National Geographic Readers Vikings

L2 Libby Romero
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-vikings-l2-libby-romero/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

National Geographic Readers Animals That Change Color

L2 Libby Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-
animals-that-change-color-l2-libby-romero/

National Geographic Readers Albert Einstein Libby

Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-albert-
einstein-libby-romero/

National Geographic Readers Animal Architects L3 Libby

Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-animal-
architects-l3-libby-romero/

National Geographic Readers Skyscrapers Level 3 Libby

Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-
skyscrapers-level-3-libby-romero/
National Geographic Kids Readers Alexander Hamilton L3
Libby Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-kids-readers-
alexander-hamilton-l3-libby-romero/

National Geographic Readers What Is an Archaeologist L3

Libby Romero

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-what-
is-an-archaeologist-l3-libby-romero/

National Geographic Readers Foxes L2 Laura Marsh

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-
foxes-l2-laura-marsh/

National Geographic Readers Harriet Tubman L2 Barbara

Kramer

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-
harriet-tubman-l2-barbara-kramer/

National Geographic Readers Animals in the City L2

Elizabeth Carney

https://ebookmeta.com/product/national-geographic-readers-
animals-in-the-city-l2-elizabeth-carney/
Children are naturally curious about the world around them,
and
curiosity is a powerful motivation for reading. Studies show
that
informational reading is critical to success in school. National
Geographic Kids Readers allow you to feed your children’s
interests
and create readers who not only can read, but also want to
read!
Throughout the process, kids and parents go to the website
To sustain children’s excitement about reading, we have
and
created a
download specially designated prizes that reward their effort.
special program called NATIONAL GEOGRAPHIC KIDS SUPER
Kids
READERS.
can have even more reading fun online, with lively book-
As kids read each National Geographic Kids Reader, they
related
cross
activities, quizzes and games, fascinating excerpts, and sneak
off its picture on a free National Geographic Kids Super
previews of upcoming books.
Readers
Sincerely,
poster that parents can download fromReaders program
The National Geographic Kids Super
natgeokids.com/superreaders.
appeals to
kids’
Mariamlove
JeanofDreher
accomplishment while providing them with
incentives
Professor of Reading Education
to keep reading.
University When
of Maryland, the reading
College Park experience is fun, children
learn
more and achieve more. What could be better than that?
 For Jeff —L. R.
Copyright © 2018 National Geographic Photo Credits
Partners, LLC AL = Alamy Stock Photo; GI = Getty Images;
NG = National Geographic Creative;
Published by National Geographic Partners, SS LLC,= Shutterstock
Washington, D.C., 20036. All rights reserved.Cover, Fernando G. Baptista/NG; vocab art,
Reproduction of the whole or any part of theVectorPot/SS; header, Tribalium/SS;1, BMJ/SS; 3,
contents without written permission from the Asmus Koefoed/SS; 4-5, Sam Kennedy; 5, Granger
publisher is prohibited. .com-All rights reserved; 7, Margaret Salter; 8-9,
George Burba/SS; 8, Louis S. Glanzman/NG; 10 &
NATIONAL GEOGRAPHIC and Yellow Border 11 Design(UP, LO RT), Sisse Brimberg/NG; 11 (LO LE), CM
are trademarks of the National Geographic Society,
Dixon/Print Collector/GI; 12-13, Danny Smythe/SS;
used under license. 14-15, Tom Lovell/NG; 15, Louis S. Glanzman/NG;
16-
Designed by Yay! Design 17, Tom Lovell/NG; 18 (UP LE), Dmitri Mikitenko/SS;
18 (UP RT), Tom Lovell/NG; 18 (CTR LE), Jag_cz/SS;
Tradeauthor
The paperback
and publisher
ISBN: 978-1-4263-3218-0
gratefully acknowledge
18 (LO LE), Anna Jurkovska/SS; 18 (LO CTR, LO RT),
Reinforced
the expert content
library binding
review ofISBN:
this book by NeilMny-Jhee/SS;
Price, 20 (UP), Walter Bibikow/GI; 20 (CTR),
978-1-4263-3219-7
Ph.D., chair of archaeology, Uppsala University,
GTS Productions/SS; 20 (LO), Maarigard/Dorling
eISBN: 978-1-4263-3221-0
Uppsala, Sweden, and the literacy review of this
Kindersley/GI; 21 (UP LE), RHIMAGE/SS; 21 (UP RT),
book by Mariam Jean Dreher, professor of readingHolmes Garden Photos/AL; 21 (CTR), Chronicle/AL;
education, University of Maryland, College Park.21 (LO), Andrew J Shearer/iStock; 22, Sam Kennedy;
23, Leif Eriksson Discovers America (oil on canvas),
Author’s Note Dahl, Hans (1849-1937)/Private Collection/Photo ©
Vikings are interesting, but they aren’t the easiest
O. Vaering/Bridgeman Images; 24 (LE), SvedOliver/
civilization to study. Artifacts are hard to find.SS;Vikings
24 (RT), Robert Harding Picture Library/NG;
built things out of wood and metal. And after25a (UP), Rue des Archives/Granger.com-All rights
thousand years, wood rots and most metal rusts reserved; 25 (LO), ART Collection/AL; 26 (LE),
away. In fact, much of what we know about specific
Kevin Colin/EyeEm/GI; 26 (RT), Niklas Johansson/
Viking people and events can be traced to VikingiStock; 27, Fotokostic/SS; 28, valeriiaarnaud/SS; 29,
tales. These stories, or sagas, tell about epic KEENPRESS/NG;
battles 30 (UP), Gerry Embleton/North
and larger-than-life heroes. Fact or fiction, they
Wind Picture Archives; 30 (CTR), Doug Houghton/
provide some of the best clues we have aboutAL;what 31 (UP
it LE), Leemage/UIG via GI; 31 (UP RT),
was really like to be a Viking. Hervey Garret Smith/NG; 31 (LO LE), MattiaATH/SS;
National Geographic supports K–1231 (LO RT), Andrey
educators
Embleton/North with Puzanov/AL;
WindELA 32 (UP LE), Gerry
Common
Picture Archives;Core
32 (UP RT),
Resources.
George Burba/SS; 32 (CTR LE), Leif Ericson sails
Visit natgeoed.org/commoncore for more
past icebergs on hisinformation.
voyage to Newfoundland in
c.1000 (color litho), English School, (20th century)/
Private Collection/Peter Newark Historical Pictures/
Bridgeman Images; 32 (CTR RT), Tom Lovell/
NG; 32 (LO LE), Kevin Colin/EyeEm/GI; 32 (LO RT),
Fotokostic/SS
Vikings Rule! 4
Viking Life 6
Arts and Crafts 10
Viking Ships 12
In the Time of Vikings 16
Fact or Fiction? 20
Famous Vikings 22
Discovering Vikings 26
Quiz Whiz 30
Glossary 32
 “Viking” is an old
Norse word that means
“pirate” or “raider.” But
when Vikings lived, most
people called them
Northmen, not Vikings.
 ”taoB ruoY
What’s a Viking’s
woR ,woR ,woR“
favorite song?

