Venäjän asevoimat

Venäjän sotilaspiirijako (3/2024-). (Huom. Vuonna 2014 miehitetty, kiistanalainen Krimin niemimaa on merkitty kuvassa Eteläisen sotilaspiiriin. Kyseenalaisesti (ei todenmukaisesti) vain osaksi miehitettyjä Ukrainan kaakkoisia alueita on kokonai- suudessaan ryhmitelty saman sotilaspiirin osiksi.)   Leningradin sotilaspiiri (Pietari)   Moskovan sotilaspiiri (Moskova)   Eteläinen sotilaspiiri (Donin Rostov)   Keskinen sotilaspiiri (Jekaterinburg)   Itäinen sotilaspiiri (Habarovsk)

Maaliskuusta 2024 asevoimat on jaettu seuraavaan viiteen sotilaspiireihin: Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Eteläinen sotilaspiiri (Rostov-na-Donu), Keskinen sotilaspiiri (Jekaterinburg) ja Itäinen sotilaspiiri (Habarovsk).^[3][4]

Ennen vuoden 2010 sotilaspiirijakoa maavoimat oli jaettu kuuteen sotilaspiiriin.^[5][6][7] Nämä olivat: Leningradin sotilaspiiri (Pietari), Moskovan sotilaspiiri (Moskova), Pohjois-Kaukasian sotilaspiiri, Volga-Uralin sotilaspiiri, Siperian sotilaspiiri ja Kaukoidän sotilaspiiri (Habarovsk). Siperian sotilaspiiri muodostettiin 1998 yhdistämällä Baikalin sotilaspiiri ja entinen Siperian sotilaspiiri.^[8] Vuodesta 2010 lähtien maavoimissa oli neljä sotilaspiirin esikuntaa.

Maavoimien ylin johto lakkautettiin 1998 ja sen tehtävät siirrettiin yleisesikunnalle, jolloin maavoimat menetti puolustushaaran asemansa. Toinen Tšetšenian sota osoitti kuitenkin päätöksen huonoksi, minkä johdosta se peruttiin.^[9]

Maavoimien kalustoa vuonna 2022. Nämä ovat arvioita:^[10]

• 2 600 taistelupanssarivaunua (arvio) ja 7 300 varastoituna myöhempää käyttöä varten
• 5 400 rynnäkköpanssarivaunua
• 6 000 miehistönkuljetusvaunua
• 1 450 telatykkiä
• 4 625 kenttätykkiä
• 3 793 raketinheitintä

Pääartikkeli: Venäjän merivoimat

Merivoimien osat:

• Pohjoinen laivasto
• Tyynenmeren laivasto
• Itämeren laivasto
• Mustanmeren laivasto
• Kaspian laivasto-osasto

Merivoimat oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tärkeysjärjestyksessä viimeisenä, ja sen kalustomäärä on pienentynyt huomattavasti.^[11]

Venäjän asevoimien liput

 

Etupuolelta

 

Kääntöpuolelta

Pääartikkeli: Venäjän ilmavoimat

Ilmavoimat operoi kaikkia lentokoneita laivastolle kuuluvia lukuun ottamatta. Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998, ja Strategiset ohjusjoukot liitettiin ilmavoimiin osaksi 37. ilma-armeijaa. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin.^[12]

1990-luvun puolivälissä ilmavoimilla oli noin 200 000 miestä ja 850 taistelukonetta, mukaan lukien sata kappaletta MiG-23-, 425 MiG-31- ja 325 Su-27-konetta. Näihin on lisättävä ilmapuolustusjoukkojen kalusto ja armeijan noin 2 500 helikopteria.^[13] CFE-sopimuksen ilmoituksen mukaan ilmavoimilla oli vuoden 1994 lopussa 3 283 taistelukonetta.^[12]

Vuoden 2005 valtiontilauksessa ilmavoimille suunniteltiin hankittavaksi kaksi strategista pommikonetta (Tu-160), kymmenen monitoimihävittäjää (Su-27SM) ja neljä taisteluhelikopteria (2×Mi-28N, 2×Ka-50).^[13]

