The Art of War 1st Edition Sun Tzu

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmeta.com/product/the-art-of-war-1st-edition-sun-tzu/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Analyzing the Logic of Sun Tzu in The Art of War Using

Mind Maps Peter Van Emde Boas

https://ebookmeta.com/product/analyzing-the-logic-of-sun-tzu-in-
the-art-of-war-using-mind-maps-peter-van-emde-boas/

The Art of War Landmark Edition The Classic of Strategy

with Historical Notes and Introduction by Pen Award
Winning Author Mitch Horowitz Sun Tzu Mitch Horowitz
Lionel Giles
https://ebookmeta.com/product/the-art-of-war-landmark-edition-
the-classic-of-strategy-with-historical-notes-and-introduction-
by-pen-award-winning-author-mitch-horowitz-sun-tzu-mitch-
horowitz-lionel-giles/

Guerrilla Warfare Insurgents Rebels and Terrorists from

Sun Tzu to Bin Laden 1st Edition David Rooney

https://ebookmeta.com/product/guerrilla-warfare-insurgents-
rebels-and-terrorists-from-sun-tzu-to-bin-laden-1st-edition-
david-rooney/

The Greek and Macedonian Art of War Frank E. Adcock

https://ebookmeta.com/product/the-greek-and-macedonian-art-of-
war-frank-e-adcock/
Rising Sun Falling Skies The Disastrous Java Sea
Campaign of World War II Jeffrey Cox

https://ebookmeta.com/product/rising-sun-falling-skies-the-
disastrous-java-sea-campaign-of-world-war-ii-jeffrey-cox/

Business 101 The Art of War Quick Study Business Becky

Sheetz

https://ebookmeta.com/product/business-101-the-art-of-war-quick-
study-business-becky-sheetz/

Heart of the Sun Warrior 1st Edition Sue Lynn Tan

https://ebookmeta.com/product/heart-of-the-sun-warrior-1st-
edition-sue-lynn-tan/

The Sun Seymour Simon

https://ebookmeta.com/product/the-sun-seymour-simon/

Guardian Of The Sun MM ■■

https://ebookmeta.com/product/guardian-of-the-sun-
mm-%ec%9d%b4%eb%93%9c/
 The Art of War
by Sun Tzu

This translation by Lionel Giles was originally published in 1910

This ebook edition was created and published by Global Grey on the
12th January 2021, and updated on the 30th March 2023

The artwork for the cover is Ha Guoxing

painted by an unknown artist.

You can download this book on the site:

globalgreyebooks.com/art-of-war-ebook.html

©GlobalGrey 2023
globalgreyebooks.com
Contents
Preface by Lionel Giles
Sun Wu and His Book
The Text of Sun Tzǔ
The Commentators
Appreciations of Sun Tzǔ
Apologies for War
Bibliography
The Art of War
I. Laying Plans
II. Waging War
III. Attack by Stratagem
IV. Tactical Dispositions
V. Energy
VI. Weak Points and Strong
VII. Manoeuvring
VIII. Variation of Tactics
IX. The Army on the March
X. Terrain
XI. The Nine Situations
XII. The Attack by Fire
XIII. The Use of Spies
Preface by Lionel Giles
The seventh volume of Mémoires concernant l’histoire, les
sciences, les arts, les mœurs, les usages, etc., des
Chinois1 is devoted to the Art of War, and contains,
amongst other treatises, Les Treize Articles de Sun-tse,
translated from the Chinese by a Jesuit Father, Joseph
Amiot. Père Amiot appears to have enjoyed no small
reputation as a sinologue in his day, and the field of his
labours was certainly extensive. But his so-called
translation of the Sun Tzǔ, if placed side by side with the
original, is seen at once to be little better than an
imposture. It contains a great deal that Sun Tzǔ did not
write, and very little indeed of what he did. Here is a fair
specimen, taken from the opening sentences of chapter 5:
De l’habileté dans le gouvernement des Troupes. Sun-tse
dit: Ayez les noms de tous les Officiers tant généraux que
subalternes; inscrivez-les dans un catalogue à part, avec
la note des talents & de la capacité de chacun d’eux, afin
de pouvoir les employer avec avantage lorsque l’occasion
en sera venue. Faites en sorte que tous ceux que vous
devez commander soient persuadés que votre principale
attention est de les préserver de tout dommage. Les
troupes que vous ferez avancer contre l’ennemi doivent
être comme des pierres que vous lanceriez contre des œufs.
De vous à l’ennemi il ne doit y avoir d’autre différence
que celle du fort au faible, du vide au plein. Attaquez à
découvert, mais soyez vainqueur en secret. Voilà en peu de
mots en quoi consiste l’habileté & toute la perfection
même du gouvernement des troupes.
Throughout the nineteenth century, which saw a wonderful
development in the study of Chinese literature, no
translator ventured to tackle Sun Tzǔ, although his work
was known to be highly valued in China as by far the
oldest and best compendium of military science. It was not
until the year 1905 that the first English translation,
by Capt. E. F. Calthrop, R.F.A., appeared at Tokyo under
the title Sonshi (the Japanese form of Sun
Tzǔ).2 Unfortunately, it was evident that the translator’s
knowledge of Chinese was far too scanty to fit him to
grapple with the manifold difficulties of Sun Tzǔ. He
himself plainly acknowledges that without the aid of two
Japanese gentlemen “the accompanying translation would
have been impossible.” We can only wonder, then, that
with their help it should have been so excessively bad. It is
not merely a question of downright blunders, from which
none can hope to be wholly exempt. Omissions were
frequent; hard passages were wilfully distorted or slurred
over. Such offences are less pardonable. They would not
be tolerated in any edition of a Greek or Latin classic, and
a similar standard of honesty ought to be insisted upon in
translations from Chinese.
From blemishes of this nature, at least, I believe that the
present translation is free. It was not undertaken out of any
inflated estimate of my own powers; but I could not help
feeling that Sun Tzǔ deserved a better fate than had
befallen him, and I knew that, at any rate, I could hardly
fail to improve on the work of my predecessors. Towards
the end of 1908, a new and revised edition
of Capt. Calthrop’s translation was published in London,
this time, however, without any allusion to his Japanese
collaborators. My first three chapters were then already in
the printer’s hands, so that the criticisms of Capt. Calthrop
therein contained must be understood as referring to his
earlier edition. This is on the whole an improvement on
the other, though there still remains much that cannot pass
muster. Some of the grosser blunders have been rectified
and lacunae filled up, but on the other hand a certain
number of new mistakes appear. The very first sentence of
the introduction is startlingly inaccurate; and later on,
while mention is made of “an army of Japanese
commentators” on Sun Tzǔ (who are these, by the way?),
not a word is vouchsafed about the Chinese commentators,
who nevertheless, I venture to assert, form a much more
numerous and infinitely more important “army.”
A few special features of the present volume may now be
noticed. In the first place, the text has been cut up into
paragraphs, both in order to facilitate cross-reference and
for the convenience of students generally. The division
follows broadly that of Sun Hsing-yen’s edition; but I have
sometimes found it desirable to join two or more of his
paragraphs into one. In quoting from other works, Chinese
writers seldom give more than the bare title by way of
reference, and the task of research is apt to be seriously
hampered in consequence. From the mass of native
commentary my aim has been to extract the cream only,
adding the Chinese text here and there when it seemed to
present points of literary interest. Though constituting in
itself an important branch of Chinese literature, very little
commentary of this kind has hitherto been made directly
accessible by translation.3
I may say in conclusion that, owing to the printing off of
my sheets as they were completed, the work has not had
the benefit of a final revision. On a review of the whole,
without modifying the substance of my criticisms, I might
have been inclined in a few instances to temper their
asperity. Having chosen to wield a bludgeon, however, I
shall not cry out if in return I am visited with more than a
rap over the knuckles. Indeed, I have been at some pains to
put a sword into the hands of future opponents by
scrupulously giving either text or reference for every
passage translated. A scathing review, even from the pen
of the Shanghai critic who despises “mere translations,”
would not, I must confess, be altogether unwelcome. For,
after all, the worst fate I shall have to dread is that which
befell the ingenious paradoxes of George in The Vicar of
Wakefield.
Sun Wu and His Book
Ssǔ-ma Chʽien gives the following biography of Sun Tzǔ:4
孫子武 Sun Tzǔ Wu was a native of the Chʽi State.
His Art of War brought him to the notice of 闔盧 Ho
Lu,5 King of 吳 Wu. Ho Lu said to him:
“I have carefully perused your 13 chapters. May I submit
your theory of managing soldiers to a slight test?”
Sun Tzǔ replied: “You may.”
Ho Lu asked: “May the test be applied to women?”
The answer was again in the affirmative, so arrangements
were made to bring 180 ladies out of the Palace. Sun
Tzǔ divided them into two companies, and placed one of
the King’s favorite concubines at the head of each. He then
bade them all take spears in their hands, and addressed
them thus: “I presume you know the difference between
front and back, right hand and left hand?”
The girls replied: “Yes.”
Sun Tzǔ went on: “When I say ‘Eyes front,’ you must look
straight ahead. When I say ‘Left turn,’ you must face
towards your left hand. When I say ‘Right turn,’ you must
face towards your right hand. When I say ‘About turn,’
you must face right round towards your back.”
Again the girls assented. The words of command having
been thus explained, he set up the halberds and battle-axes
in order to begin the drill. Then, to the sound of drums, he
gave the order “Right turn.” But the girls only burst out
laughing. Sun Tzǔ said: “If words of command are not
clear and distinct, if orders are not thoroughly understood,
then the general is to blame.”
So he started drilling them again, and this time gave the
order “Left turn,” whereupon the girls once more burst
into fits of laughter. Sun Tzǔ: “If words of command are
not clear and distinct, if orders are not thoroughly
understood, the general is to blame. But if his
orders are clear, and the soldiers nevertheless disobey,
then it is the fault of their officers.”
So saying, he ordered the leaders of the two companies to
be beheaded. Now the king of Wu was watching the scene
from the top of a raised pavilion; and when he saw that his
favorite concubines were about to be executed, he was
greatly alarmed and hurriedly sent down the following
message: “We are now quite satisfied as to our general’s
ability to handle troops. If we are bereft of these two
concubines, our meat and drink will lose their savor. It is
our wish that they shall not be beheaded.”
Sun Tzǔ replied: “Having once received His Majesty’s
commission to be the general of his forces, there are
certain commands of His Majesty which, acting in that
capacity, I am unable to accept.”
Accordingly, he had the two leaders beheaded, and
straightway installed the pair next in order as leaders in
their place. When this had been done, the drum was
sounded for the drill once more; and the girls went through
all the evolutions, turning to the right or to the left,
marching ahead or wheeling back, kneeling or standing,
with perfect accuracy and precision, not venturing to utter
a sound. Then Sun Tzǔ sent a messenger to the King
saying: “Your soldiers, Sire, are now properly drilled and
disciplined, and ready for your majesty’s inspection. They
can be put to any use that their sovereign may desire; bid
them go through fire and water, and they will not disobey.”
But the King replied: “Let our general cease drilling and
return to camp. As for us, We have no wish to come down
and inspect the troops.”
Thereupon Sun Tzǔ said: “The King is only fond of words,
and cannot translate them into deeds.”
After that, Ho Lu saw that Sun Tzǔ was one who knew
how to handle an army, and finally appointed him general.
In the west, he defeated the Chʽu State and forced his way
into Ying, the capital; to the north he put fear into the
States of Chʽi and Chin, and spread his fame abroad
amongst the feudal princes. And Sun Tzǔ shared in the
might of the King.
*****
About Sun Tzǔ himself this is all that Ssǔ-ma Chʽien has
to tell us in this chapter. But he proceeds to give a
biography of his descendant, 孫臏 Sun Pin, born about a
hundred years after his famous ancestor’s death, and also
the outstanding military genius of his time. The historian
speaks of him too as Sun Tzǔ, and in his preface we
read: 孫子臏脚而論兵法 “Sun Tzǔ had his feet cut off
and yet continued to discuss the art of war.”6 It seems
likely, then, that “Pin” was a nickname bestowed on him
after his mutilation, unless the story was invented in order
to account for the name. The crowning incident of his
career, the crushing defeat of his treacherous rival Pʽang
Chuan, will be found briefly related in note 292.
To return to the elder Sun Tzǔ. He is mentioned in two
other passages of the Shih Chi:⁠—
In the third year of his reign [512 BC] Ho Lu, king of Wu,
took the field with 子胥 Tzǔ-hsü [i.e. 伍員 Wu Yüan]
and 伯嚭 Po Pʽei, and attacked Chʽu. He captured the
town of 舒 Shu and slew the two prince’s sons who had
formerly been generals of Wu. He was then meditating a
descent on 郢 Ying [the capital]; but the general Sun
Wu said: “The army is exhausted.7 It is not yet possible.
We must wait.”⁠⁠…8 [After further successful fighting,] in
the ninth year [506 BC], King Ho Lu addressed Wu Tzǔ-
hsü and Sun Wu, saying: “Formerly, you declared that it
was not yet possible for us to enter Ying. Is the time ripe
now?” The two men replied: “Chʽu’s general 子常 Tzǔ-
chʽang,9 is grasping and covetous, and the princes
of 唐 Tʽang and 蔡 Tsʽai both have a grudge against him.
If Your Majesty has resolved to make a grand attack, you
must win over Tʽang and Tsʽai, and then you may
succeed.” Ho Lu followed this advice, [beat Chʽu in five
pitched battles and marched into Ying.]10
*****
This is the latest date at which anything is recorded of Sun
Wu. He does not appear to have survived his patron, who
died from the effects of a wound in 496.
In the chapter entitled 律書 (the earlier portion of
which M. Chavannes believes to be a fragment of a
treatise on Military Weapons), there occurs this passage:11
From this time onward, a number of famous soldiers arose,
one after the other: 咎犯 Kao-fan,12 who was employed by
the Chin State; Wang-tzǔ,13 in the service of Chʽi; and Sun
Wu, in the service of Wu. These men developed and threw
light upon the principles of war. (申明軍約).
*****
It is obvious enough that Ssǔ-ma Chʽien at least had no
doubt about the reality of Sun Wu as an historical
personage; and with one exception, to be noticed
presently, he is by far the most important authority on the
period in question. It will not be necessary, therefore, to
say much of such a work as the 吳越春秋 Wu Yüeh Chʽun
Chʽiu, which is supposed to have been written by 趙
曄 Chao Yeh of the 1st century AD. The attribution is
somewhat doubtful; but even if it were otherwise, his
account would be of little value, based as it is on the Shih
Chi and expanded with romantic details. The story of Sun
Tzǔ will be found, for what it is worth, in chapter 2. The
only new points in it worth noting are: (1) Sun Tzǔ was
first recommended to Ho Lu by Wu Tzǔ-hsü. (2) He is
called a native of Wu.14 (3) He had previously lived a
retired life, and his contemporaries were unaware of his
ability.15
The following passage occurs in the 淮南子 Huai-nan
Tzǔ: “When sovereign and ministers show perversity of
mind, it is impossible even for a Sun Tzǔ to encounter the
foe.”16 Assuming that this work is genuine (and hitherto no
doubt has been cast upon it), we have here the earliest
direct reference for Sun Tzǔ, for Huai-nan Tzǔ died in
122 BC, many years before the Shih Chi was given to the
world.
劉向 Liu Hsiang (80⁠–⁠9 BC) in his 新序 says: “The reason
why Sun Tzǔ at the head of 30,000 men beat Chʽu with
200,000 is that the latter were undisciplined.”17
鄧名世 Têng Ming-shih in his 姓氏辨證書 (completed in
1134) informs us that the surname 孫 was bestowed
on Sun Wu’s grandfather by 景
公 Duke Ching of Chʽi (547⁠–⁠490 BC). Sun
Wu’s father Sun 馮 Pʽing, rose to be a Minister of State
in Chʽi, and Sun Wu himself, whose style was 長
卿 Chʽang-chʽing, fled to Wu on account of the rebellion
which was being fomented by the kindred of 田鮑 Tʽien
Pao. He had three sons, of whom the second,
named 明 Ming, was the father of Sun Pin. According to
this account then, Pin was the grandson of Wu,18 which,
considering that Sun Pin’s victory over 魏 Wei was gained
in 341 BC, may be dismissed as chronologically
impossible. Whence these data were obtained by Têng
Ming-shih I do not know, but of course no reliance
whatever can be placed in them.
An interesting document which has survived from the
close of the Han period is the short preface written by the
Great 曹操 Tsʽao Tsʽao, or 魏武帝 Wu Wei Ti, for his
edition of Sun Tzǔ. I shall give it in full:⁠—
I have heard that the ancients used bows and arrows to
their advantage.19 The Lun Yu says: “There must be a
sufficiency of military strength.”20 The Shu
Ching mentions “the army” among the “eight objects of
government.”21 The I Ching says: “師 ‘army’ indicates
firmness and justice; the experienced leader will have
good fortune.”22 The Shih Ching says: “The King rose
majestic in his wrath, and he marshaled his troops.”23 The
Yellow Emperor, Tʽang the Completer and Wang all used
spears and battle-axes in order to succor their generation.
The Ssǔ-ma Fa says: “If one man slay another of set
purpose, he himself may rightfully be slain.”24 He who
relies solely on warlike measures shall be exterminated; he
who relies solely on peaceful measures shall perish.
Instances of this are Fu Chʽai25 on the one hand and Yen
Wang on the other.26 In military matters, the Sage’s rule is
normally to keep the peace, and to move his forces only
when occasion requires. He will not use armed force
unless driven to it by necessity.27
Many books have I read on the subject of war and
fighting; but the work composed by Sun Wu is the
profoundest of them all. [Sun Tzǔ was a native of
the Chʽi state, his personal name was Wu. He wrote
the Art of War in 13 chapters for Ho Lu, King of Wu. Its
principles were tested on women, and he was subsequently
made a general. He led an army westwards, crushed
the Chʽu state and entered Ying the capital. In the north, he
kept Chʽi and Chin in awe. A hundred years and more after
his time, Sun Pin lived. He was a descendant of Wu].28 In
his treatment of deliberation and planning, the importance
of rapidity in taking the field,29 clearness of conception,
and depth of design, Sun Tzǔ stands beyond the reach of
carping criticism. My contemporaries, however, have
failed to grasp the full meaning of his instructions, and
while putting into practice the smaller details in which his
work abounds, they have overlooked its essential purport.
That is the motive which has led me to outline a rough
explanation of the whole.30
*****
One thing to be noticed in the above is the explicit
statement that the 13 chapters were specially composed for
King Ho Lu. This is supported by the internal evidence
of chapter I (“The general that hearkens to my
counsel⁠⁠…”), in which it seems clear that some ruler is
addressed.
In the bibliographic section of the Han Shu,31 there is an
entry which has given rise to much discussion: 吳孫子八
十二篇圖九卷 “The works of Sun Tzǔ of Wu in
82 pʽien (or chapters), with diagrams in 9 chüan.” It is
evident that this cannot be merely the 13 chapters known
to Ssǔ-ma Chʽien, or those we possess today. Chang Shou-
chieh in his 史記正義 refers to an edition of Sun Tzǔ’s 兵
法 of which the “13 chapters” formed the first chüan,
adding that there were two other chüan besides.32 This has
brought forth a theory, that the bulk of these 82 chapters
consisted of other writings of Sun Tzǔ⁠—we should call
them apocryphal⁠—similar to the 問答 Wen Ta, of which a
specimen dealing with the Nine Situations33 is preserved in
the 通典 Tʽung Tien, and another in Ho
Shih’s commentary. It is suggested that before his
interview with Ho Lu, Sun Tzǔ had only written the 13
chapters, but afterwards composed a sort of exegesis in the
form of question and answer between himself and the
King. 畢以珣 Pi I-hsün, the author of the 孫子敘錄 Sun
Tzǔ Hsü Lu, backs this up with a quotation from the Wu
Yüeh Chʽun Chʽiu: “The King of Wu summoned Sun Tzǔ,
and asked him questions about the art of war. Each time he
set forth a chapter of his work, the King could not find
words enough to praise him.”34 As he points out, if the
whole work was expounded on the same scale as in the
above-mentioned fragments, the total number of chapters
could not fail to be considerable.35 Then the numerous
other treatises attributed to Sun Tzǔ36 might also be
included. The fact that the Han Chih mentions no work
of Sun Tzǔ except the 82 pʽien, whereas
the Sui and Tʽang bibliographies give the titles of others in
addition to the “13 chapters,” is good proof, Pi I-
hsün thinks, that all of these were contained in the
82 pʽien. Without pinning our faith to the accuracy of
details supplied by the Wu Yüeh Chʽun Chʽiu, or admitting
the genuineness of any of the treatises cited by Pi I-hsün,
we may see in this theory a probable solution of the
mystery. Between Ssǔ-ma Chʽien and Pan Ku there was
plenty of time for a luxuriant crop of forgeries to have
grown up under the magic name of Sun Tzǔ, and the
82 pʽien may very well represent a collected edition of
these lumped together with the original work. It is also
possible, though less likely, that some of them existed in
the time of the earlier historian and were purposely
ignored by him.37
Tu Mu, after Tsʽao Kung the most important commentator
on Sun Tzǔ, composed the preface to his edition38 about
the middle of the ninth century. After a somewhat lengthy
defence of the military art,39 he comes at last to Sun
Tzǔ himself, and makes one or two very startling
assertions:⁠—“The writings of Sun Wu,” he says,
“originally comprised several hundred thousand words,
but Tsʽao Tsʽao, the Emperor Wei, pruned away all
redundancies and wrote out the essence of the whole, so as
to form a single book in 13 chapters.”40 He goes on to
remark that Tsʽao Tsʽao’s commentary on Sun Tzǔ leaves
a certain proportion of difficulties unexplained.41 This,
in Tu Mu’s opinion, does not necessarily imply that he was
unable to furnish a complete commentary. According to
the Wei Chih, Tsʽao himself wrote a book on war in
something over 100,000 words, known as the 新書. It
appears to have been of such exceptional merit that he
suspects Tsʽao to have used for it the surplus material
which he had found in Sun Tzǔ. He concludes, however,
by saying: “The Hsin Shu is now lost, so that the truth
cannot be known for certain.”42
Tu Mu’s conjecture seems to be based on a passage in
the 漢官解詁 “Wei Wu Ti strung together Sun Wu’s Art of
War,”43 which in turn may have resulted from a
misunderstanding of the final words of Tsʽao
Kung’s preface: 故撰為略解焉. This, as Sun Hsing-
yen points out,44 is only a modest way of saying that he
made an explanatory paraphrase,45 or in other words,
wrote a commentary on it. On the whole, this theory has
met with very little acceptance. Thus, the 四庫全
書 says:46 “The mention of the 13 chapters in the Shih
Chi shows that they were in existence before the Han
Chih, and that latter accretions are not to be considered
part of the original work. Tu Mu’s assertion can certainly
not be taken as proof.”47
There is every reason to suppose, then, that the 13 chapters
existed in the time of Ssǔ-ma Chʽien practically as we
have them now. That the work was then well known he
tells us in so many words: “Sun Tzǔ’s 13
Chapters and Chʽi’s Art of War are the two books that
people commonly refer to on the subject of military
matters. Both of them are widely distributed, so I will not
discuss them here.”48 But as we go further back, serious
difficulties begin to arise. The salient fact which has to be
faced is that the Tso Chuan, the greatest contemporary
record, makes no mention whatsoever of Sun Wu, either as
a general or as a writer. It is natural, in view of this
awkward circumstance, that many scholars should not
only cast doubt on the story of Sun Wu as given in
the Shih Chi, but even show themselves frankly skeptical
as to the existence of the man at all. The most powerful
presentment of this side of the case is to be found in the
following disposition by 葉水心 Yeh Shui-hsin:49 ⁠—
It is stated in Ssǔ-ma Chʽien’s history that Sun Wu was a
native of the Chʽi State, and employed by Wu; and that in
the reign of Ho Lu he crushed Chʽu, entered Ying, and was
a great general. But in Tso’s Commentary no Sun
Wu appears at all. It is true that Tso’s Commentary need
not contain absolutely everything that other histories
contain. But Tso has not omitted to mention vulgar
plebeians and hireling ruffians such as Ying Kʽao-
shu,50 Tsʽao Kuei,51 Chu Chih-wu52 and Chuan She-
chu.53 In the case of Sun Wu, whose fame and
achievements were so brilliant, the omission is much more
glaring. Again, details are given, in their due order, about
his contemporaries Wu Yüan and the Minister Pʽei.54 Is it
credible that Sun Wu alone should have been passed over?
55

In point of literary style, Sun Tzǔ’s work belongs to the

same school as Kuan Tzǔ,56 Liu Tʽao,57 and the Yüeh
Yü,58 and may have been the production of some private
scholar living towards the end of the “Spring and Autumn”
or the beginning of the “Warring States” period.59 The
story that his precepts were actually applied by
the Wu State, is merely the outcome of big talk on the part
of his followers.60
From the flourishing period of the Chou dynasty61 down to
the time of the “Spring and Autumn,” all military
commanders were statesmen as well, and the class of
professional generals, for conducting external campaigns,
did not then exist. It was not until the period of the “Six
States”62 that this custom changed. Now although Wu was
an uncivilized State, is it conceivable that Tso should have
left unrecorded the fact that Sun Wu was a great general
and yet held no civil office? What we are told, therefore,
about Jang-chu63 and Sun Wu, is not authentic matter, but
the reckless fabrication of theorizing pundits. The story
of Ho Lü’s experiment on the women, in particular, is
utterly preposterous and incredible.64
*****
Yeh Shui-hsin represents Ssǔ-ma Chʽien as having said
that Sun Wu crushed Chʽu and entered Ying. This is not
quite correct. No doubt the impression left on the reader’s
mind is that he at least shared in these exploits; but the
subject of the verbs 破, 入, 威 and 顯 is certainly 闔廬, as
shown by the next words: 孫子與有力焉.65 The fact may
or may not be significant; but it is nowhere explicitly
stated in the Shih Chi either that Sun Tzǔ was general on
the occasion of the taking of Ying, or that he even went
there at all. Moreover, as we know that Yüan and Po
Pʽei both took part in the expedition, and also that its
success was largely due to the dash and enterprise of 夫
㮣 Fu Kai, Ho Lu’s younger brother, it is not easy to see
how yet another general could have played a very
prominent part in the same campaign.
陳振孫 Chʽên Chên-sun of the Sung dynasty has the
note:⁠—66
Military writers look upon Sun Wu as the father of their
art. But the fact that he does not appear in the Tso Chuan,
although he is said to have served under Ho Lü King
of Wu, makes it uncertain what period he really belonged
to.67
He also says:⁠—
The works of Sun Wu and Chʽi may be of genuine
antiquity.68
It is noticeable that both Yeh Shui-hsin and Chʽên Chên-
sun, while rejecting the personality of Sun Wu as he
figures in Ssǔ-ma Chʽien’s history, are inclined to accept
the date traditionally assigned to the work which passes
under his name. The author of the Hsü Lu fails to
appreciate this distinction, and consequently his bitter
attack on Chʽên Chên-sun really misses its mark. He
makes one of two points, however, which certainly tell in
favor of the high antiquity of our “13 chapters.” “Sun
Tzǔ,” he says, “must have lived in the age of Ching
Wang [519⁠–⁠476], because he is frequently plagiarized in
subsequent works of
the Chou, Chʽin and Han dynasties.”69 The two most
shameless offenders in this respect are Wu Chʽi and Huai-
nan Tzǔ, both of them important historical personages in
their day. The former lived only a century after the alleged
date of Sun Tzǔ, and his death is known to have taken
place in 381 BC. It was to him, according to Liu Hsiang,
that 曾申 Tsêng Shên delivered the Tso Chuan, which had
been entrusted to him by its author.70 Now the fact that
quotations from the Art of War, acknowledged or
otherwise, are to be found in so many authors of different
epochs, establishes a very strong anterior to them all⁠—in
other words, that Sun Tzǔ’s treatise was already in
existence towards the end of the 5th century BC. Further
proof of Sun Tzǔ’s antiquity is furnished by the archaic or
wholly obsolete meanings attaching to a number of the
words he uses. A list of these, which might perhaps be
extended, is given in the Hsü Lu; and though some of the
interpretations are doubtful, the main argument is hardly
affected thereby.71 Again, it must not be forgotten that Yeh
Shui-hsin, a scholar and critic of the first rank, deliberately
pronounces the style of the 13 chapters to belong to the
early part of the fifth century. Seeing that he is actually
engaged in an attempt to disprove the existence of Sun
Wu himself, we may be sure that he would not have
hesitated to assign the work to a later date had he not
honestly believed the contrary. And it is precisely on such
a point that the judgment of an educated Chinaman will
carry most weight. Other internal evidence is not far to
seek. Thus in chapter XIII (“Raising a host of a hundred
thousand men⁠⁠…”), there is an unmistakable allusion to the
ancient system of land-tenure which had already passed
away by the time of Mencius, who was anxious to see it
revived in a modified form.72 The only warfare Sun
Tzǔ knows is that carried on between the various feudal
princes (諸侯), in which armored chariots play a large
part. Their use seems to have entirely died out before the
end of the Chou dynasty. He speaks as a man of Wu, a
state which ceased to exist as early as 473 BC. On this I
shall touch presently.
But once refer the work to the 5th century or earlier, and
the chances of its being other than a bonâ fide production
are sensibly diminished. The great age of forgeries did not
come until long after. That it should have been forged in
the period immediately following 473 is particularly
unlikely, for no one, as a rule, hastens to identify himself
with a lost cause. As for Yeh Shui-hsin’s theory, that the
author was a literary recluse,73 that seems to me quite
untenable. If one thing is more apparent than another after
reading the maxims of Sun Tzǔ, it is that their essence has
been distilled from a large store of personal observation
and experience. They reflect the mind not only of a born
strategist, gifted with a rare faculty of generalization, but
also of a practical soldier closely acquainted with the
military conditions of his time. To say nothing of the fact
that these sayings have been accepted and endorsed by all
the greatest captains of Chinese history, they offer a
combination of freshness and sincerity, acuteness and
common sense, which quite excludes the idea that they
were artificially concocted in the study. If we admit, then,
that the 13 chapters were the genuine production of a
military man living towards the end of the “Chʽun Chʽiu”
period, are we not bound, in spite of the silence of the Tso
Chuan, to accept Ssǔ-ma Chʽien’s account in its entirety?
In view of his high repute as a sober historian, must we not
hesitate to assume that the records he drew upon for Sun
Wu’s biography were false and untrustworthy? The
answer, I fear, must be in the negative. There is still one
grave, if not fatal, objection to the chronology involved in
the story as told in the Shih Chi, which, so far as I am
aware, nobody has yet pointed out. There are two passages
in Sun Tzǔ in which he alludes to contemporary affairs.
The first is in VI:⁠—
Though according to my estimate the soldiers
of Yüeh exceed our own in number, that shall advantage
them nothing in the matter of victory. I say then that
victory can be achieved.
The other is in XI:⁠—
Asked if an army can be made to imitate the shuai-jan, I
should answer, Yes. For the men of Wu and the men
of Yüeh are enemies; yet if they are crossing a river in the
same boat and are caught by a storm, they will come to
each other’s assistance just as the left hand helps the right.
These two paragraphs are extremely valuable as evidence
of the date of composition. They assign the work to the
period of the struggle between Wu and Yüeh. So much has
been observed by Pi I-hsün. But what has hitherto escaped
notice is that they also seriously impair the credibility
of Ssǔ-ma Chʽien’s narrative. As we have seen above, the
first positive date given in connection with Sun Wu is
512 BC. He is then spoken of as a general, acting as
confidential adviser to Ho Lu, so that his alleged
introduction to that monarch had already taken place, and
of course the 13 chapters must have been written earlier
still. But at that time, and for several years after, down to
the capture of Ying in 506, 楚 Chʽu and not Yüeh, was the
great hereditary enemy of Wu. The two
states, Chʽu and Wu, had been constantly at war for over
half a century,74 whereas the first war
between Wu and Yüeh was waged only in 510,75 and even
then was no more than a short interlude sandwiched in the
midst of the fierce struggle with Chʽu. Now Chʽu is not
mentioned in the 13 chapters at all. The natural inference
is that they were written at a time when Yüeh had become
the prime antagonist of Wu, that is, after Chʽu had suffered
the great humiliation of 506. At this point, a table of dates
may be found useful.
BC
514
Accession of Ho Lu.
512
Ho Lu attacks Chʽu, but is dissuaded from
entering 郢 Ying, the capital. Shih Chi mentions Sun
Wu as general.
511
Another attack on Chʽu.
510
Wu makes a successful attack on Yüeh. This is the first
war between the two states.
509
or
508
Chʽu invades Wu, but is signally defeated at 豫章 Yü-
chang.
506
Ho Lu attacks Chʽu with the aid of Tʽang and Tsʽai.
Decisive battle of 柏舉 Po-chü, and capture of Ying. Last
mention of Sun Wu in Shih Chi.
505
Yüeh makes a raid on Wu in the absence of its army. Wu is
beaten by Chʽin and evacuates Ying.
504
Ho Lu sends 夫差 Fu Chʽai to attack Chʽu.
497
勾踐 Kou Chien becomes King of Yüeh.
496
Wu attacks Yüeh, but is defeated by Kou Chien at 檇
李 Tsui-li. Ho Lu is killed.
494
Fu Chʽai defeats Kou Chien in the great battle of 夫椒 Fu-
chiao, and enters the capital of Yüeh.
485
or
484
Kou Chien renders homage to Wu. Death of Wu Tzǔ-hsü.
482
Kou Chien invades Wu in the absence of Fu Chʽai.
478
to
476
Further attacks by Yüeh on Wu.
475
Kou Chien lays siege to the capital of Wu.
473
Final defeat and extinction of Wu.
The sentence quoted above from chapter VI hardly strikes
me as one that could have been written in the full flush of
victory. It seems rather to imply that, for the moment at
least, the tide had turned against Wu, and that she was
getting the worst of the struggle. Hence we may conclude
that our treatise was not in existence in 505, before which
date Yüeh does not appear to have scored any notable
success against Wu. Ho Lu died in 496, so that if the book
was written for him, it must have been during the period
505⁠–⁠496, when there was a lull in the
hostilities, Wu having presumably exhausted by its
supreme effort against Chʽu. On the other hand, if we
choose to disregard the tradition connecting Sun
Wu’s name with Ho Lu, it might equally well have seen
the light between 496 and 494, or possibly in the period
482⁠–⁠473, when Yüeh was once again becoming a very
serious menace.76 We may feel fairly certain that the
author, whoever he may have been, was not a man of any
great eminence in his own day. On this point the negative
testimony of the Tso Chuan far outweighs any shred of
authority still attaching to the Shih Chi, if once its other
facts are discredited. Sun Hsing-yen, however, makes a
feeble attempt to explain the omission of his name from
the great commentary. It was Wu Tzǔ-hsü, he says, who
got all the credit of Sun Wu’s exploits, because the latter
(being an alien) was not rewarded with an office in the
State.77
How then did the Sun Tzǔ legend originate? It may be that
the growing celebrity of the book imparted by degrees a
kind of factitious renown to its author. It was felt to be
only right and proper that one so well versed in the science
of war should have solid achievements to his credit as
well. Now the capture of Ying was undoubtedly the
greatest feat of arms in Ho Lu’s reign; it made a deep and
lasting impression on all the surrounding states, and
raised Wu to the short-lived zenith of her power. Hence,
what more natural, as time went on, than that the
acknowledged master of strategy, Sun Wu, should be
popularly identified with that campaign, at first perhaps
only in the sense that his brain conceived and planned it;
afterwards, that it was actually carried out by him in
conjunction with Wu Yüan,78 Po Pʽei and Fu Kai?
It is obvious that any attempt to reconstruct even the
outline of Sun Tzǔ’s life must be based almost wholly on
conjecture. With this necessary proviso, I should say that
he probably entered the service of Wu about the time
of Ho Lu’s accession, and gathered experience, though
only in the capacity of a subordinate officer, during the
intense military activity which marked the first half of the
prince’s reign.79 If he rose to be a general at all, he
certainly was never on an equal footing with the three
above mentioned. He was doubtless present at the
investment and occupation of Ying, and
witnessed Wu’s sudden collapse in the following
year. Yüeh’s attack at this critical juncture, when her rival
was embarrassed on every side, seems to have convinced
him that this upstart kingdom was the great enemy against
whom every effort would henceforth have to be
directed. Sun Wu was thus a well-seasoned warrior when
he sat down to write his famous book, which according to