When you think of Vikings,

do you think of mighty
warriors raiding a village?
In movies and stories, that’s
often what we see.
Yet Vikings were farmers and
sailors. They were explorers
and traders. They made big
boats and beautiful arts and
crafts. And they told great
stories, too.
There is a lot to
learn about Vikings!
decorated Viking sword hilt, or handle
Vikings came from what are now
the countries of Norway, Sweden,
and Denmark. They lived in many
small villages.
Most villagers farmed and fished or
worked as merchants and
craftspeople.
Other people were thralls, or slaves.
Viking leaders called jarls (YARLS)
ruled over many small villages. A
powerful jarl sometimes became a
king. CRAFTSPEOPLE: People
The king with special skills in
creating arts or crafts,
controlled a such as blacksmiths,
jewelers, and shipbuilders
larger area.
 thrall

jarl

king

farmer
Most Vikings lived on small farms.
They raised cattle, sheep, goats,
and pigs. They grew food for the
animals and people on the farm.
This illustration shows what it may have
looked like inside a Viking longhouse. It was
probably dark, crowded, and often smelly.
Several families and slaves lived
together in a longhouse. Farm
animals sometimes lived in the
longhouse, too. This made it easy
to care for the animals during
the long, cold winters.

a longhouse in the
L’Anse aux Meadows
(LANTZ oh MED-ohs)
National Historic Site in
Newfoundland, Canada

LONGHOUSE: A long, narrow

one-room building made of
wood, stone, and grass
Vikings were skilled craftspeople.
They made jewelry out of metals
and glass. They carved combs out
of animal bones. They decorated
their axes, swords, and shields.
They turned everyday objects
into works of art.
Viking silver
 .dnalneerG oT
Where do Viking vegetarians
go on vacation?

a gold jewelry box with Viking

coins, silver beads, and jewelry

decorated
gold jewelry

comb and case

Vikings were also master
shipbuilders. One kind of ship
they built was a longship. Longships
traveled fast and moved easily
in the water.
They carried LONGSHIP: A large, fast
lots of people. ship with a shallow
bottom that Vikings
used during attacks
RAID: A surprise attack
a model of a
Viking longship shields

rudder
Vikings used longships when
they went on raids. They
rowed
the shallow boats right
onto
the beach. This made
for a quick attack
and dragon head
easy escape.
sail
prow
Vikings sometimes carved figures such
as dragon heads to put on the front of
longships. The figures were meant to scare
away evil sea monsters and spirits.

hull
In this painting, Vikings arrive
in Newfoundland, Canada.

Vikings also built cargo ships.

These ships were taller and wider
than longships. They traveled
slower and could carry more
people. They could also sail up
small rivers and across the ocean.
Vikings used these ships to
explore
distant lands. They filled the ships
with goods that they
traded along
Vikings were the They
expert sailors. way.
studied the sun, stars, waves, and
birds. Even the color of ocean water
helped them find their way.
During their time,
Vikings were some
of the most powerful
people on Earth. Some
Vikings raided churches
and villages. They took
supplies, money, and any
valuables they could
find. They captured
people and kept them
as slaves. Sometimes,
they stayed to start a
new Viking village.
 Why did the Vikings.edis rehto
cross the ocean? eht ot teg oT

Vikings were
some of the
fiercest warriors
in history. This
painting illustrates
a Viking raid.
 fur

silk
In this painting, Vikings trade
with Persian merchants.

spices

silver coin
Viking explorers and traders
traveled by land and sea. They
bought silks, silver, and spices. They
sold iron, furs, honey, and wheat.
Some Vikings started towns where
they traded. They became the first
Europeans to live there.
Vikings traveled throughout Europe. They went
to parts of Africa, Asia, and North America.
 There are a lot
of myths about
Vikings. Can you tell
which statements
below are fact and
which are fiction?

Viking men spent most of

their time at war.
Fiction. Viking men
spent most of their time
working on their farms.

Vikings usually fought to

settle arguments.
Fiction. Vikings believed in
law and order. They created
a system called the “Thing”—
meetings where they made
laws and gave out punishments.
They settled arguments
there, too.

Vikings buried some people in boats.

Fact. This was a great honor saved for the
most important men and women.
Vikings wore helmets
with horns on them.
Fiction. Vikings wore
leather helmets with wood
or metal frames. Horns
would have gotten in the
way during battle!

Vikings were tall people.

Fiction. Growing food was hard. Because
of this, Viking children grew more slowly
than kids do now. Viking adults were about
three to four inches shorter than adults
are today.

Viking women were powerful.

Fact. Viking women handled the family’s
home and money. They owned land, and
some were fierce warriors. Recently,
scientists proved that a high-ranking
warrior buried in Sweden was a woman.
Her grave contained weapons, armor,
horses, and items used to plan battles.

Vikings were the first Europeans in

North America.
Fact. They arrived in North America
about 500 years before Christopher
Columbus was even born.
There were many famous Vikings.
Here are some we remember today.
ERIK (AY-rick) THE
RED: This red-
headed Viking led
a group of settlers
to Greenland. They
were the first people
from Europe to live
there. He named
the big, icy island
“Greenland” to attract
more settlers.

FREYDIS ERIKSDOTTIR
(FRAY-dees AY-ricks-DOTT-eer):
She was Erik the Red’s daughter.
In some stories, she was a fearless
warrior. In other stories, she was a
lying, cheating murderer.
 LEIF ERIKSSON (LAYF AY-ricks-son):
He was Erik the Red’s son. He was the first
European to explore mainland North America.
a painting of Leif Eriksson arriving
on the shores of North America
 Reykjavík (RAKE-yah-vik), Iceland, today

INGOLFUR and HALLVEIG ARNARSON

(ING-olf-for and HAL-vayg ARN-ar-
son): This husband and wife were the
first Viking settlers in Iceland. They
searched Iceland’s coast for three
years to find a place to settle. They
picked an area now called Reykjavík.
a statue
Today, thisofcity
Ingolfur
is theArnarson
capital ofinIceland.
Reykjavík, Iceland
 .sdiar-B
What’s the most popular
Viking hairstyle?

an illustration of Ragnar Lodbrok’s

raid on Paris in A.D. 845
RAGNAR LODBROK (RAG-nar LOTH-
broke): He was a legendary Viking leader.
He led many raids on England and France.
HARALD HARDRADA (HARR-ald Hard-RAR-da):
This king of Norway is known as the last great Viking.
He was killed in 1066 when he attacked England.
Many call that battle the end of the time of Vikings.
a painting of Harald Hardrada’s death
Today, we learn about Vikings in
different ways. One way is through
their writings.Vikings carved
messages in rocks, metal,
and wood. They wrote in
a language of letters and
symbols called runes.
runes on wood pieces

runes carved into rock

 People wrote sagas about Vikings. They
also wrote sagas about Viking gods like
Odin and Thor, who is pictured here.

Vikings also told lots of stories.

These stories are called sagas.
In the 12th century, people started
writing
down the RUNES: Symbols or
stories. letters in the Viking
written language
SAGA: A legend or story
about famous battles,
heroes, heroines, or gods
Sagas are more than great stories.
They also have helped people find
many Viking treasures.

