Välisijayhdiste
Välisijayhdiste on kemiallinen yhdiste, jossa pienikokoinen epämetalliatomi on siirtymämetallin metallihilassa sijaitsevissa aukoissa, joita kutsutaan välisijoiksi. Tyypillisesti riittävän pieni epämetalliatomeja, jotka muodostavat siirtymämetallien kanssa välisijayhdisteitä ovat vety, boori, hiili ja typpi. Toisinaan myös eräitä hapen, piin ja rikin siirtymämetalliyhdisteitä pidetään välisijayhdisteinä. Välisijayhdisteiden koostumus on usein epästoikiometrinen ja vaihtelee, joten niitä voidaan pitää kiinteinä seoksina pikemminkin kuin varsinaisina yhdisteinä.[1][2]
Välisijayhdisteillä on sekä metallimaista että ionisidoksellisen yhdisteen luonnetta. Ioniyhdisteille tyypillisiä ominaisuuksia ovat kovuus, korkea sulamispiste ja hauraus. Metallimaisia ominaisuuksia puolestaan ovat niille tyypillinen kiilto ja hyvä sähkönjohtokyky. Välisijayhdisteiden sähkönjohtokyky voi olla jopa parempi kuin puhtaan metallin. Välisijahydrideillä on sovelluksia vedyn varastoinnissa. Välisijakarbidit ja -nitridit ovat kovia ja kuumuutta kestäviä materiaaleja, joten niitä käytetään hionta- ja leikkausaineina ja kuumuudenkestävyyttä sekä kemiallista inerttiyttä vaativissa sovelluksissa.[1][2][3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b John Daintith: The Facts on File dictionary of inorganic chemistry, s. 115. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0816049264 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.05.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Lawrence H. Bennett, Archie J. McAlister & Richard E. Watson: Interstitial compounds. Physics Today, 1977, 30. vsk, nro 9, s. 34–41. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Carbide Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 13.05.2013. (englanniksi)
- ↑ Nitride Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 13.05.2013. (englanniksi)