my reckoning must have appeared towards the end, rather
than the beginning of Ho Lu’s reign. The story of the
women may possibly have grown out of some real incident
occurring about the same time. As we hear no more of Sun
Wu after this from any source, he is hardly likely to have
survived his patron or to have taken part in the death-
struggle with Yüeh, which began with the disaster at Tsui-
li.
If these inferences are approximately correct, there is a
certain irony in the fate which decreed that China’s most
illustrious man of peace should be contemporary with her
greatest writer on war.
The Text of Sun Tzǔ
I have found it difficult to glean much about the history
of Sun Tzǔ’s text. The quotations that occur in early
authors go to show that the “13 chapters” of which Ssǔ-ma
Chʽien speaks were essentially the same as those now
extant. We have his word for it that they were widely
circulated in his day, and can only regret that he refrained
from discussing them on that account.80 Sun Hsing-
yen says in his preface:⁠—
During the Chʽin and Han dynasties Sun Tzǔ’s Art of
War was in general use amongst military commanders, but
they seem to have treated it as a work of mysterious
import, and were unwilling to expound it for the benefit of
posterity. Thus it came about that Wei Wu was the first to
write a commentary on it.81
*****
As we have already seen, there is no reasonable ground to
suppose that Tsʽao Kung tampered with the text. But the
text itself is often so obscure, and the number of editions
which appeared from that time onward so great, especially
during the Tʽang and Sung dynasties, that it would be
surprising if numerous corruptions had not managed to
creep in. Towards the middle of the Sung period, by which
time all the chief commentaries on Sun Tzǔ were in
existence, a certain 吉天保 Chi Tʽien-pao published a
work in 15 chüan entitled 十家孫子會注 Sun Tzǔ with the
collected commentaries of ten writers.82 There was another
text, with variant readings put forward by Chu Fu of 大
興 Ta-hsing,83 which also had supporters among the
scholars of that period; but in the Ming editions, Sun
Hsing-yen tells us, these readings were for some reason or
other no longer put into circulation.84 Thus, until the end
of the 18th century, the text in sole possession of the field
was one derived from Chi Tʽien-pao’s edition, although no
actual copy of that important work was known to have
survived. That, therefore, is the text of Sun Tzǔ which
appears in the War section of the great Imperial
encyclopedia printed in 1726, the 古今圖書集成 Ku Chin
Tʽu Shu Chi Chʽêng. Another copy at my disposal of what
is practically the same text, with slight variations, is that
contained in the 周秦十一子 Eleven philosophers of
the Chou and Chʽin dynasties (1758). And the Chinese
printed in Capt. Calthrop’s first edition is evidently a
similar version which has filtered through Japanese
channels. So things remained until 孫星衍 Sun Hsing-
yen (1752⁠–⁠1818), a distinguished antiquarian and classical
scholar,85 who claimed to be an actual descendant of Sun
Wu,86 accidentally discovered a copy of Chi Tʽien-
pao’s long-lost work, when on a visit to the library of
the 華陰 Hua-yin temple.87 Appended to it was the 遺說 I
Shuo of 鄭友賢Chêng Yu-hsien, mentioned in the Tʽung
Chih, and also believed to have perished.88 This is
what Sun Hsing-yen designates as the 古本 or 原
本 “original edition (or text)”⁠—a rather misleading name,
for it cannot by any means claim to set before us the text
of Sun Tzǔ in its pristine purity. Chi Tʽien-pao was a
careless compiler,89 and appears to have been content to
reproduce the somewhat debased version current in his
day, without troubling to collate it with the earliest
editions then available. Fortunately, two versions of Sun
Tzǔ, even older than the newly discovered work, were still
extant, one buried in the Tʽung Tien, Tu Yu’s great treatise
on the Constitution, the other similarly enshrined in
the Tʽai Pʽing Yü Lan encyclopedia. In both the complete
text is to be found, though split up into fragments,
intermixed with other matter, and scattered piecemeal over
a number of different sections. Considering that the Yü
Lan takes us back to the year 983, and the Tʽung
Tien about 200 years further still, to the middle of
the Tʽang dynasty, the value of these early transcripts
of Sun Tzǔ can hardly be overestimated. Yet the idea of
utilizing them does not seem to have occurred to anyone
until Sun Hsing-yen, acting under Government
instructions, undertook a thorough recension of the text.
This is his own account:⁠—
Because of the numerous mistakes in the text of Sun
Tzǔ which his editors had handed down, the Government
ordered that the ancient edition [of Chi Tʽien-pao] should
be used, and that the text should be revised and corrected
throughout. It happened that Wu Nien-hu, the Governor Pi
Kua, and Hsi, a graduate of the second degree, had all
devoted themselves to this study, probably surpassing me
therein. Accordingly, I have had the whole work cut on
blocks as a textbook for military men.90
*****
The three individuals here referred to had evidently been
occupied on the text of Sun Tzǔ prior to Sun Hsing-
yen’s commission, but we are left in doubt as to the work
they really accomplished. At any rate, the new edition,
when ultimately produced, appeared in the names of Sun
Hsing-yen and only one co-editor 吳人驥 Wu Jên-shi.
They took the “original edition” as their basis, and by
careful comparison with older versions, as well as the
extant commentaries and other sources of information
such as the I Shuo, succeeded in restoring a very large
number of doubtful passages, and turned out, on the
whole, what must be accepted as the closest approximation
we are ever likely to get to Sun Tzǔ’s original work. This
is what will hereafter be denominated the “standard text.”
The copy which I have used belongs to a reissue dated
1877. It is in 6 pên, forming part of a well-printed set of 23
early philosophical works in 83 pên.91 It opens with a
preface by Sun Hsing-yen (largely quoted in this
introduction), vindicating the traditional view of Sun
Tzǔ’s life and performances, and summing up in
remarkably concise fashion the evidence in its favor. This
is followed by Tsʽao Kung’s preface to his edition, and the
biography of Sun Tzǔ from the Shih Chi, both translated
above. Then come, firstly, Chêng Yu-hsien’s I Shuo,92 with
author’s preface, and next, a short miscellany of historical
and bibliographical information entitled 孫子敘錄 Sun
Tzǔ Hsü Lu, compiled by 畢以珣 Pi I-hsün. As regards the
body of the work, each separate sentence is followed by a
note on the text, if required, and then by the various
commentaries appertaining to it, arranged in chronological
order. These we shall now proceed to discuss briefly, one
by one.
The Commentators
Sun Tzǔ can boast an exceptionally long distinguished roll
of commentators, which would do honor to any classic. 歐
陽修 Ou-yang Hsiu remarks on this fact, though he wrote
before the tale was complete, and rather ingeniously
explains it by saying that the artifices of war, being
inexhaustible, must therefore be susceptible of treatment
in a great variety of ways.93
1. 曹操 Tsʽao Tsʽao or 曹公 Tsʽao Kung, afterwards
known as 魏武帝 Wei Wu Ti (AD 155⁠–⁠220). There is
hardly any room for doubt that the earliest commentary
on Sun Tzǔ actually came from the pen of this
extraordinary man, whose biography in the San Kuo
Chih94 reads like a romance. One of the greatest military
geniuses that the world has seen, and Napoleonic in the
scale of his operations, he was especially famed for the
marvelous rapidity of his marches, which has found
expression in the line 說曹操曹操就到 “Talk of Tsʽao
Tsʽao, and Tsʽao Tsʽao will appear.” Ou-yang Hsiu says of
him that he was a great captain who “measured his
strength against Tung Cho, Lü Pu and the two Yüan, father
and son, and vanquished them all; whereupon he divided
the Empire of Han with Wu and Shu, and made himself
king. It is recorded that whenever a council of war was
held by Wei on the eve of a far-reaching campaign, he had
all his calculations ready; those generals who made use of
them did not lose one battle in ten; those who ran counter
to them in any particular saw their armies incontinently
beaten and put to flight.”95 Tsʽao Kung’s notes on Sun
Tzǔ, models of austere brevity, are so thoroughly
characteristic of the stern commander known to history,
that it is hard indeed to conceive of them as the work of a
mere littérateur. Sometimes, indeed, owing to extreme
compression, they are scarcely intelligible and stand no
less in need of a commentary than the text itself.96 As we
have seen, Tsʽao Kung is the reputed author of the 新書, a
book of war in 100,000 odd words, now lost, but
mentioned in the 魏志.97
2. 孟氏 Mêng Shih. The commentary which has come
down to us under this name is comparatively meager, and
nothing about the author is known. Even his personal
name has not been recorded. Chi Tʽien-pao’s edition
places him after Chia Lin, and 鼂公武 Chʽao Kung-
wu also assigns him to the Tʽang dynasty,98 but this is a
mistake, as his work is mentioned in the 隋書經籍志.
In Sun Hsing-yen’s preface, he appears as Mêng Shih of
the Liang dynasty (502⁠–⁠557). Others would identify him
with 孟康 Mêng Kʽang of the 3rd century. In the 宋史藝
文志,99 he is named in one work as the last of the 五
家 “Five Commentators,” the others being Wei Wu Ti, Tu
Mu, Chʽên Hao and Chia Lin.
3. 李筌 Li Chʽüan of the 8th century was a well-known
writer on military tactics. His 太白陰經 has been in
constant use down to the present day. The 通
志 mentions 閫外春秋 (lives of famous generals from
the Chou to the Tʽang dynasty) as written by him.100 He is
also generally supposed to be the real author of the
popular Taoist tract, the 陰符經. According to Chʽao
Kung-wu and the Tʽien-i-ko catalogue,101 he followed
the 太乙遁甲 text of Sun Tzǔ which differs considerably
from those now extant. His notes are mostly short and to
the point, and he frequently illustrates his remarks by
anecdotes from Chinese history.
4. 杜佑 Tu Yu (died 812) did not publish a separate
commentary on Sun Tzǔ, his notes being taken from
the Tʽung Tien, the encyclopedic treatise on the
Constitution which was his lifework. They are largely
repetitions of Tsʽao Kung and Mêng Shih, besides which it
is believed that he drew on the ancient commentaries of 王
凌 Wang Ling and others. Owing to the peculiar
arrangement of Tʽung Tien, he has to explain each passage
on its merits, apart from the context, and sometimes his
own explanation does not agree with that of Tsʽao Kung,
whom he always quotes first. Though not strictly to be
reckoned as one of the “Ten Commentators,” he was
added to their number by Chi Tʽien-pao, being wrongly
placed after his grandson Tu Mu.
5. 杜牧 Tu Mu (803⁠–⁠852) is perhaps the best known as a
poet⁠—a bright star even in the glorious galaxy of
the Tʽang period. We learn from Chʽao Kung-wu that
although he had no practical experience of war, he was
extremely fond of discussing the subject, and was
moreover well read in the military history of the Chʽun
Chʽiu and Chan Kuo eras.102 His notes, therefore, are well
worth attention. They are very copious, and replete with
historical parallels. The gist of Sun Tzǔ’s work is thus
summarized by him: “Practice benevolence and justice,
but on the other hand make full use of artifice and
measures of expediency.”103 He further declared that all
the military triumphs and disasters of the thousand years
which had elapsed since Sun Wu’s death would, upon
examination, be found to uphold and corroborate, in every
particular, the maxims contained in his book.104 Tu
Mu’s somewhat spiteful charge against Tsʽao Kung has
already been considered elsewhere.
6. 陳皡 Chʽên Hao appears to have been a contemporary
of Tu Mu. Chʽao Kung-wu says that he was impelled to
write a new commentary on Sun Tzǔ because Tsʽao
Kung’s on the one hand was too obscure and subtle, and
that of Tu Mu on the other too long-winded and
diffuse.105 Ou-yang Hsiu, writing in the middle of the 11th
century, calls Tsʽao Kung, Tu Mu and Chʽên Hao the three
chief commentators on Sun Tzǔ (三家), and observes
that Chʽên Hao is continually attacking Tu
Mu’s shortcomings. His commentary, though not lacking
in merit, must rank below those of his predecessors.
7. 賈林 Chia Lin is known to have lived under
the Tʽang dynasty, for his commentary on Sun Tzǔ is
mentioned in the 唐書 and was afterwards republished
by 紀燮 Chi Hsieh of the same dynasty together with
those of Mêng Shih and Tu Yu.106 It is of somewhat scanty
texture, and in point of quality, too, perhaps the least
valuable of the eleven.
8. 梅堯臣 Mei Yao-chʽên (1002⁠–⁠1060), commonly known
by his “style” as Mei 聖兪 Shêng-yü, was, like Tu Mu, a
poet of distinction. His commentary was published with a
laudatory preface by the great Ou-yang Hsiu, from which
we may cull the following:⁠—
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Sinä kaltoin kasvatettu sikiö, — huusi Syvähenki
vimmastuneena, — opetanpa sinua nyt kerrankin, jotta vastedes
minut muistaisit.