People have discovered boats buried

in the ground. They have found
jewelry and weapons. They have
even
found parts of homes where Vikings
first settledThisinlongship
North America.
was found buried
in Norway. It was discovered in
1904. That’s about 900 years after
the end of the time of Vikings.
 In this photo, people act out the
Battle of York, where the Vikings
fought against the English.

Each discovery tells us more about

Vikings and how they lived.
How much do you know about Vikings? After reading this
book,
probably a lot! Take this quiz and find out.
Answers are at the bottom of page 31.
Which Vikings made jewelry
and ships?
A. farmers
B. merchants
C. craftspeople
D. explorers

What were leaders of many small

Viking villages called?
A. jarls
B. gods
C. thralls
D. kings

Where did Vikings originally come from?

A. Newfoundland, Greenland, and Iceland
B. Norway, Sweden, and Denmark
C. England, Ireland, and France
D. United States, Canada, and Mexico
 What was on the front of some
Viking longships?
A. a shield
B. a sail
C. a rudder
D. a dragon head

Viking traders bought ________

and _______.
A. silks and spices
B. honey and wheat
C. fur and iron
D. ships and jewelry

Which Viking was the first

European to explore mainland
North America?
A. Erik the Red
B. Leif Eriksson
C. Freydis Eriksdottir
D. Harald Hardrada

A rune is ___________.
A. a story
B. a type of ship
C. a letter or symbol
D. a place

C .7 ;B .6 ;A .5 ;D .4 ;B .3 ;A .2 ;C .1 :srewsnA
 CRAFTSPEOPLE: People withLONGHOUSE: A long, narrow
special skills in creating arts one-room building made of
or crafts, such as blacksmiths, wood, stone, and grass
jewelers, and shipbuilders

LONGSHIP: A large, fast ship RAID: A surprise attack

with a shallow bottom that
Vikings used during attacks

RUNES: Symbols or SAGA: A legend or story

letters in the Viking about famous battles,
written language heroes, heroines, or gods
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Mutta sitten puhui hän sekä lempeästi että vakavasti, puuttui
puheeseen lautamiehen emäntä, kehoittaen meitä antamaan
anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, aivan kuten
Jumalakin antaa meille anteeksi.

— Ei se aivan niin ollut, oikaisi lautamies taas vuorostaan

vaimoansa, hän sanoi, että jos me annamme lähimäisellemme
anteeksi hänen rikoksensa, niin saattaa myös tapahtua, että Jumala
antaa meille syntimme anteeksi. Meiltä siis vaaditaan, että ensin
annamme lähimäisellemme anteeksi.

Ääneti kuunteli vaimo miehensä selitystä, mutta käänsi sitten

puheen toisaalle:

— Muistatteko, kuinka pastorin tänne muutettua alussa olimme

yksinkertaisia, kun hän ei mielestämme saarnannut tarpeeksi
oppineesti?

— Eikä huutanut yhtä kovasti kuin edellinen pappimme, lisäsi

lautamies.

— Eikä myös osannut saarnaansa ulkoa niinkuin sen edellinen

pappi, jonka ei koskaan tarvinnut "kartasta" lukea, muistutteli suntion
emäntä.

Tämä oli lautamiehen arkoja puolia ja siinä suhteessa hän ei

oikein hyväksynyt pastori Ortmania. Olipa tuonnoin vähän
kiistellytkin vaimonsa kanssa, joka tässä asiassa oli pitänyt pastorin
puolta. Nyt hän siis virkkoi:

— No, mitä siihen tulee, niin totta kai vapaasti saarnaaminen olisi
parempaa, mutta eihän kukaan ihminen ole joka kohdassa
täydellinen. Sitäpaitsi on myönnettävä, että pastori osaa laskettaa
pitkälti ulkoakin, tarvitsematta alinomaa tirkistää "karttaan", niinkuin
tuo lasisilmäinen pappi, joka pyhäinmiesten päivänä saarnasi
kirkossamme.

— Ette kuitenkaan voi kieltää, että pastorimme on aika

saarnamies, intti suntio, joka ei mielellään olisi suonut, että
rahtuakaan pastorin ansiosta olisi supistettu.

— En puhuisi totta, ellen myöntäisi pappimme olevan parhaimpia,

mitä eläessäni olen kuullut.

— Ja saarnansa hän kirjoittaa itse, kertoi suntio, ja silloin on

yhdentekevää, vaikkapa ei muistakaan joka sanaa ulkoa, koska ne
kumminkin ovat hänen omasta päästänsä lähteneet. Voi sitä ulkoa
opetella toisenkin kirjoittaman saarnan, mikä ei suinkaan ole yhtä
hyvä, kuin jos itse olisi sen sommitellut.

— On sekin tosi, vastasi lautamies myöntäen. Kentiesi hän ei näin

pyhäpäivänä tahtonut ryhtyä sanakiistaan.

Tähän tapaan vanhukset keskustelivat. Molemmat tytöt astuivat

yhdessä, kun sitä vastoin sulhasmies, näyttääksensä vakavalta, oli
siirtynyt vanhain joukkoon.

Kuullessaan lasisilmäistä pappia mainittavan, lautamiehen Maiju

kysyi
Annilta:

— Miksei pastori itse saarnannut pyhäinmiesten päivänä, vaan

pani puolestaan sijaisen?
 — Luullakseni hän ei kyennyt saarnaamaan, kun tuota nuorta
tyttöä, jonka hän oli ottanut omaksi lapsekseen, oli niin pahoin
ammuttu. Varmaan en sitä kuitenkaan tiedä.

— Kai hän sitten…

— Pitääkö hänestä? Tietysti, mutta tyttö onkin niin ihmeen ihana.

Oletko häntä nähnyt?

— En. Mutta kukahan tahtoi tehdä hänelle niin pahaa?

— Ei sitä varmaan tiedetä, epäillään vain.

— Ketä?

— Ei ole oikein levittää pelkkiä epäluuloja. Kyllä sitä on minulle

kerrottu, mutta silti en tahdo ilmoittaa sitä muille.

Maiju loi Anniin katseen, jossa kummastus taisteli uteliaisuuden

kanssa. Ja ihmeelliseltä tuntuukin, että nainen voi pitää suunsa
kiinni, kun kysymyksessä ovat huhut ja uutiset. Hänen vanhaksi
tultuaan se ainakin on hänelle mahdotonta.

— Kai se on ollut Inttilän Jussi, sillä ei hän ainakaan liene omia

seurakuntalaisia, arveli Maiju.

— Enpä oikein tiedä, puhunko vai olenko vaiti. Mutta koska epäilet
aivan syytöntä miestä, niin en voi olla ilmoittamatta, että hän samana
iltana oli meillä auttamassa isää uuden rysän kudonnassa… ja lujia
rysiä hän tekeekin… menipä vaikka kuinka iso kala tahansa
satimeen, niin hänen rysänsä ja verkkonsa eivät koskaan repeä…
Niin, näin paljon tulin nyt sinulle sanoneeksi, mutta älä yritäkään
houkutella minulta enempää.
 — Oletpa kaikin puolin hyvä ja kelpo tyttö, Anni kulta. Kas, kun ei
Samuli sinua kosinut, sinä kun joka tavalla olet minua parempi.

