FI60565C - Cefalexin-bis-(n n-dimetylformamid)-solvat anvaendbart som mellanprodukt vid framstaellningen av cefalexin och foerfarande foer framstaellning av detta - Google Patents

Description

F%2^«1 Γβΐ KUULUTUSJULKAISU intit JHTg l»J ,1^ utlAggningsskrift ^ ^ ^ 0 0 • C (45) Patentti myönnetty 10 02 1982 <%A£r/ Patent eeddelat (51) Kv.ik.3/intci.3 C 07 D 501/22 c SUOM I_FI N LAN D (21) Patenttihakemus — Patentansökning 1^5/72 . . (22) HskemlspUvt —Ansöknlnpdsj 20.01.72 (23) Alkuplivft—Glltighutadag 20.01.72 (41) Tullut |ulkbeksl — BIMt offentllg 21.07.72

Patentti- ja rekisterihallitus ..... t . . . . (44) Nlhtivlkslpenon ja kuuLJulkalaun pvm. —

Patent- oeh registerstyrelsen ' Aniäkin utlagd och utl.«krlft«n publk«r»d 30.10.81 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begird prloritet 20.01.71 USA(US) 108218 (71) Eli Lilly and Company, 307 East McCarty Street, Indianapolis,

Indiana, USA(US) (72) William Lee Garbrecht, Indianapolis, Indiana, USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (5^) Kefaleksiinin valmistuksessa välituotteena käyttökelpoinen kefalek-siini-bis-(N,N-dimetyyliformamidi )-solvaatti ja menetelmä sen valmistamiseksi - Cefalexin-bis-(N,N-dimetylformamid)-solvat användbart som mellanprodukt vid framställningen av cefalexin och förfarande för framställning av detta

Keksintö koskee uutta kefaleksiini-bis-(N,N-dimetyyliformamidi)-solvaattia ja menetelmää sen valmistamiseksi. Kefaleksiiniä valmistetaan etupäässä asyloimalla 7-aminodesasetoksikefalosporaanihapon p-nitro-bentsyyliesteriä (7-ADCA-esteriä) asetonitriilissä fenyyligly-siinin C^-C^-alkyyliseka-anhydridillä. Tässä glysiinijohdannaisessa aminotyppi suojataan enamiinina metyyliasetoasetaatilla. Sen jälkeen poistetaan p-nitrobentsyyliesteriryhmä käsittelemällä kefaleksiini-esterin asetonitriiliseosta pelkistysaineella kuten sinkkipölyllä ja hapolla. Tämän happamen pelkistyskäsittelyn jälkeen, joka käsittely myös poistaa enamiinin, säädetään saadun pH arvoon noin 4,5-5,0 emäksellä, jolloin saostuu raakaa kefaleksiiniä kahtaisionin muodossa.

Vaikkakin tämä happopelkistys tehokkaasti hajoittaa p-nitro-bentsyyliesteriryhmän, syntyy myös määrättyjä epäpuhtauksia, joita 2 60565 on vaikeata poistaa kefaleksiinikahtaisionituotteesta. Tällaisten epäpuhtauksien joukossa uskotaan olevan pieniä määriä 7-ADCA:ta, fenyyliglysiiniä ja epäpuhtautta, jonka rakennetta ei vielä ole varmuudella selvitetty. Tämä viimemainittu epäpuhtaus sisältää di-atsotoitavissa olevaa typpeä kuten on mitattu jäljempänä kuvattavalla Bratton-Marshall-menetelmällä. Kefalosporiini-antibiootteihin perehtyneet suosittelevat diatsotoitavissa olevan typpiepäpuhtauden eliminoimista kokonaan tai sen määrän pienentämistä merkityksettömäksi kefaleksiini-tuotteessa.

Keksinnön tarkoituksena on saada aikaan menetelmä kefaleksii-nin valmistamiseksi, jossa ei muodostu em. epäpuhtauksia eikä varsinkaan yhdistettä, jossa on diatsotoitavissa oleva typpiatomi. Nyt on havaittu, että tämä saavutetaan muuttamalla kefaleksiinin p-nitro-bentsyyliesteri kefaleksiini-bis-(Ν,Ν-dimetyyliformamidi)-sovaatik-si, josta sen jälkeen haluttu kefaleksiini vapautetaan. Keksinnön mukainen kefaleksiini-bis-(N,N-dimetyyliformamidi)-solvaatti valmistetaan a) sekoittamalla Ν,Ν-dimetyyliformamidia kefaleksiinin p-nitro-bentsyyliesterin kanssa, b) käsittelemällä vaiheesta a) saatua seosta sinänsä tunnetulla tavalla pelkistysaineella happamessa väliaineessa, ja c) säätämällä vaiheesta b) saadun seoksen pH arvoon noin 6,5- 7.5 ja erottamalla saostuneet kiteet.

