Sydämensiirto

Sydämensiirto on toimenpide, jossa potilaalle annetaan elinsiirrossa uusi sydän. Yleisesti ottaen se varataan henkilöille, joilla elinajan ennuste on ilman siirrännäistä alle vuoden ja jotka eivät sovellu muuhun hoitoon tai eivät ole hyötyneet muusta hoidosta. Noin prosentti sydämen vajaatoiminnasta kärsivistä saa vuosittain uuden sydämen. Sydämensiirron yleisin syy on idiopaattinen kardiomyopatia (54 %), jota seuraa iskeeminen kardiomyopatia (45 %). Prosentti sydämensiirtopotilaista kärsii synnynnäisistä sydänvioista tai muista sairauksista.^[1]

Yhdysvalloissa Houstonin sairaalassa suoritettiin vuonna 1966 65-vuotiaalle Marcel DeRudderille leikkaus, jossa hänelle asennettiin keinotekoinen sydän. Leikkaus- operaatio onnistui, mutta potilaan tila oli muuten niin heikko, että hän kuoli. Myös 63-vuotiaalle Louise Cerasolle suoritettiin vastaavanlainen leikkaus hieman myöhemmin. Hän eli keinosydän rinnassaan 13 päivää.^[2]

Christian Barnard toteutti ensimmäisen onnistuneen sydämensiirron ihmiselle Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa 3. joulukuuta 1967.^[1] Potilas oli Louis Washkansky. Hän kuoli 18 päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen, jolle hän altistui immuunipuolustusta heikentävän lääkityksensä johdosta.^[3]

Suomen ensimmäisen sydämensiirron teki professori Severi Mattila vuonna 1985. Mattila teki myös Suomen ensimmäisen blokkisiirron. Nykyisin kaikki Suomessa tehtävät aikuisten sydämensiirrot tehdään keskitetysti HUS:n Meilahden tornisairaalassa.^[4]

Nykyisin noin 88 % sydämensiirtopotilaista on elossa vielä vuoden kuluttua siirrosta, 72 % viiden vuoden kuluttua, lähes 50 % kymmenen vuoden kuluttua ja 16 % kahdenkymmenen vuoden kuluttua.^[5]

Blokkisiirto tarkoittaa yhdistettyä sydämen- ja keuhkonsiirtoa.