lus

lus

1. lusain kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)^[1]

lus

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä lire
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lire
3. (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä lire

lus yl. (5) (yks. määr. lusen[luo], mon. epämäär. löss[luo], mon. määr. lössen[luo])

1. täi

• bladlus, mjöllus, vägglus