maakunta

maakunta (10-J)

1. historiallisesti tai kansatieteellisesti yhtenäinen valtion osa

   Suomi on jaettu maakuntiin poliittisilla päätöksillä.

2. (arkikieltä) pääkaupungin tai yleensä kaupungin ulkopuoliset alueet, joskus maaseutu

   Kierrellä maakunnissa kuulemassa kansalaisten tuntoja.

• IPA: /ˈmɑːˌkunt̪ɑ/
• tavutus: maa‧kun‧ta

• Suomen maakunnista käytetään englanniksi sanaa region^[1].

• yhdyssana sanoista maa ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[2]

1555. Kustaa Vaasan kirjeen suomennos 21.11.1555.^[3]

Ja nyt Itze tullehet tähen Somen Mahan swren Sotawäghen kansa, hewoisten, Pyssyden, Aswden, Rwstin ia muunn enemmen kansa, Mijngä kansa tarwitahan vastata Makunda ia Rijkiä. Ja ombi tämä wagellus Meillen ia Meiden Alimasiten Rodzist enemmen kuluttanut, quin Mee taidamme sada kaickest Somen Maast kahtena kymmennä Aijastaikana, Ja Mee toijffuomme ette te quin tesse Makunnasa Asutta, tahdoiste tee mös sen modoiste mielehenne otta, Ette see enimeste teiden itze päellenne langepi.

• maakuntalainen

kotimaakunta, maakunnanvaakuna, maakunta-arkisto, maakuntahenki, maakuntahistoria, maakuntaitsehallinto, maakuntajako, maakuntajuhla, maakuntakaava, maakuntakasvi, maakuntakirjasto, maakuntakivi, maakuntakokous, maakuntakukka, maakuntakäräjät, maakuntalaki, maakuntalaulu, maakuntalehti, maakuntaliitto, maakuntalintu, maakuntamatkailu, maakuntamuseo, maakuntaneuvos, maakuntapäivät, maakuntaviesti

• maakunta Kielitoimiston sanakirjassa