Suunnistus

Nykymuotoisen suunnistuksen katsotaan alkaneen ruotsalaisesta 1800-luvun sotilaskoulutuksesta. Kilpasuunnistus alkoi Norjassa vuonna 1897. Suomessa ensimmäisen varsinaisen suunnistuskilpailun järjesti Helsingin IFK 1923, mutta vasta 1930-luvun alkupuolella suunnistus tuli laajemmin urheiluseurojen ohjelmaan. Ensimmäinen suomenmestaruuskilpailu järjestettiin Vihdissä 1935.^[3]

Ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailu järjestettiin 1.–2.10.1966 Fiskarin kylässä Pohjassa, läntisellä Uudellamaalla. Kaikki mitalit menivät Pohjoismaille. Mukana oli kilpailijoita ainakin Bulgariasta, Itä-Saksasta, Itävallasta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Sveitsistä, Tanskasta, Tšekkoslovakiasta ja Unkarista. Miesten kilpailumatka oli 14,1 kilometriä ja naisten 6,6 kilometriä.^[4] Vuoteen 2003 saakka maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin joka toinen vuosi^[3]. Vuoden 2021 jälkeen kilpaillaan sprintti- ja metsämatkat vuorovuosin.

Suomen Suunnistusliitto, vuoteen 1959 Suomen Suunnistamisliitto, perustettiin 1945, samana vuonna Norjan kanssa. Ensimmäinen kansallinen lajiliitto oli perustettu Ruotsissa jo 1938, Tanskan seuratessa 1942. Kansainvälinen Suunnistusliitto (IOF) perustettiin 1961. Alusta alkaen mukana olivat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska, sekä kuusi muuta maata.^[3]. Sittemmin Kansainväliseen Suunnistusliittoon on liittynyt kansallisia lajiliittoja kaikkiaan 75:stä maasta.^[5] Suomessa suunnistusliiton jäsenseuroja on kaikkiaan 329^[6].

 

Maailmanmestaruuskisojen metsämatkojen lajeja ovat^[7]:

• pitkä matka
• keskimatka
• viesti (kolmiosuuksinen viesti, naiset ja miehet erikseen)

Sprinttimatkojen lajeja ovat^[8]:

• sprinttiviesti (neliosuuksinen sekaviesti)
• pudotussprintti
• henkilökohtainen sprintti

Suomenmestaruuskilpailuissa ovat edellisten lisäksi^[1]:

• erikoispitkä
• yösuunnistus

Kilpailumatkojen ominaispiirteet määritellään lajisäännöissä. Reitin pituuden sijasta määritellään ohjeaika kilpailun parhaimmille, joka vaihtelee ikäluokittain ja pisimmillä matkoilla myös sukupuolittain. Miesten pitkän matkan ohjeaika mestaruuskilpailuissa on 90–100 minuuttia ja naisten 70–80 minuuttia ja erikoispitkän matkan ohjeaika on 1,8-kertainen pitkän matkan kisaan verrattuna. Keskimatkan ohjeaika on 30–35 minuuttia sukupuolesta riippumatta. Nuorten ja veteraanisarjoissa ohjeajat ovat lyhyempiä. Pitkän ja erikoispitkän matkan erityispiirteenä on fyysisen suorituskyvyn ja oikeiden reitinvalintojen korostuminen. Keskimatkalla korostuu tarkka suunnistus taidollisesti vaativalla radalla, kovassa vauhdissa. Sprinttisuunnistusta kutsuttiin aikaisemmin puistosuunnistukseksi, koska kilpailut pidettiin rakennetuissa puistoissa ja kortteleissa. Sprintti edellyttää jatkuvaa keskittymistä täydessä vauhdissa. Erityispiirteenä on oikeiden reitinvalintojen tekeminen nopeasti joka rastivälillä. Suorituksen tavoiteaika on 12–15 minuuttia.^[1]

Viestien ja yhteislähtökisojen, kuten SM-erikoispitkän, erityispiirre on taktikointi ja ryhmässä suunnistaminen. Yösuunnistus käydään pimeässä, jolloin maaston näkemiseen ja kartan lukuun käytetään otsavaloa. Partiosuunnistuksessa kilpaillaan muutaman hengen joukkueella, jolloin vain osa rasteista on kaikille kilpailijoille pakollisia.

