Tigrayn kriisi

Tigray on alue Etiopian pohjoisosassa. Sen asukkaita ovat tigret ja pienemmät etniset vähemmistöt. Tigrayn kansan vapautusrintama (TKVR, englanniksi TPLF) alkoi kapinoida Etiopian sotilashallintoa vastaan vuonna 1975. Sen joukot valtasivat Tigrayn alueen vuonna 1989 ja ne osallistuivat sotilashallinnon vallasta syöksyyn vuonna 1991.^[3] TKVR oli sittemmin Tigrayn hallitseva puolue ja tärkeä osallinen myös maan hallituskoalitioissa.^[4] Se johti maata kovin ottein.^[5]

Abiy Ahmed nousi Etiopian pääministeriksi huhtikuussa 2018 maan ensimmäisenä oromotaustaisena johtajana TKVR-hallinnon vastaisten mielenosoitusten jälkeen.^[6] Abiy erotti monia TKVR:n virkamiehiä hallinnosta, mikä aiheutti kaunaa.^[5]

TKVR ja Etiopian hallitus ajautuivat riitaan. Hallitus halusi rauhan Eritrean kanssa, TKVR oli Eritrean vihollinen.^[5]

Abiyn hallituksen mielestä TKVR on laiton juntta, joka yrittää hajottaa Etiopian valtion. TKVR:n mielestä Abiuy Ahmed on itsevaltias, joka murentaa liittovaltiota ottamalla maakunnilta valtaa pois^[5]

Abiy pyrki vähentämään TKVR:n ja Tigrayn alueen poliittista valtaa.^[7] Vuonna 2019 pääministeri Abiy hajotti vanhan valtakoalition EPDRF:n. TKVR kieltäytyi liittymästä sen seuraajaksi muodostettuun uuteen PP-puolueeseen.^[4]

Elokuussa piti järjestää ensimmäiset vapaat vaalit vuosikymmeniin. Mutta Abiy perui vaalit koronaviruspandemian takia. TKVR:n mukaan Abiy käytti pandemiaa tekosyynä valtansa pönkittämiseen.^[5]

Syyskuussa 2020 Tigrayssa järjestettiin paikallisvaalit vastoin keskushallinnon määräyksiä.^[8] Keskushallinnon mukaan äänestys oli laiton.^[4] Tigrayn hallinnon päämies Debretsion Gebremichael vihjaili puolestaan Tigrayn mahdollisesta irtautumisesta Etiopiasta.^[4]

Pääartikkeli: Tigrayn kriisin aikajana

 

4. marraskuuta Tigrayn kapinalliset iskivät Tigrayn pääkaupungissa Mekelessä hallituksen joukkojen tukikohtaan.^[9] Kapinalliset pyrkivät varastamaan aseita.^[5]

Tigrayn vapautusrintama oli hyvin koulutettu ja aseistettu. Etiopian johtaja Abiy määräsi sotatoimet kapinallisia vastaan. Hallitus hajotti Tigrayn alueparlamentin.^[10] ilmavoimat iskivät Tigrayhin.

Hallituksen joukot alkoivat vallata Tigrayn kaupunkeja viimeistään 12. marraskuuta lähtien.^[11] Kapinalliset iskivät raketein muun muassa Amharan ja Eritrean lentokentälle.^[12]Tuhannet ihmiset pakenivat taisteluja Sudaniin. Kapinalliset valvoivat hallituksen joukkojen etenemisestä huolimatta marraskuussa laajalti Tigrayn maaseutua.^[13]

22. marraskuuta Etiopian hallitus uhkasi saartaa ja vallata Tigrayn pääkaupungin Mekelen.^[14] Se kehotti siviilejä pakenemaan kaupungista. Moni lähtikin pakoon. Laaja humanitaarinen kriisi häämötti, kun taistelut uhkaisivat venyä.^[15] Etiopian sotilaat estivät ihmisiä pakenemasta Sudaniin.^[16] Hallituksen joukot tulittivat Mekelen keskustaa tykein 28. marraskuut ja etenivät Mekeleen.^[17][18] Etiopian pääministeri julisti operaation päättyneeksi.^[19]

TKVR:n armeija oli paennut ja sen johtajat piilossa. TKVR silti ilmoitti taistelevansa vieläkin.^{[20] [21]}Pääministeri Abiy sanoi että kapinasta vastuussa olevien etsiminen jatkuu.^[22] Paikalliset lääkärit kertoivat, että Etiopian joukkojen hyökkäyksessä Mekeleen kuoli 27 siviiliä ja 100 haavoittui. Lisäksi kaupunkia miehittäneistä ainakin Amharan militia ja Eritrean armeija ryöstelivät.^[23] Asukkaat rakensivat tätä vastaan katusulkuja^{[24][25][26][24]}

