Georg Ots
Georg Ots (21. maaliskuuta 1920 Petrograd – 5. syyskuuta 1975 Tallinna)[1] oli virolainen ooppera- ja iskelmälaulaja. Äänialaltaan hän oli baritoni.
| Georg Ots | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|Georg Ots (vas.) jakamassa nimikirjoituksia Aleksanterinkadun Musiikki Fazerin toisen kerroksen "levyaulassa" vuonna 1958.]]Georg Ots (vas.) jakamassa nimikirjoituksia Aleksanterinkadun Musiikki Fazerin toisen kerroksen "levyaulassa" vuonna 1958. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1920 Petrograd |
| Kuollut | 5. syyskuuta 1975 (55 vuotta) Tallinna |
| Ammatti | Muusikko, elokuvanäyttelijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet |
suomi venäjä viro |
| Aktiivisena | 1945–1975 |
| Tyylilajit |
ooppera iskelmä |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Warner Music Finland |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Varhaisemmat vuodet
Varhain Ots muutti perheensä mukana Pietarista Viroon. Musikaalisen perheen isä, oopperatenori Karl Ots suositteli pojalleen insinöörin uraa tai muuta kunniallista ammattia tämän ollessa 16-vuotias. Isä myönsi, että pojalla on hyvä ääni, mutta liian pieni ääni oopperalaulajaksi. Ots kykeni laulamaan jopa kahdellakymmenellä eri kielellä. Ennen lauluopintoja hän lauloi virolaisbaritoni Aleksanderin Arderin kanssa Jaroslavlissa.
Nuoruudessaan Georg Ots oli hyvä uimari. Hän voitti jopa maansa mestaruuden 1500 metrin uinnissa. Toinen maailmansota keskeytti Otsin arkkitehtiopinnot, ja hän joutui liittymään puna-armeijaan. Laivastoupseerina hän oli paennut sukellusveneellä ja jäänyt venäläisten vangiksi. Vapauduttuaan vuotta myöhemmin hän palasi kotiin ja ilmoittautui Tallinnassa konservatorioon ja samalla Estonia-teatterin kuoroon.
Yksityiselämä
Georg Ots oli kolme kertaa naimisissa. Hänen vaimojensa nimet olivat Margot, Asta ja Ilona. Georg Otsilla oli kaksi tytärtä ja poika. Hänellä oli myös kaksi adoptoitua lasta.
Georg Ots kuoli Tallinnassa 55-vuotiaana syöpään.
Oopperaura
Ensimmäisen oopperaroolinsa Georg Ots lauloi oopperassa Jevgeni Onegin 1944, josta tuli hänen suosituin roolinsa. Sitä hän myös lauloi eniten vuodesta 1951 kuolemaansa 1975 saakka. Ots toimi Estonia-teatterin solistina vuodesta 1945. Neuvostoliitossa Ots oli kaikkien virallisten oopperatalojen suosikkiesiintyjä, erityisesti Moskovan Bolšoi-teatterissa. Huomattavimpia oopperarooleja: Jevgeni Onegin, Jeletski, Escamillo, Renato, Don Giovanni, Papageno, Iago, Porgy, Figaro ja Kabalevskin Coles Breugron. Otsin kuuluisin rooli oli Anton Rubinsteinin oopperassa Demoni, jonka libretto perustuu Mihail Lermontovin eeppiseen runoon.
Ots oli myös merkittävä konserttilaulaja. Hän esitti Schubertin, Musorgskin, Tšaikovskin ja muiden venäläissäveltäjien lauluja. Ots lauloi sujuvasti viroksi, venäjäksi, suomeksi, saksaksi, italiaksi ja ranskaksi.
Kevyen musiikin esittäjänä ja elokuvanäyttelijänä
Ots vieraili ensimmäisen kerran Suomessa 1951. Ensimmäisen suomenkielisen levynsä Saarenmaan valssi/Kalastajan laulu hän teki vuonna 1957. Ots teki useita levytyksiä Suomessa v. 1957–1973. Hänen tunnetuin kappaleensa Suomessa on ehkä Raimond Valgren säveltämä ja Debora Vaarandin sanoittama "Saarenmaan valssi" (1957), muita suosikkeja ovat "Hopeahapset" (1958), "Heijastus" (1959), "Muuttuvat laulut" (1969), "Rakastan sinua, elämä" (1962), "Moskovan valot" (1973) ja "Uudelleen jos luokses tulla voisin" (1968). "Rakastan sinua, elämä" jäi Otsin esittämänä aluksi melko vähälle huomiolle, kunnes Kauko Käyhkön levytys nosti sen suosioon. Myöhemmin sen ovat levyttäneet myös mm. Mauno Kuusisto ja Tapio Rautavaara.
Otsin suosio kulminoitui 1958 Lenfilmin esittämään musikaaliin "Mister X", joka perustui Imre Kálmánin operettiin "Sirkusprinsessa". Ots näytteli myös pääroolin Kolme katku vahel -elokuvassa, joka perustuu Jaan Krossin historialliseen novelliin, joka kuvaa Balthasar Russowin elämää. Ots esitti myös virolaisia kansanlauluja ja piti kamarilaulukonsertteja 1959. Ots esiintyi Prahan kevät -festivaalilla 1962. Hänen ääntään voitiin kuulla radiosta ja televisiosta kaikkialla Neuvostoliitossa ja hänen levytyksensä myytiin aina heti loppuun.
Hän esiintyi menestyksellä lukuisissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Otsin kuoleman jälkeen 1975 Viron Musiikkikorkeakoulu nimettiin hänen mukaansa.
Hänelle myönnettiin 1956 neuvosto-Viron, 1960 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi, Leninin kunniamerkki 1970. Ots menehtyi 55-vuotiaana poskiontelosyöpään. Georg Ots on haudattu kuuluisuuksien mäelle (Kuulsuste küngas) Tallinnan Metsähautausmaalle (Metsakalmistu), joka sijaitsee Piritan kaupunginosassa Tallinnassa.
Virolaisen Peeter Simmin ohjaama, Georg Otsin elämään perustuva elokuva Georg Ots – rakkaani sai ensi-iltansa 5. lokakuuta 2007 Virossa. Kyseessä on ensimmäinen virolais-venäläis-suomalainen yhteistuotantoelokuva.[2]
Diskografia (Suomi)
- Suosikkilaulaja Georg Ots
- Georg Ots Helsingissä (1958)
- Georg Ots (1968)
- Äiti ja lapsi (1970)
- Georg Ots laulaa (1971)
- Naapurin poika (1977)
- Parhaat päältä (1978)
- Georg Ots laulaa (1980)
- Unohtumattomat Georg Ots (1985)
- Georg Otsin Parhaat (Valitut Palat) (1993)
- 20 suosikkia – Saarenmaan valssi (1995)
- 20 suosikkia – ilta volgalla (2000)
- Musiikin tähtihetkiä 18 (2001)
- Suuri taiteilija (2005)
Lähteet
- ↑ Lähde päivämäärien, ei paikkakuntien osalta: Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 8.7.2013.
- ↑ Georg Ots – rakkaani 12.10.2007. Mobile-Kustannus. Viitattu 16.12.2007.
Kirjallisuus
- Raig, Kulle: Saarenmaan valssi. Georg Otsin elämäkerta. Ajatus-kirjat, 2002.