Nothing Special   »   [go: up one dir, main page]

Suomen ralli

ralliautoilun MM-sarjan osakilpailu
(Ohjattu sivulta Rally Finland)

Suomen ralli on Jyväskylässä ajettava ralliautoilun MM-sarjan Suomen osakilpailu. Se on pidetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1951 asti; poikkeuksena vuosi 2020, jolloin ei ajettu koronaviruspandemian takia. Vuodesta 2021 lähtien se on tunnettu pääsponsorinsa Secto Automotiven mukaan viralliselta nimeltään Secto Rally Finland.[1] Kilpailu on aiemmin tunnettu myös nimillä Jyväskylän Suurajot, Rally of the Thousand Lakes, 1000 Lakes Rally ja Neste Rally Finland. Tunnetuimpia erikoiskokeita ovat muun muassa Ouninpohja, Ruuhimäki ja Harju.

Suomi Secto Rally Finland
Sarja Rallin MM-sarja
Sijainti Jyväskylä, Suomi
Ensimmäinen tapahtuma 1951
Viimeisin tapahtuma 2023
Eniten voittoja
Kuljettajat Suomi Hannu Mikkola
Suomi Marcus Grönholm (7)
Tallit Ford (13)
Viimeisin kilpailu (2023):
Voittaja Iso-Britannia Elfyn Evans
Iso-Britannia Scott Martin

(Toyota Gazoo Racing WRT)
Voittoaika 2:33.11,3
Vuoden 2022 voittaja Ott Tänak

Historia

muokkaa

1950–1972

muokkaa

Suomen Autoklubin urheilujohtajat kaavailivat 1950-luvun alussa parituhatta kilometriä pitkää rallia, jonka lähtö- ja maalipaikaksi ajateltiin Helsinkiä. Ajoreitin oli tarkoitus kiertää Itä- ja Keski-Suomen järviseuduilla. Rallin ajankohdaksi suunniteltiin heinäkuun alkua, jolloin valoisat yöt olisivat tarjonneet kilpailijoille mahdollisuuden "ympärivuorokautiseen maisemien ihailuun". Helsingissä ei kuitenkaan vielä ehditty ryhtyä sanoista tekoihin, kun Autoklubin Jyväskylän paikallisosasto otti aloitteen käsiinsä.[2] Jyväskylän Suurajot järjestettiin ensimmäisen kerran 1. syyskuuta 1951. Se järjestettiin karsintakilpailuksi Monte Carlo -ralliin. Kilpailussa oli vain kaksi erikoiskoetta ja kaikki 26 matkaan lähtenyttä autoa selvisivät maaliin. Reitti kulki Lappiin, jossa Rovaniemellä oli kääntöpiste. Paluu tehtiin Kajaanin ja Kuopion kautta, jossa oli ensimmäinen erikoiskoe. Toinen erikoiskoe oli Jyväskylässä kisan maalisuoralla Yliopistonkadulla, jossa järjestettiin 250 metrin kiihtyvyys- ja jarrutuskoe. Kilpailun voitti Arvo Karlsson Austin A90 Atlanticilla.[3][4][5]

Vuonna 1952 järjestetyt toiset Jyväskylän Suurajot keräsi 44 osallistujaa ja seuraavana vuonna kilpailijoita oli jo 68. Vuonna 1954 kilpailu alkoi saada kansainvälisiä piirteitä, kun osallistujien joukossa oli kuusi ruotsalaista. Vuonna 1955 ralli rajattiin tapahtuvaksi kokonaan Keski-Suomen alueella. Jyväskylän Suurajojen ensimmäinen ulkomainen voittaja oli Saabilla ajanut ruotsalainen Erik Carlsson vuonna 1957. Tuolloin kymmenen parhaiten ajaneen kilpailijan joukossa oli peräti seitsemän ruotsalaista.[6]

Suurajot sai ensimmäisen kerran EM-osakilpailun arvon vuonna 1959.