Kentiesi Maiju tahallaan lausui nämä sanat niin kovaa, jotta Samuli
ne kuuli. Hän lähestyi heti tyttöjä, väittäen Maijun olevan hänelle
parhaimman, niinkuin ehkä Anni jollekin toiselle. Kietoipa kätensä
morsiamensa vyötäisille ja olisi suudellutkin, elleivät vanhemmat olisi
olleet saapuvilla.

Ja nyt jätämme nämä arvoisat perheet siksensä, koska he eivät

oikeastansa kuulu kertomukseemme.

Kirkosta tuli myös kaksi henkilöä, jotka näkyivät karttavan kaikkea

seuraa ja pelokkaan näköisinä astelivat kumpikin erikseen. Taikka
oikeastaan se olikin niin, etteivät muut ihmiset piitanneet heidän
seurastaan.

Toinen näistä oli Inttilän torpparin vaimo. Tämän torpan väki ei

ollut hyvässä maineessa ja siksipä pitäjäläiset nyt kuten aina
karttelivat häntä.

Toinen oli renki, joka hiljan oli tullut pastori Ortmanin palvelukseen.
Sitä ennen hän oli palvellut Ristilässä.

Ristilästä huhuttiin niin paljon pahaa, ettei sieltä otettu

palkollisiakaan muihin taloihin pitäjässä. Pastori piti tuollaista
ennakkoluuloa vääränä, ja koska eräs Ristilän rengeistä hiljan oli
tarjoutunut hänen palvelukseensa, niin hän mielestänsä voi ottaa
tämän yhtä hyvin kuin jonkun toisenkin. Mies oli luultavasti
riitaantunut entisen isäntänsä kanssa ja juuri muuttoaikana eroitettu
palveluksestaan. Päältä katsoen hän kyllä oli jotensakin vallattoman
näköinen, mutta kun pappilasta hiljattain oli kuollut renki, eikä toista
ollut tiedossa, täytyi pastorin pakostakin hänen sijaansa ottaa
Ristilän Heikki.

Niinkuin jo mainitsimme, pysyi muu kirkkoväki hänestä erillään sen

takia, että hän oli Ristilässä palvellut, mikä, niin väärin kuin se olikin,
oli heistä kyllin pätevä syy. Toiset huhusivat keskenään jostain
muustakin syystä, joka, jos siinä edes oli perää, olisi ollut edellistä
pätevämpi.

Hän astuskeli siis aivan yksinään, eikä mielestänsä koskaan

ennen ollut tuntenut itseään niin hyljätyksi kuin nyt. Ennen se ei ollut
häneen paljon koskenut, mutta nyt se kovasti kalvoi hänen
mieltänsä, vaikka hän tiesi tähän ylenkatseeseen tällä kertaa olevan
täyden syyn.

Hän poikkesi maantieltä pieneen metsikköön. Siellä hän istahti

jäätyneelle mättäälle, johon jäi kauaksi aikaa istumaan. Muutamat
paikat papin saarnasta muistuivat elävinä hänen mieleensä ja hän
alkoi mietiskellä sielunsa tilaa.

*****

Saman sunnuntain iltapäivällä istui vanha Regina lueskellen

jotakin hengellistä kirjaa. Tässä rakkaassa toimessa häiritsi häntä
eräs tuntematon vaimo.

— Tunnetteko minua? kysyi vieras. Mutta kun hän ei heti saanut

vastausta, hän kohteliaammin jatkoi:

— Taikka kuinka pastorin emännöitsijä voisikaan tuntea kaiken

maailman ihmisiä!

Hiukan alentuvaisesti Regina vastasi:

 — Muistan nähneeni teidät joskus kirkossa, mutta usein teitä ei ole
siellä näkynyt, koska en tiedä edes nimeänne, enkä tunne juuri
ulkonäöltäkään. Ahkerat kirkossakävijät tunnen kyllä sekä nimeltä
että ulkonäöltä.

Regina oli tuntevinaan kaikki seurakuntalaiset, joiden luku nousi

tuhansiin. Tämä mahtoi siis olla hyvin laiska kirkossakävijä, koska
hän ei häntä tuntenut.

— Meidän torppamme kuuluu emäseurakuntaan, vastasi vaimo, ja

me käymme siellä kirkossa; vain joskus tulemme tänne
kuuntelemaan hyvää pappianne.

— Entä mitä pidätte hänestä?

— Pidän niin, että olen tullut hänen puheillensa.

— Mistä olette kotoisin?

— Inttilän torpasta.

— Olen kuullut tuota paikkaa ennenkin mainittavan, vastasi

Regina jotensakin nyrpeästi. — Mitä teillä on asiaa?

— Pastorilla kuuluu olevan nuori kasvattitytär, joka hiljattain on

yritetty tappaa. Saisinko nähdä hänet?

— En ymmärrä, mitä se hyödyttäisi. Sitäpaitsi hän nukkuu.

— Jos tietäisitte, että hän makasi kattomme alla sen yön, jolloin
Ristilän maisteri pelasti hänet suosta, niin ette suinkaan hylkäisi
pyyntöäni.
 Reginan mieleen muistui nyt, että Stella oli kertonut hänelle
eräästä torpanvaimosta, jonka nimeä hän ei ollut kuullut, kehuen
häntä hyvin hyväksi ihmiseksi. Näistä hänen lemmikkinsä sanoista
oli nyt seurauksena, että torpanvaimo yht'äkkiä kohosi hänen
silmissään, niin ettei hän enää muistanutkaan, kuinka
vastenmielisesti hänen nimensä oli häneen vaikuttanut.

— Jos lupaatte kävellä hyvin hiljaa, niin ettei lapsiraukka herää,

hän kun niin kovin on unen tarpeessa, niin saatte pistäytyä hänen
huoneessansa. Kuitenkin täytyy teidän riisua kovat kenkänne.

He astuivat sisään ja katselivat nukkuvaa. Torpanvaimo purskahti

itkuun nähdessään, kuinka Stella oli käynyt laihaksi ja kalpeaksi,
hän, joka kauhean yön tapauksista huolimatta kuitenkin aamulla
herätessään oli ollut niin punaposkinen.

— Minkälainen lieneekään se, jolla on ollut sydäntä ampua

tällaista, ajatteli torpanvaimo, katsellen sairasta hellästi.

— Antaisitteko minun hiljaa siirtää hänen paitaansa syrjään, jotta

näkisin olkapään? kuiskasi vaimo hiljaa Reginan korvaan. — Vai
tekisittekö sen mieluummin itse?

Torpanvaimon kummallinen pyyntö teki Reginaan syvän

vaikutuksen, niin ettei hän voinut kieltää. Hän siirsi paitaa syrjään ja
molemmat he katselivat tytön paljasta olkapäätä.

Lapaluussa näkyi lähellä käsivarren juurta jotensakin selvästi

kirjaimet H.H., jotka olivat liian säännölliset, ollakseen synnynnäisiä.
Pikemmin olivat ne jollakin tavalla, ehkä polttamalla, ihoon piirretyt.
 Nähdessään tämän, torpanvaimo kiireesti veti Reginan muassaan
tämän kamariin ja sinne tultuaan hän pyörtyi.