Taistelut jatkuivat kuukausia Mekelen valtauksen jälkeen.^[27] Kapinallisten uutisoitiin myöhemmin voitolle. Hallitus julisti tulitauon 29. kesäkuuta 2021. Samalla kapinallisten väitettiin vallaneen takaisin pääkaupunki Mekelen.^[28] Etiopian hallituksen joukot olivat jättäneet kaupungin.^[29] Suomen Kuvalehden mukaan "tulitauko" oli vain Abiyn yritys pelastaa kasvonsa hävityn sodan jälkeen.^[30] ja myös Tigrayn kapinalliset hylkäsivät ajatuksen tulitauosta. Samaan aikaan eritrealaisten joukkojen uutisoitiin vetäytyneen kolmesta muusta huomattavasta kaupungista Shiressä, Aksumissa ja Adwassa. Muutosta taistelukentällä kuvailtiin nopeaksi.^[31]

Yllättävien sotilaallisten onnistumisien taustalla katsottiin olevan Tigrayn kapinallisten joukkojen komentaja kenraali Tsadkan Gebretensaen laatima strategia.^[32] Hän oli komentanut myös kommunistidiktatuurin 1991 kaataneita joukkoja ja toiminut myöhemmin maan puolustusministerinä, joten hän tunsi vihollisen hyvin.^[30] Hallituksen joukkojen vetäytymisen jälkeen Tigrayn kapinalliset alkoivat edelleen edetä myös Amharan ja Afarin osavaltioiden puolelle.^[33] Tigrayn kansan vapautusrintama myös liittoutui Oromojen vapautusarmeijan kanssa.^[34]

Marraskuussa 2021 Tigrayn kapinalliset valtasivat Dessien ja Kombolchan kaupungit Amharassa noin 300 kilometriä pääkaupunki Addis Abebasta pohjoiseen. Pääkaupungissa asukkaita kehotettiin varautumaan puolustamaan aluetta kapinallisia vastaan.^[35] Sen sijaan Tigrayn kapinallisten ei onnistunut edetä esimerkiksi kohti Afaria. Pääministeri Abiy Ahmed ilmoitti siirtyvänsä henkilökohtaisesti komentamaan joukkoja rintamalla myöhään marraskuussa. Abiyn nähtiin näin nostaneen joukkojen taistelutahtoa ja lisänneen kansansuosiotaan. Toisaalta Etiopia oli hankkinut myös sotilaskalustoa, kuten kiinalaisia Wing Loong II-lennokkeja. Tigrayn kapinalliset alkoivatkin kärsiä tappioita ja heitä ajettiin joulukuussa 2021 valtaamiltaan alueilta kohti pohjoista.^[36] Tigrayn kapinalliset ilmoittivat 20. joulukuuta vetäytyvänsä kokonaan Amharan ja Afarin osavaltioiden alueelta Tigrayn puolelle.^[37]

Tigrayn kapinalliset hyväksyivät hallituksen 24. maaliskuuta 2022 ehdottaman tulitauon, jonka tarkoitus oli mahdollistaa esimerkiksi ruoka-avun saapuminen alueelle.^[38] Taistelut alkoivat kuitenkin uudelleen elokuussa 2022. Eritrea julisti yleisen liikellekannallepanon seuraavassa kuussa mahdollista suurempaa hyökkäystä varten.^[39]

Marraskuun alussa 2022 solmittiin uusi tulitauko, johon liittyi myös suunnitelma aseistariisunnasta.^[40]

 

Tigrayn kriisi on johtanut tuhansien ihmisten surmiin. Toukokuussa 2021 jokseenkin varmasti tiedettiin kuolleen noin 2 500 henkilöä ja epävarmemmin esimerkiksi eri järjestöjen, sosiaalisen median ja uutisoinnin perusteella noin 8 500. Varmemmin kuolleiksi tiedetyistä suuri valtaosa (97 %) oli miehiä. Sen sijaan esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa kohdistettiin lähes ainoastaan naisiin. Varmuutta, ei ole, kuinka suuri osa kuolleista on siviilejä. Tapauksissa joissa kuolinsyy tunnettiin, yleisin syy olivat erilaiset verilöylyt. Niistä vastuussa olivat puolestaan useimmiten eritrealaiset sotilaat (47 %), heidän jälkeensä etiopialaiset sotilaat (22 %) ja lopulta Amharalaiset puolisotilaalliset joukot (4 %). TKVR:n osuutta ei tunnettu. Huhtikuun lopussa vuonna 2021 sodan arvioitiin ajaneen kodeistaan noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Suurin osa heistä oli asettunut Tigrayn alueen kaupunkeihin. Heidän lisäkseen yli 60 000 henkilöä oli ylittänyt rajan Sudaniin ja asettenut pakolaisleireille sen puolella. Leireillä olot ovat ahtaat, mutta kuitenkin verrattain paremmat, kuin Tigrayn alueen sisällä pakolaisiksi joutuneilla.^[41]

