective measures of
effectiveness.
Answer: TRUE
87) Absenteeism can be construed as an indirect indicator of dissatisfaction toward a leader.

Answer: TRUE
21
88) One example of an objective measure of a leader's effectiveness is productivity.
Answer: TRUE
89) The distinction between universal and contingency theories of leadership is a sharp
dichotomy.
Answer: FALSE
90) Classifying leadership theories in terms of level of conceptualization means describing a

leader's influence on others.
Answer: TRUE
91) Why do you suppose that there are so many definitions of leadership?
Answer: Student answers may vary. They will likely include the idea that the term itself is taken
from the common language and incorporated into the technical vocabulary of a scientific
discipline. This appropriation carries extraneous connotations that create ambiguity of meaning.
Additionally, researchers usually define leadership according to their individual perspectives and
the aspects of the phenomenon that are of most interest to them. The differences in definition
reflect deep disagreement about the identification of leaders and leadership processes.
92) Should influence attempts that are irrelevant or detrimental to followers be included in the
definition of leadership? Why or why not?
Answer: Student answers may vary. One viewpoint holds that leadership only occurs when
people are influenced to do what is ethical and beneficial for the organization and themselves. In
this conception, a leader's attempts to gain personal benefits at the follower's expense would not
be considered. Another opinion is that all attempts to influence the attitudes and behaviors of
followers in an organizational context, regardless of the intended purpose or actual beneficiary,
are part of leadership. Acts of leadership often have multiple motives, and it is seldom possible
to determine the extent to which they are selfless rather than selfish. The outcomes of leader
actions usually include a mix of costs and benefits, some of which are unintended, making it
difficult to infer purpose. For this reason, it may be best not to limit the study of leadership
processes based upon the leader's intended purpose.
22
93) What is the difference between leadership and management?
Answer: Student answers may vary. It is obvious that a person can be a leader without being a
manager (e.g., an informal leader), and a person can have the job title "manager" with no
subordinates to lead. Nobody has proposed that managing and leading are equivalent, but the
degree of overlap is a point of sharp disagreement. The most useful perspective is probably to
view leadership as one of several managerial roles. Most scholars seem to agree that success as a
manager or administrator in modern organizations also involves leading. How to integrate the
two processes has emerged as a complex and important issue in organizational literature.
94) Discuss the criteria that are used to assess the effectiveness of leadership.
Answer: Student answers may vary. The criteria selected to evaluate leadership effectiveness
reflect a researcher's explicit or implicit conception of good leadership. Most researchers
evaluate leadership effectiveness in terms of the consequences of influence on a single
individual, a team or group, or an organization. One very relevant indicator of leadership
effectiveness is the extent to which the performance of the team or organization is enhanced and
the attainment of goals is facilitated. Follower attitudes and perceptions of the leader are another
common indicator of leader effectiveness, and they are usually measured with questionnaires or
interview. Leader effectiveness is occasionally measured in terms of the leader's contribution to
the quality of group processes, as perceived by followers or by outside observers. A final type of
criterion for leadership effectiveness is the extent to which a person has a successful career as a
leader.
95) What are some of the new and cutting-edge methods used to assess leadership effectiveness?
Answer: Student answers may vary. One type of study examines social networks within
organizations to determine which individuals exert influence and leadership within the network.
Other studies use implicit measures to tap into automatic cognitive processes that people use
without conscious awareness to describe leaders by using broad classifications such as
charismatic, authentic, ethical, and empowering. Another stream of research uses biosensor
methods that combine biology, chemistry, and technology to identify the physical and
psychological mechanisms that underlie leader traits and behaviors, follower reactions to leaders,
and the development of leader-follower relationships. Yet another cutting-edge line of research
employs behavioral genetics approaches such as studies that compare the attributes of identical
twins who were raised apart, or fraternal twins who were raised together, to determine the
relative influence of genetic ("nature") versus environmental ("nurture") forces on leadership
emergence and effectiveness. Still another emerging field of inquiry focuses on what we can
learn about leadership from people's reactions to leaders' facial expressions.
23
96) List and discuss the five categories into which the leadership theories in the text are
classified.
Answer: Student answers may vary. To be consistent with most of the leadership literature, the
theories and empirical research reviewed in this book are classified into the following five
approaches: (1) the trait approach, (2) the behavior approach, (3) the power-influence approach,
(4) the situational approach, and (5) the values-based approach, although some theories and
research involve more than one approach. The trait approach emphasizes attributes of leaders
such as personality, motives, values, and skills. Underlying this approach was the assumption
that some people are natural leaders, endowed with certain traits not possessed by other people.
The behavior approach began in the early 1950s after many researchers became discouraged with
the trait approach and began to pay closer attention to what managers actually do on the job.
After identifying observable types of leader behavior, these behaviors were related to measures
of outcomes such as the performance of the leader's group or work unit. This line of research
seeks to explain leadership effectiveness in terms of the amount and type of power possessed by
a leader and how power is exercised. Power is viewed as important not only for influencing
subordinates, but also for influencing peers, superiors, and people outside the organization, such
as clients and suppliers. The situational approach emphasizes the importance of contextual
factors that influence leader behavior and how it influences outcomes such as subordinate
satisfaction and performance. Major situational variables include the characteristics of followers,
the nature of the work performed by the leader's unit, the type of organization, and the nature of
the external environment. Values-based approaches to leadership differ from the previously
discussed approaches in that they highlight the importance of deeply held leader values that
appeal to and influence followers.
97) In terms of classifying leadership theories, what is meant by the "levels of