 

Viestin ja partiosuunnistuksen lisäksi joukkuekilpailuna voidaan käydä myös esimerkiksi seuraottelu, jossa yksilöiden tulokset lasketaan yhteen joukkuetulokseksi.

Kilpailuissa suunnistusasuna on yleensä peittävä keinokuituasu sekä jalkineena metallinastoin varustetut karkeakuvioiset suunnistuskengät, nastarit. Sprinttisuunnistuksessa jalkineet ovat usein nastattomat.

Fyysisten ominaisuuksien lisäksi huipputason suunnistajalla tulee olla kyky hahmottaa maastonmuodot ja kulkukelpoisuus kartan avulla ja sen jälkeen tehdä nopeita, mutta toisaalta myös varmasti rastille johtavia reitinvalintoja. Reitit kulkevat usein pienipiirteisessä, paljon yksityiskohtia sisältävässä maastossa, jossa tarkka kartan lukeminen on tärkeää.

 

Suunnistus on suosittu kuntoilumuoto. Se sopii kaikenikäisille, sen harrastaminen on edullista eikä vaadi erityistaitoja. Kuntosuunnistaja selviää ilman kompassiakin.

Suunnistusseurat järjestävät eri puolilla maata ilta- ja kuntorasteja myös talvisin. Pientä maksua vastaan osallistuja saa kartan, jolta voi valita sopivan reitin (yleensä 1–10 kilometriä). Tarvittaessa saa opastusta.

Myös useissa kilpailuissa on mahdollisuus kuntosuunnistukseen, ja esimerkiksi Kainuun rastiviikolla tai Fin5-viikolla on avoimia sarjoja, jotka on tarkoitettu kuntosuunnistajille.

 

Suunnistuskartat ovat usein yksityiskohtaisempia ja tarkempia kuin tavalliset topografiset kartat. Suunnistuskartassa kaikki esteet ja maastonmuodot on esitetty selkeästi karttamerkein. Karttamerkkien käytöstä on olemassa kansainvälisesti yhteneväiset kuvausohjeet. Sprinttisuunnistuskartassa on kaupunkialueiden kuvaustavassa eroja verrattuna muihin suunnistuskarttoihin. Sprinttikartan karttamerkeillä kuvataan yksityiskohtaisemmin maanpinnan kulkukelpoisuutta (esim. kovapintaiset alueet) sekä kulkuesteitä, kuten ylipääsemättömiä aitoja.

Suunnistuskarttojen mittakaava on yleensä 1:10 000, sprintissä käytettävien karttojen mittakaava on 1:4 000 tai 1:5 000 ja opetuskarttojen 1:3 000 tai 1:5 000. Pidemmillä matkoilla, etenkin arvokilpailuissa mittakaava on usein 1:15 000. Käyräväli suomalaisissa suunnistuskartoissa on yleensä 5 metriä tai 2,5 metriä, sprintissä yleensä 2,5 metriä. Muitakin käyrävälejä on käytössä, joskin harvinaisina. Muualla kuin Suomessa käyräväli saattaa olla 2 metriä tai 4 metriä. Käyräväli on ilmoitettu kartassa mittakaavan vieressä. On huomattava, että käyräväli ei suunnistuskartassa ole aivan täsmällinen, sillä kartta pyritään tekemään sellaiseksi, millaisena suunnistaja sen kokee. Tämän takia joskus on käyräväliksi merkitty 3–5 metriä. Nykyään kartat ja ratasuunnitelmat tehdään tietokoneen avulla. Yleinen kartoitusohjelma on Ocad.

Rastit sijaitsevat luonnossa ja kartalla tunnistettavissa olevan paikan yhteydessä, esimerkiksi kiven sivussa, kukkulan päällä, notkossa tai jyrkänteen alla. Yksityiskohtaiset rastien sijaintipaikat selostavat rastinmääritteet on painettu joko kartalle tai ne ovat erillisellä rastinmääritelapulla. Maastossa rastit on merkitty valko-oransseilla rastilipuilla.

