suku

suku (1-M)

1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin

   Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.

2. (biologia, taksonomia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja

   Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.

3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista, kieliopillinen suku

   Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

• IPA: /ˈsuku/, [ˈsʷukʷu]

• tavutus: su‧ku

• heimo, klaani, lahko

• adjektiivit: jalosukuinen, sukuinen, suvullinen, suvuton
• adverbit: suvullisesti
• substantiivit: sukulainen
• verbit: sukuloida

aatelissuku, feminiinisuku, hallitsijasuku, ihmissuku, keisarisuku, kuningassuku, lähisuku, maskuliinisuku, miessuku, naissuku, pappissuku, ruhtinassuku, sukuelin, sukuhaara, sukuhauta, sukuhistoria, sukuhormoni, sukujuhla, sukujuuri, sukukalleus, sukukansa, sukukartano, sukukieli, sukukokous, sukukunta, sukukypsä, sukulinja, sukuluettelo, sukunimi, sukunimistö, sukunäkö, sukuoikeus, sukuomaisuus, sukuominaisuus, sukupaperit, sukuperimys, sukuperintö, sukuperä, sukupiirre, sukupolvi, sukupuoli, sukupuu, sukupuutto, sukurasite, sukurasitus, sukurauhaset, sukuromaani, sukurutsa, sukurutsaus, sukuselvitys, sukusiitos, sukusolu, sukutalo, sukutaulu, sukutila, sukututkimus, sukuvaakuna, sukuvietti, sukuviha, sukuvika, sukuyhtiö, sukuylpeys, talonpoikaissuku

• suku Kielitoimiston sanakirjassa
• suku Tieteen termipankissa

suku

1. häntä, pyrstö

suku

1. heimo, kansa

suku

1. häntä, pyrstö