Yhteistariffi

Suomessa on käytössä kolme yhteistariffijärjestelmää: Helsingin, Tampereen ja Turun seutujen yhteistariffit. Lisäksi useat seutulippu- ja kuntalippujärjestelmät ovat osittaisia yhteistariffeja, joissa esimerkiksi kuukausilippu käy kaikkien liikennöitsijöiden busseissa.

Suomen ensimmäinen yhteistariffijärjestelmä oli Helsingin yhteistariffi, joka käynnistyi 1. toukokuuta 1971. YTV:n yhteistariffi käynnistyi 1. kesäkuuta 1986.

Turussa TLO:n ja Turun liikennelaitoksen yhteistariffia suunniteltiin vuodesta 1977 alkaen. Pitkäaikaisen kiistelyn ja useiden eri mallien harkinnan jälkeen yhteistariffi astui voimaan 15. elokuuta 1988. Samalla TLO:n liikenne muuttui Turun kaupungin ostoliikenteeksi. Yhteistariffi lisäsi Turun joukkoliikenteen matkamääriä 20 %. Vuodesta 1996 alkaen on kuntalippusopimuksin saatu yhteistariffi myös eräille seutulinjoille Turun kaupungin alueella.

Tampereen yhteistariffi otettiin käyttöön 1996, josta alkaen kaupungin sisäiset liput kävivät Tampereen liikennelaitoksen bussien lisäksi myös seutuliikenteen busseissa. Teiskon liikenne hoidetaan myös yhteistariffilla.

Suomen yhteistariffijärjestelmissä sarja- ja kausiliput ladataan matkakortille ja kertaliput ostetaan yleensä kuljettajalta. Lippuautomaatteja on käytössä Helsingin metrossa ja raitioliikenteessä. Lisäksi Suomenlinnan lautta on ollut vuodesta 1971 lähtien ollut mukana yhteistariffi-järjestelmässä.

Useissa Euroopan maissa yhteistariffijärjestelmät kattavat suuria alueita. Esimerkiksi Ruotsissa yhteistariffit ovat yleensä läänin kattavia nk. Länstrafiken-järjestelmiä ja Saksassa laajoja Verkehrsverbund-alueita, joilla on kattava yhteistariffi. Euroopan kattavin yhteistariffi on Hollannissa, jossa koko maan alueen kattaa yhteistariffi.

Yleensä kaukoliikenteen junat, bussit, laivat ja lentokoneet eivät kuulu yhteistariffijärjestelmiin.

Yhteistariffijärjestelmä ei ole käytössä kaikissa kehittyneissä joukkoliikennejärjestelmissä. Esimerkiksi Tokion joukkoliikenteessä eri metrolinjoilla on eri tariffi.