Rastilla käyntinsä suunnistaja todentaa leimaamalla. Alkuaikoina rasteja oli vähän ja jokainen niistä oli miehitetty rastin henkilökunnan merkitessä rastilla käyneet. Sittemmin siirryttiin erilaisiin mekaanisiin rastilla käynnin varmistuksiin, viimeisimpänä ns. pihtileimaus, jossa suunnistaja rei’itti pahvisen leimauskorttinsa reikäkuvion tuottavilla piikkipihdeillä. Nykyään on kilpailuissa käytössä elektroninen leimaus: suunnistajalla on mukanaan elektroninen leimauskortti, johon rastilla oleva leimasin merkitsee käynnin. Elektronisen leimauksen avulla suunnistajalle saadaan myös väliajat kaikilta rastiväleiltä. Suomessa on käytössä emit-leimausjärjestelmä ja kansainvälisesti yleisin on Sportident.

Koska reittiä ei ole merkitty maastoon, voidaan kilpailualueella kilpailla samaan aikaan erimittaisilla ja eritasoisilla radoilla. Poikkeuksena ovat rastireitti ja tukireitti, jotka molemmat ovat lapsille tarkoitettuja ratoja. Rastireitillä reitti on merkitty karttaan yhtenäisellä viivalla ja maastoon viitoituksella, mutta viitoitettu reitti ei kuitenkaan ole paras reitinvalinta, vaan parhaaseen tulokseen pääsee oikaisemalla polkuja tai muita selväpiirteisiä maastonmuotoja pitkin. Tukireitillä rastit eivät ole viitoituksen varrella, vaan sen läheisyydessä. Rastireitti on käytössä kymmenvuotiaisiin asti, tukireitti tarjotaan vaihtoehtona 12-vuotiaisiin asti.

Nykyaikaisten sähköisten leimausjärjestelmien avulla on leimausten tarkistamisen lisäksi mahdollista saada selville suunnistuksen kokonaisaika sekä rastiväleillä kulunut aika. Tämä ominaisuutta hyödynnetään kuntosuunnistuksissa ja harjoituksissa. Kilpailuissa on kuitenkin erillinen ajanottojärjestelmä, joka perustuu lähtöpaikalla olevaan lähtökelloon ja maalissa tehtävään maalileimaukseen.

Sähköisen leimauksen edut vanhaan niin sanottuun pihtileimasimeen nähden ovat selvät: suunnistusradoista on mahdollista tehdä niin sanottuja ristiratoja, kilpailijat tai kuntosuunnistustapahtuman osallistujat saavat rastivälikohtaiset väliajat ja leimojen tarkastus tapahtuu yksiselitteisesti elektroniseen korttiin tallentuneeseen tietoon perustuen.

Tärkeimmät sähköiset leimausjärjestelmät ovat Emit ja Sportident. Suomessa käytetään lähes yksinomaan Emit-leimausjärjestelmää, joka otettiin käyttöön syksystä 1998 alkaen.

Ennen suoritusta kilpailijan kortilla olevat tiedot tyhjennetään. Suorituksen jälkeen kortilla olevat tiedot siirretään tietokoneelle tai sitä varten tehdylle erityiselle purkulaitteelle. Purkulaitteessa voi olla myös lämpökirjoitin, jolla voidaan tulostaa väliaikatiedot heti maaliintulon jälkeen.

Emit-järjestelmässä sekä kortissa että rastileimasimessa on pitkäkestoinen paristo. Siltä varalta, että elektroninen leimaus ei toimi, Emit-korttiin voidaan laittaa pahvinen varmistuskortti, johon leimasimessa oleva piikki tekee reiän korttia leimatessa. Emit-kortilla on oma ajanottonsa, joka käynnistyy, kun kortti nollataan lähdössä. Rasteille tehtävät leimaukset kirjataan talteen suhteellisina aikoina lähdöstä. Vain nollausleimasimessa on Emit-järjestelmässä valomerkki.

Sportident-järjestelmässä mukana kuljetettava kortti on Emit-korttia pienempi, eikä siinä ole omaa virtalähdettä. Tämän takia rastileimasimissa tulee olla oikea kellonaika, jotta väliaikatiedot saadaan talteen. Leimaukseen tarvittavan energian kortti saa rastileimaimesta, jossa on vaihdettavat akut. Rastileimasin antaa leimauksen yhteydessä joko valo- tai äänimerkin tai molemmat. Sportidentsta puuttuu Emitin pahvikorttia vastaava tapa leimauksen varmistusmenetelmänä. Sportidentistä on julkaistu useita versioita ja vanhimmat leimasimet eivät ole yhteensopivia uusimpien kilpailukorttien kanssa.