1973–1996

muokkaa

Valmistajien MM-sarja käynnistyi vuonna 1973 ja kuljettajien vuonna 1979. Suurajot on kuulunut molempiin paria poikkeusta lukuunottamatta: vuonna 1980 kilpailtiin vain kuljettajien MM-pisteistä ja MM-ralleissa sovelletun vuorottelujärjestelmän aikana Suomen ralli oli vuonna 1995 vain kaksilitraisten kaksivetoisten autojen MM-osakilpailu.

1980-luvulla rallin kansainvälinen nimi sai vähitellen lyhyemmän muodon 1000 Lakes Rally, joskin vanha pitkä versio Rally of the Thousand Lakes säilyi virallisessa logossa.

Vuonna 1990 Espanjan Carlos Sainz voitti Jyväskylän Suurajot ensimmäisenä ei-pohjoismaalaisena kuljettajana.[7] Samaan suoritukseen ylsi Ranskan Didier Auriol vuonna 1992.[8] Juha Kankkunen puolestaan onnistui voittamaan kilpailun vasta 11. yrittämällään vuonna 1991.[9] Tommi Mäkinen puolestaan onnistui ensimmäisenä voittamaan kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1994-1998, vaikkakaan vuoden 1995 kilpailu ei ollut MM-arvoinen.[10]

1997–2019

muokkaa

Vuonna 1997 kilpailun järjestäminen siirtyi aivan uusiin puitteisiin, kun Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK otti sen hoteisiinsa. Liiton markkinointiyhtiö AKK Sports sai vastuulleen järjestelytehtävät. AKK Sports otti päämääräkseen kehittää rallista selkeästi tunnistettava tuote. Suuri yleisö piti saada ymmärtämään, että kilpailun ympärillä oli tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Uusi organisaatio kohdisti huomiota varsinkin turvallisuuden ja tapahtuman markkinoinnin edistämiseen sekä ylipäänsä sen tason kohottamiseen entisestään.[11]

Vuonna 1997 myös tapahtuman nimeksi muuttui Rally Finland. Ralli oli saanut ensimmäisen nimisponsorinsa jo vuonna 1994, jolloin perinteisen nimen eteen liitettiin Neste, ja tämän myötä rallin nimi kokonaisuudessaan vuodesta 1997 eteenpäin oli Neste Rally Finland. Vuonna 2005 pääsponsorin toiminimen muututtua Neste Oiliksi myös rallin etuliitettä muokattiin. Vuoden 2016 alussa rallin nimi vaihdettiin takaisin Neste Rally Finlandiksi, koska rallin pääsponsori Neste Oil vaihtoi nimensä takaisin Nesteeksi vuoden 2015 kesäkuussa.[11]

2020–

muokkaa

Vuonna 2020 kilpailu peruttiin koronaviruspandemian vuoksi. [12] Seuraavana vuonna kilpailu ajettiin osittain samasta syystä vasta lokakuussa. [13] Samalla pääsponsori vaihtui Nesteestä Sectoon.[1]

Elokuussa 2023 kilpailun avajaisseremonian yhteydessä kerrottiin kilpailun jatkosopimuksesta MM-kalenteriin vuosille 2024, 2025 ja 2026. Sopimuksen tekivät AKK Sports Oy, Jyväskylän kaupunki ja MM-sarjan promootioyhtiö WRC Promoter GmbH.[14]

Jyväskylän ammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2023 tapahtuma toi 19 miljoonaa euroa Jyväskylän talouteen. Tästä 14,6 miljoonaa euroa käyttivät alueen ulkopuolelta tulleet vierailijat ja tämä oli 51 prosentin nousu turismin tuottoon verrattuna vastaavaan vuoden 2017 tutkimukseen. Tapahtuman aikana lähes 270 000 katsojaa seurasi erikoiskokeilta, huoltoalueelta, lähtö- ja palkintoseremoniaa, joka on 16 prosentin nousu edelliseen vuoteen.[15]