Amnestyn mukaan Etiopian armeija tappoi satoja siviilejä Aksumissa marraskuussa 2020.^[42] Eritrean joukot ryöstelivät ja polttivat rakennuksia. He myös tappoivat ja raiskasivat siviilejä joskus joukoittain auttaessaan Etiopian joukkoja kukistamaan kapinan.^[43]

Vaikka pääministeri Aiy väitti Tigrayn valtausta verettömäksi, Ghentin yliopiston tutkijat noteerasivat ainakin 10 000 tappoa ja 230 joukkosurmaa. Yli kaksi miljoonaa asukasta on paennut kodeistaan, reilu kolmannes.^[30]

Human Rights Watch raportoi joukkomurhista, mielivaltaisista teloituksista, siviilikohteiden pommittamisesta, raiskauksista ja koulujen, sairaaloiden ja pakolaisleirien tuhoamisesta. Niitä ovat tehneet sekä Etiopian ja Eritrean joukot että niitä tukevat asejoukot.^[30]

YK varoitti myös uhkaavasta hyödyke- ja elintarvikepulasta alueella, jossa sadattuhannet saivat YK:n ruoka-apua.^[44] Nälänhätä uhkaa 300 000 lasta. Naiset ja tytöt eivät uskalla pelloille töihin; he pelkäävät uusia joukkoraiskauksia. Etiopian ja Eritrean joukot ovat takavarikoineet avustusjärjestöjen kuljetuksia ja väitetysti ryöstelleet ruokaa sieltä, minne kuljetukset on saatu perille. TPLF valtasi Tigrayn takaisin kesäkuussa 2021, mutta Etiopia ja Eritrea hallitsevat kuljetusreittejä.^[30]

Amnesty Internationalin mukaan 9. marraskuuta Mai Kadran kaupungissa Tigrayn lounaisosassa surmattiin "todennäköisesti satoja" siviilejä Mai Kadran verilöylyssä. Suurin osa murhatuista oli amharoita.^[45] Jotkin silminnäkijät syyttivät verilöylystä Tigrayn alueen joukkoja, jotka olivat hieman aikaisemmin kärsineet tappion taisteluissa Lugdin suunnalla liittovaltion joukkoja vastaan.^[46] TKVR kiisti osallisuutensa. Veritöiden tekijöinä olivat paikallinen nuorten ääriryhmä Samri, muita tigraylaisia siviilejä, Tigrayn erikoispoliiseja ja militioita.^[47] Poliisi ja militiat sulkivat muutamaa päivää ennen verilöylyä kaupungin ulosmenotiet.^[48]

Pogromi saattoi olla kosto Etiopian hallituksen joukkojen Humerassa tekemästä siviileihinkin kohdistuneesta joukkomurhasta.^[49][50] Hallitus päästi 2. joulukuuta 2020 avustusjärjestöt Tigrayn alueelle.^[51]

Alussa pogromin aloittajat murhasivat amharaviljelijän. Hän oli aiempi militiamies, joka nyt kieltäytyi yhteistyöstä Tigrayn joukkioiden kanssa. Hyökkääjät polttivat viljelijän kodin ja heittivät murhatun ruumiin tuleen. Sen jälkeen Samri-joukkiot poliisin tukemina kiersivät talosta taloon. Hyökkääjät hakkasivat ihmisiä pampuilla, kepeillä, puukoilla, viidakkoveitsillä ja kuristivat heitä köysillä kuoliaiksi. Joukko tuhosi ja ryösti omaisuutta. Jotkut onnistuivat piiloutumaan tai pakenemaan. Jotkut tigraylaiset auttoivat amharoita kätkemällä heitä koteihinsa.^[52][53] YK piti tapahtumia mahdollisena sotarikoksena. Siviilejä sai surmansa myös Etiopian ilmavoimien ilmaiskuissa Mekellessä ja Adigratissa.^[54]