Schleswig-Holstein

Schleswig-Holstein sijaitsee Tanskan rajalla, Pohjanmeren ja Itämeren välissä. Meret yhdistävä Kielin kanava kulkee osavaltion lävitse. Tämän vuoksi osavaltio on Saksan laivastolle ja sitä myöten itse valtiolle geopoliittisesti erittäin tärkeä.

Muinainen Holsteinin herttuakunta sijaitsee osavaltion eteläosassa. Muinainen Schleswigin herttuakunta on taas nykyään jaettu Saksan ja Tanskan kesken.

Lyypekkiä lukuun ottamatta nykyinen Schleswig-Holstein kuului Tanskalle vuodesta 1460. Tällöin niiden ruhtinassuvut sammuivat ja maakunnat valitsivat hallitsijakseen Tanskan kuninkaan. Samalla säädettiin, että niitä ei erotettaisi toisistaan.^[2] Alue koostui pohjoisesta Schleswigin ja eteläisestä Holsteinin herttuakunnista. Holstein kuului Saksan keisarikuntaan (myöhemmin Saksan liittoon), mutta Schleswig ei kuulunut siihen. Alueen saksalainen enemmistö nousi kansallisuusaatteen innoittamana kapinaan vuonna 1848 Tanskaa vastaan. Kapina kukistettiin, mutta vuonna 1864 Preussi ja Itävalta liittoutuivat Tanskaa vastaan, koska ne vastustivat Tanskan valtiosäännön soveltamista Schleswigissä. Toisessa Saksan–Tanskan sodassa Slesvig-Holstein jaettiin Itävallan ja Preussin kesken. Vain kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1866 Preussi valtasi koko alueen Itävallalta, ja Schleswig-Holsteinista tuli osa Saksan keisarikuntaa 1870.^[2]

Rajakiista Tanskan kanssa saatiin sovittua kansanäänestyksen perusteella 1920 Kansainliiton välityksellä. Silloisen Schleswigin pohjoisosa äänesti liittymisestään Tanskaan, jonka osa se on tänäkin päivänä.^[2] Demokraattisten äänestysten tulokset olivat niin vakuuttavia, että edes demokratiaa halveksunut Hitler ei kyseenalaistanut niiden tuloksia. Tämän rajakiistan ratkaisu olikin yksi harvoja Kansainliiton onnistumisia valtapoliittisissa kiistoissa.^lähde?

Schleswig-Holstein on jaettu yhteentoista piirikuntaan (Kreis) ja neljään piirikunnattomaan kaupunkiin (Kreisfreie Stadt):^[1]

Piirikunnat:

1. Dithmarschen
2. Lauenburg
3. Pohjois-Friesland (Nordfriesland)
4. Ostholstein
5. Pinneberg
6. Plön
7. Rendsburg-Eckernförde
8. Schleswig-Flensburg
9. Segeberg
10. Steinburg
11. Stormarn

Piirikunnattomat kaupungit:

1. Kiel (KI)
2. Lyypekki (Lübeck, HL)
3. Neumünster (NMS)
4. Flensburg (FL)

Vaalikaudella 2012–2017 Schleswig-Holsteinin osavaltiota johtaa SPD:n, vihreiden ja SSW:n koalitiohallitus. Pääministerinä on vuodesta 2012 alkaen ollut sosiaalidemokraatti Torsten Albig.^[3] 6. toukokuuta 2012 pidetyissä osavaltiovaaleissa kristillisdemokraatit saivat 36,8 % äänistä (22 edustajaa osavaltioparlamentissa), sosiaalidemokraatit 35,8 % (22 edustajaa), vapaat demokraatit 4,3 % (6 edustajaa), Liittouma 90/Vihreät 10,6 % (10 edustajaa), vasemmistopuolue 2,4 % (ei edustajia), piraattipuolue 7,4 % (6 edustajaa) sekä tanskalaista ja friisiläistä vähemmistöä edustava SSW 2,4 % (3 edustajaa).^[4][5]

Schleswig-Holsteinin virallisia kieliä ovat saksa, alasaksa, tanska ja friisi. Alasaksa on osavaltion historiallinen kieli, mutta sitä puhutaan yhä monissa paikoissa osavaltion alueella. Tanskalainen vähemmistö asuu enimmäkseen osavaltion pohjoisosassa, friisit Pohjanmeren rannikolla ja läheisillä saarilla.

Schleswig-Holsteinin kulttuuri on yhdistelmä saksalaista ja tanskalaista, tästä kenties parhaana esimerkkinä maaseudun linnat ja kartanot, mm. Glücksburgin linna. Tärkeimpiä tapahtumia ovat Schleswig-Holsteinin musiikkifestivaalit, vuotuiset klassisen musiikin festivaalit koko maakunnan alueella, ja Lyypekissä vuosittain pidettävät skandinaavisten elokuvien festivaalit. Steinburgin piirikunnan Wackenissa järjestetään vuosittain Wacken Open Air -metallimusiikkifestivaali.^[6]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Schleswig-Holstein Wikimedia Commonsissa

• Landesportal (saksaksi) (englanniksi) (tanskaksi) (ranskaksi) (espanjaksi)