conceptualization?"
Answer: Student answers may vary. Another way to classify leadership theories is in terms of
the "level of conceptualization" used to describe a leader's influence on others. Leadership can be
described as (1) an intra-individual process for leaders, (2) a dyadic process involving leader
interaction with one subordinate, (3) a group process, or (4) an organizational process. The levels
can be viewed as a hierarchy, starting with individual, then dyadic, then group, and finally
organization. What level is emphasized will depend on the primary research question, the type of
criterion variables used to evaluate leadership effectiveness, and the type of mediating processes
used to explain leadership influence.
24
98) Why are some assumptions necessary to make dyadic explanations relevant for explaining a
leader's influence on the performance of a group or work unit? What are some of these
assumptions?
Answer: Student answers may vary. Since real leaders seldom have only a single subordinate,
some assumptions are necessary to make dyadic explanations relevant for explaining a leader's
influence on the performance of a group or work unit. One assumption is that subordinates have
work roles that are similar and independent. Subordinates may not be homogeneous with regard
to skills and motives, but they have similar jobs. There is little potential for subordinates to affect
each other's job performance, and group performance is the sum of the performances by
individuals. An example of minimum interdependence is a district sales unit in which sales
representatives work separately and independently of each other and sell the same product in
different locations or to different customers. However, when there is high interdependence
among group members, a group-level theory can better explain how leadership can influence
overall group performance.
99) Discuss the distinctions between descriptive and prescriptive leadership theories.
Answer: Student answers may vary. Another important distinction among leadership theories is
the extent to which they are descriptive or prescriptive. Descriptive theories explain leadership
processes, describe the typical activities of leaders, and explain why certain behaviors occur in
particular situations. Prescriptive theories specify what leaders must do to become effective, and
they identify any necessary conditions for using a particular type of behavior effectively. The
two perspectives are not mutually exclusive, and a theory can have both types of elements. For
example, a theory that explains why a particular pattern of behavior is typical for leaders
(descriptive) may also explain which aspects of behavior are most effective (prescriptive).
However, the two perspectives are not always consistent. For example, the typical pattern of
behavior for leaders is not always the optimal one. A prescriptive theory is especially useful
when a wide discrepancy exists between what leaders typically do and what they should do to be
most effective.
25
100) To what degree do leadership theories focus on the characteristics of followers?
Answer: Student answers may vary. The extent to which a theory is focused on either the leader
or followers is another useful way to classify leadership theories. Most leadership theories
emphasize the characteristics and actions of the leader without much concern for follower
characteristics. Only a small amount of research and theory has emphasized follower
characteristics. Empowerment theory describes how followers view their ability to influence
important events. Attribution theory describes how followers view a leader's influence on events
and outcomes, and other theories in the same chapter explain how followers can actively
influence their work role and relationship with the leader, rather than being passive recipients of
leader influence. The leader substitutes theory describes aspects of the situation and follower
attributes that make a hierarchical leader less important. The emotional contagion theory of
charisma describes how followers influence each other. Finally, theories of self-managed groups
emphasize sharing of leadership functions among the members of a group; in this approach, the
followers are also the leaders.
26
Another random document with
no related content on Scribd:
vaipui kasaan ja tarttui kiinni satulannuppiin. Jäljellä oli ainoastaan
se mies, joka oli ottelussa palvelijani kanssa, ja nyt käännyin
katsomaan, miten heidän laitansa oli. He olivat tehneet pikku
pysähdyksen hengähtääkseen, ja minä riensin heidän luokseen,
mutta kun se veitikka näki minun lähestyvän, käänsi hän hevosensa
ja hävisi metsään, jättäen meidät voittajiksi.
Ensimmäiseksi työkseni — sen muisto herättää minussa tänä

päivänäkin mielihyvää — pistin käteni taskuuni, vedin sieltä puolet
kaikista rahoistani, mitä omistin tässä maailmassa, ja annoin ne
miehelle, joka oli puolustanut minua niin reimasti. Olisin voinut
suudella häntä iloissani! En ainoastaan ollut hänen hyvän miekkansa
avulla pelastunut tappiosta, vaan myöskin tiesin ja tunsin
tyytyväisenä, että taistelu oli tavallaan kohottanut arvoani. Palvelijani
oli saanut kaksi haavaa ja minä pari naarmua, hevoseni oli tipo
tiessään, ja toinen palvelijani oli hengetönnä. Mutta se tunne, joka
minua elvytti nyt mennessäni puhuttelemaan herra de Cocheforêtia
ja hänen sisartaan, oli enemmän arvoinen kuin puolet vertani.
Mademoiselle oli laskeutunut ratsailta, ja vaikka hän käänsi pois
kasvonsa, näin kuitenkin, että hän itki, sillä naamio oli luisunut
sivulle. Hänen veljensä oli tunnollisesti pysynyt samassa paikassa
lähellä kaalamoa taistelun alusta loppuun asti ja kohtasi minut
kohotetuin kulmin ja omituisesti hymyillen.
»Myöntäkää, että olen siivo ihminen», sanoi hän kevyesti. »Minä

olen täällä, herra de Berault, ja sitä ei voi sanoa noista kahdesta
herrasmiehestä, jotka juuri ratsastivat tiehensä.»
»Niin», vastasin hänelle hieman katkerasti, »soisinpa, etteivät he

olisi ampuneet palvelijaparkaani ennen kuin läksivät.»
Hän kohautti olkapäitään.

»He ovat ystäviäni», sanoi hän. »Ette voi vaatia, että moittisin
heitä.
Mutta ei siinä kaikki, herra de Berault.»
»Ei», vastasin ja pyyhin miekkani terää. »Meillähän on tuo

naamioitu herrasmies tallella…» Ja sitten käännyin mennäkseni
hänen luokseen.
»Herra de Berault!» huusi de Cocheforêt jälkeeni lyhyesti ja

tiukasti.
Minä pysähdyin.
»Mitä haluatte?» kysyin kääntyen häneenpäin.
»Tuo herrasmies…» sanoi hän empien ja katsellen minua pitkään,

»oletteko ajatellut, mikä hänet perii, jos luovutatte hänet
viranomaisille?»
»Kuka hän on?» kysyin karskisti.
»Se on jokseenkin arkaluontoinen kysymys», vastasi hän otsa

rypyssä.
»Ei minulle», tokaisin minä, »koska hän on vallassani. Jos hän

riisuu naamarinsa, niin voin helpommin päättää, miten menettelen
hänen suhteensa.»
Tuntematon oli pudotessaan menettänyt hattunsa, ja hänen

vaaleat, kiharaiset hiuksensa laahasivat pölyistä maata. Hän oli
kookas ja ryhdikäs mies, ja vaikka hänen pukunsa oli yksinkertainen,
melkein köyhä, huomasin muhkean jalokivisormuksen hänen
sormessaan ja olin näkevinäni muitakin ylhäisen sukuperän
merkkejä. Hän nojaili yhä vuorenseinämää vasten puolittain
tajuttomana eikä näyttänyt huomaavan, että minä silmäilin häntä.
»Tuntisinko hänet, jos hän paljastaisi kasvonsa?» kysyin äkkiä,

sillä mieleeni juolahti uusi ajatus.
»Tuntisitte», vastasi herra de Cocheforét.
»No?»
»Ja se olisi meille kaikille onnetonta.»
»Vai niin!» vastasin puoliääneen ja tarkastelin ensin vanhaa ja

