tuntea

tuntea (59-J) (taivutus)

1. ~ (akk.) tietää jonkin tai jonkun olemassaolosta; persoonallisuudesta ja ominaisuuksista; tunnistaa ihminen ulkonäöltä tai nimeltä
2. (fysiol.) ~ (part.) aistia

   tuntea kipua, janoa

3. ~ (part.) kokea jotakin tunnetta

   tuntea pelkoa, rakkautta

• IPA: /ˈt̪unt̪eɑˣ/
• tavutus: tun‧te‧a

• tuntea tuskaa
• tunnistaa

• substantiivit: tunne, tunnus, tuntemus, tuntija, tunto, tuntu, tuntuma
• verbit: tuntua

• tuntea Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 3, 287, 316, 882, 3702 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa