Oranje (joki)

Oranjejoki saa alkunsa Lohikäärmevuorilta Etelä-Afrikan ja Lesothon rajalta n. 193 km länteen Intian valtamerestä. Lesothon alueella se tunnetaan nimellä Senqu. Osa Senqusta jäätyy talvisin, johtuen korkeasta ilmanalasta. Tästä aiheutuu kuivuutta alempana, missä joen vettä käytetään vuohien ja nautakarjan juottamiseen.

Tämän jälkeen Oranje virtaa länteen Etelä-Afrikan halki, muodostaen Vapaavaltion lounaisen rajan. Tällä alueella joki virtaa Gariepin patoon (joka on maan suurin), ja alempana Vanderkloofin patoon. Lesothon rajalta aina Vanderkloofin patoon joki on uurtanut syvän uoman, mutta alempana sen juoksulla maa on tasaisempaa, ja siellä joen vettä käytetään laajamittaisesti kasteluun.

Vapaavaltion läntisimmän pisteen lähellä, lounaaseen Kimberleystä, Oranje yhtyy tärkeimpään sivujokeensa Vaaliin, joka muodostaa suuren osan Vapaavaltion pohjoisesta rajasta. Täältä Oranje virtaa länteen kuivan autiomaan läpi, joka on osa Kalaharin eteläosia. Tämä alue tunnetaan myös Namaquamaana, joka on osa Pohjois-Kapmaata. Täältä joki virtaa 550 km:n matkan länteen,^[5] muodostaen Pohjois-Kapmaan ja Namibian välisen rajan. Namibian puolella alue on nimeltään ǁKaras. Joen varrella on täällä Vioolsdrif-niminen paikka, joka on tärkein raja-asema Etelä-Afrikan ja Namibian välillä.

 

Viimeisten 800 km:n matkalla Oranjeen yhtyy monia pieniä jokia, samoin myös useita suuria wadeja. Tällä alueella Namibin aavikko päättyy Oranjeen, joten normaaleina aikoina näiden jokien ja wadien kautta ei Oranjeen päädy kovin paljon vettä. Tällä alueella joki on jälleen kovertanut itselleen syvän uoman. Alueella sijaitsee Augrabiesin putousten luonnonpuisto, ja siellä joki laskeutuu 122 m noin 26 kilometrin matkalla.

Oranje laskee Atlantin valtamereen namibialaisen Oranjemundin ja eteläafrikkalaisen Alexander Bayn välissä. .^[6] Joen suulta on suurin piirtein sama matka pohjoisen Walvis Bayhin ja etelän Kapkaupunkiin. Noin 33 km sen suulta on koskia, joiden vuoksi jokea pitkin ei voi kulkea veneillä tai muilla aluksilla. Joessa on myös hiekkasärkkiä, joiden vuoksi sillä ei voi kulkea.

 

Kuivina talvina joen vesimäärä on huomattavan pieni, johtuen mm. haihtumisesta. Myös veden käytöllä on tässä osuutensa. Joen alkulähteillä sadetta saadaan 2,000 mm vuodessa, mutta sademäärät vähenevät, mitä lännemmäksi mennään, ja joen suulla sadetta saadaan vain 50 mm vuodessa. Myös veden haihtumista edistävät tekijät lisääntyvät, mitä lännemmäksi mennään. Mutta kun sadetta saadaan paljon, Oranje muuttuu vuolaaksi, ruskeaksi virraksi. Joki kuljettaa mukanaan erittäin paljon sedimenttejä, joiden vuoksi erilaiset rakennusprojektit joen varrella ovat vaikeita.

Koko valuma-alue on alaltaan yli 973,000 km², eli se vastaa 77% Etelä-Afrikan alueesta. Tosin osa valuma-aluetta, 366,000 km², sijaitsee Namibiassa, Botswanassa ja Lesothossa.

Osa alueen alkuperäisasukkaista kutsui jokea nimellä ǂNūǃarib, joka viittasi sen mustaan väriin, joskus taas käytettiin nimeä Kai !Arib ("Suuri joki"), josta juontuu afrikaansinkielinen nimi Gariep. Kai !Aribista juontuu myös afrikaansinkielinen käännös "Groote Rivier" (‘Suuri joki’).^[7]

Jokea ympäröivistä alueista käytettiin afrikaansiksi nimeä "Transgariep" ("maa Gariepin toisella puolen"), mutta tämä nimi on jäänyt pois käytöstä.^[5][8]

Nimen Oranje antoi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa ollut Colonel Robert Gordon, joka johti kauppakomppanian Kapkaupungin varuskuntaa. Hän antoi joelle tämän nimen vuonna 1779 matkustaessaan sisämaassa.^[5] Gordon nimesi joen Vilhelm V Oranialaisen kunniaksi.^[5] Melko yleinen harhaluulo on, että joki olisi saanut nimensä sen oranssista väristä, jonka suhteen se poikkeaa sivujoestaan Vaalista, jonka nimi tulee nimestä ǀHaiǃarib "kalpea joki" (vaal tarkoittaa afrikaansksi ‘kalpeaa’ tai ‘harmaata’. Apartheidin päättymisen jälkeen "Gariep" on ollut paljolti käytössä virallisissa yhteyksissä Etelä-Afrikassa, mutta Oranje on käytössä enemmän ulkomailla.^[5] Lesothossa joki tunnetaan nimellä Senqu, joka tulee alkuperäisestä khoemanankielisestä nimestä.

