Transhumanism as a New Social

Movement: The Techno-Centred

Imagination 1st Edition James Michael
Macfarlane
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/transhumanism-as-a-new-social-movement-the-techn
o-centred-imagination-1st-edition-james-michael-macfarlane/
PALGRAVE STUDIES IN THE FUTURE
OF HUMANITY AND ITS SUCCESSORS

Transhumanism as a
New Social Movement
The Techno-Centred Imagination
James Michael MacFarlane
Palgrave Studies in the Future of Humanity
and its Successors

Series Editors
Calvin Mercer
East Carolina University
Greenville, NC, USA

Steve Fuller
Department of Sociology
University of Warwick
Coventry, UK
Humanity is at a crossroads in its history, precariously poised between
mastery and extinction. The fast-developing array of human enhancement
therapies and technologies (e.g., genetic engineering, information
technology, regenerative medicine, robotics, and nanotechnology) are
increasingly impacting our lives and our future. The most ardent advo-
cates believe that some of these developments could permit humans to
take control of their own evolution and alter human nature and the human
condition in fundamental ways, perhaps to an extent that we arrive at the
“posthuman”, the “successor” of humanity. This series brings together
research from a variety of fields to consider the economic, ethical, legal,
political, psychological, religious, social, and other implications of cutting-­
edge science and technology. The series as a whole does not advocate any
particular position on these matters. Rather, it provides a forum for experts
to wrestle with the far-reaching implications of the enhancement tech-
nologies of our day. The time is ripe for forwarding this conversation
among academics, public policy experts, and the general public. For
more information on Palgrave Studies in the Future of Humanity and
its Successors, please contact Phil Getz, Editor, Religion & Philosophy:
phil.getz@palgrave-usa.com.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14587
 James Michael MacFarlane

Transhumanism
as a New Social
Movement
The Techno-Centred Imagination
James Michael MacFarlane
Oxford, UK

Palgrave Studies in the Future of Humanity and its Successors

ISBN 978-3-030-40089-7    ISBN 978-3-030-40090-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-40090-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: DrAfter123 / Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For my parents, whose love, support and encouragement throughout my
education have been without bounds.
 Contents

1 The Transhuman Condition: Science Slightly over the Edge?  1

1.1 Background for Study  2
1.2 Motivations/Key Contributions  3
1.3 Overview of Thesis 10
References 13

2 Moving Beyond Humanism: A Review of Literature 15

2.1 Self-Identity, Framing and Narrative in ‘New’ Social
Movement Theory 17
2.2 Contested Transhumanisms: Internal Versus External
Histories 25
2.3 Mobilisations: Techno-Utopian Collective Action Frames? 35
2.4 Conclusions 47
References 49

3 Methods and Methodology 55

3.1 Conceptual Framework: Imagining the ‘Unsited Field’ 57
3.2 Research Practice: Moving Between Sites and Subjects 64
3.3 Processing Data: Crafting an Analytic Narrative 75
3.4 Conclusions 82
References 83

vii
viii Contents

4 Constituents 87
4.1 Demographics: The Presentation of Self in Offline/Online
Spaces 91
4.2 Memetic Travel and Standards: Networked Propagation of
an Idea (l)…… 99
4.3 Affinity: Boundaries, Inclusivity and Social Integration107
4.4 Conclusions115
References116

5 Mobilisations117
5.1 TELOS: Modelling the ‘Objectivisation’ of Human
Enhancement118
5.2 IN POTENTIA: The Possibilities Inscribed Within
Technology124
5.3 VIA: Travelling Through, En Route131
5.4 TECHNE: The Artful ‘Craft’ of Transhumanism136
5.5 Conclusions141
References143

6 Politics145
6.1 ATROPHY: The Disintegration and Inertia of
Contemporary Politics147
6.2 ACTIVISM: Tensions Between Virtual and Embodied
Politicking154
6.3 AUTONOMY: The Individuated Consumer as Self-
Determining Agent162
6.4 Conclusions170
References172

7 Existence175
7.1 ATHEISM: Closed-Individualism and Techno-Secular
Humanism177
7.2 THEISM: The Technology of Post-Secular Community184
7.3 RATIONALISM and FAITH: The Seduction of Promise in
Lieu of Certainty193
7.4 Conclusions200
References201
 Contents  ix

8 The Techno-Centred Imagination205

8.1 Revisiting the Thesis Themes206
8.2 Reflections on Multi-sited Study217
8.3 Directions for Further Research224
8.4 Final Conclusions228
References232

Index235
 CHAPTER 1

The Transhuman Condition: Science Slightly

over the Edge?

“Historians and sociologists inform us that the West’s mystical heritage

[…] crashed on the scientific shores of the modern age. According to this
vision technology has helped disenchant the world, forcing the ancestral
symbolic networks of old to give way to the crisp, secular game plans of
economic development, skeptical inquiry, and material progress.
But the old phantasms and metaphysical longings did not exactly
disappear. In many cases they disguised themselves and went
underground, worming their way into the cultural, psychological, and
mythical motivations that form the foundations of the modern world.”
Erik Davis, Techgnosis [1998]

In the last decade, scientific and technical advances have led to an unprec-
edented questioning of dominant doctrines concerning the human condi-
tion, yet fledgling social formations organised around this prospective
technological re-negotiation of humanity remain under-researched. While
journalists and other interested commentators operating within the popu-
lar media have offered periodic coverage of such developments, scholarly
attention has been comparatively sparse. This study is intended to redress
this balance. The introductory chapter opens by outlining the back-
ground for the research, tracing a brief chronological history of the novel
social-cultural and philosophical forms currently travelling under the
rubric of ‘Transhumanism’: perhaps the boldest and most unabashed
variant of technological human enhancement advocacy (THEA)
­

© The Author(s) 2020 1

J. M. MacFarlane, Transhumanism as a New Social Movement,
Palgrave Studies in the Future of Humanity and its Successors,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-40090-3_1
2 J. M. MACFARLANE

circulating today. It proceeds to discuss the intricate associated politics

emerging, as the movement attempts to gain size and garner increasingly
mainstream political traction in the current period. Next, it offers an
account of my motivations for the project and clarifies the distinctive con-
tributions of the work towards existing debates. I stress the importance for
scholars to engage seriously with the emerging social, cultural and political
forms opening around ambitions for technological human enhancement
in the twenty-first century. Finally, it closes with an outline of the thesis
structure, indicating how the chapters to follow will contend with this
challenge.

