Uno Cygnaeus

Uno Cygnaeus kuului Cygnaeusten tunnettuun pappissukuun. Hänen isänsä oli Hämeen läänin veromestari Jakob Cygnaeus, joka kuoli pojan ollessa kahdeksanvuotias, ja äitinsä Johanna Fredrika, omaa sukua Aejmelaeus. Isoisä Zacharias Cygnaeus ja setä Zacharias Cygnaeus nuorempi olivat molemmat piispoja. Kansallisena herättäjänä tunnettu Fredrik Cygnaeus oli Uno Cygnaeuksen serkku.^[1]

Cygnaeus sai ensimmäisen opetuksensa Granfelt-suvun kotiopettajalta Abraham Melleniukselta Ryttylän kartanossa. Mellenius suosi ankaria rangaistuksia, joista lievimmän on sanottu olleen rangaistavan komentaminen pöydän alle muiden potkittavaksi. Käytyään Hämeenlinnan triviaalikoulun Cygnaeus aloitti opintonsa Turun akatemiassa vain 16-vuotiaana vuonna 1827 ja suunnitteli itselleen lääkärin uraa. Opiskeluaika kuitenkin venyi yhdeksän vuoden mittaiseksi hänen vaihtaessaan useasti pääainetta ja viettäessään riehakasta opiskelijaelämää sekä elättäessään itsensä yksityisopetusta antamalla.^[1] Cygnaeus luki muun muassa kasvi- ja eläintiedettä, fysiikkaa, historiaa, kaunopuheisuutta ja runoutta, kreikkalaista ja itämaista kirjallisuutta sekä matematiikkaa ja tähtitiedettä. Hänet promovoitiin maisteriksi keväällä 1836. Päätettyään ryhtyä papiksi hän liitti oppiaineisiin teologian ja valmistui siitä yhdessä vuodessa.^[1][2]

Papinuransa alussa Cygnaeus toimi vuosina 1837–1839 Viipurissa kirkkoherran apulaisena, mutta syyllistyi melko pian tuolloin kiellettyyn avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Hän siirtyi venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen ja pääsi suomalaissyntyisen Alaskan kuvernöörin Arvid Adolf Etholénin valitsemana hiljattain perustettuun Alaskan luterilaisen seurakunnan saarnaajan virkaan Novo-Arkangeliin Sitkan saarelle, jossa hän oli vuodet 1840–1845. Kolmannes Venäjälle tuolloin kuuluneen Alaskan siirtokunnan asukkaista oli luterilaisia. Cygnaeus matkusteli pinta-alaltaan valtavan mutta vain satajäsenisen seurakuntansa alueella ja rakennutti Novo-Arkangeliin 24. elokuuta 1843 vihityn Alaskan ensimmäisen protestanttisen kirkon. Sitkan vuosinaan hän kiinnostui entisestään opetustyöstä.^[1]

Palattuaan Siperian halki Cygnaeus toimi vuosina 1846–1858 Pietarin ruotsalaisessa Pyhän Katariinan seurakunnassa pappina ja suomalaisessa Pyhän Marian seurakunnassa kirkkokoulun opettajana. Vuonna 1854 hän meni naimisiin helsinkiläisen pankkivirkailijan tyttären Anna Diederichsin (1817–1912) kanssa.^[1] Heillä oli neljä lasta, joista Kuopion lääninsairaalan ylilääkäri Walter Cygnaeus (1856–1930) sai aikanaan professorin ja Johannes Cygnaeus (1858–1914) maanviljelysneuvoksen arvon.^[3]

