arinakääpä

Suomi

Arinakääpä

Substantiivi

arinakääpä (10-E)

Phellinus igniarius, kovamaltoinen, raskas kääpälaji

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	arinakääpä	arinakäävät
genetiivi	arinakäävän	arinakääpien (arinakääpäin)
partitiivi	arinakääpää	arinakääpiä
akkusatiivi	arinakääpä; arinakäävän	arinakäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	arinakäävässä	arinakäävissä
elatiivi	arinakäävästä	arinakäävistä
illatiivi	arinakääpään	arinakääpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	arinakäävällä	arinakäävillä
ablatiivi	arinakäävältä	arinakääviltä
allatiivi	arinakäävälle	arinakääville
muut sijamuodot
essiivi	arinakääpänä	arinakääpinä
translatiivi	arinakääväksi	arinakääviksi
abessiivi	arinakäävättä	arinakäävittä
instruktiivi	–	arinakäävin
komitatiivi	–	arinakääpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	arinakäävä-
vahva vartalo	arinakääpä-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista arina ja kääpä

Käännökset

1. Phellinus igniarius

unkari: parázstapló

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=arinakääpä&oldid=4708884”