Strategisten ilmavoimien kalustona on noin 15 kappaletta Tu-160-koneita ja yhteensä 63 Tu-95- ja Tu-95MS-koneita.^[13]

Strategisiin ohjusjoukkoihin kuuluu kolme ohjusarmeijaa, jotka jakaantuvat 18 ohjusdivisioonaan.^[11]

Strategisia ohjusjoukkoja pidettiin etenkin marsalkka Igor Sergejevin aikana eliittijoukkoina, jotka saivat suuremmat määrärahat kuin muut puolustushaarat ja niihin liitettiin avaruusasevoimat ja avaruusohjuspuolustusjoukot. Nyttemmin Strategiset ohjusjoukot menettivät asemansa puolustushaarana ja ne jaettiin kahteen asevoimien lajiin, Strategiset ohjusjoukot ja avaruusjoukot.^[9]

Avaruusjoukkoihin kuuluu 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeija Solnetšnogorskissa, johon kuuluu ennakkovaroitusjärjestelmä, jossa on 3–4 satelliittia, kahdeksan ennakkovaroitustutkaa ja komentokeskus Kalugan alueella. Moskovan ohjuspuolustus (A-135) muodostaa yhden 3. avaruus- ja ohjuspuolustusarmeijan divisioonan. Siihen kuuluu neljä pitkän kantaman ohjuspatteria (Sergijev Posad, Klin, Nudol ja Naro-Fominsk) ja neljä lyhyen kantaman patteria.^[11]

Maahanlaskujoukkoihin kuuluu neljä divisioonaa ja yksi prikaati.^[11]

 

Asevoimissa aktiivipalveluksessa (mukaan lukien varusmiehet) on noin 960 000 henkilöä, Venäjän oman ilmoituksen mukaan 1,2 miljoonaa henkilöä^[2], ja reservissä kaksi miljoonaa henkeä. Aktiivipalveluksessa olevien määrä on jatkuvasti laskenut; esimerkiksi vuosina 1992–1996 2,75 miljoonasta 1,6 miljoonaan.^[11]

Vuoden 2018 alusta Venäjän asevoimien vahvuus oli 1 902 758 joista sotilaita 1 013 628. Vuoden 2023 alusta asevoimien vakinaisen henkilöstön määrää nostettiin presidentin ukaasilla 137 000:lla 1,15 miljoonaan sotilaaseen. Kevään ja syksyn kutsuinnoissa otetaan palvelukseen 120 000–130 000 varusmiestä.^[14]

Venäjällä on miehille asevelvollisuus, mutta vain hieman yli 10 % kustakin ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Palveluksen voi välttää lahjomalla lääkäreitä tai sotilasviranomaisia tai jättämällä menemättä kutsuntoihin ja piileskelemällä viranomaisilta. Korkeakouluopintojen vuoksi voi saada vapautuksen, jos koulussa on ollut sotilaallista opetusta.^[15][16]

Syitä välttelyyn ovat palveluksen ankaruus ja pituus, joka kuitenkin laski vuonna 2008 kahdesta vuodesta 12 kuukauteen. Rahanpuutteen takia armeijan vahvuus on yhä supistumassa.^[17][18] Venäjän armeija on tunnettu kovasta simputuksesta, johon voi liittyä kidutusta ja rahan kiristystä. Simputus voi joissain tapauksissa johtaa jopa varusmiehen kuolemaan.^[19][20][21] Monet upseerit ovat korruptoituneita ja myyvät lomia rahaa vastaan. Näihin ongelmiin on yhtenä syynä armeijan niukka rahoitus.^[22]

• Puna-armeija
• Neuvostoliiton asevoimat
• Venäjän keisarillinen armeija

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän asevoimat Wikimedia Commonsissa

• Venäjän federaation puolustusministeriö (venäjäksi) (englanniksi)
  • Venäjän asevoimien kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (englanniksi)
• Kasperi Summanen: Näin länsi aliarvioi Venäjän armeijan uudistukset – "harjoituksien kohteena usein Suomi” (Nykypäivä, Verkkouutiset 15.10.2015) (verkkouutiset.fi)