kertoma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakertoma (10)
- (kielitiede, harvinainen) imperfekti
- (matematiikka) fakulteetti, n:n kokonaisluvun kaikkien lukujen tulo
- Kolmen kertoma 3! on 1·2·3 eli kuusi.
- Kertoma ilmoittaa n:n olion permutaatioiden määrän.
- kerronta, kertomus
- Ne korutont on kertomaa.
- Naapurien kertoman mukaan avioparin välit olivat mitä parhaat.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkert̪omɑ/, [ˈk̟e̞rto̞mɑ̝]
- tavutus: ker‧to‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertoma | kertomat |
| genetiivi | kertoman | kertomien (kertomain) |
| partitiivi | kertomaa | kertomia |
| akkusatiivi | kertoma; kertoman |
kertomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertomassa | kertomissa |
| elatiivi | kertomasta | kertomista |
| illatiivi | kertomaan | kertomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertomalla | kertomilla |
| ablatiivi | kertomalta | kertomilta |
| allatiivi | kertomalle | kertomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertomana | kertomina |
| translatiivi | kertomaksi | kertomiksi |
| abessiivi | kertomatta | kertomitta |
| instruktiivi | – | kertomin |
| komitatiivi | – | kertomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kertoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
|
Ks. imperfekti |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomakyky, kertomalause, kertomaruno, kertomarunous, kertomataito, kertomatapa, kertomataulu, kertomateos
Aiheesta muualla
muokkaa- kertoma Kielitoimiston sanakirjassa