surmata

surmata (73) (taivutus[luo])

1. tappaa

• IPA: /ˈsurmɑt̪ɑˣ/
• tavutus: sur‧ma‧ta

sanan surma vartalosta surma- ja suffiksista -ta

• substantiivit: surmaaja, surmaaminen
• verbit: surmauttaa

• surmata Kielitoimiston sanakirjassa

surmata

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surmama