kokonaisuus

Suomi

kokonaisuus (40)

yhteenkuuluvien osatekijöiden muodostama yhdessä toimiva yhdistelmä tai järjestelmä
Kokonaisuus on osiensa summa, mutta ei aina algebrallisesti ajateltuna.

Palveleva kokonaisuus keskellä kaupunkia

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kokonaisuus	kokonaisuudet
genetiivi	kokonaisuuden	kokonaisuuksien
partitiivi	kokonaisuutta	kokonaisuuksia
akkusatiivi	kokonaisuus; kokonaisuuden	kokonaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kokonaisuudessa	kokonaisuuksissa
elatiivi	kokonaisuudesta	kokonaisuuksista
illatiivi	kokonaisuuteen	kokonaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kokonaisuudella	kokonaisuuksilla
ablatiivi	kokonaisuudelta	kokonaisuuksilta
allatiivi	kokonaisuudelle	kokonaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	kokonaisuutena	kokonaisuuksina
translatiivi	kokonaisuudeksi	kokonaisuuksiksi
abessiivi	kokonaisuudetta	kokonaisuuksitta
instruktiivi	–	kokonaisuuksin
komitatiivi	–	kokonaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kokonaisuude-
vahva vartalo	kokonaisuute-
konsonantti- vartalo	kokonaisuut-

sanan kokonainen vartalosta kokonais- ja suffiksista -uus

1. kokonaisuus