Voittajat

muokkaa

Useimmin rallin ovat voittaneet Hannu Mikkola ja Marcus Grönholm, kumpikin seitsemän kertaa. Markku Alenilla voittoja on kuusi, Tommi Mäkisellä viisi ja Timo Mäkisellä neljä. Kolme voittoa on Osmo Kalpalalla, Juha Kankkusella, Simo Lampisella, Jari-Matti Latvalalla, Sebastien Loebilla ja Ott Tänakilla.[16]

Kausi Kuljettaja Kartanlukija Auto Raportti
1951 Suomi  Arvo Karlsson Suomi  Vilho Mattila Austin A90 Atlantic Raportti
1952 Suomi  Eino Elo Suomi  Kai Nuortila Peugeot 203 Raportti
1953 Suomi  Vilho Hietanen Suomi  Olof Hixén Allard Raportti
1954 Suomi  Osmo Kalpala Suomi  Eino Kalpala Dyna Panhard Raportti
1955 Suomi  Eino Elo Suomi  Kai Nuortila Peugeot 403 Raportti
1956 Suomi  Osmo Kalpala Suomi  Eino Kalpala DKW Donau Raportti
1957 Ruotsi  Erik Carlsson Ruotsi  Mario Pavoni Saab 93 Raportti
1958 Suomi  Osmo Kalpala Suomi  Eino Kalpala Alfa Romeo Giulietta TI Raportti
1959 Ruotsi  Gunnar Callbo Suomi  Väinö Nurmimaa Volvo PV544 Raportti
1960 Suomi  Carl-Otto Bremer Suomi  Juhani Lampi Saab 96 Raportti
1961 Suomi  Rauno Aaltonen Suomi  Väinö Nurmimaa Mercedes-Benz 220 Raportti
1962 Suomi  Pauli Toivonen Suomi  Jaakko Kallio Citroën DS 19 Raportti
1963 Suomi  Simo Lampinen Suomi  Jyrki Ahava Saab 96 Sport Raportti
1964 Raportti
1965 Suomi  Timo Mäkinen Suomi  Pekka Keskitalo BMC Cooper S Raportti
1966 Morris Cooper Raportti
1967 BMC Cooper S Raportti
1968 Suomi  Hannu Mikkola Suomi  Anssi Järvi Ford Escort TC Raportti
1969 Raportti
1970 Ruotsi  Gunnar Palm Raportti
1971 Ruotsi  Stig Blomqvist Ruotsi  Arne Hertz Saab 96 V4 Raportti
1972 Suomi  Simo Lampinen Suomi  Klaus Sohlberg Raportti
1973 Suomi  Timo Mäkinen Yhdistynyt kuningaskunta  Henry Liddon Ford Escort RS Raportti
1974 Suomi  Hannu Mikkola Yhdistynyt kuningaskunta  John Davenport Raportti
1975 Suomi  Atso Aho Toyota Corolla Levin Raportti
1976 Suomi  Markku Alén Suomi  Ilkka Kivimäki Fiat 131 Abarth Raportti
1977 Suomi  Kyösti Hämäläinen Suomi  Martti Tiukkanen Ford Escort RS Raportti
1978 Suomi  Markku Alén Suomi  Ilkka Kivimäki Fiat 131 Abarth Raportti
1979 Raportti
1980 Raportti
1981 Suomi  Ari Vatanen Yhdistynyt kuningaskunta  David Richards Ford Escort RS Raportti
1982 Suomi  Hannu Mikkola Ruotsi  Arne Hertz Audi quattro A2 Raportti
1983 Raportti
1984 Suomi  Ari Vatanen Yhdistynyt kuningaskunta  Terry Harryman Peugeot 205 T16 Raportti[17]
1985 Suomi  Timo Salonen Suomi  Seppo Harjanne Peugeot 205 T16 E2 Raportti
1986 Raportti
1987 Suomi  Markku Alén Suomi  Ilkka Kivimäki Lancia Delta 4WD Raportti
