Solidaarisuus (liike)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy „Solidarność”, ’sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto ”Solidaarisuus”’) on puolalainen ammattiliitto, joka perustettiin elokuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa. 1980-luvulla se onnistui keräämään laajan antikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR), ja se perustui väkivallattomuudelle.lähde?
Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaan Neuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa. Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissa neuvostoarmeija murskasi esimerkiksi Tšekkoslovakiassa 1968 Prahan kevään. Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti 1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloustilanteen huonontuessa.lähde?
Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät nopeasti halki Puolan, ja perustettiin koko ajan lisää ammattiyhdistyksiä, jotka liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioista, on laajalti nähtylähde? ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen.lähde?
Historia
muokkaa”Maataloussolidaarisuus”, maanviljelijöiden liitto, perustettiin 1981. Vuoden lopussa Solidaarisuusliikkeellä oli yhdeksän miljoonaa jäsentä. Lakkojen ja muiden teollisuuteen liittyvien toimenpiteiden avulla liitto yritti torjua hallituksen toimenpiteet. 13. joulukuuta 1981 hallituksen johtaja Wojciech Jaruzelski aloitti toimet Solidaarisuusliikettä vastaan julistamalla kansallisen sotatilan, kieltämällä liiton ja tilapäisesti pidätyttämällä suurimman osan sen johtajista. Sitten Puola kielsi Solidaarisuusliikkeen 8. lokakuuta 1982. Sotatila poistettiin muodollisesti heinäkuussa 1983, vaikka monet sen kontrollimekanismit säilytettiin, esimerkiksi kansalaisoikeuksien rajoitukset ja poliittisen elämän tiukempi valvonta. Myös esimerkiksi ruoka jäi säännöstelyyn aina 1980-luvun.lähde?
1980-luvun puolivälissä Solidaarisuusliike toimi ainoastaan maanalaisena, ja sitä tukivat katolinen kirkko ja CIA. Vuosikymmenen lopulla Solidaarisuusliike oli tarpeeksi vahva pakottamaan Jaruzelskin hallituksen keskustelemaan.lähde?
Tuhannet puolalaiset lakkoilivat elokuussa 1988 liikkeen puolesta 17 päivää. Lakko lopetettiin 1. syyskuuta 1988, kun hallitus lupasi Lech Walesalle harkitsevansa liikkeen laillisuutta uudelleen.[1]
Huhtikuussa 1989 liike laillistettiin ja sen annettiin osallistua kesäkuussa pidettyihin parlamenttivaaleihin. Näissä rajoitetuissa vaaleissa unionin ehdokkaat voittivat selvästi ja omalta osaltaan laukaisivat rauhanomaisten, antikommunististen vastavallankumouksien aallon Keski- ja Itä-Euroopassa 4. kesäkuuta alkaen. Solidaarisuusliikkeen Tadeusz Mazowieckista tuli Puolan pääministeri 24. elokuuta 1989, kun kommunistipuolueen ehdokas ei kyennyt muodostamaan hallitusta.[2] Elokuun loppuun mennessä Solidaarisuusliikkeen johtama koalitiohallitus muodostettiin ja saman vuoden joulukuussa Wałęsa valittiin presidentiksi. Elokuussa 1989 valtaan noussut hallitus oli Itä-Euroopan ensimmäinen ei-kommunistinen hallitus. [2]
Nykyään Solidaarisuusliikkeestä on tullut perinteisempi ammattiliitto. Se yritti perustaa 1996 poliittista siipeä, mutta ei onnistunut saamaan mainittavaa asemaa Puolan poliittisessa kentässä. Solidaarisuusliikkeellä on tällä hetkellämilloin? noin 1,5 miljoonaa jäsentä.lähde?
Vaikutus Suomessa
muokkaaSuomessa seurattiin 1980-luvun alussa Puolan vapautumispyrkimyksiä.[3] Suomessa syntyi erityinen Puola-Solidaarisuus-yhdistys, joka organisoi muun muassa mielenosoituksia Puolan sotatilaa vastaan. Yhdistyksen toimintaan suhtauduttiin ystävyyssuhteista huolestuneiden viranomaisten taholta karsaasti. Yhdistyksen rekisteröidyttyä toukokuussa 1981, ulkoministeriö sai toimintaan osallistuneen kansalaisaktivisti Raimo Laakian mukaan tuntemattomalta taholta niin sanotun mustan listan yhdistyksen postituslistoille kuuluneista henkilöistä.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Turtia, Kaarina (toim.): Mitä Missä Milloin 1990, s. 15. Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1
- ↑ a b 1989 – Euroopan murrosten vuosi Europarl.europa.eu. 6.11.2009. Euroopan parlamentti. Viitattu 5.7.2010.
- ↑ Lindfors, Jukka: Opiskelijamellakat Puolassa Yle, Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 8.10.2018.
- ↑ Käsikirjoitusarkisto, Suomi ja Solidaarisuus -erikoisraportti Yle ajankohtaisarkisto. 7.1.2005. Arkistoitu 12.4.2009. Viitattu 8.10.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa- Liikkeen verkkosivut (puolaksi) (englanniksi)
- Juhola, Teemu: Puolassa perinne velvoittaa lähtemään kaduille – Mielenosoittajat saivat presidentistä osittaisen erävoiton Yle, Uutiset. 26.7.2017. Viitattu 8.10.2018.
- Kiviranta, Varpu: Oikeus: Puolan poikkeuslailla murskattiin Solidaarisuus-liike Yle, Uutiset. 12.1.2012. Viitattu 8.10.2018.
- Ekholm, Dan: Solidaarisuus-sankari moittii Puolan vanhoillista nykyhallitusta − ja sanoo vielä syrjäyttävänsä sen Yle, Uutiset. 27.7.2016. Viitattu 8.10.2018.