Roxy Music

Roxy Musicin perustivat vuonna 1970 laulaja ja kosketinsoittaja Bryan Ferry ja hänen yhtyetoverinsa Gas Boardista, basisti Graham Simpson. Mukaan otettiin myös saksofonisti Andy Mackay, kosketinsoittaja Brian Eno, lyömäsoittaja Dexter Lloyd ja kitaristi Roger Bunn. Kaksi jälkimmäistä lähtivät pian, ja heidän tilalleen saatiin lehti-ilmoituksen kautta rumpali Paul Thompson ja kitaristi Davy O’List, jonka korvasi vuoden 1972 alussa Phil Manzanera. Yhtyeen nimi oli aluksi pelkkä ”Roxy”, mutta se oli jo toisen yhtyeen käytössä, joten nimi vaihdettiin. Simpson lähti yhtyeestä ennen sen ensimmäistä albumia, ja hänet korvattiin vaihtuvalla basistilla.^[1]

Roxy Musicin esikoisalbumi Roxy Music (1972) nousi Britannian albumilistan top-10:een, ja single ”Virginia Plain” nousi singlelistoille. Myös toinen albumi, For Your Pleasure (1973) menestyi Britanniassa hyvin. Yhtyeen hallitsevat jäsenet Bryan Ferry ja Brian Eno vetivät kahden ensimmäisen albumin aikoina yhtyeen musiikkia eri suuntiin. Ferry piti amerikkalaisesta soulista ja beatlemaisesta taidepopista, kun taas Eno piti The Velvet Undergroundin tyylisestä harrastelijamaiselta kuulostavalta kokeellisesta musiikista. Eno jätti yhtyeen vuonna 1973, koska Ferry ei hyväksynyt hänen kappaleitaan yhtyeen albumeille. Enon lähdettyä yhtyeestä se jatkoi vielä joitain vuosia taiderock-tyylillä. Hänen tilalleen tuli Eddie Jobson.^[1]

Kolmas albumi Stranded (1973) oli yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Britanniassa. Seuraava albumi Country Life (1974) nousi myös Yhdysvaltain listoille.^[1]

Niin Bryan Ferry kuin moni muukin yhteen jäsen julkaisi myös sooloalbumeja 1970-luvulla, ja yhtye piti taukoa vuosien 1976–1978 aikana. Mukaan tulivat kosketinsoittaja Paul Carrack sekä studiobasistit Gary Tibbs ja Alan Spenner. Uudella albumillaan Manifesto (1979) yhtye siirtyi siloiseen diskovaikutteiseen soul-popiin, mutta heidän suosionsa säilyi korkeana niin Britanniassa kuin Amerikassakin. Flesh + Blood (1980) oli yhtyeen toinen Britannian-albumilistan ykkönen. Yhtyeen menestynein albumi on Avalon (1982), joka oli kolmen viikon ajan Britannian albumilistan kärjessä ja nousi yhtyeen ainoaksi kultalevyksi Yhdysvalloissa.^[1]

Roxy Music hajosi vuonna 1983, kun Bryan Ferry lähti soolouralle.^[1] Yhtye palasi yhteen vuonna 2001 ja teki teki keikkoja vuoteen 2011 asti.^[2] Roxy Music esiintyi muun muassa Live 8 -konsertissa Berliinissä 2005. Suomessa yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Helsingin Kaisaniemessä kesällä 2010.^[3]

Roxy Music nimettiin vuonna 2019 Rock and Roll Hall of Fameen, ja Ferry, Manzanera ja Mackay esittivät seremoniassa kuusi kappaletta.^[4]

• Bryan Ferry – laulu, kosketinsoittimet (1971–1983, 2001–2011)
• Andy Mackay – saksofoni, oboe (1971–1983, 2001–2011)
• Paul Thompson – rummut (1971–1980, 2001–2011)
• Phil Manzanera – soolokitara (1972–1983, 2001–2011)
• Graham Simpson – basso (1971–1972)
• Rik Kenton – basso (1972)
• Roger Bunn – kitara (1971)
• Dexter Lloyd – rummut (1971)
• Brian Eno – syntetisaattori, "treatments" (1971–1973)
• David O'List – soolokitara (1971–1972)
• John Gustafson – basso (1973–1976)
• Eddie Jobson – syntetisaattori, viulu (1973–1976)
• John Wetton – basso livelevyllä, "Viva!"

• Roxy Music (1972)
• For Your Pleasure (1973)
• Stranded (1973)
• Country Life (1974)
• Siren (1975)
• Manifesto (1979)
• Flesh + Blood (1980)
• Avalon (1982)

• Viva! (1976)
• Heart Still Beating (1990, äänitetty 1982)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roxy Music.

• Virallinen Roxy Music -sivusto
• VivaRoxyMusic.com