— Voi taivaan taatto, mitä se tämä merkitsee? päivitteli Regina

etikkapulloa haparoiden. Toinnuttuaan torpanvaimo heikosti kuiskasi:

— Mikä onni se olikaan… ei, Jumala antoi minulle voimia, etten

hänen huoneessaan kaatua romahtanut lattialle. Hän olisi siitä
herännyt ja voinut säikähdyksestä kuolla. Voi, oma Hannani!

— Stellaksi me häntä nimitämme, oikaisi Regina.

— Mutta jos hän nyt on… ja varmaan hän onkin se pikku Hanna,
jota pienenä kannoin sylissäni… niin miksi en saisi mainita häntä
samalla nimellä kuin silloin?

Ihmetellen Regina katsoa tuijotti vierasta. Olikohan tuolla edes

ollut Hanna-nimistä tyttöä? Ja uskoiko hän itsekään mitä puhui,
Regina mielessään epäili. Sitten hän kysäsi:

— Miksi ette ennen ole täällä käynyt? Miksi juuri tänään?

— En voi sitä teille selittää, vaan tahdon päästä pastorin puheille.

Missä hän on? Onko hän kamarissansa ja missä se on? Viekää
minut sinne.

Se oli pian tehty, ja nyt hän seisoi papin edessä.

Tapahtuu joskus, että korkeampaa tai alhaisempaa säätyä oleva

ihminen kunnollisen papin edessä vapisee enemmän kuin jos tämä
olisi maailman mahtavia, joku kuningas tai ruhtinas. Kesti kauan,
ennenkuin torpanvaimo sai sanaakaan lausutuksi.
 Pastori arvasi hänellä olevan jotakin erinomaisen tärkeää
mielessään. Luterilaisena pappina hän tosin hylkäsi katoolisen
salaripin, mutta jos ihminen sielunsa ahdistuksessa hätääntyneenä
kääntyi Herran palvelijan puoleen pyytämään häneltä valaistusta,
neuvoa ja lohdutusta, niin hänestä se oli ihan paikallaan, se kun
silloin tapahtui ihmisen vapaasta tahdosta, eikä pakosta, kuten
katoolisessa kirkossa.

Vaimon ilmoittaessa mistä hän on, pastoria vuoroonsa alkoi hiukan

peloittaa, koska hän melkein arvasi sen samaksi torpaksi, johon
Harald oli vienyt tiedottoman Stellan, ja hänessä syntyi aavistus, että
syy, minkä takia tämä vieras nainen oli pyrkinyt hänen puheillensa,
koski hänen holhokkiansa. Hän pyysi vaimoa istuutumaan ja
kertomaan pelkäämättä mitä hänellä oli asiana.

Vaimo veti syvään henkeänsä ja alkoi puhua. Hänen sanansa

kuuluivat näin:

— Seisoessani hurskaan Jumalan palvelijan edessä, en oikein

tiedä, miten alottaisin. Hiukan epäröityään hän jatkoi:

— Olin tänään tämän seurakunnan kirkossa, johon en tosin kuulu,

mutta koska tänne on lyhyempi matka ja pastorin saarnat sitäpaitsi
enemmän kuin emäkirkon pappien selitykset ovat liikuttaneet
sydäntäni, niin olen joskus käynyt täälläkin. Ja pastorin puhuessa
tänään tilistä, minkä taivaan ja maan Herra on vaativa meiltä, tunsin
olevani kadotettu syntinen. Saarnan lopusta sain kuitenkin vähän
lohdutusta ja päätin ilmoittaa teille, joka niin syvästi olette voinut
liikuttaa mieltäni, asian, joka vuosikausia on painanut sydäntäni.
Tähän asti olen epäillyt, oliko se syntiä, johon annoimme itsemme
houkutella… mutta vasta tänään varmasti olen huomannut sen
synniksi… sillä omatuntoni nyt sanoo sen selvästi.
 Vaimo pyyhkäisi vedet silmistään ja jatkoi jälleen rohkeammin:

— Ensi Tuomaanpäivänä tulee kuluneeksi viisitoista vuotta siitä,

kun ukkoni ja minä itkien ja murehtien istuimme töllissämme. Pieni
Hanna-niminen tyttäremme, joka jo kävi toista vuotta, oli muutama
päivä takaperin kuollut. Kaipauksemme oli sitä katkerampi, kun
olimme olleet jo viisi vuotta naimisissa saamatta muuta kuin yhden
lapsen, joka kentiesi tulisi olemaan ainoamme. Lapset ovat köyhälle
siunaukseksi, ja vaikka niistä köyhdytäänkin, ne kuitenkin tuntuvat
rikkaudelta. Kun siis Jumala korjasi lapsemme, niin olimme
mielestämme kadottaneet kalliin aarteen ja istuimme itkien
takkakivellä. Tuon tuostakin nousimme vilkaisemaan lasta, joka vielä
makasi kehdossaan, koska emme vielä olleet malttaneet siirtää sitä
arkkuun. Ei tahdottaisi niin pian viedä rakkaitansa hautaan ja
melkeinpä toivotaan niiden vielä virkoavan henkiin. Ukkonikin suri
niin paljon kuin isä suinkin voi surra, mutta äiti on kuitenkin aina äiti
ja tietysti hän, joka on lapsen synnyttänyt, katkerammin sitä kaipaa.
Aina välistä kävimme koettamassa, eikö se jo rupea lämpiämään ja
eikö sen kangistunut ruumis ala jo taipua. Vaan se oli turhaa.
Pidimme peiliä sen suun edessä, nähdäksemme kävisikö sen kalvo
himmeäksi, mutta se pysyi vain yhtä kirkkaana. Kutitimme lapsen
jalkapohjiakin ja pistimme silmäneulalla sormenpäihin,
saadaksemme sen virkoamaan. Ukko, nähkääs, oli hiljan eräästä
kirjasta lukenut miten valekuolleita saadaan henkiin ja sen mukaan
nyt. yritimme. Ampuipa tuvassa vielä laukauksenkin, nähdäkseen
eikö säikähdys mitään vaikuttaisi. Mutta tässä ei mikään auttanut ja
meidän oli uskominen, ettei lapsessa enään ollut henkeä. Nyt
päätimme vihdoin jättää kaikki tyhjät yritykset siksensä ja melkeinpä
kaduimme, ettemme olleet antaneet kuolleen lapsemme rauhassa
levätä. Tuntuipa ikäänkuin se olisi uhannut kannella meistä
Jumalalle, ellemme jo lakkaisi sitä kiusaamasta…
 — Hetkeksi vielä jäimme takan ääreen istumaan, mutta kun valkea
jo oli palanut hiilille, niin vihdoin pyyhkäisimme kyyneleemme pois ja
rupesimme asettumaan levolle, saadaksemme edes vähänkään
nukkua… Tuuli vinkui nurkissa ja lumiräntä pieksi mökin seiniä,
mutta siitä huolimatta kuulimme äkisti maantieltä kavionkopsetta ja
täyttä laukkaa kuului ratsumies lähestyvän. Tämä ei tosin ollut
mitään harvinaista, koska valtamaantie kulki siitä ohitse, mutta
kummallisempaa oli, että mieheni ikkunaluukun reijästä näki
ratsastajan poikkeavan pyssynkantaman pituiselle kapealle tielle,
joka johti meidän mökillemme. Hän pysähtyi portaitten eteen ja
koputti ovelle. Mieheni, joka varsinkin nuorempana oli hyvin rohkea
ja väkevä, meni hänelle avaamaan. Köyhä kun oli, hänellä ei ollut
syytä rosvojakaan pelätä… hän luuli vain jonkun tarvitsevan apua ja
arveli, että vieraan tulo ehkä vähän haihduttaisi suruamme. Hän siis
aukaisi oven ja palasi vieraan seuraamana tupaan. Takkavalkean
himmeässä valossa tämä näytti hyvin kammottavalta ja hänen
pukunsa oli niin outo, ettei sitä osaa kuvaillakaan. Hän näytti
puoleksi mieheltä, puoleksi naiselta, ollen kuitenkin naiseksi liian
pitkä ja mieheksi liian lyhyt. Äänestä kumminkin tunsi hänet
mieheksi… Kasvoja ei ollenkaan näkynyt, koska niitä peitti naamio,
sellainen, jota ilveilijät käyttävät. Ellen olisi ollut niin murheellinen,
niin varmaankin olisin kovasti pelännyt, sillä vasta kun olento alkoi
puhua, huomasin, että hän oli ihminen. "Tiedän lapsenne kuolleen",
hän virkkoi kummastukseksemme, meillä kun ei moneen päivään
ollut käynyt ketään, ei ainakaan muita kuin läheisimpiä tuttaviamme.
Sitten hän jatkoi: "Mitäpä te teette kuolleella lapsella, antakaa se
minulle, niin toimitan sen hautaan ja tästä saatte elävän sijaan." Näin
sanoen hän kummallisen viittansa alta veti esiin pienen käärön,
jossa oli kaunis, nukkuva lapsi. "Tahdomme itse haudata lapsemme",
ukkoni vastasi. "Jos annatte lapsen minulle, niin saatte olla varmat,
että se saatetaan kunniallisemmin hautaan kuin jos itse sen
hautaisitte. Voisinpa pakottaakin teitä suostumaan tarjoukseeni" —
näin sanoen hän veti esiin kaksipiippuisen pistoolin, jonka
nähdessään ukkoni kalpeni, koska muisti suotta laukaisseensa
pyssynsä — "mutta koetan asian selittämällä saada teidät järkiinne.
Jos ette ota tätä lasta, niin sen täytyy kuolla ja, paitsi että surette
omaa lastanne, saatte tämän lapsen kuoleman omalletunnollenne.
Jos nyt suostutte ottamaan vastaan tämän lapsen, niin saatte siitä
yhtä hyvän vanhuuden turvan kuin omastakin lapsestanne, jos se
olisi jäänyt elämään. Aluksi sitäpaitsi saatte kaikki nämä
hopeakolikot ja lisää niitä heruu, jos lapsi jää elämään. Jos se
kuolee, niin sillä pääsette siitä ja niin tämä juttu loppuu. Neuvotelkaa
nyt keskenänne; menen tähän kauas loukkoon istumaan, jotta
rauhassa saatte kuiskata, mitä teillä on sanottavaa"…