Halutun kefaleksiinin vapauttaminen em. solvaatista tapahtuu siten, että 1) liuotetaan kefaleksiini-bis-(Ν,Ν-dimetyyliformamidi) seokseen, joka sisältää Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja enintään noin 40 tilavuusprosenttia polaarista nestemäistä laimennusainetta, jolloin samalla suoritetaan hapotus, 2) säädetään vaiheesta 1) saadun seoksen pH arvoon noin 6,5- 7.5 emäksellä ja erotetaan saostuneet kiteet, ja 3) liuotetaan vaiheesta 2) saatu kiinteä aine hapotettuun veteen, lämmitetään liuosta 40-70°C:seen, säädetään liuoksen pH arvoon noin 4,5-5 emäksellä ja erotetaan saostunut kefaleksiini.

Keksinnön mukaisen solvaatin valmistuksessa voidaan vaiheessa b) pelkistysaineena käyttää esimerkiksi sinkkimetallia hienojakoisessa muodosssa tai pelkistys voidaan myös suorittaa vedyllä hydraus-katalysaattorin kuten hiili- tai bariumsulfaattikantajalla olevan palladiumin tai rodiumin tai hydrausväliaineeseen suspendoidun palla- 3 60565 dium- tai rodiumyhdisteen läsnäollessa. Happamena väliaineena voidaan käyttää mitä tahansa ei-hapettavaa happoa, mutta on edullista käyttää kloorivetyhappoa.

Reaktio päättyy lyhyessä ajassa, mutta käytännössä seoksen annetaan seistä muutamia tunteja, jotta reaktio olisi täydellinen ja mahdolliset jäännökset ja reagoimaton sinkki laskeutuisivat. Reaktio-seos voidaan sen jälkeen erottaa suodattamalla, dekantoimalla tai sentrifug'oimalla.

Vaiheesta b) saadun seoksen käsittelemiseksi voidaan käyttää mitä tahansa sopivaa emästä. Valinta riippuu yleensä kustannuksista, saannin helppoudesta ja käsittelyn turvallisuudesta. Edullisesti käytetään ammoniakkia, ammoniumhydroksidia tai N,N,N-tris-alkyyli-amiinia, jonka alkyyliryhmät sisältävät 1-4 hiiliatomia kuten tri-etyyliamiinia. Voidaan myös käyttää alkalihydroksideja kuten natrium-hydroksidia tai kaliumhydroksidia.

Keksinnön mukainen kefaleksiini-bis-(N,N-dimetyyliformamidi)-solvaatti on uusi, kiteinen aine, jolla on kaikki kemiallisen yhdisteen ominaisuudet. Se antaa röntgendiffraktiokuvioita, jotka ovat ominaisia kiteisille aineille. Ultraviolettispektroskooppitutkimus antaa tulokseksi n. 70-72 % kefaleksiinia ja 28-30 % DMFrää. Solvaatti on pysyvä huoneenlämpötilassa ja se voidaan kuivata 30-50°C:ssa vakiopainoiseksi.

Keksinnön mukainen solvaatti voidaan edelleen puhdistaa kuten vaiheessa 1) vapaan kefaleksiinin valmistuksessa liuottamalla se happamaksi tehtyyn seokseen, jossa on Ν,Ν-dimetyyliformamidia ja enintään n. 40 tilavuusprosenttiin polaarista nestemäistä laimennin-ta. Seos sisältää edullisesti n. 90 tilavuus-% DMF:ää ja n. 10 tila-vuus-% vettä. Muita käyttökelpoisia polaarisia nestemäisiä laimenti-mia ovat C-^-C^-alkanolit, kuten metanoli, etanoli, isopropanoli ja muut yhdisteet kuten asetoni, asetonitriili, nitrometaani tai metyy-li-etyyliketoni. Vaihtoehtoisesti voidaan puhdistettava solvaatti liuottaa polaariseen nesteeseen hapon avulla ja saatua liuosta sitten käsitellä DMF:11ä. Yleensä käytetään ei-hapettavaa happoa kuten kloorivetyhappoa. Kefaleksiinin puhdistamiseksi ja valmistamiseksi solvaatista vaiheessa 2) käytetään emäksenä sopivasti ammoniumhydroksidia tai trietyyliamiinia. Puhdistuskäsittely voidaan uusia kerran tai useamman kerran kunnes solvaatti osoittaa toivotun alhaista di-atsotoitavissa olevan typen ja muiden ei-toivottujen epäpuhtauksien, kuten 7-aminodesasetoksikefalosporaanihapon (7-ADCA) pitoisuuksia.