Ja huitoen sauvallaan päänsä yli hän syöksyi rosvokuningasta

vastaan.
Tämä vältti iskun keihäällään ja huusi:

— Kuuleppas, munkki! Sinun äänesi tuntuu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Nimeni oli ennen Lo Ta, mutta sitten minä rupesin munkiksi, ja

siitä saakka kutsutaan minua Syvähengeksi.

— Hahahaa! — nauroi rosvokuningas, astui alas hevosen selästä,

heitti keihäänsä syrjään, kumarsi ja sanoi:

— Missä olette te kuljeskellut senjälkeen, kun viimeksi tapasimme!

Ymmärränpä nyt millaisen miehen käsiin asetoverini joutui.

— Hän joutui täällä pahaan pulaan ja se olikin hänelle oikein, —

sanoi Lo Ta astuen askeleen taaksepäin ja laskien sauvansa
maahan. Mutta kun hän tulisoihtujen valossa katseli rosvopäällikköä
tarkemmin, hän tunsi hänet Li Tshung nimiseksi rohtokauppiaaksi ja
puoskariksi, tuoksi tunnetuksi »Tiikerisurmaksi», jonka hän oli
viimeksi nähnyt juomalassa Wei Tshoun kaupungissa.

Lo Syvähenki vastasi nyt toisen kumarrukseen. Sitten he

vaihtoivat keskenään kohteliaita selityksiä, kunnes Syvähenki
vihdoin pyysi rosvoa astumaan sisään keskustelemaan asiasta
enemmän.

Kun vanha Liu huomasi tämän muutoksen, hän huudahti:

 — Mikä pohjaton onnettomuus! Tämä munkki kuuluu nähtävästi
samaan joukkoon kuin nuo muut rosvot.

Kun nuo molemmat olivat taas istuutuneet, kuten kerran tuossa

Wei Tshoun juomalassa, huusi Syvähenki Liun luokseen. Mutta tämä
pelkäsi niin kovasti, ettei mitenkään olisi uskaltanut lähemmäksi
astua.

— Älkää peljätkö, vanhus, — virkkoi Syvähenki, — tämä on vain

eräs toverini.

Tämä lisäsi Liu paran pelkoa sitäkin enemmän, mutta hän ei

uskaltanut vastustaa, vaan astui luo ja istuutui heidän viereensä.

— Nyt, kun te molemmat siinä edessäni istutte, — sanoi

Syvähenki, — niin tahdonpa teille kertoa palasen elämääni.

Kun hän oli kertonut, hän jatkoi rosvopäällikköön päin kääntyen:

— Minä en aavistanut vähääkään, että tulisin tapaamaan teidät

täällä. Entä kuka oli tuo, jota minä niin kovasti pitelin? Ja mitä te
täällä muutoin teette?

— Erottuani teistä ja Shi Tsunista siellä juomalan edessä, — kertoi

Li Tshung, — minä seuraavana päivänä kuulin, että te sen
likakauppiaan todella tapoitte. Minä etsin sitten Shi Tsunia, mutta kun
en häntä tavannut, tunsin asemani teidän vangitsemiskuulutuksenne
johdosta epävarmaksi ja pakenin. Kun minä sitten pitkän aikaa
senjälkeen kuljin tämän vuoren ohi, hyökkäsi tuo mies, jota te niin
pahoin pieksitte, minun kimppuuni aikeissa ryöstää minut. Minä pidin
kuitenkin puoleni ja hän kutsui minut luokseen ja pyysi minua
liittymään joukkoonsa tarjoten minulle sivupäällikkyyden. Häntä
nimitetään »toiseksi päämieheksi», Tshou Jungiksi.

— Hyvä! — selitti Syvähenki. — Koska nyt itse olette täällä, niin

pyydän teitä, ettei sanaakaan enää puhuttaisi Liun tyttären häistä.
Tämä on hänen ainoa lapsensa, ja jos hänet Liu vanhukselta
otettaisiin, jäisi ukko vanhoilla päivillään aivan yksin, ystävittä
epätoivoon.

— Tässä suhteessa ei tule olemaan mitään vaikeuksia, vakuutti Li

Tshung, — mutta ettekö palaisi kanssamme vuorelle tervehtimään
meitä?
Ja ukko Liu lähtee ehkä samaan seuraan?

