olettamus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaolettamus (39)
- ajattelussa jonkun tekemä oletus, jota ei ole todistettu
- Einsteinin olettamus osoittautui oikeaksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolet̪ˌt̪ɑmus/
- tavutus: o‧let‧ta‧mus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | olettamus | olettamukset |
genetiivi | olettamuksen | olettamusten olettamuksien |
partitiivi | olettamusta | olettamuksia |
akkusatiivi | olettamus; olettamuksen |
olettamukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | olettamuksessa | olettamuksissa |
elatiivi | olettamuksesta | olettamuksista |
illatiivi | olettamukseen | olettamuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | olettamuksella | olettamuksilla |
ablatiivi | olettamukselta | olettamuksilta |
allatiivi | olettamukselle | olettamuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | olettamuksena | olettamuksina |
translatiivi | olettamukseksi | olettamuksiksi |
abessiivi | olettamuksetta | olettamuksitta |
instruktiivi | – | olettamuksin |
komitatiivi | – | olettamuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | olettamukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
olettamus- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- olettamus Kielitoimiston sanakirjassa