voimaton

voimaton (34-C) (komparatiivi voimattomampi, superlatiivi voimattomin) (taivutus[luo])

1. jolla ei voimaa
2. masentunut, (henkisesti) loppuun palanut, lannistunut
3. kyvytön, kykenemätön, hampaaton

   Tulli on voimaton Viron viinarallin edessä. (yle.fi)

• IPA: /ˈʋoi̯mɑt̪on/
• tavutus: voi‧ma‧ton

sanan voima vartalosta voima- ja suffiksista -ton

• adverbit: voimattomasti
• substantiivit: voimattomuus

• voimaton Kielitoimiston sanakirjassa

voimaton

1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä voida