— Nähtyäni pistoolin, olin niin säikähtynyt, että koko ruumiini

vapisi. Ukkoni, jonka laita taisi olla samoin, kuiskasi nyt minulle, että
tekisimme hyväntyön, jos ottaisimme tuon lapsen vastaan. Tosin
kadottaisimme omamme, mutta sehän oli kuollut, niin ettei meillä
enään ollut siitä mitään iloa. Ja olihan nuo rahatkin hyvät saada,
köyhiä kun olimme. Mitä siis suotta panisimme henkemme alttiiksi…
Mieli apeana annoimme siis vieraalle lapsemme ruumiin,
käärittyämme sen ensin vieraan lapsen vaatteisiin, joita mies ei
tahtonut jättää. Vieraan lapsen panimme oman lapsemme kehtoon,
jonka jälestä mies lähti, heitettyään pöydälle hopearahat, joita oli
kaksikymmentä riksiä… Mutta nyt oli vaikea pulma edessä. Kuinka
selittää ihmisille, jotka ehkä tiesivät lapsemme kuolleen, että se vielä
olikin elossa ja että se ulkonäöltään oli peräti muuttunut? Aijoimme jo
mennä tuomarille ilmoittamaan asian ja selittämään, että meidät oli
väkisin pakotettu… mutta pelkäsimme, ettei meitä uskota ja kentiesi
vielä syytetään lapsen varastamisesta… niin vain kävi, ettemme
uskaltaneet… eikä olekaan hauskaa kulkea käräjissä ja joutua
kaikellaisiin rettelöihin. Päätimme siis muulla tavalla pelastautua.
Ensin kerroimme harvoille tuttaville, joita satuimme tapaamaan, että
lapsi oli ollut valekuollut ja sittemmin pidimme mökkimme oven
lukittuna, kunnes mielestämme lapsen vaihdosta ei enään niin
suuresti huomattaisi. Vaikka torppamme siitä joutui pahaan
maineeseen, niin emme voineet sille mitään; saavutimme ainakin
tarkoituksemme… Tämä se nyt on, jota en ole uskaltanut tunnustaa
yhdellekään ihmiselle, vaikka se alati on vaivannut omaatuntoani,
jonka joskus vähäksi ajaksi olen saanut rauhoitetuksi, mutta joka
kohta uudestaan on herännyt.

Tässä vaimo keskeytti puheensa, pyyhkiäksensä pois kyyneleitä,

jotka yhä uudelleen herahtivat hänen silmiinsä. Syvästi huoaten hän
jatkoi:

— Tähän voisin lopettaa, koska jo olen kertonut mitä… niin,

kyllähän pastori ymmärtää. Mutta sisällinen ääni pakottaa minut
ilmoittamaan kaikki. Pieni tyttö, jota oman tyttöni mukaan nimitin
Hannaksi, tuli minulle aikaa voittaen yhä rakkaammaksi. Ja kaunis ja
sievä se olikin, suurine ruskeine silmineen ja tummine hiuksineen, ja
rupesi jo melkein selvästi puhumaankin. Se vain kummastutti sekä
miestäni että minua, että sen selässä lähellä oikeanpuolista
kainalokuoppaa oli ikäänkuin puumerkki: kaksi isoa H-kirjainta. Näytti
ikäänkuin ne olisivat olleet ihoon piirretyt. Niistä päätin vast'edes
saavani selon lapsen syntyperästä… Mutta sitä ei tarvittukaan, sillä
pian tapahtui suuria muutoksia… Eräänä sunnuntaina — tyttö oli
silloin ollut meillä melkein vuoden ja taisi olla noin puolenkolmatta
ikäinen — minä iltapäivällä läksin kotoa, koska mieheni oli
juovuksissa ja silloin aina toraili ja riiteli. Menin pitkän taipaleen
takana olevaan torppaan, jonka emännän hyvin tunsin. Kotiin
palatessani olivat ovet selkosen selällään, mieheni oli poissa ja
samoin lapsikin. Säikähdin, että hän juovuspäissään oli vienyt lapsen
mukanaan, mutta samassa hän jo tulikin ja ilman lasta.
Kysymykseeni hän vastasi, ettei ollut ottanut sitä mukaansa, vaan
jättäneensä sen kotiin. Sitte hän meni maata, mutta minä pysyin
hereilläni, toivoen että hän kuitenkin humalapäissään oli sen vienyt
ja jättänyt kylään, vaikka ei enää sitä muistanut… Mutta seuraavana
aamuna hän selvittyään puhui samaa, vieläpä oli muistavinaan, että
hän tuona onnettomana iltana oli jättänyt oven lukitsematta… Kaikki
etsiminen oli turhaa ja toisen kerran me olimme jääneet
lapsettomiksi. Arvelimme lapsen ymmärtämättömyydessään
lähteneen ulos tuvasta ja eksyneen metsään, jonne sitten oli kuollut
nälkään taikka joutunut petojen syötäväksi… Sille emme mitään
mahtaneet; se kai oli tapahtunut Jumalan tahdosta meille
rangaistukseksi. Ukko ei muuten olisi niin suuresti piitannut lapsesta,
vaikka se olisi kuollutkin; mutta se vain suuresti kalvoi hänen
mieltänsä, että hän itse oli ollut syypää sen katoamiseen. Minä taas
surin lasta ikäänkuin olisin ollut sen oikea äiti… melkeinpä yhtä
paljon kuin olin surrut omaa pikku Hannaani. Vähitellen kuitenkin
totuimme olemaan ilman lapsia ja nyt siitä on jo kulunut neljätoista
ajastaikaa… Mutta mitä pastori nyt arvelee, jos tyttö, jonka Ristilän
maisteri pelasti suosta ja jonka olette ottanut kasvattityttäreksenne,
olisikin sama Hanna, jota olen kanniskellut sylissäni ja opettanut
puhumaan?

— Mistä päätitte, että tämä olisi sama lapsi? kysyi pastori.

— Sama se on, ei voi olla kukaan muu. Tämänkin

oikeanpuolisessa kainalossa on ihan samanlaiset kirjaimet kuin tuon
kadonneen lapsen. Tosin ne eivät enää näy yhtä selvästi kuin hänen
pienenä ollessaan, koska ne ruumiin isommaksi varttuessa ovat
kasvaneet enemmän umpeen. Niin selvät ne kumminkin ovat, että
tunnen ne samoiksi.

— Huomasitteko ne jo hänen maatessaan yötä torpassanne?

— Valitettavasti en huomannut. Tosin hämärästi jotakin aavistin,

koska aijoin tutkia hänen olkapäätänsä, mutta samassa hän kavahti
unesta ja minulta unohtui koko asia. Ei, herra pastori; vasta täällä
minä näin nuo kirjaimet. Sama aavistus, joka silloin raukesi tyhjiin,
pakotti minua pyytämään emännöitsijältänne luvan mennä sairasta
katsomaan ja hän suostui. Eihän pastori siitä häneen suutu?
Käänsimme niin varovasti paitaa syrjään, ettei sairas herännyt ja
minä sain esteettömästi katsella kirjaimia. Eikö pastorikin luule häntä
samaksi tytöksi?

— En oikein tiedä mitä uskoa, vastasi pastori, joka selvästi

huomasi vaimon puhuvan totta, joten hänellä ei ollut pienintäkään
syytä häntä epäillä. Kuitenkaan hän ei yhtä lujasti kuin torpanvaimo
luottanut noihin kirjaimiin, eikä siitä sovi häntä moittia. Hiukan
mietittyään hän sanoi:

— Jos nyt olisi päivänselvää ja täydellisesti todistettu, että tämä

tyttö todellakin on sama, jota tarkoitat; jos niin olisi, etteivät sudet
olisikaan syöneet Hannaasi, vaan että pahat ihmiset olisivat hänet
ryöstäneet ja hän todellakin olisi sama Stella, jonka näitte makaavan
huonona ja kalpeana tuolla huoneessaan, niin mitä siitä seuraisi?

— Jumala varjelkoon, enhän minä koskaan rupeaisi häntä takaisin

pyytämään! Sehän olisi samaa kuin jos juurineen repäisisin kauniin
kukkasen päivänpaisteisesta yrttitarhasta, jonka hedelmällisessä
maassa se on rehottaen kasvanut, istuttaakseni sen uudelleen
kuivaan kangasmaahan taikka suohon. Eihän se millään muotoa
kävisi laatuun. Siihen vain tyytyisin, että varmaan tietäisin hänet
samaksi… rukoilisin hänen puolestansa ja, vaikka olenkin hänestä
kaukana, rakastaisin häntä. Jos sitten joskus saisin hänet nähdä…
niin tyytyisinpä siihenkin, että saisin vain suudella hänen hameensa
lievettä.

— Mutta asiain näin ollen?…

— Niin kuitenkin rakastan häntä ja rukoilen Jumalaa hänen

puolestansa. Oi, jospa hän pian paranisi ja tulisi jälleen entisellensä!
Mutta ellei hän rupeakaan tästä toipumaan, niin lähettäkää sana
minulle… jos tarvitaan, niin tulen häntä hoitamaan… lupaan pysyä,
hereillä ja valppaana. Tekisin vaikka mitä tuon lapsen hyväksi, joka,
vaikkei ollutkaan omani, tuli minulle niin rakkaaksi.

— Ja minä puolestani lupaan panna parastani, saadaksemme

asiasta varmuuden. Sillä vaikka se tuntuukin ihmisille
mahdottomalta, niin se ei ole mahdotonta Jumalalle.

Ja pastori oli oikeassa. Se, jota hän piti miltei mahdottomana,

saatiin kuitenkin aikaan yhdistämällä muutamia pieniä asianhaaroja,
joita voisimme nimittää sattumukseksi, kohtaloksi taikka oikeammin
Jumalan isälliseksi huolenpidoksi..

Stellan ihoon poltetuista kirjaimista oli kuitenkin vähän ohjausta, ja

pastori kysyi sentähden vielä torpanvaimolta:

— Voitteko sanoa, kuoliko seudun herrasväen perheistä lasta

saman aikaan kuin Teiltä?

— Sitä en tiedä varmaan sanoa. Siihen aikaan emme uskaltaneet

paljon liikkua kotosalta; myöhemmin kumminkin saimme kuulla, että
syksyn loppupuolella sekä syystalvella oli riehunut kova lastentauti,
johon sekä omassamme että naapuripitäjissä oli kuollut paljon
lapsia.

— Jos niin oli… no, sama se. Kuitenkin varoitan teitä kertomasta
muille, mitä nyt olette ilmoittanut minulle. Tarkoitan sitä, että sillä
tavoin paremmin päästäisiin asian perille.

— Kyllä tottelen, vaikka en tietäisikään mitä pastori kulloinkin

tarkoittaa… Mutta voikohan Jumala antaa minulle syntini anteeksi?

— Syntisi oli heikkoudensynti ja sellaisia Jumala ennemmin antaa

anteeksi kuin teonsyntejä.