Vuonna 1856 Suomen senaatti pyysi tuomiokapituleilta lausuntoja yleisen koululaitoksen järjestämisestä, ja lausunnot julkaistiin kansalaisten kommenttien saamiseksi. Lausunnoissa ehdotettiin maaseudulle lukkarien johtamia kansakouluja, joiden tehtävä olisi ollut lähinnä rippikouluun valmistaminen. Cygnaeuksen kiinnostus oli siirtynyt papin tehtävistä kansansivistykseen, joten hän laati vuonna 1857 kannanoton, jossa esitti oman ohjelmansa kansakoulun järjestämisestä. Hän kannatti yleissivistävää ja myös käytännöllisiä oppiaineita sisältävää kansakoululaitosta, joka edistäisi yksilöiden henkistä ja fyysistä kehitystä. Koulujen opetusohjelmaan oli äidinkielen, uskonnon, historian, laskennon ja maantiedon ohella otettava myös käsityötä, kasvitarhanhoitoa ja voimistelua. Kouluopetusta oli annettava sekä tytöille että pojille säätyyn katsomatta. Tämän päämäärän toteuttamiseksi kansakoulu oli irrotettava kirkon johdosta ja sen valvonta oli uskottava kouluylihallitukselle.^[4] Tämä kaikki lisäisi myös kansakunnan aineellista hyvinvointia. Hänen ajatuksensa seurasivat Johann Heinrich Pestalozzin kehittelemiä teemoja.^[1] Cygnaeus tähdensi myös asiaselitysten merkittävyyttä kieliopin opetuksen sijaan^lähde?, sillä hänen mielestään lukutaidon opetus ei kehittänyt tarpeeksi luetun ymmärtämistä^[1].

Cygnaeus sai tukea ajatuksilleen useilta Suomen senaatin jäseniltä sekä erityisesti J. V. Snellmanilta. Senaatin kirkollisasiain toimituskunta, jonka päällikkönä oli senaattori H. V. W. Furuhjelm ja sihteerinä rovasti G. M. Waenerberg, valmisteli asian Cygnaeuksen esityksen pohjalta. Jo kahden vuoden kuluttua voitiin vahvistaa tulevan kansakoululaitoksen pääperiaatteet. Huhtikuun 19. päivänä 1858 senaatti antoi julistuksen kansanopetuksen järjestämisestä. Kuitenkin alkeisopetus jätettiin asetuksessa kylä- ja pyhäkoulujen varaan ja kansakoulujen sisäänpääsyvaatimuksena oli hyvä lukutaito.^[5]

Cygnaeus teki vuosina 1858–1859 senaatin kustannuksella opintomatkan Skandinavian maihin, Saksaan, Sveitsiin ja Hollantiin. Palattuaan hän puolusti itsenäiseen kehitykseen tähtäävää Friedrich Fröbelin kasvatusfilosofiaa. Tätä Snellman ei enää hyväksynyt, vaan tyrmäsi Cygnaeuksen ajatukset Litteraturbladetissaan marraskuussa 1860. Snellmannin vastustus ei enää kuitenkaan voinut katkaista kansakoulu-uudistuksen etenemistä Cygnauksen viitoittamalla tiellä.^[1] Cygnaeus laati senaatin pyynnöstä Suomen kansakoulutoimesta suorastaan vallankumouksellisen ehdotuksen, jonka mukaan kansakoulusta tulisi kaikille yhteiskuntaluokille ja molemmille sukupuolille yhteinen valtion koulu ja niissä opetettaisiin sekä teoreettisia että käytännöllisiä aineita. Vuonna 1861 hänet nimitettiin kansakoulujen ylitarkastajaksi, missä tehtävässä hän jatkoi kuolemaansa saakka. Hän teki usein kouluihin yllättäviä pistotarkastuksia.^[1][6]

Cygnaeuksen suunnitelmaan sisältyi kansakoulunopettajaseminaarin perustaminen Jyväskylään, mikä toteutettiin vuonna 1863. Cygnaeus toimi virkansa ohella opettajaseminaarin ensimmäisenä johtajana vuoteen 1869 saakka.^[1] Ensimmäinen kansakouluasetus annettiin 17. toukokuuta 1866, mutta kansakoulujen perustaminen maaseudulle eteni sen jälkeenkin hyvin hitaasti. Suomessa oli vuonna 1865 vain 20 kansakoulua, vuonna 1885 niitä oli 667 ja vuonna 1900 jo 1873. Samalla ajanjaksolla opettajien määrä kasvoi 20:sta 1873:een, ja oppilaiden määrä oli vuonna 1900 lähes 83 000.^[7] Cygnaeus tuli myös vuonna 1870 toimintansa aloittaneen kouluhallituksen jäseneksi.^[1]