Kun vanha Liu tämän kuuli, hän riemastui suuresti ja riensi

toimittamaan kestitystä kummallekin vieraalle. Jokainen Li Tshungin
joukkueesta sai niin paljon kuin jaksoi nauttia. Sitten toi Liu rahat ja
punaisen silkkikankaan, jotka morsiuslahjaksi oli annettu, käski
tuoda kaksi kantotuolia esiin, toisen, suuremman Syvähenkeä varten
ja toisen pienemmän itseään varten, ja valitsi palvelijat, jotka saivat
tehtäväkseen tuoda tavarat. Sitten he lähtivät liikkeelle Li Tshungin
kanssa, joka nousi hevosensa selkään, Kirsikkavuoren rosvoleiriin,
jonne he aamun valjetessa saapuivat. He istuivat ylipäällikkö Li
Tshungin teltassa, kun tämä lähetti kutsumaan Tshou Tungia, tuota
toista rosvopäällikköä sinne. Kun Tshou Tung astui sisään ja näki
miehet, hän suuttui tuimasti ja sanoi:

— Veli, mitä tämä on? Sen sijaan, että kostaisitte puolestani, te

tuotte hänet tänne osottaen hänelle kunniapaikan teltassanne!

— Veli, — kysyi toinen, — ettekö tunne tuota munkkia sitten?

 — Jos olisin hänet tuntenut, niin en kaiketi olisi joutunutkaan
hänen käsiinsä.

— Tämä munkki tappoi kolmella nyrkiniskulla keisarin »läntisen

rajan suojelijan», kuten olen teille joskus kertonut.

Silloin kävi Tshou Tung tukkaansa kiinni ja huudahti ihmetyksestä.

Sitten hän kumarsi Syvähengelle. Tämä vastasi kumarrukseen
sanoen:

— Minä toivon, ettette tunne itseänne loukatuksi, vaikka nousinkin

teitä vastaan.

Sitten he istuutuivat kaikki paitsi vanha Liu, ja Syvähenki sanoi:

— Herra Tshou ja te, hänen asetoverinsa, kuulkaa minua. Minä

toivon teidän ottavan huomioonne, että Liu vanhuksella on vain yksi
ainoa tytär. Tämän täytyy, niin kauan kuin isänsä elää, pitää hänestä
huolta, ja kun hän kuolee, haudata hänet ja toimittaa hänelle
uhrilahjoja ja pyhää savua. Jos te siis yhä aiotte voittaa hänen
tyttärensä, niin saatatte te vanhan isän epätoivoiseksi. Hän ei voi
tyttärensä naimisiin suostua. Sentähden täytyy teidän nyt luvata olla
tätä enää ajattelematta ja valita itsellenne joku toinen. Tässä ovat
morsiuslahjaksi annetut rahat ja silkkikangas. No mitä te nyt asiasta
arvelette?

— Kaiketi, — vastasi Tshou Tung, — en minä tulevaisuudessa

enää astu siihen taloon.

— Suuren päällikön täytyy pitää sanansa ja vastata kunniastansa,

tietäkää se, — sanoi Syvähenki.
 Ja rosvokuningas Tshou Tung katkaisi jousensa vannoen
pitävänsä sanansa. Vanha Liu kiitti häntä syvään kumartaen, antoi
morsiuslunnaat takaisin ja läksi sitten kotiinsa.

Lo Ta opettaa omalla tavallaan.

Rosvot teurastivat nyt hevosia ja sikoja ja pitivät Syvähengen

luonaan pitkän aikaa juhlien häntä. He näyttivät hänelle myöskin
leirinsä ja sen ympäristön. Ja tämä Kirsikkavuori oli todellakin mainio
väijyntäpaikka, sillä sen huippu oli metsän peittämä, jyrkänteet olivat
louhikkaita ja luoksepääsemättömiä ja ympäristö oli sakeaa metsää
ja köynnöksiä monen peninkulman päähän. Leiriin johti yksi ainoa
tie, joka oli vahvasti vartioitu.

Kun Syvähenki oli muutaman päivän heidän luonaan viettänyt, hän

huomasi heidän olevan halpamaisia ja ahneita ja halusi sentähden
pois vuorelta. He koettivat pidättää häntä, mutta turhaan.

— Kuinka saattaisin minä, — sanoi hän, — kun olen kerran

vetäytynyt maailman menosta syrjään, ruveta ruohossa vaanimaan
ohikulkijoita?

— Siinä tapauksessa, — vastasivat rosvot, — vartokaa edes

huomiseen saakka, hyvä ystävämme. Me lähdemme alas ja mitä
saaliiksi saamme, sen annamme teille lahjaksi.

Seuraavana päivänä he pitivät hänelle suuren lähtöjuhlan ja toivat

kaikki kulta- ja hopeatavaransa esiin. Samalla tuli tieto, että alhaalla
vuoren juurella kulki kaksi kuormaa ohi vain kymmenen vartiomiestä
mukana. Silloin hypähtivät rosvot pystyyn ja suurin osa heistä riensi
jyrkännettä alas, joten vain pari kolme jäi jälelle Syvähenkeä
palvelemaan. Lähtiessään huusivat he vielä:

— Ystävämme, käyttäkää mielenne mukaan hyväksenne mitä

tahdotte, kunnes me palaamme takaisin ja tuomme jotakin teille
lahjaksi.

Kun he olivat poistuneet, tuumaili Syvähenki:

— Vaikka noilla roistoilla on runsaasti kultaa ja hopeaa, lähtevät

he pois antamatta minulle siitä mitään ja ryöstävät mieluummin
toisten omaisuutta — minulle lahjaksi. Tehdäkseen minulle mieliksi,
täytyy heidän siis tehdä muille pahaa. Mutta minäpä hämmästytän
heitä!

Hän huusi nuo muutamat jälellejääneet luokseen ja käski heidän

tuoda väkijuomaa. Tyhjennettyään sitä muutaman kipposen,
Syvähenki nutisti heidät maahan ja sitoi heidät heidän omiin
vaatteihinsa. Sitten hän avasi suuren vuotansa, heitti kaiken
tarpeettoman siitä pois, sotki ja rutisti jaloillaan kaikki esilletuodut
kulta- ja hopea-astiat ja kääri ne vuotaan. Sen tehtyään hän otti muut
myttynsä, miekkansa ja sauvansa ja läksi leirin päinvastaiseen
päähän. Täällä hän etsi polkua, jota pitkin voisi päästä pois. Mutta
vuoren rinteet olivat joka puolelta niin jyrkät, ettei niitä pitkin voinut
kulkea, ja hän ajatteli itsekseen:

— Jos minä menen takaisin ja laskeudun sitä tietä vuorelta, niin

joudun minä tekemisiin noitten poikien kanssa. Täytyypä siis koettaa
liukua tästä ruohoa pitkin alas.
 Hän sitoi myttynsä yhteen ja viskasi ne alas. Sitten hän lähetti
miekkansa ja sauvansa samaa tietä ja liukui vihdoin itse kyyryssä
vuoren jyrkännettä alas tullen perille pyörien kuin pallo muutaman
kerran ympäri. Ruoho suojasi häntä eikä hän loukkaantunut
lainkaan, vaan nousi heti alas tultuaan pystyyn, sieppasi myttynsä,
miekan ja sauvan ja marssi halki pitkän ruohon maantielle päin.

Sillävälin olivat rosvopäälliköt Li ja Tshou joukkoineen saapuneet

laaksoon, mutta näkivätkin kymmenen miehen sijasta
kolmattakymmentä hyvinvarustettua matkustajaa. Näitä kohti
ryntäsivät he nyt keihäät ojossa huutaen:

— Hei! matkustajat! Pysähtykää maksamaan tullia!

Mutta eräs matkustajista, jolla oli säilä kädessä, astui rohkeasti

Lita kohti ja he miekkailivat jonkun aikaa kummankaan voittamatta
kunnes Tshou raivoissaan ryntäsi toverinsa avuksi. Samalla hyökkäsi
koko rosvojoukko hänen käskystään matkustajain kimppuun, valtasi
ne, tappoi muutamia ja haavotti toisia. Ryöstettyään sen jälkeen
kuormat he palasivat voitonriemuissaan vuorelle takaisin.

Mutta kun he saapuivat leiriin, he huomasivatkin, että jälelle

jääneet pari leiriläistä makasi sidottuina maassa ja että kaikki kulta-
ja hopea-astiat olivat kadoksissa.

Tshou vapautti sidotut ja kysyi heiltä, mitä oli tapahtunut ja missä

Syvähenki on. Kuultuaan tarkemmin asiasta hän meni leirin toiseen
päähän, katseli vuoren rinnettä alas ja huomasi ruohon eräältä
kohtaa olevan laossa. Tästä oli Syvähenki liukunut alas.

— Tuo kaljupäinen lurjus on vanha varas! Kukapa uskoisi, että

joku uskaltaa heittäytyä tuohon rotkoon?! — ihmetteli Tshou.
 — Me ajamme häntä takaa ja otamme kiinni — sanoi Li, joka oli
saapunut paikalle, — ja vaadimme häneltä hyvitystä tästä
loukkauksesta.

— Parempi on olla ajamatta! — harkitsi toinen. — Kun varas on

kerran mennyt, niin me emme mahda sille enää mitään. Miksi
ajaisimme häntä takaa? Vaikkapa saavuttaisimmekin, saattaisi hän
voittaa meidät ja siten vain lisätä häpeätämme. Jääköön se silleen ja
jakakaamme mieluummin, mitä juuri saaliiksi saimme.

— Koska minä, — virkkoi Li, — olin oikeastaan syynä siihen, että

Syvähenki joutui leiriimme, niin luovutan minä sinulle oman osani
saaliista.

— Ei, ei! — väitti Tshou vastaan. — Me kaksi olemme asetovereja.

Se ei siis sovi meille.

Valtion asiakirjoista tiedämme, että nämä kaksi Kirsikkavuoren

»kuningasta» jatkoivat entiseen tapaan ryöstämistä.

Lo Syvähenki oli sillä välin, hän oli näet varhain aamulla lähtenyt
leiristä, kulkenut päivälliseen saakka noin viisitoista, ehkä
parikymmentäkin Kiinan penikulmaa ja alkoi nyt vähitellen tuntea
nälkää. Mutta kun hän ei nähnyt ainoatakaan ihmisasuntoa, hän
astui kiireesti eteenpäin katsellen etsivästi joka suuntaan. Vihdoin
hän kuuli helähtävän äänen, ikäänkuin olisi tuulen hengähdys tuonut
luostarin kellon soiton hänen kuuluviinsa, ja hän ajatteli itsekseen.

— Jumalan kiitos, sielläpäin on varmaan joku luostari. Minä

tunnen sen kellojen äänestä.
 Eikä hänen tarvinnut kulkea varsin pitkää matkaa yleistä maantietä
pitkin, joka johti tämän vuorisen seudun halki, kun hän joutui
havumetsään johtavalle syrjätielle. Hän lähti kulkemaan tätä pitkin ja
näki jonkun aikaa astuttuaan puoleksi rappiolle joutuneen luostarin,
jonka pienet kellot soivat iloisesti tuulessa huojuvassa hongassa.
Ulkoportin päällä riippui suuri punainen lauta, jossa kultaisin, mutta
jo sangen vaalennein kirjaimin seisoi luostarin nimi. Kun hän oli
kulkenut suunnilleen viisikymmentä askelta portista sisälle, hänen oli
kuljettava kivisillan yli ja niin hän joutui vanhan vieraskodin edustalle,
jonka ovi ja muurit olivat luhistuneet kokoon.