1.1   Background for Study

Two key descriptors have come to gradually gain increased currency within
academic circles over the last 30 years: Transhumanism and Posthumanism.
Although widespread conceptual confusion persists between the two
terms, generally it is accepted that the former signifies an intensification of
Enlightenment humanist thought, while by contrast the latter typically
denotes normative distancing from the canons of violence and subjugation
associated with the humanist project. The emerging ideological schism
between the twin vectors of transhumanism and posthumanism is the
most recent manifestations in a long series of marked historical ambiva-
lence towards the question of what it means to be human. In this sense,
the new movements can be seen to have commonality in so far as that they
both appear to be streaming beyond humanism, and apparently share an
interest in human co-evolution with technologies (Ranisch and Lorenz
Sorgner 2014: Chap. 1). This study arises against this backdrop as an
effort to investigate the emerging interspersed social-political movement(s)
currently operating under and around the banner of ‘transhumanism’
through engaged empirical investigation. The research employs multi-­
sited participant-observational methods, qualitative interviews and surveys
to form a detailed account of transhumanist ambitions and operations as
they are envisioned and enacted by those associated with the cause.
My motivations for conducting a research project of this kind stem
from a wish to understand better the various social, cultural and philo-
sophical forces which drive contemporary hopes, dreams and aspirations
for new technology as an agent of radical human self-transformation,
as exemplified in transhumanist philosophy. Ultimately, I wished to decon-
struct the technologically focused visions of transhumanists to identify
 1 THE TRANSHUMAN CONDITION: SCIENCE SLIGHTLY… 3

how—and specifically under what psychological, social and cultural

conditions—such belief systems emerge, and the various intersubjective
sources of motivation and continual legitimation which advocates use to
advance the pursuit of technological human enhancement. This focus, I
hoped, would enable me to understand how enhancement-based techno-
logical expectations come into being, and why despite criticism and
dissuading evidence, these elaborate visions continue to inspire new sub-
cultural forms which mark the contemporary world. Beyond these per-
sonal motivations, given the rising level of academic interest in both
transhumanism and posthumanism, there is also a significant disciplinary
cause to research this space. I will now discuss my intellectual motivations
for the project.

1.2   Motivations/Key Contributions

1.2.1  
Motivations
This research is timely and contributes to sociological knowledge in ways
that will be of significance for the future study of new social movements
formed around technological human enhancement, and broader subcul-
tures of radical support for techno-science. At present, the transhumanist
movement represents a rich site—inhabiting a unique social space at the
intersection between technology, science, politics and twenty-first-century
media dynamics—which remains under-researched. The key themes
emerging from the study range from questions of self-identity in hyper-­
technological societies, post-industrial techno-philia and the networked
mobilisation of non-spatially determined communities of thought. My
chief motivation to produce this study comes from an interest in the highly
persistent techno-utopian—or at least techno-utilitarian—thinking resid-
ual within late-modern cultures, as some continue to believe the ever-­
ambitious strategic application of science and technology might be used as
a bootstrap to radically surpass or supplant existing social, political and
economic schema. Over the last quarter-century, transhumanism has then
come to represent an enduring set of techno-optimistic ideas surrounding
the future of humanity, with its advocates seeking to transcend limits of
the body and mind according to an unwavering Enlightenment-derived
faith in science, reason and individual freedom. To the tune of ‘progress’
associated with this period in European history, transhumanists today are
concerned with liberating humans from the present constraints to our
4 J. M. MACFARLANE

being, with newly emerging technologies expected to provide means for

as-yet latent capabilities to become more fully realised. While the sciences
and technologies allied to the movement run the gamut from the existing
and emerging to the outright speculative, all are equally celebrated accord-
ing to their assumed potential to empower Homo sapiens over the ‘natural’
contingencies of birth, life and death.
However, as Bard (2012) recognises, in addition to a determined belief
in technological progress, transhumanism has also apparently inherited a
range of problems and conceptual fallacies from the Enlightenment. In
response, an array of critics within the modern Western Academy have
attacked transhumanism and the ideas underpinning the movement on
moralistic grounds. Perhaps most famously, in his 2002 text, Our
Posthuman Future, liberal economist and philosopher Francis Fukuyama
described transhumanism as one of the world’s most dangerous ideas
(Fukuyama 2002). Similarly, left-leaning German philosopher Jurgen
Habermas has made the case that embryonic genetic modification of the
kind which transhumanists extol would undermine the moral autonomy of
future generations (Habermas 2003). Other academic commentators
from the natural sciences—such as experimental polymer physicist
Richard Jones—have dismissed the transhumanist notion of technologi-
cal transcendence on technical terms (Jones 2016). Apparently unscathed
by these hang-ups, the movement seemingly pushes on with an almost
millenarian fervour.
In addition to this external criticism, fractious divisions have also been
reported across transhumanist groups, apparently born out of long-­
standing political tensions arising at the dawn of the modern period which
have yet to be resolved. Speaking to this point, American Bioethicist James
Hughes (2015) suggests present-day transhumanists have come to inherit
all the same arguments about the value and meaning of liberty, equality
and solidarity that divided their Enlightenment forebears. Such quintes-
sentially modern political debates related conditions of life within present-­
day liberal democratic societies have been re-enlivened with a ‘new’
technologically focused gloss by those who apparently believe in the
limitless potential of Homo faber. No doubt, this rendering of humanity
has a deep history which predates transhumanism, and has been the sub-
ject of long-running theoretical discussions in the philosophy of science
and technology. The work of two influential theorists of technology should
be noted as precursors to the project: Ernst Kapp and Lewis Mumford.
 1 THE TRANSHUMAN CONDITION: SCIENCE SLIGHTLY… 5

The study’s underlying theoretical position follows the work of German

philosopher Ernst Kapp (1808–1896) who suggested technology repre-
sents an extension of the human nervous system. In his efforts to formulate
a philosophy of technology, Kapp wrote on the notion of technology as
‘organ projection’—an idea first outlined in his Grundlinein einer
Philosophie der Technik (1877). Here, he raised the analogy between tools,
organs and machinic networks, describing the rail-road as externalisation of
the circulatory system (Chap. 7), and the telegram as an extension of the
nervous system (Chap. 8). According to Kapp’s analysis, such apparent
morphological parallels between the organistic body and technology are
not always the result of overt conscious processes, but rather may be ani-
mated through covert desires concealed by the subconscious (Chap. 9 in
Kapp 1877). Ultimately then, Kapp’s technically orientated adaptation of
Hegelian dialectic called for the technological ‘colonisation’—and ulti-
mately transformation—of ‘external’ natural environments, a move which
he believed ought to be complimented by an ‘inner’ colonisation of the
human environment in the form of governance and politics. In this sense,
for Kapp, technological attempts at reconfiguring the external, physical
world are coupled with other intersubjective colonisations, or attempts at
purposeful development based within the domain of symbolic systems,
such as language and semiotics. In his far-reaching and detailed account of
the complex interplay between philosophy, geography and technics, Kapp’s
Grundlinein worked to formalise the conceptual framework necessary for
analysis of technology as a projection of human mental-life, and canonised
the idea that technological processes—as broadly construed, including
semiotic and cultural constructs such as language and the state—could be
understood as the externalisation of human nature. His theory of organistic
human-extension was also the first to capture how systematic-­technological
ways of looking at the world apparently bleed into a range of traditionally
non-technical domains, such as culture and politics. As such, this project
takes inspiration from Kapp in its shared nexus of concern: not the material
situation and effects of technology as a tool, but rather the symbolic, men-
tal-psychic impulses and ideational systems which are found in tandem with
technological ambitions and practices.
Moreover, the research also takes theoretical direction from one of
Kapp’s twentieth-century intellectual successors, worldly romanticist phi-
losopher of technology Lewis Mumford (1895–1990) who built on the
notion of technology as material extension of organic human embodi-
ment, as well as the closely analogous manufactured quality of social and
6 J. M. MACFARLANE

