kannella

kannella (67-J) (taivutus[luo])

1. kertoa korkeammassa asemassa olevalle henkilölle toisen huonosta käytöksestä, kieliä
2. (oikeustiede) tehdä kantelu
3. (frekventatiivinen) kantaa (=kanniskella)

• IPA: /ˈkɑnːelːɑˣ/
• tavutus: kan‧nel‧la

johdos verbistä kantaa (heikko vartalo kann|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

• substantiivit: kanteleminen, kantelu

• kannella Kielitoimiston sanakirjassa

kannella

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kansi

kannella

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kanneltaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kanneltaa

kannella f.

1. kaneli

kannella

1. ruskea