— Kuinka on tämä suuri luostari saattanut joutua näin rappiolle?

— ihmetteli Syvähenki. Hän kääntyi rakennuksesta pois ja tuli
luostarinjohtajan asunnon edustalle, jonka kivitys oli kyyhkysten
likaama ja oven esilukko hämähäkinverkon peittämä. Syvähenki löi
sauvallaan maahan ja huusi:

— Matkustava munkki tahtoo ruokaa!

Mutta niin kauvan ja kovin kuin hän huusikin, ei kuulunut muuta

vastausta kuin kaiku.

Hän meni keittiöön ja ruokahuoneeseen. Siellä ei näkynyt kattilaa

tulella; uuni oli hajalla. Ruokahuoneen suojelusjumalat seisoivat vain
vanhalla paikallaan. Niitten eteen hän laski myttynsä ja läksi sitten
sauva kädessä tarkemmin tutkimaan paikkaa.

Hän joutui pieneen mökkiin keittiön takana. Siellä istui lattialla

muutama vanha, kalpea ja laiha munkki.

— Oletteko te munkit pois järjiltänne? — kysyi Lo Syvähenki. —

Annatte minun juosta ympäri ja huutaa kurkkuni halki eikä viitsi
yksikään teistä vastata!

— Älkää puhuko niin lujasti, — virkkoivat munkit.

— Minä olen matkustava munkki ja pyydän ruokaa. Mitä pahaa

voisi siinä olla?

— Me emme ole kolmeen päivään syöneet riisin jyvääkään, kuinka

siis voisimme teille ruokaa antaa?

— Onhan teillä kaiketi ainakin jyviä tai vadillinen riisijauhoja! Minä

olen Viidentaulunvuoren munkkeja.

— Jos te kerran sieltä olette, olisi pyhä velvollisuutemme auttaa

teitä. Mutta sitä emme mitenkään voi tehdä. Tämän luostarin munkit
ovat kaikki lähteneet matkoihinsa eikä ole meillä jyvääkään
varastossa.

— Järjetöntä! Älkää sanokokaan, ettei näin laajassa luostarissa

olisi minkäänlaista ruokaa varastossa.

— Tämä on ollut, kuten te aivan oikein sanoitte, aikoinaan

huomattava turvapaikka ja luostari. Mutta se on ollut. Täällä kävi
usein matkustavia veljiä, mutta senjälkeen kuin eräs jättiläismunkki
toverinsa kanssa tämän valtasi, joutui luostari rappiolle. Nämä kaksi
tekivät täällä kaikenlaista pahaa. He ajoivat kaikki munkit pakosalle
paitsi meitä vanhimpia. Me emme jaksaneet juosta ja sen tähden
saimme luvan jäädä. Mutta meillä ei ole mitään syötävää, kuten
näette.

— Saatanko minä uskoa, että kaksi munkkia on tämän kaiken

tehnyt teidän ilmottamatta siitä viranomaisille?
 — Oo, kunnianarvoisa munkki, viranomaiset ovat kaukana,
sangen kaukana täältä eikä olisi poliisivoimakaan heidän
hävitykselleen mitään mahtanut. Se hurja munkki ja hänen toverinsa
harjottivat täällä kaikenmoista ilkityötä, murhasivat, ryöstivät ja
polttivat. Nyt asuvat he tuolla luostarinjohtajan rakennuksen takana.

— Mikä on miesten nimi?

— He käyttävät tietysti valenimiä. Se jättiläismunkki sanoo itseään

»rautaiseksi Buddhaksi» ja hänen seuralaisensa nimi on »lentävä
noita». Munkinviittaa he käyttävät luonnollisesti valepukuna. Niin, he
ovat suorastaan sentapaisia rosvoja, jotka metsissä vaaniskelevat
ohikulkijoita.

Syvähengen näin tutkiskellessa vanhoja munkkeja, osui ruuanhaju

hänen nenäänsä. Hän läksi heti sauva kädessä etsinnälle ja löysikin
savesta tehdyn tulisijan, jolla oli kattila tulella. Hän nosti kattilan
kantta ja näki riisijauhopuuron kiehuvan.

— Mitä lurjuksia te munkit olettekaan! — sätti hän. Sanotte

minulle, että ette ole kolmeen päivään mitään syöneet, ja täällä
kiehuu puuropata. Mitä se sellainen valehteleminen on?

Vanhat munkit voivottelivat, kun heidän riisipuuronsa löytyi, ja

korjasivat lautasensa pian pois. Mutta Lo Syvähenki tunsi nälkänsä
kasvavan kovasti, etenkin nyt, kun oli löytynyt syötävää, ja koska
hätä keinon keksii, niin hän pyyhkäisi ruohotukolla tomun vanhalta
pöydältä, tarttui kaksin käsin kattilaan ja tyhjensi sen pöydälle.

Kun nuo vanhat munkit näkivät, miten heidän puuronsa kävi, he

tulivat pöydän luo ottaakseen osansa. Mutta Syvähenki sysäsi heidät
pois, työnsipä toisia nurin ja ajoi toisia matkoihinsa. Senjälkeen hän
alkoi puuron sakeampaa osaa mätkiä kämmenellään suuhunsa. Eipä
ennättänyt hän seitsemää kertaa pistää kättään puuroon, kun nuo
vanhat munkit taas hänet ympäröivät valittaen:

— Totta totisesti, me emme ole kolmeen päivään syöneet mitään,

ja kun meidän nyt onnistui saada vähäsen riisiä puuroksi, niin te
tulette ja viette senkin.

Kun Syvähenki poistui pöydän luota, hän kuuli jonkun laulavan

ulkona, nosti sauvansa olalle ja riensi pihalle.

Luostariin näkyi tulevan muuan mies, joka kantoi olkapäällään

koria ja ruukkua kiinnitettyinä kantopuun kumpaankin päähän.
Korista pisti esiin kalan pyrstö ja sitäpaitsi näkyi siinä lotoskukan
lehtiin käärittynä olevan muutakin ruokaa. Ruukussa oli väkijuomaa
ja ruukun kantena lotoslehti. Mies lauloi tullessaan:

Sä olet yksin niinkuin minäkin, ei sulla miestä, mull' ei

vaimoa. Jos hyväilyittä elät sinäkin, mun elämäni vast' on
kauhea.

Munkit seurasivat Syvähenkeä ulos, osottivat laulavaa miestä ja

kuiskasivat hänelle:

— Tuo on se »lentävä noita».

Syvähenki kohotti sauvansa ja seurasi miestä. Tämä ei

huomannut sitä, vaan meni suoraa päätä luostarinjohtajan
rakennuksen takana sijaitsevaan olinpaikkaansa.

Nyt näki Syvähenki kolmelle hengelle katetun sievän pöydän

tuuhean puun varjossa. Tanakka, hartiakas munkki, jolla oli mustat,
pitkät kulmakarvat, istui yläpäässä pöytää ja hänen vieressään nuori
tyttö.

Syvähenki astui hiljaa aivan lähelle ja pelotti heidät. Munkki

hypähti pystyyn ja sanoi:

— Minä pyydän, kunnianarvoisa isä, olkaa hyvä ja istuutukaa

kanssamme aterioimaan.

Syvähenki nosti sauvansa olalleen ja kysyi:

— Miksi olette tämän luostarin hävittäneet?

— Hyvä isä, — vastasi munkki, — pyydän teitä istuutumaan ja

kuuntelemaan, mitä sanon.

— Minä odotan pikaista vastausta, ymmärrättekö, — huusi

Syvähenki katsoen tuimasti.

— Tämä luostari oli paraita näillä seuduilla, sillä sillä oli laajat
tilukset ja se saattoi tarjota monen monelle munkille mitä
mukavimman olon. Mutta luostarin munkkeja, joista näette vielä
muutamia vanhoja tuolla käytävässä, syytettiin siitä, että he elivät
ylellisesti ja pitivät naisia luonaan eikä voinut johtajakaan pitää heitä
kurissa. Tekivätpä he vielä valituksen häntä vastaan ja saivat hänet
pois virastaan. Kun luostari senjälkeen oli vähitellen joutunut aivan
rappiolle, munkit hajaantuivat mikä minnekin ja luostarin tilukset
myytiin. Sentähden minä tulin tänne ottaakseni luostarin haltuuni ja
laittaakseni sen taas kuntoon. Me olemme tässä juuri olleet
hommassa korjata vanha ulkoportti ja tehdä uudet katot muutamiin
rakennuksiin.

— Kuka on tämä nuori tyttö? — kysyi Syvähenki.

 — Hyvä isä, minä tahdon kertoa teille hänenkin tarinansa. Hän on
erään rikkaan miehen tytär naapurikylästä. Hänen isänsä oli pitkän
aikaa luostarin suosijoita. Mutta perhe joutui vararikkoon ja tyttö on
nyt köyhä; hänen miehensä on sitäpaitsi sairas. Sentähden on hän,
kuten näette, tullut tänne hakemaan vähäsen riisiä, ja
kunnioituksesta hänen isäänsä kohtaan minä pyysin häntä
aterioimaan kanssamme. Älkää uskoko, hyvä isä, mitä nuo vanhat
munkit teille sanovat!

Kun Syvähenki oli saanut kuulla tämän perinpohjaisen selvityksen,

hän virkkoi:

— Vai ovat nuo vanhat munkit vetäneet minua nenästä? No, enpä
aio toista kertaa enää sellaista suvaita.

Sen sanottuaan hän nosti taas sauvansa olalle ja palasi

keittiörakennuksen takana olevaan mökkiin.

Munkit seisoivat paraikaa pöydän ympärillä noukkien viimeisiä

riisinjyväsiä. Syvähenki hyppäsi heidän keskelleen ja huusi:

— Te itse olette tämän luostarin hävittäneet ja sitten kehtaatte

vielä valehdella minulle vasten naamaa!

— Älkää uskoko heitä, — huusivat munkit kuin yhdestä suusta. —

Kun he näkivät teidän sauvanne ja miekkanne ja olivat itse aseitta,
he eivät uskaltaneet haastaa riitaa kanssanne. Jollette usko meitä,
niin menkää vielä kerta takaisin, ja saattepa nähdä, että he ottavat
teidät nyt toisin vastaan. Ja ajatelkaa toki, kunnianarvoisa veli, että
he syövät lihaa ja juovat viinaa, kun meillä sitävastoin ei ole enää
riisin jyvääkään ja jouduimme vielä suurempaan hätään, kun te
saatoitte syödä viimeisemme.
 — Siinä on järkeä, — ajatteli Lo Syvähenki itsekseen ja läksi
toisen puolueen luo. Mutta ovi, joka vei sinne, oli suljettu ja teljetty ja
hänen täytyi potkaista se auki.

