Vjatšeslav Fetisov
Vjatšeslav (Slava) Aleksandrovitš Fetisov (ven. Вячеслав (Слава) Александрович Фетисов, s. 20. huhtikuuta 1958 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on entinen huipputason jääkiekkoilija ja nykyinen poliitikko. Fetisov pelasi puolustajana Neuvostoliiton menestyksekkäässä maajoukkueessa 1980-luvulla. Hän muodosti tehokkaan puolustuskaksikon Aleksei Kasatonovin kanssa harjoituspaitojensa värin mukaan vihreänä yksikkönäkin tunnetussa 80-luvun ketjussa. Fetisov teki puolustajaksi myös paljon maaleja minkä ansiosta häntä pidettiin yhtenä aikakautensa parhaista pelaajista maailmassa. Hän toimi lisäksi pitkään joukkueen kapteenina.
| Vjatšeslav Fetisov | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1958 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Slava, Filya, Papa Bear |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 98 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1977–1998, 2009 |
| Seurat |
Traktor Tšeljabinsk TsSKA Moskova New Jersey Devils Detroit Red Wings |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2001 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sarajevo 1984 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Calgary 1988 | jääkiekko | |
 Hopeaa |
Lake Placid 1980 | jääkiekko | |
| Kanada-cup | |||
| Kultaa |
Kanada-cup 1981 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sveitsi 1990 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1989 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Neuvostoliitto 1986 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1983 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1982 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1981 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Tšekkoslovakia 1978 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Itävalta 1987 | jääkiekko | |
 Pronssia |
Suomi 1991 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Tšekkoslovakia 1985 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Kanada 1978 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Tšekki 1977 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1976 | jääkiekko | |
Vuonna 1985 Fetisov ja hänen 18-vuotias pikkuveljensä, joka oli mukana TsSKA Moskovan junioriakatemiassa, joutuivat autokolariin. Fetisov selvisi onnettomuudesta, mutta hänen pikkuveljensä Anatoly Fetisov kuoli onnettomuudessa.
Kaksitoista vuotta myöhemmin Fetisov oli tulossa juhlimasta Vladimir Konstantinovin ja Sergei Mnatsakanovin kanssa Detroit Red Wingsin Stanley Cup -mestaruutta limusiinilla kun ajaja törmäsi puuhun. Konstantinov joutui moneksi viikoksi koomaan ja Mnatsakanov oli myös jonkin aikaa koomassa, mutta Fetisov selvisi pienillä ruhjeilla verrattuna muitten vaurioihin, sillä hän pystyi pelaamaan jo seuraavalla kaudella. Kuski oli tapahtumahetkellä ajokiellossa humalassa ajamisesta.
Olympialaisissa Fetisov voitti kaksi kultaa (1984 ja 1988) sekä yhden hopean (1980). MM-kilpailuissa hän saavutti 7 kultaa (1978, 1981, 1982, 1983, 1986, 1989 ja 1990), yhden hopean (1987) sekä kaksi pronssia (1985, 1991).[1]
Seurajoukkueissa Fetisov pelasi urallaan TsSKA Moskovassa (1975–1989), New Jersey Devilsissä (1989–1995) ja Detroit Red Wingsissä (1995–1998).[1] Fetisov oli Igor Larionovin kanssa ensimmäisiä neuvostoliittolaisia NHL:ssä pelanneita jääkiekkoilijoita. Detroitin paidassa Fetisov oli voittamassa kahta perättäistä Stanley Cupia vuosina 1997 ja 1998.[1] Pelaajauransa jälkeen Fetisov toimi New Jersey Devilsin apuvalmentajana 1999–2002. Vuonna 2000 New Jersey voitti Stanley Cupin. Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002 Fetisov toimi Venäjän maajoukkueen valmentajana. Venäjä saavutti turnauksessa pronssia.
Fetisov valittiin 2008 IIHF:n vuosisadan tähtikentälliseen.[1] Fetisov toimi vuodesta 2009 vuoteen 2012 Moskovan TsSKA:n jääkiekkojaoksen puheenjohtajana ja myös pelasi yhden KHL-ottelun kaudella 2009–2010.[2]
Vuoden 2014 Sotšin talviolympialaisissa Fetisov oli yksi kuudesta olympialipun kantajista avajaisseremonioissa.[3]
Peliuransa jälkeen Fetisov siirtyi politiikkaan edustaen Vladimir Putinin johtamaa Yhtenäinen Venäjä -puoluetta toimien vuodesta 2008 vuoteen 2016 Venäjän liittoneuvoston ja vuodesta 2016 alkaen Valtioduuman jäsenenä. Fetisovilla on lisäksi nimeään kantava televisio-ohjelma Venäjän puolustusministeriön Zvezda-televisiokanavalla. Fetisov on lainsäätäjän ominaisuudessa osallistunut vuodesta 2014 alkaen myös Venäjän Ukrainaan kohdistamien sotatoimien tukemiseen, minkä vuoksi useat kansainväliset toimijat kuten Euroopan unioni, Yhdysvallat, sekä Yhdistynyt kuningaskunta asettivat hänet sanktiolistoilleen vuonna 2022. Euroopan unionin julkaiseman lauselman mukaan Fetisov "puolsi äänestyksessä päätöslauselmaa nro 58243-8, joka koskee ”Venäjän federaation liittokokouksen pyyntöä Venäjän presidentti V.V. Putinille tarpeesta tunnustaa Donetskin kansantasavalta ja Luhanskin kansantasavalta”, ja sen vuoksi tuki ja pani täytäntöön toimia ja politiikkoja, jotka heikentävät Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä sekä horjuttavat entisestään Ukrainan vakautta."[4]
Saavutuksia ja palkintoja
muokkaa- Olympiahopea vuonna 1980.
- Neuvostoliiton vuoden pelaaja kausilla 1981-1982 ja 1985-1986.
- Pääsi Kolmen kullan klubiin vuonna 1997 voitettuaan Stanley Cupin Detroit Red Wingsissä.
- Olympiakulta vuosina 1984 ja 1988.
- Pelasi NHL:n tähdistöottelussa 1996-1997 ja 1997-1998.
- Stanley Cup kausilla 1996-1997 ja 1997-1998.
- Valittiin Hockey Hall of Fameen kaudella 2001-2002.
- Valittiin IIHF Hall of Fameen kaudella 2004-2005.
- Valittiin MM-kilpailujen tähdistökentälliseen yhdeksän kertaa vuosina 1978, 1982, 1983, 1985, 1986, 1987, 1989, 1990 ja 1992.
- Valittiin MM-kilpailujen parhaaksi puolustajaksi viisi kertaa vuosina 1978, 1982, 1985, 1986 ja 1989.
- Valittiin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton vuosisadan tähtikentälliseen 2008.
Lähteet
muokkaa- Vjatšeslav Fetisov The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Vjatšeslav Fetisov Eurohockey.com. (englanniksi)
- Vjatšeslav Fetisov Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- [1] Red Army -filmidokumentti. Enwiki.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Vyacheslav Fetisov EliteProspects. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Kiekkolegenda Fetisov, 51, palaa KHL-jäille Yle.fi. 10.12.2009. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ Sotshi hetki hetkeltä: Jättimäiset avajaiset alkoivat 7.2.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 269/2014 eur-lex.europa.eu. Viitattu 3.6.2022.
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vjatšeslav Fetisov Wikimedia Commonsissa