sitten uutta vankiani. »Siis — mitä haluaisitte minun tekevän?»
»Jättäkää hänet tänne», vastasi herra de Cocheforêt, ja hänen

kasvonsa saivat jännittyneen levottomuuden ilmeen.
Minä olin jo varmistunut siitä, että hän oli kunnian mies, ja siksi
uskoin häntä. Hänen huomattava levottomuutensa ystävän puolesta
herätti minussa jonkinlaista liikutusta. Sitäpaitsi tiesin olevani
liukkaalla maalla, joka teki varovaisuuden tarpeelliseksi.
»Sen teen», sanoin tuokion mietittyäni. »Mutta ei suinkaan hän

vain tee minulle jotakin kepposta? Lähetä kirjettä tai…»
»Ei, mon Dieu! Hän kyllä käsittää», vastasi de Cocheforét

innokkaasti. »Ette joudu katumaan sitä. Lähtekäämme nyt jatkamaan
matkaamme!»
»Niin, mutta hevoseni?» sanoin hiukan kummastuksissani hänen

kovasta kiireestään. »Kuinka voin…»
»Me kyllä saavutamme sen», vakuutti hän. »Se on varmasti
pysytellyt tiellä. Lectoure on täältä vain lieuen päässä, ja me voimme
siellä antaa määräyksen, että nuo molemmat miehet noudetaan ja
toimitetaan hautaan.»
Minä en olisi voittanut mitään asettumalla vastustavalle kannalle,

ja vielä tovin puheltuamme oli asia sovittu. Me kokoilimme, mitä
olimme pudotelleet, herra de Cocheforét auttoi sisartaan satulaan, ja
viiden minuutin kuluttua olimme taipaleella. Kun metsän reunasta
vilkaisin taakseni, olin näkevinäni naamioidun miehen nousevan
katsomaan meidän jälkeemme, mutta puiden oksat olivat tiellä, niin
että näin ehkä väärin. Olin kuitenkin hyvin taipuvainen otaksumaan,
että tuntematon oli enemmän tajullaan ja vähemmän loukkaantunut
kuin näytti.
XII luku
Tienristeyksessä
Koko aikana ei mademoiselle ollut virkkanut minulle ainoatakaan

sanaa, ei pahaa eikä hyvää. Hän oli näytellyt osaansa
katkeroittuneen vakavasti ja nähnyt tappionsa tosin kyynelin, mutta
vaieten, eikä hän ollut koettanut vaikuttaa rukouksilla, ei
vastarinnalla taikka suostuttelulla. Ja taistelun päättyminen ja
näyttämön jääminen taaksemme ei tuottanut mitään muutosta hänen
käytökseensä. Hän piti tahallaan kasvojaan käännettyinä poispäin
minusta eikä ollut läsnäoloani huomaavinaankaan. Tapasin
etäämpänä hevoseni syömässä tien vierellä, nousin satulaan ja
asetuin paikalleni heidän molempien taakse, kuten aamullakin ja
sitten samosimme eteenpäin äänettöminä, kuten silloinkin, melkein
kuin ei olisi mitään tapahtunut; ihmettelin naisen kummallista
itsehillintää — minua oudoksutti, että hän oli voinut olla saapuvilla
sellaisessa tapauksessa, sen näkymättä hänestä päältäpäin.
Mutta vaikka mademoiselle koetti salata sitä, oli se kuitenkin

tehnyt häneen muutoksen. Naamio tosin peitti hänen kasvonsa,
mutta se ei voinut kokonaan peittää häneen mielialojaan, ja
vähitellen huomasin, että hänen päänsä oli kumarassa, että hän
ratsasti hajamielisesti ja että hänen ryhtinsä ei ollut sama kuin
ennen. Havaitsin myöskin, että hän oli joko pudottanut tai heittänyt
pois ratsuraippansa, ja vähitellen aloin ymmärtää, että taistelu ei ollut
laisinkaan tuottanut minulle hänen suosiotansa takaisin; päinvastoin
liittyi hänen vanhaan vihaansa minua kohtaan vielä häpeätä siitä,
että hän oli alentunut niin syvälle, vaikkakin pelastaakseen veljensä,
ja mielikarvautta siitä, että tappio oli ollut sen ainoana palkkana.
Sen tulin näkemään Lectouressa, jonka majatalossa oli yksi ainoa

huone, joten meidän täytyi kaikkien syödä päivällistä yhdessä. Minä
käskin asettaa pöydän heille tulisijan eteen ja istuuduin itse
pienemmän ääreen oven suuhun. Muita vieraita ei ollut, ja se teki
seurustelun puutteen vielä silmäänpistävämmäksi. Herra de
Cocheforét näytti sen tajuavan. Hän kohautteli hartioitaan ja katseli
lattian poikki minuun päin surullisen leikkisästi hymyillen. Mutta
mademoiselle oli järkähtämätön. Hän oli riisunut naamionsa, ja
hänen kasvonsa olivat kuin kivettyneet. Yhden kerran, mutta
ainoastaan sen yhden kerran, näin aterian aikana hänessä
muutoksen. Hän punastui, luultavasti omista ajatuksistaan, ja hänen
kasvonsa sävähtivät purppuranpunaisiksi ihan hiusmartoa myöten.
Näin punan leviävän yhä enemmän, mutta sitten hän käänsi minulle
ylpeästi selkänsä ja katseli ulos ikkunasta lokaiselle kadulle.
Arvattavasti olivat sekä hän että hänen veljensä toivoneet paljon
tästä hyökkäyksestä, joka oli kaiketi järjestetty jo Auchissa. Sillä kun
ehtoopäivällä pitkitimme matkaamme, huomasin heissä tapahtuneen
muutoksen. Heidän ryhtinsä ilmaisi, että he olivat valmistuneet
pahimpaan. Synkät ajatukset nykyisestä asemasta ja uhkaavasta
tulevaisuudesta kuvastuivat kuin sumuna heidän silmissään. Tunti
tunnilta lannistui herra de Cocheforêtin miehuus, ja hän puheli yhä
harvemmin. Nyt, kun päivänvalo alkoi kadota ja hämy levittäysi
ympärillemme, ratsastivat veli ja sisar käsitysten, vaiteliaina ja
alakuloisina, ja ainakin toinen heistä itki. Kardinaali, mestauslava,
Pariisi… kaikki tämä kohosi kamalina, kylminä varjoina heidän
ympärillään. Sitä mukaan kuin vuoret, jotka he olivat tunteneet koko
ikänsä, vaipuivat ja häipyivät takanamme meidän ratsastaessamme
Garonnen leveään laaksoon, vaipuivat ja häipyivät heidän
toiveensakin ja sijalle tuli kolkkoa epätoivoa. Vartion ympäröimänä ja
uteliaiden katseiden tähystelemänä olisi herra de Cocheforêt voinut
käyttäytyä miehuullisesti ja ylpeästi, ja lopun tullessa hän
osoittautuisi luultavasti uljaaksi. Mutta nyt, melkein yksin harmaassa
hämyssä, matkalla vankilaan, tietäen monet, pitkät ja yksitoikkoiset
päivät edessään, ilman mitään yllykettä tai elvykettä — tällaisessa
tilanteessa ei ollut ihme, että hän tunsi ja osoitti tuntevansa veren
kiertävän suonissaan hitaasti ja ajatteli itkevää puolisoansa ja
taaksensa jäänyttä hävitettyä kotiansa enemmän kuin sitä asiaa, sitä
aatetta, jonka hyväksi hän oli uhrannut kaikkensa.
Mutta Jumala tietää, että he eivät olleet ainoat masentuneet. Minä