 

Itä-Kapmaan maantieteellisten nimien komitea on ilmoittanut, että se harkitsee joen nimen muuttamista siltä osin, kun se muodostaa Itä-Kapmaan ja Vapaavaltion välistä rajaa. Ehdotetut nimet ovat IGqili or Senqu.^[9][10] Aliwal Weekblad -nimisessä lehdessä olleessa ilmoituksessa sanotaan, että “nykyisen nimen koetaan olevan vahvasti yhteydessä siirtomaavallan aikaiseen alistamiseen, ja sillä ei näin ollen ole mitään paikkaa demokraattisessa yhteisössä.”^[10]

 

Oranjeen kertyy suuri osa Etelä-Afrikan vedestä, ja näin ollen sillä on merkittävä osuus maan maataloudessa, teollisuudessa ja kaivoksissa. Tämän tiimoilta on kehitetty kaksi suurta suunnitelmaa, joista toisen nimi on Oranjen jokiprojekti (Orange River Project) ja toisen Lesothon ylängön vesiprojekti (Lesotho Highlands Water Project). Joella on ollut suuri merkitys maan timanttikaivoksille, kun maan ensimmäiset timantit löydettiin sen rantahietikoilta. Nykyisin monet timanttikaivokset ovat toiminnassa Oranjen suun lähistöllä ja sen juoksun viime kilometreillä.

Joella myös harrastetaan kanooteissa melomista ja koskenlaskua, koska siellä ei ole vaarallisia eläimiä, ja joessa on paljon vettä kesäkaudella. Koskenlasku on erittäin suosittua, ja sitä voi harrastaa monen yhtiön järjestämillä retkillä. Suosituimmat retket ovat 4–6 päivää kestoltaan, ja niitä järjestetään Augrabies-putouksilla ja Richtersveldin alueella.

Oranjen jokiprojekti (Orange River Project, ORP) oli yksi suurimmista ja mielikuvituksellisimmista projekteista lajissaan Etelä-Afrikassa. Projektin aloitti Hendrik Verwoerdin hallitus keskellä apartheid-aikaa. Päämääränä oli käyttää Oranjen käyttämättömiä vesivaroja, jotka — Vaal poislukien — käsittävät 14,1% Etelä-Afrikan valumavesistä, ja vastata maan yhä suurempaan veden tarpeeseen. Tärkeimmät tavoitteet olivat:

• tasata veden virtausta joessa,
• tuottaa veden avulla sähköä ja siirtää sitä sinne, missä sitä tarvittiin,
• tuottaa luotettava vedensaanti Oranjen valuma-alueella veden käyttäjille,
• auttaa vesipulasta kärsiviä alueita Itä-Kapmaalla, esim. Great Fish River ja Sundays River -jokien laaksoissa.

Gariepin pato lähellä Colesbergia, jonka aiempi nimi oli Hendrik Verwoerdin pato, kun se rakennetaan, on suurin veden varastoimiseen liittyvä rakennelma Oranjen alueella. Sieltä vettä ohjataan kahteen suuntaan, länteen Oranjea myöten (jossa on vesivoimalaitoksia) Vanderkloofin padolle (joka oli aiemmalta nimeltään PK le Roux’n pato), ja etelään Oranje-Fish -tunnelia pitkin Itä-Kapmaalle.

 

Eskom operoi vesivoimalaitoksia sekä Gariepin että Vanderkloofin padolla. Viimemainittu oli Etelä-Afrikan ensimmäinen voimalaitos, joka sijaitsi kokonaan maan alla. Ovistonin ja Oranjekragin kaupungit rakennettiin helpottamaan tämän vesivoimalaitoksen rakentamista ja operoimista.

 

 

 

Vanderkloofin padon alapuolella oleva kuiva ruohoaavikko (veld) on muuttunut erittäin tuottavaksi maanviljelyalueeksi Gariepin ja Vanderkloofin patojen ansiosta. Myös vanhemmat kastelualueet Buchubergissa, Upingtonissa, Kakamasissa ja Vioolsdrifissa ovat nekin hyötyneet, kun joen virtaama on nyt tasaisempi. Namibian puolella Aussenkehrissa voidaan nyt viljellä viinirypäleitä Oranjen veden avulla.

Viime vuosina Pohjois-Kapmaan viininviljelyalue Oranjen varrella on kasvanut merkitykseltään. Myös kastelu Itä-Kapmaalla on laajentunut suuresti, ei pelkästään siksi, että vettä on siellä nyt käytettävissä enemmän, vaan myös siksi, että veden laatu on parempi. Ilman näitä parannuksia sitrushedelmien viljely Lower Sundays -joen alueella olisi nyt paljon vaatimattomampaa.

Lesothon ylängön vesiprojekti suunniteltiin lisäämään veden saatavuutta Vaal-joessa. Vettä toimitetaan Etelä-Afrikkaan tunnelissa, joka kulkee Lesothon ja Etelä-Afrikan rajan ali Caledonjoen kohdalla, ja jatkaa sieltä Little Caledon -joen ali Clarensin eteläpuolella Vapaavaltiossa ja laskee sitten Ash-jokeen noin 30 km pohjoisempana. Suunnitelma otettiin käyttöön, kun veden tarve Gautengissa kohosi niin korkeaksi, ettei sitä muuten voitu tyydyttää esim. Tugelajoen ja Vaaljoen vesien avulla, joihin liittyy Sterkfonteinin pato Harrismithin lähellä Vapaavaltiossa.

Etelä-Afrikan ensimmäinen timantti, Eureka Diamond, löydettiin Hopetownin lähellä Oranjejoen varrelta. Kaksi vuotta myöhemmin löytyi paljon suurempi timantti, Afrikan tähti, samalta alueelta, ja tuolloin alkoi ns. timanttiryntäys. Pian alettiin kaivaa timantteja vielä suuremmassa mittakaavassa kimberliitistä Kimberleyssä Pohjois-Kapmaalla. Joen varrelta löydettiin vielä lisää timantteja. Nykyään on joen alajuoksulla toiminnassa useita timanttikaivoksia, samoin rannikolla sen suun tuntumassa. Timanttikaivoksia on myös joen keskijuoksulla.

 

Jos sateita on saatu hyvin ja patoluukut on avattu, on maalis- ja huhtikuun aikana lämpimässä säässä mahdollista laskea kumiveneellä tai kulkea kanootilla 30 km päivässä. Joen alajuoksulla nämä aktiviteetit ovat suosittuja, ja alueen maisemat ovat hienoja. Järjestettyjä matkoja on mahdollisuus aloittaa Vioolsdrifin rajakaupungista käsin.

Oranjejoessa on melko vähän kalalajeja. Vuonna 2011 asiaa tutkittiin 13.762 kalan kohdalla, ja tulokseksi saatiin ainoastaan 16 eri lajia. Kolme näistä ei ole alueen alkuperäislajeja, nimittäin karppi, valkoleukatilapia ja moskiittokala. Lisäksi joen yläjuoksulla Lesothossa tavataan vielä yhtä eksoottista kalalajia, nimittäin kirjolohta.

 

Oranje-Vaal -jokisysteemissä on seitsemän endeemistä kalalajia:^[11]

• Austroglanis sclateri
• Pseudobarbus quathlambae
• Namaquan barbi (barbus hospes)
• jokisardiini (mesobola brevianalis)
• pienisuinen keltakala (labeobarbus aeneus)
• suurisuinen keltakala (labeobarbus kimberlyensis)
• oranjen mutakala (labeo capensis)

Oranjessa ei ole suuria eläimiä. Siellä ei ole esiintynyt niilinkrokotiilejä, ja virtahepoja on siellä aikoinaan ollut paljonkin, mutta ne metsästettiin joesta sukupuuttoon 1800-luvulla.^[12]

 

Oranjen ja sen sivujokien patoja

• Armenian pato
• Egmontin pato
• Gariepin pato
• Newberryn pato
• Vanderkloofin pato
• Welbedachtin pato

Oranjen vesiputouksia

• Augrabies Falls
• Twin Falls

• Thomas Kruchem: Orange-Senqu Artery of Life: Water and Peace in Southern Africa. Eschborn: Brandes & Apsel, Deutsche Gesellschaft für internationale Zusammenarbeit (GIZ), 2012. ISBN 978-3-86099-884-7 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• C.J.Swanevelder: Utilising South Africa's largest river: The physiographic background to the Orange River scheme. GeoJournal, 1981, nro 2, S2. doi:10.1007/BF00196322 ISSN 0343-2521 (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oranje (joki) Wikimedia Commonsissa

• Orange-Senqu River Commission (ORASECOM) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tietopankki Oranje-Senqun valuma-alueesta
• Kartta Oranjen valuma-alueesta
• "Seeing Orange in the Kalahari", artikkeli ja astronautin valokuva NASAn Earth Observatoryssa, 18.7.2021
• Informaatiota Oranjesta Etelä-Afrikan vesiasiain ja metsäministeriöstä
• Orange River Mouth - Namibia Ramsar Convention Sites Information Service. Viitattu 25.4.2018. (englanniksi)
• Orange River Mouth - South Africa Ramsar Convention Sites Information Service. Viitattu 25.4.2018. (englanniksi)

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Orange River