— Tuollaiset sanat hurskaan Herran palvelijan suusta…

— Soisinpa ansaitsevani kiitostanne, vastasi pastori tuolla hänelle

ominaisella, nöyrällä hymyilyllä, joka usein ilmestyi hänen
kasvoilleen, olematta kuitenkaan mikään tekopyhyyden merkki.

Oikaisten sanojaan, vaimo jatkoi:

— Ainakin Jumalan armosta pyritte olemaan hurskas

sielunpaimen ja tällaiset sanat teidän suustanne vuodattavat
sydämeeni rauhan, jota ei mikään muu maailmassa voi tuottaa.
Tuhat kiitosta, herra pastori, tätä hetkeä en ole koskaan unohtava.

— Olette aina tervetullut, vaikka koska tahansa tulette. Menkää

Jumalan rauhaan!

Hän kätteli torpanvaimoa, joka nytkin itki, vaikka hänen

kyyneleensä olivat peräti toista laatua kuin hänen tänne tullessaan.
 Stellan tultua terveemmäksi, pastori oli pyytänyt hänen lähettää
häntä kutsumaan niin usein kun hän halusi hänen seuraansa. Tämä
oli tapahtunut Reginan neuvosta, joka suoraan oli sanonut
isännällensä vasten silmiä, ettei naimattomalle, parhaimmassa
ijässään olevalle miehelle sopinut tuntikausia istua nuoren tytön
vuoteen ääressä, ei ainakaan tämän tultua tuntoihinsa, niin ettei hän
enää houraillut. Pastori oli kyllä mielestänsä koettanut olla
varovainen, mutta koska Regina siitä huolimatta kuitenkin häntä
nuhteli, niin hän pelkäsi menneensä liian pitkälle, eikä siis pannut
emännöitsijänsä muistutuksia pahakseen, vaan noudatti nöyrästi
hänen neuvoansa.

Juuri nyt hän tuli ilmoittamaan, että Stella-neiti mielellään soisi

pastorin tulevan pitämään hänelle seuraa. Tämä oli tietysti
ilosanoma ja rientäen hän läksi sairaan huoneeseen.

Ruskea karttuunipusero näytti pukevan Stellaa vielä paremmin

kuin eilen, hänen istuessaan siinä päänalukseen nojautuneena. Eikä
hän enää näyttänyt yhtä kalpealtakaan, sillä rauhallinen, kuumeesta
vapaa uni oli virkistänyt häntä ja kentiesi myös hyvä ja voimakas
lihaliemi oli häntä virvoittanut.

Pastori oli useamman kerran sairastanut ja tiesi siis omasta

kokemuksestaan, kuinka sairaitten suhteen on meneteltävä.
Huoneeseen astuessaan hän siis mitään kysymättä istahti vuoteen
vieressä olevalle tuolille. Ikäänkuin olisi arvannut mitä hän ajatteli,
sanoi Stella:

— Niinpä niin, Erkki. Kyllä voin jo paremmin ja minun alkaa jälleen

olla nälkäkin. Lämmittäkää, Regina kulta, minulle taas kupillinen
tuota voimakasta ja kirkasta lihalientä. Mitä arvelet, Erkki,
valtasuoneni tykinnästä?
 Regina oli lähtenyt ulos ja huoneessa oli hämärä. Erkki piteli
pientä kätöstä omassaan, tunnustellen valtasuonta, joka tykytti
tasaisemmin ja reippaammin.

Salin ovi paiskattiin auki ja huoneeseen kompuroi mies. Hän

heittäytyi suulleen lattialle ja virkkoi:

— Anteeksiantamusta en uskalla toivoakaan, mutta tahdon

kumminkin tunnustaa. Minä se ammuin Stella-neitiä. Rauetkoot
kaikki perkeleen juonet tyhjiin!

Mies oli taloon hiljan muuttanut Heikki-renki. Vaikka hän puhuikin

suomea, ymmärsi Stella kuitenkin sen verran, että tiesi mistä oli
kysymys. Hän vavahti, mutta kysyi sitten lempeästi nuhdellen:

— Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt, kun sinä teit minulle
sellaista?

Renki ymmärsi hänen puhettaan paremmin, kuin hän rengin.

Nämä sanat tekivät häneen valtavan vaikutuksen ja hän kolahutti
usean kerran päänsä lattiaan. Itkien ja voivotellen hän vastasi:

— Olin vietelty. Raha, tuo perkeleen keksintö, joka vietteli

Juudaankin pettämään Herramme ja Vapahtajamme, se se oli, joka
myös minua houkutteli. Niin se kävi.

Pastori oli tämän äkillisen kohtauksen johdosta joutunut pois

tasapainostaan, mutta nyt hänen mieleensä muistui kuinka
vahingollisesti se vaikuttaisi Stellan heikkoihin hermoihin. Hän käski
rengin nousta ja talutti hänet kädestä pois.

Heidän tultuaan pastorin huoneeseen renki jälleen lankesi

polvilleen, mutta nousi, kun hänen isäntänsä selitti, ettei tarvitse niin
tehdä syntisen ihmisen kanssa puhellessaan. Pastori käski hänen
istuutua ja meni itse vähän rauhoittamaan Stellaa, jonka luuli
pelkäävän, että mies tekisi hänelle jotakin pahaa. Tällaisessa
tilaisuudessa tuo pelko oli aivan luonnollinen, joskin hiukan
lapsellinen.

— No, kerropa nyt, mikä vaivaa sydäntäsi, kehotti pastori

palatessaan, mutta puhu hiljaa, ettet häiritse toisessa huoneessa
olevaa sairasta.

Hiljaisella ja katuvaisella äänellä renki alotti kertomuksensa:

— Niin, rahallahan minut saatiin vietellyksi. Sain sitä kohta

käteisesti ja enemmän luvattiin. Palvellessani viimeisiä päiviä
Ristilässä sain tietää, että pastori kasvattityttärineen tavallisesti
hämärän aikana menee kävelemään kirkolle päin. Asetuin väijymään
tuohon pieneen lehdikköön, jonka pastori ehkä muistaa. Tien
risteyksessä te molemmat pysähdyitte muutaman askeleen päähän
piilopaikastani. Siinä kestin vielä pienen taistelun; valkeuden ja
pimeyden vallat sotivat viimeisen kerran sielussani… ja pimeys pääsi
voitolle. Tähtäsin vakavin käsin… sillä juuri sen vuoksi, että käteni oli
tunnettu niin vakavaksi, minut houkuteltiin tähän rikokseen. Minä siis
tähtäsin, enkä ensinkään vapissut, koska pahahenki oli minua
tukemassa. Toivoin osaavani ihan sydämeen, mutta painaessani
liipasinta huomasin aijotun uhrini siirtyneen hiukan syrjään. Tämä
tapahtui Jumalan tahdosta, joka tällä tavoin esti pimeyden ruhtinaan
juonet. Luoti sattui, mutta ei siihen paikkaan, mihin se oli aijottu.
Pötkiessäni pakoon, viekkaana kuin pahantekijä ainakin, kuulin
hänen vielä puhuvan. Enpä voi sanoa, että se alussa oli minusta
mieluista, mutta kuta enemmän lähestyin kotia, sitä enemmän iloitsin
siitä. Kun piru ihmisen haahmossa, joka oli minut vietellyt, tuli