itse olin melkein yhtä synkkä. Auringon laskiessa oli voiton ja
taistelunriemun hehku, joka oli lämmittänyt vertani, jo kauan sitten
jäähtynyt, ja sitä oli seurannut apeus, haluttomuus, kaiken inho,
jollaista tuntee pelipöydän ääressä vietetyn pitkän yön jälkeen.
Tähän asti oli ollut vaikeuksia voitettavana, vaaroja, menestyksen
epäilyksiä. Nyt oli loppu varma ja hyvin lähellä, niin lähellä, että se
varjosti kaiken muun. Minun täytyi, minun piti saada riemuita
voitosta, ja minä tarrasin siihen ajatukseen kuten pelaaja pitää kiinni
viimeisestä kortistaan, niin että mietin valmiiksi tavan, ajan ja paikan
ja koetin yksinomaan askarruttaa ajatuksiani sillä. Mutta hinta? Voi,
sekin ajatus tunkeutui mieleeni yhä useammin, mitä enemmän ilta
joutui. Kun huomasin tien varressa milloin minkin esineen, jonka
muistin ennen sivuuttaneeni matkallani etelään, vaikka niin peräti
erilaisessa mielentilassa ja toisin tarkoituksin ja suunnitelmin, jotka
nyt tuntuivat etäiseen menneisyyteen kuuluvilta, tein itselleni
kysymyksen, minäkö se tässä todella olin, Gil de Berault, Zatonin
kantavieras, premier joucur, vai joku La Manchan don Quixote-ritari,
joka taisteli tuulimyllyjä vastaan ja uskoi parturinkylttien olevan
kultaa.
Me saavuimme Ageniin hyvin myöhään illalla, hapuiltuamme

syrjäteitse pitkin joen vartta. Valot ja »Merenneito»-majatalon
loimuava takkavalkea tuntuivat meistä jo paremman maailman
tuikkeilta ja herättivät tuossa tuokiossa uutta eloa ainakin kahteen
meistä. Lieden ympäriltä kuului kummallista puhetta Pariisin
tapahtumista, kardinaalia vastaan tehdystä salaliitosta, jonka
etunenässä oli leskikuningatar, ja perustelluista toiveista, että se tällä
kertaa johtaisi tuloksiin. Mutta isäntä nauroi pilkallisesti sellaisille
mielikuville, ja minä myönsin hänen olevan oikeassa. Vieläpä herra
de Cocheforêtkin, joka alussa oli taipuvainen saamaan rohkaisua
näistä huhuista, menetti toivonsa kuullessaan, että tiedot olivat
tulleet Montaubanin kautta, mistä — jo siitä asti kun kaupunki oli
edellisenä vuonna pakotettu antautumaan — kaikenlaisia perättömiä
juttuja kardinaalista alituisesti pantiin liikkeelle.
»Ne ottavat häneltä hengen kerran kuukaudessa», sanoi
isäntämme nauraen. »Toisinaan on Monsieur hänet nujertanut,
toisinaan Monsieur César — ymmärrättehän, Vendômen herttua —
ja väliin leskikuningatar. Mutta sen jälkeen kun herra de Chalais ja
marsalkka onnistuivat niin kerrassaan kehnosti ja saivat maksaa
yrityksensä, uskon minä sokeasti hänen ylhäisyyteensä — senhän
sanotaan olevan hänen uuden nimityksensä.»
»Onko näillä tienoin rauhallista?» kysyin häneltä.
»Täydellisesti. Siitä asti kun Languedoc-juttu saatiin loppuun on

kaikki ollut kunnossa», vastasi hän.
Mademoiselle oli vetäytynyt pois, niin että hänen veljensä ja minä

saimme olla parin tunnin ajan kahden kesken sinä iltana. Minä jätin
hänelle vapauden päästä eroon seurastani, jos hän tahtoi, mutta sitä
hän ei käyttänyt hyväkseen. Jonkinlainen toverillinen suhde, joka oli
hyvinkin outo meidän keskinäisen asemamme johdosta, oli alkanut
kehittyä välillemme. Hän näytti saavan omituista mielihyvää
seurastani, laski leikkiä vanginvartijatoimestani, kysyi toisinaan
ivallisen näköisenä, saisiko hän tehdä sitä tai tätä, vieläpä tiedusti
kerran, mitä minä tekisin, jos hän rikkoisi antamansa sanan.
»Tai esittäkäämme toinen oletus», jatkoi hän vilkkaasti. »Ajatelkaa,

jos minä olisin tyrkännyt teidät päistikkaa tänä iltana siihen kirottuun
lammikkoon alhaalla jokivarressa? Kuinka sitten olisi käynyt, herra
de Berault? Pardieu, minä ihmettelen itseäni, kun en sitä tehnyt.
Minä olisin ehtinyt Montaubaniin neljässäkolmatta tunnissa ja
löytänyt viisikymmentä lymypaikkaa yhtä hyvin kuin yhdenkin, eikä
kukaan olisi tiennyt tekosestani mitään.»
»Paitsi sisarenne», huomautin tyynesti.