60565

Edullisesti tämä puhdistuskäsittely toistetaan kunnes diatsotoituva typpimäärä on alle 0,1 % määritettynä jäljempänä esitetyllä menetelmällä .

Kefaleksiinin valmistamiseksi pannaan kefaleksiini-bis-(N,N-dimetyyliformamidi)-soivaatti veteen, johon lisätään happoa pH:n alentamiseksi l-2:een, sekoitusta lämmitetään 40-70°C:seen, edullisesti 50-60°C:een, monohydraatin muodostamiseksi ja säädetään emäksellä, kuten ammoniumhydroksidilla tai trietyyliamiinilla pH arvoon, jossa kefaleksiini-kahtaisioni ja monohydraatti saostuu. Tämä pH-arvo on välillä n. 4,5-5,0. Jos halutaan kefaleksiinia ilman liuotinta, voidaan kompleksi liuottaa vesipitoiseen asetonitriili-seokseen ja ottaa se siitä talteen. Kefaleksiini-kahtaisioni saadaan talteen reaktioseoksesta tavanomaisin menetelmin, pesemällä asetonitriilillä ja kuivaamalla, jonka jälkeen se muutetaan farmaseuttisiksi valmisteiksi käytettäväksi antibioottihoidossa erilaisia tulehdussairauksia vastaan. Erityisvalmisteet, kapselit tabletit, koot ja käyttötavat käytettäessä kefaleksiinia ovat alalla tunnettuja.

Tämä keksintö tarjoaa kefaleksiinin valmistusprosessiin parannuksia, jotka sallivat asylointivaiheen ja esteriryhmien poistamis-vaiheen erottamisen toisistaan ja kummankin optimoimisen itsenäisesti. Uudella prosessilla saadaan kefaleksiini-tuote, joka on merkitsevästi puhtaampi sinkin, fenyyliglysiinin ja 7-ADCA:n suhteen aikaisemmissa välivaiheissa. On edullista että näitä epäpuhtauksia ei ole läsnä, koska tällöin kefaleksinihydraatin saanto lopullisessa kiteytyksessä vedestä ja kiteytyksen luotettavuus paranevat. Lisäksi tämän keksinnön prosessinparannus mahdollistaa täydellisemmän kefaleksiinin talteenoton. Talteenotot DMFrstä ovat suuruusluokaltaan 95-98 % uudelleen saostusta kohti.

Keksintöä kuvataan lähemmin seuraavissa esimerkeissä.

Esimerkki 1 p-nitrobentsyyliesterin hajoittaminen

Seosta, jossa oli 26,0 g kefaleksiiniesterin, p-nitro-bentsyy-li 3-metyyli-7- (D- ^C-amino- o(-fenyyliasetamidi) -Δ^-kef emi-4-ka.rbok-sylaatti p-tolueenisulfonaattisuolaa, 200 ml Ν,Ν-dimetyyliformamidia (DMF) ja 20,0 ml väkevää vesipitoista kloorivetyhappoa, sekoitettiin ja pidettiin ulkoapäin jäähdytettynä n. 5°C:ssa samalla kun lisättiin 10,4 g sinkkijauhetta annoksittain 0,5 tunnin aikana. Seosta sekoitettiin sitten 1 tunti enempää jäähdyttämättä ja annettiin olla huoneen lämpötilassa useita tunteja. Suodattamisen jälkeen suodok- 60565 ' N ' f · 5 sessa oleva kefaleksiini saostettiin nostamalla asteittain seoksen pH: ta n. 6,5:een trietyyliaxniinilla. Väritön, kiteinen tuote, kefa-leksiini-bis-(dimetyyliformamidi)-solvaatti, koottiin, pestiin DMF: llä ja sitten etyyliasetaatilla sekä kuivattiin. Tuote painoi 16,5 g ja antoi seuraavat analyysiarvot:

Kefaleksiini (emäs)-pitoisuus, UV (264 nm) menetelmä 72,2 %. Diatsotoituva typpi (optinen tiheys-menetelmä) n. 2 ooo ppm Sinkkiä, ppm (= osaa/10^ osaa) 30 ppm Fenyyliglysiiniä 0,01 % 7-ADCA:ata 0,13 %

Kefaleksiini-bis.(DMF)-solvaatin puhdistus DMF:ssä 16 g:n kefaleksiini-bis-(DMF)-solvaatti-tuotetta, joka oli valmistettu edellä esitetyn kuvauksen mukaisesti, liuotettiin 160 ml:aan seosta, jossa oli 95 % DMFrää ja 5 % vettä, ja säädettiin samalla pH n. 2:een väkevällä kloorivetyhapolla. Vaalean keltainen liuos suodatettiin ja suodosta käsiteltiin trietyyliamiinilla niin, että pH-arvoksi tuli 6,5, kefaleksiini-bis-(DMF)-solvaatin saosta-miseksi tuotteena. Tuote kerättiin talteen, pestiin DMF:llä ja etyyliasetaatilla ja kuivattiin. Värittömän kiteisen tuotteen sulamispiste oli 183-186°C ja se painoi 15,7 g. Sillä oli ominainen röntgen-diffraktiokuvio ja siitä saatiin seuraavat analyysiarvot:

Kefaleksiini (emäs)-pitoisuus, UV (264 nm) menetelmä 72,0 % Diatsotoituva aminotyppi n. 150 ppm

Sinkki ei havaittavissa

Fenyyliglysiini " " 7-ADCA " "

Toinen DMF-liuotus hapon avulla, jota seurasi kefaleksiini-bis-(DMF)-solvaattikompleksin saostaminen trietyyliamiinilla alensi di-atsotoituvan typen pitoisuuden tuotteessa alle 50 ppm:n.

Esimerkki 2 284 litran lasilla vuorattuun astiaan lisättiin 108 litraa N ,N-dimetyyliformamidia (DMF), joka oli jäähdytetty -10°C:seen. Sitten lisättiin erikseen puolet 7,7 litran erästä puhdasta kloorivetyhappoa ja 10 kg kefaleksiinin p-nitrobentsyyliesterin para-tolueenisulfonaat-tisuolaa. Sitten lisättiin loput 7,7 litran kloorivetyhappoerästä. Tähän seokseen lisättiin 4,08 kg sinkkipölyä 40 minuutin aikana pitäen samalla seosta jäähdyttäen alle +12°C:een lämpötilassa. Sitten lisättiin 10,8 litraa kloorivetyhappoa 30 minuutin aikana ja seosta sekoitettiin yli yön +20°C:ssa. Seos suodatettiin ja n. 800 g .: . 6 605 65 jäännöstä ja laskeutunutta sinkkipölyä koottiin suodattimena (Hyflo-täyte) buchner-suppilossa. Kerätty aine oli enimmäkseen keltaista jäännöstä ja alle 20 g oli sinkkipölyä. Suodatettu aine buchner-suppilossa pestiin 4 litralla DMF:ää. Suodosta, joka sisälsi tuotteen, käsiteltiin trietyyliamiinilla kunnes pH oli 6,9 kefalek-siini-bis-(Ν,Ν-dimetyyliformamidin) saostamiseksi. Saostunut tuote suodatettiin buchner-suppilossa, pestiin kolmasti 15 litralla DMF:ää ja kahdesti 15 litralla etyyliasetaattia. Pesty tuote kuivattiin 32°C:ssa. Saatiin 5,05 kg kefaleksiini-bis-(DMF)-kompleksia. Puhtaan kefaleksiinin teoreettinen paino, laskettuna lähtöaineen painosta, oli 4,695 kg. Varsinainen saalis oli 77,5 %. Kefaleksiini-pitoisuus ultraviolettivalo (nm 264)-analyysissä oli 72,0 %. Diatsotoituvan typen pitoisuus oli n. 2 000 ppm. 7-aminodesasetoksikefalosporaani-hapon (7-ADCA) pitoisuus oli 0,07 paino-%. Tuote oli väriltään harmaa.

