lito

lito (1)

1. (puhekieltä) litografia

• IPA: /ˈlit̪o/
• tavutus: li‧to

• lyhentymä sanasta litografia

• lito Kielitoimiston sanakirjassa

lito

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä litoa
2. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä litoa

lito (yks. akk. liton; mon. litoj, mon. akk. litojn)

1. vuode, sänky

lito (yksikön akkusatiivi liton; monikko liti, monikon akkusatiivi litin)

1. vuode, sänky

lito n. 

1. (murteellinen) kesä
2. (vanhahtava) vuosi

• (yleiskieltä) ljeto, (murteellinen) leto

litō

1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti verbistä linō)
2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti verbistä linō)
3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti verbistä linō)
4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta litus (joka on partisiipin perfekti verbistä linō)