Hän irvisti.
»Niin», sanoi hän, »pelkäänpä, että minun olisi täytynyt surmata

hänetkin, jottei minun olisi tarvinnut hävetä hänen edessään. Te
olette oikeassa.»
Hän vaipui mietteisiin ja istui tovin äänettömänä. Sitten huomasin

hänen katselevan minua jotenkuten yksinkertaisesti kummastellen,
ja siitä johduin kysymään:
»Mitä ajattelette?»
»Te olette ollut monissa kaksintaisteluissa?»
»Niin olen.»
»Ettekö ole milloinkaan käyttänyt epärehellistä iskua?»
»En milloinkaan», vastasin. »Miksi sitä kysytte?»
»Sentähden että — halusin saada vahvistuksen eräälle

vaikutelmalleni. Suoraan puhuen, herra de Berault, minusta tuntuu
kuin teissä olisi kaksi eri henkilöä.»
»Kaksi…?»
»Niin. Toinen on se mies, joka vangitsi minut, ja toinen se, joka

laski ystäväni menemään tänään.»
»Ihmetyttikö teitä, että annoin hänen mennä? Se oli varovaisuutta,

herra de Cocheforêt», selitin minä. »Olen vanha peluri. Minä tiedän,
milloin panos on liian korkea minulle. Se mies, joka pyydysti leijonan
sudenkuoppaansa, ei ollut tehnyt hyvää kaappausta.»
»Ei, totta se on», vastasi hän hymyillen. »Ja kuitenkin… niin,
teissä on kaksi eri luonnetta.»
»Niin on useimmissa», myönsin huoaten. »Mutta ei aina samalla

kertaa.
Väliin on toinen esillä, väliin toinen.»
»Mitä toinen pitää toisen aloittaman työn täyttämisestä?» kysyi

hän purevasti.
Kohautin olkapäitäni.
»Sen täytyy niin olla», sanoin minä. »Jos saa perinnön, niin se on
otettava vastaan velkoineen ja kaikkineen.»
Hän ei vastannut vähään aikaan, ja minä luulin hänen taas

ajattelevan omia asioitansa. Mutta äkkiä hän katsoi jälleen minuun,
»Vastaatteko minulle erääseen kysymykseen, herra de Berault?»
virkkoi hän ystävälliseen tapaan.
»Mahdollisesti.»
»Sanokaa minulle sitten — se on todellakin hyvin mielenkiintoista,

— sanokaa minulle, mikä minulle onnettomana hetkenä lähetti teidät
vaanimaan minua?»
»Herra kardinaali.»
»En kysynyt kuka», sanoi hän kuivasti. »Kysyin mikä. Teillä ei ollut
vihaa minua vastaan?»
»Ei.»
»Te ette tuntenut minua?»

»En.»
»Mikä kumma teidät siis sai niin tekemään? Lempo soikoon, hyvä
herra», jatkoi hän kiivaasti ja avomielisempään tapaan kuin oli ennen
käyttänyt, »luonto ei ole ikinä aikonut teistä pyöveliä. Mikä olikaan
siis syynä?»
Minä nousin seisaalle. Oli hyvin myöhä, huone oli tyhjä ja tuli
sammumaisillaan.
»Sen sanon teille — huomenna», lupasin. »Silloin on minulla

jotakin sanomista teille, ja se kuuluu siihen myöskin.»
Hän katsoi minuun hyvin kummastuneena ja hiukan epäluuloisesti.

Mutta silloin huusin valoa ja keskeytin hänen kyselynsä menemällä
heti levolle. Aamulla emme tavanneet toisiamme ennen kuin oli aika
lähteä matkalle.
Ken tuntee eteläisen tien Ageniin asti ja tietää kuinka viinitarhat

kaupungin pohjoispuolella kohoavat pengerminä, toinen punainen
maakerros toisen päällä, vihreinä kesällä, mutta karuina ja kivisinä
syysmyöhällä, muistaa, kenties erään paikan, missä tie noin kahden
lieuen päässä kaupungista luikertaa ylös jyrkkää mäkeä. Mäen laella
on neljän tien risteys, ja taivasta vasten kohoaa tienviitta, joka
osoittaa, mikä tie vie Bordeauxiin, Perigueuxiin tai tiilikattoiseen
Montaubaniin.
Tuo kukkula oli etelään matkustaessani erityisesti jäänyt mieleeni,

kenties siitä syystä, että minulle sieltä aukeni ensimmäinen laaja
näköala yli Garonnen laakson, jolloin olin tuntenut olevani ikäänkuin
sen maan kynnyksellä, missä minun tuli suorittaa tehtäväni. Se oli
saanut minulle erityisen merkityksen, niin että pidin sen alastonta
lakea tienviittoineen ja -risteyksineen Pariisin ensimmäisenä
ulkovartiona, ensimmäisenä merkkinä siitä, että nyt olin palaamassa
vanhaan elämääni.
Kaksi päivää olin nyt odottanut nähdäkseni tämän kukkulan. Se

sopi oivallisesti siihen, mitä minulla oli mielessäni. Tämä tienviitta
teineen, jotka kääntyivät pohjoiseen, etelään, itään ja länteen —
saattoiko olla soveliaampaa kohtaus- ja eroamispaikkaa?
Me saavuimme mäen alle kello yhdentoista vaiheilla, herra de

Cocheforêt, mademoiselle ja minä. Järjestys oli päinvastainen kuin
eilen, ja minä ratsastin etumaisena; toiset tulivat verkalleen perässä.
Pysähdyin mäen juurella, annoin mademoisellen ratsastaa ohi ja
pysäytin viittauksella herra de Cocheforêtin.
»Olkaa hyvä ja viivähtäkää hiukan», sanoin hänelle. »Pyydän teiltä

suosionosoitusta.»
Hän katsoi minuun hiukan ylpeästi ja silmissään leimahdus, joka

osoitti, kuinka kahle vähitellen syöpyi hänelle lihaan. Hän oli
aamiaiselta lähtenyt reippaana kuin sulhanen, mutta sittemmin oli
hänen rohkeutensa lannistunut, ja nyt hänen oli kovin vaikea hillitä
kärsimättömyyttään.
»Minulta?» sanoi hän katkerasti. »Mikä se on?»
»Haluan puhua mademoisellen kanssa muutaman sanan —

kahden kesken», selitin hänelle.
»Kahden kesken?» huudahti hän kummastuneena.
»Niin», vastasin epäröimättä, vaikka hänen kasvonsa synkistyivät.

