selvitä

selvitä (75) (taivutus)

1. pysyä hengissä vaikeasta tai vaarallisesta tilanteesta

   Yksi matkustaja selvisi lento-onnettomuudesta.

2. elää tietyillä resursseilla

   Pienilläkin tuloilla selviää kun elää säästeliäästi.

3. tulla selväksi, käydä ilmi, ratketa

   Tänään selviää kilpailun voittaja.

4. suoriutua tehtävästä
5. toipua humalasta

• IPA: /ˈselʋit̪æˣ/
• tavutus: sel‧vi‧tä

• selviytyminen

• verbit: selvittää

selviämisasema, selviämistila

läviste, lävitse, välitse

• selvitä Kielitoimiston sanakirjassa

selvitä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä selvittää
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä selvittää
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä selvittää