1988 Lancia Delta Integrale Raportti
1989 Ruotsi  Mikael Ericsson Ruotsi  Claes Billstam Mitsubishi Galant VR-4 Raportti
1990 Espanja  Carlos Sainz Espanja  Luis Moya Toyota Celica GT-4 Raportti
1991 Suomi  Juha Kankkunen Suomi  Juha Piironen Lancia Delta HF Integrale 16v Raportti
1992 Ranska  Didier Auriol Ranska  Bernard Occelli Lancia HF Integrale Raportti
1993 Suomi  Juha Kankkunen Ranska  Denis Giraudet Toyota Celica Turbo 4WD Raportti
1994 Suomi  Tommi Mäkinen Suomi  Seppo Harjanne Ford Escort RS Cosworth Raportti
1995 Mitsubishi Lancer Evolution III Raportti[18]
1996 Raportti
1997 Mitsubishi Lancer Evolution IV Raportti
1998 Suomi  Risto Mannisenmäki Mitsubishi Lancer Evolution V Raportti
1999 Suomi  Juha Kankkunen Suomi  Juha Repo Subaru Impreza WRC 99 Raportti
2000 Suomi  Marcus Grönholm Suomi  Timo Rautiainen Peugeot 206 WRC Raportti
2001 Raportti
2002 Raportti
2003 Viro  Markko Märtin Yhdistynyt kuningaskunta  Michael Park Ford Focus RS WRC 03 Raportti
2004 Suomi  Marcus Grönholm Suomi  Timo Rautiainen Peugeot 307 WRC Raportti
2005 Raportti
2006 Ford Focus RS WRC 06 Raportti
2007 Ford Focus RS WRC 07 Raportti
2008 Ranska  Sébastien Loeb Monaco  Daniel Elena Citroën C4 WRC Raportti
2009 Suomi  Mikko Hirvonen Suomi  Jarmo Lehtinen Ford Focus RS WRC 09 Raportti
2010 Suomi  Jari-Matti Latvala Suomi  Miikka Anttila Raportti
2011 Ranska  Sébastien Loeb Monaco  Daniel Elena Citroën DS3 WRC Raportti
2012 Raportti
2013 Ranska  Sébastien Ogier Ranska  Julien Ingrassia Volkswagen Polo R WRC Raportti
2014 Suomi  Jari-Matti Latvala Suomi  Miikka Anttila Volkswagen Polo R WRC Raportti
2015 Raportti
2016 Yhdistynyt kuningaskunta  Kris Meeke Irlanti  Paul Nagle Citroën DS3 WRC Raportti
2017 Suomi  Esapekka Lappi Suomi  Janne Ferm Toyota Yaris WRC Raportti
2018 Viro  Ott Tänak Viro  Martin Järveoja Raportti
2019 Raportti
2020 Ei ajettu
2021 Yhdistynyt kuningaskunta  Elfyn Evans Yhdistynyt kuningaskunta  Scott Martin Toyota Yaris WRC Raportti
2022 Viro  Ott Tänak Viro  Martin Järveoja Hyundai i20 N Rally1 Raportti
2023 Iso-Britannia  Elfyn Evans Iso-Britannia  Scott Martin Toyota GR Yaris Rally1 Raportti

Tapahtuman hiilijalanjälki

muokkaa

Rallin tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2021 rallin järjestäjäorganisaation ja kilpa-autojen muodostama hiilijalanjälki kompensoidaan metsää istuttamalla. Seuraavina vuosina istutettavan metsän määrä kasvatetaan kattamaan koko tapahtuman aiheuttama hiilijalanjälki.[19]