Esimerkki 3

Esimerkin 2 menettely toistettiin 14,6 kg:n määrällä {kefaleksiinin paranitrobentsyyliesterin para-tolueenisulfonaattisuolaa), paitsi että sekoitus jäähdytettiin -5°C:seen ja sinkkipölyä siroteltiin reaktioseokseen 35 minuutin ajan. Lämpötila pidettiin alle 12° C:een. Sinkkipölyä käytettiin yhteensä 5,34 kg. Kun kloorivetyhappoa oli lisätty 14,13 litraa ja seos lämmennyt 22°C:een, sitä sekoitettiin yli yön. Seuraavana päivänä seos suodatettiin. Jäännös koottiin ja pestiin DMF:llä (4 litraa). Suodoksen pH säädettiin 5,2:een ja sitten lisättiin 2 g kefaleksiini-bis-(DMF)-kompleksia siemeneksi. Seosta sekoitettiin 30 minuuttia. Kun saostuneiden kefaleksiini-bis-(DMF)-kiteiden koko oli suodattavuuden kannalta hyvä, säädettiin lietteen pH 6,0:ksi ja seosta sekoitettiin 15 minuuttia. Säädettiin pH 6,9:ksi ja seosta sekoitettiin 15 minuuttia, jonka jälkeen se suodatettiin. Suodatusaika oli 45 minuuttia. Tarttuneet nesteet syrjäytettiin kolmella (15 litraa) DMF = pesulla ja kahdella (15 litraa) etyyliasetaatti-pesulla. Kiteinen kefaleksiini-bis-(DMF)-tuote kuivattiin, minkä jälkeen se painoi 7,568 kg. Tuote oli väriltään valkoinen. Kefaleksiinin emäs-pitoisuus ultravioletti (264 nm ) analyysilla määrättynä oli 71,7 %. Kefaleksiinin teoreettinen paino tässä disolvaattituotteessa oli 6,3 kg. Varsinainen saalis oli 86,1 %· Diatsotoituvan typen pitoisuus oli n. 1 000 ppm. 7-ADCA-pitoisuus oli 0,14 prosenttia.

Toinen pääasiallisesti samalla tavalla valmistettu erä antoi 7 60565 saaliiksi 7,87 kg (80,6 %:n saalis) valkoista kiteistä kefaleksiini-bis-(DMF)-solvaattituotetta, jonka analysoitiin sisältävän 70,0 prosenttia kefaleksiinia, n. 2 000 ppm diatsotoituvaa typpeä ja 0,09 prosenttia 7-ADCA:ta.

Neljännestä kokeesta samanlaisessa mittakaavassa saatiin 7,38 kg (85 %:n saalis) kiteistä kefaleksiini-bis-(DMF)-tuotetta, jossa oli 71,4 % kefaleksiinia, n. 1 500 ppm diatsotoituvaa typpeä ja 0,09 % 7-ADCA:ta.

Esimerkki 4

Seos, jossa oli 4 erää raaka-kefaleksiini-bis-(DMF)-solvaatte-ja, jotka oli valmistettu edellä esitettyjen esimerkkien kuvauksen mukaisesti ja joita oli yhteensä 19,4 kg (kefaleksiini-kahtaisioni-ainetta) liuotettiin seokseen, jossa oli 247 litraa DMF:ää ja 28 litraa tislattua vettä. Säädettiin pH arvoon 2,0 puhtaalla kloori-vetyhapolla. Sitten pH säädettiin 6,9:ään ammoniumhydroksidillä seos suodatettiin sitten kahdella buchner-suppilolla ja pestiin kahdella erällä (18 litraa/erä) 100-%:ista DMF:ää. Näytteenoton jälkeen (0,901 kg) suodatetun puolipuhtaan kefaleksiini-bis-(DMF)-kompleksin loppuosa liuotettiin uudelleen seokseen, jossa oli 247 litraa DMF:ää ja 28 litraa vettä, kloorivetyhapon avulla. Säädettiin pH sitten 6,9:ään ammoniumhydroksidilla. Seos suodatettiin tuotteen, kefaleksiini-bis-(DMF)-kompleksin, kokoamiseksi buchner-suppiloihin. Tuote pestiin kahdesti 15 litran annoksilla DMF:ää ja sitten kahdesti etyyliasetaatilla (15 litralla ja 12 litralla). Sen jälkeen puhdistettu kefa-leksiini-bis-(DMF)-kompleksi kuivattiin. Kokonaispaino oli 24,0 kg + 115 g näytteitä varten. Kefaleksiinin emäspitoisuus oli 70,0 % määritettynä ultravioletti (264 nm ) spektri-menetelmällä. Diatsotoituvan typen pitoisuus oli n. 300 ppm. Varsinainen saalis oli 90,0 %.