cultural orders. Particularly influential in this regard is Mumford’s classic

Technics and Civilization (1934) in which he spends the first two chapters
expounding the psychological and cultural origins of technology (Chaps.
1 and 2). Across this seminal work, Mumford offered a far-reaching analy-
sis of the history of mechanical civilisation, explicitly by way of reference
to his understanding of human temperament. After outlining what he
took to be the core institutional and psychic sources of the machine, in the
final portion of the text, Mumford shifted his concern to the emergent
results of such machinist obsessions, devoting the last third of his book to
examining social reactions to technology. This comprehensive multi-­
faceted account of ideational cause and technical effect again set a new
standard for the philosophy of technology in discussion of human values,
highlighting the two-way flow between technology and culture—a com-
plex dynamic which I argue should be seen as a core driver behind the
transhumanist movement today. Further to this point, continuing the sig-
nificance his earlier work granted to the subtler aspects of human experi-
ence in determining both the social role and material format of technology,
in Art and Technics (1952) Mumford notably contrasted art as the inner
life of the mind with technics as power-manipulation of external objects.
In a fashion clearly analogous to Kapp, here, through comparison between
technical and artistic practices, he suggested technologies arise from—
indeed, are made possible through—the manipulation of symbols, the
likes of which he believed could be expressed in ways which are either in
accordance with or in divergence from human nature.
The project’s central focus and overarching conceptual framework is,
then, inspired by the interpretivist vein in the philosophy of science
first outlined in Art and Technics, albeit with some clarifications offered
by Mumford later in his career. Lastly then, in The Myth of the Machine
(2 vols., 1967, 1970), Mumford expanded on his early work, directing
attention to the role of subjectivity in the process of knowledge formation,
and meditating on how this interpretive quality has influenced the sum of
human development over time. In The Myth, he meditated on interpreta-
tive power as it flows across the terrain of subjectivity, arguing the vehicle
of interpretation has been of foremost importance to human achievement,
particularly as expressed through language: Mumford’s analysis upholds
that otherwise primitive practices of tool-making were radically modified
by the introduction of linguistic symbols, aesthetic designs and socially
transmitted knowledge. On this point, he suggested that it is through our
manipulation of symbolic culture, that the human being ‘is pre-eminently
 1 THE TRANSHUMAN CONDITION: SCIENCE SLIGHTLY… 7

a mind-making, self-mastering, and self-designing animal’ (1967: 9). To

put it another way, as Mitcham (1994), neatly summarises, Mumford ulti-
mately determined it was not making but thinking, not the tool but the
mind, that is the basis of humanity (42).
The research takes the above provocation seriously, and shares this con-
cern for the apparent close proximity between human nature, psychology
and symbolism as they compound in technical projects geared towards
human development. In other words, to use Kapp’s model, it investigates
contemporary efforts at transforming ‘external’ and ‘internal’ environ-
ments through new social movement type organisations built around the
nuanced domains of culture and politics in the twenty-first century. It
proceeds with the conviction that the present state of transhumanist affairs
is a yet under-developed space for normative-empirical investigation, the
likes of which can meaningfully extend contemporary discussions on the
topic of emerging science and technology in novel ways. Even if transhu-
manist hype surrounding the apparently monumental upcoming technical
developments turns out to be over-stated, the rich social formations based
on the ideal of human enhancement by technological means still have
much to tell us about the intersubjective nature of science, politics and
human self-identity in the current period.
On the other hand, if taken seriously, besides the previously stated
points of moral-ethical controversy, the transhumanist agenda also carries
a range of social and economic implications. Not least, as Fuller (2011:
Chap. 3) suggests, under current neoliberal orthodoxy new technological
means may soon become available for some individuals to gain a competi-
tive advantage in the labour market, thereby gradually shifting societal
standards of performance upwards. Moreover, with the anticipated advent
of Artificial General Intelligence (AGI), some believe advanced AGI could
replace human labour altogether within some sectors in the decades to
follow (Baum et al. 2011). These hypothetical transhumanist scenarios
give rise to important sociological questions around social justice, the role
of government and the future of work. As such, it is highly relevant to
investigate the new communities and fledgling political formations actively
contending with these concerns in the interest of gaining insight into how
such matters of significant normative import are managed in situ. Through
ethnographically inspired empirical study across the communities associ-
ated with transhumanism, it has been possible to elicit and theorise the
social, ethical and economic dimensions to the movement, and with it
gain an in-depth perspective on how distinct uses of symbolism and
8 J. M. MACFARLANE

narrative around science and technology and politics are developing in the
present day. In effect, this research project has furthered understandings
of ‘new’ twenty-first-century technologically inspired social movements,
and advanced social research into dynamic, non-spatially confined com-
munities of thought. For the sake of clarity, I will now recall the study’s
primary contributions towards contemporary debates.

