maakunta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- historiallisesti tai kansatieteellisesti yhtenäinen valtion osa
- Suomi on jaettu maakuntiin poliittisilla päätöksillä.
- (arkikieltä) pääkaupungin tai yleensä kaupungin ulkopuoliset alueet, joskus maaseutu
- Kierrellä maakunnissa kuulemassa kansalaisten tuntoja.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑːˌkunt̪ɑ/
- tavutus: maa‧kun‧ta
Huomautukset
muokkaaEtymologia
muokkaa- yhdyssana sanoista maa ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[2]
Käännökset
muokkaaLainaukset
muokkaa1555. Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555.[3]
Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa, hewoisten, Pyssyden, Aswden, Rwstin ia muunn enemmen kansa, Mijngä kansa tarwitahan vastata Makunda ia Rijkiä. Ja ombi tämä wagellus Meillen ia Meiden Alimasiten Rodzist enemmen kuluttanut, quin Mee taidamme sada kaickest Somen Maast kahtena kymmennä Aijastaikana, Ja Mee toijffuomme ette te quin tesse Makunnasa Asutta, tahdoiste tee mös sen modoiste mielehenne otta, Ette see enimeste teiden itze päellenne langepi.
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakotimaakunta, maakunnanvaakuna, maakunta-arkisto, maakuntahenki, maakuntahistoria, maakuntaitsehallinto, maakuntajako, maakuntajuhla, maakuntakaava, maakuntakasvi, maakuntakirjasto, maakuntakivi, maakuntakokous, maakuntakukka, maakuntakäräjät, maakuntalaki, maakuntalaulu, maakuntalehti, maakuntaliitto, maakuntalintu, maakuntamatkailu, maakuntamuseo, maakuntaneuvos, maakuntapäivät, maakuntaviesti
Aiheesta muualla
muokkaa- maakunta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen maakuntien nimet Viitattu: 11.12.2011
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
- ↑ Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555. Virtuaalinen vanha kirjasuomi (luettu 3.1.2014)