Esimerkki 5 284 litran avonaiseen lasilla vuorattuun astiaan, jossa oli voimakas sekoitin, lisättiin 92 litraa tislattua vettä, 6 kg puhdasta kloorivetyhappoa, 23 kg kefaleksiini-bis-(DMF)-kompleksia. Tämä seos huuhdottiin 11,5 litralla de-ionisoitua vettä ja lisättiin sitten 0,640 kg natriumetyleenidiamiinitetra-asetaattia 5,5 litrassa tislattua vettä ja 1,67 kg hiiltä (Darco G 60) ja sekoitettiin 1 tunti. Liuos suodatettiin sitten lasisuotimen läpi laatta ja kehys-puristimella ja pestiin 15,3 litralla tislattua vettä. Suodos ja pesuvedet siirrettiin 284 litran tislausastiaan ja kuumennettiin 55°C:seen. pH säädettiin 4,5:een trietyyliamiinilla. Jonkinverran 8 60565 trietyyliamiiniylimäärää kertyi sekoittimen ympärille. Tämä amiini-ylimäärän kertymä neutraloitiin 3,0 litralla kloorivetyhappoa. Maksi-mi-pH oli 5,6 alle 5 minuuttia. Seos suodatettiin buchner-suppilolla, pestiin 5 litralla vettä ja kahdella 15 litran erällä de-ionisoitua vettä. Suodos (180 litraa) jäähdytettiin ja siirrettiin 284 litran tislausastiaan. Sitten lisättiin 90 litraa asetonitriiliä toisen saannon saostamiseksi. Molemmat tuotteet ilmakuivattiin 32°C:ssa vakiopainoon. Saatiin 12,5 kg kefaleksiinimonohydraatti-tuotetta (93 % emäs-kefaleksiinia) mitattuna ultraviolettianalyysillä (nm 264). Ditasotoituvan typen pitoisuus oli alle 50 ppm. DMF-pitoisuus oli 0,0602 %. Vesipitoisuus Karl Fischerin analyyttisellä menetelmällä määritettynä oli 6,25 %.

Analyyttinen menettely diatsotoituvan amiinin määrittämiseksi kefaleksiinituotteessa on esitetty seuraavassa

Diatsotoituva amiini kefaleksiinihydraatissa

Kemiallinen nimi: 7-(D-^-amino-K-fenyyliasetamidi)-3-metyyli- 3-kefemi-4-karboksyylihappo

Yleinen nimi: Kefaleksiini

Tutkimustapa: Kolorimetrinen

Tutkimustavoite: Selvittää diatsotoituvan amiinin pitoisuu det I Laitteisto:

Beckman malli DU spektrofotometri tai muu sopiva spektrofoto- metri II Reagenssit:

1. Kloorivetyhappo, 0,5 N

2. Natriumnitraattia, 0,1 % I^C^ssa 3. Ammoniumsulf amaatti, 0,5 % i^C^ssa 4. N-(1-naftyyli)-etyleeni-diamiini-dihydrokloridi, 0,1 % H20:ssa III Menettely: n. 100 mg:n kefaleksiini-näyte punnitaan tarkasti ja pannaan 50 ml:n Erlenmeyer-pulloon. Lisätään 3 ml ^C^ta ja sitten 10,0 ml 0,5 N Hci:ää. Lisätään 2,0 ml 0,1 % natriumnitriittiä, sekoitetaan ja annetaan seistä 3 minuuttia. Lisätään 2,0 ml 0,5 %:ista ammonium-sulfamaattia, sekoitetaan ja annetaan seistä 3 minuuttia. Lisätään 2,0 ml 0,1 %:ista N-(1-naftyyli)-etyleeni-diamiini-dihydrokloridia. Sekoitetaan hyvin ja annetaan seistä 20 minuuttia. Määrätään tämän liuoksen absorbointi 550 nm;ssä sopivalla spektrofotomet- 9 60565 rillä käyttäen 1,0 cm:n kennoja ja I^Orta vertailukennossa.

Alaviite: Tämä menetelmä on pieni muunnos menetelmästä, jonka ovat kuvanneet A. C. Bratton ja E. K. Marshall, Jr. J. Biol. Chem., 128, (1939) s. 537-550.

IV Tulokset: 100

Abs. 550 nm X - = Abs./100 mg kefaleksiinia näytteen paino V Huomautuksia: Tämän menetelmän alaraja on n. 50 ppm.