1.2.2  Key Contributions
So-called new social movement theory (NSMT) developed in the period
since the 1960s has recognised how recent social movement mobilisations
have become increasingly focused on issues of identity and quality of
life. This move corresponds with the current convention for NSMT
scholars to view pull-factors attracting participants towards social move-
ment activity as potentially both rational and strategic, as well as psycho-
logically and emotionally motivated. Simply put, this study works to build
an in-depth, normatively focused and empirically supported account of
transhumanism—which appears to resemble a heavily ‘scientised’ (Hayek
1952; Sorell 1991) twenty-first-century identity movement. To this end,
I use a range of qualitative inputs to build a detailed account of the actors,
framing mechanisms and other intersubjective symbolic motivational
strategies which are evoked to legitimate and ultimately move forward the
scientific-­technical schemes associated with technological human enhance-
ment and its advocacy. As such, the study emerges at the apex between
social movement theory and science and technology studies.
From this theoretical starting point, my research was designed to use
embodied participatory observational practices in combination with quali-
tative interviews and survey methods to ‘tell the story’ of transhumanism.
In the first study of its kind, this ethnographically inspired methodological
approach enabled me to combine thick descriptions, vivid imagery cap-
tured at field locations and first-hand accounts offered by human
enhancement-­focused technology advocates—to elucidate and give voice
to those involved in the human enhancement scene. In addition to form-
ing a sophisticated understanding of the array of technical prospects and
expectations which sympathetic proponents take to surround technologi-
cal human enhancement, the project has also explored how various social
mobilisations are operationalised and justified by the actors engaged in
such practices. Using descriptive data gathered through interviews and
surveys, I have examined in detail how advocates believe their social
 1 THE TRANSHUMAN CONDITION: SCIENCE SLIGHTLY… 9

movement type-activism and advocacy efforts will contribute towards the

realisation of the different ambitions associated with THE. Through the
purposeful handling of an array of qualitative data gathered from a range
of field locations, I formed a multi-dimensional account of the various fac-
tors which comprise and influence the worldview of those who inhabit the
plethora of both physical and virtual spaces associated with the promise of
radical human self-transformation through technology. The analytic chap-
ters integrate a range of primary and secondary sources to capture and
theorise around the apparently distinctive social, operational and onto-­
existential tenets associated with the transhumanist movement and other
eclectic THE efforts: In this respect, the study offers a yet unprecedented
exploration of how advocates and advocacy groupings use the interaction-
ist foci of semiotics, framing and narrative in the context of mobilisation
around THE. In sum, speaking from a theoretical standpoint formed with
influence from both the symbolic interactionist and realistic constructivist
traditions, I suggest the expectation of continual betterment to circum-
stances of human existence via the pursuit of science and technology rep-
resents a compelling translocational collective action frame, the likes of
which has apparently proven itself remarkably enduring throughout the
modern period. On this point, the grand-narrative of self-transcendence
through harnessing mental faculties with the assistance of technology is
taken, at least by some advocates, to represent a sacrosanct feature of
human self-identity.
Ultimately then, by formalising and theorising the crucial features
which comprise technological human enhancement advocacy—amount-
ing to an ensemble which I call the Techno-centred Imagination (TCI)—it
has been possible to establish an ideational ‘constant’ through tracking
and analysing the multiple various embodied manifestations of a complex
belief system. In this regard, another contribution has also been in the
area of qualitative social-scientific methodology, where I have provided a
working test case for the use of the multi-sited ethnographic research
strategy in the study of highly speculative science-related social move-
ments. While multi-sited ethnography is currently in vogue within Science
and Technology Studies (STS), due to the fields current object-­centrism,
the full potential of this technique has only been tentatively explored to
date. Existing analyses of science and technology using the multi-sited
approach have typically focused on the social context of ­techno-scientific
knowledge production practices (i.e., inspired by Jasanoff 2004), or the
instantiation of technology across different sites (i.e. de Laet and Mol
10 J. M. MACFARLANE

2000). In contrast, this study uses multi-sited principles to critically exam-

ine the altogether more nebulous culture and politics surrounding radical
science and technology advocacy in the contemporary period, demon-
strating that the method can be productively applied beyond technologi-
cal materialisms to explore more immaterial, ideationally-based domains
of concern.
In this respect, the study contributes much towards contemporary
methodological debates in STS by successfully expanding the remit of the
multi-sited research approach to examine cultures of support for prospec-
tive human enhancement-focused applications of emerging science and
technology. To this end, it borrows some inspiration from the theoretical
lenses developed in social movement studies—especially those analytic
approaches influenced by symbolic interactionism—to elicit the range of
framing mechanisms, motivational systems and narrative tropes associated
with technological human enhancement advocacy. It uses qualitative
analysis to examine how geographically dispersed actors and groups
are mobilised—achieving a level of translocational commonality—by
adherence to a shared ideational system: the TCI. This belief system appar-
ently provides THE advocates with an enduring source of motivation and
legitimation heavily imbued with framing and narrative devices based on
long-standing normative-onto-epistemic assumptions associated with the
humanist tradition. In summary, the study formally defines and advances
the emerging nexus between social movement theory and normative sci-
ence and technology studies, an area which I believe will grow in scholarly
significance in the years to follow. Moreover, its design and execution pro-
vides a case study detailing the merits and limitations of using multi-­sited
methodological strategy to advance knowledge and understandings in
this space.

1.3   Overview of Thesis

The remainder of the thesis is structured as follows. The next Chap. 2
‘Moving Beyond Humanism’ reviews relevant literature around social
movement theory, an array of internal/external accounts of the transhu-
manist movement and other eclectic material relevant to the study. It
reviews work addressing the incidence of optimistic/utopian motivation-­
systems surrounding science and technology—including the notion of
science as a social movement. The chapter reveals the novel standing of
 1 THE TRANSHUMAN CONDITION: SCIENCE SLIGHTLY… 11

transhumanism, which has both normatively laden and translocational

quality, having circulated over a diffuse global area in recent years, made
possible through the technologies of information and communication
which have emerged over the last some three decades or so. As such, it
concludes that effective study of the inceptive social forms associated with
the transhumanist movement requires development of a dynamic research
strategy which moves to adequately capture the nuances of cultural mean-
ings, objects and identities as they travel across time and space. Chapter 3
‘Methods and Methodology’ then outlines how the project undertakes this
challenge, detailing the study’s research design and methodological
choices. To this end, the chapter begins by recalling the conceptual frame-
work which was adopted, providing theoretic justification for the multi-­
sited approach. It then proceeds to present a description of the key
activities which comprised the data gathering portion of the study, and
the research principles which guided analysis. The following Chap. 4
‘Constituents’ is the first analytic/presentation of data chapter, which
sketches out some preliminary demographic features of THE advocates
and advocacy groupings encountered while moving across locations in the
field. This chapter outlines some social variables apparently common
among those I met in spaces associated with THEA, as well as describing
accounts offered by actors regarding the levels/forms of enhancement
advocacy they had encountered themselves. Finally, it examines the socially
constructed boundaries THE advocates evoked to limit or restrict access
to groups organised around this objective.
Next, the second analytic Chap. 5 ‘Mobilisations’ presents a detailed
account of the various objectives and strategies for action which were
found associated with technological human enhancement. I split the pre-
sentation of these findings between, on the one hand, those technical
visions which I found focused on the prospect of THE, versus on the
other, the social-cultural-politically based ambitions which I found
assigned to THEA. It reflects on how advocates were engaged in efforts to
formally capture and systematise the technical and social activities emerg-
ing in the space opening-up around human enhancement advocacy. These
efforts often centred on the use of information and communication-based
apparatus such as new wiki-media, and other social media type online-­
based platforms. The chapter closes with a discussion of how apparently
European Enlightenment-inspired teleological-assumptions—especially
those around the supposedly transcendent status of applied human
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Aseseppä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Aseseppä
Kajastuksia uskonpuhdistuksen ajalta

Author: Viktor Rydberg

Translator: Kaarlo Koskimies

Release date: September 6, 2023 [eBook #71579]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1907

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ASESEPPÄ

***
ASESEPPÄ

Kajastuksia Uskonpuhdistuksen Ajalta

Kirj.

VIKTOR RYDBERG

Suomentanut

K. Koskimies

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907.

SISÄLLYS:

1. Harpunsoittaja ja hänen poikansa.

II. Harpunsoittajan iltarukous.
III. Mestari Gudmundin portilla.
IV. Fabbea opetetaan runoa lausumaan.
V. Jönköpingin linnassa.
VI. Talavidin majatalossa.
VII. Gudmund mestarin laiturilla.
VIII. Kuinka Laurista tuli auktoriteetti.
IX. Gudmund mestarin iltavahtikävely.
X. Kasteenuudistajat.
XI. "Suoraan sydämestä".
XII. Margit ja Arvi Niilonpoika. Velka Lybekiin.

Neljän vuoden kuluttua:

XIII. Maisteri Lauri.

XIV. "Suoraan sydämestä" seuran viimeinen kokous.
XV. Soittokello.
XVI. Viimeinen iltavahtikävely.
XVII. Aarteenkaivaja.
XVIII. Gudmund mestarin matka Slattelaan.
XIX. Kapina Jönköpingissä.
XX. Harpunsoittajan viimeinen retki.
XXI. Lauri maisteri Slatten luona.
XXII. Itämaille.
XXIII. Nuorta lempeä.
XXIV. Lauri maisteri matkustaa ulkomaille.
XXV. Slatte.
XXVI. Noitaketo.
XXVII. Arkkipiispa Laurentius Gudmundi.
I.

HARPUNSOITTAJA JA HÄNEN POIKANSA.

Kulku kangastiellä näin raskas poutasäällä, poika mulla

sylissäni, harppu olkapäällä. Harppu väsyi helkkynään, poika
hiekkaan pehmeään; saakoon harppu hoivan, Gunnar levon
oivan.

Päivän matkan metsämaa, Herran honkahuone, viilein

varjoin aukeaa — viivyn, katson tuonne. Gunnar kuulee
solinan, kuulee Sirkun laulavan, honkain huminoivan, uneen
tuo se hoivan.

Havupuut tässä metsässä kasvoivat vähän lihavammasta

maaperästä kuin niillä seuduilla, joita harpunsoittaja Svante viimeksi
oli taivaltanut, missä tuskin näkyi muuta kuin kanervia ja varpuja
niukalti peittävän kuivaa nummenkamaraa harvassa seisovain
puiden välissä sekä suoperäisissä alhoissa tuhankarvaista
pajuvaivaista kasvavan; niin, sielläpä hän ei ollut pitkillä aloilla
nähnyt muuta kuin jäkäliä, valkoisia, harmaita tai viheriänkeltaisia, ja
takiaisen karheita sukamaisia lehtiä maata verhomassa.
 Mutta siinäpä vähäläntä nurmi kasvaa rehotti ruohoa ja vuokkosia,
jopa jälkimmäisiä paikoin niin viljalti, että ne kaukaa näyttivät
luminietoksilta. Somempaa nurmen-laikaretta ei harpunsoittaja ollut
tavannut matkallaan valtatien varrella Laga-laaksossa. Tuomisto,
jonka kukkaset juuri olivat silmikoistaan esiin puhkeamaisillaan, peitti
varjoonsa mäen vieren alas purolle asti, jonka, kuulakka vesi juosta
kulisi kellervää hiekkauomaa myöten. Vesi viekotti harpunsoittajaa
uimaan ja uittamaan poikaansa. Siitä taas astuttiin, sillä ennen yötä
oli ehdittävä Talavidin majataloon tuonne mäkilöille länsipuolella
Jönköpingiä vähän matkaa kaupungin portilta.

Sammuu päivä, puhaltaa viima vainiolle; poika päänsä

kallistaa isän hartiolle. Iltarusko soihdullaan viittaa luokseen
tulemaan; soipi enkelsuista: Gunnar, meitä muista!

Kohtalo yökuilustaan monen lähteen luopi: murheen karvas

lähde vaan terveyttä tuopi. Siitä siekin — tiedän sen —
juomaan joudut, pojoinen. Jumala, poloista säästä synnin
soista!

Päänsä pystyyn kuusi loi — kostoks kaatajalle sulo

lämmön, valon toi kurkihirren alle. Gunnar! kasvun niinkuin
tuon, jalon kuolon saavan suon kautta Kaikkivoivan
laulunlapsen oivan.

Svante ehtikin, arvionsa mukaan, metsästä aukealle päivänlaskun

aikaan. Siinä aukeni hänen eteensä Vetterin laakso, valoisa, pitkän
pitkä alanko, pohjoisesta päästään yhtyen taivaanrantaan ja, kuten
hänestä näytti, täynnä tiivistynyttä, kaunokin-sinistä vipevöivää
kevätilmaa, josta idässä kohosi utuisen iltavälkkeen vivahteluissa
hiljalleen häivenevä rantakaistale.
 Ja tuolla alhaalla on Jönköping, sen solakka kirkontornin huipuke,
sen puolittain raunistunut linnantorni, fransiskolaisluostarin
portaanmuotoinen pääty ja kappelien kattoristit, joista vielä
kimaltelee lännen kultasäteitä, valaisten allansa joukkoa likitysten
ahdettuja sammalvihreitä, sieltä täältä tiilellekin punottavia kattoja.
Luostarinkello kumahtelee leppeän vanhuksen äänellä ja joku
myöhästynyt tappuin kuuluu vielä joltakin kaupungin pesulaiturilta
viime kertojansa paukuttelevan.

Oikealla puolen maantietä ja siksi kaukana, ettei sen pölystä ole

haittaa, sijaitsee hentolehväisten koivujen keskellä hyväksi kehuttu
Talavidin majatalo parvineen, ullakkoineen, kaalitarhoineen. Emäntä,
keski-ikäinen nainen, jolla on hauskat, mielevät kasvonsävyt, näkee
harpunsoittajan astuvan veräjästä ja tervehtää häntä kuin tuttua ja
samalla kumminkin kuin korkeaa herraa. Mutta Gunnarin, tuon
pitkätukan keltakutrin poikasen, hän ottaa syliinsä ja kantaa sisään.
II.

HARPUNSOITTAJAN ILTARUKOUS.

Vähän aikaa näiden vierasten tultua alkoi sataa.

Gunnar nautti unta ullakkokamarissa ruusukuvillisen peiton alla, ja

harppu oli ripustettuna seinälle hänen yläpuolelleen. Se oli
somatekoinen kapine keveä kantaa, ja siinä oli ihmeellinen
kaikupohja. Taru kertoo Hjarrande nimisen kuninkaan muinoin
tehneen tämmöisiä soittimia. Smoolannissa luultiin kahden näistä
vielä säilyneen. Toinen oli Svanten; toisen omisti rosvopäällikkö
Slatte, jota myös mainittiin rosvo-Odenin nimellä. Mutta se oli
miehenmittaa korkeampi kannel ja siinä luultiin itse paholaisen
asuvan.

Pojan vuoteen vieressä istui harpunsoittaja silmäillen kynttilän

valossa kirjettä, joka ei ollut eilispäivänä tekijänsä kynästä lähtenyt.
Hän osasi sen ulkoa, ja vaikka katse tähtäili paperia, tunsi hän
tajussaan enemmin uneksivansa kuin lukevansa. Kirjeentekijä oli
piirtänyt nimekseen Ulrik von Hutten latinalaisessa muodossa.
 Svante kääri kirjeen huolekkaasti kokoon ja pisti sen tavalliseen
kätköön reppunsa sisään. Hän avasi sivukomeron, jossa jo parina
vuonna oli pidetty tallella erikuosisia pukuja häntä itseään varten
sekä ahtaiksi käyneitä ynnä uusiakin Gunnarille, joita paikan emäntä
Birgit vähä väliä tuuletteli ja korjaili. Huoneessa oli myös hyllyllä
kirjoja, latinaisia ja kreikkalaisia, ulkomailla painettuja. Komeroita tai
arkkuja, tämmöistä tavaraa sisällään, löytyi Svantea varten
kunniallisten porvarien ja majatalonisäntäin takana Lödösen, Skaran
ja Vexiön kaupungeissa, metsästäjänmökissä Ekesjön luona,
Skeningessä, Linköpingissä, ehkä monin paikoin muuallakin.

Parven ovi oli avoinna. Satoi viljavasti. Ainoat vieraat majatalossa

olivat hän ja poika. Talonväki oli mennyt levolle, samoin kuin ihmiset
alhaalla kaupungissakin. Sade oli, kuten sanoimme, viljavaa, mutta
tasaista ja tyventä, niin että seudulla vallitseva hiljaisuus siitä
häiriintymättä tuli tuntuviin.

Svante otti joukosta pergamenttikantisen kirjan. Se oli Lucanuksen

runoelma Rooman vapauden häviöstä. Siinä oli säkeitä, hänen
mieleensä syvälle painuneita, joista hän väliin tukalissa tiloissa oli
saanut tehtävänsä selville. Niinpä se säe, joka häpeämerkillä polttaa
semmoisen, ken elää saadakseen heittää menneeksi sen mikä
elämälle arvon antaa. Mutta kirjan pientä painetta oli heikossa
kynttilänvalossa vaikea lukea; hän laski siis kirjan takaisin laudalle,
astui ulos parvikatoksen alle, kuunteli surunvoittoisella nautinnolla
sateen suhinaa, solinaa ja lorinaa, nojasi otsansa nokkuvan
aidakkeen pylvääseen ja rukoili tai ajatteli:

— Herra Jumalani! Minä kiitän sinua siitä ilosta, jota niin runsaasti
olet suonut minulle kelvottomalle, sekä murheesta, jonka annat
jokena juosta sieluni läpi. Sen vesi viljavoittaa. Sen vierillä
ijäisyyskukat kasvavat, eikä sydämeni milloinkaan tuntenut ääretöntä
kaipiota ja ääretöntä lohdutusta, ennenkuin sain kuunnella
surukymien hiljaista huokailua.

Minä kiitän sinua siitä lyhyestä onnellisuuden vuodesta, jonka soit

minulle suloisen vaimon sivulla, ja siitä moninaisen huolen ja onnen
taakasta, jota vaimoni pojan isä tuntee kantavansa myöskin äidin,
siskon ja veljen sijaisena.

Minä kiitän sinua siitä, että minä ja poikani olemme niiden isäin
jälkeläisiä, jotka verensä vuotivat ja henkensä heittivät sorrettujen
hyväksi. Anna hänellekin näiden mieltä! Sitä rukoilen hänelle, mutta
en heidän sankarimainettaan, sillä semmoinen on turhaa loistoa.
Suo hänelle onnellisuutta, mutta älä semmoista, joka muiden
kärsimyksiä nähdessään ei tunne häiriintyvänsä! Tee hänestä ennen
Latsarus, jota sinun Kristuksesi rakastaa, kuin rikas mies!

Mieluimmin soisin että hän urhollisena, iloiten ja sinuun turvaten

saisi kaatua kentällä, taistellessaan sen puolesta mikä köyhän
miehen asiassa on oikeaa ja evankelista. Mutta mitä tyhmän ihmisen
suomiset ovat sinun neuvojesi edessä, oi Herra!

Samaa toivoin minä itselleni, mutta et ole sitä tähän asti sallinut.
Niin annapa minun, kunnes se tapahtuu, käyttää laulun lahjaa
saman asian hyväksi! Minä tunnen sen olevan sinulta ja että se on
enemmäksi aijottu kuin ilomaljain ääressä riemuilemaan tahi
unikukan tuoksulla tuskaa lieventämään, vaikka se tämmöisenäkin
on sinun armosi aarteista vuotanut lahja. Pane huulilleni ne sanat,
jotka edistävät miehenmieltä, kuntoa ja hyvyyttä kansassani ja
kajastuttavat sen näkyviin ijäisyyskuvia sen matkalla määränpäätä
kohden vuosituhansien taa! Miksi, ellei juuri sitä varten, annoit
syntisille ihmisraukoille lahjan, jonka ainoastaan metsän viattomat
visertäjät olisivat otolliset saamaan?

Anna minulle tarmoa toimiakseni jotakin kansani keskellä Gösta

kuninkaan asian eduksi, mikäli siinä on oikeutta ja maa siitä voi
hyötyä! Anna hänen käydä Sturein jälkiä ja välttää sortovaltiasten
teitä!

Tue kädelläsi Martinus Lutherin pyrintöä entiselleen rakentaa

sinun seurakuntaasi! Läheisiä hengenheimolaisia emme ole hän ja
minä; mutta kun samensit hänen silmänsä näkemästä kaikkea sitä
ihanuutta, jonka uudestaan ilmestytit näinä aikoina, sittekun olit
antanut sen ateenalaisten ja roomalaisten mukana kadota, loit
hänelle sitä selkeämmän silmän, sitä hartaamman ja rohkeamman
sydämen siinä mitä terveytemme lähinnä tarvitsee. Pidä hänen
mielensä vireillä ja anna niiden voimain, jotka hänen kauttansa laskit
valloilleen, selvittää taivastamme paljon avarammalta kuin minne
Martinuksen silmä ja oma katseeni kannattaa!

Me nureksimme niin usein sinun neuvojasi vastaan. Me

tahtoisimme kaiken käymään niin mukavasti, niin omaa mieltämme
myöten; ja kun tuli polttaa talomme, kun vesitulva turmelee
viljasarkamme, kun ukonnuoli erotusta tekemättä iskee vanhurskaan
ja jumalattoman majaan, kun ruttotauti tempaa hurskaan ja säästää
pahan, kun tuoni ottaa meiltä armaamme eikä rukouksemme kykene
muuttamaan sitä ikijärjestystä, jonka ääretön järkesi sääsi, silloin
lyhytnäköiset lapsesi ovat niin kerkiät sanontaan: me olemme
isättömiä, meillä ei ole Jumalaa. He eivät ajattele että rukouksensa
useimmiten kapinoivat sinun järjestystäsi vastaan, eivätkä muista
sinun esikois-poikasi nöyrää rukouksen sävyä, hän kun sanoi:
"älköön minun tahtoni tapahtuko, vaan sinun! Mutta minä kiitän sinua
siitä, että ruton viikate, kuten auringon valokerä, käy tietänsä
vanhurskaitten ja pahain yli, heitä yhtään erottelematta, jotta
jumalisen samoin kuin jumalattomankin täytyisi harkita hyviä
perustuksia talolleen säilyttääkseen sitä kukistumasta. Muutoinpa
pelkuruus voitonahnaalla hurskaudella ostaisi itselleen rankaisusta
pääsön oikeuden — halpa, häpeällinen hurskaus eikä ensinkään
sovelias sinun jumalankuvallesi, joka luotiin rakastamaan, omaa
etuansa etsimättä. Kiitän sinua kukkain keskellä matelevasta
kyykäärmeestä, joka varottaa meitä suruttomuudesta, kiitän
kulkutaudeista, jotka pakottavat meitä pyrkimään taivaalliseen
Jerusalemiin, pitämään sen kiiltäviä katuja ja saastatonta ilmaa
esikuvanamme. Kiitän sinua tunnonvaivoista, jotka puhdistavat meitä
ikäänkuin tulella ja tuosta tuskissaan etsivästä epäilyksestä, joka
kantaa kiviä lujaksi perustaksi tiedon ja uskon temppelille. Kiitän
sinua kuolemasta, joka, erottaessaan meidät rakastetuistamme,
kieltää meitä kiinnittämästä onneamme tämän maailman katooviin
ilmiöihin yksinänsä."
III.

MESTARI GUDMUNDIN PORTILLA.

Kun "Vestra-hallar" ("Länsi-ahteet" suomeksi. Suom. muist.)

nimisiltä mäiltä Talavidin luota oli astunut alas Junebäckin purolle
sekä käynyt tuon pienen palan matkaa Bylidenin poikki pyhän
Pietarin kappelin ohi, näki edessään Jönköpingin valtakadun. Jos
kulki tätä pari kolme kivenheittoa eteenpäin, niin tuskinpa silmä
saattoi sivuta erästä taloa vasemmalla puolen, isoa taloa, joka
yksistään sulki piiriinsä kokonaisen avaran korttelin ja jonka alalla
näkyi, lähinnä katua ja kahden puolen pihamaata, kaksi
koreapäätyistä rakennusta, toinen puusta koruveistoksilla somistettu,
toinen uudempi tiilistä. Kadusta erotti talonmaan korkea rauta-aita,
taideteos, jossa suippokaaria, ruusukkeita, kannustähtiä, kilpiä ja
hevoskenkiä rivittäin vaihteli keskenään, jossa näki ristikkäin pantuja
kirveitä ja miekkoja, pylväitä kannatellen ristikukkia sekä tankoja
tehtyinä keihään ja partisaanin muotoihin.

Tämä rauta-aita oli samalla isännän ammattikilpenä, sillä talon

omisti aseseppä Gudmund Gudmundinpoika, ja vasemmalla puolen
sitä, vähä alempana Vetteriin päin, seisoi rivi tilavia pajoja.
Ristikkoportin kummankin puoliskon päällä upeili ylinnä haarniska;
siinä nähtiin sepän puumerkki sekä nimen alkukirjaimet "G.O.S."
(Gudmund Gudmundsson), joiden toisiinsa kiertyviä saikuroita ei
ollut helppo selvitellä.

Tiilirakennuksella oli aineen puolesta ainoastaan kaksi tai kolme

kaltaistansa kaupungin talojen joukossa, mutta ei yhtään kilpailijaa
koristuksiin nähden. Päätyseinän keskustalta kohosi
kaksikerroksinen ulkoilema, jota kannatti maassa seisova,
pyörösauvoilla jaeltu ja lehväkkeillä somistettu pylväs
Omberginkivestä. Ulkoilema päättyi ylhäältä konsooliin, jossa Neitsyt
Maaria kullattu kruunu päässään seisoi korusuojuksen alla. Tämän
yläpuolella rivi vinoon pantuja lasipäällysteisiä tiiliä, sekä ylinnä
päätykolmiossa kalkkikivikoristeita esittäen vertauskuvia, joiden
pulmat mestari Gudmund miettimällä oli keksinyt ja itse paraiten
osasi selittää. Hän odotti että joku älykäs arvotusten selittäjä
myöskin sen tekisi; mutta ei kukaan sitä yrittänyt, ja hän kätki
selityksen sydämeensä.

Puurakennuksen päädyn paraana koristeena oli Vidrik

Valandinpojan kuva, vasara ja pihdit kilvessään. Hän oli Jönköpingin
seppäin suojeluspyhä ja hänen kehuttiin olleen mallinmukaisen
kristityn.

Varhaisena kevätpäivän aamuna, auringon pihistäessä sameain

sadepilvien lomista — sen jälkeisenä päivänä, jolloin harpunsoittaja
Svante oli saapunut Talavidiin — seisoi Gudmund mestari puolittain
avatulla ristikkoportilla ja puhutteli monivuotista työtoveriansa, Heikki
sälliä, jota tavallisesti nimitettiin Fabbeksi. Gudmund oli vartaloltaan
pitkä, ja sepältä hänen kaiketi olisi pitänyt näyttää, koskapa hän
seppä oli, ja isä, isoisä ja isoisänisä olivat olleet seppiä; mutta eipä
hän sepältä kuitenkaan näyttänyt, sillä hänen rintakehänsä oli kapea,
melkeinpä sisäänpainunut ja häneltä puuttui silmäkulmain ja
suupielten tienoilta tuo jänneasento, joka tavallisesti on
huomattavissa Valandin ammattilaisissa. Puhuessaan piirteli hän
sauvalla maahan ja katsahti väliin varottavasti, surumielisesti
Fabbeen.

Fabbe oli lyhyenläntä, vilkkuvasilmäinen mies. Hänen kaulastaan

riippui rinnalle teräslanka sekä siihen pujotettuina arkun ja lippaan
lukkoja ikäänkuin helmiä nauhassa; selässään hänellä oli
sällinreppu, toisella puolella ruokapussi ja tinapullo, toisella laukku,
ja kädessä ryhmysauva. Mestarin sanoja kuunnellessaan hän
tähysteli pihan keskellä kasvavan jättiläislehmuksen latvaa, jossa
aamuauringon välke kimalteli ja kottaraisia ynnä muita laululintusia
elämöi ja viserteli kilvan pajoissa vasta alkaneiden
vasarankalkutusten kanssa.

— Tässä kotoni kynnyksellä, mestari Gudmund lausui juhlallisesti,

kysyn sinulta vielä kerran: etkö tahdo jäädä, Heikki? Samaa asiaa
olen tällä portilla tähän aikaan vuotta kysynyt sinulta jo
kaksikymmentä kertaa…

— Kaksikymmentäkolme kertaa, mestari, Fabbe oikaisi syntiänsä

katuvan äänellä.

— Sitä pahempi: kolmekolmatta kertaa. Sinä et enää ole nuori,

niinkuin silloin kun alotit tätä maankiertäjän kesäelämääsi…

— Olin silloin yhdenkolmatta ja olen nyt jo neljänviidettä vuotias…

— Niin, ja tukkaasi on jo hiukan harmaatakin pirahtanut. Muista

se, Heikki, että vierivä kivi ei ruohotu. Vielä muutamia vuosia lisää, ja
paras aikasi on takanasi. Minä kysyn sinulta uudestaan: etkö tahdo
luopua tästä kulkurielämästäsi, joka vie sinulta hukkaan neljä
kuukautta työvuodestasi?

— Mestari, minä en voi. Sanon minkä jo ennenkin niin monasti

olen sanonut: en voi pitkältä kestää pajassa oloa muuttolintujen
tänne tultua.

— Eikös sinulla ole valta viettää sunnuntaipäiväsi Kortebossa,

jossa kyllä lienee yhtä kaunista kuin maanteillesi varsilla?

— Ei auta, mestari. Minun täytyy maailmalle vilvottelemaan.

— Oletko ajatellut kuljeskelua maantiellä selkä kyyryssä ja tukka

valjenneena? Taitaapa sekin päivä tulla.

— Olen, mestari, arvelen kuolinvuoteeni löytäväni ojassa.

— Sinä olet auttamaton, Heikki. Ja minä kun toivoin että sinä

vanhetessa viisastuisit…

— Olenhan minä kahdeksan kuukautta ahkera.

— Sinä olet oiva työntekijä, joka tajuat taiteemme hienon puolen.

Olisimme tänä kesänä kahden valmistaneet Roosin, herra Ture
Jönssonin, loistohaarniskan, kilven ja muut sotakapineet.

— Siitähän sovittiin, että hän ne saisi jonkun päivän ennen joulua.

Syyskuussa, mestari, — ei lokakuussa, vaan syyskuussa, olen, jos
Jumala suo, täällä taas. Syksyllä kuljeskelu ei minua enää niin
hauskuta kuin ennen. Älköön teidän oveanne, Gudmund mestari,
koskaan minulta suljettako! Kun muuttolinnut alkavat lähteä meiltä
talvea pakoon, tuntuu minua vetävän takaisin teitä ja pikku Margitia
katsomaan.
 — Hyvästi sitte, Heikki! Jää Jumalan haltuun!

Käteltiin päälle, ja Gudmund mestari lähti kävelemään pajoille

päin. Fabbe seisoi tuokion aikaa ja katseli hänen peräänsä. Meni
sitte kadulle. Akkuna oli äsken avattu, ja somat, aamuvirkut
tytönkasvot — ne olivat mestarin tyttären — tirkistivät ulos.

— Tulethan takaisin, Fabbe?

— Tulen, pikku Margit.

— Pianko?

— Pian, pikku Margit.

— Hyvästi siksi!

— Hyvästi, sinä sulosuu (lentomuisku ikkunaan päin), sinä

herttainen (toinen lentomuisku), sinä neitsyt Maarian simapiika (kaksi
lentomuiskua ja päännyökkäys)!

Fabbe ei mennyt suoraan länsitullille, vaan kaupunkiin. Gudmund

mestarin poika, Lauri, ylioppilas, joksi häntä nimitettiin, oli hänen
kanssaan sopinut että he tapaisivat toisensa, ja odotteli häntä
koulukujassa, kirkkoherra Svenin asunnon portilla. Tahtoipa myös
harmaaveljistöluostarin esimunkki Mathias häntä nähdä ennenkuin
hän matkalle lähtisi.
IV.

FABBEA OPETETAAN RUNOA LAUSUMAAN.

Sittekun Lauri Gudmundinpoika ja Fabbe olivat toisensa

tavanneet, meni Lauri kirkkoherra Svenin koulukammioon, joka
vanhastaan oli hänelle tuttu paikka, sillä siellä oli kirkkoherra hänen
päähänsä päntännyt Donatuksen grammatikan sekä versio vulgatan
[kirkon hyväksymä latinalainen raamatunkäännös] samoin kuin
hänen sukulaisensa Arvi Niilonpojan päähän, jonka isä oli
ylenarvoisa herra pormestari Niilo Arvinpoika, läänillinen ja
vaakunallinen mies.

Nykyään kirkkoherra ja Lauri yksissä voimin uurastelivat

päästäkseen kreikkalaisen Uudentestamentin läpi. Yksi kappale tätä,
joku aika sitte ulkomailta saatu, oli lukupöydällä kahden
käsikirjotuksen vieressä. Toinen näistä oli Svante tohtorin käsialaa —
Jönköpingissä harpunsoittajaa nimitettiin tohtoriksi — ja sisälsi
tärkeimmät kreikkalaiset taivutuskaavat. Svante tohtori oli edellisenä
talvena, Jönköpingissä oleskellessaan, kirkkoherran pyynnöstä
ottanut vaivakseen niiden kirjottamisen ulkomuististaan. Toinen
käsikirjotus oli Svanten omistama kreikkalainen sanakirja, Wessel
Gansevoortin tekemä. Mutta Arvi Niilonpoika oli heittänyt hyvästi