»Voitte muuten kaiken aikaa pysytellä kyllin lähellä, jos haluatte.
Mutta minulla on omat syyni tahtoakseni ratsastaa vähän matkaa
mademoisellen kanssa.»
»Kertoaksenne hänelle jotakin?»
»Niin.»
»Voittehan kertoa sen minulle», vastasi hän epäluuloisesti. »Minä

takaan, että mademoisellen ei tee mieli…»
»Tavata tai puhutella minua? Ei, sen kyllä käsitän», sanoin minä.
»Mutta tahdon kumminkin puhella hänen kanssaan.»
»Olkoon menneeksi, voitte puhutella häntä minun läsnäollessani»,

vastasi hän tuikeasti. »Jollette mitään muuta halua, niin voimme
ratsastaa hänen luokseen.» Hän liikahti kuin toteuttaakseen
esityksensä.
»Siihen en tyydy, herra de Cocheforêt», sanoin heti päättävästi ja

pidätin häntä. »Minä pyydän teitä: olkaa hiukan myöntyväisempi!
Pyydän ihan vähäpätöistä etua, mutta samalla vakuutan, että jollei
mademoiselle suostu toivomukseeni, hän joutuu sitä katumaan koko
ikänsä.»
Ylimyksen kasvot synkistyivät yhä enemmän.
»Suuria sanoja», sanoi hän pisteliäästi nauraen, »mutta minä

luulen ne ymmärtäväni.» Sitten hän kirosi ja huudahti kiivaasti:
»Mutta minä en salli sitä! Minä en ole ollut sokea, herra de Berault,
ja käsitän aikeenne. Mutta minä en salli sitä. En tahdo kuulla mistään
sellaisesta Juudas-kaupasta. Luuletteko, että voisin sallia sen ja
sitten katsoa ihmisiä silmiin?»
»En tiedä, mitä tarkoitatte», sanoin vaivoin hilliten itseni. Olisin
voinut lyödä sitä narria.
»Mutta minä tiedän, mitä te tarkoitatte», vastasi hän pidätellen

raivostustaan. »Te tarkoitatte, että hän möisi itsensä… möisi itsensä
teille, pelastaakseen minut. Ja te vaaditte minua seisomaan vieressä
katsomassa kauppaa. Ei, hyvä herra, ei milloinkaan! Ei milloinkaan,
vaikka joudunkin teilattavaksi. Minä tahdon kuolla kuten ylimys, jos
olenkin elänyt niinkuin narri.»
»Luulen teidän tekevän tuon kuten olette toisenkin tehnyt»,

vastasin suunniltani katkeroittuneena. Ja kuitenkin ihailin häntä.
»Niin, minä en ole aivan niin tyhmä kuin te luulette!» huudahti hän
vihasta säihkyvin katsein. »Minulla on silmät nähdäkseni.»
»Olkaa siis hyvä ja kuulkaa korvillanne», vastasin kuivakiskoisesti.

»Vain hetkinen. Ja uskokaa minua, kun sanon, ettei minulla ole
koskaan hetkeksikään ollut sellaista kauppaa mielessäni. Tahdon
ainoastaan puhella hänen kanssaan. Minulla ei ole mitään
pyytämistä häneltä, en halua häneltä mitään, en suosionosoitusta tai
muutakaan. Sen, mitä sanon hänelle, hän kertoo epäilemättä teille.
Mitä pahaa voisin tehdä hänelle täällä tiellä ja teidän
näkyvissänne?»
Hän silmäili minua synkin katsein, vielä punaisena kasvoiltaan ja

epäluuloisena.
»Mitä aioitte sanoa hänelle?» kysyi hän tiukasti. Hän ei ollut

lainkaan kaltaisensa. Hänen kevyt, iloinen huolettomuutensa oli
kerrassaan kadonnut.
»Te tiedätte, mitä en aio hänelle sanoa, herra de Cocheforét»,
vastasin minä. »Sen pitäisi riittää.»
Hän tähysteli minua hetkisen, vielä tyytymättömänä. Sitten hän

sanaakaan hiiskumatta viittasi minua ratsastamaan sisarensa
luokse.
Mademoiselle oli pysäyttänyt hevosensa vähän matkan päähän

meistä, varmaankin ihmetellen, mitä oli tekeillä. Minä ratsastin hänen
luokseen. Hänellä oli naamio yllä, niin etten voinut nähdä hänen
kasvojensa ilmettä, lähestyessäni häntä, mutta se tapa, kuinka hän
käänsi hevosensa pään veljeänsä kohti ja katseli ohitseni, puhui
selvää kieltä. Silloin tuntui äkkiä kuin maa huojuisi jalkaini alla.
Vapisten paljastin pääni hänen edessään.
»Mademoiselle», sanoin hiljaa, »suotteko minulle kunnian seurata

teitä pikku matkan eteenpäin?»
»Miksi niin?» vastasi hän, eikä varmaan kukaan nainen ole

puhunut kellekään miehelle niin jäätävällä äänellä.
»Siksi, että haluan selittää teille eräitä asioita, joita ette ymmärrä.»
»Mieluummin haparoitsen pimeässä», vastasi hän, ja hänen

sävynsä oli sanoja julmempi.
»Mutta, mademoiselle», jatkoin hellittämättä, sillä minä en tahtonut

menettää rohkeuttani, »sanoitte minulle eräänä päivänä hiljakkoin,
että te ette milloinkaan tuomitsisi minua liian pikaisesti.»
»Teidän tekonne tuomitsevat teidät, enkä minä», vastasi hän

kylmäkiskoisesti. »Minä en ole kylliksi samalla tasolla teidän
kanssanne, voidakseni tuomita teitä — Jumalan kiitos.»
Minua puistatti, vaikka olin päivänpaisteessa.
»Mutta te olette kerran ennen ajatellut samalla tavalla», huudahdin

hetken vaitiolon jälkeen, »ja kuitenkin huomasitte jälkeenpäin
erehtyneenne. Sellainen hairahdus voi uudistua toistekin,
mademoiselle.»
»Mahdotonta», sanoi hän.
Se koski minuun.
»Ei», huudahdin minä, »se ei ole mahdotonta. Te olette mahdoton.

Te itse olette sydämetön, mademoiselle. Minä olen näiden kolmen
päivän kuluessa tehnyt paljon keventääkseni asemaanne; nyt
pyydän teitä tekemään jotakin vastalahjaksi, mikä ei maksa teille
mitään.»
»Vai ei?» vastasi hän pitkäveteisesti; hän katsoi minuun, ja hänen

äänensä ja silmäyksensä vihloivat minua kuin veitsi. »Vai ei?
Luuletteko, herraseni, ettei minulle maksa mitään itsekunnioitukseni
menetys, jonka minulle tuottaa jok'ainoan sanan vaihtaminen
kanssanne? Luuletteko, ettei minulle ole raskasta olla täällä, kun
tunnen häväistystä joka katseesta, jonka luotte minuun, kun jokainen
henkäisy teidän läheisyydessänne tahraa minua? Eikö se ole
mitään?» jatkoi hän katkerasti ivaten. »Se on jotakin! Mutta sen
merkitystä en usko teidän milloinkaan ymmärtävän.»
Istuin satulassa hetken aikaa hämilläni ja tuskasta vapisten. Kovaa

oli ollut tuntea, että hän vihasi ja inhosi minua, ja tietää, että se
luottamus, jota hän oli alkanut tuntea minua kohtaan, oli muuttunut
kammoksi. Mutta vielä vaikeampi oli kuunnella hänen säälimättömiä
sanojaan, punastua ja kalveta hänen herjaavan kielensä vitsomana.
Toviin en voinut saada sanaakaan suustani. Sitten viittasin herra de
Cocheforêtiin.
»Pidättekö hänestä?» sanoin käheästi ja tylysti. Hänen tuima

sävynsä oli tarttunut minuun.
Hän ei vastannut.
»Jos pidätte, niin teidän tulee antaa minun puhua. Evätkää vielä
kerran, mademoiselle — en minäkään ole muuta kuin ihminen — niin
jätän teidät rauhaan. Mutta te kadutte sitä vielä koko ikänne.»
Viisaampi olisi minun ollut aloittaa siltä taholta alunpitäen. Hän

voihkaisi tahtomattaan, laski päänsä riipuksiin ja näytti vaipuvan
kokoon. Yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä hänen ylpeytensä oli
tyyten hävinnyt.
»Minä kuuntelen teitä», kuiskasi hän.
»Jos suvaitsette, niin ratsastamme eteenpäin», sano käyttäen

hyväkseni menestystä, jonka olin saavuttanut. »Teidän ei tarvitse
pelätä. Veljenne tulee takanamme.»
Tartuin ohjaksiin ja käänsin hänen hevosensa, ja hän salli sen

vastustamatta. Seuraavassa hetkessä ratsastimme eteenpäin pitkin
silmänkantamattomiin ulottuvaa suoraa tietä. Kunnaalla, jolle se
päättyi, näin viitan — kaksi epäselvää mustaa viivaa taivasta vasten
kuvastumassa. Sinne saavuttuamme pidätin vaistomaisesti hevoseni
ja annoin sen kävellä hitaammin.
»No, hyvä herra?» sanoi hän kärsimättömästi. Ja hänen koko

ruumiinsa vapisi kuin häntä olisi palellut.
»Minulla on tarina kerrottavana teille, mademoiselle», vastasin
minä. »Voin teistä tuntua liian perinpohjaiselta, mutta minä vakuutan,
että mielenkiintonne herää ennen kuin olen lopettanut. Kaksi
kuukautta sitten asui Pariisissa muuan mies — huono ihminen
kenties, joka tapauksessa pidettiin häntä yleensä paatuneena, —
oudon maineen saanut mies.»
Hän käännähti minuun päin, ja hänen silmänsä loistivat naamion

läpi.
»Säästäkää minut sitä kuulemasta, hyvä herra», sanoi hän

kylmäkiskoisen halveksivasti. »Myönnän ennakolta oikeaksi kaikki,
mitä sanotte.»
»No niin», jatkoin kuitenkin tyynesti, »olipa hän millainen olikin,

hän taisteli eräänä päivänä kardinaalin julistuksesta huolimatta
muutaman englantilaisen kanssa St. Jacques-kirkon takana.
Englantilaisella oli suosijoita, mainitsemallani miehellä ei
ainuttakaan, eikä hänen nimensä kuulunut loistavien joukkoon; hänet
vangittiin, vietiin Châteletiin, tuomittiin kuolemaan ja jätettiin kahdeksi
päiväksi kuolonajatuksiinsa. Viimein tehtiin hänelle ehdotus. Jos hän
tahtoi etsiä ja toimittaa kiinni toisen miehen, maanpakolaisen, jonka
päästä oli luvattu palkinto, pääsisi hän itse vapaaksi.»
Vaikenin hetkeksi ja hengähdin syvään. Sitten jatkoin verkalleen,

katse tähdättynä etäisyyteen, ei häneen:
»Mademoiselle, nyt tuntuu helpolta sanoa, kumpainen

menettelytapa hänen olisi ollut valittava. Tuntuu vaikealta enää
havaita lieventäviä asianhaaroja. Mutta yhden seikan tahdon
huomauttaa hänen puolustuksekseen. Se tehtävä, jota hänelle
tarjottiin, oli hyvin vaarallinen — hän tiesi, että hän pani henkensä
alttiiksi, vieraan miehen takia. Ja vielä yksi seikka: hän voitti aikaa.
Maanpakolaisen saattoi joku toinen vangita, kenties surmata… mutta
siitä kylliksi, mademoiselle, me tiedämme, minkä vastauksen mies
antoi. Hän valitsi vähemmin jalon menettelytavan ja kunniasanalla
sitoutuneena varustettiin hänet rahalla ja laskettiin vapaaksi, —
vapaaksi sillä ehdolla, että hän vangitsee tuon toisen.» Vaikenin
taas, mutta en uskaltanut katsoa häneen, ja hetken vaitiolon jälkeen
jatkoin jälleen:
»Kertomuksen jälkiosasta tunnette katkelman, mademoiselle,

mutta ette kaikkea. No niin, mies lähti yksinäiseen kylään ja suureen
vaaraan, ja hän hankki vaikka — sen Jumala tietää — alhaisella
tavalla, pääsyn uhrinsa kotiin. Mutta kun hän oli sinne kerran
päässyt, alkoivat hänen voimansa pettää. Jos hän olisi tavannut
miehisen vartion linnassa, olisi hän ehkä täyttänyt tehtävänsä
suuremmitta tunnonvaivoitta. Mutta hän kohtasi siellä ainoastaan
kaksi avutonta, jaloa naista, ja sanon vielä kerran, että
ensimmäisestä hetkestä alkaen hän tunsi vastenmielisyyttä
tehtäväänsä kohtaan, johon kova onni oli hänet pakottanut. Hän
pysyi siinä kuitenkin. Hän oli antanut sanansa, ja yhtä
sukuominaisuutta vastaan se mies ei ollut milloinkaan rikkonut,
nimittäin uskollisuutta omaa puoluettansa kohtaan — sitä miestä
kohtaan, jonka palkkaama hän oli. Mutta hän ajoi asiaansa vain
puoliväkisin ja hyvin onnettomana, uskokaa tai älkää, toisinaan
häpeän masentamana. Mutta vähitellen, melkein vastoin hänen
tahtoaan, kehittyi murhenäytelmä hänen silmiensä edessä, kunnes
hänen lannistumiseensa tarvittiin enää yksi vaikutin.»
Katsoin mademoiselleen ja vapisin. Mutta hänen kasvonsa olivat

kääntyneet toisaanne, enkä voinut päätellä mitään hänen
asennostaan. Niinpä jatkoin:
»Älkää käsittäkö minua väärin, älkää käsittäkö väärin, mitä nyt
aion sanoa. Tämä ei ole rakkaustarina, eikä se voi saada sellaista
ratkaisua kuin romaanikirjailijat käyttävät lopettaessaan
kertomuksensa. Mutta minun täytyy mainita että tämä mies, joka oli
melkein puolet iästään elänyt kapakoissa, majataloissa ja pelipöytäin
ääressä, oli ensi kerran moneen vuoteen tavannut jalon naisen, ja
hänen hyvyytensä paisteessa ja uhrautuvaisuudessa oppi mies
näkemään, millainen hänen oma elämänsä oli tähän asti ollut ja miltä
hänen tehtävänsä oikea puoli näytti. Minä luulen — jopa tiedän»,
jatkoin, »että hänen häpeäntunteensa satakertaisesti lisääntyi, kun
hän viimein sai selville salaisuuden, jota oli tullut tiedustamaan,
kuullen sen juuri saman naisen huulilta ja sillä tavalla, ettei hän olisi
ansainnut paikkaa edes kadotuksessa, jollei hän olisi hävennyt.
Mutta samalla tiedän, että se nainen yhdessä suhteessa tuomitsi
häntä väärin. Hän luuli — ja hänellä oli syytä luulla — että samalla
hetkellä kun mies sai kuulla hänen salaisuutensa, hän meni ulos,
sulkematta ovea perässään, ja käytti tietoa hyväkseen. Mutta
todellinen asianlaita oli sellainen, että kun hänen sanansa vielä
soivat miehen korvissa, sai hän tietää, että toiset olivat keksineet
salaisuuden, ja ellei hän olisi silmänräpäyksessä rientänyt ulos ja
tehnyt mitä teki ja ehtinyt ennen heitä, niin herra de Cocheforêt olisi
joutunut toisten vangiksi.»
Mademoiselle keskeytti pitkällisen äänettömyytensä niin äkkiä,

että hänen hevosensa hätkähti.
»Voi jospa niin olisi käynyt!» äännähti hän.
»Hän joutunut toisten vangiksi?» huudahdin hämmästyneenä, ja

nyt oli teeskennelty tyyneyteni lopussa.

Test Bank For Leadership in Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl William L. Gardner Download PDF Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Test Bank For Leadership in Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl William L. Gardner Download PDF Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Test Bank For Leadership in Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl William L. Gardner Download PDF Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Test Bank for Leadership in

Organizations, 9th Edition Gary A. Yukl

Leadership in Organizations, 8th Edition Test Bank –

Test Bank for Human Relations in Organizations, 9th

Test Bank for Staffing Organizations 9th Edition

Test Bank for Effective Leadership and Management in

Solution Manual for Inorganic Chemistry, 5/E, Gary L.

Solution Manual for Supervision and Leadership in a

Test Bank for The Leadership Experience, 5th Edition:

Test Bank for The Leadership Experience, 7th Edition

Leadership in Organizations, 9e (Yukl)

1) What is the best explanation for so many different definitions of leadership?

2) What is the most common element in definitions of leadership?

3) Definitions of leadership ________.

4) What process is emphasized in the definition of leadership proposed by Yukl?

6) Most leadership theories emphasize ________.

8) What level of leadership processes is emphasized in most theories of effective leadership?

18) The differences among the various definitions of leadership ________.

19) On which assumption do most definitions of leadership agree?

22) Most behavioral scientists and practitioners ________.

24) The ethical use of power ________.

27) The conceptualization of leadership should include ________ processes.

28) Which of the following is an example of indirect leadership?

31) In this text, leadership is treated as ________.

34) Conceptions of leader effectiveness ________.

35) Which is an example of a subjective measure of performance?

36) Market share is an example of a(n) ________ measure of performance.

44) The use of multiple methods for studying leadership ________.

47) ________ is an example of the "characteristics of the situation" key variable.

54) In the power-influence approach, power is viewed as ________.

55) Charismatic and transformational leadership ________.

66) Prescriptive theories ________.

67) Which statement regarding descriptive theories is NOT true?

70) Which statement about contingency theories is true?

85) A person without a managerial job title cannot be a leader.

87) Absenteeism can be construed as an indirect indicator of dissatisfaction toward a leader.

90) Classifying leadership theories in terms of level of conceptualization means describing a

97) In terms of classifying leadership theories, what is meant by the "levels of

Ensimmäiseksi työkseni — sen muisto herättää minussa tänä

»Myöntäkää, että olen siivo ihminen», sanoi hän kevyesti. »Minä

»Niin», vastasin hänelle hieman katkerasti, »soisinpa, etteivät he

Hän kohautti olkapäitään.

»Ei», vastasin ja pyyhin miekkani terää. »Meillähän on tuo

»Herra de Berault!» huusi de Cocheforêt jälkeeni lyhyesti ja

»Mitä haluatte?» kysyin kääntyen häneenpäin.

»Tuo herrasmies…» sanoi hän empien ja katsellen minua pitkään,

»Kuka hän on?» kysyin karskisti.

»Se on jokseenkin arkaluontoinen kysymys», vastasi hän otsa

»Ei minulle», tokaisin minä, »koska hän on vallassani. Jos hän

Tuntematon oli pudotessaan menettänyt hattunsa, ja hänen

»Tuntisinko hänet, jos hän paljastaisi kasvonsa?» kysyin äkkiä,

»Tuntisitte», vastasi herra de Cocheforét.

»Ja se olisi meille kaikille onnetonta.»

»Vai niin!» vastasin puoliääneen ja tarkastelin ensin vanhaa ja

»Jättäkää hänet tänne», vastasi herra de Cocheforêt, ja hänen

»Sen teen», sanoin tuokion mietittyäni. »Mutta ei suinkaan hän

»Ei, mon Dieu! Hän kyllä käsittää», vastasi de Cocheforét

»Niin, mutta hevoseni?» sanoin hiukan kummastuksissani hänen

Minä en olisi voittanut mitään asettumalla vastustavalle kannalle,