Kun hän astui sisään, tuli »rautainen Buddha» häntä vastaan suuri
miekka kädessä. Lo Syvähenki kohotti sauvansa ja ottelu alkoi. Kun
»rautainen Buddha» oli kaksitoista tai neljätoista kertaa iskenyt
miekallaan, hänen täytyi jo peräytyä jaksamatta tuskin enää välttää
Syvähengen lyöntejä. Silloin hiipi »lentävä noita» Lo Syvähengen taa
iskeäkseen väkipuukon hänen selkäänsä.

Syvähenki kuuli kyllä hänen askeleensa ja näki hänen varjonsa,

vaan ei uskaltanut heti kääntyä ympäri peläten salajuonta. Hän laski
sentähden sauvansa maahan ja heitti itsensä sen varassa
»rautaisen Buddhan» lyöntipiiriä ulommaksi karjaisten samalla niin
kamalasti, että toiset säpsähtäen vetäytyivät taaksepäin. Saatuaan
näin selkänsä turvatuksi hän kääntyi kumpaakin vastaan ja taisteli
kuolemaa halveksien pitkän aikaa yksin kahta vastaan. Mutta
ensiksikin Syvähenki taisteli nälkäisenä, toiseksi hän oli sinä päivänä
kulkenut pitkän matkan ja kolmanneksi oli yksin peräti vaikeata pitää
hyvissä voimissakin puoliaan kahta sellaista sotakarhua vastaan.
Hän laski sauvansa ja pakeni.

Toiset kaksi seurasivat häntä ulkoportille saakka. Siellä Syvähenki

kääntyi vielä kerta heitä vastaan ja piti vielä jonkun aikaa puoliaan,
mutta sitten hänen täytyi taas paeta. Nyt eivät »rautainen Buddha»
ja »lentävä noita» viitsineet enää ajaa häntä takaa, väsyneitä kun
olivat, vaan istuutuivat kivisillan kaidepuulle.

Lo Syvähenki oli ennättänyt jo melko kauas, kun hän huomasi

unohtaneensa myttynsä luostariin Buddhapatsaan eteen. Kiireessä
hän ei ollut niitä muistanut. Mutta kuinka hän voisi tulla rahatta
toimeen matkalla? Sitäpaitsi hänen oli kova nälkä ja hyvin
toivottomalta näytti paluu takaisin ja uusi tappelu noitten lurjusten
kanssa. Se olisi suorastaan vaarallista!

Hänen näin arvellessaan, mitä nyt olisi tehtävä, painui tie

tuuheaan havumetsään:

— Kuinka synkkä metsä! — ajatteli hän.

Samassa näkyi tuntematon mies pistävän päänsä esiin

puunrungon takaa ja viheltävän. Mies katsahti vain lyhyeen sieltä, löi
kätensä yhteen ja katosi.

Syvähenki ajatteli:

— Se on joku pakkoverottaja, joka vaanii ohikulkijoita, ja kun hän

näki, että minä olen vain munkki, hän löi käsiään yhteen, ikäänkuin
sanoakseen: Ei ole sinusta mihinkään. Mutta minäpä näytän hänelle,
että kyllä on minussa vielä miehen vastus. Entä jos kiskoisin tuolta
lurjukselta hänen vaatteensa ja moisin ne sitten saadakseni vähäsen
suuhun pantavaa?

Syvähenki nosti sauvansa olkapäälle ja astui metsään:

— Hoi, sinä metsäkukko! Astu esiin!

Metsässä vaaniva mies nauroi ja puheli itsekseen:

— Hän on loukkaantunut ja vaatii minua esille!

Ja hän sieppasi miekkansa ja hyppäsi esiin huutaen:

— Nyt sinä kaljupää joudut surman suuhun! Mutta syytä itseäsi, en

minä sinua tänne kutsunut!
 — Tahdonpa antaa sinulle jotakin, jotta minut muistaisit! — huusi
Syvähenki ja hyökkäsi toista kohti.

Mies varustautui puolustamaan itseään miekallansa. Mutta tuskin

hän oli kunnolla ehtinyt silmäillä Syvähenkeä, kun mieleensä juolahti
ajatus, että tuo näyttää tutulta. Ja hän kysyi:

— Herkeä hetkeksi, munkki! Äänesi kuuluu tutulta. Mikä on

nimesi?

— Kyllä minä sen kohta sinulle sanon ja niin, että sinun pitää se
muistaman, — vastasi Syvähenki.

Nyt pikastui toinenkin ja ottelu alkoi. Mutta tuskin he olivat

kymmentä kertaa iskeneet, kun metsävaanija arveli:

— Tuopa vasta julma munkki! — Ja hetken kuluttua virkkoi hän

taas: —
Herkeä, pyhä veli edes silmänräpäykseksi, minulla on asiaa sinulle.

Molemmat peräytyivät pari askelta ja mies sanoi asiansa.

— Todellakin, minä tunnen teidät. Mikä on nimenne?

Kun mies kuuli nimen Lo Ta, hän heitti miekkansa maahan,

kumarsi kohteliaasti ja sanoi:

— Ehkä muistatte vielä erään Shi Tsunin?

— Kautta kunniani, herra Shi siinä seisookin edessäni! — huusi Lo

Syvähenki nauraen ja vastasi kumarrukseen. Sitten molemmat
astuivat syvemmälle metsään kertoakseen seikkailujaan.
 Myöskin Shi Tsun oli lihakauppiaan murhan johdosta paennut Wei
Tshousta pohjoiseen päin. Mutta kun hänen varansa vihdoin
loppuivat, hän pysähtyi tänne »katsomaan, miten päästä
pälkähästä».

Kun Syvähenkikin oli kertonut omat seikkailunsa, virkkoi Shi Tsun:

— Veli hyvä, jos teidän on nälkä, on minulla tarjota lihaa ja

muutamia piirakoita. — Ja kaivettuaan ruoat esiin lisäsi: — Koska
olette unohtanut myttynne luostariin, niin lähdemme yhdessä niitä
hakemaan, ja jos ne lurjukset eivät niitä hevillä hellitä, niin kyllä me
teemme pian selvää.

— Niin teemme, — lisäsi siihen Syvähenki kiirehtien syömistään.

Sitten he tarttuivat aseihinsa ja läksivät tuohon rappiolle
joutuneeseen luostariin.

»Rautainen Buddha» ja »lentävä noita» istuivat yhä vielä

kivisillalla.

— Ylös, roistot! — huusi Syvähenki heille. — Tällä kertaa ottaakin

kovalle!

— Vai syhyy teidän selkänne vielä, vaikka äsken jouduitte

alakynteen? — vastasi siihen »rautainen Buddha» nauraen.

Silloin nosti Syvähenki raivostuneena sauvansa ja syöksyi sillalle.

»Rautainen Buddha» asettui paljastettu miekka kädessä ja otsa
ryppyisenä vastarintaan. Tällä kertaa piti Shi Tsun huolta siitä, ettei
»lentävä noita» voinut takaa päin hyökätä Syvähengen niskaan.
Sitäpaitsi hänen nälkänsä oli tyydytetty ja hän oli siis sekä
paremmissa voimissa että hyvällä tuulella.
 Tuima ottelu oli taas käymässä. Lo Syvähenki alkoi jo päästä
vastustajastaan voitolle, kun »lentävä noita» yritti taas takaa päin
hänen kimppuunsa. Mutta silloin hyppäsi Shi Tsun sillalle huutaen:

— Äläppäs huolii Jätä hänet!

Ja Shi Tsun kävi tuon salakavalan »lentävän noidan» kimppuun.

Nyt he olivat niinkuin pitikin, kaksi kahta vastaan. Syvähenki sai
vähitellen voiton ja työnsi »rautaisen Buddhan» vihdoin sillan
kaidepuun yli.

Kun »lentävä noita» näki toverinsa putoovan, hän menetti

rohkeutensa ja yritti paeta. Mutta Shi Tsun seurasi häntä kintereillä,
löi hänet miekallaan maahan ja lävisti hänen ruumiinsa. Sillä välin oli
Lo Ta iskenyt sillan alle pudonnutta vielä niin rajusti, että tämä
paikalla heitti henkensä. Niin olivat nuo kaksi rohkeata seikkailijaa
kadonneet kuin unelma. Syvähenki ja Shi Tsun sitoivat heidän
ruumiinsa yhteen ja heittivät jokeen.

Kun he sitten astuivat luostariin noutamaan myttyjä, he

huomasivat, että kaikki vanhat munkit olivat hirttäytyneet, nähtävästi
peläten »rautaisen Buddhan» vihaa. He pistäytyivät myös
luostarinjohtajan aution asunnon taa ja näkivät tuon nuoren tytön
syöksyneen kaivoon ja hukkuneen. Ei ainoatakaan elävää sielua
näkynyt.

Ystävykset löysivät eräästä vaatekääröstä vähäsen hopeata,

minkä Shi Tsun otti huostaansa, sekä lihaa ynnä muuta ruokaa. He
keittivät nämä ja tyydyttivät nälkänsä tyystin. Sitten he laittoivat
matkamyttynsä, tekivät muutamia risukimppuja ja sytyttivät aution,
hävinneen luostarin tuleen. Kun tulenlieskat yhtenä suurena
patsaana taivasta tavottelivat, he läksivät pois.
 Koko yön he kulkivat yhdessä ja kun he seuraavan päivän
aamuna saapuivat erääseen kylään, he poikkesivat majataloon
aamiaiselle.

— Mitä te nyt oikein aiotte tehdä, — kysyi Syvähenki toveriltaan.

— Lähden tästä Hua Jiniin ja astun kapinallisten joukkoon. Ties

sitten, mitä kohtalo osakseni suo.

— Niinhän se on, hyvä veli, — virkkoi Syvähenki ja kaivoi

arvokkaan lautasen matkamytystään. — Ottakaa tämä, sillä saatte
jonkun verran eväitä itsellenne.

Kylä ei ollut vielä kovinkaan kaukana heidän takanaan, kun tiensä

erosivat. Siinä he heittivät jäähyväiset toisilleen ja läksivät sitten
kumpikin omalle taholleen.

Lo Ta rupeaa vihannestarhan vartiaksi.

Lähes kymmenen päivän kuluttua Lo Ta saapui pääkaupunkiin.

Hän asteli väkirikkaan kaupungin katuja pitkin katsellen hartaasti
ympärilleen ja kysellen myymälöistä »Suuren saarnaajan» luostaria.

Vihdoinkin hän löysi luostarin ja astui vierassuojaan. Eräs munkki

ilmotti hänen tulostaan luostarin sairaanhoitajalle, joka ilmaantui pian
vierassuojaan. Mutta kun tämä näki vieraan uljaan ryhdin, rautaisen
sauvan ja miekan sekä nuo suuret matkamytyt, niin pelottipa häntä
aika lailla. Hän malttoi kuitenkin pian mielensä ja kysyi mistä
»kunnioitettava veli» tulee. Syvähenki heitti sauvansa ja