Palkinnot

muokkaa

Vuonna 1997 kilpailu sai MM-sarjaan rekisteröityjen tehdastallien päätöksellä ”Award of Excellence” -palkinnon erinomaisesta turvallisuustyöstään. Seuraavana vuonna tallit äänestivät Neste Rallin parhaaksi MM-ralliksi. Vuonna 1999 oli jälleen vuorossa ”Award of Excellence” – tällä kertaa markkinointiansioista. Tämän palkinnon toi Neste Rallille ennen kaikkea Hippoksen supererikoiskokeen rakentaminen VIP-kylineen. Neste Ralli nimettiin parhaaksi MM-osakilpailuksi toistamiseen vuonna 2002. Tallit mainitsivat perusteluissaan muun muassa, että ”Neste Ralli nosti MM-rallin urheilullisen, kaupallisen ja järjestelytason uudelle askelmalle”lähde?. Perusteluissa todettiin myös, että järjestäjät Suomessa osoittivat perusteellisesti ymmärtävänsä, mitä niin katsojat kuin kilpailijatkin odottavat nykyaikaiselta rallikilpailulta. Maailman parhaan MM-rallin titteli saavutettiin myös vuonna 2003, ja 2004 Neste Ralli teki historiallisen hattutempun: tapahtuma valittiin kolmatta kertaa peräkkäin parhaiten järjestetyksi MM-ralliksi. Saavutuksen suuruutta kuvastaa se, että mikään muu MM-ralli ei ole yltänyt samaan suoritukseen. Vuonna 2004 valintaan vaikutti muun muassa rallin kokonaiskonsepti, jota oli pystytty kehittämään entisestään. Lisäksi urheilun ja kaupallisuuden yhdistäminen oli onnistunut tapahtumassa esimerkillisellä tavalla.

Dirtfish-julkaisun lukijat äänestivät vuonna 2023 Suomen MM-rallin kaikkien aikojen parhaaksi MM-ralliksi.[20]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Secto Automotive: Secto Automotive on Suomen MM-rallin uusi nimisponsori (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 43. Helsinki: Otava, 1967.
  3. "Matkailuajosta" Euroopanmestaruusralliksi. Keskisuomalainen, 18.8.1967, s. 21. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Nygren & Melart, s. 138.
  5. Mäkinen, Marko: Kuvagalleria: 30 upeaa kuvaa klassikkoajoneuvoista Lahden Classic Motorshow’ssa!. Tekniikan Maailma, 5.5.2018. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
  6. Nygren & Melart, s. 45–49.
  7. teracat.com: News - Carlos Sainz www.carlos-sainz.com. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 8.8.2016.
  8. juwra.com  |  Rallies - Finland 1992 final results www.juwra.com. Viitattu 8.8.2016.
  9. juwra.com  |  Drivers - Juha Kankkunen www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
  10. juwra.com  |  Rallies - Finland www.juwra.com. Viitattu 9.8.2016.
  11. a b Suomen MM-ralli 70 vuotta Secto Rally Finland.
  12. YLE Uutiset yle.fi. 3.6.2020.
  13. YLE Uutiset yle.fi. 20.4.2021.
  14. Suomen MM-rallille 3-vuotinen jatkosopimus rallism.fi. 2.8.2023. Viitattu 6.8.2023.
  15. Secto Rally Finland brings €19m boost to Jyväskylä wrc.com. 14.12.2023. Viitattu 16.12.2023. (englanniksi)
  16. Shacki: eWRC-results.com - rally database eWRC-results.com. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
  17. 1984: Peugeot 205 T16's first win WRC News. 26.9.1984. Autosport.com. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  18. 45. Neste 1000 Lakes Rally 1995 ewrc-results.com. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
  19. Turvetuotannosta poistuneelle alueelle istutetaan metsää kompensoimaan Suomen MM-rallin hiilijalanjälkeä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 21.9.2021.
  20. James Bowen: Your favorite rally ever: 5-1 DirtFish. 23.12.2023. Viitattu 27.12.2023. (anglais)

Aiheesta muualla

muokkaa