Nothing Special   »   [go: up one dir, main page]

Perinnöllisyystiede

biologian tutkimusalue

Perinnöllisyystiede eli genetiikka on perinnöllisyyttä tutkiva biologian haara.[1] Se tutkii geenien eli perintötekijöiden rakennetta, toimintaa, muuntelua ja periytymistä.

Nykyisessä muodossaan perinnöllisyystiede sai alkunsa Mendelin jo aiemmin löytämien periytymissääntöjen uudesta löytymisestä vuonna 1900 sekä myöhemmin DNA:n rakenteen ja geneettisen koodin selvittämisestä vuonna 1953. Ominaisuuksien periytymistä vanhemmilta jälkeläisille ilman ilmiön geneettisen taustan tuntemista on kuitenkin käytetty hyväksi jo esihistoriallisina aikoina esimerkiksi eläinten ja kasvien jalostuksessa.

1980-luvun puolenvälin jälkeen tapahtunut uusien molekyylibiologisten menetelmien synty on avannut mahdollisuuden DNA:n tutkimiseen suoraan ja tieteenalan voimakkaaseen kasvuun. Voimakkaimmin tähän ovat vaikuttaneet erityisesti DNA:n monistamiseen tarkoitetun polymeraasiketjureaktion (PCR) ja DNA:n sekvensointimenetelmien kehitys. Tämä on mahdollistanut muun muassa perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien mutaatioiden entistä tehokkaamman selvittämisen sekä eläin- ja kasvijalostuksessa edullisten alleelien tunnistamisen ja lisäämisen. Myös geenitekniikan kehitys on mahdollistanut monia uusia perinnöllisyystieteen sovelluksia, tunnetuimpana ehkä muuntogeeniset elintarvikkeet ja geeniterapia.

Perinnöllisyystieteen jaottelu

muokkaa

Menetelmiensä ja sovellustensa runsaudesta johtuen geneettinen tutkimus voidaan jakaa osiin usealla eri tavalla. Kenties yleisin jako perustuu siihen, millä organisaatiotasolla perinnöllisiä ilmiöitä tutkitaan. Tämän jaon mukaan geneettinen perustutkimus voidaan jakaa muun muassa seuraaviin osa-alueisiin:

Perustutkimusta soveltavampia perinnöllisyystieteen osa-alueita ovat muiden muassa

Lähteet

muokkaa
  1. Kielitoimiston sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa