Miika's Movie Diary - 2017

30.12, PC

29.12, PC

29.12, PC

28.12, PC

28.12, Netflix

Kuuroa naista piinaa hiippari, jonka motiivit jäävät pimentoon. Höttöä ovat myös muut hahmot, minkä takia kiinnostus tapahtumiin on lähellä nollaa. Päähenkilön kuurodelle ei ole elokuvan kannalta mitään merkitystä, koska kuuloaistin puuttumisen varaan ei ole rakennettu yhtään toimivaa kohtausta. Myös hiipparin naaman paljastaminen liian aikaisessa vaiheessa ihmetyttää, varsinkin kun maskin alta paljastuu ennemmin hassu kuin kuumottava kaveri.

27.12, PC

Jack MacGowran on kyllä hauska ilmestys roolissaan. Paljon sympaattista kohellusta sisältävä The Fearless Vampire Killer omaa myös silmää kovasti miellyttävää lavastusta.

26.12, PC, rewatch

26.12,Blu-ray, rewatch

Itselläni 80-luvun tunnelma kulminoituu elokuvan muodossa kenties parhaiten tähän tekeleeseen. Synkkä kyttätarina ja aikansa fiilistä huokuva Los Angeles toimivat hienosti. Olen nähnyt tämän useampaan otteeseen, mutta elokuvan rakenne niin hyvin jäsennelty, että joka kerta tämä tuntuu yllätykselliseltä ja kiinnostavalta katsoa.

25.12, DVD, rewatch

Jeffrey Combs herättelee kuolleita henkiin, mistä seuraa kommelluksia. Juuri sopivissa määrin niin uskottava kuin koominenkin, ja hienoja body-horror-tehosteitakin tällä on tarjottavana.

25.12, DVD

Tällaista kohtauksesta kohtaukseen vaivattomasti soljuvaa elokuvaa on rauhoittavaa katsella. Hahmot ja dialogi mukavan arkista ja sympaattista. Välillä jumittelua on kuitenkin liikaa. Omalaatuinen ja kiinnostava elokuva kaikesta huolimatta.

22.12, Netflix

22.12, Netflix

Tarina ja tapahtumat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta tappeluista saa jotain selvää ja tässä posautellaan yllättävän paljon päitä ja vuodatetaan verta. Eräällä pahiksella on mahdollisuus päästää Scott Adkins pois päiviltä, mutta suostuukin reiluun nyrkkitappeluun. Adkinsin jäädessä alakynteen hän ampuu vastustajansa. Kovin sankarimaista.

21.12, PC

Hahmojen pohjustus puuttuu täysin ja näyttely on kuraista valittamista ja huolestuneena oloa, joten tunnesidettä ei synny. Tapahtumat myös ikäänkuin pakotetaan eikä mikään tunnu etenevän ns. omalla painollaan. Tajusinkin sitten vasta elokuvan loputtua ettei tämä ollutkaan se alkuperäinen, ja lähes poikkeuksetta paskempien jenkkiriimeikkien katsominen ennen alkuperäistä vituttaa aina jonkun verran.

21.12, PC

21.12, PC

20.12, PC

Jeremy Rennerin esittämä metsästäjä avustaa paikalle saapuvaa FBI-agenttia nuoren intiaaninaisen murhatutkimuksessa. Lumen peittämässä takapajulassa ihmisillä on vaikea olla, ja tämän fiiliksen välittämisessä kotisohvalle on onnistuttu hyvin. Elizabeth Olsenin ja Rennerin hahmojen välinen keskustelu jälkimmäisenä mainitun kotona tuntui jokseenkin omituiselta, sillä kohtauksen ylisentimentaalinen vire muuten niin hienovaraisen ja voimakkaan draaman seassa tuntui jotenkin väärältä. Kyseinen kohtaus on kuitenkin Rennerin hahmon kannalta olellinen ja harvoja, joissa tämä avautuu itsestään. Kokonaisuutensa puolesta Wind River on kuitenkin erittäin toimiva; tempo vaihtelee tarinankerronnassa kivasti ja takauman käyttö toimii oikein hyvin.

19.12, PC

Lukiolaistyttöjä piinataan tuntemattoman hiipparin toimesta. Kyseisen tyypin soittelemat häiriintyneet puhelut ja hahmon perspektiivistä kuvatut kohtaukset luovat elokuvan ylle kuumottavaa ilmapiiriä. Muutenkin Black Christmas on mukavan synkkä, ja tässä osataan käyttää väkivaltaa vain tarpeen vaatiessa. Katsojan pitäminen pimennossa pahiksen henkilöllisyydestä on toteutettu varsin hyvin.

19.12, PC

18.12, PC

Robert Pattinson välttelee virkavaltaa neonvalojen ja vangitsevan elektonisen musiikin säestämänä pitkin kyliä. Good Time on suoraviivainen ja ennalta-arvaamaton. Hahmot ovat juuri ja juuri tarpeeksi syviä, mutta toisaalta tällainen lähes jatkuvassa liikkeessä olevan tarinan sisältävä ja pitkälti tunnelmaan nojaava elokuva ei tämän syvällisempiä hahmoja edes vaadi.

17.12, Netflix

14.12, PC

11.12, PC

Hitusen ylipitkä ja alkuun liikaa jarrutteleva, mutta muuten kiinnostava tarina poliisista ja kylässä leviävästä sairaudesta. Mystinen ilmapiiri ja juonenkäänteet toimivat, eikä näyttelyssäkään ole mitään vikaa.

11.12, Netflix

Mahtipontisesti nimetty Civil War olikin irralliselta tuntuva, kahtia jakautuneiden hyvisten liian hyvässä hengessä tapahtuva mittelö, jossa heitellään kiusallista ja väkinäistä läppää. Tätä ennen tapahtuva pohjustus on varsin kuivaa ja tylsää jutustelua, jossa hahmot ottavat pientä pesäeroa toisiinsa, ja tosiaankin niin pientä että edellämainittu lentokenttämähinä tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa. Siinä mielessä se oli kuitenkin kiinnostava, että saatiin Ant-Manin ja Spidermanin hahmot tutustutettua muihin sankareihin. Elokuvassa on myös jonkinlainen pakollinen pahis, joka jää naurettavan laimeaksi yritykseksi.

9.12, PC

Ajatus jostain toismaailmallisesta haudanryöstäjästä ja tämän huppupäisistä kääpiökätyreistä on kiinnostava, mutta elokuva itsessään ei-viihdyttävällä-tavalla kökkö.

8.12, PC

Casey Affleckin esittämän miehen ja tämän juuri isänsä menettäneen veljenpojan hahmojen muodostama dynamiikka on monisyistä, ja hahmot näin ollen helposti samaistuttavia ja erittäin realistisia. Manchester by the Sea esittää elämän hyvät ja huonot hetket luomalla tasapainoista kontrastia sekä masentavuuden että lämminhenkisen tunnelman välille. Harvempi elokuva tuntuukin samaan aikaan sekä elämänmakuiselta että surulliselta. Perheenjäsenen menetys ja siitä toipuminen kuvataan sekä vanhemman että jälkikasvun näkökulmasta onnistuneesti.

7.12, PC

6.12, Netflix

Kun näin tämän penskana viimeksi, tämä oli jännempi.

4.12, Netflix

Näyttely on ihan mukiinmenevää ja näin, mutta tarinan puolesta tämä on niin nähtyä länkkäriä että oksat pois.

2.12, PC

Ensimmäinen Guardians of the Galaxy ei muistikuvieni mukaan ollut lainkaan näin väkinäinen tilannekomiikan suhteen. Toki tässä jatko-osassa on samaa miellyttävää keveyttä ja ihan toimiviakin humoristisia hetkiä (ja siinä mielessä tämä tuntuu edeltäjänsä tavoin mukavan raikkaalta tuulahdukselta MCU-leffojen joukossa), mutta liian usein vitsejä väännetään katsojalle rautalangasta. Kurt Russell oli ihan hauska lisä tähän.

2.12, DVD, rewatch

26.11, PC

Hieno leffa. Alkupuoliskolla, kun päähenkilölle ei ole vielä sodan todellisuus välittynyt, luodaan odottavaa ja aivan helvetin painostavaa tunnelmaa. Eritoten päähenkilön ja erään tytön välinen keskustelu metsässä ja heti tätä seuraavat tapahtumat sekä visiitti kotikylässä, sisältävät voimmakkaita, jopa kauhuelokuvamaisia piirteitä ja painostavuus on maksimissa. Aleksey Kravchenko suoriutuu lienee parhaiten näkemistäni lapsinäyttelijöiden rooleista.

25.11, PC

Tässä jatko-osassa on lähdetty aivan eri linjalle kuin ykkösessä. Viihdyttävää perseilyä, etenkin loppupuolella. Pahikset ovat välillä liian karrikoituja jopa elokuvan yleisilmeeseen, mikä saa jotkin kohtaukset tuntumaan lapsellisilta.

24.11, PC

20.11, Elokuvateatteri

Sotimiskohtauksissa oli sitä niin sanottua tuntumaa, ja oli kiva nähdä Rokkaa tällä kertaa suuremmassa roolissa Mollbergin versioon verraten, varsinkin kun hahmoa esittävä Eero Aho suoriutuu hyvin. Kotirintamakohtauksissa ei yllätyksekseni nyyhkytelty ollenkaan kiusallisesti, vaan ne toimivat kivana lisänä Rokan hahmon kaaressa.

Ei tästä pitkä aika ole, kun 80-luvun Tuntemattoman sotilaan katsoin. Siinä mielessä tämä uusi tuntui hieman turhauttavalta katsoa, koska samoja kohtauksia tosiaan esiintyy ja Mollbergin versio oli muutenkin vakuuttavampi kuvaus sodasta. Siinä missä edellisessä versioinnissa sivuhahmoissa oli tietynlaista autenttisuutta ja arkista syvyyttä, puuttuu se Louhimiehen elokuvasta lähes kokonaan.

12.11, PC

Sleepaway Campin asema genrensä helmenä joissain piireissä perustuu suurilta osin kai loppuratkaisuun, joka kieltämättä tulee puskista. Elokuvan kökköisyys ja lievästi häiritsevä fiilis, jota hahmoista ja näiden käytöksestä huokuu (ja jotka tuntuvat jotenkin vierailta, kun tapahtumapaikkana kuitenkin on kesäleiri), luovat mielenkiintoisen yhdistelmän ja toimivat yllättävän hyvin yhteen.

11.11, PC

9.11, Netflix

Tässäpä toinen muodikas elokuva (niin tai näin, näitä on tullut viimeiakoina vastaan syystä tai toisesta), jossa ratin takana istuva päähenkilö joutuu tuntemattoman soittajan takia kiipeliin ja ajelemaan pitkin kyliä selvittääkseen tilanteensa. Wheelman tuntuu vähän siltä, että alussa hyvältä tuntuvaa ideaa venytetään siihen pisteeseen, että se kiinnostavuus katoaa ja jäljelle jää turhan tyypillinen toimintajännäri.

8.11, PC

Nykyään näkee yhä useammin ja useammin elokuvia, joissa hahmot yrittävät päästä jostain tilasta/rakennuksesta pois toisen osapuolen yrittäessä estää tätä tapahtumasta. Don't Brethessa ideana on, että kolmen nuoren kopla lähtee ryöstämään sokeaa sotaveteraania, mikä tietää kommelluksia ukkelin aliarvioineelle nuorisolle. Elokuvaa katsellessa huomaa jatkuvasti vertailevansa tätä samantyylisestä päähenkilöiden pakenemisesta kertovaa Green Roomiin, jossa punk-bändi koitti paeta skinibaarista. Molemmissa tunnelmaa on tarkoitus luoda kiperillä tilanteilla ja väkivallalla. Toisin kuin edellämainittu, Don't Breathe jättää hahmojen ja katsojan välille kehittyvän tunnesiteen vaisuksi. Pohjustus on varsin kliseistä rakastavaisten "ryöstetään tää patu ja karataan yhdessä"-tyyppistä mentaliteettia, ja hahmojen kehittyminen tapahtumien aikana on myös sellainen seikka, jonka Green Room teki paremmin. Toki elokuva täyttää premissinsä potentiaalin siten, että kiperiä tilanteita luodaan ja elokuva tarjoilee myös muutamia katselukokemusta elävöittäviä juonenkäänteitä.

5.11, DVD

4.11, PC

Erittäin viihdyttävää seurattavaa tässäkin tekeleessä nämä Chanin ja stunttiryhmänsä temppuilut ja mätkinnät. Huumorin ja tappeluiden yhdisteleminen on saumatonta.

31.10, Netflix

Apocalypto omaa hämmentävän korkean IMDb-arvosanan siihen nähden, että reilun kahden tunnin aikana otetaan maya-heimo vangiksi ja katsotaan näiden pakenemista. Viidakkopako-osuus on kieltämättä hienosti toteutettua katsottavaa, mutta ei tästä pahemmin mitään muuta saa irti, sillä tuntuu ettei Gibson edes yritä kertoa mitään kunnollista tarinaa.

30.10, Netflix

29.10, PC

28.10, Netflix

27.10, USB-tikku/TV

23.10, Elokuvateatteri

22.10, Netflix

Välillä tässä ei ole mitään järkeä ja hahmojen käyttäytyminen todella idioottimaista, mikä luo tietynlaista koomisuutta koko touhun ympärille. Siis sen verran, että tämä on lopulta melko harmiton, joskin turha, remake.

21.10, PC

19.10, DVD

19.10, Netflix, rewatch

Kurt Russell vetää alkuun koomisia Säpinää Chinatownissa-maneereitaan, kunnes tajuaa että korruptio on perseestä.