Zirkoni

Luonnossa harmaan- ja punaruskeat zirkonit ovat yleisimpiä, ja niitä tavataankin lähes kaikkialla maailmassa. Värimuunnoksia löytyy kuitenkin kaikissa sateenkaaren väreissä, jotka ovat varsinkin jalokiviluokkaisina (läpinäkyvinä) suhteellisen harvinaisia, hyvin kalliita ja suosittuja jalo- ja korukivinä.

Kaikkein harvinaisimmat ja kalleimmat zirkonit ovat värittömiä, ja niistä hiotaankin usein viistehiontaisia jalokiviä ja ne ovat suosittuja timantti-imitaatioita. Zirkonin dispersio on hyvin korkea, vain vähän timantin dispersiota pienempi ja näin ollen sen väriloisto on lähes yhtä kaunis kuin timantilla. Värittömät zirkonit myös hiotaan lähes poikkeuksetta briljanttihiontaisiksi, kuten timantit. Värillisiin zirkoneihin käytetään myös porrashiontaa.

Vihreät zirkonit ovat varsinaisessa jalokivikaupassa hyvin harvinaisia, mutta suosittuja keräilijöiden keskuudessa jo pelkästään hiomattomana raakakivenä.

Keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyisistä zirkoneista käytetään myös nimitystä hyasintti.

Zirkonin värin määräävät sen sisältämät epäpuhtaudet. Zirkonit sisältävät esimerkiksi radioaktiivisia uraania ja toriumia, jotka vaikuttavat sen fysikaalisiin ominaisuuksiin. Vihreät zirkonit ovat altistuneet niin voimakkaalle sisäiselle radioaktiiviselle säteilylle, että niiden atomirakenne on muuttunut lähes amorfiseksi. Zirkonien säteily on kuitenkin niin pientä, että se on havaittavissa vain erittäin tarkoilla mittauksilla, eikä siitä ole vaaraa eliöille. Zirkoneissa on usein myös hafniumia sekä pieniä määriä lantanideja, fosforia ja vettä.

Zirkonin väriä voidaan muuttaa myös keinotekoisesti säteilyttämällä sitä gammasäteillä (ydinsäteily).

Zirkonia esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Suomessa voi löytää (ks. kuva) erittäin pieniä epäjaloja zirkoneita satunnaisesti vaikka tavallisesta graniitista tai migmatiitista, jotka ovat tyypillisiä metamorfisia kiviä ja magmakiviä. Enemmän ja suurempia kiteitä esiintyy esimerkiksi pegmatiiteissa. Zirkoni on kuitenkin metamorfisten kivilajien ja joidenkin sedimenttikivien yleinen mineraali. Suomen mineraalien hakemiston (A. Laitakari, 1967) mukaan mainittavia esiintymiä on Suomessa lueteltu yhteensä 68 kunnan alueelta. Määrä on kuitenkin saattanut vuosien varrella kasvaa, ja toisinaan pieniä zirkonikiteitä voi löytyä jopa tavallisesta hiekoitussepelistä. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia yksittäistapauksia.

Merkittäviä esiintymiä on Kambodžassa, Burmassa, Thaimaassa, Sri Lankassa, Australiassa, Brasiliassa, Madagaskarilla, Tansaniassa, Vietnamissa ja Ranskassa.

Luonnon zirkonia ei pidä sekoittaa kuutiolliseen zirkoniaan (ZrO₂), joka on timanttia hyvin jäljittelevä, halvoissa koruissa käytetty synteettinen jalokivi. Siitä ja useimmista muista samannäköisistä luonnon jalokivistä zirkoni eroaa korkean kahtaistaittonsa perusteella.

• Mohsin kovuus: 6,5–7,5
• Ominaispaino: 3,95–4,70
• Tiheys: 3,9–4,8
• Kiilto: Lasinkiilto, timantinkiilto, rasvakiilto
• Samankaltaisia mineraaleja^[2]: safiiri, akvamariini, topaasi, sinhaliitti, titaniitti
• Jäljitelmiä: synteettinen spinelli, rutiili

Zirkonikiteiden, kuten muidenkin kivien ja mineraalien, ikää määritettäessä käytetään hyväksi kiven radioaktiivisuutta. Maailman vanhimmat, 3 800 miljoonaa vuotta vanhat zirkonit on löydetty Grönlannista.

• Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-10207-9
• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-10837-9
• Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, London. ISBN 0-600-57512-8
• Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 951-690-745-8
• Rudolf Dud'a ja Lubos Rejl: Jalokivien maailma
• http://www.timantit.com/imitaatiot.asp

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zirkoni Wikimedia Commonsissa

• Mindat: Zircon (englanniksi)
• Webmineral: Zircon Mineral Data (englanniksi)
• Handbook of Mineralogy: Zircon (pdf) (englanniksi)