Cygnaeuksen aikana perustettiin toinen suomenkielinen seminaari Sortavalaan 1880. Vuonna 1871 avattiin Tammisaaren ruotsinkielinen naisseminaari ja vuonna 1873 vastaava ruotsinkielisen miesseminaarin paikaksi tuli Uusikaarlepyy. Vuonna 1900 oli näiden seminaarien lisäksi toiminnassa oli neljä muuta seminaaria. Cygnaeuksen aloitteesta koulutettiin ja nimitettiin myös joukko kansakoulujen tarkastajia valvomaan opetuksen tasoa kouluissa, millä Cygnaeus pyrki poistamaan erityisesti kirkon ja papiston tuolloin vielä vahvat epäluulot kansakoulua kohtaan.

Cygnaeus ehti saada arvonantoa jo elinaikanaan, ja vuonna 1877 hänet vihittiin Uppsalan yliopiston filosofian kunniatohtoriksi.^[1]

Cygnaeus teki ajalleen varsin radikaaleja ehdotuksia, jotka olivat poliittisesti kauaskantoisia mutta eivät aluksi muuttaneet niin kutsuttua ”kansan koulupohjaa”. Kansakoululaitoksen kehittäjänä tunnetun Cygnaeuksen tavoitteet toteutuivat pitkän ajan kuluessa. Käsityö sai koulun tuntijaossa ja käytännöissä maailmanlaajuisesti harvinaisen lujan aseman, samoin joissain määrin liikunta, ja myös naiskysymys nousi tärkeäksi niin Suomessa kuin sen koululaitoksessakin.^[8]

Cygnaeus pyrki luomaan käsityön opetuksesta yleissivistävän oppiaineen, joka samalla lisäisi käytännön työn kunnioitusta ja antaisi oppilaille valmiuksia suoriutua aiempaa paremmin 1800-luvun Suomen maatalousyhteisössä tarpeellisista teknisistä töistä.

Cygnaeuksen käsityöaineessa tärkeimmäksi oppisisällöksi muodostuikin erilaisten maataloustyökalujen valmistaminen puu- ja metallityön keinoin. Metallityön korostaminen antoi kuitenkin oppilaille valmiuksia toimia myös teollistuvassa yhteiskunnassa. Tyttöjen käsityönopetus muodostui vastaavalla tavalla palvelemaan kotitalouden naisellisiksi katsottuja tehtäviä.

Cygnaeuksen ihmisihanne ruumiillistui opettajaseminaarien opetusohjelmassa. Musiikillista lahjakkuutta pidettiin erittäin tärkeänä ja seminaarilaisilta vaadittiin hyvää laulutaitoa jo pääsyvaatimuksena. Soittotaito opeteltiin seminaarissa. Toisaalta myös käden taitojen kehittäminen muodostui erittäin tärkeäksi ja siihen käytettiin useita tunteja viikossa jokaisena opiskeluvuotena. Nämä ainekset yhdessä vahvan, kristilliseen arvomaailmaan perustuneen kasvatusihanteen ja voimakkaan isänmaallisen hengen kanssa muodostivat Cygnaeuksen käsityksen tasapainoisesta ihmisestä, jollaiseksi tuore kansakoulunopettaja haluttiin kasvattaa.

Cygnaeus halusi myös korostaa uskonnon merkitystä kansansivistyksessä, mitä on jälkeenpäin korostettu vähemmän.

