riistää

riistää (53) (taivutus[luo])

1. ottaa jklta pois jtak, mikä kuuluisi hänelle, kiskaista, temmata

   Hän riisti hengen itseltään.

   Riistää nalle lapsen kädestä.

2. käyttää hyväksi, hyötyä moraalisesti arveluttavasti

   Työnantajat riistävät kesätyöntekijöitä huonon sään varjolla. (iltalehti.fi)

• IPA: /ˈriːst̪æːˣ/
• tavutus: riis‧tää

• viedä

• substantiivit: riisto, riistäjä, riistäminen
• verbit: riistäytyä

• riistää Kielitoimiston sanakirjassa