Lyhyesti ja rumasti sanottuna suomalainen Yksi lensi yli käen pesän -kopio. Jokaisen elokuvan vertaaminen maailman elokuvahistorian klassikoihin johtaa pian avatar-syndroomaan, eikä siitä ole todellista iloa kenelläkään. Prinsessa oli suomalaisella skaalalla erinomainen elokuva ja Haloselta upea avaus fiktion saralla. Kukkolan roolisuoritus nimikkoroolissa kantoi elokuvaa eikä monikaan henkilöhahmoista (poislukien Edelmann ja Franzén) olleet suomalaiselle elokuvalle tyypillisesti epäuskottavia tai ylilyötyjä. Draamankaari kantoi koko elokuvan, eikä keskivälin hajanaisuus haitannut kokonaisuutta. Kuvaukseltaan Prinsessa ylitti suomalaisen elokuvan standardit ja niissä heijastui ohjaajan vahva kuvallinen ja dokumentaarinen osaaminen.

Elokuva jonka olin nähnyt pienenä ja silloin pidin tätä kovanakin filminä. Nyt uusi katselukerta oli kohtuullisen suuri pettymys. Elokuva toteutti jo perustuttua kaavaa, jossa kaikki on hyvin ja odotus on vain tyyntä ennen myrskyä. Kehuna elokuvan tulivuori ja sen toiminta on hyvin paljon realistisempaa kuin monissa vastaavissa. Aikanaan hienotkin tuhokohtaukset ovat ottaneet rajujakin iskuja ajan hampaasta ja elokuva ei oikein nykyisellään kun tuhonkin esittäminen on toisarvoista, tarjoa oikein mitään.

Loistava elokuva joka lukeutuu sekä Fosterin, että Hopkinsin roolisuorituksiin. Kaikki kahdenkeskiset kohtaukset ovat timatteja ja elokuvan jaksaa katsoa aina vaan uudelleen ja löytää siitä samalla aivan uusia tasoja.

Hyvä ja puhutteleva dokkari kiinnostavasta asiasta. Huomaa kuinka suuri asia ydinjätteen loppusijoitus todella on vaikkeivat poliitikot siitö haluakkaan puhua. Kuvaus oli upeaa ja tunnelma oli hyvin elokuvamainen vaikka haastattelut olivatkin asiallisesti kuvattu. Dokkarin läpi kulkenut juoni oli myös taiteellinen ja kiinnostava.

Tämä onkin jo suoranainen klassikko, eikä suotta. Elokuva on aivan loistava heti ensi sekunteilta lopputeksteihin. Maailma ja kuinka sitä kuvataan otta heti otteeseensa eikä siitä pääse irti ennenkuin lopputekstit antavat luvan. Juoni mainio ja yhteiskunnan eriarvoisuuden kuvaaminen täysin ajatonta. Ihmitystä herättää myös kuinka nykypäivän näytteliöltä puuttuu juuri tuo karisma, jota Gregory Peck tuo Atticuksen rooliin!

Eipä elokuva ole lähelläkään herra Jarmuschin kärkipään elokuvia, mutta silti leffana erittäin viihdyttävä. Jäi myös olo, että uudelleen katsominen voisi avata elokuvasta uusia puolia. Murraysta täytyy sanoa, että mies esitti taas sen "saman roolin" kuin aina ennenkin.

Tässä elokuvassa oli aineksi vaikka mihin, mutta ikävä kyllä leffa lähtee hyvin nopeasti hiukan väärille raiteille. Insesti on sen verran suuri asia, että se olisi kantanut leffan helposti ilman turhia katana-pelleilyjä. Ville Virtaselle pisteet loistavasta roolista. Virtanen todistaa edelleen olevansa ehdotonta suomalaista huippua.

Olen kyllä aina tykännyt Dunesta miltei enemmän kuin muista scifi-klassikoista. Lynch on saanut vangittua leffaan omanlaisen tunnelman vaikkei elokuva kyllä mitään herran parhaimmistoa olekaan. 80-luvun tehosteet jaksaa naurattaa, mutta muuten se on kestänyt hyvin aikaa.

Loistava elokuva eihän siitä pääse yli eikä ympäri. Mieletön kuvaksellisuus, jota tuetaan mm. eri väristen filtterien avlla ja hiljainen tarinankerronta ovat omiaan nostamaan elokuvan tunnelman kattoon. Sivystysvaltion tuottaman laillisen kuoleman ehdoton kritiikki vailla turhia kaunisteluja. Erittäin raskas elokuva katsoa ja herättää varmasti tunteita.

Onhan tuo ihan katseltava pätkä, kun yksi omista lempinäyttelijöistä on sitä tähdittämässä. Silti elokuva on juonellisesti heikko ja helposti arvattava. Myöskään kummallisemmista näyttelijäsuorituksista on turha puhua (poissulkien Miko Hughes). Kyllä Willis Razziensa ansaitsi!