 

Cygnaeuksen hauta on Helsingin Hietaniemen hautausmaan uudella alueella, korttelissa U18-13-11.^[9] Kansakoulunopettajien lahjoitusvaroilla hankittu obeliskinmuotoinen hautamuistomerkki pystytettiin vuonna 1896. Siihen lisättiin Cygnauksen vaimon kuoleman jälkeen hänen perheensä tilauksesta vuonna 1914 Ville Vallgrenin veistämä iso enkeliveistos.^[10]

Jyväskylässä on Cygnaeuksen mukaan nimetty Cygnaeuksenpuisto,^[11] jossa on vuonna 1900 valmistunut Ville Vallgrenin veistämä Cygnaeuksen rintakuva.^[12] K. V. Bergmanin kiviveistämössä valmistettu jalusta on ruskeata graniittia Helsingin läheisyydestä, patsasmuotoa ja hienoksi hakattu. Se on pantu kokoon viidestä eri osasta ja on korkeudeltaan 2,5 metriä.^[13] Cygnaeuksen synnyinkaupungissa Hämeenlinnassa on Harry Kivijärven suunnittelema muistomerkki vuodelta 1965 ja Cygnaeuksen lapsuudenkotipaikkakunnalla Janakkalassa Armas Hutrin suunnittelema vuodelta 1966.^[1]

Cygnaeuksen mukaan on nimetty kouluja useissa kaupungeissa, muun muassa Jyväskylässä (Cygnaeuksen koulu ja Cygnaeus-lukio) sekä Porissa. Helsingin Cygnaeuksenkatu on saanut nimensä Cygnaeuksen mukaan vuonna 1906. Nimen nykyinen suomenkielinen muoto on vuodelta 1928, mitä ennen se oli muodossa Cygnaeuskatu.

Kouluhallitus ja sittemmin sen seuraaja opetushallitus on vuodesta 1981 jakanut Cygnaeus-palkintoa opetuksen ja kasvatuksen saralla ansioituneille henkilöille ja yhteisöille.^[14]

Erik Wahlström on kirjoittanut Cygnaeuksen elämän pohjalta romaanin Tanssiva pappi (2004, Alkuteos Den dansande prästen).

13. lokakuuta 1960 julkaistiin violetti Uno Cygnaeus -postimerkki, jonka arvo oli 30 markkaa ja painos 2 000 000 kappaletta.^[15][16][17]

Vuonna 2010 vietettiin niin Uno Cygnaeuksen kuin Wolmar Schildtin syntymän 200-vuotisjuhlavuotta. Tällöin Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän yliopisto tuottivat molemmista omat postimerkit, jotka suunnitteli jyväskyläläinen graafikko Jyrki Markkanen.

4. marraskuuta 2013 julkaistiin ”Kansakoulusta PISAan” -niminen kuuden 1. luokan ikimerkin vihko, jossa on postimerkki myös Uno Cygnaeuksesta.

• Ehdotuksia Suomen kansakoulutoimesta. Keisarillisen senaatin kirjapaino, 1863.
• Suomen kansakoulu. Toinen tekijä Gustaf F. Lönnbeck. Tammisaaren Kirjapaino, 1890.
• Uno Cygnaeuksen muisto : lokakuun 12 päivä 1810-1910. Toimituskunta I. Hannikainen etc. WSOY, 1910.
• Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä : valtion varoilla toimitettu kokoelma 100-vuotispäiväksi 12 p. lokakuuta 1910. Kansanvalistusseura, 1910.
• Uno Cygnaeuksen vihkimäpuhe Jyväskylän seminaarin avajaisissa elok. 14 p:nä 1863. Toim. Aukusti Salo. Aukusti Salo, 1937.
• Uno Cygnaeuksen vihkimäpuhe Kymölän seminaarin avajaisissa lokak. 20 p:nä 1880. Julkaissut Aukusti Salo. Kustantaja tuntematon, 1940.

• Elisabeth Alander
• Hanna Rothman
• Maria Montessori

• Luukkanen, Tarja-Liisa: ”Cygnaeus, Uno (1810–1888)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 310–314. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.

• Lönnbeck, Gustaf F.: Uno Cygnaeus: Suomen kansakoulun isä. 1890.
• Nurmi, Veli: Uno Cygnaeus: Suomalainen koulumies ja kasvattaja. 1988.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uno Cygnaeus.

• Uno Cygnaeus Jyväskylän yliopiston museon sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Artikkeleita Uno Cygnaeuksen työstä käsityönopetuksen uranuurtajana (Arkistoitu – Internet Archive)
• Cygnaeus, Uno hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)