Verohevosvoima

Verohevosvoima oli vanha autojen verotusjärjestelmä, jossa verotusarvo laskettiin kaavalla moottorin tilavuudesta. Järjestelmä oli käytössä muun muassa Isossa-Britanniassa, Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa sekä joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Järjestelmä oli käytössä 1900-luvun alussa, jolloin tehot sekä verohevosvoimat olivat suurin piirtein samat. Moottorien kehittyessä verohevosvoimajärjestelmä muuttui huonoksi tavaksi laskea verotusarvoa, koska autojen todelliset tehot olivat paljon suuremmat kuin verohevosvoiman kaavalla lasketut.

Joskus auton varhaisvuosina, esimerkiksi 1920-luvulla, teho saatettiin ilmoittaa kahtena lukuna. Tällöin ensimmäinen luku tarkoittaa verohevosvoimia ja jälkimmäinen todellista tehoa. Verohevosvoima ei tarkoita moottorin todellista tehoa, vaan se yleensä perustuu moottorin iskutilavuuteen. Joidenkin saksalaisten autojen kohdalla ilmoitettiin jopa kolme teholukua: verohevosvoimat, todellinen teho ja teho ahdin kytkettynä.^[1]

Esimerkiksi Citroën 2CV -auton mallinimi 2CV (ransk. 2 chevaux, ’kaksi hevosvoimaa’) ei viittaa moottorin tehoon, vaan moottoritilavuuden mukaan määräytyneisiin verohevosvoimiin. Moottorin oikea teho oli jo ensimmäisissä malleissa noin yhdeksän hevosvoimaa.