Tuomiojärvi (Jyväskylä)

Järven pinta-ala on 298 hehtaaria eli 3,0 neliökilometriä, se on 3,8 kilometriä pitkä ja 2,0 kilometriä leveä. Järvi on muutoin rantaviivaltaan selväpiirteinen, mutta lounaispäässä 1,1 kilometriä pitkä Haukanniemi suojaa yhtä pitkää Rautpohjan umpeen kasvavaa lahtea. Järvellä on nykykartan mukaan 7 saarta, mutta vanhoissa peruskartoissa niitä on 11^[5]. Niitä ovat pohjoisesta lukien Lehtosaari, Heinäsaari, Hiekkaranta^[6][5] (eli Muurahaissaari^[7][8]), Mäntysaari (eli Selkäsaari^[7]), Lehtisaari ja Koivusaari.^[4] Suurimmissa saarissa on mökkejä. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 10,31 miljoonaa kuutiometriä eli 0,01031 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 3,5 metriä ja suurin syvyys on 13,1 metriä. Syvänteitä on Mannilan edustalla ja järven kaakkoisosassa. Järven rantaviivan pituus on 16,7 kilometriä ja sen rannat ovat pääosin asuinalueita tai metsämaata. Haukanniemen ympäristössä on suota ja kosteikkoja ja järven pohjoispäässä sijaitsee Vasaraisensuo. Järven asuinalueita ovat etelässä Laajavuori, Kortepohja, Viitaniemi ja Taulumäki, itäpuolella Mannila, länsipuolella Haukkala ja pohjoisessa Savulahti. Palokka jää vielä kauemmaksi rannasta. Valtatie 4 sivuaa järveä Palokkajärven välisellä kapealla kannaksella. Järveä kiertävistä teistä voidaan mainita yhdystiet 16685 ja 16686 sekä etelässä kaupungin tiestö. Järvellä on viisi uimarantaa Taulumäellä, Viitaniemessä, Laajavuoressa, Haukkalassa ja Mannilan Rantueessa.^{[1][3][9][10]}

Järvi on luokiteltu pieneksi humusjärveksi ja sen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1969. Järvi ekologinen tila on välttävä. Tuomiojärven ulkoinen kuormitus on pienetynyt viime vuosikymmenten määristä. Järven valuma-alueella sijainnut Palokan kaatopaikka on lopetettu, mutta maatalouden kuormituksen vähennyttyä ovat hulevesien ja haja-asutusalueen kuormitukset kasvaneet. Järven tilan määrittelee nykyään vanhan kuormituksen aiheuttama jatkuva sisäinen kuormitus, joka talven ja kesän lopussa kasvaa merkittävästi järven happiongelmien kasvaessa. Järveä hapetetaankin jatkuvasti sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi.^[4]

Kohde on osa Keski-Suomen vesistöjen parannusohjelmaa, joka on käynnissä vuoteen 2015 saakka. Tavoitteena on saavuttaa vesistön hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Veden laatua halutaan parantaa, koska järveä käytetään myös raakavesilähteenä. Järvessä esiintyy kesäisin sinilevää, ja vaikka veden kuormitus on pienentynyt 2000-luvulla, kuormitus on edelleen huolestuttavan suuri.^[11]

Koekalastuksen perusteella järven kalalajeja ovat ainakin ahven, hauki, kiiski, kirjolohi (istutettu), kuha, lahna, pasuri, ruutana, salakka, siika ja särki.^[4]

 

Järven eteläpäässä Eerolanlahdella ja Rautpohjalla (myös Rautpohjanlahti) on Natura 2000 -verkostoon kuuluva kaupunkikosteikon luonnonsuojelualue, johon lahdet kuuluvat kokonaan. Suojelualue on 43 hehtaarin kokoinen, josta 5 hehtaaria on maata ja loput vettä.^[12] Rautpohja on kasvanut laajalti umpeen luhdaksi, Eerolanlahtikin vähemmässä määrin. Lahtien linnusto on melko monipuolista, vaikka Kortepohjan asuinalueiden rakentaminen on heikentänyt luonnontilaisuutta.^[13] Rautpohjalla on ollut lintutorni, joka purettiin syyskuussa 2024.^[14]

Suojelualueella pesii muun muassa laulujoutsenia ja naurulokkeja.^[12] Alueella pesivä naurulokkiyhdyskunta on Keski-Suomen maakunnan suurin.^[13] Järven naurulokkikanta kasvoi 2010-luvun alussa, kun Killervää ruopattiin: Killerin raviradan keskellä sijaitsevasta lammesta poistettiin lokkien pesiä ruoppaamalla, sillä pesivät lokit haittasivat raviradan toimintaa. Vuonna 2013 Eerolanlahdella pesi noin tuhat lokkiparia, Rautpohjalla noin viisisataa, Killervällä puolestaan enää vain noin neljäkymmentä.^[15] Pesivien naurulokkien määrä on kuitenkin vähentynyt 2020-luvulla ja Killervän yhdyskunnan parimäärä kasvanut jälleen.^[16]

Vasaraisensuo on järven pohjoispäässä sijaitseva pitkänomainen suo, joka on tyypiltään luhtaa ja luhtanevaa. Suota on ojitettu, josta huolimatta se on säilynyt hyvin luonnontilaisena ja on luultavasti myös umpeutumassa luonnollisesti. Vasaraisensuo ei ole varsinaista luonnonsuojelualuetta, mutta on kuitenkin merkitty kaavassa luonnon monimuotoisuudelle tärkeäksi alueeksi.^[17]

Järven vedenpinnan korkeus on 94,4 metriä mpy. Järvi on säännöstely siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 93,74 metriä ja 94,64 metriä mpy.^[1]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Tuomiojärven–Palokkajärven valuma-alueella (14.29), jonka Tuomiojärven–Palokkajärven alueeseen (14.291) järvi kuuluu. Sen vedenpinnan korkeus on 94,4 metriä mpy.^[1][4]

Syväoja laskee järven pohjoispäähän Haukkalassa. Syväojan valuma-alueella (14.293) sijaitsevat esimerkiksi Myllyjärvi (16 ha), Lummelampi (11 ha), Majajärvi (6 ha), Ruokepuolinen (29 ha) ja suurin järvistä Ylä-Tuomiojärvi (76 ha). Järven lähialueella on yksittäisiä järviä, jotka laskevat siihen omaa laskuojaa myöten. Niitä ovat Laajavuoressa Vuorilampi (2 ha) ja Kortesuolla Vehkalampi (0,6 ha), jonka takaa laskee vielä Vasikkalampi (3 ha). Rimminmäellä sijaitsee vielä Mustalampi (1 ha), joka laskee myös järven pohjoispäähän. Järven laskujoki on 120 metriä pitkä Löylyjoki, joka virtaa Palokkajärveen (258 ha). Molempien järvien vedenpinnat ovat samalla korkeudella.^[1][4]

Vuoden 1963 peruskartassa järven vedenpinnan korkeudeksi oli merkitty 94,0 metriä, kun se on nykyään 94,4 metriä.^[5][7][18]

Tuomiojärven nimi viittaa arvioiden mukaan eräoikeudenkäyntiin.^[19]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuomiojärvi Wikimedia Commonsissa