 

Suomen tunnetuin suunnistustapahtuma on vuosittain alkukesästä järjestettävä Jukolan viesti. Kyseessä on miesjoukkueiden 7-osuuksinen läpi yön kestävä viestisuunnistuskilpailu, johon osallistuu yli 1 500 joukkuetta pääosin Pohjoismaista. Kilpailun alla kisataan myös neliosuuksinen naisten Venlojen viesti, johon osallistuu yli 1 300 joukkuetta. Yhteensä Jukolan viesteissä on yli 16 000 osanottajaa ja se on Suomen suurin aikuisliikunnan harrastetapahtuma. Heinäkuussa Suomessa järjestetään kaksi suunnistusviikkoa: Kainuun rastiviikko ja Fin5.

Ruotsissa vuosittain huhti–toukokuussa järjestettävä Tiomila on miesten 10-osuuksinen kansainvälinen suunnistusviesti, jota on käyty vuodesta 1945 asti. Muita merkittäviä ruotsalaisia suunnistustapahtumia ovat vuonna 1965 ensi kertaa järjestetty suunnistusviikko O-Ringen, johon on huippuvuosina osallistunut jopa 23 000 suunnistajaa, sekä lokakuussa suunnistuskauden lopussa järjestettävä 25-osuuksinen viestisuunnistus 25-manna, jossa joukkueeseen kuuluu kaikenikäisiä miehiä ja naisia.

Keski-Euroopassa järjestetään vuosittain useita rastiviikkoja, joissa on tuhansia osanottajia ympäri maailmaa.

 

Tavallisesta suunnistuksesta on syntynyt myös useita rinnakkaislajeja. Kesäisin perinteisen suunnistuksen lisäksi kilpaillaan myös pyöräsuunnistuksessa (MTB-O) ja tarkkuussuunnistuksessa (Trail-O).

Talvisin lajeina ovat hiihtosuunnistus ja latusuunnistus, joissa suoritus tapahtuu hiihtämällä latuverkkoa pitkin. Latusuunnistus ei ole virallinen Suunnistusliiton laji, eikä siinä käydä esimerkiksi Suomen mestaruuskilpailuja, mutta alueellisia kilpailuja järjestetään vuosittain muutamia.

Pistesuunnistuksessa ei kuljeta ennalta määrättyä reittiä vaan yritetään tietyn ajan kuluessa käydä mahdollisimman monella rastilla. Rastit on usein pisteytetty niin, että kaukana ja vaikeasti saavutettavista rasteista saa enemmän pisteitä. Rogaining on 6–24 tuntia kestävä pistesuunnistus.

Vesillä harrastetaan melontasuunnistusta^[9] ja talvisin lajinomaisena talviharjoitteluna myös lumikenkäsuunnistusta. Lisäksi suunnistukseen liittyviä lajeja ovat muun muassa ampumasuunnistus, mönkijäsuunnistus^[10], autosuunnistus ja radiosuunnistus. Radiosuunnistuksessa yhdistyvät radioamatööri- ja suunnistustaidot. Ampumasuunnistus on lähtöisin sotilaiden ja reserviläisten toiminnasta, mutta kilpailuja järjestetään myös siviilipuolella. Laji yhdistää suunnistuksen ja ampumahiihdon sääntöjä. Nämä lajit eivät kuitenkaan kuulu Suomen Suunnistusliiton eikä Kansainvälisen suunnistusliiton (IOF) lajeihin. On olemassa myös suunnistuspelejä esimerkiksi Suunnistussimulaattori (suomenkielinen) ja Catching Features (englanninkielinen).

• Suunnistuksen viestihajonta

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta suunnistus Wikimedia Commonsissa

• Suomen Suunnistusliitto
• rastilippu.fi (kuntosuunnistuskalenteri)
• suunnistus.fi, perustietoa suunnistuksesta
• International Orienteering Federation
• World of Orienteering, kansainvälinen suunnistusportaali ja kilpailukalenteri